Twilight Struggle, 13.3.2010, Tapani & Mari
Voitin Neuvostoliitolla Tapsin loppupisteityksessä 13 pisteen erolla.
Eka peli meikälle. Ihan hyvä oli, kesti tosin kauan, ku koko ajan arpomista ja lukemista ja järkeilyä ja muuta, ja peli venyi vielä mahdollisimman pitkäksi, kun ei lopullista ratkaisua saatu vasta kuin loppupisteytyksessä. Mutta ei haitannu, ku ei ollu kiire mihkään.
Meikä sai alus hyvää painetta ja varsinkin Euroopassa olin jo Control-tilassakin jossain vaiheessa (tosin Eurooppa pisteytys oli juuri mennyt). Kuitenkin se tuli aina vain uudestaan sekoituspakkaan mukaan, joten pieni uhka oli koko ajan päällä. Muuallakin olin hyvissä asemissa koko ajan, ja Tapsi oli pikkasen alakynnessä. Loppua kohden tilanne koko ajan tasoittui, mutta onnistuin pitämään pintani, ja pisteityksissä en ainakaan menettänyt asemiani. Lisäksi ennen loppupisteytyksiä mulla oli sen verran vankka etu, että voittoon riitti se, että piti huolen että misään seudulla ei tapahdu mitään täysin odottamatonta luhistumista.
Yhdesä välis Tapsille tuli jollain kortin vaihdolla 4 pisteytyskorttia kerralla käteen, ja kun mullakin oli vielä yksi niin aika kovia pojoja oli tarjolla. Tosin Tapsi pysty hyvin luovimaan pisteytykset sopivassa järjestyksessä siten, että vaikka oli alunperin heikoilla niin sai pidettyä damaget minimissään.
Vähän myöhemmin myhäilin itseksekseni varsineisen masterplanin kanssa, jonka Tapsi onnistui tuurilla ja tietämättään estämään. Mulla oli kädessä War Games, jolla voi lopettaa pelin, jos Defcon on tasan 2. Olin pisteissä reilusti edellä, joten pelin lopetuksen kanssa kaverille annettavat 6 pistettä ei olis haitannu, joten suunnitelmani oli rähistä ensin sen verran että Defcon huononee, ja sitten päättää peli. Tapsi kuitenkin pelas kierroksen ekana korttina Missile Envyn, jolla se sai multa pois mun isoimman kortin, joka sattui olemaan juuri War Games. Näin ollen en päässyt toteuttamaan kieroilujani ja peli jatkui tavanomaisemmissa merkeissä. Tapsi ei ollu edes koskaan nähny koko War Games korttia, joten pelin loppuminen olis tullu totaalisesti puun takaa. Olis se varmaan vähä ihmetelly ensi, ku meikä rähisee ihan lämpimikseni ja tiputtelen defconia.
No kumminki. Jos peli kesto jatkossa pysyy vähän paremmin lapasessa, tai keston että sen pystyy suhteellisen luotettavasti arvioimaan (siis lähinnä maksimikeston), niin ehdottomasti tätä täytyy kyllä pelata useamminkin.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Presidenttipeliä sunnuntaina
Sunnuntaina päätettiin Marin kanssa palata vuoteen 1960 ja kirjottaa historiaa uusiksi: Kennedyn ketaleen oli aika jäädä kotiin kutomaan ja Nixonin nousta omalle paikalleen presidentiksi presidentin paikalle.
Pelinä siis 1960: The Making of the President, joka on korttivetoinen alue-enemmistöpeli, eli se muistuttaa hyvin paljon samojen jannujen Twilight Strugglea, jota myös sotapeliksi kutsutaan. Vaikka pelit ovat läheistä sukua en 1960:a sotapeliksi kutsuisi, vaan se on hyvin europelihenkinen. Toisaalta 1960:ssa teema on suhteellisen hyvin esillä sotapelien tapaan, joten ei kai se vertailu ihan hatusta vedetty ole.
