Tää tulee hiukan myöhässä nyt.
Minä, Mari ja Tapani pelattiin tossa yhtenä päivänä Notre Dame pitkästä aikaa. Se on kyllä ihan yks mun lempipelejä. Tapani sai törkeet pisteet ja mä sain ihan hyvät ottaen huomioon millasia pisteitä yleensä saan.
Tapani 80 pistettä
Minä 51 pistettä
Mari 51 pistettä
Eli siis Tapani vei aika ylivoimasesti.
torstai 20. elokuuta 2009
keskiviikko 19. elokuuta 2009
17.8.-09 Vegas Showdown
Pelattiin sitten peräti 3 peliä Vegas Showdownia kun vauhtiin päästiin. Matti oli ylivoimainen ekassa kahdessa pelissä pistämällä aika kovasti rahat peliin koko ajan ja ostamalla pirusti isoja huoneita. Ilmeisesti tässä pelissä perinteinen "ensin rahaa-pisteitä lopussa" strategia ei ole ainakaan ainut mahdollinen vaihtoehto. Rauhallisesti rakentamalla vain vuorot loppuvat kesken, eli sitten niitä pisteitä ei ehdi enää kerätä kun olisi siihen varaa, vaan kaikki mahdolliset tilanteet pitää käytää hyväksi.
Eli jos jotain saa puoleen hintaan tai halvemmalla, kannattaa ostaa vaikkei heti voisi edes käyttää, koska vuoroja, jolla ei osta mitään, tulee väkisinkin, eli sivuun jätetyt huoneet saa kyllä lisättyä kentälle.
Ja todellakin, ilman kortteja ei ollut mitään järkeä pelata.
Eli jos jotain saa puoleen hintaan tai halvemmalla, kannattaa ostaa vaikkei heti voisi edes käyttää, koska vuoroja, jolla ei osta mitään, tulee väkisinkin, eli sivuun jätetyt huoneet saa kyllä lisättyä kentälle.
Ja todellakin, ilman kortteja ei ollut mitään järkeä pelata.
tiistai 18. elokuuta 2009
16.8.-09 Carcassonne + kirkot ja kievarit sekä Tigris & Euphrates
Sunnuntaina pelailtiin Heinosenkadulla ensin Tarmon, Jussin, Marin ja Tapanin toimesta perus-Carcassonnea pitkästä aikaa (joillekin) Tarmon uuden hankinnan K&K-lisurin kera.
Itse en ollut koko peliä pelannut ainakaan vuoteen-pariin ja lisureista en ollut kokeillut kuin Jokea muistaakseni. Uudet palat olivat ihan mukavat, ja tuntuivat piristävän peliä viemättä kuitenkaan mitään pois, eli sivuvaikutuksia ei ollut lukuunottamatta ehkä lievää pelin pitenemistä. Toisaalta kaikki pelasivat varsin ripeästi, joten peli ei kuitenkaan kestänyt yhtään liikaa. Ehkä pieni moite tulisi kievareiden grafiikasta, joka ei ollut mitenkään erityisen erottuva. Itse en huomannut kievareita ollenkaan, ennen kuin niitä oli jo 2-3 pöydällä, taisin itsekin yhden pelata. Itse pelissä Tarmo oli aika ryöttäisen ylivoimainen pöllimällä kaksi isoa 10-20 pisteen linnaa ja onnistumalla vielä sulkemaan ne. Näin Tare voitti kaikki muut yli kierroksella! Puhutaan yliylivoimasta kun muiden erot olivat parin pisteen luokkaa.
Ihan kiva lisäosa enkä nää syytä miksei sitä voisi pitää peleissä jatkuvasti tulevaisuudessa. Tarmolla oli jo toinenkin lisuri jonossa, en kylläkään muista mikä se oli.
