Hei.
Lautapelifiin joulukalenteri kaupitsi 16. päivän tarjouksenaan Dominion:Alchemyä 16 rahan hintaan. Poikuin kanssa päätimmä panna pystyyn kimppa ja tilata pokkana lisurin lisäksi vielä perusdomin peruspoksin perusversio hintaan -15%. Tai siis oikeastaan tää meidän kimppa meni suurinpiirtein näin:
Harri: *kuluttaa työpäivää selaillen lautapelit.fi:ä* Olispa ny joulukalenteris Domi, olis ny, olis ny, olis ny... JES! EI! Se onki lisäosa. Tai siis juu! JES! Mitäs se peruspeli sitte kustantais? JES! Alennusprosentti! SAMI!!!
Sami: *keskeyttää miljoonatilausneuvottelupuhelun* Njaoo?
Harri: Siä olis lautapelitpistefis perusdomi ja alkemia alennuk...
Sami: Katotaas... joo... mh-m... postiosoite... tilattu.
Harri: Tilasit sitte. Mut ku mä vähä järkeilin että...
Sami: Kimppa.
Harri: ..nii, mutta entäs Markku?
Sami: Mukana.
Harri: Aha, no pitäiskö sille kuitenki ilmottaa?
Sami: Eäh.
Harri: No jos mä ny kuitenki... *Digsbyilee Markun suuntaan* Oot mulle ja Samille sitte velkaa.
Markku: Paljoko?
Harri: 16,20€
Markku: Tonnin mä oon yleensä antanu.
Harri: Sekin käy.
Markku: Kiva. Kuulemiin.
Harri: Haluatko edes tietää miks oot velkaa?
Markku: Asioilla on tapana järjestyä. Luotan teihin.
OOOLI SE HUONO LUOTTAMUS. Seuraavana ehtoona, eli eilen, päästiin jo mättään alkemiasekoo. Dominoili!
Katotaas sitte vähä mitä oltiin mieltä ja mitä koettiin ja nähtiin ja näin ja pois ja päin. Lukijan on varmaan helpotuksen vuoksi parempi ottaa kertomukseni rinnalle alkemiakortit näkyviin kukin tästä: DOMINION:ALKEMIAN SUOMENKIELISET KORTIT KUVINA
Alkemian teemana on pullottelu. Mukana on siis erikoisvaluutta, eli potion, eli rohto, eli pullo. Teeman hengessä meillä olikin Samin kanssa oma pullo mukana. 10/12 Alkemian valtakuntakortista vaatii ostettaessa perushintansa lisäksi pullon. Toinen noista kahdesta "pullottomasta" kortista kuitenkin pelatessa keinottelee pulloilla. Vain siis yhdellä lisurin korteista ei ole pullojen kanssa (välttämättä) mitään tekemistä. Kyllä pullo hyvä on.
Pelattiin kaksi erää. Suositus kait on että jos setuppiin valikoidaan alkemiakortteja, olisi oikea määrä 3-5kpl. Ensimmäinen päätettiin vetää suhteessa 4alkemia/6perus, johon arpoutui:
Yliopisto
Oppipoika
Apteekkari
Alkemisti
Seikkailija
Raatihuone
Kaivos
Koronkiskuri
Takomo
Valtaistuinsali
Tässä oli korttien perusteella selkeä haju: Rahaa, rahaa, läänejä. Etenkin peruskortit olivat omiaan vahvistamaan tätä hajua. Tämä hieman nakersikin alkemiakorttien viehätystä. Näistä ainoastaan Alkemisti oli käyttökelpoinen, oikeastaan jopa ryötäs, tähän setuppiin.
Alkemistilla oli tosiaan kiva napsia lisäkortteja- ja toimintoja, varsinkin valtaistuinsalittamalla. Kaiken huipuksi, jos vielä löytyi pöytään pullo, sai Alkemistin poistaa nostopakan päälle ja seuraavalla kierroksellakin peliin. Itsellä kävi jopa sellainen tuuri, että pelissä oli kaksi alkemistia ja pullo, mikä tiesi kahden alkemistin preesenssiä seuraavassakin kädessä. Kyllä pullo hyvä on.
Yliopistoa taisi käyttää ainoastaan Sami. Kortti antaa +2 toimintoa ja mahdollisuuden ottaa max 5 rahan hintaisen toimintakortin (Huom! Kortin pitää olla sellainen, jonka hinta on pulloton). Juhlien tai sen sellaisten kanssa tämä varmaan juhlisi, mutta ei oikein tässä setupissa.
Oppipoika suo lisätoiminnon, tuhoaa kortin ja antaa nostaa tuhotun kortin hinnan verran kortteja. Pullollisesta kortista vielä 2 lisäkorttia. Eli esim. Alkemistin tuhoamalla +5 korttia. Näitä ei tainnut käyttää kukaan. Tai no, Harri saattoi käyttääkin, sillä tuhoamispakasta löytyi yksi Seikkailija. Olisi varmaan pelin edetessä ollutkin ihan käyttökelpoinen, jos vain peli ei olisi ollut niin nopeasti ohi. Tämä kortti varmaan toimii hienosti yhteistyössä Yliopiston kanssa, Yliopisto kun tehtailee kortteja ja oppipoika tuhoaa, mutta kuten sanottua, se olisi vaatinut kinkkisemmän ja pidemmän erän, että olisi lähtenyt sellaista testimielessä kokeilemaan.
Setupin kenties turhin alkemiakortti oli Apteekkari. Sillä ei tiemmä juuri muuta tekoa ole, kuin alkupelissä, jos silloinkaan. Eipä tainnut tässä erässä edes ostaa kukaan, varsinkin kun kuparille oli tarjolla tehokas tuhoamiskoneisto.
Peli ratkaistiin siis Läänikilpajuoksulla, jonka voitti Harri. Pisteet taisi mennä Harrille 36, mulle 30 ja Samille vähän vähemmän. Samin tuuri ei oikein ollut onnekasta, kädessä oli monasti vain 7 rahaa, eli läänitykset harmittavasti karkailivat muiden pakkoihin.
Toinen erä päätettiin vetää sitten suhteessa 5/5 ja hieman kinkkisemmillä alkemiakorteilla. Edellisestä setupista mukaan jäi vain säälistä Apteekkari, jolle päätettiin antaa lisämahdollisuus. Arpa puhui katkeraa kieltään ja huomasimmekin pian, että erästä olisi tulossa hekumallinen:
Apteekkari
Yrttikauppias
Viisasten kivi
Apuolento
Golem
Noita
Kellari
Puutarha
Kylä
Kansleri
Kaksi kiroamiskorttia, eikä yhtään vastavetoa/tuhoajaa. Kellari tosin hieman helpottaisi pakan pläräämistä. Pelissä myös Puutarha, jolla kiroukset voi kääntää voitoksi.
Apuolento (lol) oli kätevä pikkunoita, joka edesauttoi kirouspakan katoamista alta aikayksikön. OIkeastaan jopa parempi kuin noita, kyllä itse ainakin otan mieluummin +1kortti+1toiminto, kuin +2 korttia (ellei sitten noitaa ole ensin kylitetty tai jotenkin muuten jalostettu).
Apteekkari oli tässä erässä käytännöllisempi kuin äsköisessä, mutta tässäkin se jäi pahasti mielenkiintoisempien korttien jalkoihin. Sami taisi kerran sen avulla pelastaa itselleen läänin, mutta muuten jäi näkymättömiin.
Yrttikauppias on suht mehukas pullottomaksi halpiskortiksi, ei niinkään lisäoston ja -rahan ansiosta, vaan sen, että yhden käyttämänsä rahakortin saa viedä takaisin nostopakan päälle. Kätevää, esimerkiksi jos pakan päälle löytyy pistettäväksi kultaa. Pullokin käy, mutta kaiken mieluiten...
Viisasten kivi, joka oli varsinkin tällaiseen setuppiin rietas. Nosto- ja poistopakan korttien lukumäärä per 5 on yhtäkuin viisasten kiven valuutta-arvo. Tässäkin, kun puhuttiin helposti 30-35 kortin pakoista, niin kivi oli yhtäkuin 6-7 rahaa. Eijjys. Niin sitä vaan kirottunakin vedellään läänejä. Viisasten kivi toimii siis vähän niinkuin puutarha, mutta puhutaan rahoista. Nyt vasta jälkeenpäin huomasi, että esim. setupissa mukana ollut kansleri olisi nopeuttanut viisasten kiven jälleenkäteytymistä. Ei siis yhtä nopeasti kuin Yrttikauppias, mutta kuitenkin.
Viides ja viimeinen alkemiakortti oli Golem, jolle jäi tällä kertaa uhrin osa. Kaikki sen halusivat kyllä ostaa ja hyödyllinenkin se olisi varmasti ollut (plärää nostopakkaa, kunnes nostat kaksi toimintoa ja pelaa ne. Huom. Pelaa!! Se oli käsky. Poista muut nostetut kortit). Sillä olisi kätevästi skipitieerannut kirouksia, mutta myös pahimmassa tapauksessa isoja rahoja. Mitään "vaarallisia" toimintoja, joiden vuoksi pelaamispakko olisi pelottanut, ei kuitenkaan tässä setupissa ollut. Mutta niin, aina oli joko liian vähän tai liikaa rahaa Golemin ostamiseen, joten se sai luvan jäädä odottamaan suotuisampia olosuhteita.
Vaikka peli loppuikin Läänien ehtymiseen, kesti se silti oman aikansa. (Tapanille: Ei, en muista tarkkaa aikaa). Olisi kuitenkin kestänyt huomattavasti pidempään ilman Viisasten kiveä. Minä ja Sami saatiin pakkamme ylittämään 40 korttia, mutta koska itse sain 4 puutarhaa Samin yhtä vastaan, meni voitto meikäläiselle: 46 pistettä. Samilla 38, Harri 28. Harrille valkeni Viisasten kiven ryöttämyksellisyys auttamattomasti liian myöhään.
Oli muuten harvoja pelejä, jossa Kylät jäi ostamatta, saati pelaamatta, saati kombottamatta.
Vuoroaan jäivät siis vielä odottamaan kaikkein seoimmat kortit: Riivaus ja Ennemalja, sekä Transmutaatio ja Viinitarha. Näistä kenties lisää myöhemmin.
---
Pelasimme vielä illan päätteeksi pari erää Fairy Taleä, sisäistyttääksemme Samin peliin lopullisesti. Onnistuihan se. Eka erä meni keekoillessa ja pisteitäkin tuli, mutta toisessa erässä Sami painoi raakaa tehtäväsettiä ja oli ylittämässä 50 pistettä. Pelin viimeisellä kortilla kuitenkin SEKÄ minä ETTÄ Harri pelattiin pilailukortti, joka kääntää kaikilta punaisen nurin. Mulle se maksoi 2p, Harrille 9p ja Samille 14p. Voitto siis mulle 40p, Sami 36p ja Harri vähä vähempi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harri. Näytä kaikki tekstit
lauantai 18. joulukuuta 2010
maanantai 13. joulukuuta 2010
Seppo Merilokki
Toinen peli, minkä hankin lautapelit.fin joulualesta. Myös korttipeli, jokusella pahvisella merkillä höystettynä. Pelasimme ehtooyöllä yhden pelin ryhmällä Minä, Viona, Markku, Sami.
Idea banaanin kuoressa:
1. Jaetaan kortit tasan pelaajien kesken.
2. Ensimmäisellä vuorolla tehdään tikkiennuste, eli otetaan värikkäitä pahvin paloja sen mukaan mitä tikkejä uskoo tekevänsä. Yksi pelaaja voi vaihtoehtoisesti ottaa sabotöörin, jonka tehtävänä on ainoastaan söheltää muiden tikkejä.
3. Pelataan korteilla tikkiä ja yritetään päästä omista nappuloista eroon ja samalla yritetään olla voittamatta tikkejä mitä EI ole ennustanut voittavansa.
4. Lasketaan pisteet. Nolla on paras. Pelissä ei voi saada plussapisteitä. Yritetään siis saada mahdollisimman vähän miinusta.
5. Pelataan niin monta kierrosta kuin on pelaajia ja lasketaan kierrosten pisteet yhteen ja nähdään kuka saa olla miestä.
Meillä pisteet meni seuraavasti:
Markku -14
Viona -16
Harri -20
Sami -23
Yhteenveto
Kukaan ei haukkunut peliä ihan suohon, joten oli se ihan kiva. Ainut mikä aiheutti hämminkiä pelin aikana oli tikkisäännöt, eli mitä korttia saa pelata ja mitä korttia on pakko pelata. Tikin luonteeseen kuuluu tietynlainen luottamusaspekti; omia kortteja ei näytetä muille, mutta kuitenkin on pakko tunnustaa väriä(maata) jos pystyy.
Tärkeimpänä juttuna pidän kuitenkin sitä että Sami ei voittanut.
(Seppo Merilokki = Steven Seagal = Sieben Siegel = 7 Signum)
Idea banaanin kuoressa:
1. Jaetaan kortit tasan pelaajien kesken.
2. Ensimmäisellä vuorolla tehdään tikkiennuste, eli otetaan värikkäitä pahvin paloja sen mukaan mitä tikkejä uskoo tekevänsä. Yksi pelaaja voi vaihtoehtoisesti ottaa sabotöörin, jonka tehtävänä on ainoastaan söheltää muiden tikkejä.
3. Pelataan korteilla tikkiä ja yritetään päästä omista nappuloista eroon ja samalla yritetään olla voittamatta tikkejä mitä EI ole ennustanut voittavansa.
4. Lasketaan pisteet. Nolla on paras. Pelissä ei voi saada plussapisteitä. Yritetään siis saada mahdollisimman vähän miinusta.
5. Pelataan niin monta kierrosta kuin on pelaajia ja lasketaan kierrosten pisteet yhteen ja nähdään kuka saa olla miestä.
Meillä pisteet meni seuraavasti:
Markku -14
Viona -16
Harri -20
Sami -23
Yhteenveto
Kukaan ei haukkunut peliä ihan suohon, joten oli se ihan kiva. Ainut mikä aiheutti hämminkiä pelin aikana oli tikkisäännöt, eli mitä korttia saa pelata ja mitä korttia on pakko pelata. Tikin luonteeseen kuuluu tietynlainen luottamusaspekti; omia kortteja ei näytetä muille, mutta kuitenkin on pakko tunnustaa väriä(maata) jos pystyy.
Tärkeimpänä juttuna pidän kuitenkin sitä että Sami ei voittanut.
(Seppo Merilokki = Steven Seagal = Sieben Siegel = 7 Signum)
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Menolippu Korttipeli
Harri hommas joulumarkkinoilta tämmösen. Toissaehtoona vähä katteltiin säännöt läpi ja koitettiin pari vuoroa että päästiin jyvälle. Eilen olikin sitten vuoro täysmittasen nelinpelin, ku mukaan saatiin mun ja Harrin lisäks tavisedustajat Viona sekä Sami "Migreeni" Viitasalo. Paljon kriittisempi ei puolueeton maallikkoraati enää tuosta voisi olla.
Sitten itse pelin kuvaukseen. Tässä vaiheessa oletan, että lukija tuntee pääpiirteissään normaalin Menolipun säännöt ja idean, joten yritän pidättäytyä yksityiskohtaiselta selostukselta. Tai no, itse kyllä olen pelannut vain Menolippu Eurooppaa, en perusperusversiota, mutta luulisin että nuo ovat kuitenkin luonteeltaan suurinpiirtein samanlaiset. Seuraavassa siis ratkaisevimmat erot korttiversion ja lautaversion välillä.
Menolippu Korttipelissä ei siis jostain syystä ole pelilautaa, vaan koko homma pyörii pelkkien korttien varassa. Alkuasetelmassa jokaiselle pelaajalle jaetaan yksi veturikortti eli "jokeri", seitsemän random junakorttia (joiden mukana voi siis luonnollisesti olla lisää jokereita), sekä kuusi menolippua, joista on pidettävä ainakin yksi (hylätyt liput sekoitetaan takaisin lippujen nostopakkaan).
Pelaajan vuoro on lähestulkoon samanlainen normiversion kanssa, eli valittavana on:
1) junakorttien nostaminen: 2kpl pöydästä tai nostopakasta, veturikortin ottaminen pöydästä vie 2 nostoa, jne jne.
2) Menolippujen nostaminen: nostetaan 4, joista ei ole pakko pitää yhtään. Hylätyt liput laitetaan takaisin menolippupakkaan, pakan pohjalle.
3) Junakorttien pelaaminen varikolle: Selkeyden vuoksi puhuimme korttien laittamisesta "pöytään". Tämä vaihe korvaa normipelin palikoiden asettelun laudalle.
Pelin kortteja:
Kuvassa vaunuja (oranssi, vihreä, musta,), veturi, menolippu ja loppubonusmikäliekortti, jolla ei ole muuta tekoa, kuin lopun pistelaskussa (lisää tuonnempana). Menolippukortista näkyy, mitä reitin suorittamiseen vaaditaan. Esim. kyseinen 22 pisteen Seattle-Miami vaatii mustan, valkoisen, kaksi punaista ja oranssin.
Vaihtoehto 3), eli junakorttien pelaaminen varikolle (pöytään) tapahtuu siten, että pelaaja voi laittaa kädestään varikolle JOKO kaksi tai useampi samanväristä junakorttia (myös jokerivetureita, kuitenkaan kaikki eivät saa olla vetureita) TAI kolme eriväristä junakorttia (ei vetureita).
Varikolle EI saa pelata sen värisiä junakortteja, joita pöydässä jo jonkun muun varikolla (mukaanlukien oma) on, PAITSI JOS laitat enemmän kyseistä väriä kuin jollakulla jo varikollaan on. Tällöin tapahtuu junaryöstö, ja kaverin kaikki sen väriset kortit lähtevät varikolta VVVVI... myös kyseisenä värinä pöytään pelatut veturikortit.
Siellä joku jo saattaa ihmetellä kortinpelaamisen vaikeutta, mutta ei hätää. Pelaaja saa aina vuoronsa alussa asettaa yhden jokaista varikollansa olevaa väriä raiteille. Selkeyden vuoksi puhuimme korttien laittamisesta "pöydästä" "turvaan". Raiteille asetetut kortit laitetaan yhdeksi pinoksi kuvapuoli alaspäin. Tämän jälkeen kyseisiä kortteja ei saa enää katsoa, vaan pitää olla jokseenkin perillä, mitä kaikkea raidepakkaan on kerääntynyt. Tällä tavalla kortit siis "kuluvat" pöydästä muutenkin kuin ryöstelemällä.
Kun junakorttien nostopakka ehtyy, saavat kaikki pelaajat vielä yhden vuoron. Kolmin- ja vähemmänpelissä peli loppuisi tähän, mutta nelinpelissä lasketaan välipisteet ja pelataan vielä pakka toistamiseen loppuun. Välipisteytyksessä pelaajat katsovat, mitkä lipuistaan he saavat valmiiksi raidepakkansa korteilla. Veturikorttia voi siis tässä vaiheessa käyttää minä tahansa värinä, ei ole merkitystä minä värinä se pelattiin pöytään.
Valmiit reitit laitetaan sivuun ja keskeneräiset pysyvät piilossa. Miinuksia ei vielä tässä vaiheessa tule. Käsikortit jäävät käteen, mutta kaikki muut junakortit (pelaajien raidepakat ja varikolla olevat kortit) sekoitetaan uudeksi nostopakaksi. Pelaajille jääneiden käsikorttien lisäksi jaetaan kaikille vielä neljä käsikorttia ja peli jatkuu normaalisti, kunnes nostopakka loppuu toistamiseen. Seuraa loppupisteytys.
Loppupisteytys tehdään samaan tapaan kuin välipisteytyskin, paitsi että nyt myös keskeneräiseksi jääneet reitit tuottavat miinuspisteitä arvonsa verran. Lisäksi pelaajat saavat loppubonuksia ns. suurkaupungeista. Suurkaupunkeja on kuusi: Miami 8p, Seattle 8p, Dallas 10p, Chicago 12p, Los Angeles 12p ja New York 15p. Pelaaja(t) jo(i)lla on lopussa enemmistö kunkin kaupungin sisältäviä reittejä, saa kyseisen kaupungin bonuspisteet.
Peli oli ihan jees. "Yhden pakan" kolminpelin keston pitäisi olla n. 30min, joten "kahden pakan" nelinpelin pitäisi kaiketi sujua reilussa tunnissa. Meillä meni kolme ja puoli (klo 00.00-03.30). Olkoonkin, että peli sisälsi paljon välifernettä, sillä Mäen perheessä ei vain voi saada yhtäjaksoista pelirupeamaa aikaiseksi millään, edes keskellä yötä.
Ekan testikerran perusteella pelissä tuntui olevan ihan myös ideaakin. Erityistä päänvaivaa tuottaa "sinetöity" raidepakka ja varsinkin sinne laitetut jokerikortit. Tämä siksi, koska raidepakkaan ajautuu väkisinkin ns "turhia" kortteja, joita ei tarvita mihinkään reittiin juuri sillä hetkellä. Siinä sitten jos mielessään ajattelee valmistaneensa jonkun reitin jokerikortin avulla esim korvaamalla yhden valkoisen, ja myöhemmin tulee raidepakkaan "turha" valkoinen, ei välttämättä muistakaan, että nyt pakassa on yksi "käyttämätön" veturi.
Esim. Harri ei eilen saanut ihan sellaista optimaalista tasapainoa lippujensa ja raidepakkansa välillä, sillä hänelle jäi raiteille KOLME käyttämätöntä veturia. Harri olisi siis voinut huoletta ottaa vielä minkä tahansa "kolmen pallon" menolipun.
Tuloksista sen verran, että on tuo Sami ihme jätkä. Vie neitsytpelejään kovalla prosentilla. Nytkin selkeä voitto pistein 153. Muut: Harri 126, Viona 121 ja mä 94. Sami ja Viona tajusivat yllättäen (tai tuurilla) myös loppubonusten keräämisen, sillä molemmat veivät nimiinsä 3 suurkaupunkia. Ainakin Sami väitti ihan oikeasti yrittäneensä parasta kaupunkia, eli New Yorkia ja sen 15 pistettä, jonka voittikin neljällä reitillä meikäläisen kolmea vastaan. Lisäksi Samille vielä Vionan kanssa jaettu Chicago ja Miami.
Maallikot pelasivat (lähes) nurisematta pelin loppuun asti, joten pelin täytyi olla hyvä. Sami nyt valitti taas näitä kaiken maailman aivokasvaimia, palavien höyhenten hajua ja pisteli siinä pelin lomassa poskeensa kaksin käsin ibumaxia ja punaviiniä. Itse peli ei kuitenkaan juuri kritiikkiä saanut. Tuli sieltä muutama sana analyyttistä jälkipeliäkin. Vionakin innostui aina enemmän sitä mukaa mitä pitemmälle peli eteni. Luulen että pelaamme toistekin. Itsekin perustin ihan sillai joo, vaikka päin &#¤"%$ menikin.
Sitten itse pelin kuvaukseen. Tässä vaiheessa oletan, että lukija tuntee pääpiirteissään normaalin Menolipun säännöt ja idean, joten yritän pidättäytyä yksityiskohtaiselta selostukselta. Tai no, itse kyllä olen pelannut vain Menolippu Eurooppaa, en perusperusversiota, mutta luulisin että nuo ovat kuitenkin luonteeltaan suurinpiirtein samanlaiset. Seuraavassa siis ratkaisevimmat erot korttiversion ja lautaversion välillä.
Menolippu Korttipelissä ei siis jostain syystä ole pelilautaa, vaan koko homma pyörii pelkkien korttien varassa. Alkuasetelmassa jokaiselle pelaajalle jaetaan yksi veturikortti eli "jokeri", seitsemän random junakorttia (joiden mukana voi siis luonnollisesti olla lisää jokereita), sekä kuusi menolippua, joista on pidettävä ainakin yksi (hylätyt liput sekoitetaan takaisin lippujen nostopakkaan).
Pelaajan vuoro on lähestulkoon samanlainen normiversion kanssa, eli valittavana on:
1) junakorttien nostaminen: 2kpl pöydästä tai nostopakasta, veturikortin ottaminen pöydästä vie 2 nostoa, jne jne.
2) Menolippujen nostaminen: nostetaan 4, joista ei ole pakko pitää yhtään. Hylätyt liput laitetaan takaisin menolippupakkaan, pakan pohjalle.
3) Junakorttien pelaaminen varikolle: Selkeyden vuoksi puhuimme korttien laittamisesta "pöytään". Tämä vaihe korvaa normipelin palikoiden asettelun laudalle.
Pelin kortteja:
Kuvassa vaunuja (oranssi, vihreä, musta,), veturi, menolippu ja loppubonusmikäliekortti, jolla ei ole muuta tekoa, kuin lopun pistelaskussa (lisää tuonnempana). Menolippukortista näkyy, mitä reitin suorittamiseen vaaditaan. Esim. kyseinen 22 pisteen Seattle-Miami vaatii mustan, valkoisen, kaksi punaista ja oranssin.
Vaihtoehto 3), eli junakorttien pelaaminen varikolle (pöytään) tapahtuu siten, että pelaaja voi laittaa kädestään varikolle JOKO kaksi tai useampi samanväristä junakorttia (myös jokerivetureita, kuitenkaan kaikki eivät saa olla vetureita) TAI kolme eriväristä junakorttia (ei vetureita).
Varikolle EI saa pelata sen värisiä junakortteja, joita pöydässä jo jonkun muun varikolla (mukaanlukien oma) on, PAITSI JOS laitat enemmän kyseistä väriä kuin jollakulla jo varikollaan on. Tällöin tapahtuu junaryöstö, ja kaverin kaikki sen väriset kortit lähtevät varikolta VVVVI... myös kyseisenä värinä pöytään pelatut veturikortit.
Siellä joku jo saattaa ihmetellä kortinpelaamisen vaikeutta, mutta ei hätää. Pelaaja saa aina vuoronsa alussa asettaa yhden jokaista varikollansa olevaa väriä raiteille. Selkeyden vuoksi puhuimme korttien laittamisesta "pöydästä" "turvaan". Raiteille asetetut kortit laitetaan yhdeksi pinoksi kuvapuoli alaspäin. Tämän jälkeen kyseisiä kortteja ei saa enää katsoa, vaan pitää olla jokseenkin perillä, mitä kaikkea raidepakkaan on kerääntynyt. Tällä tavalla kortit siis "kuluvat" pöydästä muutenkin kuin ryöstelemällä.
Kun junakorttien nostopakka ehtyy, saavat kaikki pelaajat vielä yhden vuoron. Kolmin- ja vähemmänpelissä peli loppuisi tähän, mutta nelinpelissä lasketaan välipisteet ja pelataan vielä pakka toistamiseen loppuun. Välipisteytyksessä pelaajat katsovat, mitkä lipuistaan he saavat valmiiksi raidepakkansa korteilla. Veturikorttia voi siis tässä vaiheessa käyttää minä tahansa värinä, ei ole merkitystä minä värinä se pelattiin pöytään.
Valmiit reitit laitetaan sivuun ja keskeneräiset pysyvät piilossa. Miinuksia ei vielä tässä vaiheessa tule. Käsikortit jäävät käteen, mutta kaikki muut junakortit (pelaajien raidepakat ja varikolla olevat kortit) sekoitetaan uudeksi nostopakaksi. Pelaajille jääneiden käsikorttien lisäksi jaetaan kaikille vielä neljä käsikorttia ja peli jatkuu normaalisti, kunnes nostopakka loppuu toistamiseen. Seuraa loppupisteytys.
Loppupisteytys tehdään samaan tapaan kuin välipisteytyskin, paitsi että nyt myös keskeneräiseksi jääneet reitit tuottavat miinuspisteitä arvonsa verran. Lisäksi pelaajat saavat loppubonuksia ns. suurkaupungeista. Suurkaupunkeja on kuusi: Miami 8p, Seattle 8p, Dallas 10p, Chicago 12p, Los Angeles 12p ja New York 15p. Pelaaja(t) jo(i)lla on lopussa enemmistö kunkin kaupungin sisältäviä reittejä, saa kyseisen kaupungin bonuspisteet.
