Fiiliksiä nettipelaamisesta

Nyt on sitten testattu lautapelailua maailmankuulussa (tai ainakin saksankuulussa) brettspielwelt.de -pelipalvelussa, jota ammattipiireissä myös leikkisästi BSW:ksi kutsutaan. Testissä oli kolminpelinä Dominion (Tapani, Heidi ja Olli) sekä piiiiitkästä aikaa pelattu Caylus (aka Iso-C, The Great White Caylus, Caylus the Merciless, The God, jne...), jossa Tapani ja Olli ottivat kaksinpelissä mittaa toisistaan. Heidi vei Dominionin noin pistein 41-30-22, Ollin ollessa toinen. Caylusta tyypitettiin tiettävästi ensi kertaa kaksinpelinä ja pisteet olivat n. 122-108 Ollin eduksi. Sinänsä kaksinpelinä ihan OK, vaikka itse pelaan kyllä lähes mitä peliä tahansa mieluummin maksimipelaajamäärällä kuin kahdestaan. Ja ei varmaan oikean pöydän ääressä Caylusta kaksinpelinä jaksaisi, tai ainakin mieluummin valitsisi varmaan jonkun toisen pelin.

Mutta mennään itse nettipelailuun. Molemmat pelit oli varsin sujuvasti toteutettu, eikä pelien nettimekaniikan omaksumiseen juuri mennyt aikaa. Kaikki toimi loogisesti, vaikkakin joihinkin asioihin tuli heti itsellä mieleen "parannusehdotuksia". Toki varmasti muutaman kerran jälkeen ei ole mitään ongelmia pelaamisessa, mutta kuitenkin miksi tehdä asiat "huonosti" ja totutella niihin, kun asiat voisi tehdä "paremmin", jolloin ei tarvitsisi niin kovin totutella. Mutta ei suurempaa valittamista.

Yksi keskeisistä positiivisista asioista oli molempien pelien jouhevuus. Koska kone hoitaa kaiken korttien plääräämisestä vuorojen seuraamiseen ja pisteytyksiin, ei itse tarvitse vaivata näillä asioilla päätään. Kaiken älyllisen tarmonsa voi suunnata strategioiden ja taktiikoiden laatimiseen ja toteuttamiseen. Lisäksi tietysti peli nopeutuu huomattavasti, kun turha räknääminen jää vähemmälle. Ja toki paskanjauhantakin chatin välityksellä on niukkaa, joten turhanpäiväistä lätisemistä ei tule niin paljoa harrastettua, mikä nopeuttaa pelitapahtumaa.

Dominion toimi käytännössä aivan samalla tavalla netissä kuin livenäkin. Vuoroihin liittyvät korttien plääräämiset, vilauttelut, keräämiset ja muut vilahtavat ruudulla niin, että toisen tekemiä toimia vuorojen aikana ei edes aina huomaa. Eli täsmälleen samalla tavalla kuin livepelissäkin. Toimintoihin liittyvät korttien vaihdot, nostot ja muut tapahtuvat kätevästi ja esim. vaihdettavien korttien valinta on toteutettu loogisesti. Jos jotain käyttöliittymästä johtuvia mokia syntyy, johtuu ne pelaajan omasta huolimattomuudesta. Ja mikä parasta, sääntöjen vastaiset toimet eivät ole mahdollisia, edes vahingossa.

Cayluksesta jäi päälimmäisena mieleen pelin helppous ja keveys. Ja ei, en ole kännissä! Käyttöliittymä oli tässäkin selkeä, ja oikeastaan missään kohtaa ei olllut epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä tai mikä vaihe on menossa. Juuri Cayluksessa menee aika paljon aikaa, kun vuoroa lähdetään perkaamaan, kerätään resursseja, rakennellaan jne. Nettipelissä kaikki hoituu nopeasti. Samoin ei koskaan jää ainakaan mitkään rahat, pisteet tai kuutiot ottamatta, mikä on kyllä aika merkittävä tekijä tässä pelissä. Turhan usein livepelissä tulee eteen tilanne, jossa arvuutellaan, että "sainko pisteen tuosta", "otinkohan jo nuo rahat" tai "muistinkohan ottaa tuon kuution". Automatiikan mukana olo oli Cayluksessa vielä paljon mukavampaa kuin Dominioninissa.

Peli kesti vain 100 minuuttia, mikä on Cayluksesta puhuttaessa meidän piirissä sensaatio. Onhan sekin enemmän kuin livepelin paketin kyljessä mainittu 45min/pelaaja (vai kuinka se oli), mutta viime peleistä olikin vierähtänyt Tapanilla melkein puolitoista vuotta ja itselläkin 9 kuukautta. Jotenkin tuntuu, että peliaika ei olisi todennäköisesti kasvanut tuota 45 minuuttia, vaikka yksi pelaaja enemmän olisi mukana ollutkin. Kuitenkin pelaajien lisääntyessä vaihtoehdot vähenevät, joten päätökset nopeutuvat, jolloin useammin pitää "ottaa se mitä tarvitsee" tai "se mitä sattuu saamaan". Toisaalta tietysti pitää useammin pohtia, että mitä sitä oikeastaan tarvitsee nyt tai kohta, joten enpä sitten tiedä.

Tapanin kanssa mietittiin, että Cayluksen moninpeissä ei pitäisi lähteä rakentamaan mitään usean kierroksen yksityiskohtaisia suunnitelmia, koska ne eivät kuitenkaan sellaisenaan toteudu. Ja jos joka kierroksella, tai peräti jokaisen äijjän laiton yhteydessä pitää miettiä kaikki uudestaan, ei ole ihme, että pelit kestävät. Taktisuus ja tilanteisiin reagoiminen pitkälle viedyn vuorokohtaisen suunnittelun kustannuksella on mielestäni tervetullutta, melkeimpä kaikissa peleissä. "Strategia" toki määrittää pelin suunnan ja pitkän linjan suunnitelmat, mutta suunnitelmien toteutus pitäisi ehkä mennä enemmän "musta tuntuulla" ja tilanteisiin reagoimisella. Ja onhan se palkitsevampaakin tehdä huippuja taktisia siirtoja, kuin huomata megapisteet tuottavan ja voiton varmistavan kymmenen siirron suunnitelman kusevan yhden unohtuneen siirron takia.

Kaksinpelissämme ei tullut oikeastaan yhtään kohtaa, missä olisi mietitty paria minuuttia kauempaa yksittäistä siirtoa. Ja jotenkin peli sujui niin jouhevasti, että ei edes tuntunut siltä, että olisi tarvinnut miettiä pitkään. Toisaalta tietysti kaksinpelissä on paljon enemmän hyviä vaihtoehtoja tarjolla, jolloin on myös helpompi muuttaa taktiikkaa, reagoida tilanteisiin ja jättää toimintoja myöhemmäksi, kun ei ole pakko saada kaikkea heti. Näin ollen peli sujuvoituu selvästi. Lopulta Cayluksesta, ja etenkin nettiversiosta, jäi pitkästä aikaa pelattuna hyvät fiilikset. Tätä lisää!

Muutenkin nettipelaamisesta jäi hyvä maku suuhun. En missään mielessä näe sitä lautapelimättöjen korvaajana, vaan pikemminkin täydentäjänä ja välineenä, jolla pelaamista voi lisätä. Tuskin ainakaan kovin herkästi lähden tuntemattomien lautapelinördejen kanssa pelailemaan, vaan edelleen pelaan mieluummin tuttujen kanssa, sillä netinkin välityksellä on kiva pelata niin sanotusti hyvässä seurassa. Nettipeli on oiva keino murtaa maantieteelliset rajat ja tehdä lautapelailusta viikottainen, tai edes kuukausittainen tapahtuma, mikä ainakin itselle tahtoo muuten jäädä haaveeksi. Ja koska porukka muutenkin hengaa meses ja netis koko ajan, niin luulisi omastakin peliporukasta ainakin muutaman pelaajan olevan aina silloin tällöin valmiina pelivääntöön. Ja jos rajoittaa pelaamisen oman porukan keskuuteen, ei tule varmaan sorruttua siihen, että pelit tulisi pelattua puhki. Riskinä on toki se, että pelattuaan tiettyä peliä netissä, sen nostaminen pelipöytään saattaa tuntua epämiellyttävältä pelin valmistelun, pyörittämisen ja pois keräämisen (näennäisen?) vaivan takia.

Peleistä etenkin Cayluksen tyyppiset megamättöväännöt soveltuvat erinomaisesti nettipelamiseen, koska ne hyötyvät ehkä eniten nettipelin automatiikan tuomasta pelin sujuvuuden lisääntymisestä, pelitempon nopeutumisesta ja peliajan lyhentymisestä. Lisäksi tällaisten pelien mättömäisyyden takia ne jäävät usein peli-illoissa hyllyyn, joten nettipelaaminen antaa niille uuden mahdollisuuden. Ja tietysti samalla livepeli-ehtoina voi keskittyä nopeampiin ja kevyempiin peleihin. Mutta ei saa silti tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja menettää toivoaan, Caylusmättö livenä tulee vielä... muahhaahahahaaa!

Peli-ilta Brasiliassa

Eilen saatiin kasaan Marin nörtimpiä kavereita riittävästi kunnon peliehtooseen. Jannuilla oli kaikilla Magic: The Gathering -tausta, ja lautapelelejäkin jonkun verran olivat pelanneet. Yksi jopa ihan reilustikin, ja tunsi melkein kaikki mun pelit. Kehui Agricolaa ja Puerto Ricoa omiksi suosikeikseen, joten selkeesti oli perillä peleistä. Kyselinkin siinä sitten, että miten se pelejä oli pelaillut, kun ei niitä täältä Brasseista oikein saa millään. No se sano, että sen kämppiksellä on aika paljo pelejä ja muutenki se on kunnon Boardgamegeekki. Kysyin, että onko sillä tiliä BGG:ssä. No olihan sillä. Ftola-nimimerkillä oli siellä 720 peliä arvosteltuna, ja omia pelejä 498! Törkeetä. Sillä ei vissiin oo siellä sen huoneessa mitään muuta.

Peliehtoo alotettiin Gabrielin kanssa yhdellä Lost Citiesillä kun muita ei vielä ollu tullu paikalle. Seuraavana pelattiin yksi nopea nelinpeli Eläinpyramidia, jossa muuten pyramidissa oli parhaimmillaan 23/29 eläintä. Illan ensimmäisenä varsinaisena pelinä pelattiin neljällä San Juan, jossa kavereiden Magickokemus näkyi niin, että jokainen oppi pelin noin 5 minuutissa, ja lopulta mä jäin kolmanneksi, vaikka on jokunen peli jo takana, enkä edes pelannut huonosti.

Seuraavana pöydälle pääsi ekaa kertaa tämän reissun aikana In the Year of the Dragon ja mukaan saatiin viideskin pelaaja. Pienen alkujäykkyyden jälkeen tämäkin saatiin kulkemaan, vaikka 2 tuntia saatiinkin kulutettua. Mari onnistui kirjaäijällä repimään niin ison eron, että voitti noin 10 pisteellä vaikka jäikin kaikkien muiden jalkoihin loppupisteytyksessä selvästi. Mä tuhosin pelini siihen, että olin 3 kierroksen jälkeen äijäradalla noin 10 pykälää jäljessä toiseks viimeistä! Lopussa pystyin puristamaan jaetulle toiselle sijalle kahdella maksimibuddhalla eli 12 loppupisteellä. Eka kerta kun oikeasti tienasin niillä buddhilla enkä vain käyttänyt niitä äijäradalla juoksemiseen.

Seuraavaksi yksi kaveri lähti kotiin, mutta viidellä pelailtiin yksi Shadow Hunter, joka vastoin ennakko-odotuksia ei mennyt pelkäksi räiskimiseksi, vaan itse asiassa vihreillä korteilla haettiin henkilöllisyyksiä aika monta kertaa ennen mäiskettä. Itse asiassa kukaan ei tappanut ketään vahingossa, eikä edes aiheuttanut kovia vahinkoja väärille hahmoille. Ihan kiva oli pelata näinkin. Eikä silti peli kestänyt yhtään enempää.

Välillä vaihtui taas pari pelaajaa, mutta neljällä vielä jatkettiin. Välissä yksi Pingwin ja eläinpyramidi keventämään pidempien pelien vaihdetta ja välissä syötyä iltasta.

Illan uutuutena kaikille paitsi yhdelle pelaajalle kokeiltiin Once Upon a Timea (en linkitä BGG:hen, kun se on ollut alhaalla koko päivän). Ihan mielenkiintoinen konsepti, vaikka ei tavallisen lautapelin tai edes korttipelin kriteereihin ihan menekään. Pelissä jokaiselle pelaajalle jaetaan aluksi 6 tavallista korttia ja 2 "onnellista loppua". Pelaaja valitsee yhden lopun ja alkaa kertoa tarinaa kädessään olevien korttien avulla. Esimerkiksi eilen aloittaja pelaaja pelasi pöytään hahmokortin, jossa luki "nuori poika" ja aloitti kertomaan, että "olipa kerran nuori poika, joka asui suuressa metsässä..." ja pelasi siihen paikkakortin "suuri metsä", jne.

Kertojapelaaja kertoi tarinaansa niin kauan kuin halusi ja pelasi niin monta korttia kuin halusi, tai jotenkin koherentisti pystyi, ja sitten antoi vuoron seuraavalle ja nosti yhden kortin lisää. Muut pelaajat saattoivat myös keskeyttää toisen pelaajan kertomuksen, jos se alkoi mennä ihan päättömäksi, tai jos halusivat itse jatkaa vastaavalla "interrupt" kortilla. Siis, jos joku pelasin hahmokortin, saattoi pelata hahmo-interruptin ja jatkaa tarinaa haluamallaan tavalla edellisen tarinan pohjalta. Toinen mahdollisuus "varastaa vuoro" oli pelata mikä tahansa kortti, jossa oli täsmälleen sama sana, jota toinen käytti omassa tarinassaan.

Peli päättyi kun joku pelaajista sai nivottua järkevästi kaikki omat käsikorttinsa tarinaan ja lisäksi lopetettua tarinaan omassa kädessään olevalla lopulla. Eilinen peli kesti ehkä noin 20 vuoroa ja tunnin, ja päättyi tälläiseen: "And finally they were re-united with their family" tai jotain sen suuntaista.

Tosiaan aika mielenkiintoinen konsepti ja ihan mielelläni pelailin. Vaatii kylläkin sopivan porukan, eikä varmasti toimi, jos joku pelaajista ei halua pelata, tai ei ole samalla tuulella kuin muut.

Lopuksi vielä yksi Pingwin, ja siihen loppui 7 tunnin pelisessio. Kivaa oli piiitkästä aikaa pelailla tällain kunnon peliehtoon merkeissä. Katotaan, jos saadaan vielä toisen kerran täällä aikaiseksi, mutta varmasti sitten taas siellä koto-Suomessa.

Onkos siellä saatu mitään pelejä aikaiseksi? Joko se paljon tilattu Iso-C on saatu pöydälle?

Jouluterveiset

Hyvää joulua!

Lautapelejä netin välityksellä

Käytiin Black Raiderin kanssa keskustelua lautapelailusta netissä yhtenä iltana. Kumpikaan ei juurikaan olla pelailtu netissä, mutta lähinnä pähkäiltiin nettipelaamisen hyviä ja huonoja puolia verrattuna naamakkain pelaamiseen. Kaikenlaista, jopa melko filosofista pohdintaa mahtui juttutuokioon. Tässä melko lailla suoraan koko höpinä tajunnanvirtana messengerin tallentamana viestihistoriana.

Ei vedetä herneitä nenään, mutta keskustelua voisi herätellä. Lopussa juttu jo vähän karkaa, mutta kuitenkin hiukan meidän pohdintaa muillekin. Tosiaan muutkin voisivat BrettSpielWeltistä ohjelman asennella ja tuosta alta vilkaista niitä ohjeita.

----

----

EDIT. Poistettu yksityinen keskustelu.

Niin etsä muuten pistä tänne tommosia toisten kirjotuksia kysymättä. Saatana ku en tajunnu silloin heti poistaa. Malauta. -Black Raider

Eläinpyramidi

Arvoidaanpa tämä peli tällä kertaa Itä-Timorilaisilla palloilla:

• 10 minuutin peli, jonka opettaa kuudessatoista sekunnissa (otin aikaa).
• Sopii mihin peli-iltaan tahansa välipeliksi, lasten ja ei-pelaajien kanssa pelattavaksi, ja vaikka bilepeliksi.
• Pelin asettelu kestää 3 sekuntia, eli sen verran kun kaataa nappulat pussista.
• Vuoden 2008 lastenpeli Suomessa.
• Ei pilattu hinnallakaan (n.15€)
• Näyttävät kestävät puunappulat
• Kaksimielistä vinoilua
• Täriseviä käsiä
• Pieni, menee hyvin Minigripiin
  
• Ei tuuria
• Sopivasti voi kiusata muita - ja itseään

Siinäpä sitä kuvailua. Negatiivisia kommentteja en jaksanut laittaa, mutta kai sen nyt kuvastakin näkee, että ei tämä mikään vakavasti otettava peli ole, mutta ei välipelin kuulu ollakaan.

Peliä on tullut pelailtua parissa viikossa jo pitkälti toistakymmentä kertaa ja ainakin 20 eri pelaajan kanssa ikähaarukassa 8-60 vuotta ja kaikille on sopinut. Itse asiassa ainakin 6 tyyppiä on jo halunnut ostaa pelin pois. Harmi, että täällä Brasiliassa peliä ei ole saatavilla eikä tullut otettua kuin yksi kappale mukaan.

kuva Haba

Lautapelailua virallisemmin

Kaikenlaista sitä on tullut lautapelien tiimoilta raapusteltua, mutta harvasta (jos mistään) on mitään hyötyä ollut. Tässä syksyn mittaan kuitenkin paneuduin peleihin ja teksteihin siinä määrin, että pyöräytin oikein akateemisen paperin, eli kandidaatintutkielman lautapeleihin liittyen.

Tutkailin lautapelien suomennosten käytettävyyttä ja sitä, että miten sitä voitaisiin parantaa. Aluksi kuvailin paperissa mitä käytettävyys tarkoittaa ja miten sitä on aiemmin tutkittu esimerkiksi käyttöohjeiden käännöksistä. Seuraavaksi kertailin vähän mitä lautapelit, ja erityisesti uudet lautapelit ovat, ja esittelin pääaineistoni eli Puerto Ricon suomennoksen.

Puerto Ricon käännöstä analysoin erilaisten käytettävyyden osatekijöiden perusteella ja koitin samalla saada selville onko Puerto Ricon käytettävyys yhtä hyvä kuin pelin suosio. Käytettävyyden osatekijöiksi valitsin esimerkiksi käyttöohjeiden käytettävyyden tutkimisessa käytetyt opetettavuuden ja ymmärrettävyyden ja sitten kokeilin miten nämä ohjeet sopivat lautapelien käännöksiin.

Lopuksi vielä tein pienen ehdotuksen lautapelien kääntäjille siitä miten käytettävyyttä voi luoda ja parantaa. Jossain määrin nämä nyt tietysti ovat kaikki samoja omia mielipiteitäni mitä täälläkin olen laukonut, mutta tällä kertaa jopa perustan niitä johonkin.

Lukekaa jos jaksatte ja laittakaa kommentteihin jos tulee jotain muuta mieleen kuin, että ei tämmöstä pysty edes lukemaan.

Teksti .doc-muodossa.

Viagra... eiku Niagara testissä

Tiistaina paukutettiin poikain kans pienimuotoinen lautapelimättö. Pelejä oli muutama, väki hieman vaihtui ja tasaista oli. Sessiosta voi joku kirjoittaa erikseen. Tässä keskitytään "illan pääpeliin", eli Niagaraan, joka päätettiin illan päätteeksi ottaa ensitestiin. Peliä pelasivat Tapani, Jarmo, Petri ja Olli.


"Sääntöjä on kaksi sivua", Tapani sanoi. Oikeasti niitä oli noin 8 sivua. Tosin ne olisi voitu kertoa kahdessakin sivussa. Säännöissä oli huimasti toistoa ja turhanpäivästä jankkaamista, mikä johtunee pelin 8+ ikämerkinnästä. Kakaroille pitää vissiin vääntää rautalangasta kaikki. Sääntöjen läpikäynti kävi kuitenkin ripeästi. Seuraavassa ytimekkäästi oleellinen:

Pelin tavoitteena on selvittää kovin melamies (tästä johtunee sekaannus otsikossa). Pelissä melotaan kanootilla joessa Niagaran putouksen yläjuoksulla ja käytellään melaa, kerätään jalokiviä ja kuskataan ne tupiin. Pelaajilla on käytössään melakortteja, joissa on melapisteitä (1-6) tai pilvi. Käyttämällä melapisteitä voi meloa joessa edestakaisin ja kerätä kiviä. Käyttämällä pilveä voi hallita säitä (älkää mua syyttäkö, nää on säännöt). Kaikki melakortit pelataan ensin kerran, ennen kuin niitä voi käyttää uudelleen. Haastetta luo joen virtaus ja koski, johon paatit voivat tippua (ja tippuvatkin!). Pelin varsinainen suola on ryöstely, eli pelaaja voi ilman melapisteitä pölliä timankia toisilta. Tavoitteena on siis kuskata kiviä kotio, ja lopuksi voittaja selviää (jos ei intoudu ryyppäämään).

No, peli alkoi leppoisasti ja ennakkoluulottomasti, ja suurin osa kanooteista olikin koskessa parin kiekan jälkeen. Pikku hiljaa pelaajat pääsivät juonesta kiinni ja paatit pysyivät joessa ja kivet saivat kyytiä, ja tupiinkin tuli muutama. Näytti kuitenkin siltä, että peli ei oikein etene, kivet eivät vaan liiku tupiin kovin ripeästi. Sitten joku muisteli, että "mitenkäs se ryöstötouhu menikään". No tämä tietysti sytytti pelin uuteen kukoistukseen ja taktiset kuviot astuivat mukaan peliin. Samalla timantit rupesivat tippumaan yhä useammin pelaajien taskuihin kosken sijaan, ja peli päättyikin lopulta varsin nopiasti. Petri oli pitkään yhden kiven päässä voitosta, mutta joutui armottoman ryöstelyn kohteeksi. Siitä suivaantuneena hän pistikin petemäiseen tyyliin loppupelin ranttaliksi, ja painoi molemmat kanottiinsa suinpäin kosken syövereihin. Samalla Jarmo teki pari oivallista siirtoa, ja tilanne oli "shakki-matti": hänellä oli voiton varmistava timanki kyydissä, ja muilla ei ollut mahkuja ryöstöihin. Näin ollen peli päättyi seuraavalla kierroksella Jarmon voittoon.

Mitä jäi käteen? Peli vaikutti ensin ihan palikalta ja sitten pitkäveteiseltä. Kuitenkin, kun ryöstöhommat saatiin toimimaan, niin peli alkoikin tuntua ihan passelilta. Ryöstely, taktikointi ja yleinen kiusanteko toimi lopulta ihan hyvin. Eihän peli mikään mieletön kokemus näin jälkikäteen ajateltuna ollut, mutta kyllä siitä välipeliksi ainakin muutamaksi kerraksi on. Peli kesti ekalla kertaa melko kauan, mutta tämä johtui suureksi osaksi ryöstelyn puutteesta aluksi. Vaikka ryöstely tuo mukanaan taktikointia, "vastataktikointia" ja miettimisaikojen pidentymistä, nopeuttaa se kokonaisuudessan peliä, koska melapointseja ei tarvitse käyttää timanttien poimimiseen. Lopulta peli ei todennäköisesti jatkossa puolta tuntia enempää kestäne.

Yhteenvetona olkoon, että peli on kuin tehty välipeliksi: se on kevyt, leppoisa, hauska, sopivan kestoinen ja kuitenkin riittävän "taktinen" ollakseen mielenkiintoinen.

Mikä tekee pelistä hyvän?

Heräilin aikaisin, eikä ollut oikein tekemistä, joten päätin että jatketaan blogittelua eilisen tekstin pohjalta. Ensin ajattelin itse vastata ensimmäisenä vuoden peli -kyselyyn, mutta siinä vastauksia pyöritellessäni aloin pohtia, että mikä oikeastaan tekee pelistä hyvän. Onko olemassa jotain tiettyjä kriteerejä, millä voi määritellä hyvän pelin?

Heti ensimmäisenä mieleen tuli luonnollisesti se, että peliä on mukava pelata ja siitä innostuu kerta kerralta. Mutta heti perään tuli mieleen, että on pelejä kuten vaikka Shogun, Caylus tai vaikka Mexica, joita ainakin itse pelaan mielelläni, mutta toisaalta ne vaativat aika ison siivun iltaa ja samanmielisiä pelikavereita. Eli se, että peliä pelaa usein ei ole ainoa kriteeri.

Mietinkin kestoa seuraavaksi - onko joku kesto pelille paras? Tässä pohdinnassa päädyin siihen, että kyllä melkein pelille kuin pelille on olemassa "sopiva pituus". Caylus, Törkyjatsi tai Leonardo da Vinci ovat miellyttäviä vielä helposti 2-3 tunnin pelilläkin, mutta toisaalta vaikka Puerto Rico ei kyllä saisi paljon tuntia enempää kestää. Tietysti tähänkin pitää muistaa, että eri pelaajat pelaavat eri tavalla ja monia pelejä voidaan kyllä pelata optimoiden ja pohtien tai nopeasti perstuntumalta. Molemmilla tyyleillä on aikansa ja paikkansa.

Onko pelin tyylillä tai tyypillä suuri merkitys? Edellä mainitut pelit ovat enimmäkseen keskiraskaita tai raskaita pelejä, mutta toisaalta kaikkein suosituimpien pelien listalla kärjessä keikkuu esimerkiksi Dominion tai San Juan, joita ei mitenkään voi laittaa samaan lokeroon Ison C:n kanssa. Onko näiden pelien suosio sitten niiden keveys, nopeus, korttipelimäisyys vai mikä? Ja jos mennään vielä kevyempään osastoon niin harvoin tulee kieltäydyttyä esimerkiksi Avistan tai PitchCarin pelaamisesta.

Onko peliporukka sittenkin tärkeämpi kuin itse peli? Riippuuko pelivalinta siitä, ketä on pelaamassa? Onko Power Grid yhtä hyvä vaihtoehto kuin vaikka Australia? Entä sitten Race for the Galaxy tai Dominion? Ehkä täältä löytyy se ratkaiseva tekijä siihen, miksei hyllyssä voi olla vain sitä yhtä parasta peliä? Ei kaikkia pelejä voi aina pelata, vaikkei niihin ikinä itse kyllästyisikään. Mutta ei se peliporukkakaan aina halua samaa pelata, vaan ihan hyvin voi Princes of Florencen jälkeen tehdä mieli Mamma Mian! chili-luumupizzaa.

En tiedä sitten, kai se hyvä peli muodostuu monesta eri tekijästä. Ehkä koko hommaa olisi pitänyt alkaa pohtia siltä kantilta, että mikä tekee pelistä huonon. Ehkä sillä tavalla kriteerit olisivat selvempiä. Löytyykö yllä olevista peleistä sitten mitään yhteistä tekijää?

Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta ehkä se tärkein tekijä on vaikutusmahdollisuus. Melkein voisi sanoa, että mitä enemmän itse pystyy vaikuttamaan peliin, sitä miellyttävämpi se on. Toisaalta pelit joissa ei ole minkäänlaista tuuri- tai kaaoselementtiä (eli satunnaisuutta vaikka korttien nostoilla tai kaaosta toisten pelaajien tekemisten takia) eivät nekään välttämättä ole niitä parhaita. Ja sitten lopulta pelaan erittäin mielelläni esimerkiksi erilaisia Pokeripelejä, joissa tuurilla on huomattavan suuri merkitys. Silti vaikutusmahdollisuuksien puute on ehkä omasta mielestäni se suurin miinus, mitä pelissä voi olla. Pelkkä nopanheittokilpajuoksu ei ole peli.

Vielä, että pää oikein lukijalta nuokahtaisi pistän peliin yhden hyvän pelin kriteerin. Eli pelin opetettavuuden. Pelin ei tarvitse olla erityisen yksinkertainen, kunhan se on helppo opettaa ja sitä myöten oppia. Tätä ei kovinkaan paljon ole peleissä mietitty, vaan useimmissa peleissä oletetaan, että kaikki pelaajat lukevat säännöt, mitä tietysti todellisuudessa ei koskaan tapahdu. Siksi mielestäni vähänkään monimutkaisemmissa peleissä pitäisi aina olla jonkinnäköisiä apuja pelin omistajalle, eli muiden pelaajien opettajalle. Oli ne sitten jotain muistiapuja tai muita, koska kaikki pelit eivät ole yhtä intuitiivisia eivätkä kaikki pelaajat omaksu kaikkia pelejä samalla tavalla. Tämäkin mietiskely voidaan tietysti vesittää sillä, että oma kaikkien aikojen pelatuin pelini eli Race for the Galaxy on mahdoton opettaa uudelle pelaajalle ennen ensimmäistä tai toista tai kolmatta peliä.

Sana vapaa, heittäkääpä ideoita ja ajatuksia puolesta tai vatsaan.

Vuoden pelit 2008 - äänestys

Pistetäänpäs pieni vuoden peli -äänestys meidän porukalle.

Ensimmäisenä kategoriana äänestetään paras vuonna 2008 ilmestynyt peli.
Meidän omista kokoelmista ei virallisesti tänä vuonna ilmestyneitä pelejä taida löytyä muita kuin Dominion, the Gathering Storm, Big Points ja Conflict of Heroes: Awakening of the Bear! - Russia 1941-1942. Tähän kategoriaan voi toki äänestää jotakin muutakin tänä vuonna ilmestynyttä peliä, mikäli sellaista on tullut pelattua.

Toisena kategoriana kysellään sitten yleensä parhaita pelejä, mitä on tullut tänä vuonna pelattua riippumatta ilmestymisvuodesta. Tähän tietysti käy myös 2008 pelit, mikäli siltä tuntuu.

Kolmantena kysellään sitten viimeisen vuoden aikana eniten pelattuja pelejä. Jos ei mitään tilastoa ole tullut pidettyä, niin arviota kehiin.

Pistetään vielä neljänneksi kategoriaksi pelit, joita ei ole tullut pelattua tarpeeksi. Eli pelejä, joita olisi pitänyt pelata (enemmän) tänä vuonna.

Jokaiseen kategoriaan voi antaa niin monta vastausta kuin haluaa, mutta mieluiten nyt ainakin se 2-3 niin saadaan vähän kuvaa mistä tuulee.

Arvio: Big Points

Seuraavaksi voisi vilkaista porukan pelien uusinta tulokasta, eli Harrin parisen viikkoa sitten hommaamaa Big Pointsia. Nimestä huolimatta pelissä ei ole mitään kovin suurta. Pelissä on pieni pahvinen portaikko, viisi värillistä klassista pelinappulaa ja kourallinen erivärisiä pieniä puukiekkoja. Ainoastaan pelilaatikko on -suhteessa- suuri, eli nämä komponentit mahtuisivat vieläkin pienempään laatikkoon vaikka tämäkin laatikkon on pieni.

Setup on nopea, kestää noin 3 min pystyttää portaikko johonkin päin pöytää ja sen jälkeen järjestää kaikki pikkukiekot jonoksi portaista alkaen satunnaiseen järjestykseen. Yksi kiekko kutakin väriä laitetaan vielä pinoksi portaikon viereen (ei mustaa eikä valkoista). Siinäpä se. Pelin opettaminen vaikka näin verkon välitykselläkin kestään noin minuutin.

Pelaajat siirtävät vuorollaan mitä tahansa yhtä viidestä pelinappulasta polulla seuraavan nappulanvärisen kiekon päälle ja ottavat yhden kiekon. Ottaa saa seuraavan vapaan kiekon nappulan edestä tai takaa siitä mihin nappulan siirtää.

Näin nappuloita siirretään kunnes nappulan edessä polulla ei enää ole samanväristä kiekkoa. Tämän jälkeen nappula siirtyy ylimmälle vapaalle portaalle portaikossa. Ensimmäisenä portaikolle ehtinyt nappula siirtyy siis ylimmälle portaalle, jonka pisteluku on 4. Tämän myötä samanväriset kiekot ovat pisteytyksessä 4 pisteen arvoisia ja seuraavana portaikolle ehtivä väri on 3 pisteen arvoinen jne. Aina kun siirtää nappulan portaikkoon saa lisäksi yhden samanvärisen kiekon portaikon vierestä olevasta pinosta. Peli päättyy ja pisteytetään kun kaikki nappulat ovat portaikossa.

Pelissä on kaksi erikoisväriä, eli musta ja valkoinen. Valkoisen kiekon arvo pisteytyksessä määräytyy sen mukaan, montako muuta eri väriä pelaajalla on lopussa. Mustalla taas on erikoisominaisuus. Pelaajan kerättyä mustan kiekon, saa hän jollakin myöhemmällä kierroksella "käyttää" mustan kiekon ja tehdä toisen siirron. Toisella siirrolla voi siirtää myös taaksepäin, muuten taakse päin siirtäminen on kiellettyä. Mustalla ei itsessään ole pistearvoa, mutta valkoisten pisteytykseen se lasketaan väriksi.

Lopuksi lasketaan pisteet ja otetaan uusi peli!


Pelin kestoksi vaikutti muodostuvan noin 10 minuuttia riippumatta pelaajamäärästä. Ainakin 2-4 pelaajalla tuntui toimivan erittäin hyvin. En varsinaisesti näe syytä miksei useampikin voisi pelata. Pelissä hahmotuskyky jyllää, mutta peli ei kuitenkaan jumita, koska vaihtoehtoja ei ole hirvittävän montaa. Strategiaa ja taktisuutta on riittävästi ja ennen kaikkea syvyyttä pelissä on paljon enemmän kuin ensinäkemältä vaikuttaa.

Yksi parhaita välipelejä ja useamman erän pelatessa ainesta vaikka ihan "pääpeliksikin". Erittäin helppo opettaa ja soveltuu hyvin myös ei-pelaajille. Muutaman erän jälkeenkin vaikuttaisi, ettei varmaa voittotapaa ole, koska mustat ja valkoiset tuovat juuri tarvittavan määrän lisävaihtoehtoja. Kaksinpelinä koukuttavan tiivistä optimointia. Erinomainen abstrakti peli kaiken kaikkiaan.

BGG:ssä oma listaukseni näyttäisi 6 peliä tähän mennessä. Voisin ennustaa, että tuo tulee nousemaan jyrkästi lähitulevaisuudessa. Jos tilaisuuksia tulee tarpeeksi voi tämä peli nousta hyvinkin korkealle pelattujen pelien listallani.

Arvio: Race for the Galaxy: The Gathering Storm

Vuoden viimeisten pelipäivien lähestyessä voisi vilkaista vähän kuluneen syksyn satoa. Ensimmäisenä käsittelyyn otan parisen kuukautta peleissä ollut Galaksirallin lisäosa The Gathering Storm, eli RftGfGS.

Lisäosaa odotettiin kuin myrskyä nousevaa noin vuoden ja siitä liikkui jos jonkinlaisia huhuja pitkin verkon syövereitä. Huhuttiin uusista aloitusplaneetoista, viidennestä pelaajasta, yksinpelimahdollisuudesta, uusista korteista, ja ties mistä muusta. Kun Hervannan Pelimaasta laukkuun lähtenyttä pelilaatikkoa sitten availtiin tuntui aluksi, että huijatuksi sitä oli tultu. Alkuperäisen pelin kokoisessa boxissa oli jotain ihme laattoja, noppa, ja muutama kräpinen kortti, joista vielä useampi oli tyhjä!

Tyrmäyksessä meni pari päivää, eli siihen asti, että RftG lensi Kankaanpäästä Tampereelle. Oikeastaan vasta sitten katselin tarkemmin, että mitäs siellä lootassa oikeastaan on. No, siellähän oli uusia aloitusplaneettoja, kortit viidennelle pelaajalle, yksinpelimahdollisuus, uusia kortteja ja ties mitä muuta! Kortit muovitettiin ja pelit aloitettiin, eikä ole sen jälkeen tullut kyllä mieleenkään palata vanhaan!

RftG on peleistä se kaikkein suosituin ollut itselleni, yli 150 peliä olin pelannut ennen lisuria ja nyt lisäosan kanssa 24 erää. Tietysti pelimäärässä näkyy yhden pelin nopeus, mutta ennen kaikkea sen koukuttavuus. Loppujen lopuksi melko harvoin on tullut pelattu vain yhtä erää kerralla. Ja sama koukuttavuus on säilynyt lisurissakin vähintään yhtä hyvin, vaikka lisäkortit luonnollisesti hieman peliä ovat muutaneetkin.

Uusista korteista aloitusplaneetat, vaikka vaihtelua tuovatkin, eivät tasapainoa ole mielestäni muuttaneet. Ilman muuta silti on mukavampi aloittaa jollakin muullakin sen ainaisen Epsilon Esfandiarin sijasta.

Muilla lisäkorteilla selvästi on saatu Geenien, eli vihreiden korttien mahdollisuuksia lisättyä, mikä on ehdottomasti plussaa, koska perussetillä vihreillä ei juhlittu. Nyt vihreille on uusi kutosen developpi ja muutama muukin kortti jotka siihen suuntaan johdattavat. Geenien lisäksi uusi pakka tuo etuja kaikille muillekin, mutta ei liiallisesti. Militarytaktiikka on myös ehkä aavistuksen voimistunut, vaikka kaksinpelissä se toki on vahva ollut ennenkin.

Yhtään ylivoimaista korttia pakassa ei ole, vaikka aluksi tuntui, että kahden planeetan settlen tuova Improved Logistics voisi rikkoa pelin. Kortin tehoa on hieman vaimennettu sillä, että jälkimmäinen kortti ei voi käyttää ensimmäisen kortin mahdollisia etuja, eikä jälkimmäisestä kortista saa vetää settlebonuskorttia pakasta. Ehkä tuo loivennus sitten kuitenkin riitää pitämään kortin kuolevaisluokassa, vaikkakin ehkä Turist Worldin tasoisena superkorttina tietyissä tilanteissa.

Muista uusista ominaisuuksista en vielä osaa paljon sanoa, koska yksinpeliä en ole kokeillut (en edes lukenut sääntöjä), viisinpeliin ei ole ollut mahdollisuutta ja niin sanottuja "maaleja" eli erillisiä pistetavoitekortteja on käytetty vasta 3-4 kertaa.

Maalit tuntuvat olevan kaksinpelissä vähän turha idea. Näissä siis lisäpisteitä (3-5) saa esimerkiksi ensimmäinen 5 voittopisteen kerääjä, ensimmäinen jolla on kaikkia värejä pöydässä, se jolla on eniten Alienkortteja pelin lopussa jne. Kaksinpelissä tuntuivat siis enemmän rikkovan peliä kuin tuovan lisää. Moninpelin parin kerran kokemuksella ihan varteenotettava piriste välillä varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa tuntuu, ettei oikein voi tehdä mitään. Vaikka siis mitään piristettä peli ei kaipaakaan.

Itse ajattelisin, että uusille pelaajille maalit voisivat olla hyvä idea. Kun aluksi ei kuitenkaan tajua oikein mitään, niin voi esimerkiksi tähdätä vaikka Alienmaaliin tms?

Erityisesti viisinpeliä kaipailen, koska siihen nyt olisi mahdollisuus. Lisäksi koska pakassa on nyt hieman enemmän kortteja, ei se kaksinpelissä yleensä edes mene ympäri, saisi viisinpelissä pakkaan luonnollisesti enemmän kiertoa.

Miinuksia en yrittämälläkään sitten keksinyt hiukan suolaisen hinnan lisäksi (22€). Tai tietysti se, että kun tämä on saatavilla, niin moni muu peli jää vähemmälle. 24 erää siis pelattuna toistaiseksi. Ennustan, että jatkaa erittäin korkealla myös ensi vuonna. Tämän vuoden voitto jää haaveeksi, koska isäntäpelillä on sellainen niukka johto 179 pelillä. Kakkosijakaan ei sanottu, koska Dominionilla on samat 24 peliä.

Lisää "muita" pelejä

Edellisessä merkinnässä alkanut suuntaus pois hittipeleistä jatkuu. Parina viimeisenä päivänä on pelattu Menolippu: Eurooppaa, Mykerinosta, Carcassonne Kivikautta, Alhambraa ja Tom Tubea.

Maanantaina pelailemassa olivat Mari, Annamaria, Thiago, Jarmo, Heidi ja allekirjoittanut. Tällä porukalla pelailtiin Alhambraa ja Menolippua. Molemmat olivat mukavaa vaihtelua uusista peleistä ja hyviä pelattavia uusien pelaajien kanssa. Tuntuu, että meidän perusporukalla pelaaminen on nyt jo kuukausien ajan mennyt niin, että aina kun on hommattu joku uusi peli, niin sitä on sitten hakattu koko ajan, kunnes on tullut uusi. Eli aika vähän on pelailtu niitä "vanhoja hyviä pelejä", tai oikeastaan todella vähän. Mitä nyt Avista löytyi laatikosta, ja sitä sitten sata peliä.

Eilen sitten pelasin Heidin kanssa Tom Tuben (Mari ja Heidi pelasivat toisen kaksinpelin). Myös Mykerinos pelattiin pitkästä aikaa - oikein ei muistissa edes säännöt olleet, joten vähän meni prätäämiseksi, mutta noin kolme varttia siinä vain meni, ja heti teki kyllä mieli ottaa tätä enemmänkin pelattavaksi. Näitä helmiä hyllyssä on useampiakin, ja varsinkin Mykerinos on sen verran lyhyt peli, että sopii moneen väliin ihan semivälipeliksikin.

Jarmo innostui myös Carcassonne:Kivikaudesta ja sitä varmasti tulee pelattua lisää ainakin tällä porukalla (Jarmo ja Mari tykkäävät kovasti). Mulle taisi olle kolmas tai neljäs peli, ja yhtä mones tappio. En vissiin vaan osaa.

Toki välissä on ehditty yksi Reiskakin ottaa (Jarmo voitti suht niukasti). Tänään on tarkotus ottaa ainakin pari muutakin näistä "unohdetuista" peleistä - ja ehkä muutaman päivän tauon jälkeen jo Dominionkin taas maistuu...

Erilainen lautapeliviikonloppu

Tulipahan taas pelailtua jos jonkin sorttista peliä kun kokoonnuttiin isommalla porukalla Hakoniemen leirikeskuksessa. Peliporukan ydintä edustivat allekirjoittaneen lisäksi Jarmo, Jussi, Mari, Olli ja Tarmo. Muita tuttuja naamoja olivat Annika, Jukka, toinen Tapani ja Visa ja lisäksi paikalla myös Tampereen Yliopistolta Amanda, Annamária, Chris, Doudou, Stephanie ja Thiago. Pelaajia oli siis paljon, ja vaikka kaikki eivät valtavan innostuneita peleistä ainakaan koko ajan olleetkaan, niin runsaasti tuli pelailtua.

Koko porukalle venyviä pelejä ei meiltä löydy, joten turvauduttiin lautapelien ulkopuolelta Celebrity Gameen jossa pelaajille teipataan nimi otsaan ja he koittavat kysymyksillä selvittää keitä ovat. Toinen, johon saatiin kaikki mukaan oli sanapeli, jossa seitsemän kategorian slotit tuli täyttää joka kierroksella arvotulla kirjaimella alkavalla (ja lisäpisteiden toivossa myös loppuvalla) sanalla.

Näiden lisäksi pelattiin sitten useita tavallisen menun pelejäkin. Isolle porukalle sopivista pelattiin Shadow Huntersia, PitchCaria ja 6nimmt!iä. Nämä ovat myös kaikki melko helppoja selittää ja ymmärtää, joten pelaamaan päästiin vaivattomasti ja nopeasti. Mitään valtaisaa suosiota ei mikään näistä saanut, mutta ihan suupielet ylöspäin näytti porukalla olevan. PitchCar meni vähän liikaa miespuolisille. Tytöt olivat liian varovaisia.

Korttipeleistä pöydällä kävivät myös Coloretto ja pitkästä pitkästä aikaa myös Nicht die Bohne, joka tapansa mukaan meni taas puhumalla. Ihan kivaa härnäämistä ja jäynäähän se on, pitäisi pelailla useammin. Tavallisellakin pakalla pelattiin ainakin Truccoa ja jonkinlaista nopeuspeliä, mitä en sivustakatsellen oikein tajunnut. Kaupallisista korttipeleistä myös Race for the Galaxy + Gathering Storm pelattiin kerran kaksinpelinä Jarmon ja Tapanin välillä melko vähäpisteisenä ja aika tiukkana pelinä, jossa Jarmo kutosbonuksilla ryki voittoon 2 viimeisellä kierroksella. Dominionia pelattiin myös vaihtelevilla kokoonpanoilla noin 5-6 peliä, mukaanlukien yksi viisinpeli, joka sekin tuntui onnistuvan ihan ongelmitta.

Viikonlopun pääpeliksi muodostui kuitenkin Avista, jota pelattiin joka välissä ja koko ajan yhteensä vähintään 20 peliä joka vaikeustasolla ja välillä ihan millä sattuu säännöillä. Ajanvietepelinä aivan huippuluokkaa, vaikka tietysti suomalaiskansallisilla kategorioilla ulkomaanvahvistukset eivät peliin voineet osallistua. Jostain äkkiä se Avista Pro!

Varsinaisista lautapeleistä pelattiin vain vajaa peli Galaxy Truckeria ja muutamia pelejä Pingwiniä. Erityisesti Annamária ja Thiago tosin olisivat mielellään pelailleet enemmänkin varsinaisia lautapelejä, joten tilaisuus siihenkin pitää järjestää joku toinen kerta.

Sunnuntai-illan kunniaksi täräytettiin vielä kolminpelinä Puerto Rico, joka on alkanut viime aikoina houkuttaa taas. Oli kiva saada peli pöydälle, vaikka itse jäinkin pahasti jalkoihin.

Voi olla, että joku peli vielä unohtuikin, mutta olihan sitä jo tuossakin.

Uutta matoa koukkuun

Jep, saatiin uus mato koukutettua (ainakin alustavasti) pelailuun. Jaakko körötteli bussilla Haukkamäenkadun peliloukkuun ja joutui heti Blue Moon Cityn piinapenkkiin. Toisena pelinä lätkittiin vielä Mamma Mia!

Kävi aika jännästi ilmi, että vaikka Jaakko on melko lailla uusi lautapelailija, mutta korttia on lätkinyt paljonkin, niin Blue Moon City osoittautui paljon helpommaksi selittää ja oppia uudelle pelaajalle. BMC:n säännöt ovat yksinkertaiset ja peli virtaviivainen, kuten monet muutkin Knizian pelit (Babel yms.), joten ne jäävät kerrasta päähän. Itse asiassa jos oikein muistelen, niin eipä ole toista yhtä hyvin kerralla opittua peliä vastaan tullut.

Peli meni supertasaisesti, ja olin jo hyvin lähellä tiputtaa Marin ykköspallilta ensimmäistä kertaa, mutta yhden vuoron päähän se jäi. Tai itse asiassa olisin voittanut, jos olisin vain viimeisellä 3 kierroksella saanut yhdenkin keltaisen bonuskortin, jotta olisin voinut rakentaa obeliskia kahdesti kerralla. Kristalleja olisi ollut taskussa tarpeeksi. Lopulta Mari siis voitti ja minä ja Jaakko jäimme yhden laatikon päähän.

Mamma Mia on päällisin puolin yksinkertainen, ja kokeneen pelaajan on se "helppo" selittää, mutta taktisesti peliä ei ole tainnut oikeastaan kukaan ensimmäisellä kierroksella ymmärtää tarpeeksi, jotta olisi pärjännyt. Jännä juttu, että olettaisi tämän olevan vain kevyt läpsyttely, jonka nyt oppii heti. Mutta kyllä se melkein ainakin sen pari peliä ottaa ennen kuin pärjää tasavertaisesti. Toisaalta peli kestää 10 minuuttia, joten oppiihan sen siinä.

Tässä otin revanssin ja vein voiton kiitettävällä seitsemän pizzan saaliilla (kahdeksasta).

Yahtzee, Yatzy vai Scandinavian Yatzy?

Tälläkin porukalla on tullut jokunen kerta tota jatsia väännettyä jos jonninmoisilla säännöillä, mutta vasta tänään mulle selvis, että me ei olla koskaan käytetty alkuperäisiä sääntöjä tai pisteytystä. Meillä on käytössä niin sanottu Scandinavian Yatzy (eikä sekään oikein), joka itse asiassa poikkeaa melko paljon oikeasta Yahtzeesta.

Oikean Yahtzeen (nimi muuten tulee siitä, että keksijä pelasi sitä jahdillaan vaimonsa kanssa) pisteytys eroaa meidän variantista seuraavasti:

1. yläkerran bonus on 35 pistettä
2. paria ja kahta paria ei ole ollenkaan!
   
3. kolmosten ja nelosten pisteytykseen lasketaan myös "hainopan" silmät, eli kaikkien viiden nopan (max siis 29p)
4. täyskädestä saa aina 25 pistettä
5. pieni suora on 4 nopan suora ja siitä saa aina 30 pistettä
6. iso suora on 5 nopan suora ja siitä saa aina 40 pistettä
7. yahtzeesta saa 50 pistettä, ja jos heittää toisen yahtzeen se on pakko laittaa yläkertaan jos sen paikka on vielä auki, jos ei niin saa laittaa alakertaa haluamaansa paikkaan. Pisteet ovat normaalit yllä olevat + 100 bonuspistettä yahtzee-laatikkoon.

Lisäksi skandinaavisessa yatzyssa ei oikeasti saa laittaa esim yahtzeeta täyskäteen, nelosia kahteen pariin jne.

Että semmosta, kiva huomata 500 pelin jälkeen että on pelannut eri peliä, ja sitäkin väärin!

Blue Moon City

After couple of weeks (maybe months) that the box was standing on the shelf, we finally opened Blue Moon City to play. Pretty nice :)
It's is a quick game (we took about an hour to play the first game, including reading the rules and stuff).
I liked it because it is straightforward, we do quick turns and it is possible to plan the next turn ahead. Tapani surprised me in the end of the game, by playing cards that would give him the ability to do extra actions. I almost lost the game because of that.
But of course I won :)
Mari

Dominion koeajossa

Pääsin iskemään erän Dominionia tänään Yliopistolla. Saaren Mikko ystävällisesti kantoi oman kopionsa mukanaan ja useampi peli sitä heti pelattiin. Itse olin mukana viimeisessä erässä, jossa pari muutakin ensikertalaista. Voi pojat täytyy sanoa, että siinä on taas peli meikäläisen makuun. Moninpelipasianssia hiukan Race for the Galaxyn tyyliin, mutta kuitenkin selvästi erilaisella mekaniikalla. Pitkät yöt tulee vietettyä tämän pelin ääressä...

Superlyhyesti selitettynä Dominionissa jokaisella pelaajalla on aluksi samanlainen 10 kortin pakka, josta nostetaan käteen 5 korttia, joita sitten omalla vuorolla pelataan. Kortteja on kolmenlaisia: toimintakortteja, rahakortteja ja pistekortteja.

Rahakorteilla voidaan ostaa lisää kaikkia kolmea korttityyppiä.
Toimintokorteilla voidaan esimerkiksi vaihtaa kortteja, nostaa lisää kortteja, saada lisää toimintoja, ostaa useita kortteja, pelata enemmän kortteja ym.
Pistekortit ovat voittopisteitä eikä niillä ole muuta funktiota.

Omalla vuorollaan pelaajalla on 1 toiminto ja 1 osto, ellei sitten korteilla saa näitä lisää. Kädessä olevilla 5 kortilla voidaan siis ostaa lisää kortteja tai suorittaa toimintoja. Vuoron lopuksi joka tapauksessa kaikki käsikortit ja juuri ostetut kortit heitetään pelaajan omaan poistopakkaan käytettiin niitä tai ei. Pelaajilla on siis oma pakka, eivätkä muut pelaajat koske näihin kortteihin. Mitään kortteja ei pelata pöydälle, vaan pakkaan ja lopuksi pakassa olevat pisteet lasketaan.

Ostettavat kortit ovat 10 kortin pinoissa pöydällä kaikille saatavilla. Peli päättyy kun kolme korttipinoa on ostettu tyhjäksi tai jos 6 pisteen pisterkortit (arvokkaimmat) loppuvat. Tai puoli seitsemältä kun Mikon pitää lähteä kotiin.

Yksi erä kestää 30-60 minuuttia, ja peliä pelataan kunnes joku nukahtaa...

Täyden kympin peli ensivaikutelman pohjalta!

Menolippuäijää

Otettiin eilen Heidin kans Menolippu Eurooppa. Pelattiin normireiteillä, mutta kolme lisävaunua olivat käytössä. Sain suht kohtalaiset pisteet. Peli päätty 187 - 102. Sain tehtyä kaikki 12 reittiäni, Heidi otti parit miinukset. Tuskin oon ikinä saanu perusreiteillä noin isoja pisteitä. Oli ihan hauska pelata tätäkin pitkästä aikaa. Peli on sopivan kevyt ja nopea. Tästäkin pelistä olis kiva saada se alkuperänen versio Ameriikan kartalla.

Galaxy Trucker & RrT Eurooppa

Otettiin tos ehtoonklapsanteella (eilisen puolella) ensin Tapanin ja Heidin kans yks Galaksiäijä. Heidi koitti ekaa kertaa, eikä tainnu kauheesti perustella. Ei me kyllä vetästykään, ku se eka vuosi - eli pikkualuksella pörrättiin. Mä selvisin koettelemuksista huikeilla 28 pojolla, Heidi sai jotain 8 ja Tapani 2. No, peli nyt oli mitä oli. Tapanin alus oli ekana "valmis". Taisi olla peräti 7 tyhjää ruutua. =) Ja mä sen Heidinki aluksen loppujen lopuks väsäsin.

Railroad Tycoonia kokeiltiin Tapanin kans kahdestaan. Koitettiin Euroopan karttaa & kortteja ekaa kertaa. Tuntuis ekan pelin perusteella hiukan tasasemmalta kartalta. Ei mitään ylivoimasta "iistkoustia" näyttäny olevan. Mä sain alottaa pelin, tai siis huusin kovimman hinnan. Lontoon liepeiltä alottelin, kun taas Tapani lähti Varsovasta. Molemmat meni suurimman osan peliä kuudella "lainalla". Mä otin ihan lopussa vielä seittemännen. Tycoon-kortteja ei ole tässä versiossa jaossa, vaan pöytään lyödään kolme bonuskorttia, joita jokainen saa yrittää vapaasti toteuttaa. Ekassa pelissä tarjolla olivat: "pisin yhtenäinen rata", "isoin juna" ja "eniten rahaa lopussa". Juna oli molemmilla 5-tasoa , mutta Tapani vei kaksi muuta bonusta ja sai niistä 11 pojoa yhteensä. Loppupisteet olivat muistaakseni 52-46 Tapanin hyväksi. En olis ihan varma ton bonuskorttiuudistuksen hyvyydestä. Saattaa mennä useinkin samalle tyypille useampi bonus ja todennäkösesti bonusten kerääjä on muutenki pelissä hyvin pärjännyt. Eli ehkä se henkilökohtainen tycoon-kortti ja vain yhden "salaisen" bonuksen tavoittelu on toimivampi vaihtoehto. Tiedä häntä...