Tarmo lähti tämän jälkeen syömään ja muut jatkoivat vielä T&E:n. Tuttuun tapaan pelissä rakennettiin monta monumenttia ja näillä tehtiinkin paljon kaikkia muite kuutioita paitsi sinisiä, joihin Jussilla tuntui olevan monopoli. Itse olin täysin lirissä mustien kanssa, koska vähän ennen loppua olin kerännyt niitä peräti 3, kun muita oli 15-20. Onnistuin kuitenkin upporikas-rutiköyhäriskissäni ja voitin sinisen ulkoisen taistelun Maria vastaan ja keräsin sillä peräti 9 sinistä, joten voitto tuli sitten suht selkeällä erolla. Huonoimmat värit: Tapani 12, Jussi 9, Mari 8.
Itse en ollut koko peliä pelannut ainakaan vuoteen-pariin ja lisureista en ollut kokeillut kuin Jokea muistaakseni. Uudet palat olivat ihan mukavat, ja tuntuivat piristävän peliä viemättä kuitenkaan mitään pois, eli sivuvaikutuksia ei ollut lukuunottamatta ehkä lievää pelin pitenemistä. Toisaalta kaikki pelasivat varsin ripeästi, joten peli ei kuitenkaan kestänyt yhtään liikaa. Ehkä pieni moite tulisi kievareiden grafiikasta, joka ei ollut mitenkään erityisen erottuva. Itse en huomannut kievareita ollenkaan, ennen kuin niitä oli jo 2-3 pöydällä, taisin itsekin yhden pelata. Itse pelissä Tarmo oli aika ryöttäisen ylivoimainen pöllimällä kaksi isoa 10-20 pisteen linnaa ja onnistumalla vielä sulkemaan ne. Näin Tare voitti kaikki muut yli kierroksella! Puhutaan yliylivoimasta kun muiden erot olivat parin pisteen luokkaa.
Ihan kiva lisäosa enkä nää syytä miksei sitä voisi pitää peleissä jatkuvasti tulevaisuudessa. Tarmolla oli jo toinenkin lisuri jonossa, en kylläkään muista mikä se oli.
Tarmo lähti tämän jälkeen syömään ja muut jatkoivat vielä T&E:n. Tuttuun tapaan pelissä rakennettiin monta monumenttia ja näillä tehtiinkin paljon kaikkia muite kuutioita paitsi sinisiä, joihin Jussilla tuntui olevan monopoli. Itse olin täysin lirissä mustien kanssa, koska vähän ennen loppua olin kerännyt niitä peräti 3, kun muita oli 15-20. Onnistuin kuitenkin upporikas-rutiköyhäriskissäni ja voitin sinisen ulkoisen taistelun Maria vastaan ja keräsin sillä peräti 9 sinistä, joten voitto tuli sitten suht selkeällä erolla. Huonoimmat värit: Tapani 12, Jussi 9, Mari 8.
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Pikaraportti CMC:stä ja Vegas Showdownista
Sadepäivän ratoksi pelailtiin pitkästä aikaa Caylus Magna Cartaa ja perään ensimmäinen peli Vegas Showdownia.
Caulys pelattiina aiemmista raporteista poiketen oikeilla säännöillä ja oikein. Peli eteni oikeastaan aika yllättävän nopeasti, sillä pytinkejä nousi kovalla tahdilla ja rahaa oli pelissä paljon. Kunkun raksalla vaan piipahdettiin yleensä yhden pelaajan toimesta (tosin kertaakaan sitä ei kokonaan jätetty välistä). Kortteja ostettiin ja vaihdettiin paljon, että alkuvaiheessa saatiin hyviä veturipleissejä kentälle. Lisäksi kertaakaan ei lahjottu viskoolia taaksepäin, joten nekeille oli paikkoja tarjolla valittavaksi asti melko ripeästi.
Tapani ja Opakin panosti ehkä alkuvaiheessa vähän liikaa kunkun raksalle, vaikka yleensä yhdellä setillä kullan saikin, joten Mari sai keräillä aimo mällit rahaa ja kamoja pikkuhiljalleen. Kyllähän sitä Opallekin alkoi kertyä kun sai pykättyä ekana pari kahden kaman korttia. Tapanin taloista suosittu oli kauppa, jossa käytiin ahkerasti törsyyllä. Itse asiassa tuntui, että rahoja käytettiin aika holtittomasti, tai siis paljon, mutta toisaalta niitä oli liikkeelläkin, koska myös laatikonostokortteja oli kentällä.
