Twilight Struggle

Great game.

We played once and I hated it, did not want to see the game in front of me ever again. But then I had dreams of strategies, and could not think of anything else "need to play, need to play" (no, I am not talking about any drug)

Guess who won the 2 games we played until the end...

EPIDEMIC!

Ensimmäiset sessiot Pandemickia otettiin ryhmittymällä Jussi, Tare ja Opa. Pelattiin kaksi peliä harjoittelumielessä ja helpoimmalla tasolla. Ensimmäinen peli meni oikeastaan ihan reenatessa, kun ei oikein vielä tajunnut pelistä juuri mitään. Ei aikakaan, kun iljettävä musta virus valtasi ketjureaktioiden saattelemana kaistaleen Euroopasta Afrikan kautta Intiaan asti. Loppu oli nopea, mutta armoton.

Toiseen peliin lähdettiin uljain mielin, uusien specialistien voimin. Peliin ratkaisevan säväytyksen toi "dispacther", jonka erityisominaisuus on melko vahva: dispacher voi omalla vuorollaa liikutella myös muiden pelaajien nappuloita ympäri maailmaa (tietyin rajoituksin toki). Tare hoiteli dispacherin virkaa erittäin mallikkaasti, ja pian saivat ukot ja kuutiot kyytiä. Lähellä hävitystä käytiin, kun punaisia kuutioita oli hetken vain yksi jäljellä, mutta suosta noustiin, kun punainen vastalääke saatiin kehitettyä kreivin aikaan. Lopulta saatiin suhteellisen helposti loputkin lääkkeet keksittyä, ja

ihmiskunnan oli kiittäminen tehokasta Norton Antivirus -ryhmää olemassa olonsa jatkumisesta. (Dispacher pystyy erityisominaisuutenaan siis vain liikuttamaan toisten nappeja, mutta me taidettiin käyttää sitä silloin tällöin myös muiden toimintojen etätekemiseen, lähinnä laatikoiden poistamiseen...)

Pelistä jäi melko miellyttävä maku suuhuun. Alku oli tietysti haparointia, eikä peliin välttämättä vieläkään päässyt "oikealla tavalla" sisään. Yhteistyöpeli kun on, pitää siihen suhtautua täysin eri tavalla kuin perinteisempiin vääntöihin. Tunnelma ja pelaaminen on jatkuvasta kuoleman uhasta huolimatta leppoisaa, ja varmasti muutaman pelikerran jälkeen pääsee tosissaan pelin maailmaan mukaan.

Ensimmäiset pelit pelattiin hyvin avoimeen tyyliin, jolloin lopulta lähes kaikki siirrot pelissä tehtiin yhteistuumin. Tämä on tietysti tarkoituskin, mutta kokemuksen karttuessa on kanssakäymistä varmasti syytä hieman vähentää. Parasta on, että ryhmä voi helposti keskenään sopia, kuinka paljon esimerkiksi oman käden korteista saa kertoa muille, ja missä määrin yksittäisen pelaajan toimintoja sunnitellaan yhdessä. Sopivan vuorovaikutussuhteen löytyessä, peli on hyvää vastapainoa "hampaat irvessä" pelattaville optimointimegamättöväännöille.

Pandemic, eli miten ebola pysäytettiin

Pandemic pelissä virukset (tai muut katalat tappavat taudit tai taudin aiheuttajat) ovat valloittamassa maailman, ja pelaajat yrittävät yhteistuumin estää virusten leviämisen ja lopulta tuhota kaikki virukset maan päältä. Tai ainakin neljä katalaa virusta, eli punaisen, sinisen, keltaisen ja mustan viruksen, jotka kuutioiden muodossa uhkaavat ihmiskuntaa. Peli on yhteistyöpeli, eli pelaajat taistelevat yhdessä viruksia vastaan, jolloin peli voitetaan tai hävitään yhdessä. Kukin pelaa periaatteessa omaa peliään, mutta kommukointi pelaajien välillä on vilkasta. Lopulta on ryhmän itsensä päätettävissä, kuinka avoimesti omia ja toisten siirtoja analysoidaan. Varmasti pelaajien kehittyessä on mielekkäämpää vähentää "yhteisten siirtojen" tekemistä, ja antaa vain pieniä vinkkejä siitä, mihin suuntaan peliä kannattaisi omalta kantilta viedä. Peliä voi lisäksi pelata kolmella eri vaikeusastella, joten ryhmän kehittyessä voi haastetta lisätä.

