Norsu posliinikaupassa ja salatun saaren pandemia

Tiistaipeleissä kaksi uutta peliä testiin. Pöydälle pääsi jo kauan sitten omaan hyllyyn hommattu Der Elefant im Porzellanladen (Bull in a China Shop) ja Kallen laareista Forbidden Island.

Molempia pelattiin kolmella pelaajalla ja kumpikin otti sellaisen 30-45 minsaa.

Norsutouhut

Norsupeli oli melko simppeli korttipeli jossa omalla vuorolla ei kovin montaa toimintavaihtoa ole. Vinkeä pisteytys vaikuttaisi kuitenkin tekevän pelistä ihan mielenkiintoisen ja varmasti tulee ainakin muutaman kerran testailtua.


Pelin kulku lyhyesti
Aloituskädessä on kaksi rahakorttia, kaksi posliinikorttia ja yksi passauskortti. Pöydällä on posliinipakka ja norsupakka - molempien vieressä viisi korttia auki.

Omalla vuorolla voi joko ostaa posliinikortin tai ottaa rahaa ja norsun joka rikkoo omia posliineita.
Jos ostat posliinia, laitat rahakortin pinoon ja valitset haluamasi posliinikortin (kolmea eri väriä numerot 3-8). Jos otat rahaa, otat myös norsun joka rikkoo joko kaikki posliinit yhtä väriä, yhden tai kaksi tiettyä väriä, tai kaikki tiettyä numeroa (3,5,7 tai 4,6,8).

Jos kädessä on 2 rahaa, pitää ostaa. Jos on nolla rahaa, pitää ottaa rahaa ja norsu.

Kerran pelissä saa passata vuoron.

Pisteytys
Pisteitä jaetaan neljä kertaa, eli jokaisen 10 posliinin jälkeen. Pisteytyksen jännyys tulee siitä, että saa itse valita mitä pisteyttää kullakin kerralla. Kaikki neljä pitää pisteyttää kerran, mutta järjestyksen saa valita.

1. Pisteytä kaikki kortit
2. Pisteytä kaikista väreistä pienin kortti
3. Pisteytä kaikista väreistä isoin kortti
4. Pisteytä kaikki yhden värin kortit.

Forbidden Island

Vaihda Pandemicin teema ja helpota vaikeustasoa hieman ja saat Forbidden Islandin.

Tautien parantamisen sijaan etsitään aarteita. Epidemioiden sijaan saari tulvii ja lopulta vajoaa meren syvyyksiin pala kerrallaan. Outbreakit ovat tulvia jne.

Mekaniikat ja jopa hahmojen ominaisuudet ovat käytännössä samoja kuin Pandemicissa. Suurin ero on siitä, että FI:n lauta on modulaarinen, eli kootaan paloista ja on sen vuoksi joka kerta erilainen. En tosin tiedä onko se loppujen lopuksi erityisen merkitsevää.

Peli oli kuitenkin huomattavasti helpompi, eikä ihan samanlaista paniikkifiilistä saanut aikaan. Valinnat tuntuivat olevan melko suoraviivaisia ja helpohkoja. Eli peli tuntui tavallaan pelaavan itse itseään vähän liiankin kansa.

Yhden pelin perusteella ei paljon voi sanoa, mutta Kalle oli pelannut useamman kerran ja sanoi että useimmiten peli menee läpi.

Kuten kuvasta näkee (eks nähny), peli on nätti ja näppärä ja ihan mielellään pelaa, mutta tuskin tulee omaan hyllyyn hommattua. Mutta ehkä joku co-operative -peli voisi paikkaansa puolustaa, oli se sen verran kivaa läiskettä.