Sunnuntaina oli kovat poltteet pelata erä AoS:a. Yhtään pelikaveria ei ollut käsillä, niin kaivoin esille Barbados-lisäosan, joka on yksinpelimodi kyseisestä pelistä.
Kun vastapelaajia ei ole niin pelataan ikäänkuin pankkia vastaan. Pelin voittaa, jos lopuksi kymmennen kierroksen jälkeen pystyy käteisellä ostamaan kaikki osakkeensa takaisin pankilta, muutoin häviää. Ensimmäinen peli päättyi konkurssiin 3. kierroksella ja toinen 4. kierroksella. Kolmas kerta sitte toden sano ja pystyin lopussa ostamaan osakkeet takaisin ja jäin vielä rutosti voitolle.
"You've been given exclusive rights to build a train system on the beautiful Caribbean island of Barbados. If everyone wants pineapples...how can you make money?"
Erikoisen pelilaudasta tekee sen, että siinä on ainoastaan keltaisia kaupunkeja valmiina(6kpl). Ja vaikeutta aiheuttaa heti se, että kaupunkeihin tulee vain yksi paketti, eikä välttämättä yhtään keltaista laatikkoa. Violetit laatikot poistetaan kokonaan ja urbanisoitavia kaupunkeja on sininen, punainen ja 2 mustaa. Arvontapakettejakin tulee vain yhdelle riville valkoiset 1-6 sekä A,B,C ja D. Arvonnassa käytetään kahta noppaa.
Käytettävät toiminnot ovat Engineer, Locomotive, Urbanization ja Production. Jokainen toiminto pitää käyttää kerran, ennenkuin voi käyttää jonkun uudestaan. Osakkeita voi myydä vain yhden per kierros.
Kahdella ekalla yrityksellä yritin liian nopeasti tehdä rahaa ja konkurssi oli valmis. Yksinpeli on suunniteltu niin, että vuorot täytyy miettiä todella tarkkaan ja ainaki muutama vuoro etukäteen. Väärän toiminnon valinta tai hätiköity radan rakentaminen kostautuu nopeasti. Jokaisella vuorolla ei välttämättä pysty rakentamaan ollenkaan, mutta tulojen pitäisi kasvaa kuitenkin.
Eihän lautapelailu yksin kovin hääppöistä ole, mutta mielestäni onnistunut lisuke Barbados kuitenkin oli. Voisin jopa joskus ottaa uudemman kerran. Suosittelen ainaki AoS faneille!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Perjantaipelailut Tampereella
Perjantaina pelailtiin muutaman lyhyen ja keskimittaisen pelin sessio täällä Tampereella. Peleissä mukana Marin ja mun lisäksi Roihuvuon Mikko ja Johanna ja heidän kaverinsa Kenny ja Vesa.
Enimmäkseen pelailtiin mulle uusia pelejä, ja niistä tässä pienet kommentit. Oli sen verran kiinnostavia, että meni hankintalistalle jos jostain halvalla saa. Peleinä Ricochet Robots, Sunda to Sahul, Alhambran lisäosa Vizier's Favor ja vilkaisu Scattergoriesiin ja Avista Prohon.
Illan pääpelinä oli Alhambra ja siihen meidän edellisessä Saksa-tilauksessa hommaama lisuripaketti Vizier's Favor. Tässä oli taas neljä minilisäosaa mukana, kuten taitaa olla kaikissa Alhambra lisureissa. Kaksi niistä otettiin peleihin tällä kertaa: rahanvaihtajat ja bonusrakennuskortit. Rahanvaihtajat olivat rahakorttien sekaan laitettavia kortteja, joissa on kahden eri rahan väri. Kortin pystyy ottamaan normaalisti kun ottaa rahaa pöydästä, ja sillä voi sitten maksaa sillä "väärällä" värillä mikä kortissa on. Eli sini-keltaisen kortin pelatessaan voi sitten ostaa joko sinisen tai keltaisen rakennuksen kaupasta millä tahansa yhdistelmällä kumpaa vaan rahaa. Ihan kelvollinen lisäys mielestäni. Näitä rahanvaihtajia oli muistaakseni pakassa 6 kappaletta.
Toisena minilisurina otettiin bonuskortit, joita kuusinpelissä jaettiin yksi kullekin. Kortissa oli yhden sellaisen rakennuslaatan kuva, jossa ei ole muuria ollenkaan. Jos onnistui ostamaan juuri täsmälleen kortin mukaisen rakennuksen, sai korttia käyttää pistelaskussa yhtenä sen värisenä lisärakennuksena. Eli jos oma "target" oli valkoinen kympin hintainen rakennus ja sen onnistui haalimaan linnaansa, niin pisteytyksessä hyväksilaskettiin myös kortti valkoiseksi rakennukseksi. Tämä lisuri tuntui vähän turhan randomilta ainakin kuusinpeliin (vaikka kuusinpeli on kyllä muutenkin aika randomia). Jos kortteja olisi jokaisella 2-3 niin silloin tuuria olisi vähemmän ja ainakin todennäköisesti pääsisi yrittämään oman rakennuksensa ostoa. Esimerkiksi itselleni kävi niin, että oma rakennukseni oli ensimmäinen joka pelissä myytiin, luonnollisesti ennen kuin olin saanut yhtään vuoroa itse. 2/6 sai ostettua oman targetinsa. Toisaalta ei niistä niin erityisen isoa etua saanut, joten ei mikään valtava bonus.
Toisena uutuutena pelattiin kuudella hengellä Ricochet Robots, joka oli ehkä enemmän puzzle kuin peli. Periaate on, että laudalla on viisi robottia, joista joku yritetään saada johonkin tiettyyn paikkaan mahdollisimman vähällä määrällä siirtoja. Pelaajia voi olla kuinka monta tahansa, kunhan kaikki voivat tuijottaa lautaa yhtä aikaa. Sitten kun joku luulee löytäneensä toimivan reitin maaliin, hän huutaa reittiinsä vaadittavien siirtojen määrän ja kääntää tiimalasin. Muut voivat vielä tiimalasin hiekan valuessa yrittää keksiä lyhyemmän reitin ja huutaa siis alemman siirtomäärän. Kun hiekka loppuu, pienimmän huutanut näyttää reittinsä, ja jos se onnistuu saa hän pelattavana olleen laatan eli yhden pisteen. Jos reitti ei onnistu (tai siirtomäärä oli huudettu väärin) saa toiseksi alimman määrän huutanut yrittää. Epäonnistunut huutaja menettää seuraavan kierroksen.
Tässä Chris Johsonin (bgg) kuvassa näkyy pelin idea paremmin.
Tarkoitus on saada siis keskellä olevaan kuvioon samanvärinen robotti. Robotit voivat kulkea suoraan mihin suuntaan tahansa, mutta pysähtyvät vasta seinään tai toiseen robottiin.
Peli oli luonnollisesti aloittejoille aluksi vaikea, mutta kohtuu nopeasti aukesi, ja aukesikin sitten kunnolla. Oli nimittäin äärimmäisen hauskaa päänsärkyä, kun koitti löytää toimivia ratkaisuja. Vähän kuin the Incredible Machine oli joskus PClle, paitsi, että koko homma piti hoitaa päässä siirtämättä mitään kokeeksi. Ton pelin vois jostain etsiä halvalla, tai tehdä itte. Itsetehty vois itse asiassa olla ihan poikaa, ja pitää muistaa, että "kun itte tekee niin saa semmosen ku tulee".
