Kesto 45-90min.
Arvosana 7/10.
Pelasin eilen ensimmäistä kertaa Wolfgang Kramer inja Michael Kieslingin Torresia, jota pidetään vähän kuin epävirallisena osana samojen kaiffareiden naamiotrilogiaa (Tikal, Mexica ja Java). Samanlainen toimintapistesysteemi onkin käytössä ja muutenkin hyvin samanlainen fiilis pelistä tulee. Toki Torres on nopeampi ja "pienempi" kaikin puolin, ehkä siis edellisten pikkuveli olisi sopiva määritelmä.
Pelaajat saavat linnan kerroksia (kuten pyramideja Mexicassa) joka kierrosta varten ja lisäksi 6 ritaria. Vuoroillaan saa asettaa yhdestä pinosta linnan kerroksia (0-3) sekä liikuttaa kentällä olevia ritareita tai asettaa uusia kentällä olevien viereen. Lisäksi voi "ostaa" toimintakortteja toimintapisteillä, sekä käyttää niitä. Pelaajalla on 5 toimintapistettä käytössään vuorollaan ja kaikki toiminnot maksavat 1 AP:n (uuden ritarin laittaminen 2).
4 kierroksen jälkeen pisteytetään ensimmäisen kerran ja sen jälkeen vielä kahdesti (seitsemännen ja kymmenennen kierroksen jälkeen.)
Linnoja rakennetaan korkeammiksi ja laajemmiksi, ja omia ritareita koitetaa nostaa linnan huipulle. Ritari voi nousta aina vain yhden kerroksen ylemmäs ja joutuu astumaan viereiseen ruutuun noustessaan (korteilla näitä voi kiertää), joten käytännössä linnassa joutuu korottamaan pikkuhiljaa vähintään kahta "tornia". Toisaalta linnan mikään torni ei saa olla korkeampi kuin mitä linnan pohja on "leveä". Eli 2x2-torni voi olla vain 4 palaa korkea. Pisteitä saa kolmessa pisteytyksessä kaavalla linnan ala x korkeimmalla olevan oman ritarin kerroin. Eli jos linnan pohjalla on 8 palaa ja ritari seisoo viidennessä kerroksessa, saa pelaaja 40 pistettä. Lisäksi pelissä on kunkku, jonka linnassa seisomisesta saa lisäpisteitä tietyn säännön mukaisesti.
Peli on erittäin abstrakti, mutta omaan makuun ihan mukiinmenevä. (
Johanna oli löytänyt pelin 3 egellä kirpparilta, joten helposti hintansa väärti).(kuva Indigo Potter BGG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti