Lautapeliturnauksen jälkihöyryjä

Niin, jossain vaiheessahan en edes ollut tulossa koko geiminkeihin, mutta kun peliohjelma oli ok ja seurassakaan ei valittamista, plus että Tapani pakotti, niin siitä se ajatus sitten lähti.

Noudatetaan edellisten turinoitsijoiden kaavaa ja mennään peli kerrallaan.

Der Untergang von Pompeji

Mä olin tätä pelannu aikasemmin kahdesti, ehkä jopa kolmesti, joten tiesin mistä oli kyse. Muutenkin tämä oli varmaan turnauksen helpoin peli, joten vaikka viime kerrasta oli aikaa, niin ei tämän kanssa hukassa oltu. Muistaakseni aikasemmissa peleissäni oon saanu hyvin ukkoja kentälle, niin tälläkin kertaa. Tosin määrä ei aina voita laatua ja se tuli tässäkin pelissä taas todistettua. Ukkoja oli juu, mutta huonoissa paikoissa keskikaupungilla. Tällä kertaa voiton veikin Jamon optimalistinen minimalistitaktiikka, yhden erolla Tapaniin ja muhun. Mulla tosin enemmän paloja ku Tapanilla, eli olin kolmas. Santtu jäikin sitte ryöttäästi, kolmen erolla meihin. Yhtään omenia en saanu, joten omalta osalta en päässy toteuttaan tuota "burn the red tokens" -sääntöä, ku santtu taas repi olikoseny kolme omenia peräperää. Jep, turnaus oli avattu, ei häävit pisteet, mutta peli oli mukava.

Dominion

Mitenkään ketään väheksymättä, niin tähän osui mulle ainakin etukäteen turnauksen helpoin poolijako. Heikillä ei tiemmä kokemusta liiemmälti ollut ja Marille tuotti pelaamattomuuden kanssa lisäongelmia suomenkieliset kortit. Päävastustajani oli siis Santeri, enkä häntäkään pitänyt juuri minään. En edes muista, mitä kaikkea setuppiin kuului, sillä kortit oli musta katsoen väärinpäin ja niistä suurin osa sellasia, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Nytkin meikäläisen pakassa taisi toimintakorteista kiertää vain kuparintuhooja ja kellari. Hopeaa oli vaikka muille jakaa ja kultaa vain yksi. Muiden raatihuoneet onneksi auttoivat lisärahojen nostossa. Tällä konstilla saatiin läänienemmistö, vaikka Santun kanssa kovaa kilpajuoksua lopussa käytiinkin. Ja Marin tekstiä hieman korjatakseni: kyllä kaikki varmaan huomasivat, että mä niitä läänejä sieltä aloin napsimaan ku niillä aina pläiskin kaikkia naaman päälle pirunaurun kera. Santtu vaan oli ainoa joka pystyi tekemään asialle jotain. Heikki yritti kellarikomboja ja Mari nättiä hymyä, mutta ei auttanut. Voitto siis mulle ja tulipa nähtyä domisetuppi ilman kappeleita ja/tai gardeneita. Turnaus sen kuin paranee.

Onko tän nimi oikeasti Menolippu Eurooppa

Sitten tulikin heti vuoroon turnauksen ainoa peli, josta ei minkäänlaista kokemusta saati kuvaa, paitsi tyhmä nimi. Noh, perusteet olivat onneksi pompeiji-tasoa, eli hyvin yksinkertaiset. Pelasinkin sellaista ekakertalaisen seiftiä, että tein vain usean helpon reitin ja kortteja otin sitä mukaa kun oli tarve. Lopussa se ei kuitenkaan riittänyt mihinkään ja peli voitettiinkin täysin päinvastaisella katsantokannalla, eli korttiarsenaalin ylitykityksellä ja parilla ääryysreitillä. Peli itsessään oli kuitenkin kiva, vaikka pistesaalis taas heilahtikin pohjalukemiin.