Isoista prestigekämpistäkin rakennettiin aika monta loppuvaiheessa ja kultaa oli törkeitä määriä jaossa, joten ehkä hieman yllättäen niitä jäi useita kaikille pelin lopussa. Mari vei pelin loppujen lopuksi sillä, että pöydällä oli jopa 9 kultaboksia, joista siis 9 pistettä. Tapanilla oli parhaat pojot tavallisista ja isoista tölleistä, mutta Mari vei bonareita siis isot kasat. Ollilla oli tasaisesti kaikkea, mutta ei ollut selvä kunkku missään. Pisteet muistaakseni Mari 59,Tapani 55, Opa 53. Opa voi tarkistaa. Ai niin, peli kesti 1,5h.
Toisena sitten vähän aika sitten ostamani Vegas Showdown, jota olin kerran pelannut vuosi-pari sitten ja silloin muistaakseni 4 pelaajalla. En oikein muistanut muuta kuin että bidaussysteemi oli näppärä ja kiva. Pikaisella sääntöjenluvulla ei ihan oikein luettu, vaan ymmärsin yhden kohdan aika ratkaisevasti väärin, joten emme käyttäneet tapahtumakortteja ollenkaan. Toisaalta säännöt olivat kaikille samat, mutta peli oli varsinkin alussa sen takia melko yksinkertainen ja suoraviivainen, jopa tylsä.
Peli ei ole mikään visuaalisuuden voitto, joten Jusekin luultavasti sen näkisi. Siis erottaisi nappulat toisistaan ainakin, mielipiteestä en sitten osaa sanoa. Joka tapauksessa peli on pääpiirteissään huutokauppa- ja rakentelupeli, jossa on elementtejä monesta muusta pelistä, mutta koska on amerikkalaista alkuperää, on vähän erilainen fiilikseltään kuin ihan tutuimmat europelit. Ihan mukiinmenevä peli, mutta väärin pelattuna aika lattea. Voittaja siinäkiin saatiin, ja pienillä eroilla meni Tapani-Opa-Mari. Parempi arvio sitten kun pelataan oikein. Ja useammalla pelaajalla.
Caulys pelattiina aiemmista raporteista poiketen oikeilla säännöillä ja oikein. Peli eteni oikeastaan aika yllättävän nopeasti, sillä pytinkejä nousi kovalla tahdilla ja rahaa oli pelissä paljon. Kunkun raksalla vaan piipahdettiin yleensä yhden pelaajan toimesta (tosin kertaakaan sitä ei kokonaan jätetty välistä). Kortteja ostettiin ja vaihdettiin paljon, että alkuvaiheessa saatiin hyviä veturipleissejä kentälle. Lisäksi kertaakaan ei lahjottu viskoolia taaksepäin, joten nekeille oli paikkoja tarjolla valittavaksi asti melko ripeästi.
Tapani ja Opakin panosti ehkä alkuvaiheessa vähän liikaa kunkun raksalle, vaikka yleensä yhdellä setillä kullan saikin, joten Mari sai keräillä aimo mällit rahaa ja kamoja pikkuhiljalleen. Kyllähän sitä Opallekin alkoi kertyä kun sai pykättyä ekana pari kahden kaman korttia. Tapanin taloista suosittu oli kauppa, jossa käytiin ahkerasti törsyyllä. Itse asiassa tuntui, että rahoja käytettiin aika holtittomasti, tai siis paljon, mutta toisaalta niitä oli liikkeelläkin, koska myös laatikonostokortteja oli kentällä.
