Seppo Merilokki

Toinen peli, minkä hankin lautapelit.fin joulualesta. Myös korttipeli, jokusella pahvisella merkillä höystettynä. Pelasimme ehtooyöllä yhden pelin ryhmällä Minä, Viona, Markku, Sami.
Idea banaanin kuoressa:
1. Jaetaan kortit tasan pelaajien kesken.
2. Ensimmäisellä vuorolla tehdään tikkiennuste, eli otetaan värikkäitä pahvin paloja sen mukaan mitä tikkejä uskoo tekevänsä. Yksi pelaaja voi vaihtoehtoisesti ottaa sabotöörin, jonka tehtävänä on ainoastaan söheltää muiden tikkejä.
3. Pelataan korteilla tikkiä ja yritetään päästä omista nappuloista eroon ja samalla yritetään olla voittamatta tikkejä mitä EI ole ennustanut voittavansa.
4. Lasketaan pisteet. Nolla on paras. Pelissä ei voi saada plussapisteitä. Yritetään siis saada mahdollisimman vähän miinusta.
5. Pelataan niin monta kierrosta kuin on pelaajia ja lasketaan kierrosten pisteet yhteen ja nähdään kuka saa olla miestä.

Meillä pisteet meni seuraavasti:
Markku -14
Viona -16
Harri -20
Sami -23

Yhteenveto
Kukaan ei haukkunut peliä ihan suohon, joten oli se ihan kiva. Ainut mikä aiheutti hämminkiä pelin aikana oli tikkisäännöt, eli mitä korttia saa pelata ja mitä korttia on pakko pelata. Tikin luonteeseen kuuluu tietynlainen luottamusaspekti; omia kortteja ei näytetä muille, mutta kuitenkin on pakko tunnustaa väriä(maata) jos pystyy.
Tärkeimpänä juttuna pidän kuitenkin sitä että Sami ei voittanut.

(Seppo Merilokki = Steven Seagal = Sieben Siegel = 7 Signum)