Toinen mielenkiintoinen, ja myös puzzlemainen peli oli australialainen vähän tuntemattomampi Sunda to Sahul. Siinä itse palat ovat palapelinpalan muotoisia, mikä tekee pelistä aika erikoisen kaikkiin muihin peleihin
verrattuna, mitä itse olen pelannut. Jotain Carcassonne-fiilistä ehkä jossakin määrin, mutta meidän käyttämämme variantti, jossa kaikki saavat ison läjän paloja, ja kaikki pelaavat yhtä aikaa yrittäin valmistaa "nodeja" eli kohtia kentällä, joihin ei enää voi lisätä paloja. Koska kaikki palat sopivat toisiinsa ainakin jotenkin päin, voi yhteen nodeen tulla 3-6 palaa ymmärtääkseni. Aina kun sellainen node tai kulma, missä on maakuviota tulee valmiiksi, saa pelaaja laittaa oman markkerinsa sen päälle. Paitsi palojen, myös kuvioiden pitää sopia toisiinsa, eli vesipaloja ei voi yhdistää saaripaloihin niin, että rantaviiva menee rikki.
Kun joku pelaaja saa kaikki markkerinsa kentälle ilman väärinpelaamista, voittaa hän pelin. Peliä voi pelata myös vuoropohjaisena ja kaikenlaisilla erilaisilla varianteilla ja säännöillä. Itse asiassa kyseessä onkin ehkä
enemmän pelijärjestelmä kuin peli. Kuitenkin erittäin hauskaa ja haastavaa hahmottamiharjoitusta. Pelaisin paljon jos olisi omana. Tätä en ala itse väsätä todellakaan.
Lopuksi vielä vilkuiltiin Scattergoriesia, joka on itse asiassa täsmällen se peli, mitä me sanotaan "sanapeliksi". Siinä tosin kategorioita on valmiiksi aika hyvä kasa, ja kirjain valitaan nopalla. Ja siinä on myös rämisevä kello. Lisäksi joka kolmas kerros pelataan niin, että keksitään vaan yhteen kategoriaan samalla kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta.
Toinen mitä vilkaisin oli Avista Pro, joka on siis ryöttäisen vaikea jatko-osa klassikkoon. Itse asiassa monet niistä kategorioista oli täysin mahdottomia, kuten joku "Vuoristoneuvos", tai muuten vaan typeriä, joihin ei kukaan täysjärkinen keksi mitään. Toisaalta oli siellä paljon hyviäkin, mutta ei siihen kyllä mitään erityistä kilpailua tai hauskuutta synny, jos aiheet on niin vaikeita, että ehkä jollain 2 kirjaimella kukaan keksii mitään. Kyllä sen silti niiltä joskus vois lainata ja pelata joku 50 kierrosta kokeeks. Ja siinä ainakin varmaan sais helposti uusia ideoita siihen väärinpelattuun Avistaan.
Enimmäkseen pelailtiin mulle uusia pelejä, ja niistä tässä pienet kommentit. Oli sen verran kiinnostavia, että meni hankintalistalle jos jostain halvalla saa. Peleinä Ricochet Robots, Sunda to Sahul, Alhambran lisäosa Vizier's Favor ja vilkaisu Scattergoriesiin ja Avista Prohon.
Illan pääpelinä oli Alhambra ja siihen meidän edellisessä Saksa-tilauksessa hommaama lisuripaketti Vizier's Favor. Tässä oli taas neljä minilisäosaa mukana, kuten taitaa olla kaikissa Alhambra lisureissa. Kaksi niistä otettiin peleihin tällä kertaa: rahanvaihtajat ja bonusrakennuskortit. Rahanvaihtajat olivat rahakorttien sekaan laitettavia kortteja, joissa on kahden eri rahan väri. Kortin pystyy ottamaan normaalisti kun ottaa rahaa pöydästä, ja sillä voi sitten maksaa sillä "väärällä" värillä mikä kortissa on. Eli sini-keltaisen kortin pelatessaan voi sitten ostaa joko sinisen tai keltaisen rakennuksen kaupasta millä tahansa yhdistelmällä kumpaa vaan rahaa. Ihan kelvollinen lisäys mielestäni. Näitä rahanvaihtajia oli muistaakseni pakassa 6 kappaletta.
Toisena minilisurina otettiin bonuskortit, joita kuusinpelissä jaettiin yksi kullekin. Kortissa oli yhden sellaisen rakennuslaatan kuva, jossa ei ole muuria ollenkaan. Jos onnistui ostamaan juuri täsmälleen kortin mukaisen rakennuksen, sai korttia käyttää pistelaskussa yhtenä sen värisenä lisärakennuksena. Eli jos oma "target" oli valkoinen kympin hintainen rakennus ja sen onnistui haalimaan linnaansa, niin pisteytyksessä hyväksilaskettiin myös kortti valkoiseksi rakennukseksi. Tämä lisuri tuntui vähän turhan randomilta ainakin kuusinpeliin (vaikka kuusinpeli on kyllä muutenkin aika randomia). Jos kortteja olisi jokaisella 2-3 niin silloin tuuria olisi vähemmän ja ainakin todennäköisesti pääsisi yrittämään oman rakennuksensa ostoa. Esimerkiksi itselleni kävi niin, että oma rakennukseni oli ensimmäinen joka pelissä myytiin, luonnollisesti ennen kuin olin saanut yhtään vuoroa itse. 2/6 sai ostettua oman targetinsa. Toisaalta ei niistä niin erityisen isoa etua saanut, joten ei mikään valtava bonus.
Toisena uutuutena pelattiin kuudella hengellä Ricochet Robots, joka oli ehkä enemmän puzzle kuin peli. Periaate on, että laudalla on viisi robottia, joista joku yritetään saada johonkin tiettyyn paikkaan mahdollisimman vähällä määrällä siirtoja. Pelaajia voi olla kuinka monta tahansa, kunhan kaikki voivat tuijottaa lautaa yhtä aikaa. Sitten kun joku luulee löytäneensä toimivan reitin maaliin, hän huutaa reittiinsä vaadittavien siirtojen määrän ja kääntää tiimalasin. Muut voivat vielä tiimalasin hiekan valuessa yrittää keksiä lyhyemmän reitin ja huutaa siis alemman siirtomäärän. Kun hiekka loppuu, pienimmän huutanut näyttää reittinsä, ja jos se onnistuu saa hän pelattavana olleen laatan eli yhden pisteen. Jos reitti ei onnistu (tai siirtomäärä oli huudettu väärin) saa toiseksi alimman määrän huutanut yrittää. Epäonnistunut huutaja menettää seuraavan kierroksen.
Tässä Chris Johsonin (bgg) kuvassa näkyy pelin idea paremmin.
Tarkoitus on saada siis keskellä olevaan kuvioon samanvärinen robotti. Robotit voivat kulkea suoraan mihin suuntaan tahansa, mutta pysähtyvät vasta seinään tai toiseen robottiin.Peli oli luonnollisesti aloittejoille aluksi vaikea, mutta kohtuu nopeasti aukesi, ja aukesikin sitten kunnolla. Oli nimittäin äärimmäisen hauskaa päänsärkyä, kun koitti löytää toimivia ratkaisuja. Vähän kuin the Incredible Machine oli joskus PClle, paitsi, että koko homma piti hoitaa päässä siirtämättä mitään kokeeksi. Ton pelin vois jostain etsiä halvalla, tai tehdä itte. Itsetehty vois itse asiassa olla ihan poikaa, ja pitää muistaa, että "kun itte tekee niin saa semmosen ku tulee".