Peli alkaa tilanteesta, jossa Nixonilla on vahva ote lännessä ja JFK:lla idässä. Siitä alkaa kuppien keinuttelu vaa-an molemmin puolin ja taistelu käy kiivaimpana tietysti isojen osavaltioiden kuten NY:n ja CA:n hallinnasta, koska niistä eniten valitsijamiesääniä on noukittavissa. Kandidaatit liikkuvat osavaltioiden ja eri alueiden välillä kampanjoimassa (käyttämässä korttien toimintapisteitä tiettyihin osavaltioihin), esiintymällä mediassa (toimintapisteillä vaikutusvaltaa alueille), antamalla mielipiteitä tärkeisiin aiheisiin (toimintapisteitä puolustus-, talous- tai ihmisoikeusasioihin) tai toteuttamalla erilaisia historiallisia tapahtumia (korttien eventit).
Noin parin tunnin ja 8 kierroksen jälkeen käydään lopulliset vaalit, joissa kunkin osavaltion kaikki äänet saa puolelleen se, joka johtaa kussakin osavaltiossa, tai jos kukaan ei johda, se jonka puolella media on kullakin neljästä pääalueesta. Jos mediakaan ei ole puolella, jokaiselle osavaltiolle on määritelty puoli, johon se keikkaa lopussa ilman mitään panostusta.
1960 on nyt kahden pelin kokemuksella hyvä vaihtoehto Twilight Strugglelle, jos kaipaa hiukan vähemmän hankalaa peliä, jonka keston voi arvioida paremmin. Tietynlainen jännitys jää ehkä vähän puuttumaan, koska välipisteytyksiä ei ole, eikä peliä voi hävitä ennen loppua kuten TS:ssä, mutta toisaalta tässä draaman kaari kehittyy loppuun asti ja vielä vaalipäivänäkin voidaan isoja muutoksia nähdä.
Niin ja lopuksi: Mari pelin vei Nixonin ja täysin ylivoimaisesti äänin 358-179
Pelinä siis 1960: The Making of the President, joka on korttivetoinen alue-enemmistöpeli, eli se muistuttaa hyvin paljon samojen jannujen Twilight Strugglea, jota myös sotapeliksi kutsutaan. Vaikka pelit ovat läheistä sukua en 1960:a sotapeliksi kutsuisi, vaan se on hyvin europelihenkinen. Toisaalta 1960:ssa teema on suhteellisen hyvin esillä sotapelien tapaan, joten ei kai se vertailu ihan hatusta vedetty ole.
Peli alkaa tilanteesta, jossa Nixonilla on vahva ote lännessä ja JFK:lla idässä. Siitä alkaa kuppien keinuttelu vaa-an molemmin puolin ja taistelu käy kiivaimpana tietysti isojen osavaltioiden kuten NY:n ja CA:n hallinnasta, koska niistä eniten valitsijamiesääniä on noukittavissa. Kandidaatit liikkuvat osavaltioiden ja eri alueiden välillä kampanjoimassa (käyttämässä korttien toimintapisteitä tiettyihin osavaltioihin), esiintymällä mediassa (toimintapisteillä vaikutusvaltaa alueille), antamalla mielipiteitä tärkeisiin aiheisiin (toimintapisteitä puolustus-, talous- tai ihmisoikeusasioihin) tai toteuttamalla erilaisia historiallisia tapahtumia (korttien eventit).
Noin parin tunnin ja 8 kierroksen jälkeen käydään lopulliset vaalit, joissa kunkin osavaltion kaikki äänet saa puolelleen se, joka johtaa kussakin osavaltiossa, tai jos kukaan ei johda, se jonka puolella media on kullakin neljästä pääalueesta. Jos mediakaan ei ole puolella, jokaiselle osavaltiolle on määritelty puoli, johon se keikkaa lopussa ilman mitään panostusta.
