Ennen lauantai-illan pokeripelejä Jussi, Tarmo ja Tapani laittoivat Manilan testiin.
Ensin lueskelimme sääntöjä ja otettiin yksi testikierros. Sen jälkeen otettiin alusta, ja alettiin pelata ihan "tosipeliä". Ensimmäisillä kierroksilla satamakapteenin paikasta huudettiin 17-20 rahayksikköä, ja todettiin, että sillä tosiaan on kivasti arvoa, koska kapteeni pääsee tekemään kaikki ratkaisut ensimmäisenä.
Aluksi ei oikein osattu arvioida, mihin laittaa apulaisensa, mutta kolmannella kierroksella alkoi jo tuntua siltä, että homma alkoi jo luistaa. Kolmannen "matkan" lopussa tapahtui kuitenkin sellainen epätodennäköisyys, että päätimme lopettaa pelin (pokerikin painoi jo päälle) siihen. Minä heitin kolmella nopalla täsmälleen oikeat luvut, jolla jokainen ruuhi osui merirosvolaan eli numeroon 13, jossa tietysti oli vain oma apulaiseni. Tästä napsahti tilille 90 pesoa, joka ainakin tuolla kokemuksella vaikutti aivan järjettömän ylivoimaiselta, ja joka olisi (ilman samanlaista tuuria muilla) varmistanut voiton itselleni jo heti pelin alussa. Toisaalta voihan olla, että tuo summa ei vielä olisi peliä ratkaissut, mutta vaikea kuvitella, että tilanne olisi muuttunut myöhemmin.
Joka tapauksessa pelissä oli mielenkiintoisen tuntuinen mekaniikka, jossa apulaisten asettelu siirtovuorojen välissä antoi erilaiset mahdollisuudet arvioida siirtojaan, kuin monen muun pelin "ohjelmointi" ennen kuin mitään tapahtuu. En tahtoisi kuitenkaan haudata tätä peliä heti, vaan antaa ainakin toisen mahdollisuuden, ja pelata ihan kokonaisen pelin. Uskoisin, että tuo haamuheitto oli kuitenkin sen verran harvinainen onnenkantamoinen, ettei se voi aina toistua. Toisaalta vähän pelottaa, että merirosvo on liian vahva paikka, jossa suht pienellä panostuksella voi palkinto olla aivan valtava.
Pitää lueskella muiden mielipiteitä, jos ovat havainneet samoja hommia ja ehkä löytäneet jotain ratkaisujakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti