Leonardo on aikamme suurimpia neroja. Tai ainakin jonkun ajan. Menneen ajan? Oman aikansa? What ever, nyt on kyse siitä pelistä, lautapelistä. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään säälittävä "Da Vinci -koodi" tyyppinen lälläily, vaan kunnon äksön mättö. Nyt keksitään hidastavia portaita, läpäiseviä seiniä ja vedenalaisia panssarivaunuja. Ja tietysti myös automaattivasara!!!
Peliä pelailtiin joulun tienoilla pari kertaa. Ekalla kertaa mukana Tare, Mari, Tapzu ja Opa. Sääntöjä lueskeltiin ja selviteltiin, tai siis mä yritin selittää muille mitä olin aikasemmin lukenu, peli oli kuitenkin kaikille ensimmäinen.
Kyllä siinä eespäin päästiin, keräiltiin "kunkun feivoreita", lisää äijiä, matskua, labraupgradeja ja vaikka mitä. Tai siis just noita, eikä mitään muuta. Ja sitte keksittiin vähä kaikkee.
Peli sujui ihan rattoisasti (en ees muista kuka voitti, Tare tai Tapzu varmaan, mä kumminki hävisin), eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. Ainoa suurempi hämmästelyn aihe oli pari viimeistä kierrosta, ja niissä lähinnä se, että ne tulivat eteen hieman varkain ja uusia keksintöjä ei tullutkaan esiin, koska kukaan ei keksinyt mitään seiska kierroksella. Ainakin itselle jäi tosi hyvä maku pelistä. Tosin kestoa pelillä oli reilusti, en muista tarkkaan kauanko siinä meni, mutta boxin kyljessä mainittu "60-90 min" ei tietenkään toteutunut, taisi mennä tuo "maksimi" aikakin tuplasti.
Toinen koitos oli sitten "mestareiden" ja "oppipoikien" kohtaaminen, kun konkarit Opa ja Tare saivat vastaansa joukon innokkaita noviiseja. Jani, Jamppu ja Ile olivat valmiita astumaan mestarin saappaisiin. Jälleen aloitettiin sääntöjen selostuksella, joka sujui ripeämmin kuin viimeksi.
Peli eteni "reippaasti", Jamppu munas pelinsä ekalla kierroksella (omien sanojensa mukaan), ja varmemmaksi vakuudeksi vielä lisäsi tuskaansa tekemällä pelin kuluessa muutamia taktisia ja strategisia virheitä, joita jopa kömmähdyksiksi voisi kutsua. Keksintöjä kuitenkin taas tehtiin ja huutokauppaa käytiin aika usein. Läheskään kaikkia keksintöjä ei tosin tälläkään kertaa saatu valmiiksi. Tässäkin pelissä loppu yllätti, ainakin osan pelaajista:
"Jaa eikö tässä vaiheessa saa enää noita resursseja."
"No ei saa."
"Just."
Rahaa kuitenkin kerättiin, ja Tare voitti Opan kahdella rahalla. Muut jäivät hieman jälkeen. Jampun loppupelikään ei mennyt nappiin, ja hänellä oli 5.:n kierroksen jälkeen enemmän rahaa kuin lopuksi. Ei kauheen tehokasta toimintaa.
Peli ylitti jälleen kaikki odotukset, nimittäin keston suhteen. Peli kesti yli neljä tuntia!!! Vapise Caylus! Tosin peli ei tuntunut (ainakaan omasta mielestäni) mitenkään pitkältä. Peli etenee kuin juna, ja oma vuoro napsahtaa kohdalla tasaiseen tahtiin. Pelin päättyminen on sinällään hyvin ennakoitavissa, eikä pelin kestoon (kierrosten määrään) voi vaikuttaa (toisin kuin monissa muissa peleissä). Lisäksi lopussa (tai missään vaiheessa) ei ole Caylusmaista megalomaanista järkeily/optimointi -vaihetta.
Kahden pelin jälkeen voi todeta, että kyseessä on kyllä hyvä peli. Innolla odotan seuraavia kertoja. Ja kun kokemusta kertyy, niin peli todennäköisesti hieman nopeutuu, ja samalla radikaalit munaukset vähenevät. Tiukkaa vääntöä lienee siis luvassa.
2 kommenttia:
Pitkä oli peli, menikö tohon sääntöjen selvittelyt mukaan, vai oliko varsinainen peli tällä kertaa pidempi? Ei ensimmäisellä kerralla mennyt sääntöjenkään kanssa kuin joku 3 tuntia.
Ittekkin ihan tykkäsin, ja koitan uudelleenkin varmasti mielenkiinnolla. Tosin en tiedä miten pelin mielenkiinto säilyy, jos pelit alkaa keskimäärin kestää tollasta 4 tuntia.
Kyllä tua tais olla jopa pelkkä peliaika. Sääntöihinkään ei silti mennyt kovin kauaa, että en tiä sitte. Pitkä oli kumminki, mutta ei pitkäveteinen!
Peli on kumminkin sen verran "kevyt" verrattuna esim Caylukseen, että vaikka vuorot venyy ja täytyy miettiä kaikennäköstä, niin mitään megapähkäilyoptimointijupinamättöö ei esiinny. Vaikka toinen menee "omille apajille" voi itse mennä vielä perässä ja maksaa enemmän, tai halutessaan/pystyessään ounata mestan. Joka tapauksessa kaikkea ei tarvitse miettiä uudelleen, vaikka kaveri varastaa "oman" siirron.
Kaikkiaan siis pelin pituus ei ole yhtä raastavaa kuin Cayluksessa tai Puerto Ricossa, tai esim Power Gridissä. Ja loppua kohden Leo (näin kavereiden kesken) jopa nopeutuu, päin vastoin kuin kaverinsa. Ja se, että lopussa ei voi optimoida kuin oman pelinsä, tekee lopusta nopeamman, kevyemmän ja ehkä näin ollen mielekkäämmän kuin edellisissä.
Ja edelleen uskon, että peli nopeutuu huomattavasti, kun kaikki pelaajat ovat pelanneet sen pari kolme peliä.
Lähetä kommentti