Mexica testiin

Tare ja Opa ajeli Haukkamäenkadulle lauantaina testaamaan Mexicaa. Pelissä pelataan intiaaneja jossakin väli-Amerikan sademetsän uumenissa. Pelilauta on ruudutettu kartta saarella, jota ympyröi järvi. Saarella on intiaanien pyhä paikka (jonka ympäriltä pelinappulat, eli Mexicat aloittavat). Sen ympärille, ja muuallekin saarelle on tarkoitus laajentaa intiaanikaupunki rakentelemalla alueita ja niihin erikokoisia pyramideja. Pisteitä lasketaan perustetuista alueista ja niille rakennetuista taloista kerran puolivälissä ja toisen kerran lopussa.

Pelissä oli ihan mielenkiintoinen mekaniikka eli 6 toimintapistettä per vuoro, joita sitten pystyi käyttämään eri juttuihin. Tästä tietysti seurasi se, että vuorot olivat suth pitkiä, mutta toisaalta vuoroja ei niin valtavasti tullut. Pelin kesti about 2 tuntia (oikeesti varmaan melkein kolme kun välillä haettiin pizzat naapurin kekeäijiltä). Pisteissä ei todellakaan tullu suurta eroa, vaan kaikki olivat tosi lähellä toisiaan (jos ei oteta lukuun sitä, että olisin porsaanreiällä voittanut pelin ihan törkeesti). Kukaan ei nimittäin muistanut ekalla kerralla että pelin lopussa pisteytetään myös vapaa alue, jolle ei ole perustettu yhtään kaupunginosaa. Olisi yhden talon rakentamisella saanut siitä semmosen 12 pistettä enemmän, mutta reilulla pelillä voitin pelin yhdellä vaivaisella pisteellä. Seuraavalla kerralla varmaan muistetaan tuokin ja pelin lopun luonne muuttuu selvästi.

Kaiken kaikkiaan porukasta huokui ihan mukavanlainen kiinnostus peliin, eikä sitä varsinaisesti tyrmätty. Mari tosin oli vähän tylsistynyt välillä kun kierros kesti suht pitkään. Ei siinä silti mitään megapitkiä vuoroja tullut, mutta melkein jokainen pelivuoro kesti varmaan 1-5 minsaa, eli supernopeita vuoroja ei juuri tullut. Mitään lopullista tuomiota mistään osa-alueesta en osaa sanoa ekan pelin jälkeen. Valitettavasti pisteitä en muista, joku muu saattoi painaa mieleen?

Toisena pelinä pelasimme Alhambran, mutta välissä hakkailimme nopeasti San Juanin, joka meni suht rutiinilla läpi, ja minä otin (kai) voiton monella bonusrakennuksella. Tarea ja Ollia ei pelastanu eder puarhaustaktiikka.

Alhambrassa kävi niin, että eka pisteytys tuli melkein heti ja siinä ei juuri pojoja jaettu. Tare tosin ehti käyttää alkurahaarvonnassa saamaansa etua hyväksi ja oli iivenmanipisneksessä vahvoilla. Tare sai siis vissiin 6 tai 7 rahalappua alussa ja juhli niillä tovin. Keskivaihe taas kesti lähes maksimiajan. Itse asiassa oli vain noin 10 rakennusta jäljellä kun toinen pisteytys tapahtui. Siinä eroja ei vielä valtavasti tullut. Tare kyllä piti johdon, mutta eroa ei meikäläiseen ollut kuin reilut 10 pistettä. Lopussa sitten Olli ei saanut yhtään, Mari ja saatiin yhdet palat lisää, ja Tare taisi saada vielä 7 palaa, ja vielä lähes täydellisesti sai 4 enemmistöä väreistä. Tarmon pisteet kohosivat ennätyskorkeiksi. 157 neljän pelaajan pelissä on luultavasti törkein ikinä. Mullekin tuli ihan kivat pisteet (joku 120) ja Mari ja Olli noin 100. Alhambraan kaipailtiin lisäosia. Pitääpä koittaa kaivella joskus jostain.

Paluu nuoruuteen

Ei tää viesti oikeen tälle palstalle varsinaisesti kuulu, mutta pakko johonki avautua. Pelasin tänään kaks legendaa läpi - Defender of The Crown ja Moonstone. Oli hienoo, ku moonstonekaan ei tiltannu just ennen loparia. =) On noissa vanhoissa Amiga-peleissä vaan jotain äärimmäisen hohdokasta ja nostalgista.

DoTC oli just niin hyvä, mitä muistelinkin. Pelissä on vaan liian helppo taktiikka, ku pelaa Wolfric The Wildilla. Tyyppi voittaa 95% varmuudella aina turnajaiset, joten maata on liian helppo hankkia ja näin ollen armeijaa suurentaa. Haastetta saa sitten jo reilusti lisää, kun pelaa jollain muulla hahmolla.

Moonstone vaikutti aluks hiukan haastavalta, mutta ku pääsi jyvälle taistelumekaniikasta ja muisti taktiikat eri vihulaisia vastaan, ni alko homma luistaa. Lopullinen käännekohta tapahtu, ku niittasin loharin.("Oh, the dragon's balls were blazing as I stepped into his cave...") Sillä oli siipiensä suojissa sellanen arsenaali kamaa, että loppupelin ajan sai huoletta mennä pää leveenä ja ruiskia ilman suurempaa varovaisuutta. Loparikin oli sitten ihan paperia - tai oikeestaan mä olin teräsbetonia! Ihmettelin tovin, että miten peli päättyy, mutta selvishän sekin lopulta. Ei riittäny, että niittas pääpahiksen, piti vielä käydä kukistamas kaikki pikkumonsteritkin. Kun koko kartta oli "putsattu" - oli aika mennä kuukiven puolikkaan kanssa Stonehengeen, jossa druidit taikavoimin teki sankarista jonku yliluonnollisen superjannun. Vähä siistii!

Kannattaa muuten asentaa DosBox, jos aikoo pelailla noita vanhoja legendoja. Ihan huippu softa, kaikki pelit toimii. Voi pelata ikkunas tai koko ruudus ja pelin nopeutta pystyy säätään helposti. Seuraavan pelin kimppuun sitte vaan...

Voi Caylus!

Välillä tekee mieli käyttää tota ihan voimasanana, on se vaan niin armoton peli. Ei kyllä anna juuri anteeksi virheitä, ja pirun hyvin mennyt peli voi mennä puihin yhdellä kierroksella.

Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)

Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.

Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.

Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.

Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.

edit: pisteet ja alustava voitonjako

Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51

Torstain pelit

Torstaina taas Haukkamäenkadulla. Peleissä mukana Tare, Raideri, Saku, Mari ja allekirjoittanut.

Ensimmäisenä pelinä San Juan (jyrää muuten). Peli oli suht tiukkaa joka suunnalla, ja eri taktiikoilla keräiltiin melko lailla mukavan tasaisesti pisteitä. Ihan valtavia eroja ei saatu, mutta edelleen Poor House ja Library olivat kovassa huudossa, ja bonustaloilla tehtiin viimeiset ratkaisut.
Fairy Talea kokeiltiin viisinpelinä ensimmäistä kertaa, ja siinä pisteet nousivat ihan ennätystasolle yli 60 pojoon. Tätä jaksaa edelleen hakata, ei ole vielä tylsistynyt.

Illan uutuutena otettiin pöydälle Munchkin. Sääntöjen lukeminen, ja uusien korttien kääntäminen luonnollisesti venyttivät pelin vähän liian pitkäksi, ja samalla pitkäveteiseksikin. Vasta loppuvaiheessa alettiin kunnolla tajuta missä pelissä mennään ja pelin tarkoituksena ollut hauskuus ja ilkeys alkoivat näkyä pöydällä. Uskoisin, että tästä ihan kiva peli saadaan aikaiseksi sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Ihan hauskoja ideoita ja mekaniikkoja. Backstabbi oli pirullinen ominaisuus, ja varsinkin Sakulla tuntu aina olevan jotain kiusaa joka tilanteeseen. Kuoleminen oli tehty ihan mukavasti, eli peli ei loppunut, ja mukaan pääsi melkein heti, vaikka joku kasvi olis päässyt yllättämään. Tähänkin voisi harkita jonkinlaista draftia alkuun Fairy Tale tyyliin?


