24.01.2009
Lauantaina meno jatkui sen verran railakkaana, että yhä vain peli-illasta lienee ollut kyse. Tapani ja Jarmo veti pohjiksi päivällä pari Reissiä, ja Tapani teki ilmeisesti jonkin näköstä historiaa voittamalla Jarmon kahdesti. En tiä sitte, kuulopuheita, joku muu voi vahvistaa.
Muutoin pelivalikoimaan kuului Ubongo, Notre Dame, Tower of Babel ja Dominion. Ollin saavuttua paikalle, oli Notre Dame jo suunnilleen viriteltynä pöydälle. Tapanin ja Jarmon kanssa siis kolminpeliä kehiin. En muista yhtään kuinka kävi, kun Tapanikaan ei BGG:n mukaan muista edes sitä, että pelattiin. Pelattiinkohan me edes... uuuuu... spooooky...
Seuraavaksi oli vuorossa Babel viisinpelinä, kun Tarmo ja Jussi liittyivät remmiin. Tare sai loistostartin, kun materiaalikortit (vai mitä ne ny on) osu suotuisasti muiden rakennuksia ajatellen. Tare tarjosi alusta alkaen sopivan suuria summia siten, että tarjous tuli kuitenkin hylätyksi. Lisäksi monesti Tarella oli vipuvartena laatan pöllimislappu, joten hänen tarjouksensa hylättiin usein. Näin ollen pisteitä ropisi tasaseen tahtiin, ja kaulaa kertyi mukavasti heti alkuvaiheessa. Tahti ei hiipunut missään vaiheessa, ja tuloksena oli Taren ylivoimainen voitto. Lopullisen niitin Tare iski bykäämällä lopussa vielä yksistään kutosen touhuja, saaden samalla enemmistöjä kämppiin. Muutkin napsivat suhteellisen tasaisesti kiinnityksiä tupiin, mutta voiton karattua, taisteltiin enää himmeämmistä mitaleista. Mukavan selkeät erot kuitenkin saatiin, mitään tiukkaa loppuanalyysia ei pelistä Taren ylivoiman hehkutusta lukuunottamatta irronnut.
Tower of Babel pisteet (noin):
Tare 85
Jarmo 60
Olli 50
Jussi 45
Tapani 35
Seuraavaksi pöydälle vilahti jälleen Notre Dame, josta kaavailtiin ensimmäistä viisinpeliä. Jarmo ei kuitenkaan lämmennyt toiselle erälle Notrea samana päivänä, joten nelistään jatkettiin. Peli oli Tarelle ensimmäinen, joten jännityksellä odotettiin, kuinka kauan saadaan peliin menemään. Normaalisti pelin kestoksi oli vakiintunut semmonen noin tunti. No, huoli oli ennen aikainen, sillä Tare omaksui pelin perussäännöt, mekaniikan ja nopeahkon tempon hyvin. Peli kesti lopulta 70 minuuttia, eli samaa luokkaa kuin yleensäkin.
En oikein muista miten peli eteni, perus settiä kumminkin. Ei ollut ainakaan pelin aikana täyttä selvyyttä siitä, kuka voittaa. Jussi tosin kiros omaa peliään, ihmetellen pariin kertaan omaa esitystään. Jussin fiilikset osoittautuivat todeksi pistelaskussa, kun pöydän päästä alkoi kuulua epäuskoista jupinaa, että "kuinka voi olla näin vähän pisteitä". Muilla oli tasaisempaa, ja voitto meni lopulta Ollille. Nopea katsaus meidän pelien tilastotietoihin näyttää, että semmonen pikkasen rapia 60 pinnaa riittää yleensä hyvinkin voittoon, ja toisaalta alle 60 pisteellä ei ole voittoa irronnut, erinäisiä harkkapelejä lukuunottamatta.
Notre Dame (erä 2) pisteet:
Olli 65
Tapani 59
Tare 55
Jussi 40
Lopuksi painettiin vielä Dominionia. Oli aika präkäämistä, ku samalla vähä järjesteltiin kortteja lootaan tai jotain. Pari peliä vedettiin, pelaajisto tais jonku verran vaihtua pelien välissä. Ei tiä mitään. Toinen peleistä päättyi tasapeliin, Jussin ja Tarmon ollessa täsmälleen yhtä hyviä, ainakin pisteiden ja kierrosten mukaan. Kai jollaki painilla pitäis sitte kattoo, kumpi on kovempi jätkä.
Jes! Tulipa ainaki vähä lyhyempi ku edellisestä.
tiistai 27. tammikuuta 2009
Kankaanpään peli-ilta #7
23.01.2009
Perjantaina painettiin taas meneen useamman tunnin ja useamman pelin sessio, eli toisin sanoen kyseessä oli jonkun asteinen "peli-ilta". Pienemmistä peleistä pöydälle nousi Ubongo ja Dominion. Dominionia väännettiinkin sitten illan päätteeksi kunnon neljän pelin rykäsy. Isompia pelejä olivat Tigris & Euphrates ja Railroad Tycoon.
Ubongolla aloteltiin. Siinä oli jotain hässäkkää koko ajan päällänsä, pelaajat vaihtu kesken pelin, timanit lenteli ympäriinsä, palat ei löytyny millään eikä sopinu ruutuihin. Joku kumminkin voitti, ja joku toinen hävis. Loput oli siinä välis.
Tigriksen edellisestä kerrasta on ainakin omalla kohdalla huomattavan kauan aikaa, joten sääntöjä piti kertailla paitsi alussa, myös pitkin peliä. Mutta eipähän se kovin monimutkainen peli lopulta ole, ainakaan sääntöjen osalta, ja loppua kohden pääsi taas juonesta kiinni. Toki hävisin pelin ryöttäsesti. Pelissä mukana itseni lisäksi Jarmo ja Tapani.
Aluksi aika sulassa sovussa kaikki asettuivat vähän sinne tänne, eikä mitään erityistä ollut meneillään. Jarmo lähti heti alkuvaiheessa temppelibisneksiin mukaan ja saikin jonkun kierroksen ajan nauttia yksin tätä ylellisyydestä. Tosin hän ei sitten ihan aina muistanut nappuloita ottaa... Temppleitä alkoi pian nousta yhä enemmän, joten konflikteiltakaan ei voitu välttyä-pälttyä. Tapani oli hanakka taistelija, mutta menestys ei ollut kummoinen: pian Tapani kirosi, kun suurin osa "äijjistä" oli kädessä eikä laudalla (omien sanojensa mukaan näin käy AINA). Aarteitakin keräiltiin tasaseen tahtiin ja peli oli ohin noin tunnissa.
Jarmo oli lopulta lähes suvereeni. Kun lopuksi paljastimme kuutiot jännityksen takaamiseksi väri kerrallaan parhaasta alkaen, Jarmo rupesi jo toisen värin kohdalla naureskelemaan, että "eihän mulla mitään oo noin vähää, vitun paskat haa-haa".
Tigris & Euphrates pisteet:
Jarmo 17-15-14-14
Tapani 15-13-12-12
Olli 17-13-11-11
Tycoonissa Jarmo vaihtui Petriin, ja rähinä oli tietysti valmis. No ei vaineskaan. Ihan rauhallisissa merkeissä peli eteni. Pelattiin Tapanin kuviksen tunnilla askartelemalla Euroopan kartalla, joka tuntui paljon tasapainosemmalta kuin originaali Ameriikan raitti. Tai olihan aaltopahvi-maalarinteippi viritys nyt hieman epävakaampi kuin alkuperäinen lauta, mutta kumminkin. Petri lähti ensimmäisenä rakenteleen Moskovan liepeiltä, Tapani valitsi lähtöpaikakseen Pariisi-Geneve akselin (varastaen Ollin scouttaaman "törky-alotus-setin") ja Ollin oli tyytyminen Berliinistä, joka ei sekään huono kuitenkaan ollut. Aika lailla näytti siis siltä, että aivan samoista kaupungeista ja reiteistä ei taisteltu.
Huutokauppa oli aluksi melko ronskia, kun ensimmäisillä kierroksilla huudeltiin useita tonneja, liki kympinkin tais olla. Loppua kohden meno tasaantui, ja tonnilla yleensä irtosi alotus huki, kun mitään mega actioneita ei ollu tarjolla. Tapani alotti pelin väkevästi ja keräs reilusti pikku bonuksia alkuun, joten rahahanat oli heti auki. Myöskään Petriä ei rahan puute huolettanut, sillä hän tukeutui heti alusta asti vahvasti osakeantiin ja nopeaan rahoitukseen. Toki osinkoihin meni aina ryöttäsesti rahaa, mutta niitähän pystyy helposti maksamaan uudella osakeannilla... Olli tyytyi aluksi hieman vaatimattomampaan rahavirtaan ja raiteita ja junaa päiviteltiin hissukseen. Toisaalta Ollilla oli palikat hyvin uunissa, sillä pikkukuljetuksia riitti hyvin, ja isompia aukesi sopivasti sitä mukaan kun raiteen pitenivät ja junat kehittyivät.
Tapani kuskasi koko ajan vimmatusti laatikoita, ja vähän väliä hän manailikin, että rupeaa lootat pian loppumaan. Tapani kuitenkin pystyi aina sen verran kasvattamaan verkostoaan ja juniaan, että isoja kuljetuksia riitti niukin naukin. Ollilla taas kuljetettavana olevien lootien määrä kasvoi koko ajan, ja nelosen kuljetuksia rupesi tulemaan 2-3 per kierros. Petri laajensi imperiumiaan poihjoismaihin, mutta kuljetukset jäivät pääosin lyhyiksi 1-3 pätkiksi.
Kun peli oli vasta pääsemässä vauhtiin, huomattiin, että tyhjiä kaupunkeja oli jo kymmenen, kun peli loppuu kolminpelissä jo kahdestatoista tyhjästä kaupungista. Tätä hetken aikaa pohdittiin, ja ainakin pari urbanisointia pitkitti peliä hieman. Tapani kuitenkin totesti, että vaikka on vielä johdossa, tulevat poijjaat ohi, jos peli jatkuu. Näin olisi voinut käydäkin, sillä Tapanin kuljetukset oli vähiin päin kuljeteltu, mutta ainakin Ollin pikkuhiljaa laajeneva verkosto olisi tarjonnut vielä useita 4-6 pätkän satseja. Lisäksi Olli kylpi rahassa, samoin kuin Tapani. Petri kylpi velkakirjoissa. Ollin rahat tulivat periaatteessa siitä, että pelin loppumisen pelko pakotti kuljettamaan kaikki mitä irti saa, joten investointeja ratoihin ja megajuniin ei uskaltanut juuri tehdä. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ehtinyt investoimaan, ehkä olisi jopa pitänyt investoida, kuka tietää. Kuitenkin pelitilanteessa oltiin selkä seinää vasten, ja kuljetuksista revityt pisteet tuntuivat parhaalta strategialta.
No Tapani sitten lopetti pelin, eikä mikään enää auttanut, Tapanin johto riitti voittoon asti. Olli ja Petri ehkä hieman hätiköiden tyhjensivät kaupunkeja heti aluksi, vaikka olisi ollut mahdollista kuljetella suurinpiirtein sama määrä bokseja siten, että kaupungit eivät olisi vielä tyhjentyneet. Toisaalta aluksi ei näyttänyt, että peli loppuu aivan niin nopeasti. No, ens kerralla sitten.
Tämäkin oli nopeahko peli, vähän reilun tunnin. Tai sanotaan suoraan, että supernopea, sillä edellinen ja samalla ensimmäinen pelini Tycoonia kesti semmosen pikkusen reilu 5 tuntia! Euroopan kartta oli huomattavasti miellyttävämmän oloinen kuin Amerikan vastaava. Ainut mikä pelissä hieman hämäsi, oli pistetaulukon puuttuminen, jota ei itse askarrellussa kartassa ollut. Ilmeisesti kartta on kuitenkin sen kokoinen, että alkuperäisen laudan reunat jäisivät sopivasti näkyviin, jos uuden kartan asettaa siihen päälle. Toki kysymällä tilanne selvisi, mutta kyllä reaaliaikainen visuaalinen kontakti tilanteeseen pitää paremmin ajan tasalla. Tämähän nyt on selvästi seli-seli juttua siihen, että ei muka täysin tajunnut todellista piste-eroa. Kuitenkin ehkä jatkossa jonkin näköinen pistetaulukko olisi hyvä olla koko ajan näkyvillä.
Railroad Tycoon pisteet:
Tapani 76
Olli 60
Petri 50
Illan päättäneessä Dominion rypistyksessä oli mielenkiintoisiakin setuppeja, varmaan, en muista. Kuitenkin tehtiin niin, että kukin pelaaja sai aina poistaa yhden kortin edellisestä setupista, ja tilalle arvottiin uudet. Näin ollen vaihtuvuus ei ollut maksimaalista, mutta toisaalta ainakin eniten ärsyttävät ja/tai turhat kortit saatiin aina vaihdettua. Pisteitäkin saatiin, ja voitot jakautuivat seuraavasti: Tapani 2, Petri ja Olli 1, Heidi 0.
Hyvät setit oli. Ei kai sen kummempaa. Lauantaina sitte jatkettiin.
Perjantaina painettiin taas meneen useamman tunnin ja useamman pelin sessio, eli toisin sanoen kyseessä oli jonkun asteinen "peli-ilta". Pienemmistä peleistä pöydälle nousi Ubongo ja Dominion. Dominionia väännettiinkin sitten illan päätteeksi kunnon neljän pelin rykäsy. Isompia pelejä olivat Tigris & Euphrates ja Railroad Tycoon.
Ubongolla aloteltiin. Siinä oli jotain hässäkkää koko ajan päällänsä, pelaajat vaihtu kesken pelin, timanit lenteli ympäriinsä, palat ei löytyny millään eikä sopinu ruutuihin. Joku kumminkin voitti, ja joku toinen hävis. Loput oli siinä välis.