Current favourite game: Agricola

In the end of August I was indroduced by Olli and Tero to Agricola. I was in a point of not enjoying boardgames anymore. I was getting bored with the whole idea of boardgaming, desperately looking for another hobby for Tapani :)

But then Olli and Tero came to our place with this really nice game. The first thing that caught my eye was the beautiful graphic design and the cute-looking animal pieces. This made a big part of my decision to again give boardgaming a try.


The theme is very well conducted in Agricola. It is not a very heavy game in which you have to think for hours for your next move. Even though all players have their own boards and build their own game, the fact that the resources are limited give the nice taste of player interaction.



I like games in which we build our own things, and we are not completely dependent on other people's moves. In Agricola, if we are able to follow other player's game, we can easily plan our next move. One thing I think is importat to get ahead from other players, is to try to take the starting position on the next round. Of course taking the starting player action is not the most important one, but in case one particular action is always taken by the other players, and I really want to make sure to take that action, then the starting player option play a big role.

So as you can imagine, (as for now) I did not give up to boardgaming...



...specially when we have the opportunity to see our friends with stupid mustaches!




Ps: pictures taken last weekend. Thank you Heidi, the photographer :)

Galaxy Trucker - pieni arvostelu ja muutamia huomioita

Avaanpa sanaisen arkkuni Vlaada Chvatilin ja Czech Games Editionin huippusuositusta avaruuslentelystä. Galaxy Trucker on reilu tunti palapeliä ja arvontaa yhdessä, mutta on ^n palkitsevampaa kuin samat erikseen. Nopeudella, tarkkuudella, tuurilla ja pienellä ripauksella strategiaakin voi voittaa isot rahat, tai vaihtoehtoisesti räjähtää tuhannen päreiksi mikä sekin omanlaisensa huipputulos tässä tulevassa klassikossa!

Itse olen nyt pelannut nyt kaksi kolminpeliä ja kolme nelinpeliä ja molemmilla määrillä tuntuu toimivan ihan hyvin. Toistaiseksi on menty perussäännöillä, mutta nyt alkaa alukset kestää röykytystä sen verran hyvin (viime pelissä taisi pudota paloja omasta paatistani vain 4+14+18), että the Rough Road Aheadia voisi alkaa työnnellä pöydälle päin... Toisaalta myös joukkuevariantit voisivat olla kokeilemisen arvoisia, eli siis niin, että parit vaihtavat paikkaa aina kun tiimalasia käännetään (eli rakentavat toisen laivaa seuraavan tiimalasin verran) ja mahdollisesti lentävät sitten "toisen tekemään" alusta. Mutta nyt menee ihan hyvin vielä perussettikin useamman pelin.

Taktisesti ne pelit, johon minä osallistuin ovat menneet pääpiirteissän näin: ensimmäisessä olin ihan pihalla (hää, katto, ketä meitä siä edes oli? noin 20p), toisessa pelattiin rauhallisesti, niin ettei kenelläkään oikeastaan ollut kiire (Ollilta putos silti puoli paatti ku hätäili) siinä sain suunnitella ihan toimivat alukset ja sain noin 30+ pistettä, kolmannessa oli hiukan enemmän nopeutta, mutta silti tehtiin siistejä ja vankkoja aluksia reilut 30 pistettä, neljännessä sekoilin vähän ja tuurikin oli mahdollisimman huonoa, joten hyvä, että maaliin päästiin noin 30 pistettä. Tässä kohtaa aloin epäillä että olen vain paska pelaaja, enkä edes huonon tuurin vuoksi.

Sitten viimeisimmässä omassa pelissäni otin pienen seon katto ja tökin palat kiinni supervauhdilla välittämättä oikeastaan yhtään mistään sojottavista liittimistä tai paljon mistään muustakaan ja käänsin tiimalasin niin nopeasti, että sen aiheuttama paineaalto melkein lurautti muille kosmiset kurat housuihin. Tämä taktiikka tuli muille sellaisene yllätyksenä ykköskierroksella, että repäisin siinä niin törkeän eron, että vaikka keräilin siis käytännössä joka kierroksella tässä pelissä täydet sakot, niin tein silti omat ennätyspisteeni (50) ja voitin pelin. Taisi silti tuo taktiikka olla vain puhdasta tuuria, ja seuraavissa peleissä jos sitä uudestaan yritän, ovat muut jo paremmin hereillä.

Joka tapauksessa tämä viimeisin oma pelini toi vasta esille pelin aika-aspektin hienoutta, eli oikeasti sain laivani valmiiksi (no valmiiksi ja valmiiksi, mutta purkkavirityksenä kuitenkin nousemaan jollakin tavalla harakanlentoon) niin nopeasti, että muille tuli painetta, eivätkä laattaruudut menneet täyteen ainakaan kaikilla joka aluksessa. Kyllä mielestäni pelissä, jossa on timeri, pitää myös välillä hiekan valua loppuun ennen aikojaan, vai miten se nyt oli? Oikeastaan tämä aspekti onkin ollut ainoa tähän asti, joka vähän on jäänyt unholaan ja parantaa entuudestaan jo hyvää miellyttävää pelikokemusta. Lisäksi tämä tietysti nipistää kestosta vielä muutamia minuutteja ja tuo oma viimeisin pelini menikin ripeästi jo alle tunnin, mikä GT:n tapauksessa tuntui about puolelta tunnilta.

Aiemmissa teksteissä teemaa on jo kehuttukin, mutta ansaitsee vielä eri kehut: hyvä teema, hyvin menee! Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että pelattavaa riittää, vaikka aluksi ainakin Tarmo epäili, että jaksaako peli kantaa ja vähän itsekin olin jo kallistumassa siihen suuntaan, mutta nyt tuolla kasvaneella aikapaineella mieli muuttui. Tällä hetkellä kuuminta hottia, ja jopa lähestyy kympin peliä omalla BGG-listallani.

Sana vapaa kommentteihin ja muuhun Galaxy Truckeriin liittyvään älämölöön.

Pieni lautapelikrapula ja tilitystä urakalla

Pari päivää mennyt toipuessa viikonlopun pelipeijaisista. Vähä oli tyhjä tankki, ihan oikeasti meni päivä pari aika pitkälti järkeillessä pelejä ja palatessa normaaliin päivärytmiin. Jupisen tässä muutamia sellaisia ajatuksia, mitä muut ei vielä maininneet.

Ensinnäkin aika lailla erilailla meni megamättö mitä alunperin järkeiltiin, eli pelaajia oli vähemmän ja sen(kin) takia eri pelit. Siinä suhteessa oltiin kuitenkin aika lähellä viimevuotista mättöä, että melko lailla samalla porukalla ja vaihtuvuus ei ollut suurta. Järkeilinkin, että aika erikoinen sauma oli, että kaikilla oli täysin vapaa viikonloppu, eikä mitään muuta menoa. Vielä kaiken huipuksi oltiin sellasessa kunnossa, ettei puolet viikonlopusta mennyt edes urheiluun, kenellä vammojen, kenellä sairauksien tai muiden takia. Voi olla aika vaikeata saada yhtä iso mättö aikaan, kun tämmösiä viikonloppuja ei niin vain tule eteen, eikä varmaan lomatkaan usein satu samoille päiville. No, onneksi tuli käytetty aika aika tehokkaasti.

Pelivalinnat meni aika yllättävästi niin, että uusilla aloiteltiin ja koska maku oli monesta pelistä hyvä, niin melkein kaikkia pelattiin enemmän kuin kerran. Vaikka kyselyiden perusteella tälle viikonlopulle valikoituneella porukalla on aika erilainen pelimaku, yllättävän pienellä kitkalla saatiin peli aina valittua pöydälle, eikä siihen pränkkäämiseen mennyt liikaa aikaa. Toisaalta syynä oli uusien pelien viehätys, ja toisaalta ihan se, että pelattiin hyviä pelejä. Ehkä yllättäen pelattiin sieltä pidemmästä päästä, eikä välipeleihin paljon koskettu Mamma Miaa lukuunottamatta.

Omaan suuhun jäi hyvä maku peleistä, vaikka jäinkin kaipaamaan keskimittaisia pelejä pöydälle enemmän, varsinkin vähemmän pelattuja. Esim Aavikon Karavaaneja, Australiaa, Haziendaa, Carcassonnea, Samuraita ynnä muita pelaisin mieluusti enemmänkin. Ehkä niitä varten pidetään oma peli-iltansa niin, että lähdetään ihan sovitusti pelaamaan esim viisi sellaista alle-päälle tunnin peliä.

Tämä idea johti myös siihen, että oikeastaan ensimmäistä kertaa aloin miettiä pelihyllyn harventamista. Hyllyssä kun on kourallinen pelejä, joita ei varmaankaan ainakaan tässä porukassa saada koskaan enää pelattua (China Moon, Maailman ympäri 80 päivässä jne.). Lisäksi on muutama erinomainen peli, joita tosi mieluusti haluaisin itse pelata, mutta en taida pelikaveria saada (Mexica, Gheos, Tigris&Euphrates jne.). Näistäkin voisi ehkä olla parempi vain luopua, ja vaihtaa uusiin.

Kyselyissä myös korttipeleistä pidettiin porukassa, mutta jostain syystä niitä ei sitten kuitenkaan juuri pelata. Niitäkin hyllyssä on monta, joita tekisi mieli joskus pelata ihan kunnolla, kuten Mhing, Tarot, Tichu ja 6 nimmt!, mutta innokkaita ei ole juuri löytynyt ja korttipelirinki on sitten järjestään aina mennyt siihen kiinanpokeriin.

No mutta siinä tulikin jo ihan tarpeeksi vinetystä ja ferneemistä. Tietysti noita mielitekoja on, mutta nyt kun ollaan eri paikkakunnilla niin kokoontumisten aikana pelataan totta kai niitä pelejä, jotka ovat kuumia ja joita enemmistö haluaa. Ja niitähän löytyi!

Railroad Tycoon - JES, pikkukakaran (ison ja pienen) unelmien täyttymys, vai pettymys? Kaikki olivat kieli pitkällä pää leveenä testaamassa ensimmäista peliä (edellisviikonloppuna) ja siitä sitten heti parantelemassa peliä. Itse missasin sen ekan "kunnon pelin" joten odotukset oli ihan hyperkorkealla. Eka peli meni kuitenkin suurimmaksi osaksi erilaisiin pränkkäyksiin ja ferneyksiin, ja siitä jäi aika paha paskan maku suuhun varmaan kaikille. Oma suu putsaantu kuitenkin oikeastaan heti, ja jo seuraavana päivänä pakotin Marin ja Jarmon takaisin pöydän ääreen ja uutta imperiumia rakentamaan. Sekin peli meni ainakin Jarmon osalta alta riman ja maku taisi vaan pahentua. Nyt myös lautapeliseuran palstalla on vääntöä Rrtn ja AoSin välillä ja Tycoonia mollataan vähän lapsellisesta mekaniikasta ja "ylikomeasta" ulkonäöstä.

Mulle kuitenkin Tycoon on edelleen äärimmäisen hyvä tai ainakin lupaava peli, enkä anna lupaa itselleni luovuttaa sen suhteen ainakaan vielä. Ainakaan ennen kuin jostain löytyy Age of Steam myynnissä. Mulle Tycoonin ulkonäkö on kuitenkin positiivinen asia - ja massiivinen pelilauta vaan on massiivinen. On siinä vaan oma hohtonsa laittaa kaksi pöytää yhteen ja heittää verka päälle ja arpoa kuutiot kaupunkeihin aidonnäköisen kartan päälle.

Mietiskelin paljonkin, että miksi muille peli ei tarjonnut miellyttävää kokemusta. Ensimmäiset pelit toki kestivät valtavan pitkään, ja tunnelma oli kireä alkuvaiheesta lähtien, mutta olen sitä mieltä, että ongelmat olivat kuitenkin enemmän extradiegeettisiä eli pelin ulkopuolisia. Pelissä (kuten kaikissa muissakin) on totta kai omat vikansa, mutta välillä meillä menee liikaa aikaa ja vaivaa niiden kanssa pränkkäämiseen ja väittelyyn ja liian vähän keskitytään pelin sisäiseen keskusteluun. Tycoonissakin kun olisi potentiaalia kunnon immersioon, eli samaistumiseen pelattavaan hahmoon ja maailmaan. Kaikki meistä varmaan on joskus ihan huumeissa pelannut Railroad Tycoonia tai muita pelejä esim tietokoneella niin, että tuntitolkulla on hurahtanut siinä maailmassa. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että juuri pelin ulkopuolinen keskustelu on se pelin suola, ja sekin meillä välillä jää vähäiseksi.

Marin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta tästä päivänä muutamana ja voisin siitä jotain tähänkin raapustella, vaikka teksti nyt rönsyileekin pahemman kerran. Ajatus onnistuneesta lautapelihetkestä (tai megamätöstä) on luonnollisesti kaikilla omanlaisensa. Tämän viikonlopun porukassa itse pelaaminen ja pelissä hyvin pärjääminen ja oikeiden siirtojen tekeminen on yleensä pääosassa. Toisaalta kukaan ei ole varsinaisesti huono häviäjä, vaan pelien jälkeen mieli on tyyni, vaikka pelin aikana ärräpäitä ja "just, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia" -valituksia kuullaankin usein. Marin kanssa oli siitä puhetta, että me ollaan kokoonnuttu erilaisilla porukoilla tosi monta kertaa pelaamaan koko illaksi (ja jopa yöksi), mutta loppujen lopuksi jutellaan aika vähän mistään. Onko sitten kyse siitä, että luullaan, että tunnetaan toisemme (luultavasti) jo läpikotaisin, vai se, että keskitytään vain peliin (no ei todellakaan!), vai että ollaan vaan hiljasia (no se niin ja) eikä puhella omista asioista. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se ulkopuolinenkin juttelu ja keskustelu kuuluisi sinne pelipöytään johonkin väleihin. Ei siellä nyt syntyjä syviä tarvi ruveta pohtimaan, mutta ite en pistäisi sitäkään pahakseni.

No palataas sivuraiteilta (kova aasinsilta takaisin RRT:hen) takaisin pelin pariin. Tycoon siis mielestäni pitäisi pelata melko leppoisana pelinä pelin ulkopuolella, mutta tietysti tiukkana optimointina ja kapitalismina pelin sisällä. Pelissähän ei juuri sattumaa eikä kaaostakaan valtavasti ole, joten omia vuoroja ehtii vähän miettimään ja strategiaa voi suunitella. Haluan siis antaa tälle pelille vielä uusia mahdollisuuksia, vai pitääkö tämäkin helmi siirtää siihen joukkoon, jota itse haluaisin pelata, mutta kavereita en saa? PS. Euroopan kartta ja kortit on tulostettuna ja askarreltuna...

Megamättö, mitä jäi käteen?

No kannetaan kortta kekoon pienen review tyyppisen, niin minkätyyppistä?, ratkasun muodossa.

RR Tycoon Eka peli oli superpitkä, onneksi ei keskimääräinen kesto ole yli viittä tuntia. Joka tapauksessa aika raakoja pituuksia pelille, joka toistaa itseään, sekä pelistä toiseen että pelin sisällä. Kyllä silti voisin joskus antaa toisen mahdollisuuden, varsinkin jos uusia karttoja ja muita variaatioita löytyy.

Agriäijä No täs on kyllä tekemistä: äpäriä, lehmiä (kahdessakin muodossa), puuta ja muuta, maata, porkkanaa, aitaa ja jumalauta vaikka mitä nautaa. Viidellä pelaajalla on aika tiukkaa, ei paljon voi otta puolipiruuttaan ensi tosta pari puuta ja vasta sitten viljely tms. Pitää toimia silloin kun jotain tarttee. Peli tuntuu oleva hyvin tasapainossa, kuten on jo todettu. Hyvät fibat jäi kyllä, lisäpelejä vaan alle.

Galaxyn Mukava Jee Jee Noni, tää on siisti. Lyhyehkö räiskintäpeli, jossa tuurilla on sopivasti roolia. Aluksen rakentamisvaihe on sinänsä jo hauska, ja aina saa jännittää, että kestääkö vehje, varsinkin ittellä, kun tuppaa puolet putoon jo alkukiihdytyksessä. Peli on sopivan rento, joten sen parissa on turha tuskastua. Vuorovaikutus puuttuu lähes tyystin, mikä on tässä tapauksessa ihan hyvä asia, onhan lähes kaikki muut pelit supermegavääntömättöjä, jossa kaikki pelaajien tekemiset vaikuttavat toisiinsa. Ja onhan se huippua, jos oma alus säilyy koskemattomana muiden räpeltäessä vaivoin maaliin asti! Lisäosasta lukasin Geekistä, ja siellä puhuttiin muun muassa uusista alieneista ja muista lisätouhuista. Koitas Tapani hommata sitte jo.

Shadow Hunters No tää ny on tämmönen. Ihan lepposa meininki, vaikka konekiväärit jauhavatkin. Peli on kuitenkin ehkä jopa liian simppeli. Eihän siinä tartte tehdä yhtään mitään! Ja silti voi voittaa. Heitä aina silloin tällöin paria noppaa, ja katso kuinka käy. Suurella porukalla tietysti ihan viihdyttävä kaikesta huolimatta. Alliella on hyvät tykit. Olen muuten voittanut 3/3 peliä, joten ihan huippu peli sittekki.

Ege kebab pizza (aka Mamma Mia!) Chili-luumu. Tartteeko muuta sanoo? Korttien läimintää, vähän muistijeejeetä, lepposa meininki, ei siinä mitään. Välipelien aatelia. Toki tän voi ottaa myös viikonlopun megamätön pääpeliksi!

Colorutto Simppeli korttien läiskintä/keräilytouhutälli. Jätti vähän kylmäksi. Ei tätä vartavasten kyllä pelaa, mutta puolijuovuksis pilanpäiten ehkä joskus.

Kokonaisuutena viikonlopun yhteensä vajaan kolmekytätunnin spektaakkeli oli varsinainen kokemuksien äijjä. Uusia isompia pelejä oli kolme, joista kaiken kaikkiaan ihan hyvät fiilarit. Tapanin veikkaukset/ehdotukset ei oikein pitäny (ks. Huh huh mikä meininki!), noista ei pelattu yhtäkään! Toki syynä oli uusien pelin saapuminen ja itseoikeutettu pöydän valloitus.

Ehkä ihan heti ei jaksa moista mättöä vetää, mutta pienemmässä mittakaavassa pelit kyllä kiinnosta. Uusia pelejä pitää vielä jauhaa useita kertoja, mutta myös vanhemmat "kunnon pelit" pitäisi aina välissä kaivaa ruumisarkusta takaisin pelipöytiin, tai siis niinku peleihin.

Tuloksia viikonlopulta

Pelien tuloksia niin paljon kuin omasta päästä ja muistiinpanoista löytyy. Kommentteja ja korjauksia otetaan vastaan sekä pelien järjestyksestä, kestosta, että tuloksista. Voi, olla että osan olen merkinnyt jopa väärälle päivälle.

Perjantai 18.30-03.30
Railroad Tycoon 5h15min
Jarmo 54p
Olli 53p
Tapani 52p
Tarmo 38p
Mari 36p

Mamma Mia! (kaksikymmentäminuuttiatuleekomuuta?)
Olli 6
Tapani 5
Mari, Jussi 3
Tarmo 2

Shadow Hunters 30 min
Pelaajat Mari, Olli, Tarmo, Jarmo, Tapani
Voittajat Jarmo, Olli

Agricola 3h30min
Jarmo 28
Olli, Tarmo, Tapani 26

------
Lauantai 15.00-02.30
Coloretto 25min
Tapani 31
Päivi 28
Mari 21
Jarmo P. 18

Railroad Tycoon 2h10min
Mari 133
Jarmo 98
Tapani 95

Agricola 2h40min
Tapani 28
Jarmo 27
Tarmo, Mari 22
Olli 18

Galaxy Trucker 2h
Tästä jäi merkintä tekemättä, onko muistikuvia?
Tapani
Olli
Jarmo
Tarmo

Mamma Mia! 20min
Pari peliä, ei tuloksia merkitty

Coloretto 20min
Mari 52
Olli 31
Tapani 30

---

Sunnuntai 14.00-20.30
Galaxy Trucker 1h45min
Tarmo 60
Olli 40
Jarmo 39
Tapani 31

Through the Desert 35min
Jussi 74
Tapani 73
Mari 65

Mamma Mia! 15min
Tapani 8
Petri, Mari 7

Pingwin 20 min
Tapani 33
Tarmo 28
Jarmo 24
Mari 18

Galaxy Trucker 1h40min
Jarmo 72
Tarmo 60
Olli 46
Jussi 0

Dracula 10 min
Tapani +30p voitto Marista

Shadow Hunters 30min
Pelaajat: Petri, Jarmo, Tarmo, Mari, Jussi, Tapani
Voittajat: Jussi, Olli, Tarmo, Tapani

Lisäksi kinkkipokeria joka välissä. Sain yhden hertta reetin!

Lautapeliviikonlopun jälkipyykkiä

Eli vähä omia mietteitä lautapeliviikonlopusta. En siis ala perkaamaan millintarkasti joka peliä ja niiden pisteitä, kun en niitä muista.

Railroad Tycoon pelattiin pariin otteeseen. Ensin viisinpeli "oikeilla" säännöillä ja kolminpelinä parilla omalla variantilla. Eka peli oli kovaa vääntöä loppumetreille. Voittaja, eli minä, löytyi taas itärannikolta. Myös kakkonen, Olli, pyöri idässä - enemmän ehkä Southeast. Edelleen sama aloituspaikka näyttäisi olevan liian edukas muihin nähden. Tapani tosin ylsi aivan tuntumaan keskilännen verkostollaan. Kaikki tekivät lopussa pieniä ja isompiakin hasardeja, eli voitto olisi voinut olla kenen vaan hieman isommallakin erolla.

Toisessa pelissä kierroksen aloitus määräytyi Tarmon ehdottamalla blindbid-menetelmällä, joka osoittautui toimivaksi. Toinen, radikaalimpi sääntömuunnos oli mahdollisuus kuljettaa useampi kuutio yhdellä toiminnolla. Tämä piti tehdä kuitenkin veturin "tehon" sallimissa rajoissa. Pisteitä ei siis voinut saada tavallista enempää, mutta helpommin. Kaupungitkin tyhjenivät näin hieman nopeammin. Minä aloitin nyt vuorostani keskilännestä, jossa kuutioiden järjestys oli ihanteellinen Chicagon "hotellilleni". Punaisia goodseja oli runsain määrin joka suunnalla - lähellä ja kauempana. Vaikka alku näytti minulle todella hyvältä, melko pian kävi ilmi, että uusi kuljetussääntö suosii entistä enemmän itä-aloitusta. Mari menikin menojaan heti alusta lähtien ja vei luonnollisesti lähes kaikki korttibonukset. Minä tein Western-linkin ja yhden 20 pisteen bonuksen, mutta kovalla hinnalla. Olin lainakierteessä, josta ei päässyt lopulta ulos. Mari voitti lopulta aivan ylivoimaisesti perus itärannikon aloituksella. Jotain pitää keksiä pelin mielenkiinnon lisäämiseksi. Uusi kartta?

Agricola. Löytyy minun arvoasteikolla Coca-colan ja lumikolan välimaastosta. Ei ny. Ihan mukiinmenevä pelikokonaisuus. En ihmettele, jos peli tosiaan paistattelee suursuosiossa tällä hetkellä. Mekaniikka on oivallinen ja tasapainotus hyvä. Pelin voittajaa on hyvin vaikea ennustaa ennen kuin pisteet on lopullisesti laskettu. Agricola meinaa livahtaa kaikesta huolimatta samaan kategoriaan Puerton ja Cayluksen kanssa- vaikkakin on kevyempi peli. Ei siis omia suosikkejani.

Tykkejä, moottoreita, suojia, moduuleja ja tavaratilaa - sekä tietenkin tarpeeksi "patskua" ylläpitämään toiminnot. Siitä on pienet avaruusalukset tehty. Galaxy Trucker, wou! Loistava peli! Minun makuuni kaikin puolin. Nopeatempoinen, ei liian pitkä kestoltaan, sopivasti järkeilyä ja tuuria ja kukapa "pikkupoika" ei haluaisi omaa speisshippiään väsätä! Peliä taidettiin pelata jo 4 kertaa kahden päivän aikana, eikä vielä riittänyt alkuunkaan. Peli tullee olemaan megalomaanisen suosittu myös tulevissa peli-iltamissa. Täys 10 minulta!

Pari kertaa kävimme myös varjometsällä Shadow Hunterin muodossa. Peli saa suurimman plussansa pelaajakapasiteetistaan. Peräti kahdeksalle on varattu paikka näihin karkeloihin. Ihan mukavaa pikku puurtamista isompien pelien välissä.

Siinä jää auttamatta pizza tekemättä, jos...chiili chiili chili on loppu! Mamma mia avaa näkymän keppiäijien arkeen. Joka pelaajalla on 8 pizzaa, joista mahdollisimman moni koitetaan paistaa valmiiksi. Jos yksikin ainesosa puuttuu, niin pizza takaisin tilauslistalle ja seuraavana päivänä uusi yritys. Tän pystyy ottaan melkein koska vaan. Vaatii pelaajalta kohtalaisen muistin.

Jotain muitakin pelejä varmasti pelasimme, mutta kirjottakoot niistä muut. Hyvä viikonloppu, lisää näitä kiitos!

Ärrärtee neljällä(tunnilla)

No se niin ja..
Pannaan ny Tapanin mieliks lyhkänen selostusseko pelistä.

Otimme vain eilen reilroudtykoonia ryhmällä mä, Tare, Visa, Pete. Pelin kesto oli siinä neljän tunnin haminois. Mielenkiinto ei lopahtanut missään vaiheessa - ainakaan multa. Tare siinä vähä manaili omaa asemaansa pelin edetessä, mutta hyvin se pärjäs.

Nyt oli ne korttiäijäkki mukana, eli lisää jännää tuli sitte katto vaan aikalailla peliin. Siä oli semmosia hulluja boonusäijiä, ku "ekan kuution toimittaja saa 1 extrapisteen" ja "ekan kuution Louisvilleen toimittanu saa KOLME extrapistettä!". No katto alotusvuoro meni mulle ihan pilkkahinnalla - jotain kaks tonnii. Ei siinä sitte katto mitää. Mä tein seolla heti sinne iistkoustille yhden mittasen kruitun, ku en mä mulliturpa muistanu sitä luisvillemukavaa. Kunnen olisi pisteitä siittä ottanu, ku ekana olisin ollu toimitusvuoros?! No ei katto mitää, Retteri oli toisena vuoros, ni kai se ny muisti sen luisvillen. Se teki sinne HETI ja sai sen ison boonuksen. Kunnei korvennu! No siis sainhan mä sentään sen 1 bonarin. (ei boner vaan bonari - ei se niin hyvä peli sentään o)

No ni! Sitte Tamo alotteli ihan matalalla profiililla(se on voittajan tie - tai niin Tarmo kuvitteli) siitä vuorten länsipuolelta, ilmeisesti pitkän tähtäimen tavotteena kuljetella jotain staffia eli tavaraa Toronton suuntaan. Katto sieltä sai boonusta kans sen kolme, ku ekana sinne pääsi. Ei paha idea, hä?! No ei mitää katto.. Visa veti rauhanvedolla saman välin mistä alotti ekan pelinki. Vähä se oli siä sitte pitkän aikaa omis oloisansa, ettei paljo muut häirinny. Taisi ihan tykätä hääräillä bisneksiänsä siä korves. Herran kukkaros se siä oli.