Peli oli ihan jees. "Yhden pakan" kolminpelin keston pitäisi olla n. 30min, joten "kahden pakan" nelinpelin pitäisi kaiketi sujua reilussa tunnissa. Meillä meni kolme ja puoli (klo 00.00-03.30). Olkoonkin, että peli sisälsi paljon välifernettä, sillä Mäen perheessä ei vain voi saada yhtäjaksoista pelirupeamaa aikaiseksi millään, edes keskellä yötä.
Ekan testikerran perusteella pelissä tuntui olevan ihan myös ideaakin. Erityistä päänvaivaa tuottaa "sinetöity" raidepakka ja varsinkin sinne laitetut jokerikortit. Tämä siksi, koska raidepakkaan ajautuu väkisinkin ns "turhia" kortteja, joita ei tarvita mihinkään reittiin juuri sillä hetkellä. Siinä sitten jos mielessään ajattelee valmistaneensa jonkun reitin jokerikortin avulla esim korvaamalla yhden valkoisen, ja myöhemmin tulee raidepakkaan "turha" valkoinen, ei välttämättä muistakaan, että nyt pakassa on yksi "käyttämätön" veturi.
Esim. Harri ei eilen saanut ihan sellaista optimaalista tasapainoa lippujensa ja raidepakkansa välillä, sillä hänelle jäi raiteille KOLME käyttämätöntä veturia. Harri olisi siis voinut huoletta ottaa vielä minkä tahansa "kolmen pallon" menolipun.
Tuloksista sen verran, että on tuo Sami ihme jätkä. Vie neitsytpelejään kovalla prosentilla. Nytkin selkeä voitto pistein 153. Muut: Harri 126, Viona 121 ja mä 94. Sami ja Viona tajusivat yllättäen (tai tuurilla) myös loppubonusten keräämisen, sillä molemmat veivät nimiinsä 3 suurkaupunkia. Ainakin Sami väitti ihan oikeasti yrittäneensä parasta kaupunkia, eli New Yorkia ja sen 15 pistettä, jonka voittikin neljällä reitillä meikäläisen kolmea vastaan. Lisäksi Samille vielä Vionan kanssa jaettu Chicago ja Miami.
Maallikot pelasivat (lähes) nurisematta pelin loppuun asti, joten pelin täytyi olla hyvä. Sami nyt valitti taas näitä kaiken maailman aivokasvaimia, palavien höyhenten hajua ja pisteli siinä pelin lomassa poskeensa kaksin käsin ibumaxia ja punaviiniä. Itse peli ei kuitenkaan juuri kritiikkiä saanut. Tuli sieltä muutama sana analyyttistä jälkipeliäkin. Vionakin innostui aina enemmän sitä mukaa mitä pitemmälle peli eteni. Luulen että pelaamme toistekin. Itsekin perustin ihan sillai joo, vaikka päin &#¤"%$ menikin.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Qwirkle
Alkaneen vuoden kunniaksi ostaapamautin Tokmannilta lautapelin nimeltä Qwirkle. Hurja tammiale vähennettynä maksettavaa jäi 19,55 €. Tapanilta varmistin puhelinteitse, että hinta on järkevä. Nettikaupassa samainen laatikko olisi ollut 35 €.
Markun kanssa sitten ehtoolla korkkasimme pelin. Säännöt ovat yksinkertaiset, jotka lukee 1-2 minuutissa, selittää puolessa minuutissa ja sisäistää samassa ajassa. Kynnys on siis matala uudelle pelaajalle.
Laatikko ilmoittaa peliajaksi 45 min. Kaksinpelinä saimme aikaa tuhraantumaan kuitenkin 1,5 tuntia, eli tuplat ilmoitettuun. Pelaajien määrä tuskin vaikuttaa peliaikaan mitenkään ja jos vaikuttaa niin suurempi pelaaja määrä -> lyhyempi peliaika, koska silloin jää enemmän aikaa miettiä omaa vuoroa etukäteen. Peliaikaan vaikuttaa kaikista oleellisimmin järkeilyn määrä.
Peli sisältää 108 laattaa, joita vuorotellen sijoitetaan pöytään mahdollisimman suuria pisteitä tavoitellen. Laattoja on kuutta eri väriä ja jokaisessa värissä kuusi eri kuviota ja kaikkia laattoja kolme kpl. Pisteitä saa väri- ja kuvioyhdistelmistä, yhdestä laatasta aina yksi piste.
Ensimmäisessä pelissä vuoroja tuli 32 ja pisteitä tuli seuraavasti: Harri 231, Markku 190.
Hyvä fiilis jäi pelistä ja odottelen jo että pääsee pelaamaan isommalla porukalla.
Markun kanssa sitten ehtoolla korkkasimme pelin. Säännöt ovat yksinkertaiset, jotka lukee 1-2 minuutissa, selittää puolessa minuutissa ja sisäistää samassa ajassa. Kynnys on siis matala uudelle pelaajalle.
Laatikko ilmoittaa peliajaksi 45 min. Kaksinpelinä saimme aikaa tuhraantumaan kuitenkin 1,5 tuntia, eli tuplat ilmoitettuun. Pelaajien määrä tuskin vaikuttaa peliaikaan mitenkään ja jos vaikuttaa niin suurempi pelaaja määrä -> lyhyempi peliaika, koska silloin jää enemmän aikaa miettiä omaa vuoroa etukäteen. Peliaikaan vaikuttaa kaikista oleellisimmin järkeilyn määrä.
Peli sisältää 108 laattaa, joita vuorotellen sijoitetaan pöytään mahdollisimman suuria pisteitä tavoitellen. Laattoja on kuutta eri väriä ja jokaisessa värissä kuusi eri kuviota ja kaikkia laattoja kolme kpl. Pisteitä saa väri- ja kuvioyhdistelmistä, yhdestä laatasta aina yksi piste.
Ensimmäisessä pelissä vuoroja tuli 32 ja pisteitä tuli seuraavasti: Harri 231, Markku 190.
Hyvä fiilis jäi pelistä ja odottelen jo että pääsee pelaamaan isommalla porukalla.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Kommentti edelliseen
Anteeks, mun oli pakko tehdä tästä oma postinsa, ku oli liian pitkä kommentiks tohon edelliseen.
Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.
Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.
Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.
Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.
Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.
Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.
Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.
Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.
Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.
Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.
torstai 10. joulukuuta 2009
Pelailut Mäellä
Eilen otettiin pitkästä aikaa Mäellä pari peliä: In the Year of the Dragon ja Notre Dame.
ItYotG oli uusi peli peräti kolmelle, eli Harrille, Markulle ja Santerille, Olli ja minä oltiin pelattu muutamia kertoja. Tässä pelissä näköjään kesto pitenee todella paljon aloittelijoiden ensimmäisessä pelissä normaalista. Tällä kertaa meni jopa 2h, kun yleensä on saatu tuntiin painettua.
Harri lähti kaikki-tai-ei-mitään-pää-leveenä-taktiikalla mikä riittikin pitämään kärjessä koko ajan aina viimeisen kierroksen loppuun asti, mutta loppubonareilla sekä minä, että Olli mentiin ohi. Kuitenkin osoitti, että tässä pelissä voittoon voi mennä myös alkamalla kerätä pisteitä heti alusta lähtien, koska Harri jäi vain 10 pistettä voitosta, eikä tietenkään ensikertalaisena muutenkaan täydellisesti pelannut. Eli esim Through the Agesista tuttu "avoid points early" ei tässä pelissä kyllä toteudu. Muutenkin tuntui, että oma strategiani, eli yrittää hakata pisteitä sieltä mistä niitä saa, ja antaa pelin raiskata omaa "kylää" ihan urakalla tuntui ainakin tällä kertaa toimivan. Se tietysti varmasti riippuu melko paljon "setupista", eli vuosien, vai kuukausien, vai mitä onkaan, järjestyksestä. Omassa taktiikassani oli myös vahvoja heikkouksia kuten se, että jouduin skippaamaan 3 kierrosta peräkkäin.
Toisena pelinä pelattin vähän tutumpi Notre, jossa vain Santeri oli totaaliensikertalainen, muilla vähintään 1 peli alla. Lähdin itse tässä kokeilemaan ihan ufoa tunkiostrategiaa, eli kokeilin antaa ruton tulla pari kertaa enkä siis panostanut sairaalaan, ja jotenkin pari kertaa alussa pelasin hotelliin/roskikseen ja ajattlin sitten kerätä tarvittavat laatikot muuta kautta kuin laatikkoruudusta (en lopulta käynyt siellä kertaakaan). No periaatteessa ajatus ei ollu ihan huono, mutta kyllä sinne sairaalaan pitää 2 saada, että tämä voisi onnistua, koska nyt rutto tuli 5 kertaa, eli siihen meni heti suoraan 10 pistettä ja menetettyinä puistobonuksina 4-5. Pelasin lisäksi 8 kertaa sinne paskaroskikseen, joten jos niistä 2-3 olisi mennyt järkevämpään käyttöön, niin uskon että tälläkin "strategialla" voisi periaatteessa ainakin sen 80 pistettä tehdä, nyt saldona 60 ja viimeinen sija hyväpisteisessä pelissä. Todella superepäintuitiivinen testaus ei siis onnistunut, mutta ens kerralla sitten.
Oli muuten äärystasainen peli Markun takana: 74, 61,61,60,60.
Pelattiin siinä välissä odotellessa myös Diamant, jonka Heidi voitti selkeesti.
ItYotG oli uusi peli peräti kolmelle, eli Harrille, Markulle ja Santerille, Olli ja minä oltiin pelattu muutamia kertoja. Tässä pelissä näköjään kesto pitenee todella paljon aloittelijoiden ensimmäisessä pelissä normaalista. Tällä kertaa meni jopa 2h, kun yleensä on saatu tuntiin painettua.
Harri lähti kaikki-tai-ei-mitään-pää-leveenä-taktiikalla mikä riittikin pitämään kärjessä koko ajan aina viimeisen kierroksen loppuun asti, mutta loppubonareilla sekä minä, että Olli mentiin ohi. Kuitenkin osoitti, että tässä pelissä voittoon voi mennä myös alkamalla kerätä pisteitä heti alusta lähtien, koska Harri jäi vain 10 pistettä voitosta, eikä tietenkään ensikertalaisena muutenkaan täydellisesti pelannut. Eli esim Through the Agesista tuttu "avoid points early" ei tässä pelissä kyllä toteudu. Muutenkin tuntui, että oma strategiani, eli yrittää hakata pisteitä sieltä mistä niitä saa, ja antaa pelin raiskata omaa "kylää" ihan urakalla tuntui ainakin tällä kertaa toimivan. Se tietysti varmasti riippuu melko paljon "setupista", eli vuosien, vai kuukausien, vai mitä onkaan, järjestyksestä. Omassa taktiikassani oli myös vahvoja heikkouksia kuten se, että jouduin skippaamaan 3 kierrosta peräkkäin.
Toisena pelinä pelattin vähän tutumpi Notre, jossa vain Santeri oli totaaliensikertalainen, muilla vähintään 1 peli alla. Lähdin itse tässä kokeilemaan ihan ufoa tunkiostrategiaa, eli kokeilin antaa ruton tulla pari kertaa enkä siis panostanut sairaalaan, ja jotenkin pari kertaa alussa pelasin hotelliin/roskikseen ja ajattlin sitten kerätä tarvittavat laatikot muuta kautta kuin laatikkoruudusta (en lopulta käynyt siellä kertaakaan). No periaatteessa ajatus ei ollu ihan huono, mutta kyllä sinne sairaalaan pitää 2 saada, että tämä voisi onnistua, koska nyt rutto tuli 5 kertaa, eli siihen meni heti suoraan 10 pistettä ja menetettyinä puistobonuksina 4-5. Pelasin lisäksi 8 kertaa sinne paskaroskikseen, joten jos niistä 2-3 olisi mennyt järkevämpään käyttöön, niin uskon että tälläkin "strategialla" voisi periaatteessa ainakin sen 80 pistettä tehdä, nyt saldona 60 ja viimeinen sija hyväpisteisessä pelissä. Todella superepäintuitiivinen testaus ei siis onnistunut, mutta ens kerralla sitten.
Oli muuten äärystasainen peli Markun takana: 74, 61,61,60,60.
Pelattiin siinä välissä odotellessa myös Diamant, jonka Heidi voitti selkeesti.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Perjantain peli-ilta
Perjantaina aloitettiin peliviikonloppu ensin Santerin, Marin ja Tapanin toimesta Vasco da Gamalla. Peli kesti kaiken järjen vastaisesti alle tunnin, vaikka Santerille kokonaan uusi peli, ja Marille toinen ja Tapanille kolmas peli. Itse jäin täysin jalkoihin kun panostin kaiken loppuun, ja kaiken sitten hävisin siinä lopussa kun hommat meni kiville ja laivat karille. Sain about 60 pojoa, kun Mari veti 100+, Santeri siinä välimaastossa.
Seuraavaksi pitkästä aikaa taas elukkapyramidia, ja lopuksi vielä Ricochet Robotsia, jossa Santeri todisti, että lentäjälle hahmotuskyky on tärkeää ja sitä löytyy. Parin lapun jälkeen alkoi Santeri-show ja lappuja alkoi satoa sille puolen pöytää.
Tässä vaiheessa Santeri häipyi, mutta pari tuntia myöhemmin peleihin paukahtivat vielä Harri ja Markku. Pojat olisivat halunneet pelata reiskaa, mutta Mari ei antanut, joten painettiin Agriäijällä. Markulle agricola oli kokonaan uusi, Harri oli pelannut kerran tai kaksi ilman kortteja, Mari toista kertaa korteilla ja minä kolmatta. Suht pikaisesti edennyt peli meni aika erikoisesti, kun Harri ilmoitti jo hyvissä ajoin, että aikoo vain yrittää sabotoida mun peliä ja lisäksi kerätä pelin kaikki lampaat. Ja tosiaan sitä toteuttikin vahvasti, luonnollisesti jättäen monta muuta puolta pelistä harakoille. Marillehan peli valui aika ryöttäsesti, mä pääsin suht järkeviin pisteisiin ja Markkukin oppi pelin ideat. Harri veti pelin aikana raakan viihteen, joten ei mainita tuloksista =)
Lopuksi painettiin vielä pikainen Triviaali, jossa lähinnä mieleen jäi pari Markun aika ufoo tietoa, ja Harrin vastaus kysymykseen: Mitä pelkää ornifobiasta (tjsp?) kärsivä? - Kalastusta. ETSÄPELKÄÄ KALASTUSTA!
