Pieni lautapelikrapula ja tilitystä urakalla

Pari päivää mennyt toipuessa viikonlopun pelipeijaisista. Vähä oli tyhjä tankki, ihan oikeasti meni päivä pari aika pitkälti järkeillessä pelejä ja palatessa normaaliin päivärytmiin. Jupisen tässä muutamia sellaisia ajatuksia, mitä muut ei vielä maininneet.

Ensinnäkin aika lailla erilailla meni megamättö mitä alunperin järkeiltiin, eli pelaajia oli vähemmän ja sen(kin) takia eri pelit. Siinä suhteessa oltiin kuitenkin aika lähellä viimevuotista mättöä, että melko lailla samalla porukalla ja vaihtuvuus ei ollut suurta. Järkeilinkin, että aika erikoinen sauma oli, että kaikilla oli täysin vapaa viikonloppu, eikä mitään muuta menoa. Vielä kaiken huipuksi oltiin sellasessa kunnossa, ettei puolet viikonlopusta mennyt edes urheiluun, kenellä vammojen, kenellä sairauksien tai muiden takia. Voi olla aika vaikeata saada yhtä iso mättö aikaan, kun tämmösiä viikonloppuja ei niin vain tule eteen, eikä varmaan lomatkaan usein satu samoille päiville. No, onneksi tuli käytetty aika aika tehokkaasti.

Pelivalinnat meni aika yllättävästi niin, että uusilla aloiteltiin ja koska maku oli monesta pelistä hyvä, niin melkein kaikkia pelattiin enemmän kuin kerran. Vaikka kyselyiden perusteella tälle viikonlopulle valikoituneella porukalla on aika erilainen pelimaku, yllättävän pienellä kitkalla saatiin peli aina valittua pöydälle, eikä siihen pränkkäämiseen mennyt liikaa aikaa. Toisaalta syynä oli uusien pelien viehätys, ja toisaalta ihan se, että pelattiin hyviä pelejä. Ehkä yllättäen pelattiin sieltä pidemmästä päästä, eikä välipeleihin paljon koskettu Mamma Miaa lukuunottamatta.

Omaan suuhun jäi hyvä maku peleistä, vaikka jäinkin kaipaamaan keskimittaisia pelejä pöydälle enemmän, varsinkin vähemmän pelattuja. Esim Aavikon Karavaaneja, Australiaa, Haziendaa, Carcassonnea, Samuraita ynnä muita pelaisin mieluusti enemmänkin. Ehkä niitä varten pidetään oma peli-iltansa niin, että lähdetään ihan sovitusti pelaamaan esim viisi sellaista alle-päälle tunnin peliä.

Tämä idea johti myös siihen, että oikeastaan ensimmäistä kertaa aloin miettiä pelihyllyn harventamista. Hyllyssä kun on kourallinen pelejä, joita ei varmaankaan ainakaan tässä porukassa saada koskaan enää pelattua (China Moon, Maailman ympäri 80 päivässä jne.). Lisäksi on muutama erinomainen peli, joita tosi mieluusti haluaisin itse pelata, mutta en taida pelikaveria saada (Mexica, Gheos, Tigris&Euphrates jne.). Näistäkin voisi ehkä olla parempi vain luopua, ja vaihtaa uusiin.

Kyselyissä myös korttipeleistä pidettiin porukassa, mutta jostain syystä niitä ei sitten kuitenkaan juuri pelata. Niitäkin hyllyssä on monta, joita tekisi mieli joskus pelata ihan kunnolla, kuten Mhing, Tarot, Tichu ja 6 nimmt!, mutta innokkaita ei ole juuri löytynyt ja korttipelirinki on sitten järjestään aina mennyt siihen kiinanpokeriin.

No mutta siinä tulikin jo ihan tarpeeksi vinetystä ja ferneemistä. Tietysti noita mielitekoja on, mutta nyt kun ollaan eri paikkakunnilla niin kokoontumisten aikana pelataan totta kai niitä pelejä, jotka ovat kuumia ja joita enemmistö haluaa. Ja niitähän löytyi!

Railroad Tycoon - JES, pikkukakaran (ison ja pienen) unelmien täyttymys, vai pettymys? Kaikki olivat kieli pitkällä pää leveenä testaamassa ensimmäista peliä (edellisviikonloppuna) ja siitä sitten heti parantelemassa peliä. Itse missasin sen ekan "kunnon pelin" joten odotukset oli ihan hyperkorkealla. Eka peli meni kuitenkin suurimmaksi osaksi erilaisiin pränkkäyksiin ja ferneyksiin, ja siitä jäi aika paha paskan maku suuhun varmaan kaikille. Oma suu putsaantu kuitenkin oikeastaan heti, ja jo seuraavana päivänä pakotin Marin ja Jarmon takaisin pöydän ääreen ja uutta imperiumia rakentamaan. Sekin peli meni ainakin Jarmon osalta alta riman ja maku taisi vaan pahentua. Nyt myös lautapeliseuran palstalla on vääntöä Rrtn ja AoSin välillä ja Tycoonia mollataan vähän lapsellisesta mekaniikasta ja "ylikomeasta" ulkonäöstä.

Mulle kuitenkin Tycoon on edelleen äärimmäisen hyvä tai ainakin lupaava peli, enkä anna lupaa itselleni luovuttaa sen suhteen ainakaan vielä. Ainakaan ennen kuin jostain löytyy Age of Steam myynnissä. Mulle Tycoonin ulkonäkö on kuitenkin positiivinen asia - ja massiivinen pelilauta vaan on massiivinen. On siinä vaan oma hohtonsa laittaa kaksi pöytää yhteen ja heittää verka päälle ja arpoa kuutiot kaupunkeihin aidonnäköisen kartan päälle.

Mietiskelin paljonkin, että miksi muille peli ei tarjonnut miellyttävää kokemusta. Ensimmäiset pelit toki kestivät valtavan pitkään, ja tunnelma oli kireä alkuvaiheesta lähtien, mutta olen sitä mieltä, että ongelmat olivat kuitenkin enemmän extradiegeettisiä eli pelin ulkopuolisia. Pelissä (kuten kaikissa muissakin) on totta kai omat vikansa, mutta välillä meillä menee liikaa aikaa ja vaivaa niiden kanssa pränkkäämiseen ja väittelyyn ja liian vähän keskitytään pelin sisäiseen keskusteluun. Tycoonissakin kun olisi potentiaalia kunnon immersioon, eli samaistumiseen pelattavaan hahmoon ja maailmaan. Kaikki meistä varmaan on joskus ihan huumeissa pelannut Railroad Tycoonia tai muita pelejä esim tietokoneella niin, että tuntitolkulla on hurahtanut siinä maailmassa. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että juuri pelin ulkopuolinen keskustelu on se pelin suola, ja sekin meillä välillä jää vähäiseksi.

Marin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta tästä päivänä muutamana ja voisin siitä jotain tähänkin raapustella, vaikka teksti nyt rönsyileekin pahemman kerran. Ajatus onnistuneesta lautapelihetkestä (tai megamätöstä) on luonnollisesti kaikilla omanlaisensa. Tämän viikonlopun porukassa itse pelaaminen ja pelissä hyvin pärjääminen ja oikeiden siirtojen tekeminen on yleensä pääosassa. Toisaalta kukaan ei ole varsinaisesti huono häviäjä, vaan pelien jälkeen mieli on tyyni, vaikka pelin aikana ärräpäitä ja "just, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia" -valituksia kuullaankin usein. Marin kanssa oli siitä puhetta, että me ollaan kokoonnuttu erilaisilla porukoilla tosi monta kertaa pelaamaan koko illaksi (ja jopa yöksi), mutta loppujen lopuksi jutellaan aika vähän mistään. Onko sitten kyse siitä, että luullaan, että tunnetaan toisemme (luultavasti) jo läpikotaisin, vai se, että keskitytään vain peliin (no ei todellakaan!), vai että ollaan vaan hiljasia (no se niin ja) eikä puhella omista asioista. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se ulkopuolinenkin juttelu ja keskustelu kuuluisi sinne pelipöytään johonkin väleihin. Ei siellä nyt syntyjä syviä tarvi ruveta pohtimaan, mutta ite en pistäisi sitäkään pahakseni.

No palataas sivuraiteilta (kova aasinsilta takaisin RRT:hen) takaisin pelin pariin. Tycoon siis mielestäni pitäisi pelata melko leppoisana pelinä pelin ulkopuolella, mutta tietysti tiukkana optimointina ja kapitalismina pelin sisällä. Pelissähän ei juuri sattumaa eikä kaaostakaan valtavasti ole, joten omia vuoroja ehtii vähän miettimään ja strategiaa voi suunitella. Haluan siis antaa tälle pelille vielä uusia mahdollisuuksia, vai pitääkö tämäkin helmi siirtää siihen joukkoon, jota itse haluaisin pelata, mutta kavereita en saa? PS. Euroopan kartta ja kortit on tulostettuna ja askarreltuna...

