Pelejä Tampereella

Saksan pelejä odetellessa kokoonnuttiin viikonloppuna Tampereelle pelailemaan keskimittaisia pelejä. (Ei sitä nyt etukäteen oltu suunniteltu, mutta sellasia tuli enimmäkseen kuitenkin pelattua.) Pelaamassa oli erilaisin kokoonpanoin Tare, Olli, Jarmo, Mari ja Tapani.

Ollin uutuutta Station Masteria tyypitettiin useammankin pelin verran. Ihan pätevä lyhyemmän luokan peli. Ei kuitenkaan mene ihan filleristä, koska ottaa reilun puolisen tuntia. Vaikuttaisi toimivan ihan kivasti 3-6 pelaajalla. Tämän pelin ansioksi voisi laittaa sen, että peli ei tasoita itse itseään, vaan isojakin eroja pääsee tulemaan. Toisaalta itse kritisoin peliä siitä, että se ei palkitse riskinottoa. Olen sitä mieltä, että kaipaa nollamatkustajan (tai kaksi). Vähintään hintansa väärti kuitenkin.

Pylosta pelailtiin myös useampaan otteseen eri parien välillä. Tässä pelissä on yllättävää syvyyttä. Aina kun luulee keksineensä miten kannattaa pelata, niin aina jostain takaportista toinen tulee ja vie pelin. Tuuriahan ei ole ollenkaan, mutta tuntuu että aina vedetään ohi. Ihan kuin pokeria. Taitaa olla mulla jo toistakymmentä peliä parissa viikossa.

Kokonaan uusi peli testauksessa oli Velhojen yö, joka pääsi jopa yllättämään sillä, että siinä oli jopa ihan peliäkin, eikä pelkästään 5 sekunnin ilo siitä että näkyy pimeässä. Ei se nyt silti mikään "oikea peli" ole, mutta varmasti tulee leikittyä puolitosissaan uudestaankin. Ekan erän jälkeen haluttiin heti ottaa toinen erä, mutta siinä Tarmo jaksoi yhden vuoron, ja sitten rikkoi pelin "ainutta sääntöä" eli nosti ukkonsa irti laudasta ja tökki kattilansa pesään.

Vähän pidemmistä peleistä pelattiin Ys ja Alhambra kolmella lisäosalla. Ys oli kohtuullinen menestys, vaikka kaikki olivatkin sitä mieltä, että kerätyt pisteet pitäisi olla piilossa, koska muuten pari loppukiekkiä kestävät liian kauan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että peli ei venynyt mitenkään megapitkäksi. Tästähän on säännöissäkin mukana lyhyempi variantti eli Ys express...

Alhambrassa mentiin melko perinteisen kaavan mukaan. Kaikille tuttu peli, joten mitään hirvittävää kestoa ei tullut vaikka kolme lisäosaa luonnollisesti pidensivätkin peliä. Tuntui siltä, että lisäosat tasoittivat peliä, koska erot jäivät pienemmiksi kuin yleensä. Lisäksi reservin käyttöön tuli enemmän järkeä lisäosalla.

Jossakin välissä kokeiltiin myös Frank's Zoota, joka on yksi omista korttipelisuosikeistani. Vähän vastahankaisesti porukka aloitti, mutta tuntui lopulta ihan pitävän pelistä. Ei mitään erikoista innostusta kenelläkään, mutta ei tyrmättykään. Itse pidän pelissä erityisesti sen kivasta joukkuepelistä, joka mahdollistaa järkevän pelaamisen lähes millä tahansa pelaajamäärällä. Peli on myös kivan näköinen =P

Keskikokoisista peleistä mukana myös Blue Moon City (molemmilla lisäosilla). Peli pikkuisen venähti normaalista tunnin kestosta noin 1,5 tuntiin, muttei kuitenkaan liian pitkäksti. Bonuksilla ja neljällä pelaajalla timantit ovat tärkeitä, hirveällä määrällä kortteja ei välttämättä tee niin paljon, kun peli kuitenkin päättyy jo neljään uhraukseen.

Dominion taitaa kuulua nykyään oikeastaan jokaiseen peli-iltaan. Tällä kertaa pelattiin kaksi erää. Toisessa pelissä olin kerännyt eniten pisteitä, mutta aivan lopussa huomattiin, että olin pelannut Pidot väärin, enkä ollut tuhonnut sitä. On se kumma, että vaikka on jo monta kymmentä peliä pelannut, niin silti ei muista tuommoista sääntöä.

Twilight Struggleakin vähän demottiin parin kierroksen ajan. Sai aika tyrmäävän hylkäyksen porukalta. Jännä juttu, että Marin kanssa tykätään ihan pirusti.