1960 on nyt kahden pelin kokemuksella hyvä vaihtoehto Twilight Strugglelle, jos kaipaa hiukan vähemmän hankalaa peliä, jonka keston voi arvioida paremmin. Tietynlainen jännitys jää ehkä vähän puuttumaan, koska välipisteytyksiä ei ole, eikä peliä voi hävitä ennen loppua kuten TS:ssä, mutta toisaalta tässä draaman kaari kehittyy loppuun asti ja vielä vaalipäivänäkin voidaan isoja muutoksia nähdä.
Niin ja lopuksi: Mari pelin vei Nixonin ja täysin ylivoimaisesti äänin 358-179
Geekistä katottua: Chicago Express
Pistetään ny sitte tänne jupinaa geekin muistiinpanoista, ku Tapani tos painostaa. Tolla otsakkee alotuksella (Geekistä katottua) siis tulle tästä edes lyötyä tänne jupinaa, sikäli kun Geekissä intoutuu pitempään tarinointiin kautta analyysiin. Kyseessä on siis suora copy-paste geekistä, jolloin kirjoittelun tarkoitus on lähinnä tehdä muistiinpanoja peleistä, jolloin voi myöhemmin vertailla esim. pisteitä, strategioita yms. sekoo, mitä peleissä tulee. Toivottavasti se kohjo ei linkitä näitä suoraan johki Facebookkiin tai Aamulehden etusivulle...
Chicago Express, 12.3.2010, Tapani & Mari
Opa 58, Tapsi 50, Vaajasaari 45, Rossi 32
Pitkästä aikaa tätäki pelattiin, ja ihan hyvä oli. Painoin Heikin kans "vihreetä linjaa" Chicagoon asti, vuorotahtiin ostettiin osakkeita, joten molemmilla oli intressejä rakentaa sitä. Muut yhtiöt ei päässy lähellekkään. Kolme muuta osti punaset osakkeet, ja se ryki alus, mutta sitte intressit loppu. Tapsi hamstras sinisen ittelleen, joten se jäi torsoks. Rossi ounas keltasen, johon mulla oli pieni stäbi, joten sieltä pientä taustatukee. Loppu taas vähän "yllätti", siis siinä mielessä, että osakkeita ostettiin lopussa hieman turhan kovalla hintaa, joten tappioita tuli.
Ehkä viides ja kuudeskin pelaaja toisivat hieman lisäväriä, ja muuttaisivat myös pelin luonnetta melkoisesti. Tällöin osakkeet jakautuisivat enemmän. Nyt hieman turhan helposti tulee "omat" firmat, eli joku ostaa ja suojelee omaa enemmistö osuuttaan. Tällöin myös rakenteluvastuu on yksistään enemmistöosakkaan harteilla, ja firmat jäävät pieniksi. Peli on luonteeltaan ehkä enemmän rakentelupeli (kuka rakentaa omaa firmaansa parhaiten) kuin sijoituspeli (kuka kerää parhaan osakesalkun ja hoitaa sitä parhaiten).
Useamman pelaajan pelissä osake-enemmistöä on vaikeampi saada (jos se nyt ylipäätään on edes tavoiteltavaa, joskus toki on, mutta ei itseisarvoisesti). Kun ei voi tehdä siirtoja, jotka hyödyttävät ainoastaan itseä (tai enemmän itseä kuin muita), pitää siiroja miettiä hieman laajemmin. Ei voi miettiä pelkästään sitä, että mitä itse voittaa, vaan myös sitä, mitä muut, eli ei-osakkaat, menettävät. Yhdellä siirrolla saa etua yhteen pelaajaan, toiselle toiseen ja kolmannella kolmanteen, joten siirtojen summa nousee ratkaisevaksi. Osakesalkun sisältö ja sen hoitaminen tuleekin tärkeämmäksi, eli pelistä tulee enemmän sijoituspeli.
