Jep, saatiin uus mato koukutettua (ainakin alustavasti) pelailuun. Jaakko körötteli bussilla Haukkamäenkadun peliloukkuun ja joutui heti Blue Moon Cityn piinapenkkiin. Toisena pelinä lätkittiin vielä Mamma Mia!
Kävi aika jännästi ilmi, että vaikka Jaakko on melko lailla uusi lautapelailija, mutta korttia on lätkinyt paljonkin, niin Blue Moon City osoittautui paljon helpommaksi selittää ja oppia uudelle pelaajalle. BMC:n säännöt ovat yksinkertaiset ja peli virtaviivainen, kuten monet muutkin Knizian pelit (Babel yms.), joten ne jäävät kerrasta päähän. Itse asiassa jos oikein muistelen, niin eipä ole toista yhtä hyvin kerralla opittua peliä vastaan tullut.
Peli meni supertasaisesti, ja olin jo hyvin lähellä tiputtaa Marin ykköspallilta ensimmäistä kertaa, mutta yhden vuoron päähän se jäi. Tai itse asiassa olisin voittanut, jos olisin vain viimeisellä 3 kierroksella saanut yhdenkin keltaisen bonuskortin, jotta olisin voinut rakentaa obeliskia kahdesti kerralla. Kristalleja olisi ollut taskussa tarpeeksi. Lopulta Mari siis voitti ja minä ja Jaakko jäimme yhden laatikon päähän.
Mamma Mia on päällisin puolin yksinkertainen, ja kokeneen pelaajan on se "helppo" selittää, mutta taktisesti peliä ei ole tainnut oikeastaan kukaan ensimmäisellä kierroksella ymmärtää tarpeeksi, jotta olisi pärjännyt. Jännä juttu, että olettaisi tämän olevan vain kevyt läpsyttely, jonka nyt oppii heti. Mutta kyllä se melkein ainakin sen pari peliä ottaa ennen kuin pärjää tasavertaisesti. Toisaalta peli kestää 10 minuuttia, joten oppiihan sen siinä.
Tässä otin revanssin ja vein voiton kiitettävällä seitsemän pizzan saaliilla (kahdeksasta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti