Uusia pelejä vain moni

26.3. & 28.3.2010

Viikonloppuna Aululla painettiin pelisessioo pariin otteeseen. Perjantaina vähä lämmittelyä, lauantaina välipäivä (oli siitä lämmittelystä hyötyä) ja sunnuntaina olikin sitte raaka viihde. Listalla oli itselle runsas määrä uusia tuttavuuksia, joten heitetään niistä jotain yleistä läppää/mielipidettä njyt njyt njytttt.

Factory Manager
Tätä painettiin peräti kolmesti. Perjantaina oli aika lailla ämpyilyä ku oli uus peli periaattees kaikille, Tapani tosin oli vähä tatsia saanu. Sunnuntaina sitte jo rupes tehtaat pyöriin raakasti. Kolmen pelin jälkeen uskaltaa jo sanoo, että on pirun hyvä peli. Pelissä siis pyöritetään tehdasta parannellen koneita, lisäten varastoa, hankkien robotteja, optimoiden ja tehostamalla tuotantoa ja vähentämällä sähkönkulutusta tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon rahoo. Painetaan semmosella sitte. Pelissä on hyvä mekaniikka, jonka ehkä keskeisenä kohtana on vuorojärjestyksen huutokauppaus, tai ei ehkä huutokauppavaihe sinänsä, mutta itse vuorojärjestys toimii monella tapaa, joten se on sikäli tärkeä osa peliä. Ekana toimivat pääsevät ostamaan kaupasta ekana matskua (eli useammin sitä mitä haluavat), mutta viimesenä vuorossa olevat saavat usein ostoksensa alennuksella, joskin tarjontakin on heikompaa kuin alkupäällä. Viimeisenä vuorossa olevat kuitenkin pääsevät myös viimeisenä vaikuttamaan siihen, mitä kaupassa on itse asiassa myytävänä, joten ekana/viimesenä toimimisen hyödyt eivät ole aina itsestään selvät. Usein kaikkien täytyy kuitenkin antaa myös toisille jotain hyvää saadakseen itsekin samaa takaisin. Joka tapauksessa vielä ei ole selvää, onko hyvä olla aina ekana, aina viimesenä vai jotain siltä väliltä, sillä kaiken tyyppisillä keinoilla on pärjäilty.

Wizard
"Peli, jossa saa raivota." Saiko siinä ny raivota? Ja jos sai, ni kunnei sitte kaikis muiski peleis saa. Pikemminki kyseessä oli paikoin jopa hysteeristä naurua, irvailua, ilakointia, nyrkin puimista, mä sam patin hokemista ja muuta sekoilua. Ja huom, kyseessä on siis ihan perus lupaustikki, eli kauhun sekainen tunnelma oli jokseenkin erikoista meininkiä. Ihan hyvä peli kumminki, varsinkin tietysti useammalla pelaajalla lupauksia tulee monesti selvästikin enemmän kuin on tikkikierroksia, joten sekoo on luvassa.

Yspahan
Pelissä heitetään joka kierros vähintään yhdeksää noppaa. Ooooooli se sillain olematta tuuripeli. Ei vaan, noppien heittely vaikuttaa aina kaikkiin pelaajiin eikä varsinaista "parasta mahdollista" heittoa taida olla olemassa. Törkeitä tuuritällejä tulee harvoin, ja kun pelissä pelataan kumminkin verrattain paljon kierroksia, ei noppatuuri ole ehkä niin suuri ongelma kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Mutta noppapeli on aina noppapeli, ja varmasti toisinaan nopanheitto ratkaisee pelit nerokkaan taktikoinnin sijaan. Peli on kumminkin nopea, joten mitä sitte. Pelissä kerätään pisteitä haalimalla osuuksia kaupungin taloista, rakentamalla omia erikoisrakennuksia (joista saa lisäksi muitakin hyötyjä) ja tuuppaamalla karavaaniin tavaraa. Kultaa ja kameleita kerätään resursseiksi muun muassa rakentamiseen. Lisäksi toimintakorteilla voi napsia irtopinnoja ja saada muita etuja. Periaatteessa siis sekavaa meininkiä, paljon tekemistä ja häsäämistä, mutta lopulta peli on varsin yksinkertainen. Lisäksi peli on siis nopea, ja ennen kaikkea nopeatempoinen. Omalla vuorolla on periaatteessa aina monta vaihtoehtoa, mutta lopulta hyviä vaihtoehtoja on vain pari, joten valinnat eivät kestä kauaa. Ihan asiallista sekoo ekan pelin perusteella.

The Downfall of Pompeii
Peli on toisaalta rento, toisaalta ilkikurinen ja lopulta jopa karmiva. Ensin asutetaan hyvässä hengessä upeaa Pompeijin kaupunkia ensin yksittäin, sitten koko suvun voimin. Mutta kas kummaa, kuin yllättäen Vesusius pamauttaa hävityksen kauhistuksen ilmoille ja laavaa sinkoilee sinne tänne ja pakoon pitäis ehtiä. Rentoutta edustaa asutusvaihe, ilkikurisuutta toisten reittien estäminen ja porukan listiminen laavan kulkua ohjailemalla. Karmivuus juontaa siinä, että pelissä, jälleen hyvässä hengessä (tai jopa pyhässä hengessä) heitellään toisten pelaajien äijjiä tulivuoren uumeniin! Tosta noin vaan. Oli se normaalia. No kumminki, jälleen nopea ja nopeatempoinen peli, ei liikaa järkeilyä, mutta sopivasti vetävyyttä mielenkiinnon herättämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten blogissa on aikaisemmin esitetty, tuntuu tosiaan paikoin siltä, että ihan oikeasti juoksisi laavaa pakoon. Pieni paniikki iskee. Lisäksi pelissä on koko ajan pieniä valinnan paikkoja: ottaakko varmasti äijjä tai pari turvaan uhraten samalla useampia äijjiä varmaan kuolemaan polttavan laavan alle, vai yrittääkkö pelastaa väkeä pahasta pinteestä keskeltä pelilautaa ja vaarantaa samalla ne "varmatkin" pelastujat. Valitte siinä ny sitte.

Ubongo Extreme
Perjantaina vähä testailtiin ja extremeltä tosiaan tuntu. Meni vartti ennenku ykskään laatta oli valmis. Sunnuntaina pelattiin sitteen oikeen säännöillä Tapsi, Visa ja minä. Eka peli vedettiin helpommalla puolella, ja oliki suht helppo. Yhteensä pelaajilla tais yhdeksällä kierroksella jäädä joku 1-2 touhua tekemättä per pelaaja ja pisteet oli luokkaa Opa 37, Tapsi 31, Visa 28. Toinen vedettiin neljän palan puolella, joka oli vaikeempi. Ainaki mulle oli SAAAATANASTI vaikeempi. Puhutaan fernestä. Sain 3 laattaa 9:stä valmiiks ja 8 pistettä, samat säännöt siis muuten ku helpolla puolella, eli suht vertailukelpoinen ja pudotusta siis reilusti. Puhutaan haastavuudesta. No ei siinä sinänsä mitään, tosta nyt ei viä paljo tiä. Mutta ku jätkät veti vissiin kutakuinki ihan melkein täsmälleen samat pisteet ku helpolla puolella, joku 1-2 pinnaa erit. Vaikutti se niillä. Tai vähä kauemmin niilläki kyllä meni, mutta sai sentäs valmiiks melkein kaikki. En muista kumpi niistä voitti, mutta ne oli siinä 30 tuntumas kumminki molemmat. Puhutaan siitä, että mulla vaikutti helevetin paljon se puoli, ja muilla ei vaikuttanu yhtään. Erikoista mä sam pat. Mutta joka tapauksessa peli on siis paljon haastavampi kuin perus Ubongo, ja ei siihen enää tän jälkeen ole paluuta. Tätä jaksanee pelailla ainakin silloin tällöin, niin kauan kuin haastetaso pysyy riittävänä (eli itselläni varmaan kauiten, oooolimmä hyvä sillä vaikeemmalla puolella).

Paljon siis tuli pelejä pelattua, ja kaikki omassa sarjassaan hyviä. Ja tosiaan Factory Manageri ja Yspahan oli meikän vastikään ostamia pelejä, ja molempiin ostoksiin ihan tyytyväinen. Varsinki ku halvalla sai Saksanmaalta. Toivottavasti niitä(kin) pelaamme vain paljon.