Pelilaudan muodostaa maailmankartta, jossa on 48 kaupunkia ympäri maailmaa. Kaupungeista on linkkejä toisiin kaupunkeihin, ja pelaajat sekä virukset pystyvät liikkumaan linkkejä pitkin. Lisäksi pelaajat pystyvät lentämään erilaisin säännöin ympäri maailmaa. Pelaajien tehtävänä on tuhota kaikki neljä eri virustyyppiä, joka onnistuu kehittämällä vastalääkkeen eri virustyyppeihin. Tärkeää on kuitenkin koko ajan myös hillitä virusten etenemistä, jotta virukset eivät pääse leviämään hallitsemattomasti kaupungista toiseen. Kutakin virusta kuvaa eriväriset kuutiot, joita laitetaan pelilaudalle virusten levitessä. Jos jonkin viruksen kuutiot loppuvat, pääsee virus valloilleen ja ihmiskunnan kohtalo on sinetöity (ja se kohtalo on huono).

Pelin aluksi kullekin pelaajalle arvotaan yksi viidestä eri specialistikortista. Kullakin specialistilla on omat erikoistaitonsa, ja onkin varsin tärkeää pystyä hyödyntämään kunkin erityisosaamista mahdollisimman hyvin. Erityisosaamiset ovat tyypillisesti sellaisia, että pelaaja pystyy tekemään tiettyjä toimintoja helpommin tai tehokkaammin kuin muut pelaajat. Pelin alkaessa osa kaupungeista tartutetaan viruksilla ja tietty määrä viruslaatikoita asetetaan näihin kaupunkeihin. Kaikki pelaajat aloittavat matkansa Atlantasta, jossa sijaitsee suuri tutkimuskeskus.

Yksi pelivuoro koostuu kolmesta vaiheesta: 1. toimintavaihe, 2. "pelaajakorttien" nosto, 3. virusten leviäminen. Toimintavaiheessa pelaajalla on käytössään 4 toimintakertaa, jotka voi vapaasti käyttää haluamiinsa toimintavaihtoehtoihin. Eri vaihtoehtoja ovat liikkuminen, viruksen hoitaminen, tutkimuskeskuksen perustaminen, hoitokeinon keksiminen tai kaupunkikortin antaminen toiselle. Pelaajilla on kädessään "playercardeja", jotka voivat olla kaupunkikortteja tai tapahtumakortteja. Osa toiminnoista vaatii tietyn kaupunkikortin käyttämistä, ts.pelaajan pitää pelata sen kaupungin kortti jossa sillä hetkellä on, tehdäkseen tietyn toiminnon, tai pelaaja voi esimerkiksi siirtyä lentämällä siihen kaupunkiin, jonka kortin pelaa. Tapahtumakortit sisältävät erityisiä pelaajia helpottavia tapahtumia, jotka voi käyttää milloin tahansa.

Toimintojen jälkeen nostetaan käteen uudet toimintakortit. Vuoron lopuksi levitetään viruksia infection korteilla, joita on yksi jokaista kaupunkia kohden (ts. virukset lisääntyvät niissä kaupungeissa, minkä kortti nostetaan). Toimintakorttien sekaan on piilotettu EPIDEMIC! kortteja, jotka tullessaan edistävät virusten leviämistä entisestään.

Pitkän tähtäimen tavoitteena on siis hoitokeinojen keksiminen. Lyhyellä tähtäimellä on kuitenkin tärkeämpää kriisipesäkkeiden hoitaminen. Jos kaupunkiin tulee yli kolme samanväristä kuutiota, seuraa "ryöpsähtäminen", jolloin virus leviää kaikkiin viereisiin kaupunkeihin. Erityisen vaarallista on, jos seuraa ketjureaktio, sillä silloin kuutiot helposti loppuvat, virus ryöstäytyy käsistä ja pelaajat häviävät (ja ihmiskunta tietysti katoaa maailmankartalta). Lisäksi liian monta ryöpsähdystä sinänsä tietää ihmiskunnan tuhoa, samoin kuin pelaajkorttien (kaupungit + erityistapahtumat) loppuminen.

Siinäpä se oli, ei ehkä pähkinän kuoressa, mutta pähkinäpussissa kuitenkin.