Tigriksen edellisestä kerrasta on ainakin omalla kohdalla huomattavan kauan aikaa, joten sääntöjä piti kertailla paitsi alussa, myös pitkin peliä. Mutta eipähän se kovin monimutkainen peli lopulta ole, ainakaan sääntöjen osalta, ja loppua kohden pääsi taas juonesta kiinni. Toki hävisin pelin ryöttäsesti. Pelissä mukana itseni lisäksi Jarmo ja Tapani.
Aluksi aika sulassa sovussa kaikki asettuivat vähän sinne tänne, eikä mitään erityistä ollut meneillään. Jarmo lähti heti alkuvaiheessa temppelibisneksiin mukaan ja saikin jonkun kierroksen ajan nauttia yksin tätä ylellisyydestä. Tosin hän ei sitten ihan aina muistanut nappuloita ottaa... Temppleitä alkoi pian nousta yhä enemmän, joten konflikteiltakaan ei voitu välttyä-pälttyä. Tapani oli hanakka taistelija, mutta menestys ei ollut kummoinen: pian Tapani kirosi, kun suurin osa "äijjistä" oli kädessä eikä laudalla (omien sanojensa mukaan näin käy AINA). Aarteitakin keräiltiin tasaseen tahtiin ja peli oli ohin noin tunnissa.
Jarmo oli lopulta lähes suvereeni. Kun lopuksi paljastimme kuutiot jännityksen takaamiseksi väri kerrallaan parhaasta alkaen, Jarmo rupesi jo toisen värin kohdalla naureskelemaan, että "eihän mulla mitään oo noin vähää, vitun paskat haa-haa".
Tigris & Euphrates pisteet:
Jarmo 17-15-14-14
Tapani 15-13-12-12
Olli 17-13-11-11
Tycoonissa Jarmo vaihtui Petriin, ja rähinä oli tietysti valmis. No ei vaineskaan. Ihan rauhallisissa merkeissä peli eteni. Pelattiin Tapanin kuviksen tunnilla askartelemalla Euroopan kartalla, joka tuntui paljon tasapainosemmalta kuin originaali Ameriikan raitti. Tai olihan aaltopahvi-maalarinteippi viritys nyt hieman epävakaampi kuin alkuperäinen lauta, mutta kumminkin. Petri lähti ensimmäisenä rakenteleen Moskovan liepeiltä, Tapani valitsi lähtöpaikakseen Pariisi-Geneve akselin (varastaen Ollin scouttaaman "törky-alotus-setin") ja Ollin oli tyytyminen Berliinistä, joka ei sekään huono kuitenkaan ollut. Aika lailla näytti siis siltä, että aivan samoista kaupungeista ja reiteistä ei taisteltu.
Huutokauppa oli aluksi melko ronskia, kun ensimmäisillä kierroksilla huudeltiin useita tonneja, liki kympinkin tais olla. Loppua kohden meno tasaantui, ja tonnilla yleensä irtosi alotus huki, kun mitään mega actioneita ei ollu tarjolla. Tapani alotti pelin väkevästi ja keräs reilusti pikku bonuksia alkuun, joten rahahanat oli heti auki. Myöskään Petriä ei rahan puute huolettanut, sillä hän tukeutui heti alusta asti vahvasti osakeantiin ja nopeaan rahoitukseen. Toki osinkoihin meni aina ryöttäsesti rahaa, mutta niitähän pystyy helposti maksamaan uudella osakeannilla... Olli tyytyi aluksi hieman vaatimattomampaan rahavirtaan ja raiteita ja junaa päiviteltiin hissukseen. Toisaalta Ollilla oli palikat hyvin uunissa, sillä pikkukuljetuksia riitti hyvin, ja isompia aukesi sopivasti sitä mukaan kun raiteen pitenivät ja junat kehittyivät.
Tapani kuskasi koko ajan vimmatusti laatikoita, ja vähän väliä hän manailikin, että rupeaa lootat pian loppumaan. Tapani kuitenkin pystyi aina sen verran kasvattamaan verkostoaan ja juniaan, että isoja kuljetuksia riitti niukin naukin. Ollilla taas kuljetettavana olevien lootien määrä kasvoi koko ajan, ja nelosen kuljetuksia rupesi tulemaan 2-3 per kierros. Petri laajensi imperiumiaan poihjoismaihin, mutta kuljetukset jäivät pääosin lyhyiksi 1-3 pätkiksi.
Kun peli oli vasta pääsemässä vauhtiin, huomattiin, että tyhjiä kaupunkeja oli jo kymmenen, kun peli loppuu kolminpelissä jo kahdestatoista tyhjästä kaupungista. Tätä hetken aikaa pohdittiin, ja ainakin pari urbanisointia pitkitti peliä hieman. Tapani kuitenkin totesti, että vaikka on vielä johdossa, tulevat poijjaat ohi, jos peli jatkuu. Näin olisi voinut käydäkin, sillä Tapanin kuljetukset oli vähiin päin kuljeteltu, mutta ainakin Ollin pikkuhiljaa laajeneva verkosto olisi tarjonnut vielä useita 4-6 pätkän satseja. Lisäksi Olli kylpi rahassa, samoin kuin Tapani. Petri kylpi velkakirjoissa. Ollin rahat tulivat periaatteessa siitä, että pelin loppumisen pelko pakotti kuljettamaan kaikki mitä irti saa, joten investointeja ratoihin ja megajuniin ei uskaltanut juuri tehdä. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ehtinyt investoimaan, ehkä olisi jopa pitänyt investoida, kuka tietää. Kuitenkin pelitilanteessa oltiin selkä seinää vasten, ja kuljetuksista revityt pisteet tuntuivat parhaalta strategialta.
No Tapani sitten lopetti pelin, eikä mikään enää auttanut, Tapanin johto riitti voittoon asti. Olli ja Petri ehkä hieman hätiköiden tyhjensivät kaupunkeja heti aluksi, vaikka olisi ollut mahdollista kuljetella suurinpiirtein sama määrä bokseja siten, että kaupungit eivät olisi vielä tyhjentyneet. Toisaalta aluksi ei näyttänyt, että peli loppuu aivan niin nopeasti. No, ens kerralla sitten.
Tämäkin oli nopeahko peli, vähän reilun tunnin. Tai sanotaan suoraan, että supernopea, sillä edellinen ja samalla ensimmäinen pelini Tycoonia kesti semmosen pikkusen reilu 5 tuntia! Euroopan kartta oli huomattavasti miellyttävämmän oloinen kuin Amerikan vastaava. Ainut mikä pelissä hieman hämäsi, oli pistetaulukon puuttuminen, jota ei itse askarrellussa kartassa ollut. Ilmeisesti kartta on kuitenkin sen kokoinen, että alkuperäisen laudan reunat jäisivät sopivasti näkyviin, jos uuden kartan asettaa siihen päälle. Toki kysymällä tilanne selvisi, mutta kyllä reaaliaikainen visuaalinen kontakti tilanteeseen pitää paremmin ajan tasalla. Tämähän nyt on selvästi seli-seli juttua siihen, että ei muka täysin tajunnut todellista piste-eroa. Kuitenkin ehkä jatkossa jonkin näköinen pistetaulukko olisi hyvä olla koko ajan näkyvillä.