Ruokatauko

Ennen seuraavaa rykäsyä pidettiin lyhytmuotoinen tauko syömistä tai muuta henkilökohtaista huoltoa varten. Käväisin siinä välissä tos noin, ja paluumatkalla iski saakelin huono olo, joka koveni sitä mukaa mitä lähemmäks pelipaikkaa lähenin. Ovesta astuessani havaitsin syyn, siellä oli pöydällä Ricochet Robots. Meinas tulla DDDENF. Onneks se oli kuitenkin pelailtu jo mun poissaollessani, ni pystyin pidätteleen. Et sä silti pelaa taukopelejä lautapeliturnaukses.

Our Lady

Pohjalta pääsee VAIN ylöspäin, joten tästä napattiin turnauksen toinen neljän pisteen potti. Pienoisena yllätyksenä kuitenkin, sillä etukäteen kuvittelin tämän olevan Taren suvereeni näytös. Suurin voitontekijä oli varmaan josain vaihees B-vaihees sekoteko 6 äijää puistoon, täysnotre ja nopea irtopistetehtailu ennen ku rutto tuhos pisnekset. Lopussa sitten tasaisesti pisteitä sieltä sun täältä, mikä auttoi kahden pisteen eroon Taresta. Tare veti taas sitä optimipeliään, eli aina oli ajoitukset kohdillaan lahjomisiin, mutta tällä kertaa tais touhu kaatua huonoon puistopisnekseen ja pienen rahan Notreihin, jotka huntattiin pois aika hyvin, etenki Santtu piti siitä huolen. Heidikin oli ilmeisesti juonessa mukana ja jotakuinkin pidätti Tarelle edulliset kortit.

Race for the Galaxy

Vastassa Jamo ja Tare - 'ärjes! Ei toivoakaan. Marilla sentään vielä vähemmän ku mulla. Kuten edellistä edellisen blogistin blogauksesta käy ilmi, Jamoa vielä hellittiin pelin parhaalla alotuksella. Jännitys meni siis kättelyssä, vaikka Tare parhaansa yritti ja hyvä olikin. Vaikka mäkin pelin idean ja mekaniikan tunnenkin ja mattilan kaiken ku näen ni morjestan, ni kokemuksen taso, Jamo ja minä, ei ollu SSSAMA. Tiettarireiskalla joskus tulee itteänsä kidutettua, mutta sen se tekoäly ei oo inhimillinen. Tällä kertaa olin alussa pakotettu raakaan ruskeispisnekseen ja vaikka loppuvaiheessa tradella tulikin ekstrakorttia ekstrakortin perään (parhaimmillaan 19 korttia kädessä ennen discardia), niin en saanut juuri mitään aikaiseksi. Ainoan (hyödyllisen) ?-deven sain vasta viimeisellä vuorolla. Tein vaan surkeita valintoja ja aina kun sain jonkun hyvän kortin, niin olin heittänyt pois sille edulliset kaverit edellisvuorolla.

Fairy Tale

Tämä oli mulle turnauksen toiseksi epätutuin peli. Takana vain yksi pelailu, mutta onneksi suhteellisen vähän aikaa sitten, joten se riitti pääsemiseen nopeasti jyville. Tässäkin joutui Jamon kanssa samaan pöytään, mutta ei sitä vaan aina tajua hävitä vaikka kuuluis. Todennäköisyydet oli tällä kertaa mun puolella ja raakasti Jamoa vastaan, kuten Jamon omasta postista käykin ilmi, hunttaamiset sun muut. Heikki ei ilmeisesti tajunnut antavansa mulle hyviä kortteja ja Jamo ei ilmeisesti pystynyt olemaan antamatta mulle hyviä kortteja. Siinä sitten kun sain vielä jaoissa kaiken maailman 9p pariskuntia, joita on pakassa vain yksi, niin kolmen erän rotla meni sitten mulle. Rupesin muuten tykkäämään tästä pelistä paljon. Pitäisköhän sitä oikein saakurivie hommata ittellekki ku lautapelit.fi kaupitsee joulutarjouksena 7€:lla.