Saksatilaus perillä

Tänään putkahtivat postiluukusta (tai no pakettiauton takaluukusta) uusi Saksatilaus. Siellä siis pelejä Ollille, Tarmolle, Jussille, Mikalle, Jarmolle ja mulle. Kivasti siis uutta pelattavaa.

Pitäisikö sitä sitten järjestää viikonlopulle Kankaanpään peliehtoo #10? Kaikenlaista kivaa mätettävää olisi: Pandemic, Chicago Express, Gridin lisurit, uutta Carcassonnea, Truckerin törkylisäosa....

Tahkolla pari peliä

13.-14.02.2009

Oltiin sitte Tahkolla laskettelemas (ryyppäämäs) laskettelemas (ryyppäämäs). "Lautapeliporukasta" oli mukana Tare ja minä. Lisäksi Jukka luettiin "varmoihin pelaajiin" mukaan, muut yhdeksän reissuun osallistujaa olivat etukäteen kysymysmerkkejä pelaamisen suhteen. Tämän takia mitään isompia pelejä ei mukaan otettu. Niinpä matkaan lähti Tapanilta lainattu kevyiden (kortti)pelien setti, jossa oli Dominion, Mamma Mia!, Frank's Zoo, King Lui, San Juan ja Eläinpyramidi. Tare valkkasi setin kai mieleisekseen, huippujahan nuo taitavat kaikki olla... No, ainakin sopivia myös muille kuin lautapeliaktiiveille. Lisäksi mukana oli Ollin Station Master (ja pokeri ja jatsinopat tietysti). Vaihtoehtoja siis oli, mutta pelaaminen jäi lopulta olemattomaksi, sillä peleistä pelattiin vain Dominionia ja Mamma Miaa, molempia kahdesti. Ja toki pokeriakin otettiin yksi 12 hengen turnaus, mutta se ei kuulu tähän.

Dominionia pelattiin pari peliä kokoonpanolla Tare, Jukka ja Olli. Jukalle peli oli uusi, mutta hyvin hän tuntui pääsevän peliin mukaan, kun kokemusta peleistä kumminkin on. Pelit oli tasasia ja sinäsnä suht normit setupit tuli kumpaankin peliin. Eka peli tais mennä Tarelle n. 40 pisteellä, muut 10 pisteen sisällä. Toisen pelin voitti Olli reilulla 40 pisteellä, muut olivat 40 pisteen molemmin puolin.

Toisessa pelissä tuli kyllä erikoinen loppu, en muista kyllä aikaisemmin näin käyneen. Pelissä oli hyvin rahaa, toimintoja ja korttien nostoja tarjolla, joten peli lähti sutjakasti liikkeelle. Suht aikaisessa vaiheessa saatiin ensimmäiset läänit. Läänejä meni perä perää monta, jolloin ruvetttin kiireen vilkkaa ostamaan myös pienempiä pistekortteja. Yhtäkkiä läänibisnes kuitenkin hiipui, kun kaikilla oli niin paljon pistekortteja kädessä, että rahaa ei saanut 8 käteen millään. Lopulta tilat ja pitäjät loppuivat, läänejä oli vielä pari kolme, ja toimintakorttejakin oli vähintään viisi joka pakassa.

Peli siis ei ollutkaan loppumassa, kun kukaan ei saanut läänejä. Toisaalta peli oli oletettavasti varsin tiukka, joten suin päin ei mitään toimintojakaan kukaan ruvennut ostelemaan. No sitten rahaa käytettiin kultarahoihin ja seikkalijaan, sillä useasti oli kädessä 6-7 rahaa, mutta perinteiseen tapaan sitä kahdeksaa ei tullut sitten millään. Aika kauan sitä sitten tahkottiin turhaan, siis siinä mielessä, että pistetilanne ei muuttunut miksikään. Läänit taidettiin lopulta saada kaupaksi, ja peli päättyi tasaisissa merkeissä (muutaman pisteen sisällä kaikki).

Joka tapauksessa peli siis kesti aika kauan, ja loppu oli toki varsin tylsää mättämistä. Syynä erikoiseen tilanteeseen oli varmaankin liian aikainen siirtyminen pistetehtailuun. Vaikka kaikilla siinä vaiheessa tuntuikin olevan hyvin rahaa käytössä, oli kaikkien pakka kuitenkin melko pieni. Kun sitten kaikki pitäjät ja tilat sekä suuri osa lääneistä olivat pakassa tilaa viemässä, ei sitä rahaa sitten enää käteen tullutkaan.

