JunaCon 2018
Peli-coneja ei ole muuten tullut kokeiltua, mutta JunaCon kuuluu jo kalenteriin. Miksipä ei, koska mikä sen parempaa kuin viikonloppu rennon leppoisaa vapaata peleilua kivassa ympäristössä ja hyvässä porukassa?
Meidän porukasta paikalla oli Jarmo ja Hannele perjantaina ja lauantaina, Mari lauantaina ja sunnuntaina ja itse (Tapani) pyörin paikalla kaikkina kolmena päivänä. Pelitunteja taisin itse kirjata noin parikymmentä, joten ihan yötä myöten en nyt pelanut. Se tarkoitti myös että megapitkiin peleihin, kuten 18xx:ään tai Through the Agesiin en halunnut käyttää aikaa, vaan tällä kertaa keskityin lyhyisiin ja keskimittaisiin peleihin. Sehän toimi mainiosti, sillä ehdin pelata hyvän setin pelejä. Yhteensä 16 erää 9 eri peliä, joista uusia 5.
Viikonlopun hitti oli siis lyhyt korttifilleri
Herbaceous, jossa kerätään, istutetaan ja purkitetaan yrttejä. Simppeli, nopea ja nätti kuin mikä. Viisi erää pelattiin ja jäi fiilis, että tämä pitää hommata itsellekin.
Machi Koro on myös korttipeli. Settien keräystä, koneiston rakentelua, noppailua, tuurinhallintaan ja nopeaa toimintaa ilman down timea. Ostetaan kolikoilla kortteja, joissa on numerot 1-12 ja nopan silmäluvuilla aktivoidaan ne kortit, joihin osutaan. Osa aktivoituu vain omilla heitoilla, jotkut vain toisten pelaajien heitoilla ja jotkut kaikkien vuoroilla. Näillä sitten tienataan lisää rahaa, jotta pääsee rakentamaan neljä erikoisrakennusta. Ensimmäisenä erikoispytingit pystyttänyt voittaa.
Mukavaa tasapainoilua rakentamisen ja lopetukseen valmistautumisen välillä.
Näiden kekkereiden todellinen erikoisuus oli Menolippu Giant. Tanskasta Enigman studiolta lainaan saatu viisi kertaa normaalia suurempi pelilauta tarkoitti sitä, että pelille tarvittiin kolme pöytää ja tietenkin pelattiin seisten ja ympäri pöytää kävellen. Kuvasta kokoa on hankala hahmottaa, mutta avuksi banana for scale.
Isot ja painavat junanvaunut olivat mukavan muhkeita kädessä ja muutenkin onhan se vaan juhlavaa pelata megaluokan peliä. Ja vielä junapeliä JunaConissa (oli muuten ainoa junapeli jota pelasin).
Pelinä siis alkuperäinen
Menolippu, tosin mukana oli myös 1910-lisuri eli lisää reittejä. En ollut lisäosalla pelannut koskaan ja muutenkin peliä vain kerran tai pari. Kyllä mä Euroopasta enemmän tykkään, mutta toisaalta kiva pelata eri karttaa.
Omasta repusta pelattiin
lohharin vuosi, jossa peliä todella harjannut Keke näytti meille normaaleille miten pelataan. 122 pistettä oli vakuuttava tulos kun kaiki muut jäivät alle sadan. Mulla tosin oli 99 pistettä ja unohdin ottaa ainakin 3 pistettä kierrospisteytyksissä. Tämä on edelleen niin hyvä peli, että sillä on varma paikka kokoelmassa seuraavatkin 10 vuotta.
Deusia pelasin ensimmäisen krran viime vuoden JunaConissa ja tykkäsin niin paljon, että ostin jokin aika sitten itsellenikin kun löysin käytettynä lautapelikirppikseltä. Tässä muuten oli sellainen erikoisuus, että 6 innokasta halusi kokeilla, mutta peliin mahtuu vain viisi, joten otettiin sitten kahdessa vierekkäisessä pöydässä samaan aikaan =D.