Toinen mielenkiintoinen, ja myös puzzlemainen peli oli australialainen vähän tuntemattomampi Sunda to Sahul. Siinä itse palat ovat palapelinpalan muotoisia, mikä tekee pelistä aika erikoisen kaikkiin muihin peleihin
verrattuna, mitä itse olen pelannut. Jotain Carcassonne-fiilistä ehkä jossakin määrin, mutta meidän käyttämämme variantti, jossa kaikki saavat ison läjän paloja, ja kaikki pelaavat yhtä aikaa yrittäin valmistaa "nodeja" eli kohtia kentällä, joihin ei enää voi lisätä paloja. Koska kaikki palat sopivat toisiinsa ainakin jotenkin päin, voi yhteen nodeen tulla 3-6 palaa ymmärtääkseni. Aina kun sellainen node tai kulma, missä on maakuviota tulee valmiiksi, saa pelaaja laittaa oman markkerinsa sen päälle. Paitsi palojen, myös kuvioiden pitää sopia toisiinsa, eli vesipaloja ei voi yhdistää saaripaloihin niin, että rantaviiva menee rikki.Kun joku pelaaja saa kaikki markkerinsa kentälle ilman väärinpelaamista, voittaa hän pelin. Peliä voi pelata myös vuoropohjaisena ja kaikenlaisilla erilaisilla varianteilla ja säännöillä. Itse asiassa kyseessä onkin ehkä
enemmän pelijärjestelmä kuin peli. Kuitenkin erittäin hauskaa ja haastavaa hahmottamiharjoitusta. Pelaisin paljon jos olisi omana. Tätä en ala itse väsätä todellakaan.Lopuksi vielä vilkuiltiin Scattergoriesia, joka on itse asiassa täsmällen se peli, mitä me sanotaan "sanapeliksi". Siinä tosin kategorioita on valmiiksi aika hyvä kasa, ja kirjain valitaan nopalla. Ja siinä on myös rämisevä kello. Lisäksi joka kolmas kerros pelataan niin, että keksitään vaan yhteen kategoriaan samalla kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta.
Toinen mitä vilkaisin oli Avista Pro, joka on siis ryöttäisen vaikea jatko-osa klassikkoon. Itse asiassa monet niistä kategorioista oli täysin mahdottomia, kuten joku "Vuoristoneuvos", tai muuten vaan typeriä, joihin ei kukaan täysjärkinen keksi mitään. Toisaalta oli siellä paljon hyviäkin, mutta ei siihen kyllä mitään erityistä kilpailua tai hauskuutta synny, jos aiheet on niin vaikeita, että ehkä jollain 2 kirjaimella kukaan keksii mitään. Kyllä sen silti niiltä joskus vois lainata ja pelata joku 50 kierrosta kokeeks. Ja siinä ainakin varmaan sais helposti uusia ideoita siihen väärinpelattuun Avistaan.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
TruuTiEitsiis
Puhutaan ryöttäsestä.
Katto ku peli on pitkä ni se on MONI! Te ette tiedä sitä ajan määrää, mikä kului YHDEN LAUTAPELIN pelaamiseen. MÄ tiedän, mutta en voi käsittää! Luulis äkkiä, että ku kahden klapsanteella alottaa pelin, ni jäis tiäks ehtoolla aikaa kaikenmoiseen muuhunki toimintaan. Jääääääi sitä... Niin mä san pat, ettei pelin kuulu kestää SEITSEMÄÄ TUNTIA!?! Ja siitä on jo ruokatauko vähennetty! Peli itsessään on ryöttäsen hyvä, en mä sitä sano. Mutta ei sun saa olla normi työpäivän mittanen, jos sä oot LAUTAPELI!
No joo, se siitä kestosta. (joka oli siis TAUTINEN!!) Otettiin sen PAHIMMAN geekin neuvoista vaarin ("avoid early culture") ja keskityttiin muihin "resursseihin". Siis saakelin huonosti kaikilla oli hoidettu vielä pelin lopussakin esim. science-bisnes - ei voi ymmärtää. Ollin peli takelteli pahasti pitkän aikaa, ku se meni vielä pitkälle III-ageeki ennen, ku sai MITÄÄN parannusta kivibisnekseen. Mun heikkoutena oli PASKIN governmentti. Menin katto niin ikään pitkälle III-agee despotismilla, joka on siis A-agen normi peruspaska! HEIKKOA! No kerralla sen sitte upgreidasinki johki ryättäseen fundamentalismiin ja mulloli loppupelin 9 sekä siivili- että militariäksöneitä. (ja niistä sai lopus viä ruokottomat boonukset)
Siarra perusti pelinsä YLLÄTTÄEN täysin militariin, ja yhtä yllättäen ei saanu YHTÄÄN sotakorttia ainakaan viimiseen 20 vuoroon. =D Peten resurssit meni siis käytännös harakoille kaikki. Petee vastaan tehtiin aluks vittumaisimpia aggressioita ja konnankoukkuja (mikä sana =D) ja Pete oli ymmärrettävästi pienellä kostomielialalla vähä kaikkia kohtaan, mutta ku ei se saanu tilaisuutta kostaa ja sekös Peteä korpesi VAIN PALJON! No Pete ny "huijaski" näin jälkikäteen katsottuna kohtuupaljon. Ku sen liideri, Churchill, ei antanukaan niin tautisia etuja, mitä Pete hyödynsi PALJON! Ja sallittiin (salli salli salli!) me Peten militaryarvonki nousta pitkälti yli 60:n, mikä siis oikeasti on maksimi. ( ku ei katto tiedetty sitäkään sääntöö) No enivei, sen pataljoonat seiso tyhjänpanttina sillä aikaa, ku muut edes yritti hiukan satsata culture-pisteisiin. Todettakoon nyt vielä, että yksikin War Over Culture Peten käteen olis ollu mitä varmin voitto - etenkin, kun pelattiin paljon väärin.
Harri satsaili tasasesti joka osa-alueeseen ja päivitteli systeemeitänsä aika-ajoin. Tosin Harri koki myös raskaita (ellei jopa superraskaita) tappioita aggressioissa johtuen alun heikosta militarysta. Pacteja luotiin, Harri taisi olla ahkerimmin niissä mukana - niin ehdottajana kuin suostujana. Mukavaa pientä ekstiärauhanvetoo. Parhaiten kuitenkin imperiuminsa sai pyörimään allekirjoittanut (eli MINÄ siis JAMO!) ja voitin pelin mitä ryöttäisimmällä erolla muihin pelaajiin. (Raideri voi laittaa pisteetki jos muistaa) Selkeään peränpitäjän asemaan alistui Opaali. Harri ja Pete kamppailivat tiukasti kakkossijasta. Sain kaikista neljästä lopun bonuskortista parhaat (tai ainakin lähes) pisteet. Näin saatiin peli rämmittyä läpi. Lopussa kuultiin lausahduksia kuten: "oli sitte muuten viimenen kerta ku pelaan tätä", "niin en SAATANA peloo enöö IKÖNÄ!", "katotaan 80 vuoden päästä uusiks tätä peliä" ja "oli ihan hyvä peli". Mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Kuka tietää millaiseen lopputulemaan oltais päästy, jos olis pelattu EDES 50% pelistä sääntöjen mukaan. (olisin varmaan voittanu viä enemmän..)
Katto ku peli on pitkä ni se on MONI! Te ette tiedä sitä ajan määrää, mikä kului YHDEN LAUTAPELIN pelaamiseen. MÄ tiedän, mutta en voi käsittää! Luulis äkkiä, että ku kahden klapsanteella alottaa pelin, ni jäis tiäks ehtoolla aikaa kaikenmoiseen muuhunki toimintaan. Jääääääi sitä... Niin mä san pat, ettei pelin kuulu kestää SEITSEMÄÄ TUNTIA!?! Ja siitä on jo ruokatauko vähennetty! Peli itsessään on ryöttäsen hyvä, en mä sitä sano. Mutta ei sun saa olla normi työpäivän mittanen, jos sä oot LAUTAPELI!