Isoista prestigekämpistäkin rakennettiin aika monta loppuvaiheessa ja kultaa oli törkeitä määriä jaossa, joten ehkä hieman yllättäen niitä jäi useita kaikille pelin lopussa. Mari vei pelin loppujen lopuksi sillä, että pöydällä oli jopa 9 kultaboksia, joista siis 9 pistettä. Tapanilla oli parhaat pojot tavallisista ja isoista tölleistä, mutta Mari vei bonareita siis isot kasat. Ollilla oli tasaisesti kaikkea, mutta ei ollut selvä kunkku missään. Pisteet muistaakseni Mari 59,Tapani 55, Opa 53. Opa voi tarkistaa. Ai niin, peli kesti 1,5h.
Toisena sitten vähän aika sitten ostamani Vegas Showdown, jota olin kerran pelannut vuosi-pari sitten ja silloin muistaakseni 4 pelaajalla. En oikein muistanut muuta kuin että bidaussysteemi oli näppärä ja kiva. Pikaisella sääntöjenluvulla ei ihan oikein luettu, vaan ymmärsin yhden kohdan aika ratkaisevasti väärin, joten emme käyttäneet tapahtumakortteja ollenkaan. Toisaalta säännöt olivat kaikille samat, mutta peli oli varsinkin alussa sen takia melko yksinkertainen ja suoraviivainen, jopa tylsä.
Peli ei ole mikään visuaalisuuden voitto, joten Jusekin luultavasti sen näkisi. Siis erottaisi nappulat toisistaan ainakin, mielipiteestä en sitten osaa sanoa. Joka tapauksessa peli on pääpiirteissään huutokauppa- ja rakentelupeli, jossa on elementtejä monesta muusta pelistä, mutta koska on amerikkalaista alkuperää, on vähän erilainen fiilikseltään kuin ihan tutuimmat europelit. Ihan mukiinmenevä peli, mutta väärin pelattuna aika lattea. Voittaja siinäkiin saatiin, ja pienillä eroilla meni Tapani-Opa-Mari. Parempi arvio sitten kun pelataan oikein. Ja useammalla pelaajalla.
maanantai 10. elokuuta 2009
Toisvaikutelma Tichusta
Pelaajamäärä 4 (paripeli)
Kesto 1-2 h koko peli, yksi jako 5-15 min.
Arvosana 7/10
Tichu on tutunoloinen, mutta erilainen tikkipeli. Kortteina neljä maata 2-A ja lisäksi erikoiskortteina Mah-jongg eli ykkönen, koira eli vuoronvaihto, feeniks eli eräänlainen jokeri ja lohikäärme eli isoin yksittäinen kortti.
Pelissä jaetaan aluksi 8 korttia (tai kiinalaisten sääntöjen mukaan jokainen ottaa itse 8 korttia) jonka jälkeen pelaaja voi halutessaan huutaa Ison Tichun, eli epäillä voittavansa jaon. Sen jälkeen otetaan vielä 6 korttia lisää ja sen jälkeen voi huutaa Pienen Tichun koska vain ennen kuin pelaa ensimmäisen korttinsa. Kun kaikilla on 14 korttia kädessään, jokainen antaa yhden haluamansa kortin kaikille kolmelle muulle pelaajalle. Tämän jälkeen pelaaja, jolla on Mah-Jongg, aloittaa jaon pelaamalla minkä tahansa sallitun yhdistelmän pöytään.
Sallittuja ovat: yksittäinen kortti, pari, kaksi peräkkäistä paria, enemmän peräkkäisiä pareja, setti, vähintään 5 kortin suora, täyskäsi, pommi (eli neloset tai värisuora) tai koira, jolla vuoro siirtyy omalle parille. Tämän jälkeen seuraavana vuorossa oleva pelaaja pelaa isomman vastaavan yhdistelmän, eli jos pöydässä on kakkospari, siihen voi pelata esim kolmosparin, mutta ei mitään kolmosia tai muuta yhdistelmää. Aina voi myös passata. Kun 3 pelaajaa peräkkäin on passannut, edelliset kortit lyönyt voittaa tikin, ja avaa uuden. Pommin voi pelata koska vain myös toisen pelaajan vuorolla ja sen voittaa vain pommilla, jossa on enemmän kortteja (eli pidemmällä värisuoralla).