Lisäksi pöydälle nousi vielä Isis & Osiris, jota pelattiin parikin erää. Pelit vaihtelivat, eikä tietenkään pisteitä juuri kerätty. Saku pärjäsi yllättävän hyvin, vaikka ei juuri omia nappejaan kentälle heitellyt. Erikoinen taktiikka sekin.

Tällä kertaa saatiin pelit pakettiin jo suht aikaisin, tosin kuulin, että meni vielä Yatzeeksi joillakin yötä myöten.....?

Pari peliä Jukalla

Jukan kans krapulapäissämme järkeiltiin, että lautapelit olis kova sana. Mukaan saatiin Neva ja Saku. Jukalla pelattiin ja peleinä kaikille paitsi Ollille tuntematon Thurn and Taxis ja ainakin Sakulle tuntematon Hazienda.

Thurnissa nyt ei oikeestaan ollu mitään erikoista, perus peliä, suht pitkiä reittejä kyllä kaikilla heti alusta asti. Peli loppu siihen, ku Jukka sai kaikki töllit laudalle. Opa ja Neva pääsi viä peesaamaan ja pisteyttämään reittinsä, mutta Saku oli alottanut pelin ja sille jäi reitti kesken. Muut sai kutos vankkurin ja Saku jäi vitoseen.

Jukka vei pelin kolmellakytä pisteellä, Olli jäi kolmen pisteen päähän. Nevalle noin 24 pinnaa ja Saku jäi alle kahdenkymmenen.

Hazienda ratkesi käytännössä jo ekaan pisteytykseen, kun Olli sai siinä seittemän market accesia muiden jäädessä vain kolmeen. Ollille siitä 22 pinnaa enemmän ja sen myötä tukeva johto. Muut eivät oikein tajunneet markettien tärkeyttä, vaikka Olli kokeneena markkinamiehenä sitä toistuvasti korostikin. Eroa seuraavana olleeseen Sakuun oli ekan pisteytyksen jälkeen noin kymmenen pistettä. Muuten peli eteni suht tasaisesti loppuun asti, kaikki teki vähän kaikkee ja marketitkin rupesivat tekemään kauppansa myös muille.

Olli nappasi voiton noin 115-120 pisteellä, Jukan jäädessä reilun kymmenen pisteen päähän. Neva oli kolmas 101 pisteellä ja Saku pääsi tasan sataan pisteeseen. Jukka siis hieman kavensi eroa Olliin, muut jäivät vähän lisää toisella puolikkaalla. Ilman ylivoimaa ekassa markettikisassa Olli olisi ollut tiukoilla. Pelin kulku olisi tietysti ollut hieman toinen, jos muutkin olisivat keränneet alussa markkinapaikkoja, joten suoraviivaista johtopäätöstä pelin lopputuloksesta ei voi tehdä. Spekulaatiolle on tietysti aina sijansa.

Kaffeeta tietysti juotiin, ja syötiin Nevan tuomia vaniljapullia (Valintatalossa ei ollut omenaviinereitä!). Vaniljapullatkin olivat tosin ihan maukkaita näin vaihteeksi. Molempia pelejä oli ihan siisti pelata pitkästä aikaa, viimeks tainnu joskus keväällä/kesällä pelata noita.

Power Grid ja lievä säätö

14.10.2007

Sunnuntaipäivä, kahvia, Kotiuunin omenaviineriä (ainoa oikea!) ja Power Grid. Mitä sitä voi muuta toivoa! No vaikka mitä, itse asiassa, mutta ei siitä sen enempää.

Gridiä siis pelattiin ja mukana oli Neva, Jukka, Tare ja Raider (eli mä eli Opa). Peli alko perusmerkeissä, pientä huutokauppaa, vähä töllejä sinne tänne, ei mitään erikoista. Neva oli aika ahkera talonrakentaja ja sijoitti jo suht alussa myös isohkoihin tuotantolaitoksiin. Jukka peesasi hyvin, Tare ja Opa jäivät kyttäilemään positioita ja odottelemaan kauppaan parempia apajia.

Kävi kuitenkin niin, että kauppa täyttyi paskasta, ja poikien kyttäys taktiikka oli johtamassa suohon. Olli tuskastuneena osti kuppasenhkon (=melko kuppanen?) öljylaitoksen siinä toivossa, että peli lähtisi uudelleen "käyntiin". No Tarmo nappasi tarjolle tulleen megalaitoksen hyvillä mielin, samalla kun Opa kirosi, että mitähän sitä tuli tehtyä.

Siinä sitten spekuloitiin, että olishan se hyvä sääntö, että kaupassa tapahtuu vaihtoa, jos kukaan ei osta mitään. Siinä vaiheessa Tare muisti, että niin juu, kyllähän semmonen sääntö on olemassa! Siitä se riemu sitten alkoi. Hetken siinä arvottiin mitä tehdään ja päädyttiin lopulta siihen, että palataan takaisinpäin ostovaiheeseen (koska oltiin vasta saman kierroksen resursseja ostamassa).

No kaupassa Olli ja Tarmo jättivät ostokset tekemättä ja paskin laitos vaihdettiin (Neva ja Risti olivat siis jo passanneet aikaisemmin). Aikaisemman venklauksen johdosta pakan päältä siirrettiin kuitenkin pari paljastunutta korttia pakan alle, ja tästä johtuen Step 3 -kortti tulikin heti seuraavaksi. Tämä tietysti vaikutti pelin kulkuun huimasti.

Tästä eteenpäin peli jatkui normaaleissa merkeissä eteenpäin, tosin vain kierroksen verran. Näin ollen Olli ja Tarmo ehtivät ostaa vain yhdet isot tuotantolaitokset ja kapasiteetti ei millään riittänyt voittotaisteluun, vaikka töllejä he ankarasti rakensivatkin.

Voitosta taistelivat siis Jukka ja Neva. Jukka oli muutaman kierroksen ajan niskan päällä kapasiteetin suhteen, mutta Neva onnistui kirimään tasoihin viimeisellä kierroksella. Tällöin Neva myös rakensi 17. kämppänsä ja peli päättyi. Sekä Neva että Jukka toimittivat sähköä olisko ollut 13 taloon (voi ollu jooku muukin määrä). Jukalta kuitenkin suli lähes kaikki rahat viimeisellä kierroksella raaka-ainepörssiin, joten koko pelin rahoissa kahlannut Neva vei lopulta potin. Toki spekulaatiota riitti vielä siitä, että Nevalta näytti puuttuvan yksi resurssi ja hän ei pystynytkään toimittamaan kaikkiin taloihin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tämä oli epähuomiossa jättänyt ottamatta yhden roskaklunssin. Näin hän nappasi yhden palan (ja vielä maksoikin siitä), ja nousi siis voittoon. Jukka oli kakkonen, jämäsijoilla Tare ja Olli, siinä järjestyksessä.

No mitä jäi käteen. NO LUETAAN JA OSATAAN NE SÄÄNNÖT! (Ketään erikseen syyttelemättä). Taisi olla lähes kaikille (paitsi Tarelle) toka peli, joten kyseinen sääntökohta oli hämärän peitossa, vaikka varmaankin se ekalla kerralla käytiin läpi. Tarekaan ei useasta pelistä huolimatta ollut koskaan kohdannut tilannetta, jossa kukaan ei osta kaupasta mitään, joten ei kai tommosta sääntöä voi muistaa.

Lopputulos ei tietysti välttämättä olisi muuttunut, vaikka olisi pelattu heti oikein ja turha säätö ja siitä seurannut Step 3:n aikaistuminen olisi vältettykin. Yhtä kaikki, peli sisälsi sähellystä ja se syö tietysti paitsi pelikokemusta, myös pelin arvoa.

Toki kunnia voittajalle!

Viime kuun kyselyn tulos

Viime kuussa kyseltiin, että mitkä pelit eniten innostivat. Korttipelit saivat korkeimman kannatuksen, ja tuntuu siltä, että edelleen ne maittavat. Ainakin päätellen edellisten sessioiden tilityksistä. Tässä vielä äänet:

Korttipelit 5
Isot pelit 3
Taktiikkapelit 2
Pienet lautapeli 1
Tuuripelit 0 =)

Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 3 - aamu

Viimeinen osa yön tilityksestä. Siinä viiden-kuuden maissa nostettiin pöydälle (tai oikeastaan otettiin alas hyllyltä) Maailman Ympäri 80ssä Päivässä. Pelissä kävi vähän kuten uumoiltiin, eli keskimmäisenä kulkeneella oli huonoimmat tsäänssit. Olli kulki pääasiassa ekana, ja nappaili bonukset, Tarmo meni keskellä, ja sai huonosti bonuslappuja, minä tulin perässä ja keräilin kaikki siniset bonukset. Alkumatkasta näyttikin siltä, että olen vahvoilla, mutta lopussa Ollille osui parhaat laput ja kävi niin, että sekä minä että Tarmo mentiin yli 80 päivän ja Olli pääsi päivän alle. Kaksi ensimmäistä peliä näyttivät siltä, että hirvee rynniminen ei kannata, mutta madellakaan ei kannata, ellei sitten se johda siihen, että tosiaan saa törkyhyvät matkaliput. Vaikee sanoa. Ei tää peli kyllä silti mitenkään palkitse. Pitäisi koittaa vielä useammalla pelaajalla, esim viidellä tai kuudella.

Tämän jälkeen haluttiinkin jo pikaisesti saada uutta materiaalia pöydälle. Pienen järkeilyn jälkeen jätettiin Tigris ja Euphrates ja Mexica vielä tuleviin sessioihin ja napattiin Mykerinos kehiin. Ollille peli oli ensimmäinen ja minä ja Tare oltiin kokeiltu pari kertaa. Alussa tilanteet vaihtelivat, mutta minä jotenkin ajauduin taas keräämään haahkoja eli Mrs. Blackmoreja, vaikka en sille tielle halunnutkaan oikeastaan lähteä. Tarmo keskittyi Lady Loveen ja Olli repi messiin oikeastaan kaikkia kavereita. Etuja käytettiin paljon, ja lappuja kerättiin urakalla. Tästä tietysti seurasi se, että museoon ei ollut tunkua. Itse asiassa koko pelissä museeon mentiin Brownin avulla kai 6 kertaa ja kerran ilman. Pisteet menivät kivasti ristiin, niin että minä ja Olli oltiin tasoissa ja Tare voitti muutamalla pisteellä. Mykerinos tuntuu myös ihan kivalta edelleen, eli pysyy hyllyssä vaikka täyttä alkaa olla.

Aamun viimeisenä pelinä sitten vielä kolmas kerta Fairy Talea. Hiukan jo väsyneenä pelaajat latoivat comboja kentälle, erityisesti Ollin yrittäessä kaikkia mahdottomimpia bonusrykejä (ja onnistuikin monessa). Pisteet olivat taas kerran erittäin tasaiset, enkä edes muista kuka voitti. Tässä vaiheessa alkoi kello napsua kahdeksaa eli 12 tuntia tuli täyteen. Yhteistuumin järkeiltiin, että pelit on pelattu siinä vaiheessa kun Tarmo oli nukahtanut tuoliin istuvilleen pari kertaa =)

Mahtavat sessiot oli. Pitää ottaa uudestaan joku viikonloppu isommalla porukalla.

Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 2 - aamuyö

Seuraavassa vaiheessa haluttiin ottaa vähän löysemmin, joten tähän väliin lätkittiin taas erä Fairy Talea. Tällä kertaa peli oli tosi tiukka, ja alettiin porukalla tajutakin pelistä hiukan enemmän. Esimerkiksi että siinä on tosiaan selkeästi "eri maat" ja niiden välillä on jonkinlaista yhteistyötä, ja niistä muodostuu tosiaan eräänlainen satu. No oli miten oli, en edes muista sijoituksia. Ei noissa kevyissä peleissä niin ole väliäkään.