No joo, se siitä kestosta. (joka oli siis TAUTINEN!!) Otettiin sen PAHIMMAN geekin neuvoista vaarin ("avoid early culture") ja keskityttiin muihin "resursseihin". Siis saakelin huonosti kaikilla oli hoidettu vielä pelin lopussakin esim. science-bisnes - ei voi ymmärtää. Ollin peli takelteli pahasti pitkän aikaa, ku se meni vielä pitkälle III-ageeki ennen, ku sai MITÄÄN parannusta kivibisnekseen. Mun heikkoutena oli PASKIN governmentti. Menin katto niin ikään pitkälle III-agee despotismilla, joka on siis A-agen normi peruspaska! HEIKKOA! No kerralla sen sitte upgreidasinki johki ryättäseen fundamentalismiin ja mulloli loppupelin 9 sekä siivili- että militariäksöneitä. (ja niistä sai lopus viä ruokottomat boonukset)
Siarra perusti pelinsä YLLÄTTÄEN täysin militariin, ja yhtä yllättäen ei saanu YHTÄÄN sotakorttia ainakaan viimiseen 20 vuoroon. =D Peten resurssit meni siis käytännös harakoille kaikki. Petee vastaan tehtiin aluks vittumaisimpia aggressioita ja konnankoukkuja (mikä sana =D) ja Pete oli ymmärrettävästi pienellä kostomielialalla vähä kaikkia kohtaan, mutta ku ei se saanu tilaisuutta kostaa ja sekös Peteä korpesi VAIN PALJON! No Pete ny "huijaski" näin jälkikäteen katsottuna kohtuupaljon. Ku sen liideri, Churchill, ei antanukaan niin tautisia etuja, mitä Pete hyödynsi PALJON! Ja sallittiin (salli salli salli!) me Peten militaryarvonki nousta pitkälti yli 60:n, mikä siis oikeasti on maksimi. ( ku ei katto tiedetty sitäkään sääntöö) No enivei, sen pataljoonat seiso tyhjänpanttina sillä aikaa, ku muut edes yritti hiukan satsata culture-pisteisiin. Todettakoon nyt vielä, että yksikin War Over Culture Peten käteen olis ollu mitä varmin voitto - etenkin, kun pelattiin paljon väärin.
Harri satsaili tasasesti joka osa-alueeseen ja päivitteli systeemeitänsä aika-ajoin. Tosin Harri koki myös raskaita (ellei jopa superraskaita) tappioita aggressioissa johtuen alun heikosta militarysta. Pacteja luotiin, Harri taisi olla ahkerimmin niissä mukana - niin ehdottajana kuin suostujana. Mukavaa pientä ekstiärauhanvetoo. Parhaiten kuitenkin imperiuminsa sai pyörimään allekirjoittanut (eli MINÄ siis JAMO!) ja voitin pelin mitä ryöttäisimmällä erolla muihin pelaajiin. (Raideri voi laittaa pisteetki jos muistaa) Selkeään peränpitäjän asemaan alistui Opaali. Harri ja Pete kamppailivat tiukasti kakkossijasta. Sain kaikista neljästä lopun bonuskortista parhaat (tai ainakin lähes) pisteet. Näin saatiin peli rämmittyä läpi. Lopussa kuultiin lausahduksia kuten: "oli sitte muuten viimenen kerta ku pelaan tätä", "niin en SAATANA peloo enöö IKÖNÄ!", "katotaan 80 vuoden päästä uusiks tätä peliä" ja "oli ihan hyvä peli". Mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Kuka tietää millaiseen lopputulemaan oltais päästy, jos olis pelattu EDES 50% pelistä sääntöjen mukaan. (olisin varmaan voittanu viä enemmän..)
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Two Player race - still waiting for your votes!
The race in ongoing but... Where are the fans?
Who is cheering for whom?
Greetings,
Mari
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Kaksinpelipäivitys #3 Mr. Jack & Dominion
Seuraavana parin uunista putkahtivat Mr. Jack ja Dominion.
Dominionista ei sen enempää, kuin että random-setupilla pelattiin ja mulle tuli voitto pistein 37-35. Ehkä erikoisuutena se, että nappasin 5/8 lääniä, mutta Mari keräili sitten melkein kaikki pitäjät.
Mr. Jack on mielenkiintoinen salapoliisipeli, jossa toinen pelaaja yrittää selvittää kuka pelin hahmoista on viiltäjä-Jack, ja toinen yrittää pysyä Jackina piilossa tai karata White Chapelin kaupunginosasta (eli pelilaudalta) kahdeksan kierroksen ajan. Mikäli Jack karkaa tai saadaan kiinni, päättyy peli heti. Mikäli Jack pysyttelee piilossa koko kahdeksan kierrosta, on Jack voittaja.
Pelissä on kahdeksan eri hahmoa, jotka kaikki yrittävät etsiä Jackia, mutta kuitenkin yksi heistä on itse asiassa Jack valepuvussa. Ennen pelin alkua Jackia pelaava nostaa yhden hahmokorteista, josta siis tulee pelin ajaksi Jack. Ensimmäisellä pelikierroksella arvotaan kahdeksasta hahmosta neljä, jota sillä kierroksella pelataan. Ensin Jack valitsee yhden hahmon, sen jälkeen salapoliisipelaaja valitsee kaksi ja Jack taas yhden. Toisella kierroksella pelataan toisin päin neljä jäljellä olevaan hahmoa, ja kolmannella taas kaikki sekoitetaan.
Kaikkia hahmoja voidaan liikuttaa 1-3 ruutua ja suorittaa hahmon erikoistoiminto, mikäli halutaan. Kaikkien hahmojen liikuttamisen jälkeen salapoliisipelaaja kysyy, onko Jack näkyvillä vai hämärässä. Hahmo on näkyvillä, mikäli se on toisen hahmon vieressä, tai pelilaudalla olevin katulamppujen vieressä. Mikäli Jack on pimeässä, voi salapoliisipelaaja kääntää kaikki näkyvissä olevat hahmomerkit ympäri, jolloin hän tietää, että ne ovat kaikki syyttömiä. Lisäksi, mikäli Jack on pimeässä, hän voi seuraavalla kierroksella yrittää karata kentän jostakin neljästä kulmasta. Mikäli Jack on nähty, hän ei voi paeta. Tämän jälkeen yksi katulampuista sammutetaan joka kierroksen lopuksi.
Pelilaudalla voidaan liikkua heksoista rakentuvilla käytävillä, tai viemäriverkossa "teleportaten". Lisäksi yksi hahmoista voi liikkua talojen läpi. Viemärin kansia voidaan avata ja sulkea, jolloin teleporttausta voi vaikeuttaa tai helpottaa. Lisäksi White Chapelin neljälle sisääntulolle voidaan määrätä yhden hahmon toimesta poliisivartio, jolloin siitä oviaukosta ei voi karata.
Peli on yllättävän intesiivinen, ja intuitiolla ja bluffaamisella ja kaikella muullakin on iso merkitys pelissä. Koko ajan tuntuu siltä, että haluaisi pelata kaikkia hahmoja, mutta ei oikein uskalla pelata mitään. Pelin kesto on meidän peleissä ollut 10-30 minsaa, joten tosi mukava peli melkein mihin tahansa väliin.
Liigapelissä minä pelasin Jackia, mutta Mari nappasi mut kiinni jo kierroksella 6/8. Ei siis saumoja.
Voitot tässä 1-1 eli yhteensä 3-3.
Kuva: Andreas Resch (BGG)
Dominionista ei sen enempää, kuin että random-setupilla pelattiin ja mulle tuli voitto pistein 37-35. Ehkä erikoisuutena se, että nappasin 5/8 lääniä, mutta Mari keräili sitten melkein kaikki pitäjät.
