Korttipelit kyselty jo kauan sitten, uutta kyselyä pukkaa

Jaahas, korttipelikyselyn (sillion joskus) vei odotetusti, ja ansaitusti San Juan, toiseksi kiri Fairy Tale, ja muille vain hajaääniä.

Uutta pollia pukkaa, ja siihen nostetaankin aiheeksi ns. Uudet pelit. Eli loppuvuodesta 2007 ja alkuvuodesta 2008 linjoille ilmaantuneet. Ääniä voi antaa useammankin, ja tähän viestiin voi kommentoida valintojaan jos mieli tekee. Ja tietysti äänestää jotain peliä, mikä ei ole mahtunut ehdokkaiden joukkoon (tai vaan unohtunut).

Tahko vs. San Juan

Tahkolle lähti mukaan San Juan ja Caylus Magna Carta. Leonardokin oli hilkulla, mutta välttyi niukasti hukkareissulta tilanpuutteen vuoksi. Ja olihan se selvää, että CMC:kin on turhan raaka peli tommoseen reissuun, mutta mitäs pienistä.

Huania tulikin sitten pelailtua useampi peli kokoonpanolla Tare, Jukka ja Opa. Kuinka monta, ja kuinka niissä kävi, sitä on paha sanoo (paitsi mä voitin ainakin kaks erää). Tare voi sitten vaikka kommentoida pelejä, jos on tarkempaa muistikuvaa.

Se ainakin selvisi, että Huani sopii vallan mainiosti pienen (ja vähän isommankin) tissuttelun lomaan. Päätökset eivät loppujen lopuksi ole mitään valtavan haastavia, ja peli ottaa aivan maksimissaan sen puoli tuntia, joten se on just soppeli ajantappopeli. Revanssin voi yleensä ottaa heti yhden pelin päätettyä, toki juomavarastot tulee ensin täyttää...

Thurn und Taxis in Brazil, with my parents

Today, after 27h traveling home, after talking for hours with my parents, and after taking a nap, I finally introduced "lautapeli" to them. My mother really liked the game, she was all the time trying to cheat by jumping someone's turn... Do you know anyone doing the same thing? hehehe

My father, after the first mistake, completely gave up on the game. He did not have the patience to follow all the rules explanation in the beginning, and after 25min he started calling friends, doing other things... Our hero was Lopes, my good friend that arrived in the middle of the game and took dad's place.

Mom won the game, winning me by 2 points!
It was fun, but now we know, that we won't be able to play boardgames with dad when they come to Finland in the summer. With mom and Lopes, sure. And Lopes really liked the graphics of Thurn und Taxis.

So that's my news from Brazil... Other then that, today was rainy and we did not do much. The weather forecast for the following is rain... Hopefully there will be one or 2 sunny days before I go back to Finland

Beijos!
Mari

Kahden vaiheilla - Polarity

Polarity kopahti pukin kontista, ja on noussut pöydälle kymmenkunta kertaa. Jännä peli, jossa siis asetellaan magneettisia othellonappuloita leijumaan toisten omien nappuloiden tai nappulatornien varaan. Välillä pelissä on ihan pihalla, eikä tiedä onko jotkut siirrot yleensä mitenkään mahdollisia. Voiko neljän korkuiseen torniin mitenkään saada kaveria viereen, voiko yhden pohjanapin ympärille laittaa kolmea tai jopa neljää leijujaa?

Ensimmäisten pelien aikana ei ole oikein saanut otetta koko pelistä. Itse tapahtuma on ihan jännä ja vähän zen, mutta pelinä Polarity on ainakin vielä vähän harmaa. Ei oikein tiedä, että tykkääkö vai eikö. Pelit ovat välillä tosi tasaisia, mutta sitten tuntuu, että jos toinen kerran tyrii, niin siitä ei enää nouse mitenkään. Luultavasti kyse on enemmän kokemuksen puutteesta. Mietin, että tätä voisi ehkä tasoittaa sillä, että saisi pelin aikana esimerkiksi kerran laittaa vielä uuden pohjanappulan, tai aloittaa 6-7 pohjanappulalla.

Peli on joka tapauksessa melko nopea ja köykäinen, joten harjoiteltuakin varmaan tulee, ehkä sitten 20-30 pelin jälkeen voi jo jotain "osatakin". Nyt menee peli vielä siihen, että edes saa niitä palikoita edes johonkin. Ei pysty strategiaa edes ajattelemaan.

