Twilight Struggle, 13.3.2010, Tapani & Mari
Voitin Neuvostoliitolla Tapsin loppupisteityksessä 13 pisteen erolla.
Eka peli meikälle. Ihan hyvä oli, kesti tosin kauan, ku koko ajan arpomista ja lukemista ja järkeilyä ja muuta, ja peli venyi vielä mahdollisimman pitkäksi, kun ei lopullista ratkaisua saatu vasta kuin loppupisteytyksessä. Mutta ei haitannu, ku ei ollu kiire mihkään.
Meikä sai alus hyvää painetta ja varsinkin Euroopassa olin jo Control-tilassakin jossain vaiheessa (tosin Eurooppa pisteytys oli juuri mennyt). Kuitenkin se tuli aina vain uudestaan sekoituspakkaan mukaan, joten pieni uhka oli koko ajan päällä. Muuallakin olin hyvissä asemissa koko ajan, ja Tapsi oli pikkasen alakynnessä. Loppua kohden tilanne koko ajan tasoittui, mutta onnistuin pitämään pintani, ja pisteityksissä en ainakaan menettänyt asemiani. Lisäksi ennen loppupisteytyksiä mulla oli sen verran vankka etu, että voittoon riitti se, että piti huolen että misään seudulla ei tapahdu mitään täysin odottamatonta luhistumista.
Yhdesä välis Tapsille tuli jollain kortin vaihdolla 4 pisteytyskorttia kerralla käteen, ja kun mullakin oli vielä yksi niin aika kovia pojoja oli tarjolla. Tosin Tapsi pysty hyvin luovimaan pisteytykset sopivassa järjestyksessä siten, että vaikka oli alunperin heikoilla niin sai pidettyä damaget minimissään.
Vähän myöhemmin myhäilin itseksekseni varsineisen masterplanin kanssa, jonka Tapsi onnistui tuurilla ja tietämättään estämään. Mulla oli kädessä War Games, jolla voi lopettaa pelin, jos Defcon on tasan 2. Olin pisteissä reilusti edellä, joten pelin lopetuksen kanssa kaverille annettavat 6 pistettä ei olis haitannu, joten suunnitelmani oli rähistä ensin sen verran että Defcon huononee, ja sitten päättää peli. Tapsi kuitenkin pelas kierroksen ekana korttina Missile Envyn, jolla se sai multa pois mun isoimman kortin, joka sattui olemaan juuri War Games. Näin ollen en päässyt toteuttamaan kieroilujani ja peli jatkui tavanomaisemmissa merkeissä. Tapsi ei ollu edes koskaan nähny koko War Games korttia, joten pelin loppuminen olis tullu totaalisesti puun takaa. Olis se varmaan vähä ihmetelly ensi, ku meikä rähisee ihan lämpimikseni ja tiputtelen defconia.
No kumminki. Jos peli kesto jatkossa pysyy vähän paremmin lapasessa, tai keston että sen pystyy suhteellisen luotettavasti arvioimaan (siis lähinnä maksimikeston), niin ehdottomasti tätä täytyy kyllä pelata useamminkin.
2 kommenttia:
Tätä on sen verran jo tullut pelattua, että säännöt on hyvin hallussa, mutta silti näköjään on kortteja, joita en tuntenut lainkaan.
Toi War Games olis tullut ihan puskista. No nyt on sekin nähty.
Tosiaan kesto oli melkomoinen, useampia tunteja. Kuitenkin tää peli etenee koko ajan, eikä yksittäiset vuorot koskaan kauan kestä, vuoroja vaan tulee todella paljon, jos peli menee loppupisteytykseen asti.
Tulisko niitä nyt jotain 100 molemmille, jos lasketaan toisen pelaajan korteista tulevat lisävuorot toiselle pelaajalle. Eli kun laskee sääntöjenselityksen, setupin, kierrossetupit ja yli 200 vuoroa niin kestoa tulee kohtuu paljon vaikka vuorot olisivat tosi nopeitakin. Itseäni ei tässä pelissä kesto haittaa, koska downtimea tulee kuitenkin todella vähän jos ollenkaan.
Matsi tosiaan eteni Neuvostoliiton kovalla painostuksella koko ajan ja USA lähinnä rimpuili ja teki damage controllia sen minkä pystyi. Lopussa toki puntit lähtivät tasoittumaan, mutta kääntymään asti eivät päässeet. Hieno vääntö, ja kuten Olli sanoi, kun ei kiirettä ollut mihinkään niin ei haitannut vaikka kestikin. Ehkä tälläset pelit "kuuluu" alottaa just aamulla.
Tässä on taas tullut parina päivänä tätäki peliä vähän järkeiltyä. On se vaan kumma kuinka toinen peli on pitkä silloin kun se kestää yli puoli tuntia (Domi), ja toinen lyhyt jos se loppuu 2 tunnissa.
Kai sillä eniten on tekemistä sen kanssa, mitä peliltä odottaa etukäteen. Vai onko se sittenki se downtimen määrä, eli jos omat vuorot tulevat harvoin?
Lähetä kommentti