Mr. Jack on mielenkiintoinen salapoliisipeli, jossa toinen pelaaja yrittää selvittää kuka pelin hahmoista on viiltäjä-Jack, ja toinen yrittää pysyä Jackina piilossa tai karata White Chapelin kaupunginosasta (eli pelilaudalta) kahdeksan kierroksen ajan. Mikäli Jack karkaa tai saadaan kiinni, päättyy peli heti. Mikäli Jack pysyttelee piilossa koko kahdeksan kierrosta, on Jack voittaja.
Pelissä on kahdeksan eri hahmoa, jotka kaikki yrittävät etsiä Jackia, mutta kuitenkin yksi heistä on itse asiassa Jack valepuvussa. Ennen pelin alkua Jackia pelaava nostaa yhden hahmokorteista, josta siis tulee pelin ajaksi Jack. Ensimmäisellä pelikierroksella arvotaan kahdeksasta hahmosta neljä, jota sillä kierroksella pelataan. Ensin Jack valitsee yhden hahmon, sen jälkeen salapoliisipelaaja valitsee kaksi ja Jack taas yhden. Toisella kierroksella pelataan toisin päin neljä jäljellä olevaan hahmoa, ja kolmannella taas kaikki sekoitetaan.
Kaikkia hahmoja voidaan liikuttaa 1-3 ruutua ja suorittaa hahmon erikoistoiminto, mikäli halutaan. Kaikkien hahmojen liikuttamisen jälkeen salapoliisipelaaja kysyy, onko Jack näkyvillä vai hämärässä. Hahmo on näkyvillä, mikäli se on toisen hahmon vieressä, tai pelilaudalla olevin katulamppujen vieressä. Mikäli Jack on pimeässä, voi salapoliisipelaaja kääntää kaikki näkyvissä olevat hahmomerkit ympäri, jolloin hän tietää, että ne ovat kaikki syyttömiä. Lisäksi, mikäli Jack on pimeässä, hän voi seuraavalla kierroksella yrittää karata kentän jostakin neljästä kulmasta. Mikäli Jack on nähty, hän ei voi paeta. Tämän jälkeen yksi katulampuista sammutetaan joka kierroksen lopuksi.
Pelilaudalla voidaan liikkua heksoista rakentuvilla käytävillä, tai viemäriverkossa "teleportaten". Lisäksi yksi hahmoista voi liikkua talojen läpi. Viemärin kansia voidaan avata ja sulkea, jolloin teleporttausta voi vaikeuttaa tai helpottaa. Lisäksi White Chapelin neljälle sisääntulolle voidaan määrätä yhden hahmon toimesta poliisivartio, jolloin siitä oviaukosta ei voi karata.
Peli on yllättävän intesiivinen, ja intuitiolla ja bluffaamisella ja kaikella muullakin on iso merkitys pelissä. Koko ajan tuntuu siltä, että haluaisi pelata kaikkia hahmoja, mutta ei oikein uskalla pelata mitään. Pelin kesto on meidän peleissä ollut 10-30 minsaa, joten tosi mukava peli melkein mihin tahansa väliin.
Liigapelissä minä pelasin Jackia, mutta Mari nappasi mut kiinni jo kierroksella 6/8. Ei siis saumoja.
Voitot tässä 1-1 eli yhteensä 3-3.
Kuva: Andreas Resch (BGG)
Pääsiäisylläreitä (Olisko nyt Kankaanpään peli-ilta #10 virallisesti, oikeesti ehkä #15?)
Pari viikkoa on mennyt melkein ilman pelin peliä, ja nyt olisikin tilausta pääsiäismätölle.
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Two-player race: Round 2!
To make this race agaisnt Tapani a little more exciting, it would be interesting if we could get some cheering! What about if you guys bet who is the grand winner, after, say, 100 plays?
You can also give estimates on how many games each player is gonna win, how many ties?
I must be realistic that there is a higher chance that Tapani wins the bet: he plays games a lot more often than I. Then again, I am usually strong in two player games, so let's see.
Yesterday we played the first 2 games, as Tapani said, Rat Hot & Samurai: Tapani won both. But today, I equalized by winning a game of Blue Moon City & one of Pylos, yippee!
So, what do you guys think? Who's gonna win this race?
Greetings!
Mari
You can also give estimates on how many games each player is gonna win, how many ties?
I must be realistic that there is a higher chance that Tapani wins the bet: he plays games a lot more often than I. Then again, I am usually strong in two player games, so let's see.
Yesterday we played the first 2 games, as Tapani said, Rat Hot & Samurai: Tapani won both. But today, I equalized by winning a game of Blue Moon City & one of Pylos, yippee!
So, what do you guys think? Who's gonna win this race?
Greetings!
Mari
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Kaksinpeliliiga #1 Samurai & Rat Hot
Viikon pelaamattomuuden jälkeen putkahti päähän idea, jota ehdotin Marille, joka otti sen vastaan, joka ei tarkoita vihtaa: kaksinpeliliigana kokoelma läpi. Eli tämmönen pidemmän ajan setti lähti liikenteeseen. Ekalla kierroksella peleinä Samurai ja Rat Hot.
Samuraita ei kumpikaan meistä ole kaksinpelinä juuri pelannut, olisiko koskaan? Rat Hot on vain kaksinpeli, mutta toisaalta kokonaan uusi Marille, ja mullakin vain yksi kerta pelattuna pari vuotta sitten.
Samuraissa sovittiin loppuehdoksi alkuperäinen sääntö, eli peli päättyy kun yksikin kolmesta merkkityypistä loppuu (suomenkielisessä painoksessa peli päättyy vasta kun kaikki merkit on noukittu), tai kun neljä merkkiä menee tasan. Jo ihan alkukierroksilla kävi niin, että mulla on hyvä painostus Edoon, ja olisinkin saanut vähintään 2/3 nappia, jos Mari ei olisi päättänyt antaa mulle vain buddhaa ja pistää kahta muuta nappulaa tasan. Tämä johti siihen, että tajusin pari-kolme kierrosta myöhemmin, että mulla on kahdesta enemmistö, ja jos vain pystyn pistämään vielä pari merkkiä tasan, niin voitan pelin. Ja niinhän siinä kävi. Kentältä ei kerätty kuin 9 nappulaa kun peli päättyi. Mulla oli 3xpallopää ja 2xruohikko, Marilla 3xkeppi ja 2xpallopää.
Huomattiin myös, että kaksinpelissä kerättyjä merkkejä voi hyvin pitää näkyvillä, koska ne muutenkin voi koko ajan laskea.
Rat Hotissa ideana on asetella kolmiosaisia laattoja toisten laattojen viereen muodostaen samanlaisten kuvioiden eli mausteiden ryhmiä. Kahdesta vierekkäisestä saa 1 pisteen ja kolmesta tai useammasta saa 2 pistettä. Vuorollaan pelaaja asettaa 2 laattaa joko pöydälle tai muiden laattojen päälle ylemmille kerroksille. Eri kerroksilla olevat kuviot voivat olla vierekkäin pistelaskua ajatellen. Ylemmillä kerroksille laitettaessa laatta ei saa olla suoraan toisen päällä, vaan sen pitää peittää vähintään kahta laattaa, eikä myöskään alle saa jäädä tyhjää.