Puerto Rico

Tässä vaiheessa jo viimeistään kokonaistilanne oli selvä. Jamo oli ylivoimanen ja Tapanin kaula muhun oli kaksi pistettä. Eli jos Tapani olis ollu puertossa viiminen, niin mun olis pitäny olla vähintään kakkonen. Melko mahdoton tehtävä, kun pöydässä vielä lisäks Tare ja Heikki. Ounastelinkin että osakilpailuvoitosta taistelevat T ja T kun taas jumbosijasta M ja H. Jäsen H pelas kuitenkin hienosti, ja vaikka Taren ylivoimaa ei uhannut mikään, niin nappasi siinä kakkossijan ennen Tapania, josta itse jäin 5p päähän. Tässä oli varmaan peli, jossa pöytien ero oli kaikkein suurin. Meidän voittajalla oli samat pisteet kuin toisen pöydän jumbolla. Lisäksi voittajien ero oli 10p ja heidän parhaan ja meidän huonoimman ero oli 32p! Taisi siis naapuripöydässä olla meno melkomoista hurlumheitä, kun taas meillä kyttäiltiin ja kyräiltiin, eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään. En tiä, tässä kyllä jo iski väsy ja kyllästys muuten niin hienon rupeaman jälkeen.

Kuten jo siinä pelin lopussa sanoinkin, niin mulle Puerto on siitä erikoinen peli, että mitä enemmän sitä pelaa, sen vähemmän siitä tykkää. Miten sen sanois, Puerto vaikuttaa jotenkin sellaiselta peliltä, että sen voi "opetella ulkoa". Pelin ratkaisevin randomelementti tulee lähinnä toisten pelaajien valinnoista, eli rooleista. Siksi Puerto onkin mukavaa aloittelijaporukalla, kunnes joukossa alkaa olemaan pelaajia, jotka osaavat ennustaa heikompien pelaajien siirrot. Voisin kuvitella, että pelkkien propelaajien kesken peli menee kaavamaisesti ilman hengähdystaukoja, vähän kuin nopeusshakissa, vaikka tottakai tuon tason pelaajat varmasti jo osaavat pelata ennakoimattomasti. Tai no, osaanhan minäkin pelata ennakoimattomasti, mutta en siten, etteikö peli menisi vituiksi. No kuitenkin, yksikään peli, jossa voitto menee tietyllä todennäköisyydellä tietyn aloituspaikan pelaajalle, on sadan prosentin todennäköisyydellä peli, joka ei minuun pure. Minuun puree raaka random, johon pitää sopeutua (Truuti, Yspahan, ym ym). Kyllä mä silti Puertoa edelleen pelaan aina kun tarvis, mutta fanittamaan en ala.

Yhteenveto

Sijat oli aikamoista vuoristorataa: 3.,1.,4.,1.,3.,1.,4. Riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, mikä on ihan sillai joo. Ylipäätänsä turnauksesta sen verran, että kymmenen tuntia lautapelejä on raaka rykäisy jo sellaisellekin, joka tykkää lautapeleistä. Ihan oikeasti. Itse luulin siinä aamusella, että noutaja tulisi jossain vaiheessa, mutta itse asiassa touhu olikin todella mukavaa, eikä ajan kulua huomannut. Tähän vaikutti todella suuresti pelivalikoima, onneksi siis äänestäjät osasivat asiansa, sekä peliseura, olihan mukana Glögi-Santerikin, tosin ilman viihdetippoja tällä kertaa. Puerton aikana rupesi kyllä silti jo hiukan ramoon ja muukin porukka vähän hyytymään, mutta kyllä tällaista ihan mielellään ottaisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä kuitenkin sen Puerton verran lyhyempänä.

Lopuksi vielä kiitokset glögistä ja kahvista, sekä seurasta ja musiikkitarjonnasta. Kiitokset myös suunnittelijoille ja toimeenpanijoille, sekä pelin- ja tilanomistajille.

♥♥♥