Seuraavaksi pitkästä aikaa taas elukkapyramidia, ja lopuksi vielä Ricochet Robotsia, jossa Santeri todisti, että lentäjälle hahmotuskyky on tärkeää ja sitä löytyy. Parin lapun jälkeen alkoi Santeri-show ja lappuja alkoi satoa sille puolen pöytää.
Tässä vaiheessa Santeri häipyi, mutta pari tuntia myöhemmin peleihin paukahtivat vielä Harri ja Markku. Pojat olisivat halunneet pelata reiskaa, mutta Mari ei antanut, joten painettiin Agriäijällä. Markulle agricola oli kokonaan uusi, Harri oli pelannut kerran tai kaksi ilman kortteja, Mari toista kertaa korteilla ja minä kolmatta. Suht pikaisesti edennyt peli meni aika erikoisesti, kun Harri ilmoitti jo hyvissä ajoin, että aikoo vain yrittää sabotoida mun peliä ja lisäksi kerätä pelin kaikki lampaat. Ja tosiaan sitä toteuttikin vahvasti, luonnollisesti jättäen monta muuta puolta pelistä harakoille. Marillehan peli valui aika ryöttäsesti, mä pääsin suht järkeviin pisteisiin ja Markkukin oppi pelin ideat. Harri veti pelin aikana raakan viihteen, joten ei mainita tuloksista =)
Lopuksi painettiin vielä pikainen Triviaali, jossa lähinnä mieleen jäi pari Markun aika ufoo tietoa, ja Harrin vastaus kysymykseen: Mitä pelkää ornifobiasta (tjsp?) kärsivä? - Kalastusta. ETSÄPELKÄÄ KALASTUSTA!
maanantai 2. marraskuuta 2009
Tilannekatsaus menneeseen
Nonii, nyt ollaan sitte saatu se San Juan korkattua tos pari päivää takaperin. Tosin ei meitä ollu ku mää ja Harri vaan, ku Samia on nykyänsä niin vaikee saada enää mihinkään ja Vionaki on tehny jo viikon verran kuolemaa ni ei se oikeen innostu tollasista sitte. Minä kyl vieroksun kaikkee jos joutuu vaan kahdella pelaajalla vääntään, mutta tämä osoittautu kyllä siitä huolimatta oikein kelpo peliksi. Varmasti on vielä paljolti mukavempi kun siihen saa sen kolmannen ja vaikka vielä neljännenki pelurin mukaan. Saattaa olla jopa Dominioninkin paikka uhattuna. Tuloksista sen verran, että Harri sai muistaakseni 22+5=27 ja mä taisin saada jotain 32:en ja 36:en välillä. Yhtä kaikki, voitin kuitenki. Harrin mukaan mulla oli vaan ryättänen pulla niitten korttien kans, mutta eiks se sanontaki sano että ei paskoilla pelaajilla tuuri käy. Mutta joo, pistooli peli vaikken oliskaan voittanu. Voisin kyllä koittaa ja voittaa toistekin.
Tämän lisäks me ollaan sitte pelailtu satunnaisesti mitä milloinkin. Pääasiassa Trivialia, Diamantia, Domia, Big Pointsia ja kerran pari vissiin Bandua. Ei niistä sen ihmeempää kerrottavaa, etenkään ku näin paljo jälkeenpäin ei enää muista tapahtuko mitään kertomisen arvosta. No sen verran, että Domissa nähtiin sellanen ihme, että arvottiin ekaa kertaa koko korttivalikoima. Ei mikään ikimuistoinen ryki kuitenkaan, ku varmaan vaan jotain kolmee-neljää niistä käytettiin. Sitte siirryttiin taas siihen että osa valkataan ja osa arvotaan, tai sitte valitaan ne mistä arvotaan.
Niin ja Aliastakin koitimme taas pitkästä aikaa, nyt ku oli Samikin saatu raahattua mukaan. Tässä vaiheessa täytyykin vähän nöyrtyä ja oikaista vanhoja kirjoituksiani. Sami on oikeasti fiksu ja hyvä ihminen, eikä vähimmässäkään määrin lukkiutuvaa sorttia. Alias-pelissä on suuri kunnia olla hänen kanssaan samassa joukkueessa, ja vastapuolellakin hän herättää ansaittua kunnioitusta, sillä tuo ajatusten Tonava tekee leksikografisella luovuudellaan kaverinkin osuuden kadehdittavan helpoksi. Perättömät puheet tuon semantiikan suurmiehen jäätymisistä ovat vain surkeaa kateellisten panettelua ja kirjoittajan oman mitättömän egon pullistelua. Tämä oikaisu on kirjoitettu täysin vapaaehtoisesti, eikä minua ole asian suhteen mitenkään painostettu, eikä hirveästi uhkailtu.
Tämän lisäks me ollaan sitte pelailtu satunnaisesti mitä milloinkin. Pääasiassa Trivialia, Diamantia, Domia, Big Pointsia ja kerran pari vissiin Bandua. Ei niistä sen ihmeempää kerrottavaa, etenkään ku näin paljo jälkeenpäin ei enää muista tapahtuko mitään kertomisen arvosta. No sen verran, että Domissa nähtiin sellanen ihme, että arvottiin ekaa kertaa koko korttivalikoima. Ei mikään ikimuistoinen ryki kuitenkaan, ku varmaan vaan jotain kolmee-neljää niistä käytettiin. Sitte siirryttiin taas siihen että osa valkataan ja osa arvotaan, tai sitte valitaan ne mistä arvotaan.
Niin ja Aliastakin koitimme taas pitkästä aikaa, nyt ku oli Samikin saatu raahattua mukaan. Tässä vaiheessa täytyykin vähän nöyrtyä ja oikaista vanhoja kirjoituksiani. Sami on oikeasti fiksu ja hyvä ihminen, eikä vähimmässäkään määrin lukkiutuvaa sorttia. Alias-pelissä on suuri kunnia olla hänen kanssaan samassa joukkueessa, ja vastapuolellakin hän herättää ansaittua kunnioitusta, sillä tuo ajatusten Tonava tekee leksikografisella luovuudellaan kaverinkin osuuden kadehdittavan helpoksi. Perättömät puheet tuon semantiikan suurmiehen jäätymisistä ovat vain surkeaa kateellisten panettelua ja kirjoittajan oman mitättömän egon pullistelua. Tämä oikaisu on kirjoitettu täysin vapaaehtoisesti, eikä minua ole asian suhteen mitenkään painostettu, eikä hirveästi uhkailtu.
torstai 15. lokakuuta 2009
Älä Otavaan aja
Niin, multa jäi vähän juttu kesken.
Ei jumalauta, mitä touhua taas eilen. Olkoonkin, että oli Saksa, ja vielä kotikentällänsä, mutta tarttiko taas viimisellä minuutilla päästää se sudeettipuolalainen röhmeltään tasotus. Taas kerran teki matsin jälkeen mieli ajaa mopolla jäihin.
Dominion on muuten hyvä peli. Olisinpa vaan ollu eilenehtoollaki sen ääressä enkä töllöttimen. Harri, kukas muukaan, sitä mulle ekan kerran näytti - no on siitä ny jo jonkun aikaa, pitkälti sillon ku ne vielä asu siellä vanhassa kämpässä. Periaatteesta epäilen kaikkea, mitä mulle tyrkytetään, joten pakkohan sitä oli kokeilla. No se eka peli meni oikeastaan vaan toistaessa kaikki mitä Harri teki. Ehkä just sen takia siinä oli niin pitkä aika ton ekan ja toisen kokeilukerran välillä, ku enhän mä Harria seuraamalla tajunnu että sitä voi pelata fiksustikin.
Toinen kerta tapahtuki sitte vasta tuolla niitten uudessa kotkanpesässä, ja sillon oli tää Viitasalon visakalloki mukana. Siitä lähtien me sitten vedettiin muutama päivä (tai viikko, aika meni niin nopeesti) putkeen, ja Samistaki kuoriutu parin pelin jälkeen melkonen ukuli. Ihmeen nopeesti se juu pääsi yli "Siis mikä vitun toiminta?" -vaiheestansa. Semmosta, yleensä me ollaan vedetty ihan kolmisin, ja pari kertaa on Vionaki eksyny mukaan.
Kerran ku Samin kans valkattiin setuppi, ni vedettiin vähä taktinen. Harri kiros ku ei saanu vetää niitä seittemän kortin toimintakombojansa, ja Viona kiros ku peli ei ollu ohi viiden vuoron jälkeen ja kaikki läänit sillä. Kai se silti sieltä taas pihisti muutaman, vaikka me yritettiin kyl Samin kans vähä pitää pöytää silmällä. No juu, peli päätty ku Tilat(!), Pitäjät, ja joku kolmas (Suuri Sali?) loppu. Vai loppuko ees Pitäjätkään, no en ny enää muista, kun nauroin vain. No omapahan oli vikansa. Hyvin varmaan tiesivät, että jos mukana ei oo lisätoimintoja, ni niitä toimintakortteja ei kannata haalia.
Yleensä kyl meillä menee ton setupin räknäämises kauemmin ku itte peli. Ruvettiin me sitte josain vaihees arpoonki niitä, mut seki meni aina siihen että "eksä ny jumalauta osaa edes arpoo kunnollisia kortteja, pistä uusiks".
Ei me silti kauheen montaa kertaa Dominjuunia olla väännetty, mut kyl me taidetaan olla jokanen kortti niistä kahdesta paketista käyty läpi. Seasidea odotellessa ruvettiin tosiaan piruuttamme vääntään omaa ekspansioonia. No alukshan ne "ideat" oli tottakai peruslaatua tyyliin "Piittala - Tuhoa poistopakkasi", "Viitasalo - Jumita loppupelin ajan" ja "Rajalan Mikko - Lupaa pelata joku kortti, mutta tee täydellinen ohari ja keksi jotain ihan muuta", mut kyllä sieltä sitten rupes tuleen ihan asiallisiakin heittoja. Koottiin sitte niitä yhdeks paketiks joka ompi nähtävissä täällä:
http://harrimaki.wippiespace.com/domiexpansion/
Näistä 13 on mun, 9 on Harrin ja 1 Samin idea. Sieltä ei oo kyl viä korjattu kaikkia pikku fiboja, esim. Kylkiäinen kuuluis olla +1 kortti eikä +1 osto, ja Kartelli yksinkertaistettiin siten, että ne rahakortit, johon se vaikuttaa, vaan poistetaan.
Me ei olla oikeastaan testattu niistä ku vasta kuutta: Neuvonantaja, Panttilainaamo, Puntari, Jäätävä Polte (alkup. nimi Harri Mäki), Säästölipas ja Vallihauta (Syvä). Kyllä ne ainakin tuntu toimivan ihan hyvin, eikä mikään ollu ylipistooli. Tota Jäätävää Poltetta vähä epäiltiin sellaseks, mutta käviki niinpäin, että sitä ei kukaan halunnu ostaa saati pelata, paitti Harri kerran säälistä. Järkeiltiin, että sen hintaa vois tiputtaa, tai sit muuttaa vaikutus -2 rahaa, -1 rahaks. Pakan pitäs olla aika ryöttänen, että siitä sais nykyisellään kunnon hyödyn. Oma suosikki oli tuo Panttilainaamo (vaikka Harrin kortti onkin).
Sitte kans tohon Puntariin pitää lisätä +1 toiminta, niin että se korvaa ittensä, koska nythän siinä kannattaa vaan valita se käsi kummas on enempi rahaa, vaikka tarkotus oli, että koko vuoron sais tavallaan alottaa alusta (vajaalla kädellä kuitenkin). Lisäks tuo Syvä Vallihauta on normaalista vastahyökkäyksestä poiketen kolmen hintanen, koska siihen on tarkotus lisätä tuo Rautamynssin ominaisuus, ja hylätä tuo pelkkä Rautamynssi sitten vallan. Tämän jälkeen korttia voi siis vilauttaa normaalina vastavetona, tai vastavedon vastavetona, ja jyrätä hyökkäyksensä läpi.
Vois sanoo, että tuon ekspansionin erikoisuutena on tuo Musta Helmi, joka on Raha/Kirous-kortti, ja joka on alussa melkonen, mutta josta olis hyvä päästä pelin loppuessa eroon. Sekin saattaa vaatia vähän hiomista, että sellanen myös OIKEASTI jonkun pakassa joskus nähtäisiin. Toinen kummajainen on Rutto, joka on Toiminta/Hyökkäys/Kirous. Eräänlainen "kiertopalkinto", jonka pelaaminen "maksaa" kaksi rahaa, ja se/ne kelle pelin lopussa jää, saa riesakseen ruttoontuneita tiloja. Harrin kuningasajatuksia molemmat. Tai no, oikeastaan Harri ehdotti Mustan Helmen esiasteena sellasta toimintakorttia, millä saisi sekä kultarahan, että joutuisi ottamaan kirouksen, mutta minäpä jalostin ajatuksen yhdeksi ainoaksi kortiksi. En sitten tiedä, kumpi oikeasti mahtaa olla parempi.
Huruosaston kommentteja, dissauksia ja muutos/lisäysideoita otetaan mielenkiinnolla ja innolla vastaan.
...ai joo, ja Anekaupassa pitäs lukee joko "Suurimman mahdollisen" tai "Mahdollisimman suuren", eikä "Suurimman mahdollisimman".
Loppuun vielä peliporukkamme kiitos Tapanille loistavan pelin omistamisesta. Mahtaakohan olla edes huomannut, että kokoelmasta joku puuttuu? :D
EDIT: Niin joo, Sabotöörihän tuolta vielä puuttuu vallan. Tai siis sitä ei oo vielä olemassakaan, mutta ajatus on. Sillä saa jotenki kusta kaverin toiminnan. Harrin hattuun menee tämäkin sulka.
Ei jumalauta, mitä touhua taas eilen. Olkoonkin, että oli Saksa, ja vielä kotikentällänsä, mutta tarttiko taas viimisellä minuutilla päästää se sudeettipuolalainen röhmeltään tasotus. Taas kerran teki matsin jälkeen mieli ajaa mopolla jäihin.
Dominion on muuten hyvä peli. Olisinpa vaan ollu eilenehtoollaki sen ääressä enkä töllöttimen. Harri, kukas muukaan, sitä mulle ekan kerran näytti - no on siitä ny jo jonkun aikaa, pitkälti sillon ku ne vielä asu siellä vanhassa kämpässä. Periaatteesta epäilen kaikkea, mitä mulle tyrkytetään, joten pakkohan sitä oli kokeilla. No se eka peli meni oikeastaan vaan toistaessa kaikki mitä Harri teki. Ehkä just sen takia siinä oli niin pitkä aika ton ekan ja toisen kokeilukerran välillä, ku enhän mä Harria seuraamalla tajunnu että sitä voi pelata fiksustikin.
Toinen kerta tapahtuki sitte vasta tuolla niitten uudessa kotkanpesässä, ja sillon oli tää Viitasalon visakalloki mukana. Siitä lähtien me sitten vedettiin muutama päivä (tai viikko, aika meni niin nopeesti) putkeen, ja Samistaki kuoriutu parin pelin jälkeen melkonen ukuli. Ihmeen nopeesti se juu pääsi yli "Siis mikä vitun toiminta?" -vaiheestansa. Semmosta, yleensä me ollaan vedetty ihan kolmisin, ja pari kertaa on Vionaki eksyny mukaan.
Kerran ku Samin kans valkattiin setuppi, ni vedettiin vähä taktinen. Harri kiros ku ei saanu vetää niitä seittemän kortin toimintakombojansa, ja Viona kiros ku peli ei ollu ohi viiden vuoron jälkeen ja kaikki läänit sillä. Kai se silti sieltä taas pihisti muutaman, vaikka me yritettiin kyl Samin kans vähä pitää pöytää silmällä. No juu, peli päätty ku Tilat(!), Pitäjät, ja joku kolmas (Suuri Sali?) loppu. Vai loppuko ees Pitäjätkään, no en ny enää muista, kun nauroin vain. No omapahan oli vikansa. Hyvin varmaan tiesivät, että jos mukana ei oo lisätoimintoja, ni niitä toimintakortteja ei kannata haalia.
Yleensä kyl meillä menee ton setupin räknäämises kauemmin ku itte peli. Ruvettiin me sitte josain vaihees arpoonki niitä, mut seki meni aina siihen että "eksä ny jumalauta osaa edes arpoo kunnollisia kortteja, pistä uusiks".
Ei me silti kauheen montaa kertaa Dominjuunia olla väännetty, mut kyl me taidetaan olla jokanen kortti niistä kahdesta paketista käyty läpi. Seasidea odotellessa ruvettiin tosiaan piruuttamme vääntään omaa ekspansioonia. No alukshan ne "ideat" oli tottakai peruslaatua tyyliin "Piittala - Tuhoa poistopakkasi", "Viitasalo - Jumita loppupelin ajan" ja "Rajalan Mikko - Lupaa pelata joku kortti, mutta tee täydellinen ohari ja keksi jotain ihan muuta", mut kyllä sieltä sitten rupes tuleen ihan asiallisiakin heittoja. Koottiin sitte niitä yhdeks paketiks joka ompi nähtävissä täällä:
http://harrimaki.wippiespace.com/domiexpansion/
Näistä 13 on mun, 9 on Harrin ja 1 Samin idea. Sieltä ei oo kyl viä korjattu kaikkia pikku fiboja, esim. Kylkiäinen kuuluis olla +1 kortti eikä +1 osto, ja Kartelli yksinkertaistettiin siten, että ne rahakortit, johon se vaikuttaa, vaan poistetaan.
Me ei olla oikeastaan testattu niistä ku vasta kuutta: Neuvonantaja, Panttilainaamo, Puntari, Jäätävä Polte (alkup. nimi Harri Mäki), Säästölipas ja Vallihauta (Syvä). Kyllä ne ainakin tuntu toimivan ihan hyvin, eikä mikään ollu ylipistooli. Tota Jäätävää Poltetta vähä epäiltiin sellaseks, mutta käviki niinpäin, että sitä ei kukaan halunnu ostaa saati pelata, paitti Harri kerran säälistä. Järkeiltiin, että sen hintaa vois tiputtaa, tai sit muuttaa vaikutus -2 rahaa, -1 rahaks. Pakan pitäs olla aika ryöttänen, että siitä sais nykyisellään kunnon hyödyn. Oma suosikki oli tuo Panttilainaamo (vaikka Harrin kortti onkin).
Sitte kans tohon Puntariin pitää lisätä +1 toiminta, niin että se korvaa ittensä, koska nythän siinä kannattaa vaan valita se käsi kummas on enempi rahaa, vaikka tarkotus oli, että koko vuoron sais tavallaan alottaa alusta (vajaalla kädellä kuitenkin). Lisäks tuo Syvä Vallihauta on normaalista vastahyökkäyksestä poiketen kolmen hintanen, koska siihen on tarkotus lisätä tuo Rautamynssin ominaisuus, ja hylätä tuo pelkkä Rautamynssi sitten vallan. Tämän jälkeen korttia voi siis vilauttaa normaalina vastavetona, tai vastavedon vastavetona, ja jyrätä hyökkäyksensä läpi.
Vois sanoo, että tuon ekspansionin erikoisuutena on tuo Musta Helmi, joka on Raha/Kirous-kortti, ja joka on alussa melkonen, mutta josta olis hyvä päästä pelin loppuessa eroon. Sekin saattaa vaatia vähän hiomista, että sellanen myös OIKEASTI jonkun pakassa joskus nähtäisiin. Toinen kummajainen on Rutto, joka on Toiminta/Hyökkäys/Kirous. Eräänlainen "kiertopalkinto", jonka pelaaminen "maksaa" kaksi rahaa, ja se/ne kelle pelin lopussa jää, saa riesakseen ruttoontuneita tiloja. Harrin kuningasajatuksia molemmat. Tai no, oikeastaan Harri ehdotti Mustan Helmen esiasteena sellasta toimintakorttia, millä saisi sekä kultarahan, että joutuisi ottamaan kirouksen, mutta minäpä jalostin ajatuksen yhdeksi ainoaksi kortiksi. En sitten tiedä, kumpi oikeasti mahtaa olla parempi.
Huruosaston kommentteja, dissauksia ja muutos/lisäysideoita otetaan mielenkiinnolla ja innolla vastaan.
...ai joo, ja Anekaupassa pitäs lukee joko "Suurimman mahdollisen" tai "Mahdollisimman suuren", eikä "Suurimman mahdollisimman".
Loppuun vielä peliporukkamme kiitos Tapanille loistavan pelin omistamisesta. Mahtaakohan olla edes huomannut, että kokoelmasta joku puuttuu? :D
EDIT: Niin joo, Sabotöörihän tuolta vielä puuttuu vallan. Tai siis sitä ei oo vielä olemassakaan, mutta ajatus on. Sillä saa jotenki kusta kaverin toiminnan. Harrin hattuun menee tämäkin sulka.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Lisää myöhännäisherännäisiä
Terveppä teille.
Vetäistään tähän nyt toinenkin neitsytposti peräjulkkaa. Pieni pohjustus syistä ja seurauksista: Tapani haukkui Harrin ja Markku on tässä.
Eli siis aivan yhtälailla kuin edelliselläkin puhujalla, alussa oli Monopoli. Tai no, IHAN ensimmäinen lautapelikokemus meikäläisellä oli varmaankin se perus Afrikas Stjärna. Siinäpä ne mainittavimmat melkein sitten olikin. Kolmas minkä edes muistan nimeltä, niin oli Scotland Yard ja loput kokemukset olikin sitten jotain ihan überkuraa. Mutta... sitten kun taas alkoi jokusen vuoden tauon jälkeen liikkua Harrin porukoissa, niin huomasi, että elämän lautapeliajanjakso ei välttämättä lopukaan sinne 10-15 ikävuoden huiteille.
Ei totisesti, sillä Mäen perheessä vieraillessa ovat lyhyen ajan sisään tulleet tutuiksi ainakin sellaiset tuotteet kuin: Diamant, Big Points, Dominion, Pingwin, Through The Desert, Age of Steam, Da Vinci Code ja Dominion. Onko Bandu muuten lautapeli? Peli varmaankin, mutta ei niistä pienistä puupalikoista kyllä lautaa saa. Niin ja hävettää myöntää, että sellaisetkin nimet kuin Alias ja Alfapet tuli kokeiltua vasta nyt kun on neljännesvuosisata elontietä takana. Taisi Dominion tulla muuten mainittua kahdesti, mutta on se kyllä vaan niin helvetin hyvä. Niin ja niitähän olikin ne kaksi osaa - Hovin Juonet ja se toinen, tai siis eka. Se perusversio, Paratiisin Porteilla tai joku. Kolmaskin tulossa, tai vissiin tullutkin jo, Kaukaiset Rannat (Seaside). No, niistä lisää tuonnempana. San Juan (edellisessä blogauksessa ylistetyn Puerto Ricon ryöttäsekoversio) on kanssa ihan liipasimella, mutta sitä ei olla ehditty kokeilla kuin vasta alkuasetelman ja sääntöjen luvun verran. Niin ja Trivial Pursuit tietysti on kanssa vanha tuttu, ja taas mukana kuvioissa.
Vedetään tähän nyt pieni yhteenveto ja analyysi kaikesta nähdystä ja koetusta:
Oletan että suurin osa blogisteista tietää pelit ja niiden ideat, joten en selosta sen pidemmin. En muuten ole varma, meneekö pelien nimet ja kirjoitusasu aivan oikein, mutta näsäviisaimmat varmaankin sitten korjaa.
Diamant - Ihan jees, mutta taitaa silti olla rankingin häntäpäässä. Olisi varmaan mukavempikin, jos peli ei etenisi tyyliin: *läps* "Kukaan ei vissiin lähde" *läps* "Kuka lähtee?" *läps* *läps* "Ai, sä olisit lähteny?" Ja ei, emme ole ymmärtäneet pelin ideaa väärin, vaan *läps* -efektin oli määrä symboloida kortin lätkäisemistä pöytään. Eli peliä kokeilemattomat jäsenet, älkää suotta peljästykö. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaivoksia koluamassa kuusi hengoa, yleensä 3-4. Meikä yleensä juhlii, ja jossen, ni joku muu.
Through The Desert - Tämoli jo aika kiva. Tosin ollaan vasta pelattu sillä pienemmällä pelialueella kun ei ole pelaajia ollut ruuhkaksi asti. Kerran vedettiin kolmisin, minä, Sami ja Harri, ja kerran vedettiin Harrin kanssa head to head. Mistä en muuten pidä yhtään, kyllä pelaajia pitää olla ainakin se kolme, jos mahdollista. Tässäkin pelissä voisi jo kolmellakin pelaajalla ihan hyvin käyttää koko pelilautaa. En muista kuka vei ton kolminpelin, mutta meikä vei ainakin kaksinpelissä Harria. Tosin senkin tuloksen ratkaisi vain yksi ainoa idiot-siirto by Hapa. Seurauksena puolet pelialueesta eristetty by meikäläisen karavaani. No ei nyt ihan mutta melkein.
Da Vinci Code - No just kun pääsin mainostamasta kaksinpelejä. Ei tästä sen enempää, Hapan kanssa ollaan muutamasti koitettu. Melko tasan voitot, fifty-sixty varmaan jommankumman hyväks. Muuten hyvä peli, mutta vähä huono.
Pingwin - Kaikessa yksinkertaisuudessaan iha huippu. Jokunen kerta ollaan kokeiltu, parhaimmillaan neljän pelaajan voimin: minä, Hapa, Zalina ja Viitazalon Zami. Viona ep o kokkeillu, ainakaan mun läsnäollessa. Ei kai tykkää yhtään, kun toisen pelaajan pelin kuseminen on niin raakaa touhua. Mutta mie tykkään, on mukava ja nopee. Teema on kyl vähä turhankin lapsellinen, mutta ulkonäkö pettää.
Big Points - No tämon miltei se kaikkein yleisin mitä pelaamma. Nopee ja mukava tämäkin ja vaatii kivasti hoksottimia ja toisten mieliin tunkeutumista - tai sitten niitä mustia nappuloita. Itse laskeskelen omat ja muitten siirrot parin vuoron päähän, ja yleensä laskenkin oikein, mutta sitten ne muut pelaavat aina päin helvettiä. Noh, siinäpähän laskeskelen. Kahvituopin lomassa oikein mukava viete.
Bandu - tornia pystyyn ja korkein voittaa, ellei rojahda. Palikat on kummia, mutta erikoisia. Toimii. Suosittelen erityisesti aamuihin, jolloin on kaamea CANUCKS (lontoolaisittain GUNNERS), vapina tuo mukavasti lisähaastetta. Joku vaivanen 26 cm on varmaan isoin, mitä meitin kekkereissä on noussu.
Alfapet - notännykaikkitietääjasiitäeisenkummempaaJOOSEURAAVA.
Trivial Pursuit - Allekirjoittaneen ylivoimaa nyt ja ikuisesti. Harri on kyllä uhkaillu joskus istuttaa Tapanin samaan pöytään, mikä on kyllä hillinny meikäläisen nöyryytyshaluja huomattavasti.
Age of Steam - Harri sitten kokeili kerran kepillä jäätä, ja yritti perehdyttää mun ja Sampan tämmösiin keskiraskaisiin peleihin. Tai ei se musta niin ollu huolissaan, mutta ku tuolla toisella termiitillä leipoo hermot jo ku yrittää päntätä kaaliinsa Ranskan Ligue 1:sen mestarit vuosilta 2002-2008. Ja olihan se jo sekoomispisteessä, näki kai sen ny päällepäin. Mutta kyllä se saakeli vaan kesti loppuun asti, ja anto viä loppusavujen aikana ihan asiallista palautettakin, eli jo tänkin perusteella laatupeli. Heti tän jälkeen Harri kyl pelotteli meitä jo Through The Agesillä, minkä tää huruosasto on saanu kait kestään rapiat 8 tuntia. Kai siinä ste mitään.