Mausteiden lisäksi laatoissa on myös molempien pelaajien värisiä rottia. Jos pelaajan oman vuoron lopussa pöydällä on 3 oman väristä rottaa, häviää heti pelin pisteistä huolimatta. Eli samalla kun rakentaa kuvioita, pitää myös peitellä laatoilla omia rottia. Tässä kohtaa nuo laattojen asettelun rajoitukset tekevät pelin hankalaksi. Jos nostaa laatan, jossa on vastustajan rotta, kannattaa se yrittää sijoittaa jotenkin hankalasti niin, ettei toinen pääse pelaamaan sen päälle mitään. Kivan nopea, taktinen ja ilkeäkin peli.
Tässä erässä rotat saatiin pidettyä aisoissa, mutta pisteitä ei kovin paljon kerätty. Mari oli koko ajan 1-2 pistettä edellä, mutta sain toiseksi viimeisellä kierroksella naputeltua 6 pistettä, jolla nousin voittoon pisteillä 20-17 .
Liigan tilanne kahden pelin jälkeen siis 2-0 meikäläiselle. Tässä vaiheessa ainakin pisteet lasketaan ihan suoraan 1 per voitto. Katsotaan, jos pidempiä pelejä jotenkin painotetaan.
Samuraita ei kumpikaan meistä ole kaksinpelinä juuri pelannut, olisiko koskaan? Rat Hot on vain kaksinpeli, mutta toisaalta kokonaan uusi Marille, ja mullakin vain yksi kerta pelattuna pari vuotta sitten.
Samuraissa sovittiin loppuehdoksi alkuperäinen sääntö, eli peli päättyy kun yksikin kolmesta merkkityypistä loppuu (suomenkielisessä painoksessa peli päättyy vasta kun kaikki merkit on noukittu), tai kun neljä merkkiä menee tasan. Jo ihan alkukierroksilla kävi niin, että mulla on hyvä painostus Edoon, ja olisinkin saanut vähintään 2/3 nappia, jos Mari ei olisi päättänyt antaa mulle vain buddhaa ja pistää kahta muuta nappulaa tasan. Tämä johti siihen, että tajusin pari-kolme kierrosta myöhemmin, että mulla on kahdesta enemmistö, ja jos vain pystyn pistämään vielä pari merkkiä tasan, niin voitan pelin. Ja niinhän siinä kävi. Kentältä ei kerätty kuin 9 nappulaa kun peli päättyi. Mulla oli 3xpallopää ja 2xruohikko, Marilla 3xkeppi ja 2xpallopää.
Huomattiin myös, että kaksinpelissä kerättyjä merkkejä voi hyvin pitää näkyvillä, koska ne muutenkin voi koko ajan laskea.
Rat Hotissa ideana on asetella kolmiosaisia laattoja toisten laattojen viereen muodostaen samanlaisten kuvioiden eli mausteiden ryhmiä. Kahdesta vierekkäisestä saa 1 pisteen ja kolmesta tai useammasta saa 2 pistettä. Vuorollaan pelaaja asettaa 2 laattaa joko pöydälle tai muiden laattojen päälle ylemmille kerroksille. Eri kerroksilla olevat kuviot voivat olla vierekkäin pistelaskua ajatellen. Ylemmillä kerroksille laitettaessa laatta ei saa olla suoraan toisen päällä, vaan sen pitää peittää vähintään kahta laattaa, eikä myöskään alle saa jäädä tyhjää.
Mausteiden lisäksi laatoissa on myös molempien pelaajien värisiä rottia. Jos pelaajan oman vuoron lopussa pöydällä on 3 oman väristä rottaa, häviää heti pelin pisteistä huolimatta. Eli samalla kun rakentaa kuvioita, pitää myös peitellä laatoilla omia rottia. Tässä kohtaa nuo laattojen asettelun rajoitukset tekevät pelin hankalaksi. Jos nostaa laatan, jossa on vastustajan rotta, kannattaa se yrittää sijoittaa jotenkin hankalasti niin, ettei toinen pääse pelaamaan sen päälle mitään. Kivan nopea, taktinen ja ilkeäkin peli.
Tässä erässä rotat saatiin pidettyä aisoissa, mutta pisteitä ei kovin paljon kerätty. Mari oli koko ajan 1-2 pistettä edellä, mutta sain toiseksi viimeisellä kierroksella naputeltua 6 pistettä, jolla nousin voittoon pisteillä 20-17 .
Liigan tilanne kahden pelin jälkeen siis 2-0 meikäläiselle. Tässä vaiheessa ainakin pisteet lasketaan ihan suoraan 1 per voitto. Katsotaan, jos pidempiä pelejä jotenkin painotetaan.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Lyhyesti Age of Steamista (vertailua Railroad Tycooniin)
Arvosana: 10/10
Kesto:1,5-2h
Pelaajamäärä: 2-6
Hiukan kevyempi, mutta silti aika raskas, kohtuullisen painava, melko vahva Age-peli eli Age of Steam löysi vihdoin tiensä porukan hyllyihin. Oli sitä jo muutama vuosi etsittykin kissojen ja koirien kanssa.
Viime viikonloppuna iskettiin ensimmäiset kokeiluerät, ja vaikka ulkona oltiinkin kuin ellun kanat, niin ainakin Harrista saatiin vakionaama höyryilypöytiin. Pokerista tuttua stiimausta pelissä ei nähty, koska se eteni yllättävänkin vikkelästi muutaman haparoivan alkukierroksen jälkeen. Tulokset eivät päätä huimanneet, mikä ei ole AoSissa yllättävää. Pelissä kestää useampi kierros, ennen kuin voi olettaa pääsevänsä edes plussalle, eikä konkurssin tekeminenkään ole kovin vaikeata, jos vähän huolimattomasti pelaa.
Pelin mekaniikat oppii Railroad Tycoonia pelannut varsin nopeasti, onhan kyseessä RrT:n selkeä isoveli, vaikka kooltaan pienempi onkin. Eikä se opettelu muiltakaan kauan vie. Hyvin pelaaminen toki on aina eri asia, niin tässäkin pelissä. AoS on TtR:ää paljon kliinisempi, siistimpi ja kaikin puolin toimivampi paketti kuin RrT, mukaan lukien kuljetettavien tavaroiden ja kaupunkien sijoittuminen kartalle, mikä tekee Railroad Tycoonista melko tylsän. Lisäksi pelin kesto on aina tiedossa jo alussa, joten RrT:n pelin venyttämisongelmat on vältetty.
AoSissa kierrokset alkavat huutokaupalla, jolla määritellään vuorojärjestys. Ennen huutokauppa jo pelaajat voivat halutessaan päästää osakkeita markkinoille, eli ”ottaa lainaa”. Huudetussa järjestyksessä pelaajat valitsevat yhden erikoistoiminnon muutamasta vaihtoehdosta (ensimmäinen radanrakentaja, ensimmäinen tavarankuljettaja, 4-heksan mittainen radanrakennus, jne.). Näiden toimintojen tekemisen jälkeen seuraa yksi radanrakennusvuoro kaikille, jossa voidaan rakentaa kolmen heksan verran rataa. Lopuksi vielä jokaisella on kaksi vuoroa aikaa joko päivittää junaansa tai kuljettaa tuotteita. Kuljettaminen lisää tuloja, päivittäminen kuluja. Kierroksen lopuksi tarkistetaan jokaisen firman tulot ja niistä vähennetään kulut (1 jokaisesta osakkeesta ja yksi veturin voimakkuudesta). Lisäksi kaupunkeihin arvotaan nopilla elegantin systeemin myötä lisää tuotteita. Tätä seuraa mahdollinen osakkeiden jakoonlaitto ja uusi kierros. Kierroksia on tietty määrä pelaajamäärää kohden. Kolmella pelataan täydet 8? kierrosta, muilla vähemmän.
