Muistatteko niitä viikonloppuja kun on painettu oikein kunnolla pelejä? No en minäkään kun niistä on sen verran aikaa. Tänä viikonloppuna päästiin kuitenkin oikein kunnon tositoimiin Kankaanpäässä. Porukkaa oli ja pelejä riitti. Parhaimmillaan jopa 3 peliä yhtä aikaa.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
4 kommenttia:
Kyllä tuo truuti vaan oli kaiken sen hypetyksen arvonen, mitä on tässä aikain saatossa tullut kuultua. Tykkäsin vain sen verran, että nyt ei muut pelit tunnu enää miltään, vaikka jonkin verran on noita muitakin laatulautapelejä jo vyöllä. Toisaalta hyvä, että se on tollanen megatälli, ettei tule ihan joka torstai pelailtua, vaan täytyy oikeasti varata aikaa ja löytää pari kolme muutakin ajatonta tyyppiä mukaan. Jokanen pelikerta tuntuu näin suurelta tapahtumalta. Että on suuri kunnia päästä osallistumaan johonkin noin suureen ja harvinaiseen... no joo.
Meidän rykäsystä sen verran, että on se hienoo johtaa peliä reilu neljä tuntia ensimmäisistä vuoroista alkaen, ja sitten hävitä neljällä pisteellä jonkun idioottipactin ansiosta, minkä ei usko vaikuttavan loppupeleissä ratkaisevasti, koska sen todennäköisyys on luokkaa salamanisku päähän kesken lottovoiton. Kerranki olis elämässään kannattanu kuunnella Ollia.
Turnajaiset taasen oli tollanen mukavan mieto piperrys. Strategiaa vois paremmin saada jos alkuasetelmaa ei arpoisi, niinku nyt tehtiin. Toisaalta se meni hyvin kun itselle tuli "pesänvahdiksi" herttua, joka ei turhan monelle nappulalle taivu. Tapani pääsikin kerran kokeilemaan, mutta ei riittänyt arvovalta. Itse raivosin kunkulla voittoon vuoroa ennen kun Tapani olisi onnistuneesti muljuttanut oman kurkonsa meikäläisen herttuaa tirpomaan. Suotta kyllä hidastelin omaa rynnäkköä, mutta kun luulin että vastapuolella on kurko siellä loppuvastuksena passissa niin sovittelin siirtojani jonkun aikaa kun yritin saada sovittelijaa mukaan kunkkua saattamaan ja mahdollista tasatilannetta ratkaisemaan. Toisaalta laitoin myös puoliväliin lautaa kamikazemiehen kytikselle jos Tapanin kunkku olisi sittenkin hyökkäyspäässä. Sieltä se sitten oikeasti tulikin, mutta myös menikin.
en kans ymmärrä, että miks ei oo koskaan ennemmin pelattu tota turnajaiset -peliä. se oli ihan mukavan yksinkertanen peli eikä kestä kauaa. lisää sitä!
Dolmengötteri on vain hyvä peli! Mielipidettä vielä vahvistaa se, että voitin.
"Easy to learn, hard to master"
Götteristä edelleen se fiilis, että neljällä paras. Pitää sitä viittä nyt vielä testata, mutta kun muuallakin nelinpeliä kehutaan, niin kai se niin on.
Lähetä kommentti