PitchCarissa kokeiltiin pientä muutosta sääntöihin. Tarkoituksena oli tasoittaa peliä jonkun verran, ja niinhän siinä kävikin. Muutoksena 0tettiin mukaan piti, eli viimeisenä näppäyskierroksen aloittanut sai ylimääräisin näpsäytyksen, eli pitin, jos oli edelleen viimeisenä kierroksen lopussa.
Toimi ihan kivasti, ja vaikka ensin järkeiltiin, että sillä voisi saada jotain törkeetä hyötyä, niin ei siinä niin kuitenkaan käynyt.
Tare tosin kokeili mielenkiintoisesti yhdessä kisassa lyödä 17 kertaa täysillä päin seinää ja taaksepäin ja liikuttaa autoa 2mm ym ja silti nousi jaettuun voittoon, kun muut hölmöilivät ulos radalta jatkuvasti.
Tää sopii kyllä mainiosti välipeliksi, mutta ei sitä kyllä paljon puolta tuntia kauempaa näköjään pysty pelaamaan ennen kuin menee lekkeriksi.
sunnuntai 23. joulukuuta 2007
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
CMC säännöt!!!
Nyt on pari peliä alla (toinen pelattiin tiistaina ryhmällä Tare, Opa, Jani ja Saq). Ainahan uusia pelejä pelatessa pelataan hieman väärin pari ekaa kertaa, mutta täsä tapauksessa on pelattu paikoin jopa päin helvettiä. Etsiskelin BGG-foorumilta selvennyksiä pariin kohtaan ja huomasin, että joissain kohdissa oli pelattu suorastaan väärin. Räikein moka on tosi raaka (jätetään paras viimeiseksi) ja siitä täytyy antaa pieni nootti ekan pelin sääntöjen lukijalle (No names). Että tarkkuutta vähän.
No ensinnäkin toista peliä varten sääntöjä kerrattaessa ja uusille pelaajille selitettäessä huomattiin kohta, jonka mukaan kunkun raksalta poistetaan kaksi voittopiste laattaa, jos yksikään pelaaja ei rakenna raksalle mitään. Tämä sääntö olisi tietysti muuttanut ekan pelin kulkua hieman, sillä ainakin pari kertaa siinä loppupuoliskolla taisi näin käydä.
Suomenkielisissä säännöissä on virhe Valmisteluissa, eli resursseja tulee aluksi vain 2 ruokaa ja 2 puuta (ei 4 ruokaa kuten säännöt vihjaavat). Rahaa tulee aluksi 4, mutta sen lisäksi heti ensimmäiselläkin kierroksella suoritetaan 1. vaiheen mukainen tulojen kerääminen (samoin kuin Cayluksessa), eli saadaan 2 pätäkkää, jolloin ekalla kierroksella on kokonaista 6 flooraa käytössä.
Pienempiäkin "virheitä" peleissä tehtiin, mutta ei niistä tässä sen enempää, varsinaisesti eivät ole pelin sääntöjä vastaan, pikemminkin täsmennyksiä joihinkin epäselviin kohtiin.
Mutta se räikein: pelin alussa otetaan omasta pakasta 3 korttia käteen!!! Ja kortit saa vieläpä halutessaan vaihtaa kerran. Heti sääntöjen ekalla sivulla pelin valmisteluissa tämä mainitaan. Sääntöjen lukija taisi vielä tässä kohtaa nukkua tai jotain. Vaikuttaa kohtalaisesti pelin kulkuun tämä kohta, vai mitä mieltä...
No ensinnäkin toista peliä varten sääntöjä kerrattaessa ja uusille pelaajille selitettäessä huomattiin kohta, jonka mukaan kunkun raksalta poistetaan kaksi voittopiste laattaa, jos yksikään pelaaja ei rakenna raksalle mitään. Tämä sääntö olisi tietysti muuttanut ekan pelin kulkua hieman, sillä ainakin pari kertaa siinä loppupuoliskolla taisi näin käydä.
Suomenkielisissä säännöissä on virhe Valmisteluissa, eli resursseja tulee aluksi vain 2 ruokaa ja 2 puuta (ei 4 ruokaa kuten säännöt vihjaavat). Rahaa tulee aluksi 4, mutta sen lisäksi heti ensimmäiselläkin kierroksella suoritetaan 1. vaiheen mukainen tulojen kerääminen (samoin kuin Cayluksessa), eli saadaan 2 pätäkkää, jolloin ekalla kierroksella on kokonaista 6 flooraa käytössä.
Pienempiäkin "virheitä" peleissä tehtiin, mutta ei niistä tässä sen enempää, varsinaisesti eivät ole pelin sääntöjä vastaan, pikemminkin täsmennyksiä joihinkin epäselviin kohtiin.
Mutta se räikein: pelin alussa otetaan omasta pakasta 3 korttia käteen!!! Ja kortit saa vieläpä halutessaan vaihtaa kerran. Heti sääntöjen ekalla sivulla pelin valmisteluissa tämä mainitaan. Sääntöjen lukija taisi vielä tässä kohtaa nukkua tai jotain. Vaikuttaa kohtalaisesti pelin kulkuun tämä kohta, vai mitä mieltä...
Alhambra lisäosa #4
Alhambran lisäosapaketissa on oikeastaan neljä lisäosaa jokaisessa. Aika kiva idea muuten! Eikä hinta päätä huimannut.
Ensimmäiseen testipeliin (kaksinpeli) otettiin invaasiot ja basaarit. Basaarit ovat rakennuslaattoja, jotka sekoitetaan normaalisti pelilaattojen sekaan, ja sijoitetaan kauppaan oman värinsä viereen, josta niitä voi ostaa - mutta vain iivenmanilla. Hinta on sama kuin vastaavan värisen palikan kaupassa sillä hetkellä. Basaareissa ei ole muurinpaloja, vaan ne sijoittuvat aina linnan "sisälle". Jokaisessa basaarilaatassa on 3 väriä. Näitä värejä koitetaan saada laatan ympärille. Loppupisteytyksessa basaareilla saa pisteitä kaavan "eri värien määrä kertaa laattojen lukumäärä basaarin ympärillä suoraan tai vinottain" mukaan. Eli jos linnassa on sininen-punainen-valkoinen-basaari, ja sitä ympäröivissä 8 laatassa on 2*sin+1*pun+2*valk, niin pisteitä ropisee 3*5=15. Ymmärsitte varmaan. Kiva, ja toimiva muunnos, ja lopulta ratkaisi voiton Marille. Ei näistä valtavasti pisteitä tule, mutta tarpeeksi, että vaikuttaa.
Toisena otettiin invaasiokortit, joista lyhyesti tässä. Aina pisteytyksen kohdalla käännetään invaasiokortti näkyviin. Jos siinä on nuoli pohjoisesta, niin silloin pelaaja menettää pisteitä jokaisesta linnan kohdasta, jota ei ole suojattu pohjoisesta päin jne. Kovin paljon pisteitä ei menetä, vaikka menetyksiä tuleekin joka pisteytyksessä, joten lopputulokseen ei valtavaa merkitystä ole ainakaan kaksinpelissä, jossa sopivia laattoja on tietysti melkein aina tarjolla. Hyökkäyksen suunta on siis arvoitus, joten suojausta ei osaa varmaksi tehdä. Paitsi että - pelissä on myös aina 2 scouttikorttia käytössä jokaisen pisteytyksen välillä. Korteissa on joku väri, ja kun ostat iivenmanilla tämänvärisen laatan kaupasta, saat myös scouttikortin, ja saat vilkaista seuraavan invaasiokortin, joten pääset tekemään muuria oikeaan suuntaan. Kaksinpelissä molemmat pääsevät helposti näkemään suunnan, joten tämä lisäys toimii varmasti paremmin monen pelaajan pelissä. Ihan jännät ideat silti.
Ensimmäiseen testipeliin (kaksinpeli) otettiin invaasiot ja basaarit. Basaarit ovat rakennuslaattoja, jotka sekoitetaan normaalisti pelilaattojen sekaan, ja sijoitetaan kauppaan oman värinsä viereen, josta niitä voi ostaa - mutta vain iivenmanilla. Hinta on sama kuin vastaavan värisen palikan kaupassa sillä hetkellä. Basaareissa ei ole muurinpaloja, vaan ne sijoittuvat aina linnan "sisälle". Jokaisessa basaarilaatassa on 3 väriä. Näitä värejä koitetaan saada laatan ympärille. Loppupisteytyksessa basaareilla saa pisteitä kaavan "eri värien määrä kertaa laattojen lukumäärä basaarin ympärillä suoraan tai vinottain" mukaan. Eli jos linnassa on sininen-punainen-valkoinen-basaari, ja sitä ympäröivissä 8 laatassa on 2*sin+1*pun+2*valk, niin pisteitä ropisee 3*5=15. Ymmärsitte varmaan. Kiva, ja toimiva muunnos, ja lopulta ratkaisi voiton Marille. Ei näistä valtavasti pisteitä tule, mutta tarpeeksi, että vaikuttaa.
Toisena otettiin invaasiokortit, joista lyhyesti tässä. Aina pisteytyksen kohdalla käännetään invaasiokortti näkyviin. Jos siinä on nuoli pohjoisesta, niin silloin pelaaja menettää pisteitä jokaisesta linnan kohdasta, jota ei ole suojattu pohjoisesta päin jne. Kovin paljon pisteitä ei menetä, vaikka menetyksiä tuleekin joka pisteytyksessä, joten lopputulokseen ei valtavaa merkitystä ole ainakaan kaksinpelissä, jossa sopivia laattoja on tietysti melkein aina tarjolla. Hyökkäyksen suunta on siis arvoitus, joten suojausta ei osaa varmaksi tehdä. Paitsi että - pelissä on myös aina 2 scouttikorttia käytössä jokaisen pisteytyksen välillä. Korteissa on joku väri, ja kun ostat iivenmanilla tämänvärisen laatan kaupasta, saat myös scouttikortin, ja saat vilkaista seuraavan invaasiokortin, joten pääset tekemään muuria oikeaan suuntaan. Kaksinpelissä molemmat pääsevät helposti näkemään suunnan, joten tämä lisäys toimii varmasti paremmin monen pelaajan pelissä. Ihan jännät ideat silti.
Hajatuksia Magna Cartasta
Tykkäsin kans Magna Cartasta suht paljon. Ehkä jopa enemmän kuin tavallisesta Cayluksesta, ainakin näin ekan pelin perusteella. Jotenkin tavallisessa Caulyksessa on jumahdettu rutiineihin. Ehkä siinäkin olisi syytä sitten ainakin yrittää jotain uutta.
Pieni randomius, ainakin hiukan nopeammat vuorot, ja arviolta vähän lyhyempi peli ovat mielestäni kaikki plussaa. Vältetään Analysis Paralysis useammin. Tavallisessa Cayluksessa on vähän niin, että tulee joka vuorolla mietittyä kaikkea mahdollista.
Magna Cartassakin tietysti viimeiset vuorot kestävät kauemmin, mutta nopeita vuoroja tulee paljon enemmän kuin lautaversiossa. Mekaniikkahan on suurimmaksi osaksi sama, mutta vaihtoehtoja vain jonkun verran vähemmän. (Vai onko?) Erilaisia uusia toimintoja on kuitenkin melko paljon.
Ainut mikä häiritsi, oli ehkä se, että odotin pelin olevan vielä enemmän erilainen kuin perus Caylus. Tämän pelin pieni randomius myös houkuttaisi ja ohjaisi pelaamaan nopeammin, siis pienemmällä analyysillä, jolloin saataisiin luultavasti pidempi mutta lyhyempi peli (siis kentälle enemmän kamaa, eli pidempi tie, mutta lyhyempi kesto). Ainakin joskus tekisi mieli kokeilla niin, että näkisi enemmän firmoja pöydällä. Ite tykkään pelata pelejä välillä myös niin, ettei kaikkea analysoida puhki. Silti en oikeastaan koskaan perusta peliin, jos kaikki eivät yritä voittaa, onhan se kuitenkin lautapelin idea. Itse asiassa nettipokeri on varmaan ainut peli, mitä on kiva pelata vaikka vastustaja pelaisivat tahallaan huonosti =P.
Kaiken kaikkiaan hyvä peli. Odotan uusintaa.
Pieni randomius, ainakin hiukan nopeammat vuorot, ja arviolta vähän lyhyempi peli ovat mielestäni kaikki plussaa. Vältetään Analysis Paralysis useammin. Tavallisessa Cayluksessa on vähän niin, että tulee joka vuorolla mietittyä kaikkea mahdollista.
Magna Cartassakin tietysti viimeiset vuorot kestävät kauemmin, mutta nopeita vuoroja tulee paljon enemmän kuin lautaversiossa. Mekaniikkahan on suurimmaksi osaksi sama, mutta vaihtoehtoja vain jonkun verran vähemmän. (Vai onko?) Erilaisia uusia toimintoja on kuitenkin melko paljon.
Ainut mikä häiritsi, oli ehkä se, että odotin pelin olevan vielä enemmän erilainen kuin perus Caylus. Tämän pelin pieni randomius myös houkuttaisi ja ohjaisi pelaamaan nopeammin, siis pienemmällä analyysillä, jolloin saataisiin luultavasti pidempi mutta lyhyempi peli (siis kentälle enemmän kamaa, eli pidempi tie, mutta lyhyempi kesto). Ainakin joskus tekisi mieli kokeilla niin, että näkisi enemmän firmoja pöydällä. Ite tykkään pelata pelejä välillä myös niin, ettei kaikkea analysoida puhki. Silti en oikeastaan koskaan perusta peliin, jos kaikki eivät yritä voittaa, onhan se kuitenkin lautapelin idea. Itse asiassa nettipokeri on varmaan ainut peli, mitä on kiva pelata vaikka vastustaja pelaisivat tahallaan huonosti =P.
Kaiken kaikkiaan hyvä peli. Odotan uusintaa.
Illan ensimmäinen
Juu, illan ensimmäinen peli jäi mainitsematta. Eli PitchCar oli pöydällä yhden radan verran. Ensimmäisten muutamien pelien (parina ekana päivänä mätettiin 2-3 tuntia kerralla) jälkeen hyvä maku suussa. Sopivan maukasta taitopeliä, jossa onneks tuurillakin on pieni osuus.
Kukaan ei pääse jyräämään, mutta toisaalta harvoin kukaan jää turhan paljon peräänkään. Ja muutenkin yksi peli kestää ehkä 5 minsaa per pelaaja, joten ei jää harmittamaan, vaikka yks rata pieleen menisikin.
Tähän asti pelattiin ihan perussäännöillä, mutta tähänhän on variantteja vaikka millä mitalla. Mielenkiintoisia olis esim joukkuekisa, takaa-ajo, viimeisen pelaajan tasoitus (eli jos perässätulija ei ohita toiseksi viimeistä, saa toisen näpäytyksen).
Ratoja saa peruspaketillakin ihan reilusti erilaisia, ja laitoja kääntämällä (tai jättämällä pois) myös vaikeustasoa voi muutella ihan mielin määrin. Toppisen monsteritykityksiäkin voidaan eliminoida =P
Tykkään.
Kukaan ei pääse jyräämään, mutta toisaalta harvoin kukaan jää turhan paljon peräänkään. Ja muutenkin yksi peli kestää ehkä 5 minsaa per pelaaja, joten ei jää harmittamaan, vaikka yks rata pieleen menisikin.Tähän asti pelattiin ihan perussäännöillä, mutta tähänhän on variantteja vaikka millä mitalla. Mielenkiintoisia olis esim joukkuekisa, takaa-ajo, viimeisen pelaajan tasoitus (eli jos perässätulija ei ohita toiseksi viimeistä, saa toisen näpäytyksen).
Ratoja saa peruspaketillakin ihan reilusti erilaisia, ja laitoja kääntämällä (tai jättämällä pois) myös vaikeustasoa voi muutella ihan mielin määrin. Toppisen monsteritykityksiäkin voidaan eliminoida =P
Tykkään.
Black Monday
No illan toinen (tai oikeastaan kolmas) peli oli sitten Raiderin heiniä. Vaikkei mustia nappuloita pelissä ollutkaan, se johtui pääasiassa siitä, ettei siinä ollut minkään värisiä nappuloita. Black oli kuitenkin jo pelin nimessä, joten eipä siinä mulle ja Tarmolle sitten paljo mahkuja jäänyt. Peli oli ihan mukavan kevyt pörssikeinottelukortinläiskintä. Ei paljon tarvinnut pähkäillä, mutta
toisaalta ihan pelkällä tuurillakaan tuskin pärjää. Ihan kiva peli lätkytellä välipelinä. Tosin ilman Texasia voi peli vähä venyä. Ja tietysti, jos ei ollenkaan narskauttele, niin isot voitot jää ottamatta.
toisaalta ihan pelkällä tuurillakaan tuskin pärjää. Ihan kiva peli lätkytellä välipelinä. Tosin ilman Texasia voi peli vähä venyä. Ja tietysti, jos ei ollenkaan narskauttele, niin isot voitot jää ottamatta.
tiistai 18. joulukuuta 2007
Perkule!
Black Raider on nyt hyvin vihainen.Caylus Magna Carta tuli viimein, ja osoittautui tosi hyväksi peliksi, ei siinä mitään. Pari yksityiskohtaa saa Raiderin kuitenkin kihisemään kiukusta. Ensinnäkin pelistä on pudotettu Caylukseen nähden yksi pelaaja pois, eli maksimi pelaajamäärä on vain neljä (4), mikä on harmillista sinänsä.