Alias - Niin, tätäkään en tosiaan ollu koittanu ennen kuluvaa syyskesää. Muutaman kerran ollaan vedetty, viime aikoina ei juurikaan. Aluks vedimme vakiotiimeillä Markku-Sami ja Hapa-Viona, mutta sittemmin rupesimme myös harrastamaan parinvaihtoa. Samilla on muuten HYYTÄVIÄ aivolukkoja. Paras esimerkki on varmaan se, kun koko jätkä meni selittäessä jumiin, suusta tuli vaan "R-R-R-R-R-R-R-R-R", käsi vatkas rinnan korkeudella ja kaveri tärisi niinku olis vedetty muutama kilotuhatta volttia kehon läpi. Onneks mä sit kuitenki lopulta tajusin et Haarniskaahan se hakee. Yks parhaista oikein arvatuista selityksistä muuten, mitä oon muilta kavereilta kuullu, ni on kyllä "Lontoon pääkaupunki?" - "New York". Ja kyllä, asianosaiset olivat naissukupuolen edustajia. Savosta.
Dominion - Ei, mä teen tästä kyllä oman postinsa...
...huomiseen!
Kysymyksiä ja tarkennuksia ja muita tuntoja saapi tiedustella. Ehkä vastaan, ehkä en.
Vetäistään tähän nyt toinenkin neitsytposti peräjulkkaa. Pieni pohjustus syistä ja seurauksista: Tapani haukkui Harrin ja Markku on tässä.
Eli siis aivan yhtälailla kuin edelliselläkin puhujalla, alussa oli Monopoli. Tai no, IHAN ensimmäinen lautapelikokemus meikäläisellä oli varmaankin se perus Afrikas Stjärna. Siinäpä ne mainittavimmat melkein sitten olikin. Kolmas minkä edes muistan nimeltä, niin oli Scotland Yard ja loput kokemukset olikin sitten jotain ihan überkuraa. Mutta... sitten kun taas alkoi jokusen vuoden tauon jälkeen liikkua Harrin porukoissa, niin huomasi, että elämän lautapeliajanjakso ei välttämättä lopukaan sinne 10-15 ikävuoden huiteille.
Ei totisesti, sillä Mäen perheessä vieraillessa ovat lyhyen ajan sisään tulleet tutuiksi ainakin sellaiset tuotteet kuin: Diamant, Big Points, Dominion, Pingwin, Through The Desert, Age of Steam, Da Vinci Code ja Dominion. Onko Bandu muuten lautapeli? Peli varmaankin, mutta ei niistä pienistä puupalikoista kyllä lautaa saa. Niin ja hävettää myöntää, että sellaisetkin nimet kuin Alias ja Alfapet tuli kokeiltua vasta nyt kun on neljännesvuosisata elontietä takana. Taisi Dominion tulla muuten mainittua kahdesti, mutta on se kyllä vaan niin helvetin hyvä. Niin ja niitähän olikin ne kaksi osaa - Hovin Juonet ja se toinen, tai siis eka. Se perusversio, Paratiisin Porteilla tai joku. Kolmaskin tulossa, tai vissiin tullutkin jo, Kaukaiset Rannat (Seaside). No, niistä lisää tuonnempana. San Juan (edellisessä blogauksessa ylistetyn Puerto Ricon ryöttäsekoversio) on kanssa ihan liipasimella, mutta sitä ei olla ehditty kokeilla kuin vasta alkuasetelman ja sääntöjen luvun verran. Niin ja Trivial Pursuit tietysti on kanssa vanha tuttu, ja taas mukana kuvioissa.
Vedetään tähän nyt pieni yhteenveto ja analyysi kaikesta nähdystä ja koetusta:
Oletan että suurin osa blogisteista tietää pelit ja niiden ideat, joten en selosta sen pidemmin. En muuten ole varma, meneekö pelien nimet ja kirjoitusasu aivan oikein, mutta näsäviisaimmat varmaankin sitten korjaa.
Diamant - Ihan jees, mutta taitaa silti olla rankingin häntäpäässä. Olisi varmaan mukavempikin, jos peli ei etenisi tyyliin: *läps* "Kukaan ei vissiin lähde" *läps* "Kuka lähtee?" *läps* *läps* "Ai, sä olisit lähteny?" Ja ei, emme ole ymmärtäneet pelin ideaa väärin, vaan *läps* -efektin oli määrä symboloida kortin lätkäisemistä pöytään. Eli peliä kokeilemattomat jäsenet, älkää suotta peljästykö. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaivoksia koluamassa kuusi hengoa, yleensä 3-4. Meikä yleensä juhlii, ja jossen, ni joku muu.
Through The Desert - Tämoli jo aika kiva. Tosin ollaan vasta pelattu sillä pienemmällä pelialueella kun ei ole pelaajia ollut ruuhkaksi asti. Kerran vedettiin kolmisin, minä, Sami ja Harri, ja kerran vedettiin Harrin kanssa head to head. Mistä en muuten pidä yhtään, kyllä pelaajia pitää olla ainakin se kolme, jos mahdollista. Tässäkin pelissä voisi jo kolmellakin pelaajalla ihan hyvin käyttää koko pelilautaa. En muista kuka vei ton kolminpelin, mutta meikä vei ainakin kaksinpelissä Harria. Tosin senkin tuloksen ratkaisi vain yksi ainoa idiot-siirto by Hapa. Seurauksena puolet pelialueesta eristetty by meikäläisen karavaani. No ei nyt ihan mutta melkein.
Da Vinci Code - No just kun pääsin mainostamasta kaksinpelejä. Ei tästä sen enempää, Hapan kanssa ollaan muutamasti koitettu. Melko tasan voitot, fifty-sixty varmaan jommankumman hyväks. Muuten hyvä peli, mutta vähä huono.
Pingwin - Kaikessa yksinkertaisuudessaan iha huippu. Jokunen kerta ollaan kokeiltu, parhaimmillaan neljän pelaajan voimin: minä, Hapa, Zalina ja Viitazalon Zami. Viona ep o kokkeillu, ainakaan mun läsnäollessa. Ei kai tykkää yhtään, kun toisen pelaajan pelin kuseminen on niin raakaa touhua. Mutta mie tykkään, on mukava ja nopee. Teema on kyl vähä turhankin lapsellinen, mutta ulkonäkö pettää.
Big Points - No tämon miltei se kaikkein yleisin mitä pelaamma. Nopee ja mukava tämäkin ja vaatii kivasti hoksottimia ja toisten mieliin tunkeutumista - tai sitten niitä mustia nappuloita. Itse laskeskelen omat ja muitten siirrot parin vuoron päähän, ja yleensä laskenkin oikein, mutta sitten ne muut pelaavat aina päin helvettiä. Noh, siinäpähän laskeskelen. Kahvituopin lomassa oikein mukava viete.
Bandu - tornia pystyyn ja korkein voittaa, ellei rojahda. Palikat on kummia, mutta erikoisia. Toimii. Suosittelen erityisesti aamuihin, jolloin on kaamea CANUCKS (lontoolaisittain GUNNERS), vapina tuo mukavasti lisähaastetta. Joku vaivanen 26 cm on varmaan isoin, mitä meitin kekkereissä on noussu.
Alfapet - notännykaikkitietääjasiitäeisenkummempaaJOOSEURAAVA.
Trivial Pursuit - Allekirjoittaneen ylivoimaa nyt ja ikuisesti. Harri on kyllä uhkaillu joskus istuttaa Tapanin samaan pöytään, mikä on kyllä hillinny meikäläisen nöyryytyshaluja huomattavasti.
Age of Steam - Harri sitten kokeili kerran kepillä jäätä, ja yritti perehdyttää mun ja Sampan tämmösiin keskiraskaisiin peleihin. Tai ei se musta niin ollu huolissaan, mutta ku tuolla toisella termiitillä leipoo hermot jo ku yrittää päntätä kaaliinsa Ranskan Ligue 1:sen mestarit vuosilta 2002-2008. Ja olihan se jo sekoomispisteessä, näki kai sen ny päällepäin. Mutta kyllä se saakeli vaan kesti loppuun asti, ja anto viä loppusavujen aikana ihan asiallista palautettakin, eli jo tänkin perusteella laatupeli. Heti tän jälkeen Harri kyl pelotteli meitä jo Through The Agesillä, minkä tää huruosasto on saanu kait kestään rapiat 8 tuntia. Kai siinä ste mitään.
Alias - Niin, tätäkään en tosiaan ollu koittanu ennen kuluvaa syyskesää. Muutaman kerran ollaan vedetty, viime aikoina ei juurikaan. Aluks vedimme vakiotiimeillä Markku-Sami ja Hapa-Viona, mutta sittemmin rupesimme myös harrastamaan parinvaihtoa. Samilla on muuten HYYTÄVIÄ aivolukkoja. Paras esimerkki on varmaan se, kun koko jätkä meni selittäessä jumiin, suusta tuli vaan "R-R-R-R-R-R-R-R-R", käsi vatkas rinnan korkeudella ja kaveri tärisi niinku olis vedetty muutama kilotuhatta volttia kehon läpi. Onneks mä sit kuitenki lopulta tajusin et Haarniskaahan se hakee. Yks parhaista oikein arvatuista selityksistä muuten, mitä oon muilta kavereilta kuullu, ni on kyllä "Lontoon pääkaupunki?" - "New York". Ja kyllä, asianosaiset olivat naissukupuolen edustajia. Savosta.
Dominion - Ei, mä teen tästä kyllä oman postinsa...
...huomiseen!
Kysymyksiä ja tarkennuksia ja muita tuntoja saapi tiedustella. Ehkä vastaan, ehkä en.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Lauantaina vähän pelimallia taas
Kankaanpäässä käytiin taas Harrin ja Vionan luona pelailemassa. Tällä kertaa peleinä Big Points ja Ricochet Robots sekä Diamant. Kaikissa peleissä olin vain erinomainen!
tiistai 29. syyskuuta 2009
Domi + Big Points
Heidin kanssa ajeltiin Harrin mäen päälle pelailemaan pari peliä. Pitkästä aikaa otettiin Domia ja pieni kipinä heti sytty. Harri oli kuulemma mättäny aika laillakin viime aikoina ja oli jo paremmin perillä Intriguen korteista. Ittelle oli vasta toinen peli niillä. Ihan kivoja oli tällä kertaa pelissä olleet 5, vaikka olikin aika rahapainotteinen setuppi, eli toimintoja ei tullut liikaa käytettyä. Pitäis varmaan iskee sillä lisurilla netissa joskus niin tulisi tutummaksi.
Big Pointsissa on jotain koukuttavaa vaikka onkin yksinkertainen peli. Aina tekis mieli pelata, ja miksei pelais ku kestää vartin.
Tokaks tulin kummassakin pelissä, että ei ny ihan ketuille menny.
Big Pointsissa on jotain koukuttavaa vaikka onkin yksinkertainen peli. Aina tekis mieli pelata, ja miksei pelais ku kestää vartin.
Tokaks tulin kummassakin pelissä, että ei ny ihan ketuille menny.
maanantai 28. syyskuuta 2009
5-peli Vegas Showdownia
Ei sitä Mattia täs helpolla voiteta. Olikohan nyt 4. peli Matille, ja kolmas voitto? Tällä kertaa Matti tosin oli pohjamudissa loppupisteytykseen asti, mutta osti just ratkasevalla kiekillä tarvittavan palan, ja sijoitti rahansa taas kerran oikein ja nousi voittoon parin pisteen erolla.
Harri oli mukana ensimmäistä kertaa, muut noin viidettä. Viisinpelinä tämä on ehdottomasti parhaimmillaan. Toimintaa tulee paljon enemmän ja kiusatakin voi huudattamalla. Tilaisuuksia pystyy odottamaankin, mutta ei niin paljon kuin pienemmällä pelaajamäärällä. Juna puksuttaa ohi, jos ei toimi ajoissa. (Vaikkei tässä mitään junia olekaan, josta tulikin mieleeni, että pitäis varmaan jotain junapeliäkin ottaa täs joskus).
Harri oli mukana ensimmäistä kertaa, muut noin viidettä. Viisinpelinä tämä on ehdottomasti parhaimmillaan. Toimintaa tulee paljon enemmän ja kiusatakin voi huudattamalla. Tilaisuuksia pystyy odottamaankin, mutta ei niin paljon kuin pienemmällä pelaajamäärällä. Juna puksuttaa ohi, jos ei toimi ajoissa. (Vaikkei tässä mitään junia olekaan, josta tulikin mieleeni, että pitäis varmaan jotain junapeliäkin ottaa täs joskus).
maanantai 21. syyskuuta 2009
Syyskauden alku
No niin, viikonloppuna aloiteltiin hyvin kevyesti lautapelikautta. Pelasimme vaihtelevalla porukalla seuraavat pelit: Eläinpyramidi, Isis & Osiris, Samurai ja Race for the Galaxy + Gathering Storm. Oli ihan mukavaa taas päästä pelitouhuihinkin aika hiljaisen kesän jälkeen. Koskas otetaan oikein eka peliehtoo?
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Mukavia peliehtoita.
Minä ja Jarmo ollaan täs muutamana iltana oltu Harrin ja Vionan luona pelailemas. Torstai-iltana pelattiin 1 Eläinpyramidi, 1 Alias, 1 Diamant ja 1 Ubongo. Ei pysty muistaan enää kuka voitti mitäki. Perjantai-iltana oli koko lailla samanlainen ehtoo. Pelattiin 1 Eläinpyramidi, 2 Diamanttia (toisessa oli Lianaki mukana) ja 1 Alias.
Oli kyllä ihan mukava pelata Aliasta pitkästä aikaa. Torstaina ku pelattiin niin Harri ja Viona sai aika vaikeita sanoja selitettäväks, joten niillä ei menny kovin hyvin se peli. Mulla ja Jarmolla meni taas tosi hyvin, oltiin oikeen tules. Voitettiinki sitte tosiaan aika paljo.