No katto hyvin se peli sitte lähti rullaan. Pete otti sieltä preerialta heti alkuun ne sekopisteensä. Tosin välimatkat siä on vähä eri luokkaa ku itärannikon keskittymis, että lainaa(Tapanote kommentoi- "ei ne o lainoja") ny joutu ottaan sen kolme viiva neljä aika alkuunsa, että sai ratansa tehtyä. Muttei se ny paha viä o! Mä selvisin koko heleve*in pelin KAHDELLA lainalla! Se ei ole moni. Ja kai sen tiät, että olin sitte kohtalaisen hyvis rahois koko ajan. Koitin syytääki sitä joka tuuttiin, mutta en mä niistä eroon päässy.

Tarmo katto sitte sitä ohjekirjaaki ja huomas siä isolla tekstin, että "ÄLKÄÄ MULLIKUONOT PÄÄSTÄKÖ KETÄÄN YKSIN SINNE ITÄ-ÄIJÄÄN! SE VOITTAA KOKO PASKAN MUUTEN HELPOIMMIN!" No Tare itte otti neuvosta seon ja tuli vähä niinko voisko sanoo lyömään kapuloita rattaisiin niin sanotusti. Se teki sinne mun tontille pari yhden mittasta pätkää. Taisi se siä pari kertaa kuljettaaki jotain, mutta mä ohittelin sen radat niinko aikamiäs enkä joutunu käyttään toisten pätkiä kertaakaa! HÄ KATTO!? Tare oli itte niitten pienten pätkiensä kans siä pienes pätkäs vähä umpikujas ja koko itärannikko oli tuota pikaa käytännös MUN! Sinne oli sitte kenenkää turha tulla enää rykiin!

Mä tein sitte pelin tiimellykses yhden jos toisenki boonuskuljetuksen. Kerran jopa tuli kortti auki, minkä olin tehny jo valmiiks ja sain suoraan 5 pistettä. Ei se väärin o. No ei katto Pete mitää, mutta järkeile sen touhuja siä preerialla! Se teki muina äijinä katto sen vestern-mukavanki! Kolkytätonnia ei edes tuntunu Peten rahois. "Heei, sehän on massii vaan!" Sitte se kuskaili niitä punasia lootia sinne Zikakoon ja siä kellu kohta Misikanis tuotteita, niinku tekojärves paskaa! Tarmon spesiaalijeejee oli että yhdistää Nyyjorkin ja Tsikakon, mutta Retteri plokkas kaikki laiturit Tsikakosta, ni ei Tare päässy sinne v*tullakaa. No Tare ei perustanu siittä ja teki reilun kerhon urpanisoinnin Peten reitille. Sen sijaan, että Pete olis päässy kuskaan jonku 5 sinistä lootaa kahdeksan aseman päähän, se joutu viemään ne ihan naapuriin. =D LOL! Pete otti sitte totaalisen seon! Se ei enää yrittänykkää pelata omaa peliänsä vaan alko silmittömän torpeedoinnin. Se kävi katto jo Ukonki päälle, vaikka se oli siä ollu ihan kiltisti omilla touhuillansa. No ei se ny suurta hallaa loppuviimen päässy tekeen, mutta ferne se on pieniki bränkkä.

Siä oltiin sitte katto napit vastakkain. No poikain yhteenotot sopi mun pirtaan hyvin. Mä päivittelin junaani millon kerran millon kaks peräkkäin. Katto rahaa oli ruokottomasti! Kuskailin sitte semmosia seittemän ja kahdeksan siivuja tämän tästä ja porhalsin ympäri pistetaulua hullunmuulilla. Kaupungitki tyhjeni pikkuhiljaa ja peli saatiin loppuäijään. Mä sen voitin kirkkaasti. Jotain kahdeksankytä pojoo. Retteri voitti Taren pisteellä ja Visa oli siä sitte jonkumatkaa peräs. Kukaan ei saanu spesiaaliboonuksiansa toteutuun. Miinuksia tuli mulla se 2, Petelle 4, Visalle kai 4 ja Tarelle 6. Siis peli on ruokottoman hyvä. Jotain lisäjeejeetä pitää siihen alkuun keksiä, ettei oo samat kortit aina jaos aluks. Muuten peli alkoo samalla tyylillä AINA!

Ajatuksia Railroad Tycoonista

Eilen otettiin ensimmäinen kokeellinen peli RTT:tä. Vielä ei käytetty kortteja ja ensimmäinen aloitusvuoro annettiin kaikille pelaajille ilman huutokauppaa $1K:lla.

Railroad Tycoonin lautapeliversio aloitetaan täysin ilman rahaa ja ilman mitään aloituskaupunkia tai muutakaan. Kaikilla on vain 24 kappaletta alimman tason vetureita. Rahaa saa laittamalla osakkeitaan markkinoille. Yhtä osaketta vastaan saa $5K, mutta jokaisen vuoron lopussa joutuu osakkeesa maksamaan osinkoja $1K. Näillä rahoilla rakennetaan rautateitä kaupunkien välille, päivitetään vetureita (aina kaikki veturit kerralla), urbanisoidaan kyliä, tai rakennetaan linkki pelilaudan itärannikon kartalta länteen. Kun on saanut yhdistettyä kaupunkeja, voi niistä kuljettaa tuotteita toisiin kaupunkeihin.

Kenelläkään ei luonnollisesti ollut hajuakaan mitä kannattaa yrittää. Jarmo ja Tapani lähti iso pää leveenä (big head wide TM) ottamaan lainoja ja sijoittamaan isosti, kun taas Tarmo ja Visa olivat varovaisia. Jarmo rakensi paljon rataa, kun taas muut rakensivat pari lyhyempää linkkiä ja alkoivat kuljettaa tuotteita. Tuotteita arvotaan kaikkiin kaupunkeihin ennen peliä kaupungin koon mukaan 1-5 tuotetta ja nämä tulee kuljettaa saman väriseen kaupunkiin (tuotteita on 5 eri väriä). Tuotteen kuljettamisesta saa voittopisteen per kuljettu linkki, eli kaupungiväli ja voittopisteet merkitsevät samalla myös tuloja. Kierroksen lopussa katsotaan pistetaulukosta paljonko pelaaja saa tuloja. Tulot nousevat noin 50 pisteeseen asti, jonka jälkeen lähtevät laskuun ja alkavat taas nousta 100 pisteen jälkeen.

Tapani lähti urbanisoimaan kyliä (harmaita kaupunkeja) , joka myös osoittautui aika hasardiksi alkukierroksilla. Urbanisointi oli kallista, eikä tuottanut vastaavia tuloja, vaan osakkeiden osingot kävivät kalliiksi, ja kun vielä jokainen annettu "myyty osake" oli yhden miinuspisteen arvoinen pelin lopussa, jäivät Jarmo ja Tapani häntäpäähän. Peli muutenkin oli ohi melko nopeasti, ja pisteet jäivät alhaisiksi. Tarmo voitti 33 pisteellä, Harrilla oli 32, Visalla ja Jarmolla 22 ja Tapanilla vain 16.

Pohdiskelimme jo Tarmo ja Visan kanssa saunassa pelin jälkeen järkevämpiä taktiikoita, ja itse mietin vielä tänään pidemmälle. Kuuleman mukaan parhaillaan on menossa toinen peli Kankaanpäässä, joten katsotaanpa osuvatko ajatukseni yhtään oikeaan. Listaan muutaman kohdan, jotka epäilisin johtavan parempaan tulokseen kuin itselläni (tai muillakin) eilen.

1. Pelin aloitus: Ensimmäinen vuoro on varmasti paljon tärkeämpi korttien kanssa, ja nyt kun pelaajat tajuavat mitä ensimmäisellä kierroksella voi tehdä. Eli aloituskaupungin valinnalla on suuri merkitys. Tarmo taisi tehdä siinä parhaan valinnan, eli pitäisi tehdä halpa ja lyhyt linkki, jolla pääsisi mieluiten kuskaamaan kaksikin tuotetta heti ykkösen junalla, että pääisisi heti hiukan tulojen makuun.
2. Huutokauppa: Huutokaupan merkitys varsinkin ensimmäisellä kierroksella on suuri. Jos korteissa on jotain mörköä, haluaa sinne kaikki. Jos ei, haluavat kaikki johonkin vahvaan aloituspaikkaan.
3. Osakkeiden myynti: Osakkeita varmaankin alussa pitäisi myydä todella varovasti, mieluiten vain yksi tai korkeintaan kaksi 2-3 ensimmäisen kierroksen aikana. Toisaalta aloitusvuoroa ei saisi antaa pois ainakaan ilmaiseksi. Kun pisteitä on kertynyt enemmän, voi osakkeita myydä enemmän isompia laajennuksia varten. Alussa myydyistä kuin täytyy antaa osinkoja paljon useammalla vuorolla.
4. Junan päivitys:Varmaankin pitäisi käyttää 1-2 tason junaa muutama vuoro, ja kerätä muutamia pisteitä. Sitten kun on jo kerännyt suhteellisen hyvin tuloja, pitäisi laajentaa verkostoa melko reilusti, (mieluiten samalla suorittamalla jonkun korttien reiteistä) ja sitten laajentaa junaa vähintään vitos- tai kutostasolle, ehkä isommaksikin riippuen mitä muut tekevät?
5. Kortit: Veikkaisin, että kortit tuovat aivan valtavasti mielenkiintoa ja tavoitetta peliin. Eilinen koepeli kun oli melko suoraviivaista ja päätöntä kohkaamista.
6. Tavaroiden kuljetus: Alussa pitäisi tavaroita kuljetella maltilla sen verran, että pääsee kohtuullisille tuloille, ehkä noin $10K per kierros? Sitä voisi sitten ylläpitää muutaman kierroksen, jotta on hyvillä rahoilla laajentamaan. Sitten rataverkon ja päivitysten jälkeen vasta pitäisi kuljettaa pidempiä matkoja isompien kertapisteiden perässä.
7. Raha: Rahaa pitäisi alkuvaiheessa pyrkiä säästämään, ja hiukkasen myöhemmin keräämään varastoon. Sitten kun on varaa laajentaa iso verkko, ei rahalla enää niin paljon ole tekoa, joten ei haittaa, vaikka osingot olisivat jo suuremmat kuin tulot. Ekassa pelissä menimme kaikki oikeastaan koko ajan ihan hapoilla. Vain Tarmolla oli välillä jopa vähän ylimääräistäkin.
8. Sijoittuminen: Punaiseen kaupunkiin pitäisi päästä suht helposti, kun niitä ei voi pystyttää myöhemmin. Lisäksi New Yorkin aluetta ei saa antaa ilmaiseksi. Toisaalta New Yorkista pohjoiseen, missä mä olin ekan pelin, oli vähän turhaa harmaiden kaupunkien aluetta.
9. Western Link: Jos ja kun päästään paremmin vauhtiin, niin sen Western Linkin rakentaminen voi jopa olla järkevää. Sieltä tulee 4 uutta punaista kuutiota, ja jos jotenkin saa pitkän reitin punaiseen kaupunkiin kauempana kuin Chicago, voi niillä neljällä kuutiolla tehdä pirusti pisteitä. Mutta on se törkeen kallis. Voiko pelissä saada niin paljo rahaa, että se kannattaa?

Kertokaa tokan pelin jälkeen, että osuiko mikään mun järkeilyistä kohdilleen?

Pientä lämmittelyä megamättöä varten..

Perjantaina saatiin pientä esimakua tulevasta peliviikonlopusta. Pelaajiksi saapuivat pitkin iltaa Tarmo, Tapani, Olli, Jarmo, Visa, Petri ja Heikki.

Aluksi yritettiiin ottaa Agricolaa, mutta ei siitä ilman apulappuja tullut mitään, kun ei peli oikein ollut muistissa, eikä sitten oikeastaan kenelläkään ollut mitään halujakaan loppujen lopuksi koittaa opetella jotakin niin paljon muistin varassa. Tuskin siitä mitään olisi tullutkaan. Tulostelin heti lauantaiaamuna ison kasan sääntöjä ja ohjeita englanniksi, joten seuraavalle kerralle koitan ne opetella, jotta oikeasti päästään pelaamaan.

Peliksi vaihtui Tower of Babel, joka on noussut tosi suosituksi porukassa viime aikoina. Peli oli Tarmolle ilmeisesti ensimmäinen oikeilla säännöillä, eikä Ollikaan ollut vielä ainakaan montaa kertaa oikein pelannut? Vai oliko ensimmäinen? Peli oli tyypilliseen tapaan nopeatempoinen ja tasainen, eikä suuria eroja tullut, vaikka vähän eri tatkiikoilla oltiinkiin liikkeellä. Itse keräilin tällä kertaa paljon bonuksia (25) ja kyllä sillä hyvin pärjäsikin. Muistaako kukaan pisteitä edes suurin piirtein?

Tästä pisteiden järkeilystä/myöhemmin vertailusta tuli mieleen sellainen pieni juttu, että ei olisi suuri vaiva heittää joka laatikkoon pieni vihko tai vaikka vain paperinpala, johon kirjoittaa pelaajat ja pisteet ja päivämäärän aina pelin jälkeen. Niitä (voi olla) on kiva katsella jälkeenpäin ja vaikka verrata omaa suoritusta omaan vanhaan.

Muita pelejä illan aikana oli Salamanca (tässä pelissä mukana Tapani, Olli, Heikki, Jarmo ja Petri), jota ei oltu pitkään aikaan pelattu. Tästä johtuen pari sääntöä meni hiukan väärin, vaikka pieni tarkistelu aluksi tehtiinkin. Lisäksi touhu oli äärimmäisen levotonta, joten en oikein tiedä, että saiko kukaan mitään kuvaa pelistä. Heikki vaikutti kyllä pelaavan kunnolla, ja ainoana oikeasti käytti niitä korttien actioneitakin. Muut oikeastaan vain rakensivat ja myivät. Pisteet olivat melko tasaiset. Minä taisin voittaa 1-2 rahalla, ja muut olivat 5-10 rahan sisällä toisistaan. Antaisin kyllä tällä pelille paremmankin ajan pöydällä.

Pelasimme myös kahden pelaajan tiimeillä PitchCaria, siten että joukkueen sijoitukset laskettiin yhteen, ja sillä ratkaistiin voitto. Lisäksi tallin toinen auto sai väistää toista, mikäli siitä oli jotain hyötyä. (Ei ollut montaa kertaa). Ihan kiva kokeilu, mielelläni uudestaankin, vaikka erään raiderin mielestä vähän ehkä vähemmän aikuismaista.

JoukkueTrivial Pursuitin jälkeen Tapani, Visa ja Petri hakkasivat vielä slovenialaista tarottia kolminpelinä 2-3 tuntia. Oli kyllä huomattavasti vaikeampi kolmistaan kuin nelistään. Tai ainakin aika ankara peli, eikä positiivisille pisteille helposti päässyt.

Saksan pelit saapuivat

Ja heti tulee uusia ehdotuksia megaviikonloppuun. Aivan 100% varmoja pelattavaksi ovat Railroad Tycoon, Agricola, Coloretto, Shadow Hunters... jne.

Jussin tilaus, eli Conflict of Heroes: Awakening of the Bear tuo peliporukan valikoimaan myös ensimmäisen sotapeligenreen menevän pelin.

Näillä eväillä järkeillään, jos lähdettäisiin sinne Kpäähän päin...

Viikonloppu + blogin lukeminen

Olisko Kpäässä pelaajia tänä viikonloppuna eli pe-su? Järkeilen tässä, että jos tulen sinne päin, niin saisko peliseuraa, ja olisko jotain pelejä tarvetta saada sinne Kpäähän päin? Heidi jo kyseli Lost Valleytä.

Lisäks toinen kysymys, eli käyttääkö kukaan lukija noita RSS-feedejä, vai vilkuiletteko vaan silloin tällöin tänne blogiin, jos sattumalta olis jotain uutta? Ainakin ite tajusin tossa joku viikko sitten, ettei ainakaan kommentteja oikein huomaa, jos ei sitä feediä seuraa (mä seuraan Google readerilla). Tarttis muuten avata jokainen juttu erikseen, että näkis mihin on tullut uutta kommenttia. Feedillä näkyy siis kivasti ja nopsasti, jos blogiin on tullut uus merkintä tai kommentti. Niitä voi siis seurata klikkaamalla tossa oikealla ylhäällä olevia RSS-linkkejä.

Jos joku haluaa, niin voin myös laittaa tänne tulevat päivitykset suoraan sähköpostiin (siitä en kyllä ole varma ilmoittaako se noista kommenteista, mutta ainakin uusista teksteistä).

Huh huh mikä meininki!

Lueskelin tossa justiinsa vuoden takaista matskua, ja kuinka ollakkan silmiin osui kolmeosainen spektaakkeli poikain läpi yön kestäneestä pelisessiosta eli "perjantai-lauantai megamätöstä". Aika kovaa touhua oli näin jälkeenpäin luettuna.

Tapani päätti raporttinsa seuraaviin sanoihin: "Mahtavat sessiot oli. Pitää ottaa uudestaan joku viikonloppu isommalla porukalla."

Joku(nen) viikonloppu on jo tosiaan mennyt, mutta kun vuosipäivä lähestyy, ei tarvitse varmaan enempää vinkkailla. Jätetään hautumaan...

....
Sori, Black Raider kun lainaan ihan tätä blogimerkintää, mutta kommentti olisi ollu liian pitkä (ja tärkee).

Viime vuonna pelattiin:
Fairy Tale, Caylus, Fairy Tale, San Juan, Verflixxt!, Maailman Ympäri 80 päivässä, Pingwin, Mykerinos (tässä meinattiin pelata Mexica tai Tigris & Eufrates), Fairy Tale

Mitäs voisi mahtua tän kertaiseen mättöön? Mun ehdokkaita:
Pääpelit eli 2-4 tunnin mätöt 1-3 kappaletta: Leonardo, Power Grid, El Grande, Tigris & Euphrates
Keskisuuret eli 30-90 min: Tower of Babel, In the Year of the dragon, Alhambra, Hazienda
Välipelit: Race for the Galaxy, Pitch Car, San Juan, Slovenialainen tarot (aina yks jako joka pelin väliin 5-10 min), Black Monday.

Heittäkää omia ehdotuksia!!

Ketäköhän lähtisi messiin?
Tapani ja Olli varmasti mukana kaikessa?
Tare ainakin 90% peleistä
Marin saa kans mukaan muihin kuin reissiin
Visa on tykänny kans kaikista mitä on kokeillut
Jarmo pelaa varmasti ainakin kevyet ja keskisuuret
Syrjätie lähtis ilolla mukaan ainakin korttipeleihin ja keskisuurin
Jussi varmasti ainakin isompiin peleihin
Harri ajan salliessa mihin vaan
Jaakko tykkää kans ainakin korttipeleistä
Heikille menee ainakin keskisuuret varmasti?
Ville varmaan osaan peleistä
Heidi voi osallistua useimpiin, jos peliseura sopii
Ketä muita? Mika? Toppisen Ile?

Ja sitten tärkein kysymys, koska?

Patalupaus ja Babel pikana

Petri opetti Jarmolle, Visalle ja Tapanille patalupauksen, joka on neljän pelaajan paripeli tavallisella 52 kortin pakalla. Peli on tikkipeli, jossa korteilla on normaalit arvot ja pata on valtti. Tikeissä on maantuntopakko, mutta ei valttipakkoa (paitsi jos padalla on puhuttu) eikä ylimenopakkoa.

Jokainen pelaaja tekee ennen ensimmäistä tikkiä tarjouksen tikeistä, jotka tulee voittamaan. Joukkue yrittää kerätä täsmälleen tarjoamansa tikkien lukumäärän, tai yli tarjotun (parempi vaihtoehto kuin alle). Jos toinen (tai molemmat) joukkueen pelaajista tarjoaa nollaa, pelaa hän nollaa ja toinen pelaaja yksin omaa tarjoustaan (vaikka nollaaja saisikin tikkejä).

Mikäli joukkue onnistuu toteuttamaan tarjouksensa saa se 10xtikkien määrän pisteitä. Jos jää alle, saa saman verran miinuksia. Jos joukkue voittaa liikaa tikkejä, saa yli menneistä tikeistä yhden pisteen, mutta kun ylityspisteitä on yhteensä 10, saa joukkue -100 pistettä. Peli pelataan yleensä 500 pisteeseen. Nollatarjouksen arvo on 100 pistettä.

Peli oli nopea oppia, mutta noin 10 jaon jälkeenkään ei vielä ollut strategiasta juuri hajuakaan (vaikka Petri kokeneena auttoikin). Ehdottomasti silti tätä lisää peli-iltoihin. Vaatii toki sopivan porukan, kuten kaikki korttipelit. (Petri ja Visa veivät ylivoimasesti peliä, lopetettaessa tilanne oli noin 400 - 30)


Toisena pelinä Petri lähdettyä ja Heidin tultua tilalle pelattiin todellisena pikapelinä Tower of Babel. Peli oli tosi nopea, mutta ei silti sähellys. Itse asiassa kaikki olivat sitä mieltä, että vaikka peli kesti vain 25-30 minuuttia, ei kukaan juuri hirveästi optimaalisesta tuloksesta jäänyt. Jarmo voitti melko ylivoimaisesti, muut olivat tasaisempia. Tällä kertaa Heidi oli se, joka keräsi valtavasti bonuksia, mutta se ei tällä kertaa riittänyt kuin toiseen sijaan.

Edellisenäkin iltana pelattiin erä Babelia, silloin Petrikin oli mukana. Kesto hiukan pidempi, mutta tuntuma yhtä kiva. Petri keräsi lappuja pirusti, mutta jäi ymmärrettävästi vähemmille pisteille rakennusprojekteissa, koska tarjosi swappia usein. Voitto taisi mennä Visalle?

Slovenialaista tarottia kantapään kautta

Strohmannin jälkeen Tapani ja Visa halusivat lisää tarottia, ja mikäs sen parempaa kuin slovenialainen neljällä! Jaakko ja Petri saatiin hullutettu opettelemaan slovenialaista käymällä nopeasti läpi korttien arvojärjestys ja pisteytys, sekä pelaamalla pari-kolme harjoituskierrosta ensin ihan yksinkertaista tikkipeliä ilman sen suurempia pelinhuutoja tai muita ilmoituksia. Joka kierros lisättiin ominaisuuksia peliin, ja varmaan 4. tai 5. kierroksella pelattiin jo ihan kunnon slovenialaista oikealla pistelaskulla. Pisteissä tosin kaikki valuivat koko ajan enemmän ja enemmän pakkaselle, varsinkin kun virheetkin laskettiin heti alusta alkaen (ja niitä tuli). Lisäksi kaikki saivat yhden radlin, eikä sitä kukaan saanut sitten enää pois. Erikoisesti kävi niin, että enemmän kuin joka toinen kerta huudettu kuningas oli leskessä (selitän sääntöjä myöhemmin, Olli!) ja pelinviejä joutui pelaamaan yksin kolmea vastaan. Tämäkin tietysti johti isoihin miinuksiin. Loppupisteissä Jaakko voitti -187 - Petri -367 - Visa -369 - Tapani -418. Ei siis mairittelevaa. Mutta olihan makeaa pelata.

Tiistaina opetettiin Jarmollekin lyhyesti pelin makua. Jaot menivät vähän erikoisesti, kun kaikki pelattiin soolona (kaksi ensimmäistä tahattomasti ja kolmas ihan tarjouksen kautta), eikä pelin olemus kyllä käynyt Jarmolle vielä esille. Ehdottomasti suosittelen kuitenkin Jarmoakin antamaan pelille paremman mahdollisuuden.

Sääntöjä lyhyesti: Korttien arvot ja pistelaskut periaatteessa samat kuin Strohmannissa.

Jakaja jakaa keskelle pöytää 6 korttia "leskeksi" ja sen jälkeen 12 korttia kaikille 6 korttia kerrallaan. Etukäsi tarjoaa peliä ja seuraavat voivat korottaa jos haluavat. Suurimman tarjouksen tehnyt vie peliä. Tavalliset tarjoukset ovat 3, 2 ja 1, jotka tarkoittavat sitä, että pelinviejä vaihtaa leskestä joko 3, 2 tai 1 korttia (loput menevät vastajoukkueelle) ja yrittää korteillaan voittaa vähintään 36 pistettä yhdessä parinsa kanssa (tai yksin). Parin pelinviejä valitsee huutamalla yhden kuninkaan. Pelaaja, jolla tämä kuningas on, on pelinviejän pari. Kuningasta ei saa kuitenkaan paljastaa, ennen kuin se kortteja pelaamalla selviää. Jos huudettu kuningas on leskessä, pelaa pelinviejä yksin kaikkia muita vastaan.

Etukäsi aloittaa ensimmäisen tikin, ja tikin voittanut saa kaikki neljä korttia. Kun joukkueet ovat selvät, yhdistetään joukkueen voittamat kortit. Maantuntopakko ja valttipakko on käytössä, ylimenopakko vain erityspeleissä joissa koitetaan välttää tikkejä.

Perustarjouksien lisäksi on käytössä 3, 2 ja 1 soolona, eli suoraan yksinpelinä muita vastaan. Vieläkin isompia ja arvokkaampia pelejä on, mutta niitä pelataan harvemmin. Lisäksi ennen kierrosta voi ilmoittaa, jos haluaa yrittää voittaa kaikki kuninkaan, trulan, voittaa viimeisen tikin kuninkaalla (kuningas ultimo) tai pagatilla (pagat ultimo) tai valat (kaikki tikit). Näillä voidaan kerätä lisäpisteitä.

Pisteidenlasku: joukkueen voittamista tikeistä lasketaan korttien arvot, mikäli luku ylittää 36, saavat joukkueen molemmat pelaajat pelinviejän tarjoaman pelin arvon (kolmonen on 10p, kakkonen 20p jne.) ja lisäksi pistemääränsä ja 35 erotuksen pyöristettynä lähimpään viiteen. Eli jos pelinviejä tarjoaa kakkosen ja joukkueen korttien arvo on 46, saavat he molemmat 30 pistettä. Pelistä 20p ja erotuksesta 46-35=11 pyöristettynä kymmeneen. Vastajoukkue ei saa mitään. Jos pelinviejän joukkue jää alle 36, saavat he vastaavasti pelin arvon ja erotuksen miinuspisteinä.

Lisäksi pelissä on paljon paljon muitakin keinoja voittaa ja hävitä pisteitä, kuten väärä jako, tai väärin pelattu kortti, tai mondin häviäminen. Näitä ei valtavan usein tule, joten ei niitä välttämättä ulkoa edes tarvitse muistaa. Pitäisikin tehdä seuraavaa peliä varten apulaput pelaajille. Ja seuraavia pelejä todellakin tulee, eikö poijjat?

Saaren Mikon tekemät apulaput: http://www.lautapelaaja.net/korttipelikirja/slovenialainentarok4p.pdf