Mutta varsinainen pyhäin häväistys oli se, että pois pudotettu väri oli musta, eli Black Raiderin syntymäväri! Millä voi olla Black Raider, jos ei voi pelata mustilla napeilla. Niinpä, sanoppa se kuule. Kyseessä on todella kovaa huutava vääryys. Ei ole mitenkään erityisen huvittava tilanne. Black Raiderin osa ei totisesti ole kaikista helpoin päällä maan.
No ei kai auta muuta kuin niellä kiukkunsa ja rökittää kaikki jollain muulla värillä.
Perkule!
-Black Raider
tiistai 27. marraskuuta 2007
Kaksinpelejä
Marin kanssa otettu muutamana iltana pieniä headsuppeja. Pöydälle on on noussut tutuista peleistä Isis & Osiris ja Mhing. Uudemmista peleistä Tigris ja Euphrates, Mexica ja Gheos.
Vanhat tutut pitivät pintansa. I&O oli nopea ja tiukka kuten aina (pelattiin pari erää). Mhingistä otettiin semmonen versio, että Mhingiä ei saanut huutaa ennen kuin oli vähintään 8 krediittiä kasassa, millä peliin tuli sopivaa mielenkiintoa, ja pystyi kasaamaan isompaakin kättä vähän pidempään. Pelattiin 4 jakoa, ja krediittejä kerääntyi 8-10 joka kerta. Noilla tuli joka kerta 64 pistettä, joten tasan meni.
Tigris ja Euphrates ja Mexica toimivat molemmat tosi hyvin kahdella, eikä Analysis Paralysiskään vaivaa, kun pelistä tulee huomattavasti nopeampaa kahdella pelaajalla, ja omaa vuoroa pystyy vähän miettimään etukäteenkin. Näissähän on neljällä pelaajalla kummassakin niin paljon mahdollista tapahtua omien vuorojen välissä, ettei omaa vuoroa kovin tarkasti voi järkeillä valmiiksi. Molemmat menevät alle tuntiin kahdestaan.
Gheos oli mukava yllätys, vaikkei siitä ihan hirveästi vielä mielipidettä voi sanoa, koska ensimmäinen peli meni vähän ohi sääntöjä lukiessa ja ihmetellessä. Tosiaan Taren mainitsemaa Carcassonemaisuutta pelissä on jonkun verran, mutta vain jonkun verran,
mekaniikat ovat tosi erilaisia kuitenkin, sillä omia ukkoja ei varsinaisesti laiteta ollenkaan kentälle, ja kaikki pelaavat periaatteessa kaikilla nappuloilla. Aika mielenkiintoinen tuttavuus. Varmasti toimii useammallakin pelaajalla.
Vanhat tutut pitivät pintansa. I&O oli nopea ja tiukka kuten aina (pelattiin pari erää). Mhingistä otettiin semmonen versio, että Mhingiä ei saanut huutaa ennen kuin oli vähintään 8 krediittiä kasassa, millä peliin tuli sopivaa mielenkiintoa, ja pystyi kasaamaan isompaakin kättä vähän pidempään. Pelattiin 4 jakoa, ja krediittejä kerääntyi 8-10 joka kerta. Noilla tuli joka kerta 64 pistettä, joten tasan meni.
Tigris ja Euphrates ja Mexica toimivat molemmat tosi hyvin kahdella, eikä Analysis Paralysiskään vaivaa, kun pelistä tulee huomattavasti nopeampaa kahdella pelaajalla, ja omaa vuoroa pystyy vähän miettimään etukäteenkin. Näissähän on neljällä pelaajalla kummassakin niin paljon mahdollista tapahtua omien vuorojen välissä, ettei omaa vuoroa kovin tarkasti voi järkeillä valmiiksi. Molemmat menevät alle tuntiin kahdestaan.
Gheos oli mukava yllätys, vaikkei siitä ihan hirveästi vielä mielipidettä voi sanoa, koska ensimmäinen peli meni vähän ohi sääntöjä lukiessa ja ihmetellessä. Tosiaan Taren mainitsemaa Carcassonemaisuutta pelissä on jonkun verran, mutta vain jonkun verran,
mekaniikat ovat tosi erilaisia kuitenkin, sillä omia ukkoja ei varsinaisesti laiteta ollenkaan kentälle, ja kaikki pelaavat periaatteessa kaikilla nappuloilla. Aika mielenkiintoinen tuttavuus. Varmasti toimii useammallakin pelaajalla.
torstai 22. marraskuuta 2007
Viikonlopun pelisessio
Kokoonnuttiin ottamaan tuntumaa Tigris & Euphratekseen nelinpelinä. Paikalla Tare, Opa, Mari ja allekirjoittanut.
Ensimmäisen pelin alku tietysti otti aikansa sääntöjä lueskellessa ja erilaisia pinoja nappuiloista kasaillessa (siinä kohtaa missä olis pitäny kuunnella niitä säänt
öjä.) Peli pääsi suht nopeasti ja kivasti vauhtiin, eikä mitään katastrofaalisia sääntöongelmia ilmennyt, mitä nyt kertailtiin kaikenlaista moneen kertaan. Tare alotti vahvasti sinisellä ryhmällä, ja muut tasaisemmin joka puolella. Olli oli koko ajan aika aggressiivinen ja keräilikin laatikoita selvästi enemmän kuin muut erilaisilla konflikteilla. Monumenttejakin pystytettiin, mutta niistä ei aivan hirveästi pisteitä lopulta kerätty, koska ne jäivät vähän omilleen ei kenenkään maalle.
Tämän pelin perusteella ei osannut sanoa juuri mitään erilaisten taktiikoiden eduista tai haitoista. Oikeastaan vain sen huomasin omalta kohdalta, että jos ajautuu siihen tilanteeseen, että omat johtajat lentelevät laudalta koko ajan, oikeastaan ainoa keino päästä kehiin mukaan on koittaa rakentaa uutta imperiumia johonkin vähemmän hyödylliseen kuningaskuntaan, ja etsiä stäbinpaikkoja, jos sellaisi ilmaantuu.
Olli oli loppujen lopuksi melko ylivoimainen sekä heikoimman osionsa pisteissä, että etenkin kaikkien laatikoiden yhteissummassa (millä tietenkään ei ole mitään todellista merkitystä). Muuten pisteet jakautuivat aika tasaisesti, ja kaikki onnistuivat ainakin jossain määrin hyvin keräilemään kaikkia värejä. Olikohan voittopistemäärä nyt sitten 6?
Ensimmäinen peli oli kohtuullisen pitkä, ehkä 3 tuntia, mutta ei silti mikään megamättö. Uskoisin, että kun peliä oppii hiukan enemmän, peli tuosta nopeutuu.
Pelin lomassa otettiin myös erä San Juania, jossa taisin tehdä ainakin omat ennätyspisteeni 56, ja otin kohtuu selvän voiton. Lähdin library+kuarritaktiikalla liikkeelle, ja keräsin ison kasan violetteja rakennuksia ja bonuksia.
Illan lopuksi otettiin vielä China Moon pöydälle. Aluksi näytti, että peli on ihan lasten peli ja ihmeteltiin miksi laatikossa luki +12v. No eipä peli lopultakaan
mikään valtavan monimutkainen ollut, mutta ei sitä varmaan kovin järkevästi kovin nuoret pelaa, koska kyllähän siinä järkeilläkin voi. Toisaalta pelissä on melko vaikeaa kehitellä strategiaa seuraaville omille vuoroille, ja samalla omalla vuorolla optimointi on suhteellisen helppoa. Peli on ihan kiva kevyt peli, mutta ainakin ekalla kerralla kevyeksi välipeliksi oli liian pitkä. En tiedä miten eri pelaajamäärä vaikuttaa. Ei mikään järisyttävä kokemus. Parasta oli kumminki kumisammakot. Ehkä maailman parhaita nappuloita. Parhaita. Ja T&E:n puukuutiot on erikoisen kokoisia. Eikö?
Ensimmäisen pelin alku tietysti otti aikansa sääntöjä lueskellessa ja erilaisia pinoja nappuiloista kasaillessa (siinä kohtaa missä olis pitäny kuunnella niitä säänt
öjä.) Peli pääsi suht nopeasti ja kivasti vauhtiin, eikä mitään katastrofaalisia sääntöongelmia ilmennyt, mitä nyt kertailtiin kaikenlaista moneen kertaan. Tare alotti vahvasti sinisellä ryhmällä, ja muut tasaisemmin joka puolella. Olli oli koko ajan aika aggressiivinen ja keräilikin laatikoita selvästi enemmän kuin muut erilaisilla konflikteilla. Monumenttejakin pystytettiin, mutta niistä ei aivan hirveästi pisteitä lopulta kerätty, koska ne jäivät vähän omilleen ei kenenkään maalle.Tämän pelin perusteella ei osannut sanoa juuri mitään erilaisten taktiikoiden eduista tai haitoista. Oikeastaan vain sen huomasin omalta kohdalta, että jos ajautuu siihen tilanteeseen, että omat johtajat lentelevät laudalta koko ajan, oikeastaan ainoa keino päästä kehiin mukaan on koittaa rakentaa uutta imperiumia johonkin vähemmän hyödylliseen kuningaskuntaan, ja etsiä stäbinpaikkoja, jos sellaisi ilmaantuu.
Olli oli loppujen lopuksi melko ylivoimainen sekä heikoimman osionsa pisteissä, että etenkin kaikkien laatikoiden yhteissummassa (millä tietenkään ei ole mitään todellista merkitystä). Muuten pisteet jakautuivat aika tasaisesti, ja kaikki onnistuivat ainakin jossain määrin hyvin keräilemään kaikkia värejä. Olikohan voittopistemäärä nyt sitten 6?
Ensimmäinen peli oli kohtuullisen pitkä, ehkä 3 tuntia, mutta ei silti mikään megamättö. Uskoisin, että kun peliä oppii hiukan enemmän, peli tuosta nopeutuu.
Pelin lomassa otettiin myös erä San Juania, jossa taisin tehdä ainakin omat ennätyspisteeni 56, ja otin kohtuu selvän voiton. Lähdin library+kuarritaktiikalla liikkeelle, ja keräsin ison kasan violetteja rakennuksia ja bonuksia.
Illan lopuksi otettiin vielä China Moon pöydälle. Aluksi näytti, että peli on ihan lasten peli ja ihmeteltiin miksi laatikossa luki +12v. No eipä peli lopultakaan
mikään valtavan monimutkainen ollut, mutta ei sitä varmaan kovin järkevästi kovin nuoret pelaa, koska kyllähän siinä järkeilläkin voi. Toisaalta pelissä on melko vaikeaa kehitellä strategiaa seuraaville omille vuoroille, ja samalla omalla vuorolla optimointi on suhteellisen helppoa. Peli on ihan kiva kevyt peli, mutta ainakin ekalla kerralla kevyeksi välipeliksi oli liian pitkä. En tiedä miten eri pelaajamäärä vaikuttaa. Ei mikään järisyttävä kokemus. Parasta oli kumminki kumisammakot. Ehkä maailman parhaita nappuloita. Parhaita. Ja T&E:n puukuutiot on erikoisen kokoisia. Eikö?
torstai 15. marraskuuta 2007
Päivityksiä
Muutama sessio jäänyt päivittämättä. Viime viikonloppuna tuli useampi peli otettua.
Ensimmäisenä pelattiin (eiköhän se ollut perjantai-iltana) Alhambran puutarhat. Pelissä mukana Mari, Olli ja Tare itseni lisäksi. Peli eteni taisaisesti, eikä yllätyksiä juuri tullut. Tarella oli vaikeuksia laattavalikoiman kanssa, ja minä tein yhden tosi typerän siirron. Olli veti tasaisesti koko pelin muita edellä, ja onnistuikin pitämään johdon loppuun asti. Viimeisellä kierroksella Tarmo otti hyvällä siirrolla kakkossijan yhden pisteen erolla sekä Mariin, että itseeni.
Seuraavana pelinä pelattiin ensimmäistä kertaa Krieg und Frieden. Sääntöjen selvittelyssä meni tosi kauan aikaa vaikka peli lopulta olikin tosi yksinkertainen. Silti onnituimme pelaamaan yhden ratkaisevan kohdan väärin, mikä vääristi peliä ja ehkä tuloksiakin. Suurin syy tosin oli se, että pelissä oli kahdet eri säännöt, joista toisessa oli epäselvät tekstit, joten ymmärsimme yhden kohdan väärin. Peli eteni kohtuu hitaasti, ja kesti tosi kauan varsinkin sääntöjen tankkaamisen takia. Uskoisin, että varmaan putoaa kesto noin 2-3 tuntiin toisella pelikerralla. Lisäksi olimme kaikki sitä mieltä, että on melko varmasti parempi peli neljällä pelaajalla.
Pelissä oli useampia kiinnostavia mekaniikkoja ja kivoja yksityiskohtia, jotka osittain ovat tuttuja muista peleistä. Tosin missään muussa meidän peleistä ei taideta tarjota kilville pulloa?
Europeleille tyypilliseen tapaan ratkaisu tapahtuu viimeisen parin kierroksen aikana, joilla jaetaan enemmän pisteitä. Loppupisteitä en muista, mutta Tarmo taisi viedä voiton about 13-10-9 tai jotain sinnepäin.
Perään otettiin vielä törkyjatsi viidellä nopalla, jossa oli veti 4 jatsia ja bonukset jokaisesta kategoriasta. Silti onnistuin melkein maagisesti voittamaan pelin pienellä erolla, koska itsellenikin pisteitä napsui koko ajan, ja noppa kävi. Pisteet olivat ennätyskorkealla, jos oikein muistan niin noin 915-890-830 tms. Tarmo siis kolmas. Nopat eivät Tarmon kanssa tehneet yhteistyötä, ja varsinkaan kaivattuja kolmosia ei näkynyt varmaan kymmeneen kierrokseen.
Sunnuntaina kävi isukki perheineen Tampereella, joten lautapelejähän siinä tuli tietysti pelattua. Pöydälle nousivat Fairy Tale, Aavikon Karavaanit ja Karibik. Meikäläinen taisi ottaa voiton kaikissa, tai ainakin kahdessa. Suht tiukkoja pelejä. Oli mukava pelata välillä "ei-pelaajienkin" kanssa, ja seurata kuinka heistä jo melkein tuli pelaajia, koska viimeiset siirrot ottivat heiltäkin jo pitkään kun optimoitiin viimeisiä pisteitä =)
Ensimmäisenä pelattiin (eiköhän se ollut perjantai-iltana) Alhambran puutarhat. Pelissä mukana Mari, Olli ja Tare itseni lisäksi. Peli eteni taisaisesti, eikä yllätyksiä juuri tullut. Tarella oli vaikeuksia laattavalikoiman kanssa, ja minä tein yhden tosi typerän siirron. Olli veti tasaisesti koko pelin muita edellä, ja onnistuikin pitämään johdon loppuun asti. Viimeisellä kierroksella Tarmo otti hyvällä siirrolla kakkossijan yhden pisteen erolla sekä Mariin, että itseeni.
Seuraavana pelinä pelattiin ensimmäistä kertaa Krieg und Frieden. Sääntöjen selvittelyssä meni tosi kauan aikaa vaikka peli lopulta olikin tosi yksinkertainen. Silti onnituimme pelaamaan yhden ratkaisevan kohdan väärin, mikä vääristi peliä ja ehkä tuloksiakin. Suurin syy tosin oli se, että pelissä oli kahdet eri säännöt, joista toisessa oli epäselvät tekstit, joten ymmärsimme yhden kohdan väärin. Peli eteni kohtuu hitaasti, ja kesti tosi kauan varsinkin sääntöjen tankkaamisen takia. Uskoisin, että varmaan putoaa kesto noin 2-3 tuntiin toisella pelikerralla. Lisäksi olimme kaikki sitä mieltä, että on melko varmasti parempi peli neljällä pelaajalla.
Pelissä oli useampia kiinnostavia mekaniikkoja ja kivoja yksityiskohtia, jotka osittain ovat tuttuja muista peleistä. Tosin missään muussa meidän peleistä ei taideta tarjota kilville pulloa?
Europeleille tyypilliseen tapaan ratkaisu tapahtuu viimeisen parin kierroksen aikana, joilla jaetaan enemmän pisteitä. Loppupisteitä en muista, mutta Tarmo taisi viedä voiton about 13-10-9 tai jotain sinnepäin.
Perään otettiin vielä törkyjatsi viidellä nopalla, jossa oli veti 4 jatsia ja bonukset jokaisesta kategoriasta. Silti onnistuin melkein maagisesti voittamaan pelin pienellä erolla, koska itsellenikin pisteitä napsui koko ajan, ja noppa kävi. Pisteet olivat ennätyskorkealla, jos oikein muistan niin noin 915-890-830 tms. Tarmo siis kolmas. Nopat eivät Tarmon kanssa tehneet yhteistyötä, ja varsinkaan kaivattuja kolmosia ei näkynyt varmaan kymmeneen kierrokseen.
