Turkkuses monemmoista peliä 27.11. - 02.12.

Painoin oikeen muutaman päivän korkeenpaikanseijon Tapanin ja Marin kortteeris. Saavuin mestoille keskiviikkona 27.11. Salilla tuli käytyä ahkerasti ja frisbeetä heiteltyä melko hyvis olosuhteis ja parilla uudella radalla. (Masku ja Kaaaarimna)

Tärkeintä oli kuitenkin se, että pelattiin melijo lautapelejä. Niin ikään pari uutta tuli testailtua. Ekana ehtoona täräytettiin kolminpelinä Tapanin ja Marin kans Menolipun Eurooppaversio.

Mä tein ryättäsen määrän reittejä, mutta ilman pitkää tälliä. Tapani kollas viimesellä vuorolla ja sai viä valmiin reitin ja voitti pelin. Olis lopulta voittanu pisteellä ilmankin. Hauskaa oli, että kaikkien pisin juna oli 27 vaunua, joten ei pisteitä jakoon siitä. Rentei ja tiukka peli oli!

Tokana päivänä ei taidettu pelata muuta, ku Tapanin kans muutama kaksinpeli RFTG:a. Tapani tais ounailla niitä huolella. Kaikkien lisureiden kortit oli mukana, mutta suht beissikkisäännöillä vedettiin. Ja nyt ku asiaa tarkemmin pohdin, ni pelattiin me kolmistaan myös erä Vegas Showdownia. Kyseessä oli meikän toinen kerta ko. peliä evah ja pataan tuliki oikeen vaan ryättäsesti. Ihan jees peli kyllä, ei siinä mitn.

Perjantaina alotettiin Marin kans Hivellä, joka on hundra prosent kaksinpeli. Peli kesti soooootanan kauvan. Tuntu välillä jo, että ollaan josain ikuises loopis, mistä ei oo ulospääsyä.

Lopulta Mari kuitenki löysi ratkasun ja vei voiton mun nenän edestä. Nooo huomattiin me sitte, että pelattiin heinäsirkalla väärin koko pelin ajan, mutta eipä se ny oo niin justiinsa.

Iltapalan jälkeen jatkettiin meikälle uppo-oudolla Reef Encounterilla. Vähä olin aluks, että wooot, mutta osottautu ihan mukiinmeneväks pikku pläyssyks, jonka teema on vähintäänkin omaperäinen. Tarkotuksena on vallata katkaravuilla alaa riutalta ja ahmia korallit kalan kitaan oikealla hetkellä.

Beginners luckilla painoin tän matsin voittoon, vaikka luulin koko ajan Tapanin olevan selkees liidis. Mä lopulta ahmin parhaiten korallia ja määrä korvas laadun tällä kertaa. Marilla muistaakseni ei oikeen määrä ollu kohdillaan.

Sanosin, että ei mikään peli-illan huipentuma, mutta näin armottomana kalamiehenä kyllä mielelläni uudestaan kokeilen. Parempi peli, mitä oletin.

Lauantaista eteen päin ei sitte paljo muuta pelattukaan, ku kaikille uutta ja äärimmäisen hyvää peliä: Small World! Tää on jotain törkeen hauskaa ja koukuttavaa. Teema on todella mukaansatempaava ja peli ei ole turhan pitkä. Tätä tuskin pystyy pelaamaan vain yhtä erää kerralla.

Pelissä vallataan alueita keskimaatyylisellä kartalla ohjaten erilaisia rotuja ja niille sattumanvaraisesti arvottuja erityiskykyjä. Joka rodulla on myös itseisarvona jokin "kiinteä" spesiaalitaito.

Ekassa matsissa meikä ounas kartan Mounted Elveillä. Haltiat vaikutti aika vahvalta rodulta kuolemattomuutensa ansiosta (yllättävää sinänsä, ku yleensä kuolemattomuus on aika heikko ominaisuus). Mä voitin pistein 98 vs. jotain ja jotain.

Toisessa erässä jyräsin vielä kovemmin. Nyt alotin Amazoneilla, joilla sai nopeasti monta aluetta. Vaihdoin ne melko pian yhdistelmään Trolls + Dragon Master. Vaikutti melkosen kovalta setiltä. Tässä erässä haalin 105 pistettä ja taisin voittaa 16 pisteen marginaalilla.

Sunnuntaina Maskun fribareissun jälkeen tulin Laihosen Mikon kanssa takaisin "kämpille". Lautapeleihin hurahtaneena Mikko halusi myös koittaa hypettämääni Small Worldia. Luonnollisesti kajautettiin nelinpeli käyntiin.

Tapani oli alusta asti vähä ikeen alla, muut meni aika tasatahtia. Mari teki hyviä pojoja pitkän aikaa lopussa hiukan hyytyen. Lopussa taas minä ja etenkin Mikko teimme solidia kierrospointsia.

Marin pisteiden kanssa oli melkoista hämmennystä. Yhdessä vaiheessa olimme kaikki varmoja, että jonku kierroksen pisteet oli unohdettu antaa. Mari kuitenkin erän voitti ja alkoi tuntua, että kaikki menikin aivan oikein. Tiedä häntä..

Tapani siirtyi videoneuvottelujen pariin ja me jatkoimme Marin ja Mikon kanssa Small Worldia kolmistaan. Tein pelissä yhden kierroksen piste-ennätyksen 15, mutta Mikon nimiin erä meni. Suht tiukkaa muistaakseni oli.

Small Worldia alkoi tulla jo korvista ulos, niinpä vaihdoimme vanhaan tuttuun Ricochet Robotiin. Mikko oli kuullut huhuja meikän robottikimpoilutaidoista ja oli jopa pieniä paineita lunastaa odotukset. Kolminpelinä edelleen jatkettiin ja kyllä meitsi aika suvereenisti nappeja haali.

Peli tasottui kummasti, kun otimme mukaan neljän perusrobotin lisäksi pelikaanin, jolla oli mitä eriskummallisempia kykyjä. Siirtomäärät kasvoivat suurimmillaan noin 30:een.

En muista kuka voitti, mutta ei sillä juuri merkitystä ollut. Pelin tärkein tavoite oli keksiä aina edellistä monimutkaisempi funktio pelikaanille. Joku voisi jopa väittää, että homma lähti lapasesta. Pääasia, että hauskaa riitti.

Laihonen oli jo lähdössä kotiin, kun keksimme pelata Eläinpyramidin kaksinpelinä. Peli taisi jäädä hiukan kesken Marin tullessa valtaamaan pöydän viimeisellä vaan vähäisimmällä pelillä, Villa Paletilla. Tässä vaiheessa mentiin jo farssin puolelle.

Marin "säännöillä" pelissä ei ollut mitään järkeä. Luin pelin oikeat säännöt, jolloin peliin ei tullut mitään järkeä. Pelasimme yhden pelin, jonka Laihonen voitti ryättäsesti - ehkä..

Hemmetin hauska reissu ja muutama uusi peli tuli opittua.

Sheer number!