Seuraavaksi avattiin sitten San Juan. Ite olin pelannut vain kerran aiemmin vuosi sitten Toppisella. Silloin en tainnut oikein käsittää peliä, mutta kuitenkin nyt pääsin peliin mukaan heti. Pojat olivat muutaman kerran pelanneet, mutta tässä pelissä taidolla ei ihan niin paljon ole merkitystä kuin esim isoveljessä Puerto Ricossa, joten tuurillakin voi hiukan korvata. Tarmo lähti pelissä liikkeelle tuotantopainotteisesti ja pykäämällä sitten Guild Hallin, jolla saa bonuksia tuotantolaitoksista. Olli lähti iso pää edellä, ja rakenteli suht kalliitta rakennuksia, kuten Libraryn heti alkuun. Se olikin aika iso juttu, että pääsi käyttämään sen etuja lähes koko pelin. Itse rakensin alkuun Poor Housen ja sen avulla sitten pieniä rakennuksia paljon. Itse asiassa mulla taisi olla 10 rakennusta kun muilla oli vasta 5-6. Siinä vaiheessa pistinkin sitten Cranen, että voin rakentaa vanhojen päälle. Mulla oli loppuvaiheessa peliä myös Tower ja törkeesti kortteja koko ajan, joten viimeisillä kierroksilla pääsin vielä rakentamaan pari isoa bonusrakennusta ja pääsin hyvillä pisteille. Loppupisteitä en ihan tarkkaan muista, mutta tosi tasainen peli oli, ihan muutaman pisteen sisällä oltiin. Hyvä peli. Tulee varmasti pelattua paljon!

Aamuyön kolmantena pelinä, eli noin kello 2.30 otimme pöydälle uuden tuttavuuden eli Verflixxtin! Aluksi ihmeteltiin, että pelistä puuttuivat kaikki nappulat, ja niiden tilalla oli vain jotain punaisia lasikiviä. No kävi ilmi, että ne olivat samalta kaverilta ostetun toisen pelin laatikossa. Ei tarvinnut siis alkaa aamyöstä soitella että kohta tulee turpaan, vaikka sitäkin jo ehdittiin ehdottaa.

Tämä peli on pelkkää nopanheittoa, mutta silti peliin pystyy vaikuttamaan. Usein on monta eri vaihtoehtoa mitä nopan silmillä voi tehdä, ja toiset niistä voivat olla katastrofaalisen surkeita, ja toiset vain oikein huonoja, mutta That's life, man, kuten pelin nimi englanniksi kuuluu. Ei siis kuitenkaan mikään Game of Life. Nopan silmäluvulla siirretään pelissä joko yhtä omista nappuiloista tai yhtä puisista vartijoista, mikäli vartijan kanssa samassa ruudussa on myös joku pelaaja. Tavoitteena on kerätä mahdollismman monta pistettä ja välttää miinuksia. Pisteen saa Pingwinin tyyliin ottamalla pelilaudan palan lähtiessään siitä. Tässä pelissä sen saa viimeisenä palalta lähtenyt, eli palassa voi olla useampi pelaaja.

Ensimmäisen pelin voitti Tarmo ihan pystyyn yli 30 pisteellä, Olli sai siitä noin puolet, ja itse taisin saada noin 3.

Aamuyön viimeisenä pelinä pelattiin vielä yksi nopea Pingwin, jossa Tarmo otti ohjakset heti alusta, ja voittikin kohtuu ylivoimaisella 38 pisteen saaliilla, Ollin ja mun jäädessä reiluun kolmenkymmenen nurkille. Tarmo valloitti kohtuu ison alueen hetimiten, ja pääsi vielä rääpimään muutaman kalan lopussa meidän kahden muun tapellessa keskenämme.


Tulossa vielä: Maailman Ympäri 80 päivässä, Mykerinos, Fairy Tale #3. Älkää yrittäkö vaihtaa kanavaa

Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 1 - alkuilta

Peli-ilta aloiteltiin perjantai-iltana kahdeksan aikoihin pizzalla, karamellilla ja erällä Fairy Talea.
Fairy Tale on 2-5 pelaajan korttipeli, jossa on elementtejä CCG-peleistä, erityisesti korttidraftin muodossa. Tarkoituksena pelissä on pelata neljässä jaossa 3 korttia kussakin, ja näin muodostaa 12 kortilla mahdollisimman arvokkaita settejä ja yhdistelmiä, joilla kerätä mahdollisimman monta pistettä. Tämä oli Tarmolle ja Ollille ensimmäinen peli, ja itse olin tainnut pelata 4 kertaa aiemmin. Ainakin vielä tuntuu siltä, ettei voi oikeastaan yhtään tietää mikä on kannattava taktiikka, vaan hyvin erilaisilla comboilla pelissä voi pärjätä. Saavutti ihan kivan suosion.

