26.3. & 28.3.2010
Viikonloppuna Aululla painettiin pelisessioo pariin otteeseen. Perjantaina vähä lämmittelyä, lauantaina välipäivä (oli siitä lämmittelystä hyötyä) ja sunnuntaina olikin sitte raaka viihde. Listalla oli itselle runsas määrä uusia tuttavuuksia, joten heitetään niistä jotain yleistä läppää/mielipidettä njyt njyt njytttt.
Factory Manager
Tätä painettiin peräti kolmesti. Perjantaina oli aika lailla ämpyilyä ku oli uus peli periaattees kaikille, Tapani tosin oli vähä tatsia saanu. Sunnuntaina sitte jo rupes tehtaat pyöriin raakasti. Kolmen pelin jälkeen uskaltaa jo sanoo, että on pirun hyvä peli. Pelissä siis pyöritetään tehdasta parannellen koneita, lisäten varastoa, hankkien robotteja, optimoiden ja tehostamalla tuotantoa ja vähentämällä sähkönkulutusta tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon rahoo. Painetaan semmosella sitte. Pelissä on hyvä mekaniikka, jonka ehkä keskeisenä kohtana on vuorojärjestyksen huutokauppaus, tai ei ehkä huutokauppavaihe sinänsä, mutta itse vuorojärjestys toimii monella tapaa, joten se on sikäli tärkeä osa peliä. Ekana toimivat pääsevät ostamaan kaupasta ekana matskua (eli useammin sitä mitä haluavat), mutta viimesenä vuorossa olevat saavat usein ostoksensa alennuksella, joskin tarjontakin on heikompaa kuin alkupäällä. Viimeisenä vuorossa olevat kuitenkin pääsevät myös viimeisenä vaikuttamaan siihen, mitä kaupassa on itse asiassa myytävänä, joten ekana/viimesenä toimimisen hyödyt eivät ole aina itsestään selvät. Usein kaikkien täytyy kuitenkin antaa myös toisille jotain hyvää saadakseen itsekin samaa takaisin. Joka tapauksessa vielä ei ole selvää, onko hyvä olla aina ekana, aina viimesenä vai jotain siltä väliltä, sillä kaiken tyyppisillä keinoilla on pärjäilty.
Wizard
"Peli, jossa saa raivota." Saiko siinä ny raivota? Ja jos sai, ni kunnei sitte kaikis muiski peleis saa. Pikemminki kyseessä oli paikoin jopa hysteeristä naurua, irvailua, ilakointia, nyrkin puimista, mä sam patin hokemista ja muuta sekoilua. Ja huom, kyseessä on siis ihan perus lupaustikki, eli kauhun sekainen tunnelma oli jokseenkin erikoista meininkiä. Ihan hyvä peli kumminki, varsinkin tietysti useammalla pelaajalla lupauksia tulee monesti selvästikin enemmän kuin on tikkikierroksia, joten sekoo on luvassa.
Yspahan
Pelissä heitetään joka kierros vähintään yhdeksää noppaa. Ooooooli se sillain olematta tuuripeli. Ei vaan, noppien heittely vaikuttaa aina kaikkiin pelaajiin eikä varsinaista "parasta mahdollista" heittoa taida olla olemassa. Törkeitä tuuritällejä tulee harvoin, ja kun pelissä pelataan kumminkin verrattain paljon kierroksia, ei noppatuuri ole ehkä niin suuri ongelma kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Mutta noppapeli on aina noppapeli, ja varmasti toisinaan nopanheitto ratkaisee pelit nerokkaan taktikoinnin sijaan. Peli on kumminkin nopea, joten mitä sitte. Pelissä kerätään pisteitä haalimalla osuuksia kaupungin taloista, rakentamalla omia erikoisrakennuksia (joista saa lisäksi muitakin hyötyjä) ja tuuppaamalla karavaaniin tavaraa. Kultaa ja kameleita kerätään resursseiksi muun muassa rakentamiseen. Lisäksi toimintakorteilla voi napsia irtopinnoja ja saada muita etuja. Periaatteessa siis sekavaa meininkiä, paljon tekemistä ja häsäämistä, mutta lopulta peli on varsin yksinkertainen. Lisäksi peli on siis nopea, ja ennen kaikkea nopeatempoinen. Omalla vuorolla on periaatteessa aina monta vaihtoehtoa, mutta lopulta hyviä vaihtoehtoja on vain pari, joten valinnat eivät kestä kauaa. Ihan asiallista sekoo ekan pelin perusteella.
The Downfall of Pompeii
Peli on toisaalta rento, toisaalta ilkikurinen ja lopulta jopa karmiva. Ensin asutetaan hyvässä hengessä upeaa Pompeijin kaupunkia ensin yksittäin, sitten koko suvun voimin. Mutta kas kummaa, kuin yllättäen Vesusius pamauttaa hävityksen kauhistuksen ilmoille ja laavaa sinkoilee sinne tänne ja pakoon pitäis ehtiä. Rentoutta edustaa asutusvaihe, ilkikurisuutta toisten reittien estäminen ja porukan listiminen laavan kulkua ohjailemalla. Karmivuus juontaa siinä, että pelissä, jälleen hyvässä hengessä (tai jopa pyhässä hengessä) heitellään toisten pelaajien äijjiä tulivuoren uumeniin! Tosta noin vaan. Oli se normaalia. No kumminki, jälleen nopea ja nopeatempoinen peli, ei liikaa järkeilyä, mutta sopivasti vetävyyttä mielenkiinnon herättämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten blogissa on aikaisemmin esitetty, tuntuu tosiaan paikoin siltä, että ihan oikeasti juoksisi laavaa pakoon. Pieni paniikki iskee. Lisäksi pelissä on koko ajan pieniä valinnan paikkoja: ottaakko varmasti äijjä tai pari turvaan uhraten samalla useampia äijjiä varmaan kuolemaan polttavan laavan alle, vai yrittääkkö pelastaa väkeä pahasta pinteestä keskeltä pelilautaa ja vaarantaa samalla ne "varmatkin" pelastujat. Valitte siinä ny sitte.
Ubongo Extreme
Perjantaina vähä testailtiin ja extremeltä tosiaan tuntu. Meni vartti ennenku ykskään laatta oli valmis. Sunnuntaina pelattiin sitteen oikeen säännöillä Tapsi, Visa ja minä. Eka peli vedettiin helpommalla puolella, ja oliki suht helppo. Yhteensä pelaajilla tais yhdeksällä kierroksella jäädä joku 1-2 touhua tekemättä per pelaaja ja pisteet oli luokkaa Opa 37, Tapsi 31, Visa 28. Toinen vedettiin neljän palan puolella, joka oli vaikeempi. Ainaki mulle oli SAAAATANASTI vaikeempi. Puhutaan fernestä. Sain 3 laattaa 9:stä valmiiks ja 8 pistettä, samat säännöt siis muuten ku helpolla puolella, eli suht vertailukelpoinen ja pudotusta siis reilusti. Puhutaan haastavuudesta. No ei siinä sinänsä mitään, tosta nyt ei viä paljo tiä. Mutta ku jätkät veti vissiin kutakuinki ihan melkein täsmälleen samat pisteet ku helpolla puolella, joku 1-2 pinnaa erit. Vaikutti se niillä. Tai vähä kauemmin niilläki kyllä meni, mutta sai sentäs valmiiks melkein kaikki. En muista kumpi niistä voitti, mutta ne oli siinä 30 tuntumas kumminki molemmat. Puhutaan siitä, että mulla vaikutti helevetin paljon se puoli, ja muilla ei vaikuttanu yhtään. Erikoista mä sam pat. Mutta joka tapauksessa peli on siis paljon haastavampi kuin perus Ubongo, ja ei siihen enää tän jälkeen ole paluuta. Tätä jaksanee pelailla ainakin silloin tällöin, niin kauan kuin haastetaso pysyy riittävänä (eli itselläni varmaan kauiten, oooolimmä hyvä sillä vaikeemmalla puolella).