Slovenialaista tarottia kantapään kautta

Strohmannin jälkeen Tapani ja Visa halusivat lisää tarottia, ja mikäs sen parempaa kuin slovenialainen neljällä! Jaakko ja Petri saatiin hullutettu opettelemaan slovenialaista käymällä nopeasti läpi korttien arvojärjestys ja pisteytys, sekä pelaamalla pari-kolme harjoituskierrosta ensin ihan yksinkertaista tikkipeliä ilman sen suurempia pelinhuutoja tai muita ilmoituksia. Joka kierros lisättiin ominaisuuksia peliin, ja varmaan 4. tai 5. kierroksella pelattiin jo ihan kunnon slovenialaista oikealla pistelaskulla. Pisteissä tosin kaikki valuivat koko ajan enemmän ja enemmän pakkaselle, varsinkin kun virheetkin laskettiin heti alusta alkaen (ja niitä tuli). Lisäksi kaikki saivat yhden radlin, eikä sitä kukaan saanut sitten enää pois. Erikoisesti kävi niin, että enemmän kuin joka toinen kerta huudettu kuningas oli leskessä (selitän sääntöjä myöhemmin, Olli!) ja pelinviejä joutui pelaamaan yksin kolmea vastaan. Tämäkin tietysti johti isoihin miinuksiin. Loppupisteissä Jaakko voitti -187 - Petri -367 - Visa -369 - Tapani -418. Ei siis mairittelevaa. Mutta olihan makeaa pelata.

Tiistaina opetettiin Jarmollekin lyhyesti pelin makua. Jaot menivät vähän erikoisesti, kun kaikki pelattiin soolona (kaksi ensimmäistä tahattomasti ja kolmas ihan tarjouksen kautta), eikä pelin olemus kyllä käynyt Jarmolle vielä esille. Ehdottomasti suosittelen kuitenkin Jarmoakin antamaan pelille paremman mahdollisuuden.

Sääntöjä lyhyesti: Korttien arvot ja pistelaskut periaatteessa samat kuin Strohmannissa.

Jakaja jakaa keskelle pöytää 6 korttia "leskeksi" ja sen jälkeen 12 korttia kaikille 6 korttia kerrallaan. Etukäsi tarjoaa peliä ja seuraavat voivat korottaa jos haluavat. Suurimman tarjouksen tehnyt vie peliä. Tavalliset tarjoukset ovat 3, 2 ja 1, jotka tarkoittavat sitä, että pelinviejä vaihtaa leskestä joko 3, 2 tai 1 korttia (loput menevät vastajoukkueelle) ja yrittää korteillaan voittaa vähintään 36 pistettä yhdessä parinsa kanssa (tai yksin). Parin pelinviejä valitsee huutamalla yhden kuninkaan. Pelaaja, jolla tämä kuningas on, on pelinviejän pari. Kuningasta ei saa kuitenkaan paljastaa, ennen kuin se kortteja pelaamalla selviää. Jos huudettu kuningas on leskessä, pelaa pelinviejä yksin kaikkia muita vastaan.

Etukäsi aloittaa ensimmäisen tikin, ja tikin voittanut saa kaikki neljä korttia. Kun joukkueet ovat selvät, yhdistetään joukkueen voittamat kortit. Maantuntopakko ja valttipakko on käytössä, ylimenopakko vain erityspeleissä joissa koitetaan välttää tikkejä.

Perustarjouksien lisäksi on käytössä 3, 2 ja 1 soolona, eli suoraan yksinpelinä muita vastaan. Vieläkin isompia ja arvokkaampia pelejä on, mutta niitä pelataan harvemmin. Lisäksi ennen kierrosta voi ilmoittaa, jos haluaa yrittää voittaa kaikki kuninkaan, trulan, voittaa viimeisen tikin kuninkaalla (kuningas ultimo) tai pagatilla (pagat ultimo) tai valat (kaikki tikit). Näillä voidaan kerätä lisäpisteitä.

Pisteidenlasku: joukkueen voittamista tikeistä lasketaan korttien arvot, mikäli luku ylittää 36, saavat joukkueen molemmat pelaajat pelinviejän tarjoaman pelin arvon (kolmonen on 10p, kakkonen 20p jne.) ja lisäksi pistemääränsä ja 35 erotuksen pyöristettynä lähimpään viiteen. Eli jos pelinviejä tarjoaa kakkosen ja joukkueen korttien arvo on 46, saavat he molemmat 30 pistettä. Pelistä 20p ja erotuksesta 46-35=11 pyöristettynä kymmeneen. Vastajoukkue ei saa mitään. Jos pelinviejän joukkue jää alle 36, saavat he vastaavasti pelin arvon ja erotuksen miinuspisteinä.

Lisäksi pelissä on paljon paljon muitakin keinoja voittaa ja hävitä pisteitä, kuten väärä jako, tai väärin pelattu kortti, tai mondin häviäminen. Näitä ei valtavan usein tule, joten ei niitä välttämättä ulkoa edes tarvitse muistaa. Pitäisikin tehdä seuraavaa peliä varten apulaput pelaajille. Ja seuraavia pelejä todellakin tulee, eikö poijjat?

Saaren Mikon tekemät apulaput: http://www.lautapelaaja.net/korttipelikirja/slovenialainentarok4p.pdf

Strohmann-tarot (tai tarock)

Ostin Saaren Mikolta Tarot-pakan jokunen viikko sitten ja nyt päästiin ensimmäistä kertaa varsinaisesti pelaamaan. Visan kanssa opeteltiin ensin Strohmann- eli olkiukkotarot Mikon Tarotista Texas holdemiin -kirjan ohjeilla. Visa pääsi siinä tutustumaan Tarotkortteihin, ja pistelaskuun. Itse pelikin oli erittäin miellyttävä kaksinpeli, ja nousi ainakin ihan omaksi suosikiksi kaksinkorttipeleistä.

Strohmannia pelataan 54 kortin tarot-pakalla, jossa on tavalliset ranskalaiset maat, 21 tarot-korttia ja narri. Mustissa maissa kortit ovat kunkku-kuningatar-ratsumies-jätkä-kymppi-ysi-kasi-seiska ja punaisissa kunkku-kuningatar-ratsumies-jätkä-ykkönen-kakkonen-kolmonen-nelonen tässä järjestyksessä suurimmasta pienempään. Tarot-kortteja, eli valttia on I-XXI, sekä narri eli skïs. Strohmannia pelataa periaatteessa normaalina tikkipelinä, jossa on sekä maantunto, että valttipakko.

Pelaajille jaetaan 15 korttia. Etukäsi, eli jakajasta seuraava päättää haluaako pelata (hänestä tulee pelinviejä) vai passata. Jos etukäsi pelaa, hän voittaessaan saa kolme pistettä, ja hävitessään antaa jakajalle neljä. Jos etukäsi passaa, voi jakaja viedä peliä tai myös passata. Jos molemmat passaavat pelataan vain yhden pisteen peli. Sen jälkeen kun pelinviejä on päätetty, jaetaan pelaajille vielä 12 korttia neljän kortin nipuissa, joista päällimmäinen pelataan pöytään oikein päin. Nämä ovat pelaajan kolme olkiukkoa. Näistä voidaan kortteja pelata samalla tavalla kuin kädestä. Osa korteista on siis näkyvissä koko pelin ajan. Jos olkiukon päällimmäinen kortti on valtti tai kunkku, se otetaan käteen, ja käännetään seuraava kortti oikein päin.

Peliä pelataan siis tikkinä, jossa yritetään kerätä mahdollisimman paljon arvokkaita kortteja. Lopuksi korttien arvot lasketaan yhteen, ja mikäli pelinviejä on kerännyt yli puolet pakan 70 pisteestä, eli vähintään 36, pitää hän pelin ja saa 3 pistettä. Jos hän ei saa, saa jakaja 4 pistettä. Lisäksi lisäpisteitä saa jos voittaa viimeisen tikin pagatilla eli valttiykkösellä tai pitää jossakin vaiheessa kädessään kaikkia neljää kunkkua tai koko trulaa (eli valtit pagat, mond[XXI] ja skïs).

Korttien pisteet lasketaan näin: pagat, mond, skïs ja kaikki kunkut ovat 5 pistettä, kuningattaret 4, ratsumiehet 3, jätkät 2 ja kaikki muut kortit 1. Kortit lasketaan "tikkeinä" eli kolme kortin nipuissa, joista lopuksi vähennetään 2 pistettä: eli jos nipussa on kunkku, ja vaikka herttakolmonen ja valtti IX, niin siinä (5+1+1)-2=5 pistettä. Eli pisteenlaskussa yhden "arvokortin" kanssa nippuun laitetaan kaksi "tyhjää" korttia ja pisteiksi tulee arvokortin pisteet. Näin niputetaan kaikki ja jos yhteenlaskussa pelinviejä saa vaaditun 36 pistettä, pitää hän pelin ja saa voittopisteet.