Pelissä tuli mukana perus Usa-kartan lisäksi 4 muutakin karttaa, mukaan lukien kaksinpeliä varten suunniteltu erikoispieni saarikartta (olikohan Barbados?), joten pelattavaa riittää ilman omatekoisia karttoja toisin kuin Tycoonissa. Oikeastaan loppujen lopuksi yhteistä peleillä on vain junanappulat, jotka ovat tulleet mukaan tähän AoSin editioon aiempien puulaattojen tilalle.
Ensimmäisten kahden (okei kerran olen pelannut jotain ihme karttasysteemiä kauan sitten) pelin perusteella peli on vaativa ja vaikea. Tiukkaa siis on ja tuloille pääseminen on vaikeaa jo pienellä pelaajamäärällä ja aloittelijoilla. Luultavasti hyviä pelaajia vastaan ja useammalla jo pelkästään voitolle pääseminen tulee tekemään tiukkaa. Onneksi pelin lopussa rahoilla ei ole merkitystä, vaan pisteiksi lasketaan vain yhtiön tulot (miinus kulut) ja rakennettujen radanpätkien määrä. Siltikään ei ole takuita, että on helppoa saada pisteen pistettä.
Kesto:1,5-2h
Pelaajamäärä: 2-6
Hiukan kevyempi, mutta silti aika raskas, kohtuullisen painava, melko vahva Age-peli eli Age of Steam löysi vihdoin tiensä porukan hyllyihin. Oli sitä jo muutama vuosi etsittykin kissojen ja koirien kanssa.
Viime viikonloppuna iskettiin ensimmäiset kokeiluerät, ja vaikka ulkona oltiinkin kuin ellun kanat, niin ainakin Harrista saatiin vakionaama höyryilypöytiin. Pokerista tuttua stiimausta pelissä ei nähty, koska se eteni yllättävänkin vikkelästi muutaman haparoivan alkukierroksen jälkeen. Tulokset eivät päätä huimanneet, mikä ei ole AoSissa yllättävää. Pelissä kestää useampi kierros, ennen kuin voi olettaa pääsevänsä edes plussalle, eikä konkurssin tekeminenkään ole kovin vaikeata, jos vähän huolimattomasti pelaa.
Pelin mekaniikat oppii Railroad Tycoonia pelannut varsin nopeasti, onhan kyseessä RrT:n selkeä isoveli, vaikka kooltaan pienempi onkin. Eikä se opettelu muiltakaan kauan vie. Hyvin pelaaminen toki on aina eri asia, niin tässäkin pelissä. AoS on TtR:ää paljon kliinisempi, siistimpi ja kaikin puolin toimivampi paketti kuin RrT, mukaan lukien kuljetettavien tavaroiden ja kaupunkien sijoittuminen kartalle, mikä tekee Railroad Tycoonista melko tylsän. Lisäksi pelin kesto on aina tiedossa jo alussa, joten RrT:n pelin venyttämisongelmat on vältetty.
AoSissa kierrokset alkavat huutokaupalla, jolla määritellään vuorojärjestys. Ennen huutokauppa jo pelaajat voivat halutessaan päästää osakkeita markkinoille, eli ”ottaa lainaa”. Huudetussa järjestyksessä pelaajat valitsevat yhden erikoistoiminnon muutamasta vaihtoehdosta (ensimmäinen radanrakentaja, ensimmäinen tavarankuljettaja, 4-heksan mittainen radanrakennus, jne.). Näiden toimintojen tekemisen jälkeen seuraa yksi radanrakennusvuoro kaikille, jossa voidaan rakentaa kolmen heksan verran rataa. Lopuksi vielä jokaisella on kaksi vuoroa aikaa joko päivittää junaansa tai kuljettaa tuotteita. Kuljettaminen lisää tuloja, päivittäminen kuluja. Kierroksen lopuksi tarkistetaan jokaisen firman tulot ja niistä vähennetään kulut (1 jokaisesta osakkeesta ja yksi veturin voimakkuudesta). Lisäksi kaupunkeihin arvotaan nopilla elegantin systeemin myötä lisää tuotteita. Tätä seuraa mahdollinen osakkeiden jakoonlaitto ja uusi kierros. Kierroksia on tietty määrä pelaajamäärää kohden. Kolmella pelataan täydet 8? kierrosta, muilla vähemmän.
Pelissä tuli mukana perus Usa-kartan lisäksi 4 muutakin karttaa, mukaan lukien kaksinpeliä varten suunniteltu erikoispieni saarikartta (olikohan Barbados?), joten pelattavaa riittää ilman omatekoisia karttoja toisin kuin Tycoonissa. Oikeastaan loppujen lopuksi yhteistä peleillä on vain junanappulat, jotka ovat tulleet mukaan tähän AoSin editioon aiempien puulaattojen tilalle.
Ensimmäisten kahden (okei kerran olen pelannut jotain ihme karttasysteemiä kauan sitten) pelin perusteella peli on vaativa ja vaikea. Tiukkaa siis on ja tuloille pääseminen on vaikeaa jo pienellä pelaajamäärällä ja aloittelijoilla. Luultavasti hyviä pelaajia vastaan ja useammalla jo pelkästään voitolle pääseminen tulee tekemään tiukkaa. Onneksi pelin lopussa rahoilla ei ole merkitystä, vaan pisteiksi lasketaan vain yhtiön tulot (miinus kulut) ja rakennettujen radanpätkien määrä. Siltikään ei ole takuita, että on helppoa saada pisteen pistettä.
Lyhyesti Through the Agesista
Arvosana: 9/10
Kesto: tunteja
Pelaajamäärä: 2-4
Maaliskuun hittipeliksi omalle kohdalleni muodostui Through the Ages: A Story of Civilization eli lyhyesti TtA. Tai no, hemmetin pitkästi, mutta lyhennettynä.
Vlaada Chvatilin (Galaxy Trucker, Space Alert jne...) sivilisaatioviritelmässä 2-4 pelaajaa rakentelevat omaa kulttuuriaan kohtuullisen hyvässä rauhassa muilta pelaajilta, lukuun ottamatta ajoittaisia aggressiota tai sotia. Kulttuuria, eli pisteitä, keräillään kehittämällä uusia teknologioita, rekrytoimalla tehokkaita johtajia, rakentamalla infrastruktuuria ja tietysti vetelemällä kavereita kuokkaan.
Muutaman pelin kokemuksella (4 täyttä peliä) peli on suhteellisen hyvin tasapainossa, ja ensimmäisten pelien Michelangelo+ihmeet -viritelmä ei ole ollenkaan varma tie voittoon nykyaikaan asti kestävässä pelissä. Vaikuttaisi, että isoihin pisteisiin on useita eri reittejä, ja suuntaa ehtii pelin aikana vaihtaakin. Ja ehtii siinä kyllä tehdä paljon muutakin, mikä onkin ehkä pelin suurin puute, mutta siitä lisää myöhemmin.
Peli on suurimmaksi osaksi yksinpeliä, jossa muiden pelaajien toimet eivät nimeksikään vaikuta toisten valintoihin, mutta toisaalta sotavoimien mittelöt voivat kääntää suuretkin erot päälaelleen hetkessä. Selkeästi pelkällä sotavoimiin panostamisella ei voi voittaa, mutta jos sen täysin jättää huomiotta, kerjää vain verta nenästään ja selkäsauna on varma jossakin vaiheessa peliä. Ensimmäisten pelien jälkeen vaikuttaisi siltä, että oikeastaan kaikkien taktiikoiden voima lisääntyy pelin loppua kohti mentäessä, mikä on toki luonnollista tekniikoiden kehittyessä aikaa myöden.