Toisena pelinä pelattiin pari jakoa edellisessä viestissä mainittua 99-tikkipeliä. Se ei juuri innostanut, mutta välipelinä ihan kiva. Tätä pitäisi pelata paljon, että varianssi väistyisi.

Seuraavaksi siirryttiin sitten illan "pääpelin" pariin. Vuorossa oli Caylusmättö! Peli alkoi melko lailla rauhallisissa merkeissä, ja viskaalia viskottiin oikeastaan ihan koko ajan eteenpäin, joten mitään sabotointeja ei oikeastaan nähty juuri missään vaiheessa koko peliä. Olli ja Tarmo lähtivät heti alusta kuninkaan suosion perään ja nimenomaan alarivissä (eli rakennussuosioita). Minä ja Mari vedettiin vähän omaa linjaa, mutta pisteissä kaikki pysyivät suht samoissa. Olli rakenteli paljon tuotantolaitoksia, ja lisäksi vielä monumentinperustuksia useita, joten tienai paljon pisteitä muiden vierailuista. Rahaa pelissä tuntui olevan tarpeeksi koko ajan, joten sitä kautta taktiikka oli hiukan erilainen kuin tavallisesti. Tai no itse olen pelannut yleensäkin koko peliä vain 4 kertaa, joten en nyt tavallisuudesta juuri voi puhua omasta kokemuksesta.

Itse rakensin suht aikaisessa vaiheessa "rakennusruutuja", joten muutenkin kuin feivöreillä pystyi isompiakin rakennuksia pykäämään. Ja kaikkein suurimpiakin pääsi väsäämään jo ennen loppukähinöitä. Niimpä kävikin niin, että Mari pisti toiseksi viimeisellä kierroksella kaikkein suurimman rakennuksen pystyyn ja otti johdon pelissä. Tämä osui kuitenkin hiukan omaan nilkkaan, koska Marilta loppui sitten siihen rahat, ja viimeisellä kierroksella ei oikein päässyt tekemään mitään.

Viimeinen kierros oli Caylusmäiseen tapaan yli tunnin riemubailando, jossa yhtä siirtoa mietittiin heeeee***** kauan. Tällä kertaa minä sain kunnian järkeillä pääni puhki yhtä siirtoa, ja sitten kun sen tein niin vielä kauemman seuraavaa omaa siirtoani. Yhtään liiottelematta vatvoin yhtä toimintoa ainakin 30 minsaa ja koko viimeinen kierros kesti kaiken kaikkiaan varmaan likemmäks 2 tuntia. Ennen viimeistä kierrosta kaikilla muilla paitsi Marilla oli mahdollisuudet voittaa, ja erilaisia vaihtoehtoja oli monta, joten laskeskeltiin kaikenlaisia eri skenaarioita, joista toki tietenkään yksikään ei sitten toteutunut. Itse laskin, että tekemällä all-in rähinän kunkunraksalle, saan torpattua Taren suunnitelmat, ja ehkä sillä pääsen toiseksi, mutta Olli kaappaa voiton. Loppujen lopuksi hommat meni loppupisteytyksissä ja niistä saaduissa favoreissa niin ristiin, että sittenkin sain itselleni voiton. Kaikenlaista jahkailua ja jossittelua jäi taas oikein roppakaupalla. Aina se Caylus vaan onnistuu pitämään jännityksen, mutta myös pilaamaan sen neliraajahalvauttavalla viimeisen kierroksen kestolla. Tällä kertaa onneksi vältettiin se, että olisikin yllättäen tullut vielä yksi -viimeinen- kierros. Kaiken kaikkiaan silti pidin pelistä taas paljon. Joku viehätys siinä vaan on. Ehkä se teki osan, etten ollut tosi pitkään aikaan pelannut.

Peli päättyi siinä yhden aikaan alkuillasta, ja siinä vaiheessa Mari siirtyi nukkumaan, mutta me kolme muuta aloimme vasta kaivaa pelejä esille. Lisää raporttia seuraavassa osiossa. Tulossa mm. Maailman Ympäri 80 päivässä, onko peli rikki? Onko Poor House ylivoimainen San Juanissa?