Kun osakkeet jakautuvat tasasemmin, kehittyvät firmatkin tasaisemmin, koska useammalla pelaajalla on intressejä kehittää kutakin firmaa. Näin ollen useampi firma pääsee, tai ainakin yrittää tosissaan Chicagoon ja Wabashin merkityskin korostuu, jos se tulee peliin hieman aiemmin.
No niin, eipä tullut ihan pelkkä peliraportti. Kaikki edellä oleva on tietysti täysin spekulatiivista, koska kokemusta pelistä ei juuri ole. Ja ne pelit, mitä on pelattu, on tullut harvakseltaan ja ihan eri porukoilla, joten mitään tiukkoja johtopäätöksiä ei voi vetää. Lisäpelejä siis tarvitaan alle, ja toivottavasti niitä saadaankin. Peli on kuitenkin melko lyhyt eikä edes mikään kovin monimutkainen (paitsi ehkä selittää...), joten eiköhän toive saada toteutettua.
Chicago Express, 12.3.2010, Tapani & Mari
Opa 58, Tapsi 50, Vaajasaari 45, Rossi 32
Pitkästä aikaa tätäki pelattiin, ja ihan hyvä oli. Painoin Heikin kans "vihreetä linjaa" Chicagoon asti, vuorotahtiin ostettiin osakkeita, joten molemmilla oli intressejä rakentaa sitä. Muut yhtiöt ei päässy lähellekkään. Kolme muuta osti punaset osakkeet, ja se ryki alus, mutta sitte intressit loppu. Tapsi hamstras sinisen ittelleen, joten se jäi torsoks. Rossi ounas keltasen, johon mulla oli pieni stäbi, joten sieltä pientä taustatukee. Loppu taas vähän "yllätti", siis siinä mielessä, että osakkeita ostettiin lopussa hieman turhan kovalla hintaa, joten tappioita tuli.
Ehkä viides ja kuudeskin pelaaja toisivat hieman lisäväriä, ja muuttaisivat myös pelin luonnetta melkoisesti. Tällöin osakkeet jakautuisivat enemmän. Nyt hieman turhan helposti tulee "omat" firmat, eli joku ostaa ja suojelee omaa enemmistö osuuttaan. Tällöin myös rakenteluvastuu on yksistään enemmistöosakkaan harteilla, ja firmat jäävät pieniksi. Peli on luonteeltaan ehkä enemmän rakentelupeli (kuka rakentaa omaa firmaansa parhaiten) kuin sijoituspeli (kuka kerää parhaan osakesalkun ja hoitaa sitä parhaiten).
Useamman pelaajan pelissä osake-enemmistöä on vaikeampi saada (jos se nyt ylipäätään on edes tavoiteltavaa, joskus toki on, mutta ei itseisarvoisesti). Kun ei voi tehdä siirtoja, jotka hyödyttävät ainoastaan itseä (tai enemmän itseä kuin muita), pitää siiroja miettiä hieman laajemmin. Ei voi miettiä pelkästään sitä, että mitä itse voittaa, vaan myös sitä, mitä muut, eli ei-osakkaat, menettävät. Yhdellä siirrolla saa etua yhteen pelaajaan, toiselle toiseen ja kolmannella kolmanteen, joten siirtojen summa nousee ratkaisevaksi. Osakesalkun sisältö ja sen hoitaminen tuleekin tärkeämmäksi, eli pelistä tulee enemmän sijoituspeli.
Kun osakkeet jakautuvat tasasemmin, kehittyvät firmatkin tasaisemmin, koska useammalla pelaajalla on intressejä kehittää kutakin firmaa. Näin ollen useampi firma pääsee, tai ainakin yrittää tosissaan Chicagoon ja Wabashin merkityskin korostuu, jos se tulee peliin hieman aiemmin.