Yhtenä selkeänä strategisena huomautuksena, vaikuttaisi alussa olevan syytä jopa välttää kulttuurin keräämistä, sillä melkein mikä tahansa siirto, joka tuottaa kulttuuria hidastaa muuta kehitystä. Niinpä ainakin itsestäni tuntuisi, että lisää toimintoja tuottavien valintojen tekeminen menee pelin puoliväliin asti kulttuurin keruun edelle. Mutta kuten sanottu vasta 4 peliä takana, joista kaksi kaksinpeliä ja kaksi kolminpeliä.
Pelin säännöt ovat ensi kuulemalta hankalahkot, mutta kuitenkin jokseenkin intuitiiviset, ja yhden pelin jälkeen jo aika hyvin takaraivossa, paria pikku juttua lukuun ottamatta. Toisaalta pelissä on paljon sääntöjä, ja varsinkin sivilisaation paisuessa voi pikku juttuja helposti jäädä huomaamatta, mutta useimmiten se on vain haitaksi, joten eipä se ole peleissä harmittanut. Lähinnä siis jotain omia etuja voi jäädä huomaamatta Race for the Galaxy -tyyliin.
Mekaniikat pelissä ovat varsin elegantteja ja loogisia ja peli tuntuu etenevän melko hyvin ”tarinamaisesti”: ”olipa kerran despootti, jonka pikkuruinen valtakunta alkoi hiljalleen laajeta. Pitkään ei tapahtunut juuri mitään, mutta sitten alkoi rytistä ja lopussa Internet ja pikaruokalat takoivat taaloja taskut täyteen.” Eli draaman kaarta pelissä on ja isojakin tapahtumia saadaan varsinkin loppupuolella.
Sitten se suurin mutta: mutta kun se peli kestää niin pirun kauan ja sitä kliimaksia saa odotella. No niin kestää, entä sitten? Ei sitä Roomaakaan rakennettu päivässä, vai miten se nyt oli? Oli kesto nyt sitten 3 tai 6 tuntia, niin ei itseäni ole erityisemmin haitannut. Vain välillä alkaa nyppiä jos kierros kestää liian pitkään, ja omia vuoroja on liian harvassa. Varsinaisesti pelin kokonaiskestolla ei niin ole väliä. Kuitenkin peli on mahdollista pelata myös ripeästi jos niin halutaan, ja tässä pelissä kokemus korostuu huomattavasti, eli kesto lyhenee puoleen ensimmäisestä pelistä tuota pikaa.
Kaiken kaikkiaan pelinä erinomaista tasoa ja seikkailuna sama. Ei missään tapauksessa yhtäkkiä päähänpistona pelattava peli, mutta hintansa väärti kaikin puolin. Ei ole vaihtolistalle päätymässä vielä hetkeen. Ei ainakaan ennen kuin pääsen ensimmäisen kerran pelaamaan sen salamurhakortin
Kesto: tunteja
Pelaajamäärä: 2-4
Maaliskuun hittipeliksi omalle kohdalleni muodostui Through the Ages: A Story of Civilization eli lyhyesti TtA. Tai no, hemmetin pitkästi, mutta lyhennettynä.
Vlaada Chvatilin (Galaxy Trucker, Space Alert jne...) sivilisaatioviritelmässä 2-4 pelaajaa rakentelevat omaa kulttuuriaan kohtuullisen hyvässä rauhassa muilta pelaajilta, lukuun ottamatta ajoittaisia aggressiota tai sotia. Kulttuuria, eli pisteitä, keräillään kehittämällä uusia teknologioita, rekrytoimalla tehokkaita johtajia, rakentamalla infrastruktuuria ja tietysti vetelemällä kavereita kuokkaan.
Muutaman pelin kokemuksella (4 täyttä peliä) peli on suhteellisen hyvin tasapainossa, ja ensimmäisten pelien Michelangelo+ihmeet -viritelmä ei ole ollenkaan varma tie voittoon nykyaikaan asti kestävässä pelissä. Vaikuttaisi, että isoihin pisteisiin on useita eri reittejä, ja suuntaa ehtii pelin aikana vaihtaakin. Ja ehtii siinä kyllä tehdä paljon muutakin, mikä onkin ehkä pelin suurin puute, mutta siitä lisää myöhemmin.
Peli on suurimmaksi osaksi yksinpeliä, jossa muiden pelaajien toimet eivät nimeksikään vaikuta toisten valintoihin, mutta toisaalta sotavoimien mittelöt voivat kääntää suuretkin erot päälaelleen hetkessä. Selkeästi pelkällä sotavoimiin panostamisella ei voi voittaa, mutta jos sen täysin jättää huomiotta, kerjää vain verta nenästään ja selkäsauna on varma jossakin vaiheessa peliä. Ensimmäisten pelien jälkeen vaikuttaisi siltä, että oikeastaan kaikkien taktiikoiden voima lisääntyy pelin loppua kohti mentäessä, mikä on toki luonnollista tekniikoiden kehittyessä aikaa myöden.
Yhtenä selkeänä strategisena huomautuksena, vaikuttaisi alussa olevan syytä jopa välttää kulttuurin keräämistä, sillä melkein mikä tahansa siirto, joka tuottaa kulttuuria hidastaa muuta kehitystä. Niinpä ainakin itsestäni tuntuisi, että lisää toimintoja tuottavien valintojen tekeminen menee pelin puoliväliin asti kulttuurin keruun edelle. Mutta kuten sanottu vasta 4 peliä takana, joista kaksi kaksinpeliä ja kaksi kolminpeliä.
Pelin säännöt ovat ensi kuulemalta hankalahkot, mutta kuitenkin jokseenkin intuitiiviset, ja yhden pelin jälkeen jo aika hyvin takaraivossa, paria pikku juttua lukuun ottamatta. Toisaalta pelissä on paljon sääntöjä, ja varsinkin sivilisaation paisuessa voi pikku juttuja helposti jäädä huomaamatta, mutta useimmiten se on vain haitaksi, joten eipä se ole peleissä harmittanut. Lähinnä siis jotain omia etuja voi jäädä huomaamatta Race for the Galaxy -tyyliin.
Mekaniikat pelissä ovat varsin elegantteja ja loogisia ja peli tuntuu etenevän melko hyvin ”tarinamaisesti”: ”olipa kerran despootti, jonka pikkuruinen valtakunta alkoi hiljalleen laajeta. Pitkään ei tapahtunut juuri mitään, mutta sitten alkoi rytistä ja lopussa Internet ja pikaruokalat takoivat taaloja taskut täyteen.” Eli draaman kaarta pelissä on ja isojakin tapahtumia saadaan varsinkin loppupuolella.
Sitten se suurin mutta: mutta kun se peli kestää niin pirun kauan ja sitä kliimaksia saa odotella. No niin kestää, entä sitten? Ei sitä Roomaakaan rakennettu päivässä, vai miten se nyt oli? Oli kesto nyt sitten 3 tai 6 tuntia, niin ei itseäni ole erityisemmin haitannut. Vain välillä alkaa nyppiä jos kierros kestää liian pitkään, ja omia vuoroja on liian harvassa. Varsinaisesti pelin kokonaiskestolla ei niin ole väliä. Kuitenkin peli on mahdollista pelata myös ripeästi jos niin halutaan, ja tässä pelissä kokemus korostuu huomattavasti, eli kesto lyhenee puoleen ensimmäisestä pelistä tuota pikaa.
Kaiken kaikkiaan pelinä erinomaista tasoa ja seikkailuna sama. Ei missään tapauksessa yhtäkkiä päähänpistona pelattava peli, mutta hintansa väärti kaikin puolin. Ei ole vaihtolistalle päätymässä vielä hetkeen. Ei ainakaan ennen kuin pääsen ensimmäisen kerran pelaamaan sen salamurhakortin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)