lauantai 12. huhtikuuta 2008

Salamanca

Salamanteri tuli otettua ekan kerran pöydälle. Peli tuli ostettua isommassa diilissä jo monta kuukautta sitten, mutta jostain syystä ei ollut vielä yhdenkään peli-illan ohjelmaan mahtunut.

Sääntöjen lukeminen (huonosti englanniksi käännetystä vihkosesta) kesti melko kauan, ja vasta lopuksi tajuttiin, että kaksinpelivariantti on vielä erilainen. No eipä siitä haittaa ollut, peli oli melko leppoisan nopea, ja miellyttävä kokemus. Richterin asteikolla oli keskiraskas pläjäys.

Pelissä seikkaillaan (ilmeisesti) jossakin Espanjateemassa, mutta temaattiset osat ovat kyllä melko abstraktit. Mekaniikkana on El Grande-tyylinen powercardin valinta alussa, ja sen mukaan vuorojen suorittaminen kolmesta vaihtoehdosta valiten. Vuoroilla sitten asetellaan rakennus, tai maastolaattoja (hiukkasen Haziendatyylisesti) ja rakennuksiin Squireja (ilmeisesti Squire on joku Espanjan historiaan liittyvä puinen erivärinen sylinteri) tai Condeja (tämä on hiukan lattanampi kiekko kuin Squire, mutta varmaan yhtä tärkeä historiallisesti). Kolmantena vaihtoehtona on powercardin toiminnon suorittaminen. Powercardit ovat numeroitu 1-10 ja numeroissa 1-4 ja 6 on joku erikoistoiminto. Vitosen erikoisuutena on, että jos se on pienin pelattu numero, niin siitä tuleekin "suurin" eli sen pelannut aloittaa.

Kun kaikki ovat vuoronsa suorittaneet, käytetty kortti (tai kaksinpelissä käytetyt 2 korttia) annetaan vasemmalla puolella olevalle, joka sitten voi käyttää samaa toimintoa seuraavilla kierroksilla. Omasta mielestäni tosi onnistunut idea.

Rakennuksia on 3 erilaista, ja sen mukaisesti arvot 2,3 ja 4. Squire voidaan pelata vain pelatulle laatalle (Carcassonne-tyyliin) eikä siitä tarvitse maksaa mitään ensimmäisellä kerralla. Squiren voi myydä rakennuksesta milloin vain (paitsi samalla kierroksella kun se on tuotu peliin), ja kaupasta saa rahaa rakennuksen arvon verran, plus siihen liitoksissa olevien samanväristen maastolaattojen verran (Hazienda vink vink). Nämä rahat ovat sitten voittopisteitä.

Joka kierroksella laattakauppaan tulee 4 uutta laattaa ja jos aiempia on vielä jäljellä tulevat ne kaupanpäällisinä seuraavalla kierroksella. Eli jos kaupan kolossa A on jo vanha laatta, saa seuraavalla kierroksella sen ostava 2 laattaa. Peli päättyy sen kierroksen lopussa kun laatat loppuvat varastosta. Pelin voittaa se, kenellä on piilossa eniten rahaa. Eli myydä pitää ennen viimeistä kierrosta, jos meinaa omansa saada pois.

Muuten pisteitä voi kerätä laittamalla Conde toisen pelaajan rakennukseen, jolloin myydessä saa osan. Lisäksi, jos rakennus+maasto ovat yhteensä 7 arvoisia, saa vuoron lopussa 2 rahaa Squiresta ja 1 Condesta (Tigris & Eufrates-tyyliin). Rahaa voi puolestaan kuluttaa siihen, että myy toisesta rakennuksesta Squiren ja asettaa sitten uuteen. Maksua tulee uuden rakennuksen arvon verran. Eli jos kaikki pelaajan 3 Squirea on kentällä, ei ilmaiseksi voi laittaa. Rahat ja kortit pidetään piilossa, ja paljastetaan pelin lopussa.

Ensimmäisen pelin perusteella ihan mukava peli, ei liian hankala, ja toimi kohtuu hyvin kaksinpelinä. Mieli tekee kyllä pelata useammallakin pelaajalla (2-5 toimii). Koitetaan sovittaa jollekkin peli-illalle. Jaa juu, voitin ekan pelin.

2 kommenttia:

Black Raider kirjoitti...

"ilmeisesti Squire on joku Espanjan historiaan liittyvä puinen erivärinen sylinteri"

Hah haa! Loistavaa historia tietoutta pelin selostuksen lomassa. Huippu!

Tapanote kirjoitti...

Otettiin viikonloppuna pari peliä lisää Salamancaa. Ekassa pelissä mukana Tare, Ville ja Tapani.

Peli tuntui ihan miellyttävältä, mutta koska kolminpelissä laattoja tulee vain kolme kierrosta kohti, peli piteni selvästi kaksinpelistä. Noin kaksituntinen peli oli kuitenkin ihan kohtalaisen tasainen ja miellyttävä.

Tare voitti muutamalla pisteellä alkupelistä jyränneen Villen. Taren avain voittoon oli isoista alueista pitkin peliä kerätyt isot markettibonukset.

Toisessa matsissa Jarmo pesi mut mennen tullen heads-upissa. Jarmo onnistui jotenkin järjestämään ihan törkeen kokoisen pellon keskelle pelilautaa, ja saamaan kaikki kolme squireansa sinne. En päässyt oikein missään vaiheessa edes kiusaamaan, ja peli menikin tosi selkeesti Jarmolle. Kaksinpelinä hiukan alle tunnin kestänyt peli on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei ehdi turhautua, vaikka näkee jo monta kierrosta ennen, ettei ole mahdollisuuksia.

Salamancassa tosin rahat eli pisteet ovat piilossa, joten tarkkaa tilannetta ei tiedä.