Sunnuntaina kävi isukki perheineen Tampereella, joten lautapelejähän siinä tuli tietysti pelattua. Pöydälle nousivat Fairy Tale, Aavikon Karavaanit ja Karibik. Meikäläinen taisi ottaa voiton kaikissa, tai ainakin kahdessa. Suht tiukkoja pelejä. Oli mukava pelata välillä "ei-pelaajienkin" kanssa, ja seurata kuinka heistä jo melkein tuli pelaajia, koska viimeiset siirrot ottivat heiltäkin jo pitkään kun optimoitiin viimeisiä pisteitä =)
maanantai 29. lokakuuta 2007
Mexica testiin
Tare ja Opa ajeli Haukkamäenkadulle lauantaina testaamaan Mexicaa. P
elissä pelataan intiaaneja jossakin väli-Amerikan sademetsän uumenissa. Pelilauta on ruudutettu kartta saarella, jota ympyröi järvi. Saarella on intiaanien pyhä paikka (jonka ympäriltä pelinappulat, eli Mexicat aloittavat). Sen ympärille, ja muuallekin saarelle on tarkoitus laajentaa intiaanikaupunki rakentelemalla alueita ja niihin erikokoisia pyramideja. Pisteitä lasketaan perustetuista alueista ja niille rakennetuista taloista kerran puolivälissä ja toisen kerran lopussa.
Pelissä oli ihan mielenkiintoinen mekaniikka eli 6 toimintapistettä per vuoro, joita sitten pystyi käyttämään eri juttuihin. Tästä tietysti seurasi se, että vuorot olivat suth pitkiä, mutta toisaalta vuoroja ei niin valtavasti tullut. Pelin kesti about 2 tuntia (oikeesti varmaan melkein kolme kun välillä haettiin pizzat naapurin kekeäijiltä). Pisteissä ei todellakaan tullu suurta eroa, vaan kaikki olivat tosi lähellä toisiaan (jos ei oteta lukuun sitä, että olisin porsaanreiällä voittanut pelin ihan törkeesti). Kukaan ei nimittäin muistanut ekalla kerralla että pelin lopussa pisteytetään myös vapaa alue, jolle ei ole perustettu yhtään kaupunginosaa. Olisi yhden talon rakentamisella saanut siitä semmosen 12 pistettä enemmän, mutta reilulla pelillä voitin pelin yhdellä vaivaisella pisteellä. Seuraavalla kerralla varmaan muistetaan tuokin ja pelin lopun luonne muuttuu selvästi.
Kaiken kaikkiaan porukasta huokui ihan mukavanlainen kiinnostus peliin, eikä sitä varsinaisesti tyrmätty. Mari tosin oli vähän tylsistynyt välillä kun kierros kesti suht pitkään. Ei siinä silti mitään megapitkiä vuoroja tullut, mutta melkein jokainen pelivuoro kesti varmaan 1-5 minsaa, eli supernopeita vuoroja ei juuri tullut. Mitään lopullista tuomiota mistään osa-alueesta en osaa sanoa ekan pelin jälkeen. Valitettavasti pisteitä en muista, joku muu saattoi painaa mieleen?
Toisena pelinä pelasimme Alhambran, mutta välissä hakkailimme nopeasti San Juanin, joka meni suht rutiinilla läpi, ja minä otin (kai) voiton monella bonusrakennuksella. Tarea ja Ollia ei pelastanu eder puarhaustaktiikka.
Alhambrassa kävi niin, että eka pisteytys tuli melkein heti ja siinä ei juuri pojoja jaettu. Tare tosin ehti käyttää alkurahaarvonnassa saamaansa etua hyväksi ja oli iivenmanipisneksessä vahvoilla. Tare sai siis vissiin 6 tai 7 rahalappua alussa ja juhli niillä tovin. Keskivaihe taas kesti lähes maksimiajan. Itse asiassa oli vain noin 10 rakennusta jäljellä kun toinen pisteytys tapahtui. Siinä eroja ei vielä valtavasti tullut. Tare kyllä piti johdon, mutta eroa ei meikäläiseen ollut kuin reilut 10 pistettä. Lopussa sitten Olli ei saanut yhtään, Mari ja saatiin yhdet palat lisää, ja Tare taisi saada vielä 7 palaa, ja vielä lähes täydellisesti sai 4 enemmistöä väreistä. Tarmon pisteet kohosivat ennätyskorkeiksi. 157 neljän pelaajan pelissä on luultavasti törkein ikinä. Mullekin tuli ihan kivat pisteet (joku 120) ja Mari ja Olli noin 100. Alhambraan kaipailtiin lisäosia. Pitääpä koittaa kaivella joskus jostain.
elissä pelataan intiaaneja jossakin väli-Amerikan sademetsän uumenissa. Pelilauta on ruudutettu kartta saarella, jota ympyröi järvi. Saarella on intiaanien pyhä paikka (jonka ympäriltä pelinappulat, eli Mexicat aloittavat). Sen ympärille, ja muuallekin saarelle on tarkoitus laajentaa intiaanikaupunki rakentelemalla alueita ja niihin erikokoisia pyramideja. Pisteitä lasketaan perustetuista alueista ja niille rakennetuista taloista kerran puolivälissä ja toisen kerran lopussa.Pelissä oli ihan mielenkiintoinen mekaniikka eli 6 toimintapistettä per vuoro, joita sitten pystyi käyttämään eri juttuihin. Tästä tietysti seurasi se, että vuorot olivat suth pitkiä, mutta toisaalta vuoroja ei niin valtavasti tullut. Pelin kesti about 2 tuntia (oikeesti varmaan melkein kolme kun välillä haettiin pizzat naapurin kekeäijiltä). Pisteissä ei todellakaan tullu suurta eroa, vaan kaikki olivat tosi lähellä toisiaan (jos ei oteta lukuun sitä, että olisin porsaanreiällä voittanut pelin ihan törkeesti). Kukaan ei nimittäin muistanut ekalla kerralla että pelin lopussa pisteytetään myös vapaa alue, jolle ei ole perustettu yhtään kaupunginosaa. Olisi yhden talon rakentamisella saanut siitä semmosen 12 pistettä enemmän, mutta reilulla pelillä voitin pelin yhdellä vaivaisella pisteellä. Seuraavalla kerralla varmaan muistetaan tuokin ja pelin lopun luonne muuttuu selvästi.
Kaiken kaikkiaan porukasta huokui ihan mukavanlainen kiinnostus peliin, eikä sitä varsinaisesti tyrmätty. Mari tosin oli vähän tylsistynyt välillä kun kierros kesti suht pitkään. Ei siinä silti mitään megapitkiä vuoroja tullut, mutta melkein jokainen pelivuoro kesti varmaan 1-5 minsaa, eli supernopeita vuoroja ei juuri tullut. Mitään lopullista tuomiota mistään osa-alueesta en osaa sanoa ekan pelin jälkeen. Valitettavasti pisteitä en muista, joku muu saattoi painaa mieleen?
Toisena pelinä pelasimme Alhambran, mutta välissä hakkailimme nopeasti San Juanin, joka meni suht rutiinilla läpi, ja minä otin (kai) voiton monella bonusrakennuksella. Tarea ja Ollia ei pelastanu eder puarhaustaktiikka.
Alhambrassa kävi niin, että eka pisteytys tuli melkein heti ja siinä ei juuri pojoja jaettu. Tare tosin ehti käyttää alkurahaarvonnassa saamaansa etua hyväksi ja oli iivenmanipisneksessä vahvoilla. Tare sai siis vissiin 6 tai 7 rahalappua alussa ja juhli niillä tovin. Keskivaihe taas kesti lähes maksimiajan. Itse asiassa oli vain noin 10 rakennusta jäljellä kun toinen pisteytys tapahtui. Siinä eroja ei vielä valtavasti tullut. Tare kyllä piti johdon, mutta eroa ei meikäläiseen ollut kuin reilut 10 pistettä. Lopussa sitten Olli ei saanut yhtään, Mari ja saatiin yhdet palat lisää, ja Tare taisi saada vielä 7 palaa, ja vielä lähes täydellisesti sai 4 enemmistöä väreistä. Tarmon pisteet kohosivat ennätyskorkeiksi. 157 neljän pelaajan pelissä on luultavasti törkein ikinä. Mullekin tuli ihan kivat pisteet (joku 120) ja Mari ja Olli noin 100. Alhambraan kaipailtiin lisäosia. Pitääpä koittaa kaivella joskus jostain.
Paluu nuoruuteen
Ei tää viesti oikeen tälle palstalle varsinaisesti kuulu, mutta pakko johonki avautua. Pelasin tänään kaks legendaa läpi - Defender of The Crown ja Moonstone. Oli hienoo, ku moonstonekaan ei tiltannu just ennen loparia. =) On noissa vanhoissa Amiga-peleissä vaan jotain äärimmäisen hohdokasta ja nostalgista.
DoTC oli just niin hyvä, mitä muistelinkin. Pelissä on vaan liian helppo taktiikka, ku pelaa Wolfric The Wildilla. Tyyppi voittaa 95% varmuudella aina turnajaiset, joten maata on liian helppo hankkia ja näin ollen armeijaa suurentaa. Haastetta saa sitten jo reilusti lisää, kun pelaa jollain muulla hahmolla.
Moonstone vaikutti aluks hiukan haastavalta, mutta ku pääsi jyvälle taistelumekaniikasta ja muisti taktiikat eri vihulaisia vastaan, ni alko homma luistaa. Lopullinen käännekohta tapahtu, ku niittasin loharin.("Oh, the dragon's balls were blazing as I stepped into his cave...") Sillä oli siipiensä suojissa sellanen arsenaali kamaa, että loppupelin ajan sai huoletta mennä pää leveenä ja ruiskia ilman suurempaa varovaisuutta. Loparikin oli sitten ihan paperia - tai oikeestaan mä olin teräsbetonia! Ihmettelin tovin, että miten peli päättyy, mutta selvishän sekin lopulta. Ei riittäny, että niittas pääpahiksen, piti vielä käydä kukistamas kaikki pikkumonsteritkin. Kun koko kartta oli "putsattu" - oli aika mennä kuukiven puolikkaan kanssa Stonehengeen, jossa druidit taikavoimin teki sankarista jonku yliluonnollisen superjannun. Vähä siistii!
Kannattaa muuten asentaa DosBox, jos aikoo pelailla noita vanhoja legendoja. Ihan huippu softa, kaikki pelit toimii. Voi pelata ikkunas tai koko ruudus ja pelin nopeutta pystyy säätään helposti. Seuraavan pelin kimppuun sitte vaan...
DoTC oli just niin hyvä, mitä muistelinkin. Pelissä on vaan liian helppo taktiikka, ku pelaa Wolfric The Wildilla. Tyyppi voittaa 95% varmuudella aina turnajaiset, joten maata on liian helppo hankkia ja näin ollen armeijaa suurentaa. Haastetta saa sitten jo reilusti lisää, kun pelaa jollain muulla hahmolla.
Moonstone vaikutti aluks hiukan haastavalta, mutta ku pääsi jyvälle taistelumekaniikasta ja muisti taktiikat eri vihulaisia vastaan, ni alko homma luistaa. Lopullinen käännekohta tapahtu, ku niittasin loharin.("Oh, the dragon's balls were blazing as I stepped into his cave...") Sillä oli siipiensä suojissa sellanen arsenaali kamaa, että loppupelin ajan sai huoletta mennä pää leveenä ja ruiskia ilman suurempaa varovaisuutta. Loparikin oli sitten ihan paperia - tai oikeestaan mä olin teräsbetonia! Ihmettelin tovin, että miten peli päättyy, mutta selvishän sekin lopulta. Ei riittäny, että niittas pääpahiksen, piti vielä käydä kukistamas kaikki pikkumonsteritkin. Kun koko kartta oli "putsattu" - oli aika mennä kuukiven puolikkaan kanssa Stonehengeen, jossa druidit taikavoimin teki sankarista jonku yliluonnollisen superjannun. Vähä siistii!
Kannattaa muuten asentaa DosBox, jos aikoo pelailla noita vanhoja legendoja. Ihan huippu softa, kaikki pelit toimii. Voi pelata ikkunas tai koko ruudus ja pelin nopeutta pystyy säätään helposti. Seuraavan pelin kimppuun sitte vaan...
lauantai 27. lokakuuta 2007
Voi Caylus!
Välillä tekee mieli käyttää tota ihan voimasanana, on se vaan niin armoton peli. Ei kyllä anna juuri anteeksi virheitä, ja pirun hyvin mennyt peli voi mennä puihin yhdellä kierroksella.
Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)
Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.
Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.
Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.
Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.
edit: pisteet ja alustava voitonjako
Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51
Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)
Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.
Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.
Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.
Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.
edit: pisteet ja alustava voitonjako
Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51
tiistai 23. lokakuuta 2007
Torstain pelit
Torstaina taas Haukkamäenkadulla. Peleissä mukana Tare, Raideri, Saku, Mari ja allekirjoittanut.
Ensimmäisenä pelinä San Juan (jyrää muuten). Peli oli suht tiukkaa joka suunnalla, ja eri taktiikoilla keräiltiin melko lailla mukavan tasaisesti pisteitä. Ihan valtavia eroja ei saatu, mutta edelleen Poor House ja Library olivat kovassa huudossa, ja bonustaloilla tehtiin viimeiset ratkaisut.
Fairy Talea kokeiltiin viisinpelinä ensimmäistä kertaa, ja siinä pisteet nousivat ihan ennätystasolle yli 60 pojoon. Tätä jaksaa edelleen hakata, ei ole vielä tylsistynyt.
Illan uutuutena otettiin pöydälle Munchkin. Sääntöjen lukeminen, ja uusien korttien kääntäminen luonnollisesti venyttivät pelin vähän liian pitkäksi, ja samalla pitkäveteiseksikin. Vasta loppuvaiheessa alettiin kunnolla tajuta missä pelissä mennään ja pelin tarkoituksena ollut hauskuus ja ilkeys alkoivat näkyä pöydällä. Uskoisin, että tästä ihan kiva peli saadaan aikaiseksi sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Ihan hauskoja ideoita ja mekaniikkoja. Backstabbi oli pirullinen ominaisuus, ja varsinkin Sakulla tuntu aina olevan jotain kiusaa joka tilanteeseen. Kuoleminen oli tehty ihan mukavasti, eli peli ei loppunut, ja mukaan pääsi melkein heti, vaikka joku kasvi olis päässyt yllättämään. Tähänkin voisi harkita jonkinlaista draftia alkuun Fairy Tale tyyliin?
Lisäksi pöydälle nousi vielä Isis & Osiris, jota pelattiin parikin erää. Pelit vaihtelivat, eikä tietenkään pisteitä juuri kerätty. Saku pärjäsi yllättävän hyvin, vaikka ei juuri omia nappejaan kentälle heitellyt. Erikoinen taktiikka sekin.
Tällä kertaa saatiin pelit pakettiin jo suht aikaisin, tosin kuulin, että meni vielä Yatzeeksi joillakin yötä myöten.....?
Ensimmäisenä pelinä San Juan (jyrää muuten). Peli oli suht tiukkaa joka suunnalla, ja eri taktiikoilla keräiltiin melko lailla mukavan tasaisesti pisteitä. Ihan valtavia eroja ei saatu, mutta edelleen Poor House ja Library olivat kovassa huudossa, ja bonustaloilla tehtiin viimeiset ratkaisut.
Fairy Talea kokeiltiin viisinpelinä ensimmäistä kertaa, ja siinä pisteet nousivat ihan ennätystasolle yli 60 pojoon. Tätä jaksaa edelleen hakata, ei ole vielä tylsistynyt.
Illan uutuutena otettiin pöydälle Munchkin. Sääntöjen lukeminen, ja uusien korttien kääntäminen luonnollisesti venyttivät pelin vähän liian pitkäksi, ja samalla pitkäveteiseksikin. Vasta loppuvaiheessa alettiin kunnolla tajuta missä pelissä mennään ja pelin tarkoituksena ollut hauskuus ja ilkeys alkoivat näkyä pöydällä. Uskoisin, että tästä ihan kiva peli saadaan aikaiseksi sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Ihan hauskoja ideoita ja mekaniikkoja. Backstabbi oli pirullinen ominaisuus, ja varsinkin Sakulla tuntu aina olevan jotain kiusaa joka tilanteeseen. Kuoleminen oli tehty ihan mukavasti, eli peli ei loppunut, ja mukaan pääsi melkein heti, vaikka joku kasvi olis päässyt yllättämään. Tähänkin voisi harkita jonkinlaista draftia alkuun Fairy Tale tyyliin?
Lisäksi pöydälle nousi vielä Isis & Osiris, jota pelattiin parikin erää. Pelit vaihtelivat, eikä tietenkään pisteitä juuri kerätty. Saku pärjäsi yllättävän hyvin, vaikka ei juuri omia nappejaan kentälle heitellyt. Erikoinen taktiikka sekin.
Tällä kertaa saatiin pelit pakettiin jo suht aikaisin, tosin kuulin, että meni vielä Yatzeeksi joillakin yötä myöten.....?
sunnuntai 21. lokakuuta 2007
Pari peliä Jukalla
Jukan kans krapulapäissämme järkeiltiin, että lautapelit olis kova sana. Mukaan saatiin Neva ja Saku. Jukalla pelattiin ja peleinä kaikille paitsi Ollille tuntematon Thurn and Taxis ja ainakin Sakulle tuntematon Hazienda.
Thurnissa nyt ei oikeestaan ollu mitään erikoista, perus peliä, suht pitkiä reittejä kyllä kaikilla heti alusta asti. Peli loppu siihen, ku Jukka sai kaikki töllit laudalle. Opa ja Neva pääsi viä peesaamaan ja pisteyttämään reittinsä, mutta Saku oli alottanut pelin ja sille jäi reitti kesken. Muut sai kutos vankkurin ja Saku jäi vitoseen.