Vaikka toinen peli ei mikään mielyttävin peli ollutkaan, näytti Dominion toisaalta taas vahvuutensa, eli jokainen peli voi tosiaan olla erilainen. Toki mieluummin haluaa mielyttäviä kokemuksia, mutta toisaalta tuollainen kräpisetuppi, tai oikeastaan vaan kräpipelaaminen, saa aikaan sen, että seuraavaa peliä odottaa entistä enemmän.

Mamma Mia otettiin neljästään, kun "Api" saatiin hullutettua mukaan ja viidentenä mukana olleen "Laten" kärsivällisyys loppui jo ennen kuin säännöt oli käyty läpi. Muut pelaajat olivat samat kuin yllä. Ennen peliä ja alkupelistä Api ja Jukka (ja varsinkin moni joka ei pelannut) naureskelivat pelille ja suolsivat solvauksia minkä ehtivät. Toisen kierroksen aikana kuitenkin Api ja Jukka olivat jo innoissaan, ja viimeisellä rundilla suorastaan pelin lumoissa. Ainakin siinä määrin siis, että seuraavana päivänä Apikin suorastaan fernes, että pelattais ny jo Chili-Luumua, kun muut pelasivat Dominionia. Ekassa pelissä kaikki saivat aikaan 5 pitsaa, toisessa pelissä Jukka näytti todelliset karvakäden taitonsa leipoessaan kaikki 8 pitsaa valmiiksi!

Valtaosa peleistä siis kävi vain vähän tuulettumassa, mutta toisaalta olisi harmittanut, jos peli-intoa oliskin ollut enemmän, ja pelejä mukana vähemmän. Tiedä sitten, miksei enempää tullut pelattua, ehkä lasketteleminen (ryyppääminen) vei voimat, keskittymiskyvyn ja peli-innon. No toisaalta alunperinkään ei kovin suurta innostusta peleille suuremmassa mittakaavassa odotettu, eikä lopulta itselläkään mitään suunnatonta hinkua ollut väkisin noita pikkupelejä sen enempää mätätä.

Game night at home

Our Valentine's day celebration was shaped by boardgames this year. Since Tarmo and Olli were somewhere in the woods "skiing" we decided to have a different game group at home, wich endded up really nice too.

We invited a selection of people from that group that play in the university on Thursdays afternoon. Jussi, Mikko and Johanna came to visit us, along with pikku Venla: a sweet and pretty girl. It was really nice to play games with such a different group, different tactics used, different speed of each round, and different games too.

Jussi was the first to arrive, and we first played Blue Moon City (Jussi 5 Tapani& Mari 4). After that Tapani and Jussi played Jambo (71-50) and Pylos (Jussi +1)

When the others arrived we played the following games:

Agricola (Johanna 31, Tapani 26, Mikko 25, Mari 23, Jussi 22)
Tapani used a new tactic: did not get any animals, built 3 rooms at once and made a huge big pastor covering all remaining space!

Notre Dame (Mikko 64, Tapani 53, Johanna 50, Jussi 44)

Space Alert (simulation cooperation game! If it wasn't for Shadow Hunters, it would be the nerdest game I've ever played!) The boys were really exited about this game, it was funny to see their faces, like if they were 7 years-old with an exciting new game, hehehe
Jussi was our captain, Tapani the communications officers and Mikko the internal combat smth. Johanna and I were just random spaceship officers.

Tsuro (Mikko, Mari, Jussi, Johanna, Tapani)
Tapani was the first out of the game, and I lost Mikko (winner) by one or two pieces

Velhojen Yö (Johanna wins!)
Nice game to be played in the dark :)

Thank you Mikko, Jussi, Johanna & Venla for the wonderful time together. Welcome again, any time. And let's try to eat less candy next time, hahaha! Damn, we eat a lot of candy :)

And for the others, HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ!
Mari

Pelejä Tampereella

Saksan pelejä odetellessa kokoonnuttiin viikonloppuna Tampereelle pelailemaan keskimittaisia pelejä. (Ei sitä nyt etukäteen oltu suunniteltu, mutta sellasia tuli enimmäkseen kuitenkin pelattua.) Pelaamassa oli erilaisin kokoonpanoin Tare, Olli, Jarmo, Mari ja Tapani.

