31.01.2009
Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.
Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.
Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.
Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".
Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31
Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.
Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.
Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.
Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!
Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".
Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.
Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.
Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33
Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.
P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!
5 kommenttia:
Mielenkiintosta analyysiä mutta tosta Shogunin aikapohdinnasta viä.. Eikös viiden minuutin mietintäajalla kokonaisuudessaan menisi vain puoli tuntia (2 vuotta, 3 toimintaa per vuosi). Muutenkin arvioisin et tos pelis keskimääränen toiminta-aika oliki juuri siinä viiden minuutin hujakoilla eli ruokoton osuus tosta koko pelin kestosta meni toimintojen ja siirtojen toteutukseen (riisit, verot, taistelut, ostot, kapinat, pisteytykset) sekä tietysti alkudraftiin, mikä lohkas kaiken spekuloinnin kera hiukan vajaa tunnin.
Kato perkele, ehdit kommentoimaan ennenku kerkesin korjaan ton aikatouhun. Tosiaan noinhan se on.
Veikkaisin silti, että toimintojen valittemiseen menee keskimäärin yli viisi minuuttia. Mutta en tiä sitte.
Joka tapauksessa jos toimintojen valintaan menee peliajasta vain puolituntia, ja alkudraftiin normaalisti 15-30 minuuttia, tarkoittaa tämä normaalissa n. kolmen tunnin pelissä sitä, että yli kaksi tuntia tehdään semmosia juttuja, jotka hyvin vähän vaikuttavat pelin lopputulokseen. Toki toimintoja toteutettaessakin joutuu vielä muuttamaan suunnitelmiaan johtuen muiden tekemistä valinnoista ja toimintojen järjestyksestä, mutta pääosin tämä vaihe pelistä on vain suoraviivaista toteuttamista.
Jos siis peliajasta alle 1/3 menee järkeilyyn ja päätösten tekoon, ja loppuaika on täyttä pakkopullaa, on peli painotus täysin perseellään, joko meillä tai ylipäätään. Eihän siinä vain ole mitään järkeä, että 5 minuutin järkeilyä seuraa 20 minuutin lootien hinkkaaminen.
Peli olisi paremmin tasapainossa, jos toteuttamisvaiheeseen menisi maksimissaan yhtä kauan aikaa kuin suunnitteluvaiheeseen. Tämä vain ei tällä yhtälöllä ole mahdollista. Toteutusvaihetta voi olla vaikea nopeuttaa määräänsä enempää, kuitenkin esim taistelut vievät aina jonkin verran aikaa, kun lootia räknäillään.
Jos pelin kestoa ei pysty oleellisesti lyhentämään, ei peli mielestäni tunnu kiinnostavalta. En vain näe mielekkäänä "pelata" peliä kolmea tuntia, jos siitä vain tunti on pelaamista, ja loppuajan voisi lopputuloksen muuttumatta istua yhtä hyvin vaikka paskalla kuin pelin ääressä.
Jos tosiaan Shogunissa aika kuluu noin, niin on tosiaan pahasti jotain vinksallaan. Siitä on kyllä paljon aikaa kun viimeksi pelasin, mutta ei mulla kyllä tuollaista muistikuvaa ole pelistä. Vaatiipa siis peliä, ennen kuin oman tuomioni annan. Voisin kyllä väittää, että jokin ei teidän tyylissä ihan kympillä toiminut, jos noihin "yhteisiin toimiin" meni noin valtava osa ajasta tavallaan hukkaan. Voitteko ajatella, että peli nopeutuisi paljon jos olisi rutiinia, eli useampia pelejä lähiaikoina?
Siitä olen samaa mieltä, että pelissä kuin pelissä downtime (mitä lieneekään suomeksi - lonniminen?) on se asia, mikä itseäni pääsee välillä ärsyttämään isostikin. Yleensä pelin kesto sinällään ei ole ongelma, vaan se, että joissakin peleissä vain itse ei pääse tekemään mitään pitkiin aikoihin. Esimerkiksi vaikka Cayluksessa voi käydä näin. Eli omat siirrot ovat selkeitä, mutta muut joutuvat/haluavat miettiä omiaan pitkään.