Paljon siis tuli pelejä pelattua, ja kaikki omassa sarjassaan hyviä. Ja tosiaan Factory Manageri ja Yspahan oli meikän vastikään ostamia pelejä, ja molempiin ostoksiin ihan tyytyväinen. Varsinki ku halvalla sai Saksanmaalta. Toivottavasti niitä(kin) pelaamme vain paljon.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Wizard
Peliin kuuluu 60 kortin korttipakka. Pakka on periaatteessa ihan tavallinen pakka, eli on neljää eri maata, jokaista 13 korttia. Mutta kuvat ja maat on vähä erinäköisiä, ku tavallisesti. Lisäksi pakkaan kuuluu 4 Z-korttia ja 4 N-korttia. Z-kortti, eli velho, on kaikista korkein kortti ja N-kortti, eli narri, on kaikista huonoin.
Ensimmäisellä kierroksella kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti, toisella kaksi, kolmannella kolme jne. Kun kortit on jaettu, kääntää jakaja pakan päällimäisen kortin ja se maa on valtti. Jos pakasta tulee N-kortti, ei ole valttia. Jos taas tulee Z-kortti, saa viimeinen pelaaja valita valtin. Kun valtti on käännetty, kierros alkaa niin, että jakajasta seuraava aloittaa huutelun. Eli siis mennään kierros niin, että jokainen pelaaja sanoo, montako tikkiä voittaa korteillansa. Omalla vuorollaan pelaaja laittaa aina yhden kortin pöytään ja se, jolla on korkein kortti, luonnollisesti voittaa tikin. Ensimmäinen Z-kortin pelannut voittaa tikin automaattisesti, vaikka joku muukin laittaisi Z-kortin tai valtin. N-kortti taas luovuttaa tikin.
Jos saa lupaamansa määrän tikkejä, saa 20 pistettä + jokaisesta tikistä 10 pistettä. Jos taas lupaus menee väärin, saa jokaisesta yli lupauksen tai alle lupauksen menneestä tikistä -10 pistettä.
Pelin kannessa lukee, että peli, jossa saa raivota :D Kai se sitte tarkottaa sitä, että ku menee lupaus väärin niin raivoo aina eniten :D Tai sit ku toinen pelaa jonku ääryyskortin, jos on ite luullu pelaavansa ääryyskortin :D
Ensimmäisellä kierroksella kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti, toisella kaksi, kolmannella kolme jne. Kun kortit on jaettu, kääntää jakaja pakan päällimäisen kortin ja se maa on valtti. Jos pakasta tulee N-kortti, ei ole valttia. Jos taas tulee Z-kortti, saa viimeinen pelaaja valita valtin. Kun valtti on käännetty, kierros alkaa niin, että jakajasta seuraava aloittaa huutelun. Eli siis mennään kierros niin, että jokainen pelaaja sanoo, montako tikkiä voittaa korteillansa. Omalla vuorollaan pelaaja laittaa aina yhden kortin pöytään ja se, jolla on korkein kortti, luonnollisesti voittaa tikin. Ensimmäinen Z-kortin pelannut voittaa tikin automaattisesti, vaikka joku muukin laittaisi Z-kortin tai valtin. N-kortti taas luovuttaa tikin.
Jos saa lupaamansa määrän tikkejä, saa 20 pistettä + jokaisesta tikistä 10 pistettä. Jos taas lupaus menee väärin, saa jokaisesta yli lupauksen tai alle lupauksen menneestä tikistä -10 pistettä.
Pelin kannessa lukee, että peli, jossa saa raivota :D Kai se sitte tarkottaa sitä, että ku menee lupaus väärin niin raivoo aina eniten :D Tai sit ku toinen pelaa jonku ääryyskortin, jos on ite luullu pelaavansa ääryyskortin :D
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Der Untergang von Pompeji
Pelissä on periaatteessa kaksi eri vaihetta.
Ensimmäisen vaiheen päämäärä on saada mahdollisimman paljon ukkoja laudalle. Pelilaudalla on "rakennuksia", joilla kaikilla on joku numero 1-11. Kaikki pelaajat saavat käteen kortteja, joissa kaikissa on joku näistä numeroista. Omalla vuorollaan pelaaja pelaa yhden kortin ja laittaa kortin numeron mukaiseen taloon yhden ukon. Tämän jälkeen pelaaja nostaa käteensä kortin lisää. Pakassa on 7 Omen -korttia. Jos pelaaja saa Omen -kortin käteensä pitää se pelata välittömästi. Pelaaja saa heittää pelilaudalta yhden ukon (mieluiten vastustajan ukon) pelilaudan reunalla olevaan Vesuviukseen. Pakassa on myös yks A.D 79 -kortti, joka tulee kaksi kertaa pelin aikana pakasta. Kun kortti ensimmäisen kerran tulee peliin, sen jälkeen saa laittaa omalla vuorollaan enemmän ukkoja kentälle. Eli siis kun laittaa rakennukseen ukon, niin saa laittaa lisää ukkoja niin monta, kuin ennestään oli rakennuksessa ukkoja. Sitten A.D 79 -kortti sekoitetaan uudestaan 15 viimeisen kortin joukkoon. Kun kortti tulee uudestaan loppuu ensimmäinen vaihe pelistä.
Toinen vaihe on se, että rupeaa tulemaan "laavaa" Vesuviuksesta. Otetaan peliin pussi, jossa on 45 laavalaattaa. Laatoissa on kuutta erilaista symbolia. Jokaiselle symbolille on oma "lähtöpaikkansa" laudalla. Pelaaja ottaa vuorollaan pussista yhden laatan ja asettaa sen oikeaan ruutuun laudalla. Jos ruudussa on ukkoja, lentää kaikki ukot Vesuviukseen. Kun on asettanut laatan, saa liikuttaa kahta omaa ukkoansa. Ukolla saa liikkua niin monta askelta (yksi ruutu on aina yksi askel) kuin on ukkoja siinä ruudussa, josta oma ukko lähtee. Laudan reunoilla on monia portteja, joista yritetään paeta laavaa. Lopuksi katsotaan, että kuka sai eniten ukkoja ulos. Jos on tasapeli, lasketaan Vesuviuksessa olevat ukot. Se voittaa, jolta on vähiten joutunut ukkoja Vesuviukseen.
Tapani korjaa, jos kirjotin jotain väärin :D
Pelin kestoks oli muuten merkattu 45 minuuttia, mutta meillä ei kyllä ihan niin paljo aikaa menny nelinpelis.
Tiedoks vaan kaikille, että oli PISTOOLIMPI peli!
Ensimmäisen vaiheen päämäärä on saada mahdollisimman paljon ukkoja laudalle. Pelilaudalla on "rakennuksia", joilla kaikilla on joku numero 1-11. Kaikki pelaajat saavat käteen kortteja, joissa kaikissa on joku näistä numeroista. Omalla vuorollaan pelaaja pelaa yhden kortin ja laittaa kortin numeron mukaiseen taloon yhden ukon. Tämän jälkeen pelaaja nostaa käteensä kortin lisää. Pakassa on 7 Omen -korttia. Jos pelaaja saa Omen -kortin käteensä pitää se pelata välittömästi. Pelaaja saa heittää pelilaudalta yhden ukon (mieluiten vastustajan ukon) pelilaudan reunalla olevaan Vesuviukseen. Pakassa on myös yks A.D 79 -kortti, joka tulee kaksi kertaa pelin aikana pakasta. Kun kortti ensimmäisen kerran tulee peliin, sen jälkeen saa laittaa omalla vuorollaan enemmän ukkoja kentälle. Eli siis kun laittaa rakennukseen ukon, niin saa laittaa lisää ukkoja niin monta, kuin ennestään oli rakennuksessa ukkoja. Sitten A.D 79 -kortti sekoitetaan uudestaan 15 viimeisen kortin joukkoon. Kun kortti tulee uudestaan loppuu ensimmäinen vaihe pelistä.