Perjantainaki pelattiin Alias. Mä ensin kyllä vähä fernesin, ku en olis millään halunnu pelata sitä enää. Mutta lopulta suostuin pelaan kuitenki. Kummallaki joukkueella alko peli hyvin, pitkän aikaa oltiin ihan tasoissa. Mutta sitten Harri ja Viona jämähti yhteen ruutuun. Ne ei meinannu päästä siitä millään pois, ja sitte, ku ne lopulta pääsi pois, niin me oltiinki jo maalis. Harri ja Viona otti tasottavan kierroksen, mutta ne oli mua ja Jarmoa puoli lautaa jäljessä. Niiden olis tarvinnu saada 38 pistettä, että olis päässy tasoihin, joten ei ne sitte päässy tasoihin.
Noista muista peleistä en niin muista enää, muuta ku sen, että Viona voitti kummatki Eläinpyramidit ja mulla itellä ei menny kauheen hyvin. Diamanteista en oikeen muista kauheesti. Taisin ite voittaa yhden ja Jarmo hävis mulle pisteellä. Harri voitti ainaki yhden. Mutta en muista muuta oikeen. Ubongosta en muista muuta, ku sen, että Harrilla meinas mennä järki, ku se ei onnistunu saamaan palikoita oikeille paikoille.
Semmosia peliehtoita. Ihan mukavia noi tommoset lyhyehköt pelit.
Oli kyllä ihan mukava pelata Aliasta pitkästä aikaa. Torstaina ku pelattiin niin Harri ja Viona sai aika vaikeita sanoja selitettäväks, joten niillä ei menny kovin hyvin se peli. Mulla ja Jarmolla meni taas tosi hyvin, oltiin oikeen tules. Voitettiinki sitte tosiaan aika paljo.
Perjantainaki pelattiin Alias. Mä ensin kyllä vähä fernesin, ku en olis millään halunnu pelata sitä enää. Mutta lopulta suostuin pelaan kuitenki. Kummallaki joukkueella alko peli hyvin, pitkän aikaa oltiin ihan tasoissa. Mutta sitten Harri ja Viona jämähti yhteen ruutuun. Ne ei meinannu päästä siitä millään pois, ja sitte, ku ne lopulta pääsi pois, niin me oltiinki jo maalis. Harri ja Viona otti tasottavan kierroksen, mutta ne oli mua ja Jarmoa puoli lautaa jäljessä. Niiden olis tarvinnu saada 38 pistettä, että olis päässy tasoihin, joten ei ne sitte päässy tasoihin.
Noista muista peleistä en niin muista enää, muuta ku sen, että Viona voitti kummatki Eläinpyramidit ja mulla itellä ei menny kauheen hyvin. Diamanteista en oikeen muista kauheesti. Taisin ite voittaa yhden ja Jarmo hävis mulle pisteellä. Harri voitti ainaki yhden. Mutta en muista muuta oikeen. Ubongosta en muista muuta, ku sen, että Harrilla meinas mennä järki, ku se ei onnistunu saamaan palikoita oikeille paikoille.
Semmosia peliehtoita. Ihan mukavia noi tommoset lyhyehköt pelit.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Kpää 2009 peli-ilta #5:n satoa
Perjantaina alotettiin aika pitkälti tilatulla ohjelmistolla. Mika ja Jussi tosin olivat edelleen toipilaina, joten jättivät pelit väliin ja samalla CMC siirtyi.
Ilta aloitettiin pikaisella nelinpeli-Dominionilla, jossa nähtiin omalle kohdalleni alhaisimmat pisteet. Hirvittävä hyökkäilysetuppi johti siihen, että kirouksia ja varkaita lenteli, eikä kukaan oikein päässyt pisteille. Voitin pelin 19 pisteellä, muilla 11-6-5! Ei siis tosiaan juhlittu pisteillä (tai juhlilla kun niitä ei ollut).
Paikalle saapuivat Harri ja Viona, ja 3kk:n tauon jälkeen päästiin iskemään Agricolaa. Sitä ennen kuitenkin nopea erä Ubongoa, jossa Olli nappasi 6 samanväristä ja kaikille muille 5 pistettä.
Agriäijässä edelleen pelattiin perheversiota, ja aika lailla aloittelijoita oltiin edelleen. Harrille peli oli vasta toinen, ja sanoi, että edelleen oli vähän pihalla.Peli eteni niin, että Olli oli resurssikunkku, ja keräili puita ja lehmiä (siis niitä rakennuslehmiä), Tapani suunnitteli ekana talon ja perheenlisäyksiä, mutta jäi tappelemaan ruokaongelmien kanssa. Harri sen sijaan otti melkein heti aloituspelaajan paikan ja noukki sieltä tarvittavat ruoat, ja pysyikin aloittajana ainakin 5 kierrosta putkeen, sai ekana huoneita ja perhettä ja alkoi sitten todenteolla panostaa miinusten välttämiseen. Itse asiassa Harri tosiaan luki sitä pistetaulukkoa ja varmisti, ettei saanut yhtään miinuspistettä mistään kategoriasta. Muut pääsivät myös vauhtiin laajennuksissa tasaisesti. Olli pelasi aika erikoisella taktiikalla, jossa melkein kaikki vuorot olivat resurssikeräilyä, ja sitten rakenteli aina iso pää leveenä kaikki kerralla. Esim 15 aitaa kerralla on aika kova setti.
Loppua kohden oli jo ihan selvää ettei kukaan voi Harrille mitään. Harri keräsi lopussa vielä kaikki 5 perheenjäsentä ja täytti siis koko lautansa, ja sai vielä muutaman elikonkin. Voitto oli lopulta aika ruokoton 34 pistettä ja muut jäivät nuolemaan näppejään: Tapani ja Mari 26 ja Olli 25. Aika selvältä näyttää, että aloituspelaajaa pitää vaihtaa enemmän. Nyt se oli Harrilla puoli peliä.
Tässä vaiheessa Harri ja Viona lähtivät laittamaan Danielia nukkumaan (poika ei ole vielä ihan peli-iässä) ja Syrjätie saapui mukaan.
Ensin pelattiin todella nopea Shadow Hunters viidellä. Shadowit ja Allie voittivat, eipä mitään erikoista. Hahmot selvisivät tällä kertaa tosi nopeasti ja Hunterit olivat kuolleet 3-4 kierroksen aikana. Tämä peli ei pääse oikeuksiinsa vielä viidellä. 7-8 pelaajalla peli on välillä oikeinkin kiva, muuten aika valju. Sopii silti tilanteisiin jossa on monta pelaajaa, eikä jakseta turhan paljon kuunnella sääntöjä.
Poikaporukalla jatkoimme vielä Notre Damen pariin. Peli oli kaikille ensimmäinen livenä, Petrille vasta toinen peli (ekassa tuli useita kirosanoja eikä hurjia pisteitä), Jarmolle taisi olla 3. ja Ollille ja Tapanille noin viides. Laudalla peli oli paljon visuaalisempi ja huomattavasti helpompi hahmottaa ja myös selittää. Tällä kertaa sekä Petri että Jarmokin pääsivät peliin sisälle aivan eri tavalla kuin netissä. Toisaalta kaikki taisivat seurata vähän liikaa alkuvinkkejä siitä, että laatikoita ja rahoja pitää hommata mieluiten alussa. Sen vuoksi taktiikat muodostuivat melko lailla samantyyppisiksi. Silti nelinpelissä ja livenä kävi ilmi, että pelissä pitää myös seurata sitä mitä muut tekevät, eikä pelkästään pelata omaa peliään. Tämä tuli vielä paremmin selväksi launtain pelissä. Siitä lisää myöhemmin.
Peli meni jopa nopeammin kuin arveltiin. Vain noin reilun tunnin kestollaan alkaa kolkutella kestosuosikin paikkaa ja varmasti pääsee pöydälle usein tulevaisuudessa, en epäile yhtään. Tässä ensimmäisessä livepelissä Olli repäisi lopussa tosi kovat bonukset ja muutenkin keräili sieltä täältä pisteitä. Lopputuloksissa Ollilla uudet enkkapisteet 73, Tapani 60, Jarmo 48 ja Petri 43.
Lopuksi vielä Galaxy Truckeria kaksi lentoa. Petri suuttui kun pelasi vahingossa kakkoskiekin pienimmällä aluksella. Tapani vielä kämmäili pistämällä väärät reissukortit pakkoihin. Tapanille moraalinen voitto, vaikkei loppuun asti pelattukaan.
Enemmänkin pelattiin, mutta näissä olin itse mukana. Olli taisi pelata kaikki pelit, joten mitä puuttuu?
Ilta aloitettiin pikaisella nelinpeli-Dominionilla, jossa nähtiin omalle kohdalleni alhaisimmat pisteet. Hirvittävä hyökkäilysetuppi johti siihen, että kirouksia ja varkaita lenteli, eikä kukaan oikein päässyt pisteille. Voitin pelin 19 pisteellä, muilla 11-6-5! Ei siis tosiaan juhlittu pisteillä (tai juhlilla kun niitä ei ollut).
Paikalle saapuivat Harri ja Viona, ja 3kk:n tauon jälkeen päästiin iskemään Agricolaa. Sitä ennen kuitenkin nopea erä Ubongoa, jossa Olli nappasi 6 samanväristä ja kaikille muille 5 pistettä.
Agriäijässä edelleen pelattiin perheversiota, ja aika lailla aloittelijoita oltiin edelleen. Harrille peli oli vasta toinen, ja sanoi, että edelleen oli vähän pihalla.Peli eteni niin, että Olli oli resurssikunkku, ja keräili puita ja lehmiä (siis niitä rakennuslehmiä), Tapani suunnitteli ekana talon ja perheenlisäyksiä, mutta jäi tappelemaan ruokaongelmien kanssa. Harri sen sijaan otti melkein heti aloituspelaajan paikan ja noukki sieltä tarvittavat ruoat, ja pysyikin aloittajana ainakin 5 kierrosta putkeen, sai ekana huoneita ja perhettä ja alkoi sitten todenteolla panostaa miinusten välttämiseen. Itse asiassa Harri tosiaan luki sitä pistetaulukkoa ja varmisti, ettei saanut yhtään miinuspistettä mistään kategoriasta. Muut pääsivät myös vauhtiin laajennuksissa tasaisesti. Olli pelasi aika erikoisella taktiikalla, jossa melkein kaikki vuorot olivat resurssikeräilyä, ja sitten rakenteli aina iso pää leveenä kaikki kerralla. Esim 15 aitaa kerralla on aika kova setti.
Loppua kohden oli jo ihan selvää ettei kukaan voi Harrille mitään. Harri keräsi lopussa vielä kaikki 5 perheenjäsentä ja täytti siis koko lautansa, ja sai vielä muutaman elikonkin. Voitto oli lopulta aika ruokoton 34 pistettä ja muut jäivät nuolemaan näppejään: Tapani ja Mari 26 ja Olli 25. Aika selvältä näyttää, että aloituspelaajaa pitää vaihtaa enemmän. Nyt se oli Harrilla puoli peliä.
Tässä vaiheessa Harri ja Viona lähtivät laittamaan Danielia nukkumaan (poika ei ole vielä ihan peli-iässä) ja Syrjätie saapui mukaan.
Ensin pelattiin todella nopea Shadow Hunters viidellä. Shadowit ja Allie voittivat, eipä mitään erikoista. Hahmot selvisivät tällä kertaa tosi nopeasti ja Hunterit olivat kuolleet 3-4 kierroksen aikana. Tämä peli ei pääse oikeuksiinsa vielä viidellä. 7-8 pelaajalla peli on välillä oikeinkin kiva, muuten aika valju. Sopii silti tilanteisiin jossa on monta pelaajaa, eikä jakseta turhan paljon kuunnella sääntöjä.
Poikaporukalla jatkoimme vielä Notre Damen pariin. Peli oli kaikille ensimmäinen livenä, Petrille vasta toinen peli (ekassa tuli useita kirosanoja eikä hurjia pisteitä), Jarmolle taisi olla 3. ja Ollille ja Tapanille noin viides. Laudalla peli oli paljon visuaalisempi ja huomattavasti helpompi hahmottaa ja myös selittää. Tällä kertaa sekä Petri että Jarmokin pääsivät peliin sisälle aivan eri tavalla kuin netissä. Toisaalta kaikki taisivat seurata vähän liikaa alkuvinkkejä siitä, että laatikoita ja rahoja pitää hommata mieluiten alussa. Sen vuoksi taktiikat muodostuivat melko lailla samantyyppisiksi. Silti nelinpelissä ja livenä kävi ilmi, että pelissä pitää myös seurata sitä mitä muut tekevät, eikä pelkästään pelata omaa peliään. Tämä tuli vielä paremmin selväksi launtain pelissä. Siitä lisää myöhemmin.
Peli meni jopa nopeammin kuin arveltiin. Vain noin reilun tunnin kestollaan alkaa kolkutella kestosuosikin paikkaa ja varmasti pääsee pöydälle usein tulevaisuudessa, en epäile yhtään. Tässä ensimmäisessä livepelissä Olli repäisi lopussa tosi kovat bonukset ja muutenkin keräili sieltä täältä pisteitä. Lopputuloksissa Ollilla uudet enkkapisteet 73, Tapani 60, Jarmo 48 ja Petri 43.
Lopuksi vielä Galaxy Truckeria kaksi lentoa. Petri suuttui kun pelasi vahingossa kakkoskiekin pienimmällä aluksella. Tapani vielä kämmäili pistämällä väärät reissukortit pakkoihin. Tapanille moraalinen voitto, vaikkei loppuun asti pelattukaan.
Enemmänkin pelattiin, mutta näissä olin itse mukana. Olli taisi pelata kaikki pelit, joten mitä puuttuu?
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Ajatuksia Railroad Tycoonista
Eilen otettiin ensimmäinen kokeellinen peli RTT:tä. Vielä ei käytetty kortteja ja ensimmäinen aloitusvuoro annettiin kaikille pelaajille ilman huutokauppaa $1K:lla.
