Kommentti edelliseen

Anteeks, mun oli pakko tehdä tästä oma postinsa, ku oli liian pitkä kommentiks tohon edelliseen.

Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.

Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.

Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.

Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.

Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.