Ollin uutuutta Station Masteria tyypitettiin useammankin pelin verran. Ihan pätevä lyhyemmän luokan peli. Ei kuitenkaan mene ihan filleristä, koska ottaa reilun puolisen tuntia. Vaikuttaisi toimivan ihan kivasti 3-6 pelaajalla. Tämän pelin ansioksi voisi laittaa sen, että peli ei tasoita itse itseään, vaan isojakin eroja pääsee tulemaan. Toisaalta itse kritisoin peliä siitä, että se ei palkitse riskinottoa. Olen sitä mieltä, että kaipaa nollamatkustajan (tai kaksi). Vähintään hintansa väärti kuitenkin.

Pylosta pelailtiin myös useampaan otteseen eri parien välillä. Tässä pelissä on yllättävää syvyyttä. Aina kun luulee keksineensä miten kannattaa pelata, niin aina jostain takaportista toinen tulee ja vie pelin. Tuuriahan ei ole ollenkaan, mutta tuntuu että aina vedetään ohi. Ihan kuin pokeria. Taitaa olla mulla jo toistakymmentä peliä parissa viikossa.

Kokonaan uusi peli testauksessa oli Velhojen yö, joka pääsi jopa yllättämään sillä, että siinä oli jopa ihan peliäkin, eikä pelkästään 5 sekunnin ilo siitä että näkyy pimeässä. Ei se nyt silti mikään "oikea peli" ole, mutta varmasti tulee leikittyä puolitosissaan uudestaankin. Ekan erän jälkeen haluttiin heti ottaa toinen erä, mutta siinä Tarmo jaksoi yhden vuoron, ja sitten rikkoi pelin "ainutta sääntöä" eli nosti ukkonsa irti laudasta ja tökki kattilansa pesään.

Vähän pidemmistä peleistä pelattiin Ys ja Alhambra kolmella lisäosalla. Ys oli kohtuullinen menestys, vaikka kaikki olivatkin sitä mieltä, että kerätyt pisteet pitäisi olla piilossa, koska muuten pari loppukiekkiä kestävät liian kauan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että peli ei venynyt mitenkään megapitkäksi. Tästähän on säännöissäkin mukana lyhyempi variantti eli Ys express...

Alhambrassa mentiin melko perinteisen kaavan mukaan. Kaikille tuttu peli, joten mitään hirvittävää kestoa ei tullut vaikka kolme lisäosaa luonnollisesti pidensivätkin peliä. Tuntui siltä, että lisäosat tasoittivat peliä, koska erot jäivät pienemmiksi kuin yleensä. Lisäksi reservin käyttöön tuli enemmän järkeä lisäosalla.

Jossakin välissä kokeiltiin myös Frank's Zoota, joka on yksi omista korttipelisuosikeistani. Vähän vastahankaisesti porukka aloitti, mutta tuntui lopulta ihan pitävän pelistä. Ei mitään erikoista innostusta kenelläkään, mutta ei tyrmättykään. Itse pidän pelissä erityisesti sen kivasta joukkuepelistä, joka mahdollistaa järkevän pelaamisen lähes millä tahansa pelaajamäärällä. Peli on myös kivan näköinen =P

Keskikokoisista peleistä mukana myös Blue Moon City (molemmilla lisäosilla). Peli pikkuisen venähti normaalista tunnin kestosta noin 1,5 tuntiin, muttei kuitenkaan liian pitkäksti. Bonuksilla ja neljällä pelaajalla timantit ovat tärkeitä, hirveällä määrällä kortteja ei välttämättä tee niin paljon, kun peli kuitenkin päättyy jo neljään uhraukseen.

Dominion taitaa kuulua nykyään oikeastaan jokaiseen peli-iltaan. Tällä kertaa pelattiin kaksi erää. Toisessa pelissä olin kerännyt eniten pisteitä, mutta aivan lopussa huomattiin, että olin pelannut Pidot väärin, enkä ollut tuhonnut sitä. On se kumma, että vaikka on jo monta kymmentä peliä pelannut, niin silti ei muista tuommoista sääntöä.

Twilight Struggleakin vähän demottiin parin kierroksen ajan. Sai aika tyrmäävän hylkäyksen porukalta. Jännä juttu, että Marin kanssa tykätään ihan pirusti.

Kankaanpään peli-ilta #9

31.01.2009

Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.

Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.

Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.

Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".

Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31

Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.

Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.

Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.

Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!

Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".

Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.

Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.

Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33

Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.

P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!