Caylus isolla K:lla

Sunnuntai 30.03.2008

Oli taas aika kaivaa Caylus hyllynpohjalta ja koittaa miltä se maistuu. Pelaamassa tuttu kolmikko Tare, Jani ja Opa, eli luvassa oli usean tunnin megalomaaninen mättö.

Ja sitä se tosiaan oli. Peli kesti kaikkiaan noin kuusi tuntia, toki siinä oli runsaasti häiriötekijöitä mukana. Janilla oli töistä 'on call' -touhut päällänsä, ja se soitteli joka välis Intiaan ja Sepolle ja Markulla ja Sirpalla ja ketä meitä yli oli. Siä oli joku Itäsuomen K-kauppias (isolla K:lla) tilannu 9 miljoonaa litraa riisiiä, ni oli järjestelmät vähä sekasin. Pahimmillaan peliin tuli yli tunnin tauko, ja pienempiä keskeytyksiä oli yhtämittaan. Lisäksi pelin 'flow' tästä kaikesta kärsi, joten mittaa pelille kertyi. Toki muutama caylusmainen supermietiskelyvuoro mahtui joukkoon peliä viivyttämään.

No takaisin peliin. Tarmo pääsi alottamaan pelin, ja tällä kertaa aloitusvuoro olikin tärkeä. Tare ounas kunkun raksan pari ekaa kierrosta ja sai siinä mielessä lentävän lähdön. Tosin Tare myös tyri totaalisesti (omien sanojensa mukaan) heti ekalla kiekalla, ja oli melkein valmis heittämään rukkaset tiskiin. Ei heittänyt kumminkaan.

Jani ja Tare lähtivät peinteisin menoin alimmalle feivoririville, mutta Opa repäisi ja valitsi ylimmän, eli pisterivin. Siinä sitä oli ihmettelmistä. Peli eteni tasaisesti, kunnes Opan pisterivi rupesi poikimaan hedelmää. Opa oli pienessä johdossa pitkän aikaa, Tare pysyi kuitenkin kannoilla Janin hieman jääden porukasta. Jani kuitenkin nappasi eron kiinni ja kiri keulille rakennettuaan megalinnan (25 pinnaa). Opa jatkoi pistetehtailuaan ja meni uudelleen johtoon repien jälleen hienoisen eron. Jo tässä vaiheessa oli kuitenkin melko selvää, kun pari kierrosta oli jäljellä, että ei taida Opan pisteet riitää, kun muilla oli vielä isoja linnoja tulossa. Jani ja Tare saivat lopulta molemmat kaksi isoa möhköä, ja Tare napsi lisäksi kovat pisteet muista touhuista, joten sillä se voitto sitten irtosi. Lopulliset pisteet olivat noin suurinpiirtein seuraavat:

Tare 116
Opa 106
Jani 105

Opan pistetaktiikka kusi pariin juttuun. Ensinnäkin peli kesti ehkä liian kauan, siis liian monta kierrosta. Varsinkin lopussa viskaali jätettiin poikkeuksetta paikalleen tai se tuli taaksepäin vain sen takia, että kierroksia tulisi lisää. Rakennuksia tuli tosi vähän, kultakaivoksen jälkeen oli vaan pankki (plus viimesellä kierroksella tulleet pari hökkeliä), joten torpedointimielessä viskaalin arvo ei lopuksi ollut minkäänmoinen. Toiseksi Opan rahatilanne oli suht heikko koko ajan, joten aivan täysipainoisesti ei pistetaktiikkaa pystynyt hyödyntämään. Rahojen vähyys näkyi etenkin siinä, että Opa oli lopussa ainakin viis kierrosta putkeen viimeisenä vuorossa, kun rahat eivät riittäneet tallitouhuihin. Lopussa tämä näkyi siinä, että Opa ei päässyt hyödyntämään turnajaisia. Lisäksi rahaa ei voinut juuri hassata viskaaliin, joten pelin pituutta ei pystynyt lyhentämään. Joka tapauksessa peli antoi hyviä viitteitä siitä, että alarivi ei ole ainut mahdollisuus. Ja onhan näitä viitteitä toki saatu ennenkin, mutta kun sen itse kokee, niin sen voi uskoa.

Kaiken kaikkiaan (jos häiriötekijät jätetään huomiotta) oli ihan mukava taas pitkästä aikaa ottaa kunnon Caylusmättö. Peli on mielestäni edelleen kyllä tosi hyvä. Pituus onkin sen ainut heikkous. Kun uudemmat pelit ovat nopeatempoisempi ja kevyempiä, ei useinkaan Cayluksen tapaiset järkäleet saa ääniä silloin, kun ollaan valitsemassa pelattavia pelejä. Toisaalta se on ymmärrettävää ja ihan hyväkin. Kyllähän Caylus vaatii erityisen hetkensä, ja sille pitää suoda sen arvolle sopiva tilaisuus. Caylusta ei voi vain pelailla, vaan sen ääreen tulee syventyä kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Ei ole olemassa Cayluspeliä, on vain Caylusmättö.

P.s. Käskettiin kysyä, että onko kukaan kuullu mitään sitä.