Kaksin aina kaunihimpi...ja lyhyestä virsi hhelevetirruma

Piitkästä aikaa otettiin erä Puerto Ricoa - nyt virallisella kaksinpelivariantilla. Kaksinpeli ei varsinaisesti kylläkään eroa normaalipelistä yhtään mitenkään, alkusetuppi vaan on erilainen. Ja tietysti molemmat pelaajat pelaavat 2 roolia kierroksella. Virallisessa variantissa ehdotetaan kyllä pelattavan 3 roolia per kierros, mutta BGGssä suurin osa tuntui tukevan kahden roolin tyyliä. Tämä tietysti tuo hiukan lisää rahaa peliin, kun (jos muistatte vielä), niin käyttämättömiä rooleja tuetaan yhdellä valuutalla kierroksen alussa.

Tohon liittyen, ite en muistanu juuri ollenkaan millanen peli PR on - aattelin, että se on vaan Juani tylsempänä. Mitä vielä! Sehän on aivan saakelin hyvä peli, enkä tajua yhtään miksi se on unohdettu kaapin pohjalle vuodeksi. Muistelen, että se kesti tosi kauan silloin kun sitä viimeksi pelailtiin, mutta taidettiin vähän olla alottelijoita kaikki sekä PRn parissa, että yleensä lautapelaajina. Eihän se todellakaan ole sieltä raskaimmasta päästä, vaan kyllä jos eilen meni Leo jo reiluun 2,5 tuntiin, niin ei Puertoon kyllä sen enempää voi mitenkään mennä. Marin kanssa kaksinpelinä meni ehkä 1,5 tuntia, ja siitä leijonanosa siihen, että Marin tavaili suomenkielisiä rakennusten nimiä.

Ehdottomasti nousi taas suosikkilistalle, ja korkeelle siellä. Tätä haluu lisää....lisää....

Erä Da Vincia

Tiistaina oli taas aika heijastavien ikkunoiden ja lentolaitteiden. Pelaamassa Jani, Saku, Tare ja Opa. Sakulle peli oli ensimmäinen, joten sessio alkoi taas kerran sääntöjen läpikäymisellä. Osin tästä syystä peli oli taas massiivinen kestoltaan, eli lähemmäs neljä tuntia kaikenkaikkiaan.

Alkustrategioita nähtiin useita eri tyyppisiä. Kaikki tietty otti matskua ekaks, mutta muuten oli variaatiota yllin kyllin. Jani teki perus upgrade-robo -startin, Olli sooloili ottamalla rahan ja äijän, Saku otti ison labran ja päivitti sen, ja Tare otti rahaa ja ison labran.

Peli eteni suht normaalisti. Osa keskittyi heti aluks vähän isompiin keksintöihin, toiset keräs pieniä hikikuppapaskoja (tai ainakin Opa keräs), verstaalla ja akatemias oli totutusti kuhinaa, joskus jopa överiksi asti. Leonardovuoro kiersi tässä pelissä selvästi enemmän kuin aikaisemmissa, eli sen merkitys alkoi jo tulla pelaajille selväksi. On se vaan kova jätkä.

Pelin aikana tuntui puolivälin paikkella siltä, että Jani dominoi koko palettia. Janille tuli yks supervuoro, kun se sai kymmenellä rahalla kaks robottia ja kolme ukkoa. Muutenkin tuntui Janilla olevan koko ajan "pullat uunissa". Kutos kierroksella Jani kävi vielä räpläämässä pakkaa, jolloin näytti jo tosi vahvalta. Seiska kierroksella sitten hamuttiin resursseja mahdollisimman paljon, ehkä jopa liiaksi, tai ainakin liian kalliilla. Ehkä Janin peli siinä hieman kärsi. Tare kävi vielä räpläämässä pakkaa seiskakierroksen päätteeksi.

Kun sitten parit kehityskierrokset oli takana, alettiin perkaamaan pisteitä. Janilla 31, Opalla 32, Tarella 39 ja Sakulla huikeat 54. Siinä sitten pähkäiltiin, että millä vitulla. Mutta kyllä Sakulla vaan oli hallussaan niin raakasti keksintöjä, ja tietysti oli keksinyt muitakin, että ei se sitten mikään yllätys pitänyt olla. Janin romahtaminen hyvältä näyttävästä tilanteesta oli hieman yllätys. Siinä kostautui ehkä yltiöpäinen resurssienhaalinta. Täytyy muistaa, että käteen jäävään resurssiin satsatut rahat ovat menetettyjä voittopisteitä lopuksi. Eli malttia vaaditaan.