Toinen vaihe on se, että rupeaa tulemaan "laavaa" Vesuviuksesta. Otetaan peliin pussi, jossa on 45 laavalaattaa. Laatoissa on kuutta erilaista symbolia. Jokaiselle symbolille on oma "lähtöpaikkansa" laudalla. Pelaaja ottaa vuorollaan pussista yhden laatan ja asettaa sen oikeaan ruutuun laudalla. Jos ruudussa on ukkoja, lentää kaikki ukot Vesuviukseen. Kun on asettanut laatan, saa liikuttaa kahta omaa ukkoansa. Ukolla saa liikkua niin monta askelta (yksi ruutu on aina yksi askel) kuin on ukkoja siinä ruudussa, josta oma ukko lähtee. Laudan reunoilla on monia portteja, joista yritetään paeta laavaa. Lopuksi katsotaan, että kuka sai eniten ukkoja ulos. Jos on tasapeli, lasketaan Vesuviuksessa olevat ukot. Se voittaa, jolta on vähiten joutunut ukkoja Vesuviukseen.
Tapani korjaa, jos kirjotin jotain väärin :D
Pelin kestoks oli muuten merkattu 45 minuuttia, mutta meillä ei kyllä ihan niin paljo aikaa menny nelinpelis.
Tiedoks vaan kaikille, että oli PISTOOLIMPI peli!
torstai 25. maaliskuuta 2010
Yliopistolla pitkästä aikaa
Peli-iltapäivän aluksi Saaren Mikko tarjosi nopeat kännit (lue: Cannes). Kaikki muut olivat nyyppiä, Mikko jo yhden pelin konkari. Säännöt menivät päähän (pun intended) suht hyvin, mutta eihän siitä silti kukaan muu aluksi mitään tajunnut. Pelivuoro menee lyhyesti niin, että nostetaan 3 laattaa, joista voi joko pelata kaksi laajentamaan pelilautaa TAI pelata yhden ja tehdä jotain muita itseä hyödyttäviä toimintoja. Me aloittelijat vaan lätkimme laattoja ensimmäiset 2-3 vuoroa tekemättä oikeastaan mitään, eli Mikko pääsi etulyöntiasemaan alkuvaiheessa peliä. Puolivälissä itse aloin saada kehitettyjä kamoja, eli erikoistehosteita ja tietokoneita sun muita enemmän kuin tarpeeksi, mutta tarvitsin hyvän tuurin, että pystyin niillä tekemään elokuvia, eli sitä mitä pelissä yritetään. Satuin sitten nostamaan sci-fileffa-laatan juuri sopivaan aikaan, ja sitten niitä ropisi mulle ovista ja ikkunoista ja kun viimeisellä vuorolla sain myytyä 5 leffaa vielä ylihintaan, niin yhtäkkiä nousin nollasta voittoon. En oikeastaan siis tajunnut mitään, keräsin vaan kaikkea mahdollista ja sitten hyödynsin kun paikka ilmestyi eteeni. Mikkoa lukuunottamatta muutkin tekivät pisteensä 2 viimeisellä rundilla.
Kaiken kaikkiaan kiva ja vikkelä peli, seuraavalla kerralla sitten vähän strategiaa ja nolla pistettä on tavoite.
Välipelinä Notre Dame, josta ei sanottavaa, pisteitä 82 normipelillä.
Toisena "pääpelinä" Factory Manager, jota olin aiemmin pelannut vajaan kierroksen varamiehenä, joten säännöt tiesin alustavasti. Otin strategiaksi, että otan suosista ilmaiseksi rupusijan joka huutokaupasta ja ostelen muiden jämät. Siis nolla strategiaa, optimoin vain ne romut mitä jää. Näen, että ekan pelin miellyttävyys tulee kuitenkin lähinnä siitä että oppii säännöt ja saa idean pelistä. Pärjätä voi sitten myöhemmin.
Mulle kävi säkä, että sähkön hinta pysyi alhaalla, koska kakkosvuorolla sähköä meni 9 yksikköä ja kolmosellakin vielä 6. Lopussa sain molemmat trackit täyteen 16 (tai lavat vissiin 19), ja lopputulot olivatkin komeat 320-24 sähköstä. Käteistä vaan ei ennen sitä ollut kuin rippeitä, joten lopputulos muistaakseni 314, jolla jäätiin noin kymppi voittajasta, eli Korpelan Samista.
Tätä voisin pelata vaikka heti uudelleen, ja ehkä voisi ottaa jo tavaraa myyntiin muutenkin kuin täysin arvalla. Nyt saatoin toisaalta sotkea toisten peliä sillä, että otin ihan sattumanvaraisesti joka kerta myyntiin tulevat kamat.
Kaiken kaikkiaan kiva ja vikkelä peli, seuraavalla kerralla sitten vähän strategiaa ja nolla pistettä on tavoite.
Välipelinä Notre Dame, josta ei sanottavaa, pisteitä 82 normipelillä.
Toisena "pääpelinä" Factory Manager, jota olin aiemmin pelannut vajaan kierroksen varamiehenä, joten säännöt tiesin alustavasti. Otin strategiaksi, että otan suosista ilmaiseksi rupusijan joka huutokaupasta ja ostelen muiden jämät. Siis nolla strategiaa, optimoin vain ne romut mitä jää. Näen, että ekan pelin miellyttävyys tulee kuitenkin lähinnä siitä että oppii säännöt ja saa idean pelistä. Pärjätä voi sitten myöhemmin.
Mulle kävi säkä, että sähkön hinta pysyi alhaalla, koska kakkosvuorolla sähköä meni 9 yksikköä ja kolmosellakin vielä 6. Lopussa sain molemmat trackit täyteen 16 (tai lavat vissiin 19), ja lopputulot olivatkin komeat 320-24 sähköstä. Käteistä vaan ei ennen sitä ollut kuin rippeitä, joten lopputulos muistaakseni 314, jolla jäätiin noin kymppi voittajasta, eli Korpelan Samista.
Tätä voisin pelata vaikka heti uudelleen, ja ehkä voisi ottaa jo tavaraa myyntiin muutenkin kuin täysin arvalla. Nyt saatoin toisaalta sotkea toisten peliä sillä, että otin ihan sattumanvaraisesti joka kerta myyntiin tulevat kamat.
Maanantain peli-ilta #5
Maanantaina oli väkeä kahteen pöytään asti.
Olohuoneen puolella pöytään ensin nostettiin Shogun, jota mä "vedin" kun olin se joka viimeksi oli pelannut ja vähän niinkuin osasi säännöt. Neljästä pelaajasta mulla oli siis 4-5 peliä alla, muilla yhteensä 1. Luulisin silti, että säännöt menivät oikein, mutta peli kesto ei ollut oikea, vaan taidettiin 3,5 painella. Peli eteni niin, että Mikko nappasi reilun johdon rakentelemalla ja pitämällä muut kuukartan yläoikealta poissa vahvasti. Muilla oli kärhämää keskenään ja jyväjemmareitakin vastaan. Itse sain pataani farmareilta oikien kunnolla. Kerran hävisin yhden farmarin revoltin, vaikka mulla oli 6 äijää puolustamassa!