Tostain sessio Yliopistolla

Yliopistolla taas pelailtiin lähinnä korttipelejä. Tuttuun tapaan hakattiin useampi jako slovenialaista tarotia, välillä kolmella, välillä neljällä pelaajalla. Edelleenkään en ole päässyt pluspisteille kuin kerran, ja sekin pienellä tuurilla. Tämä on kyllä melko koukuttava peli, ja varmaan jonain päivänä pitäisi omat Tarotit jostain kaivaa. Parin tunnin sessiosta taisi ainakin puolet hujahtaa tarotia lätkiessä.


Seuraavana pelinä pelattiin neljän hengen sessio Ubongoa, joka itselleni oli ihan uusi tuttavuus. Tykkäsin heti! Kivaa nopeusnäppäryyshoksausvikkelyyshubaa, jossa taitoa tarvitaan, mutta tuuristakaan ei ole haittaa. Tarkoituksena on siis sovittaa neljä joka kierroksella arvottua palikkaa tetristyylillä laatoille. Joskus palikat osuvat kerrasta paikalleen, joskus hyvällä logiikalla pääsee perille. Otin jaetun voiton ekassa pelissäni, ja mielelläni otan uudenkin matsin jossakin vaiheessa. Tämä ei nyt silti ehkä ostolistalle kärkeen mene, mutta jos jostain irtoaisi sopuhintaan, niin varmaan tulisi kahmittua mukaan. Ubongon jälkeen otettiin pikapelinä heti erä Ubongo Miniä, joka on käytännössä hyvin samanlainen peli kuin isoveljensä, mutta parilla pikku erolla. Mukava tuttavuus tämäkin.

Seuraavaksi otettiin pikainen erä Pingwiniä, kun odoteltiin, jos saataisiin uudestaan neljän pelaajan peli käyntiin. Pingwin meni kolmella pelaajalla perinteisesti kahden keskinäiseksi kisailuksi (25-25 pisteet) ja kolmas nappasi sitten kaikki loput.

Jatkoimme sitten kuitenkin kolmella pelaajalla, ja pelasimme tikkipeliä nimeltä 99. Tätä pelataan tavallisilla pakalla, josta poistetaan kortit kakkosesta vitoseen. Loput jaetaan tasan pelaajille (eli 12 kaikille, kolmen pelaajan peli) ja niistä jokainen poistaa kolme ja pelaa yhdeksän. Tarkoituksena on voittaa tikkejä (kuinkas muuten). Eli jos voitat jokaisen tikin saat 9 pistettä. Tämän lisäksi tarkoituksena on tarjota montako tikkiä aikoo voittaa. Jos osuu oikeaan, saa 15 lisäpistettä. Tarjoaminen tapahtuu kolmella poistetulla kortilla siten, että ruutu on 0, pata 1, hertta 2 ja risti 3. Eli jos poistat kolme ristiä, uhoat voittavasi kaikki 9 tikkiä. Isoja pisteitä voi koittaa näyttämällä lupauksensa ennen peliä, jolloin joko voittaa tuplana, eli 30 pistettä, tai jos ei osu tavoitteeseensa, antaa muille 30 pistettä. Lisäksi voi koittaa superbonusta, eli 60 pistettä, jos pelaa kaikki kortin näkyvillä alusta asti. Valttia ei ensimmäisellä kierroksella ole, mutta seuraavilla kierroksilla valtin määrää tarjouksiinsa osuneiden pelaajien määrä. Eli valttina on risti, jos kaikki osuivat tarjouksiinsa edellisellä kierroksella. Maantunnustuspakko on, valttipakkoa ei, paitsi tietysti jos valttia on puhuttu.

Näin muistelen, saattaa ollla, että joku kohta ei mennyt ihan täsmälleen näin.

Riehuin tietysti koko ajan, ja hävisin joka jaon, ja annoin toisille 120 pistettä kolmessa jaossa =)

Shogun

Sunnuntaina 7.10. otimme 2 vuoden Shogunin poikain (minä, Tare, Jussi ja Mika) kans. Heti alkudraftissa kävi kaikille selväksi kuka tulee olemaan lähes mahdoton voitettava. Jussi sai 8:sta provinssistaan 7 osumaan kartan vasempaan reunaan vihreille alueille. Minäkin "sain" säkällä yhden provinssin keskeltä Jussin imperiumia, joka osoittautui epäonniseksi sattumaksi.

Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.

Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.

Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.

Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!