Railroad Tycoon pisteet:
Tapani 76
Olli 60
Petri 50
Illan päättäneessä Dominion rypistyksessä oli mielenkiintoisiakin setuppeja, varmaan, en muista. Kuitenkin tehtiin niin, että kukin pelaaja sai aina poistaa yhden kortin edellisestä setupista, ja tilalle arvottiin uudet. Näin ollen vaihtuvuus ei ollut maksimaalista, mutta toisaalta ainakin eniten ärsyttävät ja/tai turhat kortit saatiin aina vaihdettua. Pisteitäkin saatiin, ja voitot jakautuivat seuraavasti: Tapani 2, Petri ja Olli 1, Heidi 0.
Hyvät setit oli. Ei kai sen kummempaa. Lauantaina sitte jatkettiin.
tiistai 20. tammikuuta 2009
Kpää 2009 peli-ilta #6 - eli lauantai 17.01.09
Launtaina jatkettiin vähän lyhyemmällä sessiolla - pelattiin vain 6 tuntia edellisen illan 8 sijaan. Pelaajina pitkälti samat kuin eilen, sillä erotuksella, että Viona ja Harri eivät olleet mukana, mutta Jussi oli selvinnyt taudistaan sen verran, että muutamaksi tunniksi tuli paikalle.
Kuten kaikki hyvät pelisessiot, aluksi lämmiteltiin parilla pikkupelillä. Tällä kertaa paljon mainostettu ja peluutettu Eläinpyramidi. Päivän ja illan mittaan tätä pelailtiin useampi erä ilman mi
tään järisyttäviä kokemuksia, mutta ihan mukavana välipalana. Pelaajina mukana olivat ainakin Jarmo, Olli, Petri, Jussi, Mari, Heidi, Päivi, Jarmo P. ja Tyyne (89v). Itse olen peluuttanut peliä jo ikähaarukassa 3,5-89 ja hyvin on toiminut.
Olli yllättäen keksi heti oman version, eli korkein torni kisan. Omilla 7 palalla yritettiin kasata mahdollisimman korkea vapaamuotoinen torni. Tässä vaiheessa Olli johtaa tuloksella 25,9cm. Tosin lähes 27cm korkea pysyi sekunnin murto-osan pystyssä...
Tällä illalle ei varsinaista ruokalistaa ollut, mutta pääruoaksi muodostui neljän kierroksen Dominion. Toisessa erässä arvonta toi 5 samaa korttia kuin ensimmäisessä, kolmanteen saatiin sitten melkein
täysin uusi setuppi. Yllättävästi kaikki pelit menivät aloittajalle. En ainakaan aiemmin ole sellaista tendenssiä huomannut, pitääpä koittaa miettiä tuota. Tarmo tosin netissä mainitsi, että ainakin Noita-setupilla aloittajalla tuntuisi olevan etua. Ehkä siinä on jotain perääkin. Dominion pitää edelleen helposti asemansa BGG:n kympin pelinä. Siellähän kympin määritelmä on tämä: Erinomainen. Tekee aina mieli pelata, enkä usko että mieli koskaan muuttuu.
Dominionia pelattiin useampaankin otteeseen ja siinä välissä Jussin tultua paikalle otettiin revanssi edellisillan Notre Damesta. Jussille peli oli livenä ensimmäinen ja hän jakoi myös mielipiteen, että peli on helpompi hahmottaa ja omaksua livenä kuin netissä.
Peli lähti liikkeelle niin, että Jussi panosti heti pistetaktiikkaan pelin alkupäässä, mutta joutui sen vuoksi pieniin rottaongelmiin myöhemmin, eikä korttikaan aivan osunut. Kuitenkin kuulemma parani tulostaan roimasti nettipelistä pisteisiin 48. Olli ajautui myös hieman hankaluuksiin, eikä päässytkään edellisen päivän huippupisteisiinsä, vai joutui tyytymään 50 pisteeseen ja kolmanteen sijaan. Ehkä nelinpelissä Olli panosti liikaakiin Notre Dameen? Jarmo jätti tapojensa vastaisesti pisteiden keruun loppupeliin, ja onnistuikin hyvin ja oli lähellä voittoa, mutta taisi ainakin yksi kierros mennä ihan ohi huonon korttituurin vuoksi? Ei siis pystynyt tekemään mitään järkevää yhdelläkään kolmesta kortista. Oma taktiikkani taas oli uusi kokeilu: laitoin kolme kuutiota sairaalaan jo A1 ja A2-vaiheissa. Tästä syystä en ollut lähelläkään ruttoa missään vaiheessa peliä, ja hyödynsin ensimmäistä kertaa myös "rottariviukkoa", ja sitä saadut ruokottomat 9 voittopistettä taisivat olla suurin syy voittoon pisteillä 63. Ei siis mitään kovin hurjia pisteitä kenellekään, mutta erittäin tasainen peli.
Välissä pelattiin tiukin Ubongo omaan muistiini: Voitin Jarmon neljänsien värien vertailussa: 7-5-3-2-1-1 vs. 7-5-3-1-1-1-1. Olli keräsi 6 ja Petri 5 samanväristä.
Seuraavana arvottiin hiukan vanhaan malliin seuraavaa peliä, mutta noin 40 sekunnin jahkailun jälkeen päädyttiin vuoden ensimmäiseen Trivial Pursuitiin - paripelinä. Pareiksi arvottiin Olli ja Jarmo - Tapani ja Petri. Ennakkoon arvioitiin peli tasaiseksi, mutta Olli ja Jarmo repivät ruokottomat 10 oikeaa vastausta putkeen, joilla matkaan tuli jopa 4 sektoria! Pojilla osui noppakin komeasti, ja tappio häämötti meillä jo varmaan alle 15 minuutissa. Ehdimme mekin tosin neljään palaan, että ei nyt ihan lumieränä mennyt.
Illan lopuksi vielä lätkittiin meloilla noin parikymmentä minuuttia. Olli onnistui jotenkin huomaamatta nappaamaan Niagaran varrelta 3 samanväristä timangia jo kahdessa kierroksessa. Luultavasti piti kädessään Ubongosta? Ei kyllä mitään erikoista ollut enää tässä toisessa matsissa. Aika turha peli, vaihtolistalle meni.
Lopuksi testattiin vielä Jarmo ja Ollin kanssa miltä tuntuu kun Galaxy Truckerissa on hankaluuksia edessä. Rakennettiin IIIA-luokan alus ja täräytettiin läpi kaikki III-tason 20 korttia. Komeasti paukkuivat meteoriitit ja alienhyökkäykset. Mä putosin ihan palasina, Jarmolta tärähti kaikki ukot. Olli selvis maaliin asti, mutta aika köyhänä poikana. Mun tulos oli -7,5, Ollilla 13 ja Jarmo 20 muistaakseni?
Kuten kaikki hyvät pelisessiot, aluksi lämmiteltiin parilla pikkupelillä. Tällä kertaa paljon mainostettu ja peluutettu Eläinpyramidi. Päivän ja illan mittaan tätä pelailtiin useampi erä ilman mi
tään järisyttäviä kokemuksia, mutta ihan mukavana välipalana. Pelaajina mukana olivat ainakin Jarmo, Olli, Petri, Jussi, Mari, Heidi, Päivi, Jarmo P. ja Tyyne (89v). Itse olen peluuttanut peliä jo ikähaarukassa 3,5-89 ja hyvin on toiminut.Olli yllättäen keksi heti oman version, eli korkein torni kisan. Omilla 7 palalla yritettiin kasata mahdollisimman korkea vapaamuotoinen torni. Tässä vaiheessa Olli johtaa tuloksella 25,9cm. Tosin lähes 27cm korkea pysyi sekunnin murto-osan pystyssä...
Tällä illalle ei varsinaista ruokalistaa ollut, mutta pääruoaksi muodostui neljän kierroksen Dominion. Toisessa erässä arvonta toi 5 samaa korttia kuin ensimmäisessä, kolmanteen saatiin sitten melkein
täysin uusi setuppi. Yllättävästi kaikki pelit menivät aloittajalle. En ainakaan aiemmin ole sellaista tendenssiä huomannut, pitääpä koittaa miettiä tuota. Tarmo tosin netissä mainitsi, että ainakin Noita-setupilla aloittajalla tuntuisi olevan etua. Ehkä siinä on jotain perääkin. Dominion pitää edelleen helposti asemansa BGG:n kympin pelinä. Siellähän kympin määritelmä on tämä: Erinomainen. Tekee aina mieli pelata, enkä usko että mieli koskaan muuttuu.Dominionia pelattiin useampaankin otteeseen ja siinä välissä Jussin tultua paikalle otettiin revanssi edellisillan Notre Damesta. Jussille peli oli livenä ensimmäinen ja hän jakoi myös mielipiteen, että peli on helpompi hahmottaa ja omaksua livenä kuin netissä.
Peli lähti liikkeelle niin, että Jussi panosti heti pistetaktiikkaan pelin alkupäässä, mutta joutui sen vuoksi pieniin rottaongelmiin myöhemmin, eikä korttikaan aivan osunut. Kuitenkin kuulemma parani tulostaan roimasti nettipelistä pisteisiin 48. Olli ajautui myös hieman hankaluuksiin, eikä päässytkään edellisen päivän huippupisteisiinsä, vai joutui tyytymään 50 pisteeseen ja kolmanteen sijaan. Ehkä nelinpelissä Olli panosti liikaakiin Notre Dameen? Jarmo jätti tapojensa vastaisesti pisteiden keruun loppupeliin, ja onnistuikin hyvin ja oli lähellä voittoa, mutta taisi ainakin yksi kierros mennä ihan ohi huonon korttituurin vuoksi? Ei siis pystynyt tekemään mitään järkevää yhdelläkään kolmesta kortista. Oma taktiikkani taas oli uusi kokeilu: laitoin kolme kuutiota sairaalaan jo A1 ja A2-vaiheissa. Tästä syystä en ollut lähelläkään ruttoa missään vaiheessa peliä, ja hyödynsin ensimmäistä kertaa myös "rottariviukkoa", ja sitä saadut ruokottomat 9 voittopistettä taisivat olla suurin syy voittoon pisteillä 63. Ei siis mitään kovin hurjia pisteitä kenellekään, mutta erittäin tasainen peli.
Välissä pelattiin tiukin Ubongo omaan muistiini: Voitin Jarmon neljänsien värien vertailussa: 7-5-3-2-1-1 vs. 7-5-3-1-1-1-1. Olli keräsi 6 ja Petri 5 samanväristä.
Seuraavana arvottiin hiukan vanhaan malliin seuraavaa peliä, mutta noin 40 sekunnin jahkailun jälkeen päädyttiin vuoden ensimmäiseen Trivial Pursuitiin - paripelinä. Pareiksi arvottiin Olli ja Jarmo - Tapani ja Petri. Ennakkoon arvioitiin peli tasaiseksi, mutta Olli ja Jarmo repivät ruokottomat 10 oikeaa vastausta putkeen, joilla matkaan tuli jopa 4 sektoria! Pojilla osui noppakin komeasti, ja tappio häämötti meillä jo varmaan alle 15 minuutissa. Ehdimme mekin tosin neljään palaan, että ei nyt ihan lumieränä mennyt.
Illan lopuksi vielä lätkittiin meloilla noin parikymmentä minuuttia. Olli onnistui jotenkin huomaamatta nappaamaan Niagaran varrelta 3 samanväristä timangia jo kahdessa kierroksessa. Luultavasti piti kädessään Ubongosta? Ei kyllä mitään erikoista ollut enää tässä toisessa matsissa. Aika turha peli, vaihtolistalle meni.
Lopuksi testattiin vielä Jarmo ja Ollin kanssa miltä tuntuu kun Galaxy Truckerissa on hankaluuksia edessä. Rakennettiin IIIA-luokan alus ja täräytettiin läpi kaikki III-tason 20 korttia. Komeasti paukkuivat meteoriitit ja alienhyökkäykset. Mä putosin ihan palasina, Jarmolta tärähti kaikki ukot. Olli selvis maaliin asti, mutta aika köyhänä poikana. Mun tulos oli -7,5, Ollilla 13 ja Jarmo 20 muistaakseni?
maanantai 19. tammikuuta 2009
Kpää 2009 peli-ilta #5:n satoa
Perjantaina alotettiin aika pitkälti tilatulla ohjelmistolla. Mika ja Jussi tosin olivat edelleen toipilaina, joten jättivät pelit väliin ja samalla CMC siirtyi.
Ilta aloitettiin pikaisella nelinpeli-Dominionilla, jossa nähtiin omalle kohdalleni alhaisimmat pisteet. Hirvittävä hyökkäilysetuppi johti siihen, että kirouksia ja varkaita lenteli, eikä kukaan oikein päässyt pisteille. Voitin pelin 19 pisteellä, muilla 11-6-5! Ei siis tosiaan juhlittu pisteillä (tai juhlilla kun niitä ei ollut).
Paikalle saapuivat Harri ja Viona, ja 3kk:n tauon jälkeen päästiin iskemään Agricolaa. Sitä ennen kuitenkin nopea erä Ubongoa, jossa Olli nappasi 6 samanväristä ja kaikille muille 5 pistettä.