Loppujen lopuksi Mikko sai pidettyä johtonsa loppuun asti, ja muut olivat suurin piirtein tasaisesti aina 6-8 pistettä parempaansa perässä. Ihan kiva peli, mutta tää pitää pelata puolet nopeammin. Nyt kyllä selkeästi aika kului siihen jumittamiseen ja järkeilyyn, ei ollut samaa havaittavissa mitä tässä blogissa aiemmin manailta ajan kuluminen vuorojen ulkopuolella tapahtuvaan tauhkaan.
Keittiön puolella pelattiin samaan aikaan Untergang von Pompeji, ja jossain vaiheessa alkoi Fabrikmanager. FM kesti kuulemma noin 3-4 tuntia kun pelissä oli vain 1 pelaaja, joka oli peliä aiemmin pelannut, eikä oikein tarkkaan muistanut hänkään sääntöjä. No eilen yliopistolla pelasin itsekin koko pelin tätä, ja meillä meni vajaa pari tuntia, vaikka oli 2 ensikertalaista.
Olohuoneessa vedettiin Shogunin jälkeen peli Notrea neljällä. Livepeliksi supernopea (alle puoli tuntia) valui meikäläiselle melkein 20 pisteen erolla. Huomaa, että treeneistä on ollut iloa.
Lopuksi vielä paikalla olleiden kesken pelattiin Mamma Mia!, jossa taas tuli niin hämäriä aineksi uuniin, ettei paremmasta väliä. Arvatkaa mikä oli avaruusaluksen pakosuutin?
Olohuoneen puolella pöytään ensin nostettiin Shogun, jota mä "vedin" kun olin se joka viimeksi oli pelannut ja vähän niinkuin osasi säännöt. Neljästä pelaajasta mulla oli siis 4-5 peliä alla, muilla yhteensä 1. Luulisin silti, että säännöt menivät oikein, mutta peli kesto ei ollut oikea, vaan taidettiin 3,5 painella. Peli eteni niin, että Mikko nappasi reilun johdon rakentelemalla ja pitämällä muut kuukartan yläoikealta poissa vahvasti. Muilla oli kärhämää keskenään ja jyväjemmareitakin vastaan. Itse sain pataani farmareilta oikien kunnolla. Kerran hävisin yhden farmarin revoltin, vaikka mulla oli 6 äijää puolustamassa!
Loppujen lopuksi Mikko sai pidettyä johtonsa loppuun asti, ja muut olivat suurin piirtein tasaisesti aina 6-8 pistettä parempaansa perässä. Ihan kiva peli, mutta tää pitää pelata puolet nopeammin. Nyt kyllä selkeästi aika kului siihen jumittamiseen ja järkeilyyn, ei ollut samaa havaittavissa mitä tässä blogissa aiemmin manailta ajan kuluminen vuorojen ulkopuolella tapahtuvaan tauhkaan.
Keittiön puolella pelattiin samaan aikaan Untergang von Pompeji, ja jossain vaiheessa alkoi Fabrikmanager. FM kesti kuulemma noin 3-4 tuntia kun pelissä oli vain 1 pelaaja, joka oli peliä aiemmin pelannut, eikä oikein tarkkaan muistanut hänkään sääntöjä. No eilen yliopistolla pelasin itsekin koko pelin tätä, ja meillä meni vajaa pari tuntia, vaikka oli 2 ensikertalaista.
Olohuoneessa vedettiin Shogunin jälkeen peli Notrea neljällä. Livepeliksi supernopea (alle puoli tuntia) valui meikäläiselle melkein 20 pisteen erolla. Huomaa, että treeneistä on ollut iloa.
Lopuksi vielä paikalla olleiden kesken pelattiin Mamma Mia!, jossa taas tuli niin hämäriä aineksi uuniin, ettei paremmasta väliä. Arvatkaa mikä oli avaruusaluksen pakosuutin?
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Saksan kusti taas vauhdissa
Saksasta pamahti kuriirin välityksellä pakettia meidän ryhmälle. Tageissa kaikki pelit, eilen ehtoolla testattiin jo vähä Ollin Fabrikmanageria ja kuola valuu. Pidämme vain, pidämme vain.
Koska pelotaan?
Koska pelotaan?
torstai 18. maaliskuuta 2010
Geekistä pari poimintaa
Bongasin Boardgamegeekistä muutama niin nätin kuvan, että piti tänne linkittää. Veikkaan että eräät osaavat arvostaa.
Boycat-OH on kuvannut nätisti Reiskan planeetat ja developit kaavioina.
Lisäks hatemachine oli tehny "pelilaudan" Dominioniin.
Boycat-OH on kuvannut nätisti Reiskan planeetat ja developit kaavioina.
Lisäks hatemachine oli tehny "pelilaudan" Dominioniin.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Geekistä katottua: Twilight Struggle
Twilight Struggle, 13.3.2010, Tapani & Mari
Voitin Neuvostoliitolla Tapsin loppupisteityksessä 13 pisteen erolla.
Eka peli meikälle. Ihan hyvä oli, kesti tosin kauan, ku koko ajan arpomista ja lukemista ja järkeilyä ja muuta, ja peli venyi vielä mahdollisimman pitkäksi, kun ei lopullista ratkaisua saatu vasta kuin loppupisteytyksessä. Mutta ei haitannu, ku ei ollu kiire mihkään.
Meikä sai alus hyvää painetta ja varsinkin Euroopassa olin jo Control-tilassakin jossain vaiheessa (tosin Eurooppa pisteytys oli juuri mennyt). Kuitenkin se tuli aina vain uudestaan sekoituspakkaan mukaan, joten pieni uhka oli koko ajan päällä. Muuallakin olin hyvissä asemissa koko ajan, ja Tapsi oli pikkasen alakynnessä. Loppua kohden tilanne koko ajan tasoittui, mutta onnistuin pitämään pintani, ja pisteityksissä en ainakaan menettänyt asemiani. Lisäksi ennen loppupisteytyksiä mulla oli sen verran vankka etu, että voittoon riitti se, että piti huolen että misään seudulla ei tapahdu mitään täysin odottamatonta luhistumista.
Yhdesä välis Tapsille tuli jollain kortin vaihdolla 4 pisteytyskorttia kerralla käteen, ja kun mullakin oli vielä yksi niin aika kovia pojoja oli tarjolla. Tosin Tapsi pysty hyvin luovimaan pisteytykset sopivassa järjestyksessä siten, että vaikka oli alunperin heikoilla niin sai pidettyä damaget minimissään.
Vähän myöhemmin myhäilin itseksekseni varsineisen masterplanin kanssa, jonka Tapsi onnistui tuurilla ja tietämättään estämään. Mulla oli kädessä War Games, jolla voi lopettaa pelin, jos Defcon on tasan 2. Olin pisteissä reilusti edellä, joten pelin lopetuksen kanssa kaverille annettavat 6 pistettä ei olis haitannu, joten suunnitelmani oli rähistä ensin sen verran että Defcon huononee, ja sitten päättää peli. Tapsi kuitenkin pelas kierroksen ekana korttina Missile Envyn, jolla se sai multa pois mun isoimman kortin, joka sattui olemaan juuri War Games. Näin ollen en päässyt toteuttamaan kieroilujani ja peli jatkui tavanomaisemmissa merkeissä. Tapsi ei ollu edes koskaan nähny koko War Games korttia, joten pelin loppuminen olis tullu totaalisesti puun takaa. Olis se varmaan vähä ihmetelly ensi, ku meikä rähisee ihan lämpimikseni ja tiputtelen defconia.