Siinä kun sitten vielä pohdittiin Leonardoa yleisesti, niin edelleen vakuuttuneempia oltiin, että kyllä on huippu peli. Minkään näköistä peliä heikentävää kaavamaisuutta ei ole edelleenkään huomattavissa. Koska peli on aika vahvasti interaktiivinen, pitää omaa strategiaa (jos sellaista edes on) ja taktiikkaa säätää koko ajan tilanteiden mukaan. Loppupeliä hieman kritisoitiin, että voisiko siihen kehittää jotain muutosta (esim uudet keksinnöt 9 kierroksellakin, tai resurssien keräämisen jatkaminen 8 kierroksella), mutta originaalisäännöillä varmasti vielä jatketaan ainakin muutama peli, ennen kuin variantteja tosissaan harkitaan.

Leonardo Da Vinci

Leonardo on aikamme suurimpia neroja. Tai ainakin jonkun ajan. Menneen ajan? Oman aikansa? What ever, nyt on kyse siitä pelistä, lautapelistä. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään säälittävä "Da Vinci -koodi" tyyppinen lälläily, vaan kunnon äksön mättö. Nyt keksitään hidastavia portaita, läpäiseviä seiniä ja vedenalaisia panssarivaunuja. Ja tietysti myös automaattivasara!!!

Peliä pelailtiin joulun tienoilla pari kertaa. Ekalla kertaa mukana Tare, Mari, Tapzu ja Opa. Sääntöjä lueskeltiin ja selviteltiin, tai siis mä yritin selittää muille mitä olin aikasemmin lukenu, peli oli kuitenkin kaikille ensimmäinen.

Kyllä siinä eespäin päästiin, keräiltiin "kunkun feivoreita", lisää äijiä, matskua, labraupgradeja ja vaikka mitä. Tai siis just noita, eikä mitään muuta. Ja sitte keksittiin vähä kaikkee.

Peli sujui ihan rattoisasti (en ees muista kuka voitti, Tare tai Tapzu varmaan, mä kumminki hävisin), eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. Ainoa suurempi hämmästelyn aihe oli pari viimeistä kierrosta, ja niissä lähinnä se, että ne tulivat eteen hieman varkain ja uusia keksintöjä ei tullutkaan esiin, koska kukaan ei keksinyt mitään seiska kierroksella. Ainakin itselle jäi tosi hyvä maku pelistä. Tosin kestoa pelillä oli reilusti, en muista tarkkaan kauanko siinä meni, mutta boxin kyljessä mainittu "60-90 min" ei tietenkään toteutunut, taisi mennä tuo "maksimi" aikakin tuplasti.

Toinen koitos oli sitten "mestareiden" ja "oppipoikien" kohtaaminen, kun konkarit Opa ja Tare saivat vastaansa joukon innokkaita noviiseja. Jani, Jamppu ja Ile olivat valmiita astumaan mestarin saappaisiin. Jälleen aloitettiin sääntöjen selostuksella, joka sujui ripeämmin kuin viimeksi.

Peli eteni "reippaasti", Jamppu munas pelinsä ekalla kierroksella (omien sanojensa mukaan), ja varmemmaksi vakuudeksi vielä lisäsi tuskaansa tekemällä pelin kuluessa muutamia taktisia ja strategisia virheitä, joita jopa kömmähdyksiksi voisi kutsua. Keksintöjä kuitenkin taas tehtiin ja huutokauppaa käytiin aika usein. Läheskään kaikkia keksintöjä ei tosin tälläkään kertaa saatu valmiiksi. Tässäkin pelissä loppu yllätti, ainakin osan pelaajista:

"Jaa eikö tässä vaiheessa saa enää noita resursseja."
"No ei saa."
"Just."

Rahaa kuitenkin kerättiin, ja Tare voitti Opan kahdella rahalla. Muut jäivät hieman jälkeen. Jampun loppupelikään ei mennyt nappiin, ja hänellä oli 5.:n kierroksen jälkeen enemmän rahaa kuin lopuksi. Ei kauheen tehokasta toimintaa.

Peli ylitti jälleen kaikki odotukset, nimittäin keston suhteen. Peli kesti yli neljä tuntia!!! Vapise Caylus! Tosin peli ei tuntunut (ainakaan omasta mielestäni) mitenkään pitkältä. Peli etenee kuin juna, ja oma vuoro napsahtaa kohdalla tasaiseen tahtiin. Pelin päättyminen on sinällään hyvin ennakoitavissa, eikä pelin kestoon (kierrosten määrään) voi vaikuttaa (toisin kuin monissa muissa peleissä). Lisäksi lopussa (tai missään vaiheessa) ei ole Caylusmaista megalomaanista järkeily/optimointi -vaihetta.

Kahden pelin jälkeen voi todeta, että kyseessä on kyllä hyvä peli. Innolla odotan seuraavia kertoja. Ja kun kokemusta kertyy, niin peli todennäköisesti hieman nopeutuu, ja samalla radikaalit munaukset vähenevät. Tiukkaa vääntöä lienee siis luvassa.