Peliä jatketaan kunnes tuntuu siltä, että välillä pitää vähän nukkua syödä, tai tehdä jotain muuta vähemmän tärkeää.

Ensimmäisen pelikerran (noin kymmenen jakoa) voitti Visa ylivoimaisesti. Peli oli erittäin miellyttävä ja mielenkiintoinen ja yllättävän helppo oppia. Helpompi kuin slovenialainen ensimmäisenä tarottina. Tosin senkin oppiminen oli yllättävän helppoa kuten illalla huomasimme. Siitä seuraavassa raportissa.

Esimerkiksi täällä lisää tarkempia tietoja Strohmannin säännöistä: http://www.wareh.org/cards/strohmandeln.html

Tostain sessio Yliopistolla

Yliopistolla taas pelailtiin lähinnä korttipelejä. Tuttuun tapaan hakattiin useampi jako slovenialaista tarotia, välillä kolmella, välillä neljällä pelaajalla. Edelleenkään en ole päässyt pluspisteille kuin kerran, ja sekin pienellä tuurilla. Tämä on kyllä melko koukuttava peli, ja varmaan jonain päivänä pitäisi omat Tarotit jostain kaivaa. Parin tunnin sessiosta taisi ainakin puolet hujahtaa tarotia lätkiessä.


Seuraavana pelinä pelattiin neljän hengen sessio Ubongoa, joka itselleni oli ihan uusi tuttavuus. Tykkäsin heti! Kivaa nopeusnäppäryyshoksausvikkelyyshubaa, jossa taitoa tarvitaan, mutta tuuristakaan ei ole haittaa. Tarkoituksena on siis sovittaa neljä joka kierroksella arvottua palikkaa tetristyylillä laatoille. Joskus palikat osuvat kerrasta paikalleen, joskus hyvällä logiikalla pääsee perille. Otin jaetun voiton ekassa pelissäni, ja mielelläni otan uudenkin matsin jossakin vaiheessa. Tämä ei nyt silti ehkä ostolistalle kärkeen mene, mutta jos jostain irtoaisi sopuhintaan, niin varmaan tulisi kahmittua mukaan. Ubongon jälkeen otettiin pikapelinä heti erä Ubongo Miniä, joka on käytännössä hyvin samanlainen peli kuin isoveljensä, mutta parilla pikku erolla. Mukava tuttavuus tämäkin.

Seuraavaksi otettiin pikainen erä Pingwiniä, kun odoteltiin, jos saataisiin uudestaan neljän pelaajan peli käyntiin. Pingwin meni kolmella pelaajalla perinteisesti kahden keskinäiseksi kisailuksi (25-25 pisteet) ja kolmas nappasi sitten kaikki loput.

Jatkoimme sitten kuitenkin kolmella pelaajalla, ja pelasimme tikkipeliä nimeltä 99. Tätä pelataan tavallisilla pakalla, josta poistetaan kortit kakkosesta vitoseen. Loput jaetaan tasan pelaajille (eli 12 kaikille, kolmen pelaajan peli) ja niistä jokainen poistaa kolme ja pelaa yhdeksän. Tarkoituksena on voittaa tikkejä (kuinkas muuten). Eli jos voitat jokaisen tikin saat 9 pistettä. Tämän lisäksi tarkoituksena on tarjota montako tikkiä aikoo voittaa. Jos osuu oikeaan, saa 15 lisäpistettä. Tarjoaminen tapahtuu kolmella poistetulla kortilla siten, että ruutu on 0, pata 1, hertta 2 ja risti 3. Eli jos poistat kolme ristiä, uhoat voittavasi kaikki 9 tikkiä. Isoja pisteitä voi koittaa näyttämällä lupauksensa ennen peliä, jolloin joko voittaa tuplana, eli 30 pistettä, tai jos ei osu tavoitteeseensa, antaa muille 30 pistettä. Lisäksi voi koittaa superbonusta, eli 60 pistettä, jos pelaa kaikki kortin näkyvillä alusta asti. Valttia ei ensimmäisellä kierroksella ole, mutta seuraavilla kierroksilla valtin määrää tarjouksiinsa osuneiden pelaajien määrä. Eli valttina on risti, jos kaikki osuivat tarjouksiinsa edellisellä kierroksella. Maantunnustuspakko on, valttipakkoa ei, paitsi tietysti jos valttia on puhuttu.

Näin muistelen, saattaa ollla, että joku kohta ei mennyt ihan täsmälleen näin.

Riehuin tietysti koko ajan, ja hävisin joka jaon, ja annoin toisille 120 pistettä kolmessa jaossa =)