No kumminki. Jos peli kesto jatkossa pysyy vähän paremmin lapasessa, tai keston että sen pystyy suhteellisen luotettavasti arvioimaan (siis lähinnä maksimikeston), niin ehdottomasti tätä täytyy kyllä pelata useamminkin.
Voitin Neuvostoliitolla Tapsin loppupisteityksessä 13 pisteen erolla.
Eka peli meikälle. Ihan hyvä oli, kesti tosin kauan, ku koko ajan arpomista ja lukemista ja järkeilyä ja muuta, ja peli venyi vielä mahdollisimman pitkäksi, kun ei lopullista ratkaisua saatu vasta kuin loppupisteytyksessä. Mutta ei haitannu, ku ei ollu kiire mihkään.
Meikä sai alus hyvää painetta ja varsinkin Euroopassa olin jo Control-tilassakin jossain vaiheessa (tosin Eurooppa pisteytys oli juuri mennyt). Kuitenkin se tuli aina vain uudestaan sekoituspakkaan mukaan, joten pieni uhka oli koko ajan päällä. Muuallakin olin hyvissä asemissa koko ajan, ja Tapsi oli pikkasen alakynnessä. Loppua kohden tilanne koko ajan tasoittui, mutta onnistuin pitämään pintani, ja pisteityksissä en ainakaan menettänyt asemiani. Lisäksi ennen loppupisteytyksiä mulla oli sen verran vankka etu, että voittoon riitti se, että piti huolen että misään seudulla ei tapahdu mitään täysin odottamatonta luhistumista.
Yhdesä välis Tapsille tuli jollain kortin vaihdolla 4 pisteytyskorttia kerralla käteen, ja kun mullakin oli vielä yksi niin aika kovia pojoja oli tarjolla. Tosin Tapsi pysty hyvin luovimaan pisteytykset sopivassa järjestyksessä siten, että vaikka oli alunperin heikoilla niin sai pidettyä damaget minimissään.
Vähän myöhemmin myhäilin itseksekseni varsineisen masterplanin kanssa, jonka Tapsi onnistui tuurilla ja tietämättään estämään. Mulla oli kädessä War Games, jolla voi lopettaa pelin, jos Defcon on tasan 2. Olin pisteissä reilusti edellä, joten pelin lopetuksen kanssa kaverille annettavat 6 pistettä ei olis haitannu, joten suunnitelmani oli rähistä ensin sen verran että Defcon huononee, ja sitten päättää peli. Tapsi kuitenkin pelas kierroksen ekana korttina Missile Envyn, jolla se sai multa pois mun isoimman kortin, joka sattui olemaan juuri War Games. Näin ollen en päässyt toteuttamaan kieroilujani ja peli jatkui tavanomaisemmissa merkeissä. Tapsi ei ollu edes koskaan nähny koko War Games korttia, joten pelin loppuminen olis tullu totaalisesti puun takaa. Olis se varmaan vähä ihmetelly ensi, ku meikä rähisee ihan lämpimikseni ja tiputtelen defconia.
No kumminki. Jos peli kesto jatkossa pysyy vähän paremmin lapasessa, tai keston että sen pystyy suhteellisen luotettavasti arvioimaan (siis lähinnä maksimikeston), niin ehdottomasti tätä täytyy kyllä pelata useamminkin.
Presidenttipeliä sunnuntaina
Sunnuntaina päätettiin Marin kanssa palata vuoteen 1960 ja kirjottaa historiaa uusiksi: Kennedyn ketaleen oli aika jäädä kotiin kutomaan ja Nixonin nousta omalle paikalleen presidentiksi presidentin paikalle.
Pelinä siis 1960: The Making of the President, joka on korttivetoinen alue-enemmistöpeli, eli se muistuttaa hyvin paljon samojen jannujen Twilight Strugglea, jota myös sotapeliksi kutsutaan. Vaikka pelit ovat läheistä sukua en 1960:a sotapeliksi kutsuisi, vaan se on hyvin europelihenkinen. Toisaalta 1960:ssa teema on suhteellisen hyvin esillä sotapelien tapaan, joten ei kai se vertailu ihan hatusta vedetty ole.
Peli alkaa tilanteesta, jossa Nixonilla on vahva ote lännessä ja JFK:lla idässä. Siitä alkaa kuppien keinuttelu vaa-an molemmin puolin ja taistelu käy kiivaimpana tietysti isojen osavaltioiden kuten NY:n ja CA:n hallinnasta, koska niistä eniten valitsijamiesääniä on noukittavissa. Kandidaatit liikkuvat osavaltioiden ja eri alueiden välillä kampanjoimassa (käyttämässä korttien toimintapisteitä tiettyihin osavaltioihin), esiintymällä mediassa (toimintapisteillä vaikutusvaltaa alueille), antamalla mielipiteitä tärkeisiin aiheisiin (toimintapisteitä puolustus-, talous- tai ihmisoikeusasioihin) tai toteuttamalla erilaisia historiallisia tapahtumia (korttien eventit).
Noin parin tunnin ja 8 kierroksen jälkeen käydään lopulliset vaalit, joissa kunkin osavaltion kaikki äänet saa puolelleen se, joka johtaa kussakin osavaltiossa, tai jos kukaan ei johda, se jonka puolella media on kullakin neljästä pääalueesta. Jos mediakaan ei ole puolella, jokaiselle osavaltiolle on määritelty puoli, johon se keikkaa lopussa ilman mitään panostusta.
1960 on nyt kahden pelin kokemuksella hyvä vaihtoehto Twilight Strugglelle, jos kaipaa hiukan vähemmän hankalaa peliä, jonka keston voi arvioida paremmin. Tietynlainen jännitys jää ehkä vähän puuttumaan, koska välipisteytyksiä ei ole, eikä peliä voi hävitä ennen loppua kuten TS:ssä, mutta toisaalta tässä draaman kaari kehittyy loppuun asti ja vielä vaalipäivänäkin voidaan isoja muutoksia nähdä.
Niin ja lopuksi: Mari pelin vei Nixonin ja täysin ylivoimaisesti äänin 358-179
Pelinä siis 1960: The Making of the President, joka on korttivetoinen alue-enemmistöpeli, eli se muistuttaa hyvin paljon samojen jannujen Twilight Strugglea, jota myös sotapeliksi kutsutaan. Vaikka pelit ovat läheistä sukua en 1960:a sotapeliksi kutsuisi, vaan se on hyvin europelihenkinen. Toisaalta 1960:ssa teema on suhteellisen hyvin esillä sotapelien tapaan, joten ei kai se vertailu ihan hatusta vedetty ole.
Peli alkaa tilanteesta, jossa Nixonilla on vahva ote lännessä ja JFK:lla idässä. Siitä alkaa kuppien keinuttelu vaa-an molemmin puolin ja taistelu käy kiivaimpana tietysti isojen osavaltioiden kuten NY:n ja CA:n hallinnasta, koska niistä eniten valitsijamiesääniä on noukittavissa. Kandidaatit liikkuvat osavaltioiden ja eri alueiden välillä kampanjoimassa (käyttämässä korttien toimintapisteitä tiettyihin osavaltioihin), esiintymällä mediassa (toimintapisteillä vaikutusvaltaa alueille), antamalla mielipiteitä tärkeisiin aiheisiin (toimintapisteitä puolustus-, talous- tai ihmisoikeusasioihin) tai toteuttamalla erilaisia historiallisia tapahtumia (korttien eventit).
Noin parin tunnin ja 8 kierroksen jälkeen käydään lopulliset vaalit, joissa kunkin osavaltion kaikki äänet saa puolelleen se, joka johtaa kussakin osavaltiossa, tai jos kukaan ei johda, se jonka puolella media on kullakin neljästä pääalueesta. Jos mediakaan ei ole puolella, jokaiselle osavaltiolle on määritelty puoli, johon se keikkaa lopussa ilman mitään panostusta.