No niin, eipä tullut ihan pelkkä peliraportti. Kaikki edellä oleva on tietysti täysin spekulatiivista, koska kokemusta pelistä ei juuri ole. Ja ne pelit, mitä on pelattu, on tullut harvakseltaan ja ihan eri porukoilla, joten mitään tiukkoja johtopäätöksiä ei voi vetää. Lisäpelejä siis tarvitaan alle, ja toivottavasti niitä saadaankin. Peli on kuitenkin melko lyhyt eikä edes mikään kovin monimutkainen (paitsi ehkä selittää...), joten eiköhän toive saada toteutettua.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Perjantai 12.3 pelailut treellä
Painettiin Ollin ja Heidin kans perstantai aamusta treelle Tapanin ja Marin työ pelaileen. Tarkotuksena pelailla oikeen kunnolla ja kyllä sitä sitte semmonen 9h putkeen tuli pelattua.
Vaajasaari liitty sitte viä seuraan siinä 3 haminois.
Pelatut pelit:
1.Dominion intrigue
(Mari voitti ja 2,3 ja 4 sijat meni tosi tasaisesti muistaakseni ihan 1 pisteen erotuksella kaikki)
2. MammaMia
(välipelinä minä, Tapani ja Heidi pelattiin tällänen itselleni täysin uus korttipeli, joka osottautu ihan hauskaks peliks. Tapani voitti ja meikäläinen noviisina peittosi kuitenkin jo vähän kokeneemman Heidin)
3. El Grande
(Ehkä päivän paras peli, joka pelattiin omasta mielestäni. Peli on todella hyvä ja peli oli koko ajan suhteellisen tiukka. Minä, Tapani ja Olli pelattiin tätä. Olli johti koko ajan alusta asti ja voitti koko pelin, mutta Tapani jäi alussa todella paljon jo jälkeen , mutta loppurutistuksessa ja Ollin oikeseen kohtaan, toisiksviimmisellä kierroksella pelaama Veto kortti pilasi meikäläisen viimmisen kierroksen, jonka johdosta Tapani paino runsailla pisteillä meikäläisestä vielä ohi. Malauta mua korpes)
4. Chicago Express
(tässä mukana meikäläinen, Tapani, Olli ja paikalle saapunut vaajasaari. Itselleni ja heikille täysin uusi peli, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi aika mukiinmenevä peli, kun sen idean tajus pelin lopulla. Pelaan varmasti uudestaan, kun aika tulee. Olli voitti ylivoimasesti)
5. Puerto Rico
(Kaikille tuttu peli. Olli vei ja ei siitä sen enempää. Omat kokemukset: tein taas saman virheen ku aikasemminen et rahat loppu koko aja ja en saanu ostettua mitää. ens kerralla seki sitte korjaantuu)
täs välis oli kaikennäköstä ferneystä ja ruoanlaittoo (Olli kokkas komiaa kanaa mitä käytiin ostamas LIRILISTÄ.
6. Ricochet Robots
(ei varsinaisesti täysin pelattu, mutta se vaan oli siinä pöydällä ja kikkailtiin kaikki eri vaihtoehtoja lisäukolla ja semmosta. Oli itselle kyllä todella vaikeaa hahmottaa niitä reittejä ku pää toiminu sitte yhtään, kun ekaa kertaa kyseisen pelilaudan vierellä)
7. Shadowhunters
(itselleni taas täysin uusi peli. Muut olivat pelanneet. Itse en oikeen oo mitää mieltä tästä pelistä. Hyvä ja huono. Heikki ja Tapani jakoivat voiton. Itse en oikeen loppujen lopuks oikeen diggaillu tästä pelistä. en tiä mistä johtuu. arvosana tälle 6+)
8. Tsuro
(Meikäläiselle ja heikille viimminen peli ku tän jälkene lähettiin meneen kohti kpäätä. Aivan uskomattoman hyvä peli kaikessa sen yksinkertaisuudessaan. Heikki noviisina voitti)
Oli todella mukava päivä tällänen lautapelipäivä, joka oli itselleni se ensimmäinen. Mukavaa seuraa ja paljon ferneyksiä ja on mukavaa ku saa vedellä kuokan päälle ku fernetään liikaa.
