Viagra... eiku Niagara testissä

Tiistaina paukutettiin poikain kans pienimuotoinen lautapelimättö. Pelejä oli muutama, väki hieman vaihtui ja tasaista oli. Sessiosta voi joku kirjoittaa erikseen. Tässä keskitytään "illan pääpeliin", eli Niagaraan, joka päätettiin illan päätteeksi ottaa ensitestiin. Peliä pelasivat Tapani, Jarmo, Petri ja Olli.


"Sääntöjä on kaksi sivua", Tapani sanoi. Oikeasti niitä oli noin 8 sivua. Tosin ne olisi voitu kertoa kahdessakin sivussa. Säännöissä oli huimasti toistoa ja turhanpäivästä jankkaamista, mikä johtunee pelin 8+ ikämerkinnästä. Kakaroille pitää vissiin vääntää rautalangasta kaikki. Sääntöjen läpikäynti kävi kuitenkin ripeästi. Seuraavassa ytimekkäästi oleellinen:

Pelin tavoitteena on selvittää kovin melamies (tästä johtunee sekaannus otsikossa). Pelissä melotaan kanootilla joessa Niagaran putouksen yläjuoksulla ja käytellään melaa, kerätään jalokiviä ja kuskataan ne tupiin. Pelaajilla on käytössään melakortteja, joissa on melapisteitä (1-6) tai pilvi. Käyttämällä melapisteitä voi meloa joessa edestakaisin ja kerätä kiviä. Käyttämällä pilveä voi hallita säitä (älkää mua syyttäkö, nää on säännöt). Kaikki melakortit pelataan ensin kerran, ennen kuin niitä voi käyttää uudelleen. Haastetta luo joen virtaus ja koski, johon paatit voivat tippua (ja tippuvatkin!). Pelin varsinainen suola on ryöstely, eli pelaaja voi ilman melapisteitä pölliä timankia toisilta. Tavoitteena on siis kuskata kiviä kotio, ja lopuksi voittaja selviää (jos ei intoudu ryyppäämään).

No, peli alkoi leppoisasti ja ennakkoluulottomasti, ja suurin osa kanooteista olikin koskessa parin kiekan jälkeen. Pikku hiljaa pelaajat pääsivät juonesta kiinni ja paatit pysyivät joessa ja kivet saivat kyytiä, ja tupiinkin tuli muutama. Näytti kuitenkin siltä, että peli ei oikein etene, kivet eivät vaan liiku tupiin kovin ripeästi. Sitten joku muisteli, että "mitenkäs se ryöstötouhu menikään". No tämä tietysti sytytti pelin uuteen kukoistukseen ja taktiset kuviot astuivat mukaan peliin. Samalla timantit rupesivat tippumaan yhä useammin pelaajien taskuihin kosken sijaan, ja peli päättyikin lopulta varsin nopiasti. Petri oli pitkään yhden kiven päässä voitosta, mutta joutui armottoman ryöstelyn kohteeksi. Siitä suivaantuneena hän pistikin petemäiseen tyyliin loppupelin ranttaliksi, ja painoi molemmat kanottiinsa suinpäin kosken syövereihin. Samalla Jarmo teki pari oivallista siirtoa, ja tilanne oli "shakki-matti": hänellä oli voiton varmistava timanki kyydissä, ja muilla ei ollut mahkuja ryöstöihin. Näin ollen peli päättyi seuraavalla kierroksella Jarmon voittoon.

Mitä jäi käteen? Peli vaikutti ensin ihan palikalta ja sitten pitkäveteiseltä. Kuitenkin, kun ryöstöhommat saatiin toimimaan, niin peli alkoikin tuntua ihan passelilta. Ryöstely, taktikointi ja yleinen kiusanteko toimi lopulta ihan hyvin. Eihän peli mikään mieletön kokemus näin jälkikäteen ajateltuna ollut, mutta kyllä siitä välipeliksi ainakin muutamaksi kerraksi on. Peli kesti ekalla kertaa melko kauan, mutta tämä johtui suureksi osaksi ryöstelyn puutteesta aluksi. Vaikka ryöstely tuo mukanaan taktikointia, "vastataktikointia" ja miettimisaikojen pidentymistä, nopeuttaa se kokonaisuudessan peliä, koska melapointseja ei tarvitse käyttää timanttien poimimiseen. Lopulta peli ei todennäköisesti jatkossa puolta tuntia enempää kestäne.

Yhteenvetona olkoon, että peli on kuin tehty välipeliksi: se on kevyt, leppoisa, hauska, sopivan kestoinen ja kuitenkin riittävän "taktinen" ollakseen mielenkiintoinen.