1960 on nyt kahden pelin kokemuksella hyvä vaihtoehto Twilight Strugglelle, jos kaipaa hiukan vähemmän hankalaa peliä, jonka keston voi arvioida paremmin. Tietynlainen jännitys jää ehkä vähän puuttumaan, koska välipisteytyksiä ei ole, eikä peliä voi hävitä ennen loppua kuten TS:ssä, mutta toisaalta tässä draaman kaari kehittyy loppuun asti ja vielä vaalipäivänäkin voidaan isoja muutoksia nähdä.
Niin ja lopuksi: Mari pelin vei Nixonin ja täysin ylivoimaisesti äänin 358-179
Geekistä katottua: Chicago Express
Pistetään ny sitte tänne jupinaa geekin muistiinpanoista, ku Tapani tos painostaa. Tolla otsakkee alotuksella (Geekistä katottua) siis tulle tästä edes lyötyä tänne jupinaa, sikäli kun Geekissä intoutuu pitempään tarinointiin kautta analyysiin. Kyseessä on siis suora copy-paste geekistä, jolloin kirjoittelun tarkoitus on lähinnä tehdä muistiinpanoja peleistä, jolloin voi myöhemmin vertailla esim. pisteitä, strategioita yms. sekoo, mitä peleissä tulee. Toivottavasti se kohjo ei linkitä näitä suoraan johki Facebookkiin tai Aamulehden etusivulle...
Chicago Express, 12.3.2010, Tapani & Mari
Opa 58, Tapsi 50, Vaajasaari 45, Rossi 32
Pitkästä aikaa tätäki pelattiin, ja ihan hyvä oli. Painoin Heikin kans "vihreetä linjaa" Chicagoon asti, vuorotahtiin ostettiin osakkeita, joten molemmilla oli intressejä rakentaa sitä. Muut yhtiöt ei päässy lähellekkään. Kolme muuta osti punaset osakkeet, ja se ryki alus, mutta sitte intressit loppu. Tapsi hamstras sinisen ittelleen, joten se jäi torsoks. Rossi ounas keltasen, johon mulla oli pieni stäbi, joten sieltä pientä taustatukee. Loppu taas vähän "yllätti", siis siinä mielessä, että osakkeita ostettiin lopussa hieman turhan kovalla hintaa, joten tappioita tuli.
Ehkä viides ja kuudeskin pelaaja toisivat hieman lisäväriä, ja muuttaisivat myös pelin luonnetta melkoisesti. Tällöin osakkeet jakautuisivat enemmän. Nyt hieman turhan helposti tulee "omat" firmat, eli joku ostaa ja suojelee omaa enemmistö osuuttaan. Tällöin myös rakenteluvastuu on yksistään enemmistöosakkaan harteilla, ja firmat jäävät pieniksi. Peli on luonteeltaan ehkä enemmän rakentelupeli (kuka rakentaa omaa firmaansa parhaiten) kuin sijoituspeli (kuka kerää parhaan osakesalkun ja hoitaa sitä parhaiten).
Useamman pelaajan pelissä osake-enemmistöä on vaikeampi saada (jos se nyt ylipäätään on edes tavoiteltavaa, joskus toki on, mutta ei itseisarvoisesti). Kun ei voi tehdä siirtoja, jotka hyödyttävät ainoastaan itseä (tai enemmän itseä kuin muita), pitää siiroja miettiä hieman laajemmin. Ei voi miettiä pelkästään sitä, että mitä itse voittaa, vaan myös sitä, mitä muut, eli ei-osakkaat, menettävät. Yhdellä siirrolla saa etua yhteen pelaajaan, toiselle toiseen ja kolmannella kolmanteen, joten siirtojen summa nousee ratkaisevaksi. Osakesalkun sisältö ja sen hoitaminen tuleekin tärkeämmäksi, eli pelistä tulee enemmän sijoituspeli.
Kun osakkeet jakautuvat tasasemmin, kehittyvät firmatkin tasaisemmin, koska useammalla pelaajalla on intressejä kehittää kutakin firmaa. Näin ollen useampi firma pääsee, tai ainakin yrittää tosissaan Chicagoon ja Wabashin merkityskin korostuu, jos se tulee peliin hieman aiemmin.
No niin, eipä tullut ihan pelkkä peliraportti. Kaikki edellä oleva on tietysti täysin spekulatiivista, koska kokemusta pelistä ei juuri ole. Ja ne pelit, mitä on pelattu, on tullut harvakseltaan ja ihan eri porukoilla, joten mitään tiukkoja johtopäätöksiä ei voi vetää. Lisäpelejä siis tarvitaan alle, ja toivottavasti niitä saadaankin. Peli on kuitenkin melko lyhyt eikä edes mikään kovin monimutkainen (paitsi ehkä selittää...), joten eiköhän toive saada toteutettua.
Chicago Express, 12.3.2010, Tapani & Mari
Opa 58, Tapsi 50, Vaajasaari 45, Rossi 32
Pitkästä aikaa tätäki pelattiin, ja ihan hyvä oli. Painoin Heikin kans "vihreetä linjaa" Chicagoon asti, vuorotahtiin ostettiin osakkeita, joten molemmilla oli intressejä rakentaa sitä. Muut yhtiöt ei päässy lähellekkään. Kolme muuta osti punaset osakkeet, ja se ryki alus, mutta sitte intressit loppu. Tapsi hamstras sinisen ittelleen, joten se jäi torsoks. Rossi ounas keltasen, johon mulla oli pieni stäbi, joten sieltä pientä taustatukee. Loppu taas vähän "yllätti", siis siinä mielessä, että osakkeita ostettiin lopussa hieman turhan kovalla hintaa, joten tappioita tuli.
Ehkä viides ja kuudeskin pelaaja toisivat hieman lisäväriä, ja muuttaisivat myös pelin luonnetta melkoisesti. Tällöin osakkeet jakautuisivat enemmän. Nyt hieman turhan helposti tulee "omat" firmat, eli joku ostaa ja suojelee omaa enemmistö osuuttaan. Tällöin myös rakenteluvastuu on yksistään enemmistöosakkaan harteilla, ja firmat jäävät pieniksi. Peli on luonteeltaan ehkä enemmän rakentelupeli (kuka rakentaa omaa firmaansa parhaiten) kuin sijoituspeli (kuka kerää parhaan osakesalkun ja hoitaa sitä parhaiten).
Useamman pelaajan pelissä osake-enemmistöä on vaikeampi saada (jos se nyt ylipäätään on edes tavoiteltavaa, joskus toki on, mutta ei itseisarvoisesti). Kun ei voi tehdä siirtoja, jotka hyödyttävät ainoastaan itseä (tai enemmän itseä kuin muita), pitää siiroja miettiä hieman laajemmin. Ei voi miettiä pelkästään sitä, että mitä itse voittaa, vaan myös sitä, mitä muut, eli ei-osakkaat, menettävät. Yhdellä siirrolla saa etua yhteen pelaajaan, toiselle toiseen ja kolmannella kolmanteen, joten siirtojen summa nousee ratkaisevaksi. Osakesalkun sisältö ja sen hoitaminen tuleekin tärkeämmäksi, eli pelistä tulee enemmän sijoituspeli.
Kun osakkeet jakautuvat tasasemmin, kehittyvät firmatkin tasaisemmin, koska useammalla pelaajalla on intressejä kehittää kutakin firmaa. Näin ollen useampi firma pääsee, tai ainakin yrittää tosissaan Chicagoon ja Wabashin merkityskin korostuu, jos se tulee peliin hieman aiemmin.
No niin, eipä tullut ihan pelkkä peliraportti. Kaikki edellä oleva on tietysti täysin spekulatiivista, koska kokemusta pelistä ei juuri ole. Ja ne pelit, mitä on pelattu, on tullut harvakseltaan ja ihan eri porukoilla, joten mitään tiukkoja johtopäätöksiä ei voi vetää. Lisäpelejä siis tarvitaan alle, ja toivottavasti niitä saadaankin. Peli on kuitenkin melko lyhyt eikä edes mikään kovin monimutkainen (paitsi ehkä selittää...), joten eiköhän toive saada toteutettua.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Perjantai 12.3 pelailut treellä
Painettiin Ollin ja Heidin kans perstantai aamusta treelle Tapanin ja Marin työ pelaileen. Tarkotuksena pelailla oikeen kunnolla ja kyllä sitä sitte semmonen 9h putkeen tuli pelattua.
Vaajasaari liitty sitte viä seuraan siinä 3 haminois.
Pelatut pelit:
1.Dominion intrigue
(Mari voitti ja 2,3 ja 4 sijat meni tosi tasaisesti muistaakseni ihan 1 pisteen erotuksella kaikki)
2. MammaMia
(välipelinä minä, Tapani ja Heidi pelattiin tällänen itselleni täysin uus korttipeli, joka osottautu ihan hauskaks peliks. Tapani voitti ja meikäläinen noviisina peittosi kuitenkin jo vähän kokeneemman Heidin)
3. El Grande
(Ehkä päivän paras peli, joka pelattiin omasta mielestäni. Peli on todella hyvä ja peli oli koko ajan suhteellisen tiukka. Minä, Tapani ja Olli pelattiin tätä. Olli johti koko ajan alusta asti ja voitti koko pelin, mutta Tapani jäi alussa todella paljon jo jälkeen , mutta loppurutistuksessa ja Ollin oikeseen kohtaan, toisiksviimmisellä kierroksella pelaama Veto kortti pilasi meikäläisen viimmisen kierroksen, jonka johdosta Tapani paino runsailla pisteillä meikäläisestä vielä ohi. Malauta mua korpes)
4. Chicago Express
(tässä mukana meikäläinen, Tapani, Olli ja paikalle saapunut vaajasaari. Itselleni ja heikille täysin uusi peli, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi aika mukiinmenevä peli, kun sen idean tajus pelin lopulla. Pelaan varmasti uudestaan, kun aika tulee. Olli voitti ylivoimasesti)
5. Puerto Rico
(Kaikille tuttu peli. Olli vei ja ei siitä sen enempää. Omat kokemukset: tein taas saman virheen ku aikasemminen et rahat loppu koko aja ja en saanu ostettua mitää. ens kerralla seki sitte korjaantuu)
täs välis oli kaikennäköstä ferneystä ja ruoanlaittoo (Olli kokkas komiaa kanaa mitä käytiin ostamas LIRILISTÄ.
6. Ricochet Robots
(ei varsinaisesti täysin pelattu, mutta se vaan oli siinä pöydällä ja kikkailtiin kaikki eri vaihtoehtoja lisäukolla ja semmosta. Oli itselle kyllä todella vaikeaa hahmottaa niitä reittejä ku pää toiminu sitte yhtään, kun ekaa kertaa kyseisen pelilaudan vierellä)
7. Shadowhunters
(itselleni taas täysin uusi peli. Muut olivat pelanneet. Itse en oikeen oo mitää mieltä tästä pelistä. Hyvä ja huono. Heikki ja Tapani jakoivat voiton. Itse en oikeen loppujen lopuks oikeen diggaillu tästä pelistä. en tiä mistä johtuu. arvosana tälle 6+)
8. Tsuro
(Meikäläiselle ja heikille viimminen peli ku tän jälkene lähettiin meneen kohti kpäätä. Aivan uskomattoman hyvä peli kaikessa sen yksinkertaisuudessaan. Heikki noviisina voitti)
Oli todella mukava päivä tällänen lautapelipäivä, joka oli itselleni se ensimmäinen. Mukavaa seuraa ja paljon ferneyksiä ja on mukavaa ku saa vedellä kuokan päälle ku fernetään liikaa.
Lisää näitä päiviä. Sellanen pitää viä omasta fysiologiasta sanoo, että kun en ole mikää supergeek niin oli just täydellinen tällänen 9h+ putkeen ja erilaisia pelejä. Todennäkösesti tästä pidemmät sessiot alkavat käymään raskaaks ja sen sellasta, mutta katotaan mihkä tämä uus lautapeli-innostus vie.
Vaajasaari liitty sitte viä seuraan siinä 3 haminois.
Pelatut pelit:
1.Dominion intrigue
(Mari voitti ja 2,3 ja 4 sijat meni tosi tasaisesti muistaakseni ihan 1 pisteen erotuksella kaikki)
2. MammaMia
(välipelinä minä, Tapani ja Heidi pelattiin tällänen itselleni täysin uus korttipeli, joka osottautu ihan hauskaks peliks. Tapani voitti ja meikäläinen noviisina peittosi kuitenkin jo vähän kokeneemman Heidin)
3. El Grande
(Ehkä päivän paras peli, joka pelattiin omasta mielestäni. Peli on todella hyvä ja peli oli koko ajan suhteellisen tiukka. Minä, Tapani ja Olli pelattiin tätä. Olli johti koko ajan alusta asti ja voitti koko pelin, mutta Tapani jäi alussa todella paljon jo jälkeen , mutta loppurutistuksessa ja Ollin oikeseen kohtaan, toisiksviimmisellä kierroksella pelaama Veto kortti pilasi meikäläisen viimmisen kierroksen, jonka johdosta Tapani paino runsailla pisteillä meikäläisestä vielä ohi. Malauta mua korpes)
4. Chicago Express
(tässä mukana meikäläinen, Tapani, Olli ja paikalle saapunut vaajasaari. Itselleni ja heikille täysin uusi peli, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi aika mukiinmenevä peli, kun sen idean tajus pelin lopulla. Pelaan varmasti uudestaan, kun aika tulee. Olli voitti ylivoimasesti)
5. Puerto Rico
(Kaikille tuttu peli. Olli vei ja ei siitä sen enempää. Omat kokemukset: tein taas saman virheen ku aikasemminen et rahat loppu koko aja ja en saanu ostettua mitää. ens kerralla seki sitte korjaantuu)
täs välis oli kaikennäköstä ferneystä ja ruoanlaittoo (Olli kokkas komiaa kanaa mitä käytiin ostamas LIRILISTÄ.
6. Ricochet Robots
(ei varsinaisesti täysin pelattu, mutta se vaan oli siinä pöydällä ja kikkailtiin kaikki eri vaihtoehtoja lisäukolla ja semmosta. Oli itselle kyllä todella vaikeaa hahmottaa niitä reittejä ku pää toiminu sitte yhtään, kun ekaa kertaa kyseisen pelilaudan vierellä)
7. Shadowhunters
(itselleni taas täysin uusi peli. Muut olivat pelanneet. Itse en oikeen oo mitää mieltä tästä pelistä. Hyvä ja huono. Heikki ja Tapani jakoivat voiton. Itse en oikeen loppujen lopuks oikeen diggaillu tästä pelistä. en tiä mistä johtuu. arvosana tälle 6+)
8. Tsuro
(Meikäläiselle ja heikille viimminen peli ku tän jälkene lähettiin meneen kohti kpäätä. Aivan uskomattoman hyvä peli kaikessa sen yksinkertaisuudessaan. Heikki noviisina voitti)
Oli todella mukava päivä tällänen lautapelipäivä, joka oli itselleni se ensimmäinen. Mukavaa seuraa ja paljon ferneyksiä ja on mukavaa ku saa vedellä kuokan päälle ku fernetään liikaa.