Lisää näitä päiviä. Sellanen pitää viä omasta fysiologiasta sanoo, että kun en ole mikää supergeek niin oli just täydellinen tällänen 9h+ putkeen ja erilaisia pelejä. Todennäkösesti tästä pidemmät sessiot alkavat käymään raskaaks ja sen sellasta, mutta katotaan mihkä tämä uus lautapeli-innostus vie.
Vaajasaari liitty sitte viä seuraan siinä 3 haminois.
Pelatut pelit:
1.Dominion intrigue
(Mari voitti ja 2,3 ja 4 sijat meni tosi tasaisesti muistaakseni ihan 1 pisteen erotuksella kaikki)
2. MammaMia
(välipelinä minä, Tapani ja Heidi pelattiin tällänen itselleni täysin uus korttipeli, joka osottautu ihan hauskaks peliks. Tapani voitti ja meikäläinen noviisina peittosi kuitenkin jo vähän kokeneemman Heidin)
3. El Grande
(Ehkä päivän paras peli, joka pelattiin omasta mielestäni. Peli on todella hyvä ja peli oli koko ajan suhteellisen tiukka. Minä, Tapani ja Olli pelattiin tätä. Olli johti koko ajan alusta asti ja voitti koko pelin, mutta Tapani jäi alussa todella paljon jo jälkeen , mutta loppurutistuksessa ja Ollin oikeseen kohtaan, toisiksviimmisellä kierroksella pelaama Veto kortti pilasi meikäläisen viimmisen kierroksen, jonka johdosta Tapani paino runsailla pisteillä meikäläisestä vielä ohi. Malauta mua korpes)
4. Chicago Express
(tässä mukana meikäläinen, Tapani, Olli ja paikalle saapunut vaajasaari. Itselleni ja heikille täysin uusi peli, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi aika mukiinmenevä peli, kun sen idean tajus pelin lopulla. Pelaan varmasti uudestaan, kun aika tulee. Olli voitti ylivoimasesti)
5. Puerto Rico
(Kaikille tuttu peli. Olli vei ja ei siitä sen enempää. Omat kokemukset: tein taas saman virheen ku aikasemminen et rahat loppu koko aja ja en saanu ostettua mitää. ens kerralla seki sitte korjaantuu)
täs välis oli kaikennäköstä ferneystä ja ruoanlaittoo (Olli kokkas komiaa kanaa mitä käytiin ostamas LIRILISTÄ.
6. Ricochet Robots
(ei varsinaisesti täysin pelattu, mutta se vaan oli siinä pöydällä ja kikkailtiin kaikki eri vaihtoehtoja lisäukolla ja semmosta. Oli itselle kyllä todella vaikeaa hahmottaa niitä reittejä ku pää toiminu sitte yhtään, kun ekaa kertaa kyseisen pelilaudan vierellä)
7. Shadowhunters
(itselleni taas täysin uusi peli. Muut olivat pelanneet. Itse en oikeen oo mitää mieltä tästä pelistä. Hyvä ja huono. Heikki ja Tapani jakoivat voiton. Itse en oikeen loppujen lopuks oikeen diggaillu tästä pelistä. en tiä mistä johtuu. arvosana tälle 6+)
8. Tsuro
(Meikäläiselle ja heikille viimminen peli ku tän jälkene lähettiin meneen kohti kpäätä. Aivan uskomattoman hyvä peli kaikessa sen yksinkertaisuudessaan. Heikki noviisina voitti)
Oli todella mukava päivä tällänen lautapelipäivä, joka oli itselleni se ensimmäinen. Mukavaa seuraa ja paljon ferneyksiä ja on mukavaa ku saa vedellä kuokan päälle ku fernetään liikaa.