Tikkejä pelataan kunnes enää yhdellä pelaajalla on kortteja kädessään. Tämä pelaaja antaa käteensä jääneet kortit vastustajaparille ja voittamansa tikit voittajalle, eli ensimmäisenä korteistaan eroon pääseelle (joka voi olla oma pari tai vastustaja). Tämän jälkeen lasketaan pisteet: kaikki vitoset ovat 5 pistettä, kaikki kympit ja kallet 10 pistettä, lohikäärme 25 ja feeniks -25. Lohikäärmettä on kuitenkin hankala saada, sillä jos voittaa tikin lohikäärmeellä, joutuu antamaan tikin haluamalleen vastapelaajalle. Näin jaossa on aina 100 pistettä. Jos joku on huutanut pienen (100p) tai ison (200p) tichun, katsotaan voittiko huutaja jaon. Epäonnistuessaan pelaajan joukkue menettää saa vastaavan määrän miinuspisteitä.
Jos joukkueen molemmat pelaajat ovat kaksi ensimmäistä jaossa, joukkue saa heti 200 pistettä ja jako päättyy, eikä muita pisteitä lasketa (paitsi Tichu-pisteet). Peliä pelataan 1000 pisteeseen asti.
Jaoissa tuli keskimäärin 100 pisteen luokkaa eroa, joten jakoja tuhannen pisteen peliin sisältyy yleensä aika monta, mutta toisaalta pelin voi voittaa jo parissa kolmessa jaossa maksimipisteillä. Pelin vahvuus tuntuisi olevan ensituntumalla se, että jaot ovat erilaisia, eli jos yrittää pientä tai isoa tichua, niin tosiaankin pelaa eri tavalla kuin silloin, jos yrittää kerätä tavallisia pisteitä jaossa. Tai toisaalta, jos vastajoukkue yrittää Tichua, niin omakin peli muuttuu, eli yritetään tunkata sitä Tichua vaikka silläkin uhalla, että siinä sitten antaa hyviä tikkejä toisille (mikä tietysti voi kostautua pahemman kerran).
Ehdottomasti pelaamisen arvoinen peli, ja omassa listassani ihan korttipelin kärkipäähän hyppäsi heti kun alkoi jotain tajutakin.
Kesto 1-2 h koko peli, yksi jako 5-15 min.
Arvosana 7/10
Tichu on tutunoloinen, mutta erilainen tikkipeli. Kortteina neljä maata 2-A ja lisäksi erikoiskortteina Mah-jongg eli ykkönen, koira eli vuoronvaihto, feeniks eli eräänlainen jokeri ja lohikäärme eli isoin yksittäinen kortti.
Pelissä jaetaan aluksi 8 korttia (tai kiinalaisten sääntöjen mukaan jokainen ottaa itse 8 korttia) jonka jälkeen pelaaja voi halutessaan huutaa Ison Tichun, eli epäillä voittavansa jaon. Sen jälkeen otetaan vielä 6 korttia lisää ja sen jälkeen voi huutaa Pienen Tichun koska vain ennen kuin pelaa ensimmäisen korttinsa. Kun kaikilla on 14 korttia kädessään, jokainen antaa yhden haluamansa kortin kaikille kolmelle muulle pelaajalle. Tämän jälkeen pelaaja, jolla on Mah-Jongg, aloittaa jaon pelaamalla minkä tahansa sallitun yhdistelmän pöytään.
