elissä pelataan intiaaneja jossakin väli-Amerikan sademetsän uumenissa. Pelilauta on ruudutettu kartta saarella, jota ympyröi järvi. Saarella on intiaanien pyhä paikka (jonka ympäriltä pelinappulat, eli Mexicat aloittavat). Sen ympärille, ja muuallekin saarelle on tarkoitus laajentaa intiaanikaupunki rakentelemalla alueita ja niihin erikokoisia pyramideja. Pisteitä lasketaan perustetuista alueista ja niille rakennetuista taloista kerran puolivälissä ja toisen kerran lopussa.Pelissä oli ihan mielenkiintoinen mekaniikka eli 6 toimintapistettä per vuoro, joita sitten pystyi käyttämään eri juttuihin. Tästä tietysti seurasi se, että vuorot olivat suth pitkiä, mutta toisaalta vuoroja ei niin valtavasti tullut. Pelin kesti about 2 tuntia (oikeesti varmaan melkein kolme kun välillä haettiin pizzat naapurin kekeäijiltä). Pisteissä ei todellakaan tullu suurta eroa, vaan kaikki olivat tosi lähellä toisiaan (jos ei oteta lukuun sitä, että olisin porsaanreiällä voittanut pelin ihan törkeesti). Kukaan ei nimittäin muistanut ekalla kerralla että pelin lopussa pisteytetään myös vapaa alue, jolle ei ole perustettu yhtään kaupunginosaa. Olisi yhden talon rakentamisella saanut siitä semmosen 12 pistettä enemmän, mutta reilulla pelillä voitin pelin yhdellä vaivaisella pisteellä. Seuraavalla kerralla varmaan muistetaan tuokin ja pelin lopun luonne muuttuu selvästi.
Kaiken kaikkiaan porukasta huokui ihan mukavanlainen kiinnostus peliin, eikä sitä varsinaisesti tyrmätty. Mari tosin oli vähän tylsistynyt välillä kun kierros kesti suht pitkään. Ei siinä silti mitään megapitkiä vuoroja tullut, mutta melkein jokainen pelivuoro kesti varmaan 1-5 minsaa, eli supernopeita vuoroja ei juuri tullut. Mitään lopullista tuomiota mistään osa-alueesta en osaa sanoa ekan pelin jälkeen. Valitettavasti pisteitä en muista, joku muu saattoi painaa mieleen?
Toisena pelinä pelasimme Alhambran, mutta välissä hakkailimme nopeasti San Juanin, joka meni suht rutiinilla läpi, ja minä otin (kai) voiton monella bonusrakennuksella. Tarea ja Ollia ei pelastanu eder puarhaustaktiikka.
Alhambrassa kävi niin, että eka pisteytys tuli melkein heti ja siinä ei juuri pojoja jaettu. Tare tosin ehti käyttää alkurahaarvonnassa saamaansa etua hyväksi ja oli iivenmanipisneksessä vahvoilla. Tare sai siis vissiin 6 tai 7 rahalappua alussa ja juhli niillä tovin. Keskivaihe taas kesti lähes maksimiajan. Itse asiassa oli vain noin 10 rakennusta jäljellä kun toinen pisteytys tapahtui. Siinä eroja ei vielä valtavasti tullut. Tare kyllä piti johdon, mutta eroa ei meikäläiseen ollut kuin reilut 10 pistettä. Lopussa sitten Olli ei saanut yhtään, Mari ja saatiin yhdet palat lisää, ja Tare taisi saada vielä 7 palaa, ja vielä lähes täydellisesti sai 4 enemmistöä väreistä. Tarmon pisteet kohosivat ennätyskorkeiksi. 157 neljän pelaajan pelissä on luultavasti törkein ikinä. Mullekin tuli ihan kivat pisteet (joku 120) ja Mari ja Olli noin 100. Alhambraan kaipailtiin lisäosia. Pitääpä koittaa kaivella joskus jostain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti