Kohti tonnia heinäkuu 2020 (907-911)

Kesä on ollut aiempina vuosina hyvin hiljaista peliaikaa, kun frisbeegolf on pääosassa. Koronavuonna kilpailumatkoja ei tullut ja loukkaantuminen esti paikallisiinkin kisoihin osallistumisen, joten tänä vuonnahan sitten pelattiin kesälläkin. Toki pelikertoja heinäkuussa tuli vähän (28 pelausta), mutta uusia pelejä kuitenkin useita.

Pääasiassa jatkettiin Vaski-kirjastojen pelien perkuuta, mutta tähän päivitykseen pääsi pari oman hyllyn pelaamatonta pakohuonepeliä. 

 #907 Ex Libris

BGG:hen olen kirjoittanut näin: "Pelattiin beginner-säännöillä, mutta oli näilläkin jo tosi kiva! Pitää kyllä pelata uudestaankin tätä nyt kun on pari viikkoa kirjastosta lainassa. Leo myös tykkäsi paljon."

Ex Libris on aivan upean näköinen peli ja sopii hyvin aika nuorellekin. Viisivuotias pelasi sujuvasti, koska pelissä ei ole juurikaan tekstiä, vaikka teema onkin kirjojen maailmassa. 

No ei kuitenkaan ehditty pelata tuolla kerralla uudestaan, ja nyt on sitten odoteltu uutta lainauskertaa kirjastolta.

Kirjaharrastaja tykkää Ex Libriksen hauskoista kirjan nimistä

 

#908 Decktective: Bloody-red Roses

Decktective oli nyt se peli, mikä UNDO olisi voinut olla. Samalla tapaa ei niinkään peli, mutta paljon toimivampi.

Pelattiin viidellä pelaajalla ja vaikutti siltä että se on näissä hyvä. Laatikko sanoo 1-6, mut alle kolmella peli muuttaa kyllä muotoaan, koska se kaipaa muutaman pelaajan keskustelua ja teoriointia. Toisin kuin UNDOissa, tässä on oikeasti pelivuorot, joilla on merkitystäkin. 

Korteissa on numeroarvo 1-10 ja kortin saa pelata kaikkien nähtäväksi vasta kun poistopakassa on numeron verran kortteja  Poistetuista korteista ei saa kertoa muille kuin nimen, eli kaikki muu info pitää muistaa. Niistä saa kyllä keskustella sitten lopussa kun pähkäillään sitä ratkaisua. Siis jos vielä muistaa oikein. Tuossa oli kyllä melko nerokas systeemi, että kortteja myös pitää poistaa näyttämättä muille.

Toisaalta kahdella pelaajalla on se ero, että on yhden kortin sijaan 3 korttia kädessä. Eli sitten on enemmän pelillistä valintaa. Viidellä pelaajalla oli vain 1 kortti kädessä, jolloin valinta jäi siihen, että pelaako kortin, vai poistaako sen.

7/10, voin kokeilla sarjan seuraavankin pelin

#909 Deckscape: the Curse of the Sphinx

Todella pitkä ja aika vaikeakin. Meillä taisi mennä liki 3 tuntia tämän kahlaamiseen. Hyviä puzzleja toki, eli ihan kivaa oli, mutta liian pitkä varmasti monelle.

8/10 Deckscapet on edelleen mun suosikkejä, joten näitä jatkan erittäin mielelläni edelleen.

Pakohuonepeleistä ei oikein voi spoilaamatta postata =D

#910 Zooloretto
Jollain ihmeellä tätä ei ollut koskaan tullut pelattua. En kyllä oikeastaan tiedä miksi pelaisi tätä mieluummin kuin Colorettoa? Käytännössä sama peli, mutta tuplasti tai triplasti pidempi. Lautapeliversioista Aquaretto oli muistaakseni jonkun verran erilainen. Voin tätäkin toki pelata uudestaan, ei siinä mitään. 6/10

#910b Oh S#!? (No Thanks)

Pohjoismainen Lautapelit.fin versio, joka täällä on julkaistu nimellä "Oh S#!?"
Olihan tämä nätimpi kuin klassinen No Merci, mutta muuten siis identtinen peli. Tästä ei siis saanut reittausta, vaikka uusi peli meille olikin. 

#911 Carnival of Monsters
Marin kanssa testattiin kaksinpelinä. Hyvinkin keräilykorttimainen peli kuten tekijältä (Richard Garfield) odottaa sopii. Ei oikeastaan mitään syytä miksi tätä ei voisi pelata enemmänkin, mutta ei kuitenkaan mitään koukutusfiilistä tullut ekasta pelistä. Teemahan oli aivan höpöä fantasiaa, mutta ei se yhtään peliä pilannut. Perus-seiska selkeästi, eli pelata voin. Tämäkin löytyy Vaski-kirjastosta.