Jukka vei pelin kolmellakytä pisteellä, Olli jäi kolmen pisteen päähän. Nevalle noin 24 pinnaa ja Saku jäi alle kahdenkymmenen.
Hazienda ratkesi käytännössä jo ekaan pisteytykseen, kun Olli sai siinä seittemän market accesia muiden jäädessä vain kolmeen. Ollille siitä 22 pinnaa enemmän ja sen myötä tukeva johto. Muut eivät oikein tajunneet markettien tärkeyttä, vaikka Olli kokeneena markkinamiehenä sitä toistuvasti korostikin. Eroa seuraavana olleeseen Sakuun oli ekan pisteytyksen jälkeen noin kymmenen pistettä. Muuten peli eteni suht tasaisesti loppuun asti, kaikki teki vähän kaikkee ja marketitkin rupesivat tekemään kauppansa myös muille.
Olli nappasi voiton noin 115-120 pisteellä, Jukan jäädessä reilun kymmenen pisteen päähän. Neva oli kolmas 101 pisteellä ja Saku pääsi tasan sataan pisteeseen. Jukka siis hieman kavensi eroa Olliin, muut jäivät vähän lisää toisella puolikkaalla. Ilman ylivoimaa ekassa markettikisassa Olli olisi ollut tiukoilla. Pelin kulku olisi tietysti ollut hieman toinen, jos muutkin olisivat keränneet alussa markkinapaikkoja, joten suoraviivaista johtopäätöstä pelin lopputuloksesta ei voi tehdä. Spekulaatiolle on tietysti aina sijansa.
Kaffeeta tietysti juotiin, ja syötiin Nevan tuomia vaniljapullia (Valintatalossa ei ollut omenaviinereitä!). Vaniljapullatkin olivat tosin ihan maukkaita näin vaihteeksi. Molempia pelejä oli ihan siisti pelata pitkästä aikaa, viimeks tainnu joskus keväällä/kesällä pelata noita.
Thurnissa nyt ei oikeestaan ollu mitään erikoista, perus peliä, suht pitkiä reittejä kyllä kaikilla heti alusta asti. Peli loppu siihen, ku Jukka sai kaikki töllit laudalle. Opa ja Neva pääsi viä peesaamaan ja pisteyttämään reittinsä, mutta Saku oli alottanut pelin ja sille jäi reitti kesken. Muut sai kutos vankkurin ja Saku jäi vitoseen.
Jukka vei pelin kolmellakytä pisteellä, Olli jäi kolmen pisteen päähän. Nevalle noin 24 pinnaa ja Saku jäi alle kahdenkymmenen.
Hazienda ratkesi käytännössä jo ekaan pisteytykseen, kun Olli sai siinä seittemän market accesia muiden jäädessä vain kolmeen. Ollille siitä 22 pinnaa enemmän ja sen myötä tukeva johto. Muut eivät oikein tajunneet markettien tärkeyttä, vaikka Olli kokeneena markkinamiehenä sitä toistuvasti korostikin. Eroa seuraavana olleeseen Sakuun oli ekan pisteytyksen jälkeen noin kymmenen pistettä. Muuten peli eteni suht tasaisesti loppuun asti, kaikki teki vähän kaikkee ja marketitkin rupesivat tekemään kauppansa myös muille.
Olli nappasi voiton noin 115-120 pisteellä, Jukan jäädessä reilun kymmenen pisteen päähän. Neva oli kolmas 101 pisteellä ja Saku pääsi tasan sataan pisteeseen. Jukka siis hieman kavensi eroa Olliin, muut jäivät vähän lisää toisella puolikkaalla. Ilman ylivoimaa ekassa markettikisassa Olli olisi ollut tiukoilla. Pelin kulku olisi tietysti ollut hieman toinen, jos muutkin olisivat keränneet alussa markkinapaikkoja, joten suoraviivaista johtopäätöstä pelin lopputuloksesta ei voi tehdä. Spekulaatiolle on tietysti aina sijansa.
Kaffeeta tietysti juotiin, ja syötiin Nevan tuomia vaniljapullia (Valintatalossa ei ollut omenaviinereitä!). Vaniljapullatkin olivat tosin ihan maukkaita näin vaihteeksi. Molempia pelejä oli ihan siisti pelata pitkästä aikaa, viimeks tainnu joskus keväällä/kesällä pelata noita.
perjantai 19. lokakuuta 2007
Power Grid ja lievä säätö
14.10.2007
Sunnuntaipäivä, kahvia, Kotiuunin omenaviineriä (ainoa oikea!) ja Power Grid. Mitä sitä voi muuta toivoa! No vaikka mitä, itse asiassa, mutta ei siitä sen enempää.
Gridiä siis pelattiin ja mukana oli Neva, Jukka, Tare ja Raider (eli mä eli Opa). Peli alko perusmerkeissä, pientä huutokauppaa, vähä töllejä sinne tänne, ei mitään erikoista. Neva oli aika ahkera talonrakentaja ja sijoitti jo suht alussa myös isohkoihin tuotantolaitoksiin. Jukka peesasi hyvin, Tare ja Opa jäivät kyttäilemään positioita ja odottelemaan kauppaan parempia apajia.
Kävi kuitenkin niin, että kauppa täyttyi paskasta, ja poikien kyttäys taktiikka oli johtamassa suohon. Olli tuskastuneena osti kuppasenhkon (=melko kuppanen?) öljylaitoksen siinä toivossa, että peli lähtisi uudelleen "käyntiin". No Tarmo nappasi tarjolle tulleen megalaitoksen hyvillä mielin, samalla kun Opa kirosi, että mitähän sitä tuli tehtyä.
Siinä sitten spekuloitiin, että olishan se hyvä sääntö, että kaupassa tapahtuu vaihtoa, jos kukaan ei osta mitään. Siinä vaiheessa Tare muisti, että niin juu, kyllähän semmonen sääntö on olemassa! Siitä se riemu sitten alkoi. Hetken siinä arvottiin mitä tehdään ja päädyttiin lopulta siihen, että palataan takaisinpäin ostovaiheeseen (koska oltiin vasta saman kierroksen resursseja ostamassa).
No kaupassa Olli ja Tarmo jättivät ostokset tekemättä ja paskin laitos vaihdettiin (Neva ja Risti olivat siis jo passanneet aikaisemmin). Aikaisemman venklauksen johdosta pakan päältä siirrettiin kuitenkin pari paljastunutta korttia pakan alle, ja tästä johtuen Step 3 -kortti tulikin heti seuraavaksi. Tämä tietysti vaikutti pelin kulkuun huimasti.
Tästä eteenpäin peli jatkui normaaleissa merkeissä eteenpäin, tosin vain kierroksen verran. Näin ollen Olli ja Tarmo ehtivät ostaa vain yhdet isot tuotantolaitokset ja kapasiteetti ei millään riittänyt voittotaisteluun, vaikka töllejä he ankarasti rakensivatkin.
Voitosta taistelivat siis Jukka ja Neva. Jukka oli muutaman kierroksen ajan niskan päällä kapasiteetin suhteen, mutta Neva onnistui kirimään tasoihin viimeisellä kierroksella. Tällöin Neva myös rakensi 17. kämppänsä ja peli päättyi. Sekä Neva että Jukka toimittivat sähköä olisko ollut 13 taloon (voi ollu jooku muukin määrä). Jukalta kuitenkin suli lähes kaikki rahat viimeisellä kierroksella raaka-ainepörssiin, joten koko pelin rahoissa kahlannut Neva vei lopulta potin. Toki spekulaatiota riitti vielä siitä, että Nevalta näytti puuttuvan yksi resurssi ja hän ei pystynytkään toimittamaan kaikkiin taloihin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tämä oli epähuomiossa jättänyt ottamatta yhden roskaklunssin. Näin hän nappasi yhden palan (ja vielä maksoikin siitä), ja nousi siis voittoon. Jukka oli kakkonen, jämäsijoilla Tare ja Olli, siinä järjestyksessä.
No mitä jäi käteen. NO LUETAAN JA OSATAAN NE SÄÄNNÖT! (Ketään erikseen syyttelemättä). Taisi olla lähes kaikille (paitsi Tarelle) toka peli, joten kyseinen sääntökohta oli hämärän peitossa, vaikka varmaankin se ekalla kerralla käytiin läpi. Tarekaan ei useasta pelistä huolimatta ollut koskaan kohdannut tilannetta, jossa kukaan ei osta kaupasta mitään, joten ei kai tommosta sääntöä voi muistaa.
Lopputulos ei tietysti välttämättä olisi muuttunut, vaikka olisi pelattu heti oikein ja turha säätö ja siitä seurannut Step 3:n aikaistuminen olisi vältettykin. Yhtä kaikki, peli sisälsi sähellystä ja se syö tietysti paitsi pelikokemusta, myös pelin arvoa.
Toki kunnia voittajalle!
Sunnuntaipäivä, kahvia, Kotiuunin omenaviineriä (ainoa oikea!) ja Power Grid. Mitä sitä voi muuta toivoa! No vaikka mitä, itse asiassa, mutta ei siitä sen enempää.
Gridiä siis pelattiin ja mukana oli Neva, Jukka, Tare ja Raider (eli mä eli Opa). Peli alko perusmerkeissä, pientä huutokauppaa, vähä töllejä sinne tänne, ei mitään erikoista. Neva oli aika ahkera talonrakentaja ja sijoitti jo suht alussa myös isohkoihin tuotantolaitoksiin. Jukka peesasi hyvin, Tare ja Opa jäivät kyttäilemään positioita ja odottelemaan kauppaan parempia apajia.
Kävi kuitenkin niin, että kauppa täyttyi paskasta, ja poikien kyttäys taktiikka oli johtamassa suohon. Olli tuskastuneena osti kuppasenhkon (=melko kuppanen?) öljylaitoksen siinä toivossa, että peli lähtisi uudelleen "käyntiin". No Tarmo nappasi tarjolle tulleen megalaitoksen hyvillä mielin, samalla kun Opa kirosi, että mitähän sitä tuli tehtyä.
Siinä sitten spekuloitiin, että olishan se hyvä sääntö, että kaupassa tapahtuu vaihtoa, jos kukaan ei osta mitään. Siinä vaiheessa Tare muisti, että niin juu, kyllähän semmonen sääntö on olemassa! Siitä se riemu sitten alkoi. Hetken siinä arvottiin mitä tehdään ja päädyttiin lopulta siihen, että palataan takaisinpäin ostovaiheeseen (koska oltiin vasta saman kierroksen resursseja ostamassa).
No kaupassa Olli ja Tarmo jättivät ostokset tekemättä ja paskin laitos vaihdettiin (Neva ja Risti olivat siis jo passanneet aikaisemmin). Aikaisemman venklauksen johdosta pakan päältä siirrettiin kuitenkin pari paljastunutta korttia pakan alle, ja tästä johtuen Step 3 -kortti tulikin heti seuraavaksi. Tämä tietysti vaikutti pelin kulkuun huimasti.
Tästä eteenpäin peli jatkui normaaleissa merkeissä eteenpäin, tosin vain kierroksen verran. Näin ollen Olli ja Tarmo ehtivät ostaa vain yhdet isot tuotantolaitokset ja kapasiteetti ei millään riittänyt voittotaisteluun, vaikka töllejä he ankarasti rakensivatkin.
Voitosta taistelivat siis Jukka ja Neva. Jukka oli muutaman kierroksen ajan niskan päällä kapasiteetin suhteen, mutta Neva onnistui kirimään tasoihin viimeisellä kierroksella. Tällöin Neva myös rakensi 17. kämppänsä ja peli päättyi. Sekä Neva että Jukka toimittivat sähköä olisko ollut 13 taloon (voi ollu jooku muukin määrä). Jukalta kuitenkin suli lähes kaikki rahat viimeisellä kierroksella raaka-ainepörssiin, joten koko pelin rahoissa kahlannut Neva vei lopulta potin. Toki spekulaatiota riitti vielä siitä, että Nevalta näytti puuttuvan yksi resurssi ja hän ei pystynytkään toimittamaan kaikkiin taloihin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tämä oli epähuomiossa jättänyt ottamatta yhden roskaklunssin. Näin hän nappasi yhden palan (ja vielä maksoikin siitä), ja nousi siis voittoon. Jukka oli kakkonen, jämäsijoilla Tare ja Olli, siinä järjestyksessä.
No mitä jäi käteen. NO LUETAAN JA OSATAAN NE SÄÄNNÖT! (Ketään erikseen syyttelemättä). Taisi olla lähes kaikille (paitsi Tarelle) toka peli, joten kyseinen sääntökohta oli hämärän peitossa, vaikka varmaankin se ekalla kerralla käytiin läpi. Tarekaan ei useasta pelistä huolimatta ollut koskaan kohdannut tilannetta, jossa kukaan ei osta kaupasta mitään, joten ei kai tommosta sääntöä voi muistaa.
Lopputulos ei tietysti välttämättä olisi muuttunut, vaikka olisi pelattu heti oikein ja turha säätö ja siitä seurannut Step 3:n aikaistuminen olisi vältettykin. Yhtä kaikki, peli sisälsi sähellystä ja se syö tietysti paitsi pelikokemusta, myös pelin arvoa.
Toki kunnia voittajalle!
Viime kuun kyselyn tulos
Viime kuussa kyseltiin, että mitkä pelit eniten innostivat. Korttipelit saivat korkeimman kannatuksen, ja tuntuu siltä, että edelleen ne maittavat. Ainakin päätellen edellisten sessioiden tilityksistä. Tässä vielä äänet:
Korttipelit 5
Isot pelit 3
Taktiikkapelit 2
Pienet lautapeli 1
Tuuripelit 0 =)
Korttipelit 5
Isot pelit 3
Taktiikkapelit 2
Pienet lautapeli 1
Tuuripelit 0 =)
sunnuntai 14. lokakuuta 2007
Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 3 - aamu
Viimeinen osa yön tilityksestä. Siinä viiden-kuuden maissa nostettiin pöydälle (tai oikeastaan otettiin alas hyllyltä) Maailman Ympäri 80ssä Päivässä. Pelissä kävi vähän kuten uumoiltiin, eli keskimmäisenä kulkeneella oli huonoimmat tsäänssit. Olli kulki pääasiassa ekana, ja nappaili bonukset, Tarmo meni keskellä, ja sai huonosti bonuslappuja, minä tulin pe
rässä ja keräilin kaikki siniset bonukset. Alkumatkasta näyttikin siltä, että olen vahvoilla, mutta lopussa Ollille osui parhaat laput ja kävi niin, että sekä minä että Tarmo mentiin yli 80 päivän ja Olli pääsi päivän alle. Kaksi ensimmäistä peliä näyttivät siltä, että hirvee rynniminen ei kannata, mutta madellakaan ei kannata, ellei sitten se johda siihen, että tosiaan saa törkyhyvät matkaliput. Vaikee sanoa. Ei tää peli kyllä silti mitenkään palkitse. Pitäisi koittaa vielä useammalla pelaajalla, esim viidellä tai kuudella.
Tämän jälkeen haluttiinkin jo pikaisesti saada uutta materiaalia pöydälle. Pienen järkeilyn jälkeen jätettiin Tigris ja Euphrates ja Mexica vielä tuleviin sessioihin ja napattiin Mykerinos kehiin. Ollille peli oli ensimmäinen ja minä ja Tare oltiin kokeiltu pari kertaa. Alussa tilanteet vaihtelivat, mutta minä jotenkin ajauduin taas keräämään haahkoja eli Mrs. Blackmoreja, vaikka en sille tielle halunnutkaan oikeastaan lähteä. Tarmo keskittyi Lady Loveen ja Olli repi messiin oikeastaan kaikkia kavereita. Etuja kä
ytettiin paljon, ja lappuja kerättiin urakalla. Tästä tietysti seurasi se, että museoon ei ollut tunkua. Itse asiassa koko pelissä museeon mentiin Brownin avulla kai 6 kertaa ja kerran ilman. Pisteet menivät kivasti ristiin, niin että minä ja Olli oltiin tasoissa ja Tare voitti muutamalla pisteellä. Mykerinos tuntuu myös ihan kivalta edelleen, eli pysyy hyllyssä vaikka täyttä alkaa olla.
Aamun viimeisenä pelinä sitten vielä kolmas kerta Fairy Talea. Hiukan jo väsyneenä pelaajat latoivat comboja kentälle, erityisesti Ollin yrittäessä kaikkia mahdottomimpia bonusrykejä (ja onnistuikin monessa). Pisteet olivat taas kerran erittäin tasaiset, enkä edes muista kuka voitti. Tässä vaiheessa alkoi kello napsua kahdeksaa eli 12 tuntia tuli täyteen. Yhteistuumin järkeiltiin, että pelit on pelattu siinä vaiheessa kun Tarmo oli nukahtanut tuoliin istuvilleen pari kertaa =)
Mahtavat sessiot oli. Pitää ottaa uudestaan joku viikonloppu isommalla porukalla.
rässä ja keräilin kaikki siniset bonukset. Alkumatkasta näyttikin siltä, että olen vahvoilla, mutta lopussa Ollille osui parhaat laput ja kävi niin, että sekä minä että Tarmo mentiin yli 80 päivän ja Olli pääsi päivän alle. Kaksi ensimmäistä peliä näyttivät siltä, että hirvee rynniminen ei kannata, mutta madellakaan ei kannata, ellei sitten se johda siihen, että tosiaan saa törkyhyvät matkaliput. Vaikee sanoa. Ei tää peli kyllä silti mitenkään palkitse. Pitäisi koittaa vielä useammalla pelaajalla, esim viidellä tai kuudella.Tämän jälkeen haluttiinkin jo pikaisesti saada uutta materiaalia pöydälle. Pienen järkeilyn jälkeen jätettiin Tigris ja Euphrates ja Mexica vielä tuleviin sessioihin ja napattiin Mykerinos kehiin. Ollille peli oli ensimmäinen ja minä ja Tare oltiin kokeiltu pari kertaa. Alussa tilanteet vaihtelivat, mutta minä jotenkin ajauduin taas keräämään haahkoja eli Mrs. Blackmoreja, vaikka en sille tielle halunnutkaan oikeastaan lähteä. Tarmo keskittyi Lady Loveen ja Olli repi messiin oikeastaan kaikkia kavereita. Etuja kä
ytettiin paljon, ja lappuja kerättiin urakalla. Tästä tietysti seurasi se, että museoon ei ollut tunkua. Itse asiassa koko pelissä museeon mentiin Brownin avulla kai 6 kertaa ja kerran ilman. Pisteet menivät kivasti ristiin, niin että minä ja Olli oltiin tasoissa ja Tare voitti muutamalla pisteellä. Mykerinos tuntuu myös ihan kivalta edelleen, eli pysyy hyllyssä vaikka täyttä alkaa olla.Aamun viimeisenä pelinä sitten vielä kolmas kerta Fairy Talea. Hiukan jo väsyneenä pelaajat latoivat comboja kentälle, erityisesti Ollin yrittäessä kaikkia mahdottomimpia bonusrykejä (ja onnistuikin monessa). Pisteet olivat taas kerran erittäin tasaiset, enkä edes muista kuka voitti. Tässä vaiheessa alkoi kello napsua kahdeksaa eli 12 tuntia tuli täyteen. Yhteistuumin järkeiltiin, että pelit on pelattu siinä vaiheessa kun Tarmo oli nukahtanut tuoliin istuvilleen pari kertaa =)
Mahtavat sessiot oli. Pitää ottaa uudestaan joku viikonloppu isommalla porukalla.
Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 2 - aamuyö
Seuraavassa vaiheessa haluttiin ottaa vähän löysemmin, joten tähän väliin lätkittiin taas erä Fairy Talea. Tällä kertaa peli oli tosi tiukka, ja alettiin porukalla tajutakin pelistä hiukan enemmän. Esimerkiksi että siinä on tosiaan selkeästi "eri maat" ja niiden välillä on jonkinlaista yhteistyötä, ja niistä muodostuu tosiaan eräänlainen satu. No oli miten oli, en edes muista sijoituksia. Ei noissa kevyissä peleissä niin ole väliäkään.
Seuraavaksi avattiin sitten San Juan. Ite olin pelannut vain kerran aiemmin vuosi sitten Toppisella. Silloin en tainnut oikein käsittää peliä, mutta kuitenkin nyt pääsin peliin mukaan heti. Pojat olivat muutaman kerran pelanneet, mutta tässä pelissä taidolla ei ihan n
iin paljon ole merkitystä kuin esim isoveljessä Puerto Ricossa, joten tuurillakin voi hiukan korvata. Tarmo lähti pelissä liikkeelle tuotantopainotteisesti ja pykäämällä sitten Guild Hallin, jolla saa bonuksia tuotantolaitoksista. Olli lähti iso pää edellä, ja rakenteli suht kalliitta rakennuksia, kuten Libraryn heti alkuun. Se olikin aika iso juttu, että pääsi käyttämään sen etuja lähes koko pelin. Itse rakensin alkuun Poor Housen ja sen avulla sitten pieniä rakennuksia paljon. Itse asiassa mulla taisi olla 10 rakennusta kun muilla oli vasta 5-6. Siinä vaiheessa pistinkin sitten Cranen, että voin rakentaa vanhojen päälle. Mulla oli loppuvaiheessa peliä myös Tower ja törkeesti kortteja koko ajan, joten viimeisillä kierroksilla pääsin vielä rakentamaan pari isoa bonusrakennusta ja pääsin hyvillä pisteille. Loppupisteitä en ihan tarkkaan muista, mutta tosi tasainen peli oli, ihan muutaman pisteen sisällä oltiin. Hyvä peli. Tulee varmasti pelattua paljon!
Aamuyön kolmantena pelinä, eli noin kello 2.30 otimme pöydälle uuden tuttavuude
n eli Verflixxtin! Aluksi ihmeteltiin, että pelistä puuttuivat kaikki nappulat, ja niiden tilalla oli vain jotain punaisia lasikiviä. No kävi ilmi, että ne olivat samalta kaverilta ostetun toisen pelin laatikossa. Ei tarvinnut siis alkaa aamyöstä soitella että kohta tulee turpaan, vaikka sitäkin jo ehdittiin ehdottaa.
Tämä peli on pelkkää nopanheittoa, mutta silti peliin pystyy vaikuttamaan. Usein on monta eri vaihtoehtoa mitä nopan silmillä voi tehdä, ja toiset niistä voivat olla katastrofaalisen surkeita, ja toiset vain oikein huonoja, mutta That's life, man, kuten pelin nimi englanniksi kuuluu. Ei siis kuitenkaan mikään Game of Life. Nopan silmäluvulla siirretään pelissä joko yhtä omista nappuiloista tai yhtä puisista vartijoista, mikäli vartijan kanssa samassa ruudussa on myös joku pelaaja. Tavoitteena on kerätä mahdollismman monta pistettä ja välttää miinuksia. Pisteen saa Pingwinin tyyliin ottamalla pelilaudan palan lähtiessään siitä. Tässä pelissä sen saa viimeisenä palalta lähtenyt, eli palassa voi olla useampi pelaaja.
Ensimmäisen pelin voitti Tarmo ihan pystyyn yli 30 pisteellä, Olli sai siitä noin puolet, ja itse taisin saada noin 3.
Aamuyön viimeisenä pelinä pelattiin vielä yksi nopea Pingwin, jossa Tarmo otti ohjakset heti alusta, ja voittikin kohtuu ylivoimaisella 38 pisteen saaliilla, Ollin ja mun jäädessä reiluun kolmenkymmenen nurkille. Tarmo valloitti kohtuu ison alueen hetimiten, ja pääsi
vielä rääpimään muutaman kalan lopussa meidän kahden muun tapellessa keskenämme.
Tulossa vielä: Maailman Ympäri 80 päivässä, Mykerinos, Fairy Tale #3. Älkää yrittäkö vaihtaa kanavaa
Seuraavaksi avattiin sitten San Juan. Ite olin pelannut vain kerran aiemmin vuosi sitten Toppisella. Silloin en tainnut oikein käsittää peliä, mutta kuitenkin nyt pääsin peliin mukaan heti. Pojat olivat muutaman kerran pelanneet, mutta tässä pelissä taidolla ei ihan n
iin paljon ole merkitystä kuin esim isoveljessä Puerto Ricossa, joten tuurillakin voi hiukan korvata. Tarmo lähti pelissä liikkeelle tuotantopainotteisesti ja pykäämällä sitten Guild Hallin, jolla saa bonuksia tuotantolaitoksista. Olli lähti iso pää edellä, ja rakenteli suht kalliitta rakennuksia, kuten Libraryn heti alkuun. Se olikin aika iso juttu, että pääsi käyttämään sen etuja lähes koko pelin. Itse rakensin alkuun Poor Housen ja sen avulla sitten pieniä rakennuksia paljon. Itse asiassa mulla taisi olla 10 rakennusta kun muilla oli vasta 5-6. Siinä vaiheessa pistinkin sitten Cranen, että voin rakentaa vanhojen päälle. Mulla oli loppuvaiheessa peliä myös Tower ja törkeesti kortteja koko ajan, joten viimeisillä kierroksilla pääsin vielä rakentamaan pari isoa bonusrakennusta ja pääsin hyvillä pisteille. Loppupisteitä en ihan tarkkaan muista, mutta tosi tasainen peli oli, ihan muutaman pisteen sisällä oltiin. Hyvä peli. Tulee varmasti pelattua paljon!Aamuyön kolmantena pelinä, eli noin kello 2.30 otimme pöydälle uuden tuttavuude
n eli Verflixxtin! Aluksi ihmeteltiin, että pelistä puuttuivat kaikki nappulat, ja niiden tilalla oli vain jotain punaisia lasikiviä. No kävi ilmi, että ne olivat samalta kaverilta ostetun toisen pelin laatikossa. Ei tarvinnut siis alkaa aamyöstä soitella että kohta tulee turpaan, vaikka sitäkin jo ehdittiin ehdottaa.Tämä peli on pelkkää nopanheittoa, mutta silti peliin pystyy vaikuttamaan. Usein on monta eri vaihtoehtoa mitä nopan silmillä voi tehdä, ja toiset niistä voivat olla katastrofaalisen surkeita, ja toiset vain oikein huonoja, mutta That's life, man, kuten pelin nimi englanniksi kuuluu. Ei siis kuitenkaan mikään Game of Life. Nopan silmäluvulla siirretään pelissä joko yhtä omista nappuiloista tai yhtä puisista vartijoista, mikäli vartijan kanssa samassa ruudussa on myös joku pelaaja. Tavoitteena on kerätä mahdollismman monta pistettä ja välttää miinuksia. Pisteen saa Pingwinin tyyliin ottamalla pelilaudan palan lähtiessään siitä. Tässä pelissä sen saa viimeisenä palalta lähtenyt, eli palassa voi olla useampi pelaaja.
Ensimmäisen pelin voitti Tarmo ihan pystyyn yli 30 pisteellä, Olli sai siitä noin puolet, ja itse taisin saada noin 3.
Aamuyön viimeisenä pelinä pelattiin vielä yksi nopea Pingwin, jossa Tarmo otti ohjakset heti alusta, ja voittikin kohtuu ylivoimaisella 38 pisteen saaliilla, Ollin ja mun jäädessä reiluun kolmenkymmenen nurkille. Tarmo valloitti kohtuu ison alueen hetimiten, ja pääsi
vielä rääpimään muutaman kalan lopussa meidän kahden muun tapellessa keskenämme.Tulossa vielä: Maailman Ympäri 80 päivässä, Mykerinos, Fairy Tale #3. Älkää yrittäkö vaihtaa kanavaa
lauantai 13. lokakuuta 2007
Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 1 - alkuilta
Peli-ilta aloiteltiin perjantai-iltana kahdeksan aikoihin pizzalla, karamellilla ja erällä Fairy Talea.
Fairy Tale on 2-5 pelaajan korttipeli, jossa on elementtejä CCG-peleistä, erityisesti korttidraftin muodossa. Tarkoituksena pelissä on pelata neljässä jaossa 3 korttia kussakin, ja näin muodostaa 12 kortilla mahdollisimman arvokkaita settejä ja yhdistelmiä, joilla kerätä mahdollisimman monta pistettä. Tämä oli Tarmolle ja Ollille ensimmäinen peli, ja itse olin tainnut pelata 4 kertaa aiemmin. Ainakin vielä tuntuu siltä, ettei voi oikeastaan yhtään tietää mikä on kannattava taktiikka, vaan hyvin erilaisilla comboilla pelissä voi pärjätä. Saavutti ihan kivan suosion.
Toisena pelinä pelattiin pari jakoa edellisessä viestissä mainittua 99-tikkipeliä. Se ei juuri innostanut, mutta välipelinä ihan kiva. Tätä pitäisi pelata paljon, että varianssi väistyisi.
Seuraavaksi siirryttiin sitten illan "pääpelin" pariin. Vuorossa oli Caylusmättö! Peli alkoi melko lailla rauhallisissa merkeissä, ja viskaalia viskottiin oikeastaan ihan koko ajan eteenpäin, joten mitään sabotointeja ei oikeastaan nähty juuri missään vaiheessa koko peliä. Olli ja Tarmo lähtivät heti alusta kuninkaan suosion perään ja nimenomaan alarivissä (eli rakennussuosioita). Minä ja Mari vedettiin vähän omaa linjaa, mutta pisteissä kaikki pysyivät suht samoissa.
Olli rakenteli paljon tuotantolaitoksia, ja lisäksi vielä monumentinperustuksia useita, joten tienai paljon pisteitä muiden vierailuista. Rahaa pelissä tuntui olevan tarpeeksi koko ajan, joten sitä kautta taktiikka oli hiukan erilainen kuin tavallisesti. Tai no itse olen pelannut yleensäkin koko peliä vain 4 kertaa, joten en nyt tavallisuudesta juuri voi puhua omasta kokemuksesta.Itse rakensin suht aikaisessa vaiheessa "rakennusruutuja", joten muutenkin kuin feivöreillä pystyi isompiakin rakennuksia pykäämään. Ja kaikkein suurimpiakin pääsi väsäämään jo ennen loppukähinöitä. Niimpä kävikin niin, että Mari pisti toiseksi viimeisellä kierroksella kaikkein suurimman rakennuksen pystyyn ja otti johdon pelissä. Tämä osui kuitenkin hiukan omaan nilkkaan, koska Marilta loppui sitten siihen rahat, ja viimeisellä kierroksella ei oikein päässyt tekemään mitään.
Viimeinen kierros oli Caylusmäiseen tapaan yli tunnin riemubailando, jossa yhtä siirtoa mietittiin heeeee***** kauan. Tällä kertaa minä sain kunnian järkeillä pääni puhki yhtä siirtoa, ja sitten kun sen tein niin vielä kauemman seuraavaa omaa siirtoani. Yhtään liiottelematta vatvoin yhtä toimintoa ainakin 30 minsaa ja koko viimeinen kierros kesti kaiken kaikkiaan varmaan likemmäks 2 tuntia. Ennen viimeistä kierrosta kaikilla muilla paitsi Marilla oli mahdollisuudet voittaa, ja erilaisia vaihtoehtoja oli monta, joten laskeskeltiin kaikenlaisia eri skenaarioita, joista toki tietenkään yksikään ei sitten toteutunut. Itse laskin, että tekemällä all-in rähinän kunkunraksalle, saan torpattua Taren suunnitelmat, ja ehkä sillä pääsen toiseksi, mutta Olli kaappaa voiton. Loppujen lopuksi hommat meni loppupisteytyksissä ja niistä saaduissa favoreissa niin ristiin, että sittenkin sain itselleni voiton. Kaikenlaista jahkailua ja jossittelua jäi taas oikein roppakaupalla. Aina se Caylus vaan onnistuu pitämään jännityksen, mutta myös pilaamaan sen neliraajahalvauttavalla viimeisen kierroksen kestolla. Tällä kertaa onneksi vältettiin se, että olisikin yllättäen tullut vielä yksi -viimeinen- kierros. Kaiken kaikkiaan silti pidin pelistä taas paljon. Joku viehätys siinä vaan on. Ehkä se teki osan, etten ollut tosi pitkään aikaan pelannut.
Peli päättyi siinä yhden aikaan alkuillasta, ja siinä vaiheessa Mari siirtyi nukkumaan, mutta me kolme muuta aloimme vasta kaivaa pelejä esille. Lisää raporttia seuraavassa osiossa. Tulossa mm. Maailman Ympäri 80 päivässä, onko peli rikki? Onko Poor House ylivoimainen San Juanissa?
Tostain sessio Yliopistolla
Yliopistolla taas pelailtiin lähinnä korttipelejä. Tuttuun tapaan hakattiin useampi jako slovenialaista tarotia, välillä kolmella, välillä neljällä pelaajalla. Edelleenkään en ole päässyt pluspisteille kuin kerran, ja sekin pienellä tuurilla. Tämä on kyllä melko koukuttava peli, ja varmaan jonain päivänä pitäisi omat Tarotit jostain kaivaa. Parin tunnin sessiosta taisi ainakin puolet hujahtaa tarotia lätkiessä.
Seuraavana pelinä pelattiin neljän hengen sessio Ubongoa, joka itselleni oli ihan uusi tuttavuus. Tykkäsin heti! Kivaa nopeusnäppäryyshoksausvikkelyyshubaa, jossa taitoa tarvitaan, mutta tuuristakaan ei ole haittaa. Tarkoituksena on siis sovittaa neljä joka kierroksella arvottua palikkaa tetristyylillä laatoille. Joskus palikat osuvat kerrasta paikalleen, joskus hyvällä logiikalla pääsee perille. Otin jaetun voiton ekassa pelissäni, ja mielelläni otan uudenkin matsin jossakin vaiheessa. Tämä ei nyt silti ehkä ostolistalle kärkeen mene, mutta jos jostain irtoaisi sopuhintaan, niin varmaan tulisi kahmittua mukaan. Ubongon jälkeen otettiin pikapelinä heti erä Ubongo Miniä, joka on käytännössä hyvin samanlainen peli kuin isoveljensä, mutta parilla pikku erolla. Mukava tuttavuus tämäkin.
Seuraavaksi otettiin pikainen erä Pingwiniä, kun odoteltiin, jos saataisiin uudestaan neljän pelaajan peli käyntiin. Pingwin meni kolmella pelaajalla perinteisesti kahden keskinäiseksi kisailuksi (25-25 pisteet) ja kolmas nappasi sitten kaikki loput.
Jatkoimme sitten kuitenkin kolmella pelaajalla, ja pelasimme tikkipeliä nimeltä 99. Tätä pelataan tavallisilla pakalla, josta poistetaan kortit kakkosesta vitoseen. Loput jaetaan tasan pelaajille (eli 12 kaikille, kolmen pelaajan peli) ja niistä jokainen poistaa kolme ja pelaa yhdeksän. Tarkoituksena on voittaa tikkejä (kuinkas muuten). Eli jos voitat jokaisen tikin saat 9 pistettä. Tämän lisäksi tarkoituksena on tarjota montako tikkiä aikoo voittaa. Jos osuu oikeaan, saa 15 lisäpistettä. Tarjoaminen tapahtuu kolmella poistetulla kortilla siten, että ruutu on 0, pata 1, hertta 2 ja risti 3. Eli jos poistat kolme ristiä, uhoat voittavasi kaikki 9 tikkiä. Isoja pisteitä voi koittaa näyttämällä lupauksensa ennen peliä, jolloin joko voittaa tuplana, eli 30 pistettä, tai jos ei osu tavoitteeseensa, antaa muille 30 pistettä. Lisäksi voi koittaa superbonusta, eli 60 pistettä, jos pelaa kaikki kortin näkyvillä alusta asti. Valttia ei ensimmäisellä kierroksella ole, mutta seuraavilla kierroksilla valtin määrää tarjouksiinsa osuneiden pelaajien määrä. Eli valttina on risti, jos kaikki osuivat tarjouksiinsa edellisellä kierroksella. Maantunnustuspakko on, valttipakkoa ei, paitsi tietysti jos valttia on puhuttu.
Näin muistelen, saattaa ollla, että joku kohta ei mennyt ihan täsmälleen näin.
Riehuin tietysti koko ajan, ja hävisin joka jaon, ja annoin toisille 120 pistettä kolmessa jaossa =)
tiistai 9. lokakuuta 2007
Shogun
Sunnuntaina 7.10. otimme 2 vuoden Shogunin poikain (minä, Tare, Jussi ja Mika) kans. Heti alkudraftissa kävi kaikille selväksi kuka tulee olemaan lähes mahdoton voitettava. Jussi sai 8:sta provinssistaan 7 osumaan kartan vasempaan reunaan vihreille alueille. Minäkin "sain" säkällä yhden provinssin keskeltä Jussin imperiumia, joka osoittautui epäonniseksi sattumaksi.
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
maanantai 24. syyskuuta 2007
Sunnuntaina Catania
Sunnuntaiaamuna Jarmo uudisasutti Catania ensimmäistä kertaa. Mukana pelissä myös Mari ja Tapani. Jarmo pääsikin tuikkaamaan talonsa mahtavaan koloon, jossa sai parhailla oddseilla puuta ja tiiltä alkupelissä, ja lisäksi blokkasi samat apajat muilta. Itse aloitin tyhmimmistä mahdollisista paikoista, joten periaatteessa luovutin pelin jo ennen ensimmäistä kierrosta. Peli eteni Jarmon tahdissa koko ajan, ja normaalista poiketen edes tuuri ei juuri tasoittanut. Pelin erikoisuus oli lisäksi se, ettei kaupankäyntiä nähty oikeastaan ollenkaan. Jarmolle voitto, Tapani ja Mari taisivat jäädä noin 5 pisteeseen.
Illalla Tarmo saapui paikalle, ja pienen Bungeemätön (Tapanille voitto) jälkeen nostettiin Catan jälleen pöydälle. Jarmo oli taas pitelemätön pelin alkuvaiheessa ja nousi yhdeksään pisteeseen melko nopeasti. Tarmo pääsi kuitenkin isoille malmiapajille pelin myöhemmässä vaiheessa ja nousi myös taisteluun voitosta. Lisäksi taustalta Marikin kipusi yhdeksään pisteeseen ja voitto oli ihan avoin. Lopulta Tarmo vei Jarmolta pisimmän tien lapun ja otti voiton. Viimeistä pistettä metsästettiin monen kierroksen verran ja tilanteet vaihtelivat puoleen ja toiseen. Tapani sai huimat 4 pistettä. Aloittajan paikasta ei ollu juuri iloa tällä kertaa.
Välissä kokeiltiin pelin verran Mad Gabia, joka ei varsinaista innostusta saanut, mutta pieni hetki senkin parissa kuluteltiin. Pärrä oli huippu tosin!
Toisena isompana pelinä pelattiin ensimmäistä kertaa Maailman ympäri 80 päivässä, jossa Vernen hengessä matkustettiin Lontoosta Lontooseen. Tarmo ja Jarmo menivät parina edellä, ja Mari ja Tapani tulivat hitureina perässä. Etummaisen pelaajan bonukset menivät melko lailla Jarmolle ja peränpitäjän napit Tapanille. Jarmo huhki itsensä ensimmäisenä maaliin 77 päivässä viimeisen etapin ultimate rykäisyllä. Tarmo seurasi perässä päivän nopeampana. Marilla oli mahdollisuus päästä viimeisellä kierroksella maaliin 80 päivässä, mutta otti riskin ja kokeili, jos saisi vielä vuoron. Tapanin kuitenkin onnistui käyttää Tarjous-kortti jolla pääsi maaliin 66 päivässä, joka riitti voittoon.
Peli oli ihan mielenkiintoinen kokemus, ja vaikka olikin melko yksinkertainen, ei varmaankaan jää ihan yhden kerran kokeiluksi. Hintansa väärti komeasti (12e).
Lauantain pelit
Lauantaina paikalla olivat Tarmo, Jarmo, Mari ja Tapani. Pelejä pelattiin sitten useampia.
Ensimmäisenä pelinä ennen muiden saapumista Jarmo ja Tapani etsivät Kadonneita Kaupunkeja sääntövariantilla, jossa kortteja sai nostaa myös omista jo aloitetuista retkistä. Jarmolla kävi pieni laskuvirhe, ja vihreastä retkestä jäi 9 ja 10 laittamatta, koska nostopakka loppui kesken, vaikka kortit olivatkin jo kädessä. Tästä tuli miedosti vain 96 pisteen menetys, koska retkessä oli jo kolme sponsorikorttia ja lisäksi 20 pisteen bonus kahdeksasta kortista jäi saamatta. Sanomattakin lienee selvää, että Jarmolta jäi myös voitto saamatta.
Illan "pääpelinä" pelattiin neljän hengen Relikt, joka meni monenlaisten vaiheiden jälkeen lopussa tosi tiukaksi, ja oman sekoiluni ansiosta voitto pelattiin Jarmolle 26lla pisteellä. Itse sain kasaan 25, Marille 15 ja Tarmolle -4 yhdellä punaisella aarteella.
Levottoman pelisession lopuksi lätkittiin vielä Captain Clever periaatteessa ilman sääntöjä. En edes muista kuka voitti. Taisi olla Jarmo.
Ensimmäisenä pelinä ennen muiden saapumista Jarmo ja Tapani etsivät Kadonneita Kaupunkeja sääntövariantilla, jossa kortteja sai nostaa myös omista jo aloitetuista retkistä. Jarmolla kävi pieni laskuvirhe, ja vihreastä retkestä jäi 9 ja 10 laittamatta, koska nostopakka loppui kesken, vaikka kortit olivatkin jo kädessä. Tästä tuli miedosti vain 96 pisteen menetys, koska retkessä oli jo kolme sponsorikorttia ja lisäksi 20 pisteen bonus kahdeksasta kortista jäi saamatta. Sanomattakin lienee selvää, että Jarmolta jäi myös voitto saamatta.
Illan "pääpelinä" pelattiin neljän hengen Relikt, joka meni monenlaisten vaiheiden jälkeen lopussa tosi tiukaksi, ja oman sekoiluni ansiosta voitto pelattiin Jarmolle 26lla pisteellä. Itse sain kasaan 25, Marille 15 ja Tarmolle -4 yhdellä punaisella aarteella.
Levottoman pelisession lopuksi lätkittiin vielä Captain Clever periaatteessa ilman sääntöjä. En edes muista kuka voitti. Taisi olla Jarmo.
Torstain miitti Yliopistolla
Näin jälkikäteen pienet muistiinpanot torstain pelihetkestä.Tulin taas vähän myöhässä paikalle, joten pelit olivat jo alkaneet, osalta jo ensimmäinen peli (Bang) loppunutkin. Lätkittiin kolmella hengellä 4-5 jakoa Bungeeta, jotka voitin kaikki. Sen jälkeen jahkailtiin ja pähkäiltiin pitkään mitä peliä sitä pelaisi. Päädyttiin neljän hengen Vegas Showdowniin. Peli oli huutokauppailua mielenkiintoisella mekaniikalla, jota voisi kokeilla myös esimerkiksi Power Gridiin. Siinä huudetaan tavallaan useampaa kohdetta samaan aikaan, mutta jokaisella pelaajalla on käytössään vain yksi "huutomerkki", jonka pelaaja asettaa huudettavan kohteen kohdalle tiettyyn summaan. Jos kukaan muu ei huuda samaa kohdetta, saa pelaaja ostaa avaustarjouksellaan. Jos samasta huudetaan enemmän, ensimmäisen huudon tehnyt voi joko korottaa tai huutaa jotain muuta kohdetta. Passatakin toki voi missä vain vaiheessa, eikä passauksen jälkeen voi huutaa enää mitään. Kun "kilpailua" ei enää ole, huudot maksetaan.
Pelissä huudeltiin tällä tavalla omaan hotelliin ja kasinoon erilaisia pelihuoneita, ravintoloita, baareja ym, joista sitten saatiin voittopisteitä ja rahaa. Noin puolentoistatunnin peli oli ihan kiinnostava ja tasaväkinen, eikä aloittelija ollut pahasti alakynnessä, kuten oma ensimmäisen pelin voittonikin kertoo.
lauantai 22. syyskuuta 2007
Manila
Yesterday we tried Manila again. Mari, Tapani & Jarmo.
Seems like a nice game, but it did not motivate me as much as some other boardgames, since the luck factor (throwing the dies maybe a bit too often) was decisive. If I would guess, Tarmo would not enjoy playing this game more than 3 times... Both of us enjoy playing with different tactics, and I think this is a key point in boardgaming.
Of course, it is also possible to use different tactics in Manila, but if you don't have luck with the dies, I don't suggest you to play this game...
Anyways... Final Scores:
Tapani: 136
Mari: 123
Jarmo: 47
Mari
Seems like a nice game, but it did not motivate me as much as some other boardgames, since the luck factor (throwing the dies maybe a bit too often) was decisive. If I would guess, Tarmo would not enjoy playing this game more than 3 times... Both of us enjoy playing with different tactics, and I think this is a key point in boardgaming.
Of course, it is also possible to use different tactics in Manila, but if you don't have luck with the dies, I don't suggest you to play this game...
Anyways... Final Scores:
Tapani: 136
Mari: 123
Jarmo: 47
Mari
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
Manila testiin
Ennen lauantai-illan pokeripelejä Jussi, Tarmo ja Tapani laittoivat Manilan testiin.
Ensin lueskelimme sääntöjä ja otettiin yksi testikierros. Sen jälkeen otettiin alusta, ja alettiin pelata ihan "tosipeliä". Ensimmäisillä kierroksilla satamakapteenin paikasta huudettiin 17-20 rahayksikköä, ja todettiin, että sillä tosiaan on kivasti arvoa, koska kapteeni pääsee tekemään kaikki ratkaisut ensimmäisenä.
Aluksi ei oikein osattu arvioida, mihin laittaa apulaisensa, mutta kolmannella kierroksella alkoi jo tuntua siltä, että homma alkoi jo luistaa. Kolmannen "matkan" lopussa tapahtui kuitenkin sellainen epätodennäköisyys, että päätimme lopettaa pelin (pokerikin painoi jo päälle) siihen. Minä heitin kolmella nopalla täsmälleen oikeat luvut, jolla jokainen ruuhi osui merirosvolaan eli numeroon 13, jossa tietysti oli vain oma apulaiseni. Tästä napsahti tilille 90 pesoa, joka ainakin tuolla kokemuksella vaikutti aivan järjettömän ylivoimaiselta, ja joka olisi (ilman samanlaista tuuria muilla) varmistanut voiton itselleni jo heti pelin alussa. Toisaalta voihan olla, että tuo summa ei vielä olisi peliä ratkaissut, mutta vaikea kuvitella, että tilanne olisi muuttunut myöhemmin.
Joka tapauksessa pelissä oli mielenkiintoisen tuntuinen mekaniikka, jossa apulaisten asettelu siirtovuorojen välissä antoi erilaiset mahdollisuudet arvioida siirtojaan, kuin monen muun pelin "ohjelmointi" ennen kuin mitään tapahtuu. En tahtoisi kuitenkaan haudata tätä peliä heti, vaan antaa ainakin toisen mahdollisuuden, ja pelata ihan kokonaisen pelin. Uskoisin, että tuo haamuheitto oli kuitenkin sen verran harvinainen onnenkantamoinen, ettei se voi aina toistua. Toisaalta vähän pelottaa, että merirosvo on liian vahva paikka, jossa suht pienellä panostuksella voi palkinto olla aivan valtava.
Pitää lueskella muiden mielipiteitä, jos ovat havainneet samoja hommia ja ehkä löytäneet jotain ratkaisujakin.
Ensin lueskelimme sääntöjä ja otettiin yksi testikierros. Sen jälkeen otettiin alusta, ja alettiin pelata ihan "tosipeliä". Ensimmäisillä kierroksilla satamakapteenin paikasta huudettiin 17-20 rahayksikköä, ja todettiin, että sillä tosiaan on kivasti arvoa, koska kapteeni pääsee tekemään kaikki ratkaisut ensimmäisenä.
Aluksi ei oikein osattu arvioida, mihin laittaa apulaisensa, mutta kolmannella kierroksella alkoi jo tuntua siltä, että homma alkoi jo luistaa. Kolmannen "matkan" lopussa tapahtui kuitenkin sellainen epätodennäköisyys, että päätimme lopettaa pelin (pokerikin painoi jo päälle) siihen. Minä heitin kolmella nopalla täsmälleen oikeat luvut, jolla jokainen ruuhi osui merirosvolaan eli numeroon 13, jossa tietysti oli vain oma apulaiseni. Tästä napsahti tilille 90 pesoa, joka ainakin tuolla kokemuksella vaikutti aivan järjettömän ylivoimaiselta, ja joka olisi (ilman samanlaista tuuria muilla) varmistanut voiton itselleni jo heti pelin alussa. Toisaalta voihan olla, että tuo summa ei vielä olisi peliä ratkaissut, mutta vaikea kuvitella, että tilanne olisi muuttunut myöhemmin.
Joka tapauksessa pelissä oli mielenkiintoisen tuntuinen mekaniikka, jossa apulaisten asettelu siirtovuorojen välissä antoi erilaiset mahdollisuudet arvioida siirtojaan, kuin monen muun pelin "ohjelmointi" ennen kuin mitään tapahtuu. En tahtoisi kuitenkaan haudata tätä peliä heti, vaan antaa ainakin toisen mahdollisuuden, ja pelata ihan kokonaisen pelin. Uskoisin, että tuo haamuheitto oli kuitenkin sen verran harvinainen onnenkantamoinen, ettei se voi aina toistua. Toisaalta vähän pelottaa, että merirosvo on liian vahva paikka, jossa suht pienellä panostuksella voi palkinto olla aivan valtava.
Pitää lueskella muiden mielipiteitä, jos ovat havainneet samoja hommia ja ehkä löytäneet jotain ratkaisujakin.
lauantai 15. syyskuuta 2007
Skip-Boa tavallisilla korteilla
Kokeilin Heidin ja Päivin kanssa, miten Skip-Bo onnistuu tavallisilla pelikorteilla. Hyvinhän tuo taipui. Ihan mukavaan kevyttä puurtamista taas, jossa Heidillä tuntui olevan paras pääpakka. Osumia sateli kunnolla, ja pakka hupeni. Päivi nappasi toisen sijan ja itse jäin rumasti viimeiseksi.
-----
Tulokset:
-----
Tulokset:
- Skip-Bo: Heidi, Päivi 2 kortti jäljellä, Tapani 7
Power Gridiä pidemmän kautta
Perjantai-ilta sessioon Kankaanpäähän saatiin paikalle Mika, Jussi, Tare ja allekirjoittanut.
Ilta aloitettiin Isis & Osiriksella, joka oli totuttuun tapaan tiukka ja vähäpisteinen. Isompia virheitä ei kukaan tehnyt ja kuten arvata saattaa silloin ei kukaan pääse karkaamaan. Jussilla kävi hiukan huono tuuri laattojen kanssa, joten pisteet taisivat jäädä miinus yhteen. Muut sitten keräsivät täsmälleen samat pisteet eli huimat 4. Tämä peli kyllä puoltaa paikkansa kevyenä fillerinä. Yksi kaikkein nopeimmista peleistä, ellei nopein mitä porukalla on. Liikaa vaihtoehtoja ei pelissä ole, eikä näin vuorot kestä kovin kauan. Lisäksi säännöt selittää 25 sekunnissa, ja alkuvalmistelut ovat vielä nopeammat.
Pääpelinä sitten pelattiin Power Grid, jota ainakin itse odotin ihan vesi kielellä. Vaikka peli oli parilla edellisellä kerralla venähtänyt pitkäksi, en ollut yhtään kyllästynyt, vaan ihan innolla pelaamassa. Peliä aloiteltiin siinä illansuussa noin yhdeksän aikoihin.
Pelasimme Saksan kartalla, ja neljällä alueella, joten kartalla ei tilaa ylenmäärin ollut. Mika aloitti idemmästä ja muut enemmän kartan vasemmalta reunalta. Peli oli alussa melko rauhallista, ja kaikki panostivat halvimpiin tuotantolaitoksiin, eikä kenelläkään ollu ihan hirveätä hinkua rakennella talojakaan. Jussi avasi pelin ostamalla isomman laitoksen paljon muita aiemmin, ja lähti sitten talonrakennuspolulle, eli tietoisesti otti huonon position toimintakierroksilla, mutta koitti samaan aikaan pitää ison etumatkan muihin. Käytännön syistä minä pitäydyin tosi alhaisessa tuotannossa ja rakentelussa. Tällä pidin parasta positiosta suurimman osan pelistä.
Mitään valtavia eroja ei pelin aikana tuntunut tulevan, ja edistyminen oli melko hidasta. Uskoisin sen johtuvan siitä, että alussa tarjolla oli halvimpien laitosten lisäksi vain keskitason laitoksia. Isot pysyttelivät "future marketissa", eikä tietysti markkinat juuri vaihtuneet, koska kukaan ei halunnut huutaa mitään keskilaitoksista. Omalta osaltani epäilen, että tämä oli pääsyy pelin venymiseen todella pitkäksi. Vuoroja pelissä tuli varmasti useampi kuin yleensä. Tulevissa peleissä vosi jopa harkita pelin nopeuttamista hiukan sillä, että otettaisiin jonkun verran keskikoon laitoksia pois pakasta. Tai sitten randomilla useita laitoksia. Tämä ensinnäkin toisi markettiin eloa todennäköisesti enemmän, ja lisäksi toisi Step 3n peliin aiemmin. Itseäni vähän tökkii se, että kolmas vaihe ei oikeastaan koskaan kestä kuin pari kierrosta, tai vain yhden. Kolmannen vaiheen pidempi kesto voisi tuoda enemmän mielenkiintoa peliin, tai ainakin vähän uutta virtaa.
Jussi vei pelin kakkosvaiheeseen ja sen jälkeen rakentelu oli jonkun verran vilkkaampaa muutaman kierroksen ajan. Jussi jatkoi omia polkujaan kolmannen vaiheen alussa. Näytti siltä, että Jussi voisi saada jo putiikin kiinni, joten tässä vaiheessa itse painoin paniikkinappulaa ja tein hullun ultimatekierroksen, jossa tuuttasin 6 taloa (9->15) ja sähköt niihin kaikkin samalla kierroksella. Mika ja Tarmo seurasivat perässä ja taloja ilmaantui kartalle samalla kierroksella parisenkymmentä. Lopulta kävi ilmi, ettei se sittenkään ollut vielä viimeinen kierros, taloja oli lopulta Jussilla ja Tarmolla 16, ja Mikalla ja mulla 15. Näin sitten vielä yksi kierros rähinää tarviittiin.
Jussi ja Mika tekivät omat ratkaisunsa marketissa, ja sitten minä ja Tarmo aloitimme noin vuosisadan kestäneen laskelmoinnin optimaalisista siirroista viimeisellä kierroksella. Itselleni se oli mahdollista ja helppoa, koska ongin parhaan position, eli tiesin talojen ja tavaroiden hinnat täsmälleen. Tarmolla oli 7 rahaa enemmän käytössä, mutta silti kävi selväksi, että minä pystyin tarjoamaan tarpeeksi isosta 7n talon roskalaitoksesta, joten pystyin tuottamaan sähköt 18 taloon, joka riitti voittoon ohi Jussin ja Tarmon 17 ja Mikan 15. Tämä viimeinen kierros kesti varmasti pidempään kuin yksikään kierros koskaan ennemmin. Tässä keskusteltiin melko pitkään siitä, että olisiko joku shakkikello tarpeen, koska tässä tapauksessa optimaalisen ratkaisun pystyi kyllä laskemaan tarpeeksi suurella miettimisellä, koska kaikki informaatio oli saatavilla. Ehkä tuo satunnaisuuden puute on joissakin peleissä jopa liian ilmeinen?
Peli oli jännä ja kulki mielenkiintoisesti, mutta ei tälläisen ison pelin soisi päättyvän joka kerta tälläiseen antikliimaksiin. Viimeinen vuoro kesti aivan liian kauan, ja vaikka voittaja oikeastaan tiedettiin 30min aiemmin, se piti laskea ja kierrellä ja varmistella moneen kertaan, ja itse olin tässä pääsyypää. Jotenkin tuota pelin kestoa pitäisi pystyä rajaamaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki pelaajat tuntevat saaneensa yhtäläiset mahdollisuudet ja pelanneensa parhaansa mukaan. Kellon kanssa tietysti voi jäädä harmittamaan, mutta ainakin itse mielelläni sitä ainakin kokeilisin. Olisihan se tietysti hieman eri peli, mutta kun tavallisella tavalla on vähän ilo kateissa, niin miksie sitä voisi kokeilla. Kaikki mahdolliset ideat olisivat hyviä, sillä peli on muuten mielenkiintoinen, ja ihan jännä.
-----------
Pelaajat:
Ilta aloitettiin Isis & Osiriksella, joka oli totuttuun tapaan tiukka ja vähäpisteinen. Isompia virheitä ei kukaan tehnyt ja kuten arvata saattaa silloin ei kukaan pääse karkaamaan. Jussilla kävi hiukan huono tuuri laattojen kanssa, joten pisteet taisivat jäädä miinus yhteen. Muut sitten keräsivät täsmälleen samat pisteet eli huimat 4. Tämä peli kyllä puoltaa paikkansa kevyenä fillerinä. Yksi kaikkein nopeimmista peleistä, ellei nopein mitä porukalla on. Liikaa vaihtoehtoja ei pelissä ole, eikä näin vuorot kestä kovin kauan. Lisäksi säännöt selittää 25 sekunnissa, ja alkuvalmistelut ovat vielä nopeammat.
Pääpelinä sitten pelattiin Power Grid, jota ainakin itse odotin ihan vesi kielellä. Vaikka peli oli parilla edellisellä kerralla venähtänyt pitkäksi, en ollut yhtään kyllästynyt, vaan ihan innolla pelaamassa. Peliä aloiteltiin siinä illansuussa noin yhdeksän aikoihin.
Pelasimme Saksan kartalla, ja neljällä alueella, joten kartalla ei tilaa ylenmäärin ollut. Mika aloitti idemmästä ja muut enemmän kartan vasemmalta reunalta. Peli oli alussa melko rauhallista, ja kaikki panostivat halvimpiin tuotantolaitoksiin, eikä kenelläkään ollu ihan hirveätä hinkua rakennella talojakaan. Jussi avasi pelin ostamalla isomman laitoksen paljon muita aiemmin, ja lähti sitten talonrakennuspolulle, eli tietoisesti otti huonon position toimintakierroksilla, mutta koitti samaan aikaan pitää ison etumatkan muihin. Käytännön syistä minä pitäydyin tosi alhaisessa tuotannossa ja rakentelussa. Tällä pidin parasta positiosta suurimman osan pelistä.
Mitään valtavia eroja ei pelin aikana tuntunut tulevan, ja edistyminen oli melko hidasta. Uskoisin sen johtuvan siitä, että alussa tarjolla oli halvimpien laitosten lisäksi vain keskitason laitoksia. Isot pysyttelivät "future marketissa", eikä tietysti markkinat juuri vaihtuneet, koska kukaan ei halunnut huutaa mitään keskilaitoksista. Omalta osaltani epäilen, että tämä oli pääsyy pelin venymiseen todella pitkäksi. Vuoroja pelissä tuli varmasti useampi kuin yleensä. Tulevissa peleissä vosi jopa harkita pelin nopeuttamista hiukan sillä, että otettaisiin jonkun verran keskikoon laitoksia pois pakasta. Tai sitten randomilla useita laitoksia. Tämä ensinnäkin toisi markettiin eloa todennäköisesti enemmän, ja lisäksi toisi Step 3n peliin aiemmin. Itseäni vähän tökkii se, että kolmas vaihe ei oikeastaan koskaan kestä kuin pari kierrosta, tai vain yhden. Kolmannen vaiheen pidempi kesto voisi tuoda enemmän mielenkiintoa peliin, tai ainakin vähän uutta virtaa.
Jussi vei pelin kakkosvaiheeseen ja sen jälkeen rakentelu oli jonkun verran vilkkaampaa muutaman kierroksen ajan. Jussi jatkoi omia polkujaan kolmannen vaiheen alussa. Näytti siltä, että Jussi voisi saada jo putiikin kiinni, joten tässä vaiheessa itse painoin paniikkinappulaa ja tein hullun ultimatekierroksen, jossa tuuttasin 6 taloa (9->15) ja sähköt niihin kaikkin samalla kierroksella. Mika ja Tarmo seurasivat perässä ja taloja ilmaantui kartalle samalla kierroksella parisenkymmentä. Lopulta kävi ilmi, ettei se sittenkään ollut vielä viimeinen kierros, taloja oli lopulta Jussilla ja Tarmolla 16, ja Mikalla ja mulla 15. Näin sitten vielä yksi kierros rähinää tarviittiin.
Jussi ja Mika tekivät omat ratkaisunsa marketissa, ja sitten minä ja Tarmo aloitimme noin vuosisadan kestäneen laskelmoinnin optimaalisista siirroista viimeisellä kierroksella. Itselleni se oli mahdollista ja helppoa, koska ongin parhaan position, eli tiesin talojen ja tavaroiden hinnat täsmälleen. Tarmolla oli 7 rahaa enemmän käytössä, mutta silti kävi selväksi, että minä pystyin tarjoamaan tarpeeksi isosta 7n talon roskalaitoksesta, joten pystyin tuottamaan sähköt 18 taloon, joka riitti voittoon ohi Jussin ja Tarmon 17 ja Mikan 15. Tämä viimeinen kierros kesti varmasti pidempään kuin yksikään kierros koskaan ennemmin. Tässä keskusteltiin melko pitkään siitä, että olisiko joku shakkikello tarpeen, koska tässä tapauksessa optimaalisen ratkaisun pystyi kyllä laskemaan tarpeeksi suurella miettimisellä, koska kaikki informaatio oli saatavilla. Ehkä tuo satunnaisuuden puute on joissakin peleissä jopa liian ilmeinen?
Peli oli jännä ja kulki mielenkiintoisesti, mutta ei tälläisen ison pelin soisi päättyvän joka kerta tälläiseen antikliimaksiin. Viimeinen vuoro kesti aivan liian kauan, ja vaikka voittaja oikeastaan tiedettiin 30min aiemmin, se piti laskea ja kierrellä ja varmistella moneen kertaan, ja itse olin tässä pääsyypää. Jotenkin tuota pelin kestoa pitäisi pystyä rajaamaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki pelaajat tuntevat saaneensa yhtäläiset mahdollisuudet ja pelanneensa parhaansa mukaan. Kellon kanssa tietysti voi jäädä harmittamaan, mutta ainakin itse mielelläni sitä ainakin kokeilisin. Olisihan se tietysti hieman eri peli, mutta kun tavallisella tavalla on vähän ilo kateissa, niin miksie sitä voisi kokeilla. Kaikki mahdolliset ideat olisivat hyviä, sillä peli on muuten mielenkiintoinen, ja ihan jännä.
-----------
Pelaajat:
- Mika
- Jussi
- Tarmo
- Tapani
- Isis & Osiris: Mika, Tarmo, Tapani 4 - Jussi -1
- Power Grid: Tapani 18, Tarmo 17, Jussi 17, Mika 15
Lautapelejä Yliopistolla
Käväisin tutustumassa Tampereen Seurapelikerhon miittiä yliopistolla. Aina torstaisin 17.00-20.00 kerholaiset kokoontuvat pelailemaan kevyempiä pelejä (lähinnä korttipelejä). Pelejä voi mennä pelailemaan kuka vaan ja omiakin pelejä saapi ottaa mukaan.
Itse tulin myöhässä, kun koululla tunnit loppuivat vasta kuudelta. Olivat jo muutaman pelin ehtineet pelailla ja aloittelivat Marektoyn bluffipeliä Tiukka tilanne rajalla, missä salakuljetetaan tavaraa Meksikosta yli rajan pohjoiseen. Peli vaikutti aika kivalta, tosin siinä tuntui olevan potentiaalia (pelaajien niin halutessa) rikkoutumiseen, ihan sen takia, että kyseessä on bluffipeli, ja siinä tosiaan voi bluffata liiankin kanssa, silti rikkomatta sääntöjä. Ehkä. Kokeilemisen arvoinen olisi kyllä.
Tämän jälkeen porukka (täsä vaiheessa 6 henkeä) jakautui pelaamaan paria korttipeliä. Meidän porukka pelasi Reliktin, ja toinen porukka Briscolaa ja Suecaa. Relikt meni kohtuu tiukasti, itse siinä sitten tulin toiseksi, kun en punaisia saanut pisteille käännettyä lopulta.
Itse tulin myöhässä, kun koululla tunnit loppuivat vasta kuudelta. Olivat jo muutaman pelin ehtineet pelailla ja aloittelivat Marektoyn bluffipeliä Tiukka tilanne rajalla, missä salakuljetetaan tavaraa Meksikosta yli rajan pohjoiseen. Peli vaikutti aika kivalta, tosin siinä tuntui olevan potentiaalia (pelaajien niin halutessa) rikkoutumiseen, ihan sen takia, että kyseessä on bluffipeli, ja siinä tosiaan voi bluffata liiankin kanssa, silti rikkomatta sääntöjä. Ehkä. Kokeilemisen arvoinen olisi kyllä.
Tämän jälkeen porukka (täsä vaiheessa 6 henkeä) jakautui pelaamaan paria korttipeliä. Meidän porukka pelasi Reliktin, ja toinen porukka Briscolaa ja Suecaa. Relikt meni kohtuu tiukasti, itse siinä sitten tulin toiseksi, kun en punaisia saanut pisteille käännettyä lopulta.
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Power Gridiin uusia karttoja
Bongailin tuossa boardgamegeekissa ja Naturelich-gamesissa pari uutta karttaa Power Gridiin. Niitä voisi olla kiva kokeilla joskus (varsinkin jos ja kun vanhat alkavat puuduttaa).
Tässä Kanadan kartta: http://www.boardgamegeek.com/fileinfo.php?fileid=26482
ja vielä UK: http://www.naturelich.com/games/archives/2007/05/uk_map_for_powe.html
Ilmeisesti Italiankin kartta on jostain kaivettavissa. Ainakin näin kuvan pelistä, jossa sitä käytettiin.
Heti teki mieli päästä Gridiä vääntämään kun lueskeli noita sivuja.
Tässä Kanadan kartta: http://www.boardgamegeek.com/fileinfo.php?fileid=26482
ja vielä UK: http://www.naturelich.com/games/archives/2007/05/uk_map_for_powe.html
Ilmeisesti Italiankin kartta on jostain kaivettavissa. Ainakin näin kuvan pelistä, jossa sitä käytettiin.
Heti teki mieli päästä Gridiä vääntämään kun lueskeli noita sivuja.
maanantai 10. syyskuuta 2007
lautapeleja ja korttipeleja CISV minarilla
This weekend we had a CISV minicamp.
Total 18 people.
We played many games there, and it was our first time playing with more than 6 people, and the first time that we played with kids.
Well, we have played games with Tapani's neighbour, Matti, but when I play with him, I don't consider him a kid, since he is usually a great player.
So... we played many quick games, in 3 or 4 tables. It was nice and dynamic, the kids seemed to enjoy a lot. We played the "pappu peli", Isis & Osiris, king lui... And we also played our own version of an intercultural awareness card game (based on Barnga). That was really interesting! I think it was the best activity in the whole weekend and hopefully the kids understood the idea of the game... Well, the discussion part of the activity I didn't really participate, since it was in Finnish... But I understood a little bit of what the kids said, and as long as I understood, they talked a lot about the different rules, and not the idea behind the whole activity...
Anyways, it was a fun weekend, and we played lots of games :)
Mari
Total 18 people.
We played many games there, and it was our first time playing with more than 6 people, and the first time that we played with kids.
Well, we have played games with Tapani's neighbour, Matti, but when I play with him, I don't consider him a kid, since he is usually a great player.
So... we played many quick games, in 3 or 4 tables. It was nice and dynamic, the kids seemed to enjoy a lot. We played the "pappu peli", Isis & Osiris, king lui... And we also played our own version of an intercultural awareness card game (based on Barnga). That was really interesting! I think it was the best activity in the whole weekend and hopefully the kids understood the idea of the game... Well, the discussion part of the activity I didn't really participate, since it was in Finnish... But I understood a little bit of what the kids said, and as long as I understood, they talked a lot about the different rules, and not the idea behind the whole activity...
Anyways, it was a fun weekend, and we played lots of games :)
Mari
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Edelliseen tarkennusta
Sen verran korjaan Tapanin selvitystä tuosta meidän Shogun-sessiosta, että alkudraftissa oli kyllä 3 avonaista provinssia. Loppupisteetkin olivat todellisuudessa 53 - 50. Muuten tarina piti aika hyvin paikkansa.
Shogun kaksinpelinä
Torstai-iltana Jarmon kanssa kokeiltiin miten Shogun vääntäytyy kaksinpeliin. Geekissä oli 2-peli varianttiin ehdotus, jossa pelataan muuten kolminpelisäännöillä kuupuolella, mutta jätetään tummanruskeat provinssit kokonaan pois pelistä. (Kolminpelissähän jo muutenkin jätetään valkoisella reunuksella merkityt alueet pois). Aluksi siis yhdeksän provinssia ja 18 rahaa, ja muutkin asettelut kuin kolminpelissä.
Provinssit draftattiin kahdella avonaisella kortilla tai pakasta arvalla. Jarmo sai alueensa strategisesti mielenkiintoisesti. Provinssit olivat kartan keskikohdan molemmin puolin, ja aivan keskelle jäi muutama tyhjä provinssi. Minä taas keräilin kaksi eri keskusta, eli aivan kartan vasempaan ja oikeaan reunaan. Lähtökohtaisesti sain siis ehkä hiukan paremmat resurssit, mutta heti alusta oli selvä, että laajennusvaraa on huomattavan vähän.
Ensimmäisen vuoden aikaa tietysti keskityimme molemmat rakentelemaan suojia "rajoille" ja niiden taakse kulttuuria. Ensimmäisen vuoden pisteytyksessä olikin sitten tilanne muuten täsmälleen sama, mutta Jarmo oli napannut 2 provinssia enemmän itselleen. Toisen vuoden tiedettiin heti olevan leutotalvinen, joten valloittaa olisi voinut määrättömästi eikä riisista ollut huolta. Jarmo onnistuikin tässä projektissa paremmin, ja keräsi alueita niin huoletta, että oli jopa varaa hävitä lopussa yksi revoltti talonpojille.
Ennen toisen vuoden syksyä näytti siltä (ja laskinkin oikein), että tarvitsen melkoista tuuria, että all-in rähinäni onnistuisi, koska olin epäonnistunut parissa coinfliphyökkäyksessä sekä talopoikia, että Jarmoa vastaan. Jälkimmäinen tappio aiheutti sen, että jätin Hokin (paras alueeni) auki, ja Jarmo pääsi rokottamaan, joka johti siihen, että tiesin kahden rakennuksen Bingoni olevan hyökkäyksen kohteena viimeisen syksynä. Olisinkin tarvinnut melkoista tuuria säilyttämään nuo kolme pistettä, sekä samaan aikaan onnistumaan kolmen toiminnon Shinanokampanjassa (+1 armeija -> siirto ja kaksi eri hyökkäystä), millä vielä olisin pystynyt kampeamaan itselleni 3 pisteen voiton. Shinanorähinä onnistui kuin onnistuikin, mutta Bingosta en pystynyt pitämään kiinni, ja Jarmo vei odotetusti ja ansaitusti voiton. Rakennusenemmistöillä onnistuin kuitenkin pitämään eron siedettävässä 3 pisteessä.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja sopivassa paikassa tulee varmasti pelattua toistekin kahdestaan. Myös kolmen vuoden peliä voisi kokeilla. Tosin molemmat epäilimme, miten rahat ja armeijat riittäisivät, sillä kahden vuoden pelissäkin molemmat olivat kummallakin välillä nollassa. Peliaikaa vilkuilimme hiukan. Drafti kesti 10 min, ensimmäinen vuosi 45 min ja toinen vuosi tasan tunnin, joten alle kahteen tuntiin puristettiin.
-------
Pelaajat:
Provinssit draftattiin kahdella avonaisella kortilla tai pakasta arvalla. Jarmo sai alueensa strategisesti mielenkiintoisesti. Provinssit olivat kartan keskikohdan molemmin puolin, ja aivan keskelle jäi muutama tyhjä provinssi. Minä taas keräilin kaksi eri keskusta, eli aivan kartan vasempaan ja oikeaan reunaan. Lähtökohtaisesti sain siis ehkä hiukan paremmat resurssit, mutta heti alusta oli selvä, että laajennusvaraa on huomattavan vähän.
Ensimmäisen vuoden aikaa tietysti keskityimme molemmat rakentelemaan suojia "rajoille" ja niiden taakse kulttuuria. Ensimmäisen vuoden pisteytyksessä olikin sitten tilanne muuten täsmälleen sama, mutta Jarmo oli napannut 2 provinssia enemmän itselleen. Toisen vuoden tiedettiin heti olevan leutotalvinen, joten valloittaa olisi voinut määrättömästi eikä riisista ollut huolta. Jarmo onnistuikin tässä projektissa paremmin, ja keräsi alueita niin huoletta, että oli jopa varaa hävitä lopussa yksi revoltti talonpojille.
Ennen toisen vuoden syksyä näytti siltä (ja laskinkin oikein), että tarvitsen melkoista tuuria, että all-in rähinäni onnistuisi, koska olin epäonnistunut parissa coinfliphyökkäyksessä sekä talopoikia, että Jarmoa vastaan. Jälkimmäinen tappio aiheutti sen, että jätin Hokin (paras alueeni) auki, ja Jarmo pääsi rokottamaan, joka johti siihen, että tiesin kahden rakennuksen Bingoni olevan hyökkäyksen kohteena viimeisen syksynä. Olisinkin tarvinnut melkoista tuuria säilyttämään nuo kolme pistettä, sekä samaan aikaan onnistumaan kolmen toiminnon Shinanokampanjassa (+1 armeija -> siirto ja kaksi eri hyökkäystä), millä vielä olisin pystynyt kampeamaan itselleni 3 pisteen voiton. Shinanorähinä onnistui kuin onnistuikin, mutta Bingosta en pystynyt pitämään kiinni, ja Jarmo vei odotetusti ja ansaitusti voiton. Rakennusenemmistöillä onnistuin kuitenkin pitämään eron siedettävässä 3 pisteessä.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja sopivassa paikassa tulee varmasti pelattua toistekin kahdestaan. Myös kolmen vuoden peliä voisi kokeilla. Tosin molemmat epäilimme, miten rahat ja armeijat riittäisivät, sillä kahden vuoden pelissäkin molemmat olivat kummallakin välillä nollassa. Peliaikaa vilkuilimme hiukan. Drafti kesti 10 min, ensimmäinen vuosi 45 min ja toinen vuosi tasan tunnin, joten alle kahteen tuntiin puristettiin.
-------
Pelaajat:
- Jarmo
- Tapani
- Shogun - Jarmo 40 - Tapani 37
perjantai 7. syyskuuta 2007
Bungeeta vaikka muille jakaa
Yllättävän paljon tota bungeeta pystyy hakkaamaan kyllästymättä. Ehkäpä syynä on juuri se, ettei siinä paljon järkeillä tarvi, tuuristahan se on lähestulkoon täysin kiinni. Eilen ensin pelasin Heidin kanssa kaksi kolmen jaon peliä. Ensimmäinen tasan 6-6 ja toinen mulle 6-4. Illemmalla otettiin vielä Jarmo mukaan ja pelattiin kaksi kuuden jaon peliä. Siinäkään ei eroja lopulta hirveästi tullut. Toisessa erässä minä ja Jarmo oltiin jopa tasoissa ennen viimeistä jakoa, ja siinäkin vielä molemmat raapivat bungeen kasaan (itse asiassa Heidi sai siihen vielä triple-bungeen.)
-----
Pelaajat:
-----
Pelaajat:
- Heidi
- Jarmo
- Tapani
- Bungee 1: Tapani 6 - Heidi 6
- Bungee 2: Tapani 4 - Heidi 6
- Bungee 3: Tapani 9 - Jarmo 19 - Heidi 33 (6 jakoa)
- Bungee 4: Jarmo -1 - Tapani 1 - Heidi 22
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
Pari kaksinpeliä lisää
Illan peleinä Thurn und Taxis ja Isis Osiris.
Mari metsästi TuTssä kaikkien alueiden sateenkaaribonuksen, mutta samaan aikaan minä ehdin tehdä valmiiksi useamman alueen, ja cartwrighin avulla nappasin pari vaunukorttia nopeasti. Kaksinpelissä tietysti pisteet hiukan korkeampia, koska bonuksenkerääjiä ei ole useampia. Voitto tuli siis tälle puolelle pöytää pisteillä 29 - 20.
Perään vielä pikana Isis & Osiris, joka tosiaan oli tiukkaakin tiukempi. Sain hyvän otteen alkupelissä, mutta Mari pääsi rokottaamaan -4-laatalla kun tarjosin paikan. Siitä -8, mutta lopulta kun seurattiin pisteitä kääntämällä laatta kerrallaan, viimeinen laatta ratkaisi, ja voitin yhdellä pisteellä YHDELLÄ PISTEELLÄ, kuten Mari kommentoikin tuossa omassa tilityksessään. Kaikkihan sen ymmärsi, eikö?
---
Pelaajat:
Mari metsästi TuTssä kaikkien alueiden sateenkaaribonuksen, mutta samaan aikaan minä ehdin tehdä valmiiksi useamman alueen, ja cartwrighin avulla nappasin pari vaunukorttia nopeasti. Kaksinpelissä tietysti pisteet hiukan korkeampia, koska bonuksenkerääjiä ei ole useampia. Voitto tuli siis tälle puolelle pöytää pisteillä 29 - 20.
Perään vielä pikana Isis & Osiris, joka tosiaan oli tiukkaakin tiukempi. Sain hyvän otteen alkupelissä, mutta Mari pääsi rokottaamaan -4-laatalla kun tarjosin paikan. Siitä -8, mutta lopulta kun seurattiin pisteitä kääntämällä laatta kerrallaan, viimeinen laatta ratkaisi, ja voitin yhdellä pisteellä YHDELLÄ PISTEELLÄ, kuten Mari kommentoikin tuossa omassa tilityksessään. Kaikkihan sen ymmärsi, eikö?
---
Pelaajat:
- Mari
- Tapani
- Thurn und Taxis- Tapani 29 - Mari 20
- Isis & Osiris - Tapani 10 - Mari 9
5.9.2007
Hoje jogamos algumas partidas de Bungee, jogo rápido e divertido pra passar o tempo. Também jogamos Turn und Taxis (Tapani & Mari) e claro, ele ganhou de lavada! (Eu estava mais concentrada fazendo meu novo blog, hehe). Agora, antes de dormir, jogamos Isis & Osiris, um jogo bem apertado, quase empatou! Mas o Tapani conseguiu vencer um um ponto... UM PONTO! de diferenca... Faça-me o favor...
Boa noite!
Boa noite!
Bungee kaksinpelinä
Marin kanssa pelattiin 4 jakoa Bungeeta. Aika tasaisia jakoja, itse asiassa kolmesti saatiin tuplabungee. Yksi jako sitten ratkaisi yhteipisteet. Keräsin siinä 11 pistettä, joka johti sitten 7 pisteen häviöön yhteistuloksissa.
---
Pelaajat:
---
Pelaajat:
- Mari
- Tapani
- Bungee - Mari 7 - Tapani 14
Kevyitä pelejä
Pelailtiin pitkästä aikaa useampi pieni peli muutaman ison pelin koko illan mätön jälkeen.
Ensimmäisenä yksi jako Mhingiä, joka oli Ollille ja Sakulle opettelurundi, ja Olli tietysti aloittelijan(tuurilla)a otti voiton 2 krediitin tuloksella. Tare huomautti, että tätä pitäisi pelata vähintään 600 jakoa tai ainakin vuosi, ennen kuin paremmuutta voisi mitenkään mitata. Ajattelin sitten, että mikä ettei, voisihan sitä jotain laittaa ylös ja vaikka pidemmällä aikavälillä vähän seurata. Tästä tämä blogi lähti. Ja eiköhän siihen jotain pientä excel-tilastoakin väännetä.
Toisena pelinä kevyt korttipeli Bungee, jossa siinäkin sisäänajoa useimmille pelaajille, eikä koko peliä oltu pelattu aiemmin 5 pelaajalla. Ihan kivasti toimi ja kolmen jaon peli oli ihan tasainen. Siinäkin Olli nappasi voiton.
Sitten illan "pääpeli" eli 5 pelaajan Trough the Desert. Peli oli tutusti aika täynnä kameleita, eikä hurjia pisteitä kukaan päässyt keräämään. Arvelin pelin alussa että 50-60 varmaan on kova sana. Tulokset olivatkin seuraavat: Saku 48, Tare 51, Olli 57?, Tapani 59, Mari 67, tosin Mari lopuksi järkeili, että olisiko mahdollisesti ottanut yhden 10 laatan vitosen sijaan loppupisteytyksessä. No tasaista oli kuitenkin.
Aikaa riitti mukavasti, joten seuraavana Isis & Osiris, jossa pisteitä ei nelinpelissa juuri herunut, kukaan ei tehnyt mitään all-in siirtoa eikä törkeitä ohivetoja nähty. Saku Taisi voittaa 5 pisteellä =). Muilla pari-kolme vähemmän.
Seuraavana vielä viidellä pelaajalla King Lui, jossa alussa rohmunnut Tarmo sai kuin saikin kunkulle tarpeeksi eväitä lopussa ja repi reilun voiton.
Viimeisenä ehkä kaikkien aikojen tasaisin Pingwin, jossa 60 tiiltä ja 100 pistettä jakautui seuraavasti: Tarmo ja Saku 15 palaa ja 24 pistettä, Olli 14 tiiltä ja 25 pistettä ja Tapani 16 palaa ja 27 pistettä. Tässä pelissä meikäläisen "varman ja ylivoimaisen" voiton ratkaisi yksi siirto, jolla yksi frakkipukuinen jäi yksinään 14 pisteen kera kulmaan. Lopussa tiukkaa vääntöä, ja pelistä tosiaan ennätystasainen.
Kaiken kaikkiaan ihan kivan kevyt ilta, jossa kaikki pelit oli suht nopeita (mitä nyt TtDssä mietittiin tavallista enemmän), ja helppoja eikä mitään dissattu tällä kertaa erityisen paljon. Tosin ei mikään peli nyt yleisön valtavaa suosiotakaan saanut.
Eväät oli myös suosittuja, ja niihin otetaan vastaan ehdotuksia...
--------------
Pelaajat:
Ensimmäisenä yksi jako Mhingiä, joka oli Ollille ja Sakulle opettelurundi, ja Olli tietysti aloittelijan(tuurilla)a otti voiton 2 krediitin tuloksella. Tare huomautti, että tätä pitäisi pelata vähintään 600 jakoa tai ainakin vuosi, ennen kuin paremmuutta voisi mitenkään mitata. Ajattelin sitten, että mikä ettei, voisihan sitä jotain laittaa ylös ja vaikka pidemmällä aikavälillä vähän seurata. Tästä tämä blogi lähti. Ja eiköhän siihen jotain pientä excel-tilastoakin väännetä.
Toisena pelinä kevyt korttipeli Bungee, jossa siinäkin sisäänajoa useimmille pelaajille, eikä koko peliä oltu pelattu aiemmin 5 pelaajalla. Ihan kivasti toimi ja kolmen jaon peli oli ihan tasainen. Siinäkin Olli nappasi voiton.
Sitten illan "pääpeli" eli 5 pelaajan Trough the Desert. Peli oli tutusti aika täynnä kameleita, eikä hurjia pisteitä kukaan päässyt keräämään. Arvelin pelin alussa että 50-60 varmaan on kova sana. Tulokset olivatkin seuraavat: Saku 48, Tare 51, Olli 57?, Tapani 59, Mari 67, tosin Mari lopuksi järkeili, että olisiko mahdollisesti ottanut yhden 10 laatan vitosen sijaan loppupisteytyksessä. No tasaista oli kuitenkin.
Aikaa riitti mukavasti, joten seuraavana Isis & Osiris, jossa pisteitä ei nelinpelissa juuri herunut, kukaan ei tehnyt mitään all-in siirtoa eikä törkeitä ohivetoja nähty. Saku Taisi voittaa 5 pisteellä =). Muilla pari-kolme vähemmän.
Seuraavana vielä viidellä pelaajalla King Lui, jossa alussa rohmunnut Tarmo sai kuin saikin kunkulle tarpeeksi eväitä lopussa ja repi reilun voiton.
Viimeisenä ehkä kaikkien aikojen tasaisin Pingwin, jossa 60 tiiltä ja 100 pistettä jakautui seuraavasti: Tarmo ja Saku 15 palaa ja 24 pistettä, Olli 14 tiiltä ja 25 pistettä ja Tapani 16 palaa ja 27 pistettä. Tässä pelissä meikäläisen "varman ja ylivoimaisen" voiton ratkaisi yksi siirto, jolla yksi frakkipukuinen jäi yksinään 14 pisteen kera kulmaan. Lopussa tiukkaa vääntöä, ja pelistä tosiaan ennätystasainen.
Kaiken kaikkiaan ihan kivan kevyt ilta, jossa kaikki pelit oli suht nopeita (mitä nyt TtDssä mietittiin tavallista enemmän), ja helppoja eikä mitään dissattu tällä kertaa erityisen paljon. Tosin ei mikään peli nyt yleisön valtavaa suosiotakaan saanut.
Eväät oli myös suosittuja, ja niihin otetaan vastaan ehdotuksia...
--------------
Pelaajat:
- Mari
- Olli
- Saku
- Tapani
- Tare
- Mhing - Olli 2 krediittiä
- Bungee - Olli 6, Mari 9, Saku 13, Tapani 13, Tarmo 15
- TtD - Mari 67, Tapani 59, Olli 54, Tarmo 51, Saku 48
- Isis & Osiris - Saku 6, Tarmo 4, Olli & Tapani 3
- King Lui - Tarmo 57, Olli 47, Saku & Tapani 33, Mari 28
- Pingwin - Tapani 27, Olli 25, Saku & Tarmo 24
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)