Agriäijässä edelleen pelattiin perheversiota, ja aika lailla aloittelijoita oltiin edelleen. Harrille peli oli vasta toinen, ja sanoi, että edelleen oli vähän pihalla.Peli eteni niin, että Olli oli resurssikunkku, ja keräili puita ja lehmiä (siis niitä rakennuslehmiä), Tapani suunnitteli ekana talon ja perheenlisäyksiä, mutta jäi tappelemaan ruokaongelmien kanssa. Harri sen sijaan otti melkein heti aloituspelaajan paikan ja noukki sieltä tarvittavat ruoat, ja pysyikin aloittajana ainakin 5 kierrosta putkeen, sai ekana huoneita ja perhettä ja alkoi sitten todenteolla panostaa miinusten välttämiseen. Itse asiassa Harri tosiaan luki sitä pistetaulukkoa ja varmisti, ettei saanut yhtään miinuspistettä mistään kategoriasta. Muut pääsivät myös vauhtiin laajennuksissa tasaisesti. Olli pelasi aika erikoisella taktiikalla, jossa melkein kaikki vuorot olivat resurssikeräilyä, ja sitten rakenteli aina iso pää leveenä kaikki kerralla. Esim 15 aitaa kerralla on aika kova setti.
Loppua kohden oli jo ihan selvää ettei kukaan voi Harrille mitään. Harri keräsi lopussa vielä kaikki 5 perheenjäsentä ja täytti siis koko lautansa, ja sai vielä muutaman elikonkin. Voitto oli lopulta aika ruokoton 34 pistettä ja muut jäivät nuolemaan näppejään: Tapani ja Mari 26 ja Olli 25. Aika selvältä näyttää, että aloituspelaajaa pitää vaihtaa enemmän. Nyt se oli Harrilla puoli peliä.
Tässä vaiheessa Harri ja Viona lähtivät laittamaan Danielia nukkumaan (poika ei ole vielä ihan peli-iässä) ja Syrjätie saapui mukaan.
Ensin pelattiin todella nopea Shadow Hunters viidellä. Shadowit ja Allie voittivat, eipä mitään erikoista. Hahmot selvisivät tällä kertaa tosi nopeasti ja Hunterit olivat kuolleet 3-4 kierroksen aikana. Tämä peli ei pääse oikeuksiinsa vielä viidellä. 7-8 pelaajalla peli on välillä oikeinkin kiva, muuten aika valju. Sopii silti tilanteisiin jossa on monta pelaajaa, eikä jakseta turhan paljon kuunnella sääntöjä.
Poikaporukalla jatkoimme vielä Notre Damen pariin. Peli oli kaikille ensimmäinen livenä, Petrille vasta toinen peli (ekassa tuli useita kirosanoja eikä hurjia pisteitä), Jarmolle taisi olla 3. ja Ollille ja Tapanille noin viides. Laudalla peli oli paljon visuaalisempi ja huomattavasti helpompi hahmottaa ja myös selittää. Tällä kertaa sekä Petri että Jarmokin pääsivät peliin sisälle aivan eri tavalla kuin netissä. Toisaalta kaikki taisivat seurata vähän liikaa alkuvinkkejä siitä, että laatikoita ja rahoja pitää hommata mieluiten alussa. Sen vuoksi taktiikat muodostuivat melko lailla samantyyppisiksi. Silti nelinpelissä ja livenä kävi ilmi, että pelissä pitää myös seurata sitä mitä muut tekevät, eikä pelkästään pelata omaa peliään. Tämä tuli vielä paremmin selväksi launtain pelissä. Siitä lisää myöhemmin.
Peli meni jopa nopeammin kuin arveltiin. Vain noin reilun tunnin kestollaan alkaa kolkutella kestosuosikin paikkaa ja varmasti pääsee pöydälle usein tulevaisuudessa, en epäile yhtään. Tässä ensimmäisessä livepelissä Olli repäisi lopussa tosi kovat bonukset ja muutenkin keräili sieltä täältä pisteitä. Lopputuloksissa Ollilla uudet enkkapisteet 73, Tapani 60, Jarmo 48 ja Petri 43.
Lopuksi vielä Galaxy Truckeria kaksi lentoa. Petri suuttui kun pelasi vahingossa kakkoskiekin pienimmällä aluksella. Tapani vielä kämmäili pistämällä väärät reissukortit pakkoihin. Tapanille moraalinen voitto, vaikkei loppuun asti pelattukaan.
Enemmänkin pelattiin, mutta näissä olin itse mukana. Olli taisi pelata kaikki pelit, joten mitä puuttuu?
Ilta aloitettiin pikaisella nelinpeli-Dominionilla, jossa nähtiin omalle kohdalleni alhaisimmat pisteet. Hirvittävä hyökkäilysetuppi johti siihen, että kirouksia ja varkaita lenteli, eikä kukaan oikein päässyt pisteille. Voitin pelin 19 pisteellä, muilla 11-6-5! Ei siis tosiaan juhlittu pisteillä (tai juhlilla kun niitä ei ollut).
Paikalle saapuivat Harri ja Viona, ja 3kk:n tauon jälkeen päästiin iskemään Agricolaa. Sitä ennen kuitenkin nopea erä Ubongoa, jossa Olli nappasi 6 samanväristä ja kaikille muille 5 pistettä.
Agriäijässä edelleen pelattiin perheversiota, ja aika lailla aloittelijoita oltiin edelleen. Harrille peli oli vasta toinen, ja sanoi, että edelleen oli vähän pihalla.Peli eteni niin, että Olli oli resurssikunkku, ja keräili puita ja lehmiä (siis niitä rakennuslehmiä), Tapani suunnitteli ekana talon ja perheenlisäyksiä, mutta jäi tappelemaan ruokaongelmien kanssa. Harri sen sijaan otti melkein heti aloituspelaajan paikan ja noukki sieltä tarvittavat ruoat, ja pysyikin aloittajana ainakin 5 kierrosta putkeen, sai ekana huoneita ja perhettä ja alkoi sitten todenteolla panostaa miinusten välttämiseen. Itse asiassa Harri tosiaan luki sitä pistetaulukkoa ja varmisti, ettei saanut yhtään miinuspistettä mistään kategoriasta. Muut pääsivät myös vauhtiin laajennuksissa tasaisesti. Olli pelasi aika erikoisella taktiikalla, jossa melkein kaikki vuorot olivat resurssikeräilyä, ja sitten rakenteli aina iso pää leveenä kaikki kerralla. Esim 15 aitaa kerralla on aika kova setti.
Loppua kohden oli jo ihan selvää ettei kukaan voi Harrille mitään. Harri keräsi lopussa vielä kaikki 5 perheenjäsentä ja täytti siis koko lautansa, ja sai vielä muutaman elikonkin. Voitto oli lopulta aika ruokoton 34 pistettä ja muut jäivät nuolemaan näppejään: Tapani ja Mari 26 ja Olli 25. Aika selvältä näyttää, että aloituspelaajaa pitää vaihtaa enemmän. Nyt se oli Harrilla puoli peliä.
Tässä vaiheessa Harri ja Viona lähtivät laittamaan Danielia nukkumaan (poika ei ole vielä ihan peli-iässä) ja Syrjätie saapui mukaan.
Ensin pelattiin todella nopea Shadow Hunters viidellä. Shadowit ja Allie voittivat, eipä mitään erikoista. Hahmot selvisivät tällä kertaa tosi nopeasti ja Hunterit olivat kuolleet 3-4 kierroksen aikana. Tämä peli ei pääse oikeuksiinsa vielä viidellä. 7-8 pelaajalla peli on välillä oikeinkin kiva, muuten aika valju. Sopii silti tilanteisiin jossa on monta pelaajaa, eikä jakseta turhan paljon kuunnella sääntöjä.