Lisää näitä päiviä. Sellanen pitää viä omasta fysiologiasta sanoo, että kun en ole mikää supergeek niin oli just täydellinen tällänen 9h+ putkeen ja erilaisia pelejä. Todennäkösesti tästä pidemmät sessiot alkavat käymään raskaaks ja sen sellasta, mutta katotaan mihkä tämä uus lautapeli-innostus vie.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Viikonloppupelailut Kankaanpäässä
Muistatteko niitä viikonloppuja kun on painettu oikein kunnolla pelejä? No en minäkään kun niistä on sen verran aikaa. Tänä viikonloppuna päästiin kuitenkin oikein kunnon tositoimiin Kankaanpäässä. Porukkaa oli ja pelejä riitti. Parhaimmillaan jopa 3 peliä yhtä aikaa.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Lisäosa Doomtrooperiin
Ni ma san pat. Puhutaan sitte erikoisemmasta jutusta. Heidin kanssa äsken googletettiin itteemme, ja mun osumista löytyi sitten kohtuullisen outo sivu: http://www.mutantchronicles.it/HomemadeExpansions.htm
Tuolla on monta kymmentä Doomtrooper-expansiota listattuna ja yhtenä siellä oli sitten meidän Reincarnation of Primeval Forces (siellä Reincarnation). Ei siinä vielä mitään, mutta siellä oli meikäläisen nimikin ja oikein kiiteltiin ja sun muuta.
Siis sen lisurin pysty OSTAMAAN sieltä vissiin painettuna, ja siitä oli otettu uus/päivitetty painos 2008!!!!!!!!!!!!!!!! Ja lisätiedoissa luki googletranslaten mukaan, että tää on kaikkein suosituin lisäosa, ja se oli nyt saatavilla uutena täysin päivitettynä versiona, jossa on paremmat grafiikat ja tekstitkin päivitetty ja käännetty ITALIAKSI!. Puhutaan morjestelusta. MORJES!
Tuolla on monta kymmentä Doomtrooper-expansiota listattuna ja yhtenä siellä oli sitten meidän Reincarnation of Primeval Forces (siellä Reincarnation). Ei siinä vielä mitään, mutta siellä oli meikäläisen nimikin ja oikein kiiteltiin ja sun muuta.
Siis sen lisurin pysty OSTAMAAN sieltä vissiin painettuna, ja siitä oli otettu uus/päivitetty painos 2008!!!!!!!!!!!!!!!! Ja lisätiedoissa luki googletranslaten mukaan, että tää on kaikkein suosituin lisäosa, ja se oli nyt saatavilla uutena täysin päivitettynä versiona, jossa on paremmat grafiikat ja tekstitkin päivitetty ja käännetty ITALIAKSI!. Puhutaan morjestelusta. MORJES!
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Maanantain peli-illat #1 ja #2
Pari viikkoa sitten laitettiin taloyhtiön rappukäytäviin ja Facebookiin ilmoitus, jossa toivotettiin pelailusta innostuneet tervetulleiksi meidän sekasotkuun illan viettoon. Ensimmäisellä kerralla ei vielä uskaliaita paikalle ilmaantunut, mutta viime viikolla päästiin sitten ensimmäisen kerran pelaamaan kun paikalle tupsahtivat naapurirapusta Juho ja Emilia. Toisella kerralla paikalla heidän lisäkseen vielä Heikki V ja Teemu V-v sekä brasilian vahvistus Medi.
Ensimmäisellä kerralla pelailtiin ainakin Tsuroa, eläinpyramidia, Notre Damea ja erä Tichua. Siinä tuli puheeksi, mitä Juho ja Emilia olivat pelanneet ja Marin suureksi innostukseksi heiltä löytyi omasta takaa Once Upon a Time, mitä sitten tilattiin seuraavalle kerralle.
Ja toisella kerralla sitten sitä pelattiinkin seitsemän hengen porukalla, joka tuntui ihan sopivalta peliin. Once Upon a Time on tarinankerrontapeli, jossa tietysti pelikokemus riippuu paljon porukasta ja fiiliksestä. Itse en ehkä olisi välttämättä sitä ensimmäisenä pelannut tollain ex-tempore, mutta Mari oli pelistä ihan fiiliksissä, joten sitä sitten iskettiin juuri muilta kysymättä. Varsinkin Teemu olisi aluksi tainnut mieluummin pelata mitä tahansa muuta, mutta pääsi peliin hyvin mukaan?
Muita pelejä toisella kerralla oli Pitch Car 1,5 setillä (sain muuten pitkästä aikaa oikein kunnolla pataan siinä), sekä Shadow Hunters, joka meni ensimmäistä kertaa ikinä niin, ettei kukaan riehunut ihan randomilla koko ajan kaikkien päälle (Pete ja Jarmo eivät olleet pelissä). Itse asiassa vihreät kortit meinasivat jopa loppua. Ekana lensin minä pihalle yhdessä Heikin kanssa kun toisemme tapoimme, pari muutakin multikilliä pelissä tuli, joten lopulta kävin niin, että samalla vuorolla kuolivat viimeinen shadow ja hunter ja eloon jäi pelkästään Allie, eli KAIKKI voittivat pelin. Joskus kerran on tainnut käydä niin, että 5/8 on voittanut, mutta tuo 7/7 oli jo hämärä.
Yksi erä Big Pointsiakin pelattiin jossain välissä.
Pelit jatkuu taas ensi maanantaina jos ja kun joku ilmaantuu paikalle. Kutsu on avoin.
Ensimmäisellä kerralla pelailtiin ainakin Tsuroa, eläinpyramidia, Notre Damea ja erä Tichua. Siinä tuli puheeksi, mitä Juho ja Emilia olivat pelanneet ja Marin suureksi innostukseksi heiltä löytyi omasta takaa Once Upon a Time, mitä sitten tilattiin seuraavalle kerralle.
Ja toisella kerralla sitten sitä pelattiinkin seitsemän hengen porukalla, joka tuntui ihan sopivalta peliin. Once Upon a Time on tarinankerrontapeli, jossa tietysti pelikokemus riippuu paljon porukasta ja fiiliksestä. Itse en ehkä olisi välttämättä sitä ensimmäisenä pelannut tollain ex-tempore, mutta Mari oli pelistä ihan fiiliksissä, joten sitä sitten iskettiin juuri muilta kysymättä. Varsinkin Teemu olisi aluksi tainnut mieluummin pelata mitä tahansa muuta, mutta pääsi peliin hyvin mukaan?
Muita pelejä toisella kerralla oli Pitch Car 1,5 setillä (sain muuten pitkästä aikaa oikein kunnolla pataan siinä), sekä Shadow Hunters, joka meni ensimmäistä kertaa ikinä niin, ettei kukaan riehunut ihan randomilla koko ajan kaikkien päälle (Pete ja Jarmo eivät olleet pelissä). Itse asiassa vihreät kortit meinasivat jopa loppua. Ekana lensin minä pihalle yhdessä Heikin kanssa kun toisemme tapoimme, pari muutakin multikilliä pelissä tuli, joten lopulta kävin niin, että samalla vuorolla kuolivat viimeinen shadow ja hunter ja eloon jäi pelkästään Allie, eli KAIKKI voittivat pelin. Joskus kerran on tainnut käydä niin, että 5/8 on voittanut, mutta tuo 7/7 oli jo hämärä.
Yksi erä Big Pointsiakin pelattiin jossain välissä.
Pelit jatkuu taas ensi maanantaina jos ja kun joku ilmaantuu paikalle. Kutsu on avoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)