Lisää näitä päiviä. Sellanen pitää viä omasta fysiologiasta sanoo, että kun en ole mikää supergeek niin oli just täydellinen tällänen 9h+ putkeen ja erilaisia pelejä. Todennäkösesti tästä pidemmät sessiot alkavat käymään raskaaks ja sen sellasta, mutta katotaan mihkä tämä uus lautapeli-innostus vie.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Viikonloppupelailut Kankaanpäässä
Muistatteko niitä viikonloppuja kun on painettu oikein kunnolla pelejä? No en minäkään kun niistä on sen verran aikaa. Tänä viikonloppuna päästiin kuitenkin oikein kunnon tositoimiin Kankaanpäässä. Porukkaa oli ja pelejä riitti. Parhaimmillaan jopa 3 peliä yhtä aikaa.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Lisäosa Doomtrooperiin
Ni ma san pat. Puhutaan sitte erikoisemmasta jutusta. Heidin kanssa äsken googletettiin itteemme, ja mun osumista löytyi sitten kohtuullisen outo sivu: http://www.mutantchronicles.it/HomemadeExpansions.htm
Tuolla on monta kymmentä Doomtrooper-expansiota listattuna ja yhtenä siellä oli sitten meidän Reincarnation of Primeval Forces (siellä Reincarnation). Ei siinä vielä mitään, mutta siellä oli meikäläisen nimikin ja oikein kiiteltiin ja sun muuta.
Siis sen lisurin pysty OSTAMAAN sieltä vissiin painettuna, ja siitä oli otettu uus/päivitetty painos 2008!!!!!!!!!!!!!!!! Ja lisätiedoissa luki googletranslaten mukaan, että tää on kaikkein suosituin lisäosa, ja se oli nyt saatavilla uutena täysin päivitettynä versiona, jossa on paremmat grafiikat ja tekstitkin päivitetty ja käännetty ITALIAKSI!. Puhutaan morjestelusta. MORJES!
Tuolla on monta kymmentä Doomtrooper-expansiota listattuna ja yhtenä siellä oli sitten meidän Reincarnation of Primeval Forces (siellä Reincarnation). Ei siinä vielä mitään, mutta siellä oli meikäläisen nimikin ja oikein kiiteltiin ja sun muuta.
Siis sen lisurin pysty OSTAMAAN sieltä vissiin painettuna, ja siitä oli otettu uus/päivitetty painos 2008!!!!!!!!!!!!!!!! Ja lisätiedoissa luki googletranslaten mukaan, että tää on kaikkein suosituin lisäosa, ja se oli nyt saatavilla uutena täysin päivitettynä versiona, jossa on paremmat grafiikat ja tekstitkin päivitetty ja käännetty ITALIAKSI!. Puhutaan morjestelusta. MORJES!
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Maanantain peli-illat #1 ja #2
Pari viikkoa sitten laitettiin taloyhtiön rappukäytäviin ja Facebookiin ilmoitus, jossa toivotettiin pelailusta innostuneet tervetulleiksi meidän sekasotkuun illan viettoon. Ensimmäisellä kerralla ei vielä uskaliaita paikalle ilmaantunut, mutta viime viikolla päästiin sitten ensimmäisen kerran pelaamaan kun paikalle tupsahtivat naapurirapusta Juho ja Emilia. Toisella kerralla paikalla heidän lisäkseen vielä Heikki V ja Teemu V-v sekä brasilian vahvistus Medi.
Ensimmäisellä kerralla pelailtiin ainakin Tsuroa, eläinpyramidia, Notre Damea ja erä Tichua. Siinä tuli puheeksi, mitä Juho ja Emilia olivat pelanneet ja Marin suureksi innostukseksi heiltä löytyi omasta takaa Once Upon a Time, mitä sitten tilattiin seuraavalle kerralle.
Ja toisella kerralla sitten sitä pelattiinkin seitsemän hengen porukalla, joka tuntui ihan sopivalta peliin. Once Upon a Time on tarinankerrontapeli, jossa tietysti pelikokemus riippuu paljon porukasta ja fiiliksestä. Itse en ehkä olisi välttämättä sitä ensimmäisenä pelannut tollain ex-tempore, mutta Mari oli pelistä ihan fiiliksissä, joten sitä sitten iskettiin juuri muilta kysymättä. Varsinkin Teemu olisi aluksi tainnut mieluummin pelata mitä tahansa muuta, mutta pääsi peliin hyvin mukaan?
Muita pelejä toisella kerralla oli Pitch Car 1,5 setillä (sain muuten pitkästä aikaa oikein kunnolla pataan siinä), sekä Shadow Hunters, joka meni ensimmäistä kertaa ikinä niin, ettei kukaan riehunut ihan randomilla koko ajan kaikkien päälle (Pete ja Jarmo eivät olleet pelissä). Itse asiassa vihreät kortit meinasivat jopa loppua. Ekana lensin minä pihalle yhdessä Heikin kanssa kun toisemme tapoimme, pari muutakin multikilliä pelissä tuli, joten lopulta kävin niin, että samalla vuorolla kuolivat viimeinen shadow ja hunter ja eloon jäi pelkästään Allie, eli KAIKKI voittivat pelin. Joskus kerran on tainnut käydä niin, että 5/8 on voittanut, mutta tuo 7/7 oli jo hämärä.
Yksi erä Big Pointsiakin pelattiin jossain välissä.
Pelit jatkuu taas ensi maanantaina jos ja kun joku ilmaantuu paikalle. Kutsu on avoin.
Ensimmäisellä kerralla pelailtiin ainakin Tsuroa, eläinpyramidia, Notre Damea ja erä Tichua. Siinä tuli puheeksi, mitä Juho ja Emilia olivat pelanneet ja Marin suureksi innostukseksi heiltä löytyi omasta takaa Once Upon a Time, mitä sitten tilattiin seuraavalle kerralle.
Ja toisella kerralla sitten sitä pelattiinkin seitsemän hengen porukalla, joka tuntui ihan sopivalta peliin. Once Upon a Time on tarinankerrontapeli, jossa tietysti pelikokemus riippuu paljon porukasta ja fiiliksestä. Itse en ehkä olisi välttämättä sitä ensimmäisenä pelannut tollain ex-tempore, mutta Mari oli pelistä ihan fiiliksissä, joten sitä sitten iskettiin juuri muilta kysymättä. Varsinkin Teemu olisi aluksi tainnut mieluummin pelata mitä tahansa muuta, mutta pääsi peliin hyvin mukaan?
Muita pelejä toisella kerralla oli Pitch Car 1,5 setillä (sain muuten pitkästä aikaa oikein kunnolla pataan siinä), sekä Shadow Hunters, joka meni ensimmäistä kertaa ikinä niin, ettei kukaan riehunut ihan randomilla koko ajan kaikkien päälle (Pete ja Jarmo eivät olleet pelissä). Itse asiassa vihreät kortit meinasivat jopa loppua. Ekana lensin minä pihalle yhdessä Heikin kanssa kun toisemme tapoimme, pari muutakin multikilliä pelissä tuli, joten lopulta kävin niin, että samalla vuorolla kuolivat viimeinen shadow ja hunter ja eloon jäi pelkästään Allie, eli KAIKKI voittivat pelin. Joskus kerran on tainnut käydä niin, että 5/8 on voittanut, mutta tuo 7/7 oli jo hämärä.
Yksi erä Big Pointsiakin pelattiin jossain välissä.
Pelit jatkuu taas ensi maanantaina jos ja kun joku ilmaantuu paikalle. Kutsu on avoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)