Toisena esimerkkinä on nyt ollut Twilight Struggle, jossa 3-4 tunnin kestosta huolimatta mielenkiinto säilyy, kun oma vuoro on koko ajan. Tietysti kaksinpelissä tietysti on enemmän omia vuoroja, mutta TS:ssä ei ole oikeastaan yhtään prähnäämistä, vaan peli juoksee eteenpäin vaudilla, vaikka yhteiskesto onkin pitkä. Jopa Mari pelasi mukisematta yli neljän tunnin session kun tekemistä oli koko ajan.
Varmasti peli nopeutuisi tuosta, enkä ole edellisistä kommenteista huolimatta kirvestä kaivoon heittänyt. Pelin ohjepituushan on 2,5 tuntia, eli kolmen tunnin kesto ei sinänsä ole liian pitkä. Erikoista on se, että suurin osa aikaa menee kaikesta päätellen joutavuuksiin.
Downtimehan muodostuu yleensä siitä, että pelaajat tekevät toimenpiteitä ja vaikeitakin päätöksiä vuorotellen. Tällöin yhden ollessa vuorossa muut odottavat. Mitä useampi pelaaja, sitä enemmän downtimea. Ja mitä kattavampia ja vaikuttavampia päätöksiä/tekemisiä, sitä enemmän downtimea yhdellä kertaa. Ja nimenomaan yhtäjaksoinen odotelu on kamalinta.
Shogunissa itse asiassa ei juuri ole downtimea. Valintavaihe tehdään yhtäaikaa, joten oikeasaan ainut odottelu tulee siitä, jos saa hommat valmiiksi ennen muita. Samoin toimintojen suoritus on yhtäaikaista, eli koko ajan keräillään ja siirrellään tavaraa yhdessä.
Kyse ei siis varsinaisesti ole siitä, etteikö pelissä olisi "tekemistä" koko ajan. Sen sijaan kyse on sitä, että suurin osa "tekemisestä" tuntuisi olevan joutavaa puuhastelua, joka ei vaikuta pelin kulkuun tai lopputulokseen. Toiminnot on pakko suorittaa jos voi, ja suurin osa niistä tehdään siten kuin on ennalta suunniteltu/määrätty: riisiä otetaan se mitä lapussa lukee, joukot ostetaan ja sijoitetaan sinne mihin on aiottu jne. Kaikki tämä tapahtuu joka tapauksessa, ilman minkäänlaista järkeilyä. Ainoastaan taisteluissa suunnitelmat ja toteutus voi muuttua kesken kaiken.
Toisin sanoen suurin osa toimintojen suorittamisesta voisi hoitua automaattisesti: kuka tahansa hekilö, kone, apina tms. voisi suorittaa tämän vaiheen, olettaen, että tämä "dummy" tietäisi miten toiminnot suoritetaan.
Ja tämä on se ongelma, joka periaatteellisella tasolla pelissä häiritsee. Pitkästä kestosta suurin osaa menee pakollisten rutiinien hoiteluun, eikä varsinaiseen pelaamiseen. Tämä ei välttämättä ole ongelma itse pelin aikana, siis silloin, kun peli on saatu käyntiin. Kuten sanottu, tekemistä kyllä riittää. Mutta peliä valittaessa tämä ehkä kaivertaa takaraivossa. Ja se on nimenomaan se seikka, jonka takia homman soisi muuttuvan.
Ehkä olen vääntänyt kärpäsestä härkäsen, tiedä häntä. Peli on kumminkin Geekissäkin suht korkealla, joten tuskin se aivan rikki voi olla. Enkä itsekkään yhden pelikerran jälkeen peliä vielä paskaksi hauku, vaan ehdottomasti haluan peliä vielä pelata.
Pelikelloahan voi myös miettiä shakkityylisenä, että jokaisella pelaajalla on käytettävissään koko pelissä tietty määrä aikaa. Tiukoilla hetkillä voi miettiä pitkään mutta muuten on pakko sitten tehdä päätökset nopeasti.
Lähetä kommentti