Sallittuja ovat: yksittäinen kortti, pari, kaksi peräkkäistä paria, enemmän peräkkäisiä pareja, setti, vähintään 5 kortin suora, täyskäsi, pommi (eli neloset tai värisuora) tai koira, jolla vuoro siirtyy omalle parille. Tämän jälkeen seuraavana vuorossa oleva pelaaja pelaa isomman vastaavan yhdistelmän, eli jos pöydässä on kakkospari, siihen voi pelata esim kolmosparin, mutta ei mitään kolmosia tai muuta yhdistelmää. Aina voi myös passata. Kun 3 pelaajaa peräkkäin on passannut, edelliset kortit lyönyt voittaa tikin, ja avaa uuden. Pommin voi pelata koska vain myös toisen pelaajan vuorolla ja sen voittaa vain pommilla, jossa on enemmän kortteja (eli pidemmällä värisuoralla).
Tikkejä pelataan kunnes enää yhdellä pelaajalla on kortteja kädessään. Tämä pelaaja antaa käteensä jääneet kortit vastustajaparille ja voittamansa tikit voittajalle, eli ensimmäisenä korteistaan eroon pääseelle (joka voi olla oma pari tai vastustaja). Tämän jälkeen lasketaan pisteet: kaikki vitoset ovat 5 pistettä, kaikki kympit ja kallet 10 pistettä, lohikäärme 25 ja feeniks -25. Lohikäärmettä on kuitenkin hankala saada, sillä jos voittaa tikin lohikäärmeellä, joutuu antamaan tikin haluamalleen vastapelaajalle. Näin jaossa on aina 100 pistettä. Jos joku on huutanut pienen (100p) tai ison (200p) tichun, katsotaan voittiko huutaja jaon. Epäonnistuessaan pelaajan joukkue menettää saa vastaavan määrän miinuspisteitä.
Jos joukkueen molemmat pelaajat ovat kaksi ensimmäistä jaossa, joukkue saa heti 200 pistettä ja jako päättyy, eikä muita pisteitä lasketa (paitsi Tichu-pisteet). Peliä pelataan 1000 pisteeseen asti.
Jaoissa tuli keskimäärin 100 pisteen luokkaa eroa, joten jakoja tuhannen pisteen peliin sisältyy yleensä aika monta, mutta toisaalta pelin voi voittaa jo parissa kolmessa jaossa maksimipisteillä. Pelin vahvuus tuntuisi olevan ensituntumalla se, että jaot ovat erilaisia, eli jos yrittää pientä tai isoa tichua, niin tosiaankin pelaa eri tavalla kuin silloin, jos yrittää kerätä tavallisia pisteitä jaossa. Tai toisaalta, jos vastajoukkue yrittää Tichua, niin omakin peli muuttuu, eli yritetään tunkata sitä Tichua vaikka silläkin uhalla, että siinä sitten antaa hyviä tikkejä toisille (mikä tietysti voi kostautua pahemman kerran).
Ehdottomasti pelaamisen arvoinen peli, ja omassa listassani ihan korttipelin kärkipäähän hyppäsi heti kun alkoi jotain tajutakin.
Ensivaikutelma Torresista
Pelaajamäärä 2-4
Kesto 45-90min.
Arvosana 7/10.
Pelasin eilen ensimmäistä kertaa Wolfgang Kramer inja Michael Kieslingin Torresia, jota pidetään vähän kuin epävirallisena osana samojen kaiffareiden naamiotrilogiaa (Tikal, Mexica ja Java). Samanlainen toimintapistesysteemi onkin käytössä ja muutenkin hyvin samanlainen fiilis pelistä tulee. Toki Torres on nopeampi ja "pienempi" kaikin puolin, ehkä siis edellisten pikkuveli olisi sopiva määritelmä.
Pelaajat saavat linnan kerroksia (kuten pyramideja Mexicassa) joka kierrosta varten ja lisäksi 6 ritaria. Vuoroillaan saa asettaa yhdestä pinosta linnan kerroksia (0-3) sekä liikuttaa kentällä olevia ritareita tai asettaa uusia kentällä olevien viereen. Lisäksi voi "ostaa" toimintakortteja toimintapisteillä, sekä käyttää niitä. Pelaajalla on 5 toimintapistettä käytössään vuorollaan ja kaikki toiminnot maksavat 1 AP:n (uuden ritarin laittaminen 2).
4 kierroksen jälkeen pisteytetään ensimmäisen kerran ja sen jälkeen vielä kahdesti (seitsemännen ja kymmenennen kierroksen jälkeen.)
Linnoja rakennetaan korkeammiksi ja laajemmiksi, ja omia ritareita koitetaa nostaa linnan huipulle. Ritari voi nousta aina vain yhden kerroksen ylemmäs ja joutuu astumaan viereiseen ruutuun noustessaan (korteilla näitä voi kiertää), joten käytännössä linnassa joutuu korottamaan pikkuhiljaa vähintään kahta "tornia". Toisaalta linnan mikään torni ei saa olla korkeampi kuin mitä linnan pohja on "leveä". Eli 2x2-torni voi olla vain 4 palaa korkea. Pisteitä saa kolmessa pisteytyksessä kaavalla linnan ala x korkeimmalla olevan oman ritarin kerroin. Eli jos linnan pohjalla on 8 palaa ja ritari seisoo viidennessä kerroksessa, saa pelaaja 40 pistettä. Lisäksi pelissä on kunkku, jonka linnassa seisomisesta saa lisäpisteitä tietyn säännön mukaisesti.
Peli on erittäin abstrakti, mutta omaan makuun ihan mukiinmenevä. (
Johanna oli löytänyt pelin 3 egellä kirpparilta, joten helposti hintansa väärti).
(kuva Indigo Potter BGG)
Kesto 45-90min.
Arvosana 7/10.
Pelasin eilen ensimmäistä kertaa Wolfgang Kramer inja Michael Kieslingin Torresia, jota pidetään vähän kuin epävirallisena osana samojen kaiffareiden naamiotrilogiaa (Tikal, Mexica ja Java). Samanlainen toimintapistesysteemi onkin käytössä ja muutenkin hyvin samanlainen fiilis pelistä tulee. Toki Torres on nopeampi ja "pienempi" kaikin puolin, ehkä siis edellisten pikkuveli olisi sopiva määritelmä.
Pelaajat saavat linnan kerroksia (kuten pyramideja Mexicassa) joka kierrosta varten ja lisäksi 6 ritaria. Vuoroillaan saa asettaa yhdestä pinosta linnan kerroksia (0-3) sekä liikuttaa kentällä olevia ritareita tai asettaa uusia kentällä olevien viereen. Lisäksi voi "ostaa" toimintakortteja toimintapisteillä, sekä käyttää niitä. Pelaajalla on 5 toimintapistettä käytössään vuorollaan ja kaikki toiminnot maksavat 1 AP:n (uuden ritarin laittaminen 2).
4 kierroksen jälkeen pisteytetään ensimmäisen kerran ja sen jälkeen vielä kahdesti (seitsemännen ja kymmenennen kierroksen jälkeen.)
Linnoja rakennetaan korkeammiksi ja laajemmiksi, ja omia ritareita koitetaa nostaa linnan huipulle. Ritari voi nousta aina vain yhden kerroksen ylemmäs ja joutuu astumaan viereiseen ruutuun noustessaan (korteilla näitä voi kiertää), joten käytännössä linnassa joutuu korottamaan pikkuhiljaa vähintään kahta "tornia". Toisaalta linnan mikään torni ei saa olla korkeampi kuin mitä linnan pohja on "leveä". Eli 2x2-torni voi olla vain 4 palaa korkea. Pisteitä saa kolmessa pisteytyksessä kaavalla linnan ala x korkeimmalla olevan oman ritarin kerroin. Eli jos linnan pohjalla on 8 palaa ja ritari seisoo viidennessä kerroksessa, saa pelaaja 40 pistettä. Lisäksi pelissä on kunkku, jonka linnassa seisomisesta saa lisäpisteitä tietyn säännön mukaisesti.
Peli on erittäin abstrakti, mutta omaan makuun ihan mukiinmenevä. (
Johanna oli löytänyt pelin 3 egellä kirpparilta, joten helposti hintansa väärti).(kuva Indigo Potter BGG)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)