Carolus Magnus on jo iäkkäämpi peli, mutta kukaan meistä ei olult sitä aiemmin pelannut, joten tämä oli oikein perinteinen täysi peli, jossa luettiin säännötkin ääneen pöydässä. Tämän erikoisuus oli, että nelinpeli pelattiin joukkuepelinä 2 vs 2 niin, että kaikilla oli omat resurssit, mutta "pistemerkit" eli tornit olivat parin yhteiset. Muutenkin pelissä oli omanlaisiaan ideoita, ja siksi siinä oli myös sopivasti haastetta. Reilun tunnin peli jota voisi mielellään uudestaankin kokeilla. Varsinkin kolmella, jossa pelataan vielä jokainen omaa peliään.
Viikonlopun toinen puhtaasti nollista opeteltu peli oli
Deckscape: Test Time -pakohuonepeli. Nämähän pitääkin lukea vasta pelipöydässä, koska näitä voi pelata vain yhden kerran, koska sitten kun ongelmat on kerran ratkaissut, niitä ei tietysti voi enää unohtaa ja pelata uudestaan. Sen vuoksi en tästä pelistä laita myöskään yhtään kuvaa, koska mitä vähemmän spoilautuu sitä parempi.
Tämä genre on verrrattaen uusi mutta aivan mahtava. Deckscape-sarjassa on muitakin pelejä ja näiden lisäksi on ainakin Unlock-sarja ja Exit-sarja. Meidän porukalla on pelattu tämän lisäksi myös
Exit: Abandoned Cabin, ja molemmat ovat olleet aivan mahtavia kokemuksia. Pelit tarjoavat muikeita onnistumisen ja oivalluksen tunteita ja ovat ihan aitoja yhteistyöpelejä. Jos nyt pelistä voi puhua varsinaisesti. Mutta soveltuu peli-iltaan aivan täydellisesti. Kestoa on tunti ja toimintaa ja jännitystä joka minuutiksi.
-Tapani
Ekana nasautettiin erä Zak Pakia. Mukava ja nopee autonlastauspeli kaiken ikäisille. Ensin jokainen heittää viidellä nopalla kuorman itselleen, sitten valitaan nopeuskisana kuormuri ja lopuks koitetaan saada kuorma runnottua hätäpäis valittuun, ihan väärän kokoseen autoon. Tätä on tullu monen monta erää jo pelattua ja edelleen maistuu. Meikä tais pöyhiä tän. 
Seuraavaks otettiin pöydälle Explodin Kittens ja sen NSFW -versio. Häiritsevää kyllä, tämä on meidän muksujen (13v ja 9v) suosikkipeli. Jokaiselle jaetaan aluksi yksi Defuse -kortti sekä neljä sattumanvaraista korttia aloituskädeksi. Sitten sekoitetaan nostopakka keskelle pöytää. Vuorotellen nostetaan kortteja ja yritetään olla räjähtämättä. Omalla vuorolla saa pelata tai olla pelaamatta erilaisia toimintakortteja. Viimisenä henkiin jäänyt voittaa. Kymmenkunta peliä takana ja tää alkaa olla nähty. Hannele muistaakseni voitti.
Välissä pelattiin yks Tower aka. Huojuva torni. Siinä luonnollisesti ei voittajaa kruunata, vain häviäjä muistetaan - eli Harri. Iltaa jatkettiin loistavalla joukkuepelillä Codenames ja tarkemmin Pictures -versiolla. Codenamesit ovat taattua Vlaadaa. Pelissä joukkueenjohtajat koettavat mahdollisimman kuvaavilla vihjesanoilla johdattaa joukkuetoverinsa oikeiden kuvien jäljille. Ensimmäisenä kaikki omat kuvansa löytänyt joukkue voittaa. Hyvin yksinkertainen, nopea ja koukuttava peli. En muista voittajia, enkä oikeastaan edes joukkueita, mutta jännittävää oli.
Lauantaina pilkkireissun jälkeen otettiin Pandemian haaste vastaan kolmella hengellä. Kolmesta vaikeustasosta valitsimme keskimmäisen. Liekö kokemattomuutta, huonoa tuuria vai hiukan molempia, että taudit ottivat lopulta ylivallan meidän urhoollisesta pelastusryhmästä. Kahteen tautiin saatiin hoitokeino kehitettyä, mutta sitten homma räjähti käsiin. Pitää kokeilla seuraavaksi eri rooleilla.
