Tahkolle lähti mukaan San Juan ja Caylus Magna Carta. Leonardokin oli hilkulla, mutta välttyi niukasti hukkareissulta tilanpuutteen vuoksi. Ja olihan se selvää, että CMC:kin on turhan raaka peli tommoseen reissuun, mutta mitäs pienistä.
Huania tulikin sitten pelailtua useampi peli kokoonpanolla Tare, Jukka ja Opa. Kuinka monta, ja kuinka niissä kävi, sitä on paha sanoo (paitsi mä voitin ainakin kaks erää). Tare voi sitten vaikka kommentoida pelejä, jos on tarkempaa muistikuvaa.
Se ainakin selvisi, että Huani sopii vallan mainiosti pienen (ja vähän isommankin) tissuttelun lomaan. Päätökset eivät loppujen lopuksi ole mitään valtavan haastavia, ja peli ottaa aivan maksimissaan sen puoli tuntia, joten se on just soppeli ajantappopeli. Revanssin voi yleensä ottaa heti yhden pelin päätettyä, toki juomavarastot tulee ensin täyttää...
2 kommenttia:
No ni! Joko rupeette uskomaan, että sitä voi välillä vaan "lätkiäkin". Ja edelleen - yliopistolla vedettiin 14 minuuttiin kerran läpi! Toki aika turbolla silloin.
Sen verti muistan että voitin kaks ekaa ja Opa tosiaan kaks viimestä peliä. Jukan voittosaldo tais jäädä nollaks mutta hyvin Jukka kyllä paino päälle. Tais voitto livetä käsistä huonohkon tuurin ja parin alottelijan mokan takia. Jukka uhos siinä revanssia revanssin perään ja myönsi jääneensä jonkin sortin San Juan -koukkuun.
Lähetä kommentti