Poikaporukalla jatkoimme vielä Notre Damen pariin. Peli oli kaikille ensimmäinen livenä, Petrille vasta toinen peli (ekassa tuli useita kirosanoja eikä hurjia pisteitä), Jarmolle taisi olla 3. ja Ollille ja Tapanille noin viides. Laudalla peli oli paljon visuaalisempi ja huomattavasti helpompi hahmottaa ja myös selittää. Tällä kertaa sekä Petri että Jarmokin pääsivät peliin sisälle aivan eri tavalla kuin netissä. Toisaalta kaikki taisivat seurata vähän liikaa alkuvinkkejä siitä, että laatikoita ja rahoja pitää hommata mieluiten alussa. Sen vuoksi taktiikat muodostuivat melko lailla samantyyppisiksi. Silti nelinpelissä ja livenä kävi ilmi, että pelissä pitää myös seurata sitä mitä muut tekevät, eikä pelkästään pelata omaa peliään. Tämä tuli vielä paremmin selväksi launtain pelissä. Siitä lisää myöhemmin.
Peli meni jopa nopeammin kuin arveltiin. Vain noin reilun tunnin kestollaan alkaa kolkutella kestosuosikin paikkaa ja varmasti pääsee pöydälle usein tulevaisuudessa, en epäile yhtään. Tässä ensimmäisessä livepelissä Olli repäisi lopussa tosi kovat bonukset ja muutenkin keräili sieltä täältä pisteitä. Lopputuloksissa Ollilla uudet enkkapisteet 73, Tapani 60, Jarmo 48 ja Petri 43.
Lopuksi vielä Galaxy Truckeria kaksi lentoa. Petri suuttui kun pelasi vahingossa kakkoskiekin pienimmällä aluksella. Tapani vielä kämmäili pistämällä väärät reissukortit pakkoihin. Tapanille moraalinen voitto, vaikkei loppuun asti pelattukaan.
Enemmänkin pelattiin, mutta näissä olin itse mukana. Olli taisi pelata kaikki pelit, joten mitä puuttuu?
tiistai 13. tammikuuta 2009
Perjantai-pelit 16.01. #5 - 2009
Olisko tämä nyt sitten Kankaanpään pelikerta #5 2009?
#1-3 Gridejä ja #4 se Caulys Magna Carta
Eli tänä perjantaina 16.01. olen tulossa Kpäähän, ja peli-iltaa olisi tarkoitus pistää pystyyn.
Pistetään keskustelu pystyyn. Ketä on tulossa, ja mitä pelataan. Aloitetaan klo 18.00 Heinosenkadulla.
Itse varaan ainakin Dominionin ja Agricolan. Pistäkääpä muita ehdotuksia ja "tilauksia".
#1-3 Gridejä ja #4 se Caulys Magna Carta
Eli tänä perjantaina 16.01. olen tulossa Kpäähän, ja peli-iltaa olisi tarkoitus pistää pystyyn.
Pistetään keskustelu pystyyn. Ketä on tulossa, ja mitä pelataan. Aloitetaan klo 18.00 Heinosenkadulla.
Itse varaan ainakin Dominionin ja Agricolan. Pistäkääpä muita ehdotuksia ja "tilauksia".
maanantai 12. tammikuuta 2009
Caylus Magna Carta - Ei mikään Pikku-C
11.01.2008
Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.
Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.
Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.
CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).
Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.
No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:
Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.
Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.
Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.
Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.
Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...
Tulipa pitkä läppä taas. Moro.
Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.
Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.
Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.
CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).
Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.
No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:
Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.
Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.
Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.
Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.
Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...
Tulipa pitkä läppä taas. Moro.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Pelivuosi 2008 ja uudenvuodenlupauksia
Kaiken ikää on tullut pelailtua jos jonkinmoista peliä klassisista jokaisen suomalaisen talon peleistä Kimblestä ja Pekingin Mysteereistä lähtien. Jossakin vaiheessa meni muutama vuosi niin, että pelit olivat enimmäkseen tietokonepelejä (konsolit olen skipannut lähes täysin Sega Megadriveä lukuunottamatta), unohtamatta kuitenkaan vähintään parikymmentä kertaa vuodessa pelattua Trivial Pursuitia. Sitten 2006 alkoi lautapelien uusi tuleminen meikäläisen kohdalla, ja seuraavana vuonna aloin itse kasvattaa pelikokoelmaa.
Kulunut vuosi 2008 oli sitten se vuosi, jolloin pelailijasta kasvoi harrastaja, eli jonkunasteinen BoardgameGeek. Aloin loppuvuodesta 2007 kirjata pelailuja Boardgamegeek.comiin eli BGG:hen ja 2008 oli ensimmäinen vuosi, josta voi oikeita tilastoja vilkuilla. Annoin myös arvosanan lähestulkoon kaikille pelaamilleni peleille, joita listassa on nyt reilut 150, joista omia näyttäisi olevan noin 90 (tässä mukana tosin paljon vuosien varrella kerääntynyttä vanhaa materiaalia). BGG:n lueskelu ja selailu on lisääntynyt muutenkin tosi paljon, ja kaikenlaisten tilastojen ja uusien pelien seuraaminen on ollutkin iso lisä peliharrastukseen. Esimerkiksi Dominionin nousua kohti kärkeä oli hauska seurata (nousu on nyt tainnut taittua hitaaseen alamäkeen?).
BGG:hen liittyvät myöskin pari uudenvuodenlupausta (tai tavoitetta): tavoittena on saada pelattua kaikkia top 50 pelejä, ja mahdollimman monta top 100 -listalta. Jos tämä ei onnistu, niin ainakin tavoitteena olisi yrittää pelata kaikki ne pelit, joita en vielä ole kertaakaan pelannut top 50 -listalta. Lisäksi pitäisi yrittää ottaa osaa BGG:n sisällöntuotantoon. Pienen panoksen lautapeliyhteisölle annoin viime vuonna kandidaatintutkielman myötä, mutta siitä innostuneet nyt varmasti olivat yhden käden peukaloilla laskettavissa =P
Vuoden parhaita pelejä, ja suurimpia menestyksiä tuli jo mainittua aikaisemmassa merkinnässä, mutta muistuteena nyt, että suurimpana syynä pelaamisen hurjaan lisääntymiseen tänä vuonna on ehdottomasti omalla kohdallani Race for the Galaxy lisäosineen, Dominion, sekä syksyn aktiivisempi osallistuminen Tampereen seurapelikerhon peleihin Yliopistolla. Toki yksittäisten pelimäärien valtavan määrän selittää myös se, että viime vuonna pelit keskittyivät valtaosaltaan nopeisiin ja kevyisiin peleihin. Yhteensä vuoden aikana merkitsin 615 pelausta ja 104 eri peliä (241 pelkästään Dominionia ja RfTGtä). Yli tunnin peleistä five & dimeen (eli 5 tai 10 kertaa pelattuihin) pääsivät seuraavat:
In the Year of the Dragon 12
Railroad Tycoon 10
Galaxy Trucker 9
Agricola 8
Alhambra 7
Puerto Rico 5
Näistäkään pitkiä pelejä ei ole kuin Agricola ja Railroad Tycoon. Eli todellakin siis pelien lukumäärä ei vielä tarkoita mitään valtavaa tuntimäärää. Vuodelle 2009 luvataankin selvästi lisää isoja pelejä. Lisäksi haaveena olisi vähän säännöllisemmät kokoontumiset omalla "isojen pelien" porukalla. Tämä pyyntö ilmeisesti on otettu vastaan jo etukäteen, eli siellä koti-Suomessa oli porukka jo kokoontunut useamman kerran vuodenvaihteessa pelaamaan Power Gridiä, jota valitettavasti en päässyt pelaamaan yhtäkään kertaa koko vuonna. Lisäksi koitan potkia muitakin tekemään tilin BGG:hen, jotta voidaan tsekkailla helpommin kiinnostavia pelejä (geekbuddiesin avulla ja muutenkin).
Isojen pelien pelaamisen vaikeutta helpottamaan voisi 2009 ainakin pienessä määrin hyödyntää myös aivan loppuvuodesta löydettyä BSW:tä. Tai siis eihän sitä nyt mitenkään löydetty, mutta ensimmäistä kertaa oikeasti pelattiin muutama peli ja toimivaksi ratkaisuksi havaittiin lyhentämään 15000km välimatkaa pelaajien välillä.
Tässä vielä lista kaikista yli 4 kerran peleistä vuonna 2008:
Rftg 180
Dominion 35
Rftg: tGS 26
Eläinpyramidi 24
Tarot 21
Pingwin 13
Coloretto 12
In the Year of the Dragon 12
Yatzy 11
Avista, Mamma mia!, Railroad Tycoon 10
-----
Big Points, Kiinanpokeri, Galaxy Trucker, Lost Cities 9
Agricola, Blue Moon City, Mykerinos, San Juan 8
Alhambra, 6 nimmt!, Fairy Tale 7
Buracco, Shadow Hunters, Trivial Pursuit 6
Alhambra: Treasure Chamber, Guillotine, Munchkin, PitchCar, Puerto Rico, Tower of Babel 5
Kulunut vuosi 2008 oli sitten se vuosi, jolloin pelailijasta kasvoi harrastaja, eli jonkunasteinen BoardgameGeek. Aloin loppuvuodesta 2007 kirjata pelailuja Boardgamegeek.comiin eli BGG:hen ja 2008 oli ensimmäinen vuosi, josta voi oikeita tilastoja vilkuilla. Annoin myös arvosanan lähestulkoon kaikille pelaamilleni peleille, joita listassa on nyt reilut 150, joista omia näyttäisi olevan noin 90 (tässä mukana tosin paljon vuosien varrella kerääntynyttä vanhaa materiaalia). BGG:n lueskelu ja selailu on lisääntynyt muutenkin tosi paljon, ja kaikenlaisten tilastojen ja uusien pelien seuraaminen on ollutkin iso lisä peliharrastukseen. Esimerkiksi Dominionin nousua kohti kärkeä oli hauska seurata (nousu on nyt tainnut taittua hitaaseen alamäkeen?).
BGG:hen liittyvät myöskin pari uudenvuodenlupausta (tai tavoitetta): tavoittena on saada pelattua kaikkia top 50 pelejä, ja mahdollimman monta top 100 -listalta. Jos tämä ei onnistu, niin ainakin tavoitteena olisi yrittää pelata kaikki ne pelit, joita en vielä ole kertaakaan pelannut top 50 -listalta. Lisäksi pitäisi yrittää ottaa osaa BGG:n sisällöntuotantoon. Pienen panoksen lautapeliyhteisölle annoin viime vuonna kandidaatintutkielman myötä, mutta siitä innostuneet nyt varmasti olivat yhden käden peukaloilla laskettavissa =P
Vuoden parhaita pelejä, ja suurimpia menestyksiä tuli jo mainittua aikaisemmassa merkinnässä, mutta muistuteena nyt, että suurimpana syynä pelaamisen hurjaan lisääntymiseen tänä vuonna on ehdottomasti omalla kohdallani Race for the Galaxy lisäosineen, Dominion, sekä syksyn aktiivisempi osallistuminen Tampereen seurapelikerhon peleihin Yliopistolla. Toki yksittäisten pelimäärien valtavan määrän selittää myös se, että viime vuonna pelit keskittyivät valtaosaltaan nopeisiin ja kevyisiin peleihin. Yhteensä vuoden aikana merkitsin 615 pelausta ja 104 eri peliä (241 pelkästään Dominionia ja RfTGtä). Yli tunnin peleistä five & dimeen (eli 5 tai 10 kertaa pelattuihin) pääsivät seuraavat:
In the Year of the Dragon 12
Railroad Tycoon 10
Galaxy Trucker 9
Agricola 8
Alhambra 7
Puerto Rico 5
Näistäkään pitkiä pelejä ei ole kuin Agricola ja Railroad Tycoon. Eli todellakin siis pelien lukumäärä ei vielä tarkoita mitään valtavaa tuntimäärää. Vuodelle 2009 luvataankin selvästi lisää isoja pelejä. Lisäksi haaveena olisi vähän säännöllisemmät kokoontumiset omalla "isojen pelien" porukalla. Tämä pyyntö ilmeisesti on otettu vastaan jo etukäteen, eli siellä koti-Suomessa oli porukka jo kokoontunut useamman kerran vuodenvaihteessa pelaamaan Power Gridiä, jota valitettavasti en päässyt pelaamaan yhtäkään kertaa koko vuonna. Lisäksi koitan potkia muitakin tekemään tilin BGG:hen, jotta voidaan tsekkailla helpommin kiinnostavia pelejä (geekbuddiesin avulla ja muutenkin).
Isojen pelien pelaamisen vaikeutta helpottamaan voisi 2009 ainakin pienessä määrin hyödyntää myös aivan loppuvuodesta löydettyä BSW:tä. Tai siis eihän sitä nyt mitenkään löydetty, mutta ensimmäistä kertaa oikeasti pelattiin muutama peli ja toimivaksi ratkaisuksi havaittiin lyhentämään 15000km välimatkaa pelaajien välillä.
Tässä vielä lista kaikista yli 4 kerran peleistä vuonna 2008:
Rftg 180
Dominion 35
Rftg: tGS 26
Eläinpyramidi 24
Tarot 21
Pingwin 13
Coloretto 12
In the Year of the Dragon 12
Yatzy 11
Avista, Mamma mia!, Railroad Tycoon 10
-----
Big Points, Kiinanpokeri, Galaxy Trucker, Lost Cities 9
Agricola, Blue Moon City, Mykerinos, San Juan 8
Alhambra, 6 nimmt!, Fairy Tale 7
Buracco, Shadow Hunters, Trivial Pursuit 6
Alhambra: Treasure Chamber, Guillotine, Munchkin, PitchCar, Puerto Rico, Tower of Babel 5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)