Railroad Tycoonin lautapeliversio aloitetaan täysin ilman rahaa ja ilman mitään aloituskaupunkia tai muutakaan. Kaikilla on vain 24 kappaletta alimman tason vetureita. Rahaa saa laittamalla osakkeitaan markkinoille. Yhtä osaketta vastaan saa $5K, mutta jokaisen vuoron lopussa joutuu osakkeesa maksamaan osinkoja $1K. Näillä rahoilla rakennetaan rautateitä kaupunkien välille, päivitetään vetureita (aina kaikki veturit kerralla), urbanisoidaan kyliä, tai rakennetaan linkki pelilaudan itärannikon kartalta länteen. Kun on saanut yhdistettyä kaupunkeja, voi niistä kuljettaa tuotteita toisiin kaupunkeihin.
Kenelläkään ei luonnollisesti ollut hajuakaan mitä kannattaa yrittää. Jarmo ja Tapani lähti iso pää leveenä (big head wide TM) ottamaan lainoja ja sijoittamaan isosti, kun taas Tarmo ja Visa olivat varovaisia. Jarmo rakensi paljon rataa, kun taas muut rakensivat pari lyhyempää linkkiä ja alkoivat kuljettaa tuotteita. Tuotteita arvotaan kaikkiin kaupunkeihin ennen peliä kaupungin koon mukaan 1-5 tuotetta ja nämä tulee kuljettaa saman väriseen kaupunkiin (tuotteita on 5 eri väriä). Tuotteen kuljettamisesta saa voittopisteen per kuljettu linkki, eli kaupungiväli ja voittopisteet merkitsevät samalla myös tuloja. Kierroksen lopussa katsotaan pistetaulukosta paljonko pelaaja saa tuloja. Tulot nousevat noin 50 pisteeseen asti, jonka jälkeen lähtevät laskuun ja alkavat taas nousta 100 pisteen jälkeen.
Tapani lähti urbanisoimaan kyliä (harmaita kaupunkeja) , joka myös osoittautui aika hasardiksi alkukierroksilla. Urbanisointi oli kallista, eikä tuottanut vastaavia tuloja, vaan osakkeiden osingot kävivät kalliiksi, ja kun vielä jokainen annettu "myyty osake" oli yhden miinuspisteen arvoinen pelin lopussa, jäivät Jarmo ja Tapani häntäpäähän. Peli muutenkin oli ohi melko nopeasti, ja pisteet jäivät alhaisiksi. Tarmo voitti 33 pisteellä, Harrilla oli 32, Visalla ja Jarmolla 22 ja Tapanilla vain 16.
Pohdiskelimme jo Tarmo ja Visan kanssa saunassa pelin jälkeen järkevämpiä taktiikoita, ja itse mietin vielä tänään pidemmälle. Kuuleman mukaan parhaillaan on menossa toinen peli Kankaanpäässä, joten katsotaanpa osuvatko ajatukseni yhtään oikeaan. Listaan muutaman kohdan, jotka epäilisin johtavan parempaan tulokseen kuin itselläni (tai muillakin) eilen.
1. Pelin aloitus: Ensimmäinen vuoro on varmasti paljon tärkeämpi korttien kanssa, ja nyt kun pelaajat tajuavat mitä ensimmäisellä kierroksella voi tehdä. Eli aloituskaupungin valinnalla on suuri merkitys. Tarmo taisi tehdä siinä parhaan valinnan, eli pitäisi tehdä halpa ja lyhyt linkki, jolla pääsisi mieluiten kuskaamaan kaksikin tuotetta heti ykkösen junalla, että pääisisi heti hiukan tulojen makuun.
2. Huutokauppa: Huutokaupan merkitys varsinkin ensimmäisellä kierroksella on suuri. Jos korteissa on jotain mörköä, haluaa sinne kaikki. Jos ei, haluavat kaikki johonkin vahvaan aloituspaikkaan.
3. Osakkeiden myynti: Osakkeita varmaankin alussa pitäisi myydä todella varovasti, mieluiten vain yksi tai korkeintaan kaksi 2-3 ensimmäisen kierroksen aikana. Toisaalta aloitusvuoroa ei saisi antaa pois ainakaan ilmaiseksi. Kun pisteitä on kertynyt enemmän, voi osakkeita myydä enemmän isompia laajennuksia varten. Alussa myydyistä kuin täytyy antaa osinkoja paljon useammalla vuorolla.
4. Junan päivitys:Varmaankin pitäisi käyttää 1-2 tason junaa muutama vuoro, ja kerätä muutamia pisteitä. Sitten kun on jo kerännyt suhteellisen hyvin tuloja, pitäisi laajentaa verkostoa melko reilusti, (mieluiten samalla suorittamalla jonkun korttien reiteistä) ja sitten laajentaa junaa vähintään vitos- tai kutostasolle, ehkä isommaksikin riippuen mitä muut tekevät?
5. Kortit: Veikkaisin, että kortit tuovat aivan valtavasti mielenkiintoa ja tavoitetta peliin. Eilinen koepeli kun oli melko suoraviivaista ja päätöntä kohkaamista.
6. Tavaroiden kuljetus: Alussa pitäisi tavaroita kuljetella maltilla sen verran, että pääsee kohtuullisille tuloille, ehkä noin $10K per kierros? Sitä voisi sitten ylläpitää muutaman kierroksen, jotta on hyvillä rahoilla laajentamaan. Sitten rataverkon ja päivitysten jälkeen vasta pitäisi kuljettaa pidempiä matkoja isompien kertapisteiden perässä.
7. Raha: Rahaa pitäisi alkuvaiheessa pyrkiä säästämään, ja hiukkasen myöhemmin keräämään varastoon. Sitten kun on varaa laajentaa iso verkko, ei rahalla enää niin paljon ole tekoa, joten ei haittaa, vaikka osingot olisivat jo suuremmat kuin tulot. Ekassa pelissä menimme kaikki oikeastaan koko ajan ihan hapoilla. Vain Tarmolla oli välillä jopa vähän ylimääräistäkin.
8. Sijoittuminen: Punaiseen kaupunkiin pitäisi päästä suht helposti, kun niitä ei voi pystyttää myöhemmin. Lisäksi New Yorkin aluetta ei saa antaa ilmaiseksi. Toisaalta New Yorkista pohjoiseen, missä mä olin ekan pelin, oli vähän turhaa harmaiden kaupunkien aluetta.
9. Western Link: Jos ja kun päästään paremmin vauhtiin, niin sen Western Linkin rakentaminen voi jopa olla järkevää. Sieltä tulee 4 uutta punaista kuutiota, ja jos jotenkin saa pitkän reitin punaiseen kaupunkiin kauempana kuin Chicago, voi niillä neljällä kuutiolla tehdä pirusti pisteitä. Mutta on se törkeen kallis. Voiko pelissä saada niin paljo rahaa, että se kannattaa?
Kertokaa tokan pelin jälkeen, että osuiko mikään mun järkeilyistä kohdilleen?
Railroad Tycoonin lautapeliversio aloitetaan täysin ilman rahaa ja ilman mitään aloituskaupunkia tai muutakaan. Kaikilla on vain 24 kappaletta alimman tason vetureita. Rahaa saa laittamalla osakkeitaan markkinoille. Yhtä osaketta vastaan saa $5K, mutta jokaisen vuoron lopussa joutuu osakkeesa maksamaan osinkoja $1K. Näillä rahoilla rakennetaan rautateitä kaupunkien välille, päivitetään vetureita (aina kaikki veturit kerralla), urbanisoidaan kyliä, tai rakennetaan linkki pelilaudan itärannikon kartalta länteen. Kun on saanut yhdistettyä kaupunkeja, voi niistä kuljettaa tuotteita toisiin kaupunkeihin.
Kenelläkään ei luonnollisesti ollut hajuakaan mitä kannattaa yrittää. Jarmo ja Tapani lähti iso pää leveenä (big head wide TM) ottamaan lainoja ja sijoittamaan isosti, kun taas Tarmo ja Visa olivat varovaisia. Jarmo rakensi paljon rataa, kun taas muut rakensivat pari lyhyempää linkkiä ja alkoivat kuljettaa tuotteita. Tuotteita arvotaan kaikkiin kaupunkeihin ennen peliä kaupungin koon mukaan 1-5 tuotetta ja nämä tulee kuljettaa saman väriseen kaupunkiin (tuotteita on 5 eri väriä). Tuotteen kuljettamisesta saa voittopisteen per kuljettu linkki, eli kaupungiväli ja voittopisteet merkitsevät samalla myös tuloja. Kierroksen lopussa katsotaan pistetaulukosta paljonko pelaaja saa tuloja. Tulot nousevat noin 50 pisteeseen asti, jonka jälkeen lähtevät laskuun ja alkavat taas nousta 100 pisteen jälkeen.
Tapani lähti urbanisoimaan kyliä (harmaita kaupunkeja) , joka myös osoittautui aika hasardiksi alkukierroksilla. Urbanisointi oli kallista, eikä tuottanut vastaavia tuloja, vaan osakkeiden osingot kävivät kalliiksi, ja kun vielä jokainen annettu "myyty osake" oli yhden miinuspisteen arvoinen pelin lopussa, jäivät Jarmo ja Tapani häntäpäähän. Peli muutenkin oli ohi melko nopeasti, ja pisteet jäivät alhaisiksi. Tarmo voitti 33 pisteellä, Harrilla oli 32, Visalla ja Jarmolla 22 ja Tapanilla vain 16.
Pohdiskelimme jo Tarmo ja Visan kanssa saunassa pelin jälkeen järkevämpiä taktiikoita, ja itse mietin vielä tänään pidemmälle. Kuuleman mukaan parhaillaan on menossa toinen peli Kankaanpäässä, joten katsotaanpa osuvatko ajatukseni yhtään oikeaan. Listaan muutaman kohdan, jotka epäilisin johtavan parempaan tulokseen kuin itselläni (tai muillakin) eilen.
1. Pelin aloitus: Ensimmäinen vuoro on varmasti paljon tärkeämpi korttien kanssa, ja nyt kun pelaajat tajuavat mitä ensimmäisellä kierroksella voi tehdä. Eli aloituskaupungin valinnalla on suuri merkitys. Tarmo taisi tehdä siinä parhaan valinnan, eli pitäisi tehdä halpa ja lyhyt linkki, jolla pääsisi mieluiten kuskaamaan kaksikin tuotetta heti ykkösen junalla, että pääisisi heti hiukan tulojen makuun.
2. Huutokauppa: Huutokaupan merkitys varsinkin ensimmäisellä kierroksella on suuri. Jos korteissa on jotain mörköä, haluaa sinne kaikki. Jos ei, haluavat kaikki johonkin vahvaan aloituspaikkaan.
3. Osakkeiden myynti: Osakkeita varmaankin alussa pitäisi myydä todella varovasti, mieluiten vain yksi tai korkeintaan kaksi 2-3 ensimmäisen kierroksen aikana. Toisaalta aloitusvuoroa ei saisi antaa pois ainakaan ilmaiseksi. Kun pisteitä on kertynyt enemmän, voi osakkeita myydä enemmän isompia laajennuksia varten. Alussa myydyistä kuin täytyy antaa osinkoja paljon useammalla vuorolla.
4. Junan päivitys:Varmaankin pitäisi käyttää 1-2 tason junaa muutama vuoro, ja kerätä muutamia pisteitä. Sitten kun on jo kerännyt suhteellisen hyvin tuloja, pitäisi laajentaa verkostoa melko reilusti, (mieluiten samalla suorittamalla jonkun korttien reiteistä) ja sitten laajentaa junaa vähintään vitos- tai kutostasolle, ehkä isommaksikin riippuen mitä muut tekevät?
5. Kortit: Veikkaisin, että kortit tuovat aivan valtavasti mielenkiintoa ja tavoitetta peliin. Eilinen koepeli kun oli melko suoraviivaista ja päätöntä kohkaamista.
6. Tavaroiden kuljetus: Alussa pitäisi tavaroita kuljetella maltilla sen verran, että pääsee kohtuullisille tuloille, ehkä noin $10K per kierros? Sitä voisi sitten ylläpitää muutaman kierroksen, jotta on hyvillä rahoilla laajentamaan. Sitten rataverkon ja päivitysten jälkeen vasta pitäisi kuljettaa pidempiä matkoja isompien kertapisteiden perässä.
7. Raha: Rahaa pitäisi alkuvaiheessa pyrkiä säästämään, ja hiukkasen myöhemmin keräämään varastoon. Sitten kun on varaa laajentaa iso verkko, ei rahalla enää niin paljon ole tekoa, joten ei haittaa, vaikka osingot olisivat jo suuremmat kuin tulot. Ekassa pelissä menimme kaikki oikeastaan koko ajan ihan hapoilla. Vain Tarmolla oli välillä jopa vähän ylimääräistäkin.
8. Sijoittuminen: Punaiseen kaupunkiin pitäisi päästä suht helposti, kun niitä ei voi pystyttää myöhemmin. Lisäksi New Yorkin aluetta ei saa antaa ilmaiseksi. Toisaalta New Yorkista pohjoiseen, missä mä olin ekan pelin, oli vähän turhaa harmaiden kaupunkien aluetta.
9. Western Link: Jos ja kun päästään paremmin vauhtiin, niin sen Western Linkin rakentaminen voi jopa olla järkevää. Sieltä tulee 4 uutta punaista kuutiota, ja jos jotenkin saa pitkän reitin punaiseen kaupunkiin kauempana kuin Chicago, voi niillä neljällä kuutiolla tehdä pirusti pisteitä. Mutta on se törkeen kallis. Voiko pelissä saada niin paljo rahaa, että se kannattaa?
Kertokaa tokan pelin jälkeen, että osuiko mikään mun järkeilyistä kohdilleen?
maanantai 29. syyskuuta 2008
Sunnuntain pelirykäisy
Sunnuntaina pelailtiin Kankaanpäässä kevyempiä pelejä isolla porukalla.
Ensimmäisenä pelattiin pari kaksinpeliä Draculaa tavallisella korttipakalla: Tapani voitti Jarmo ja Visa voitti Heidin.
Seuraavaksi pelailtiin muutama jako kiinanpokeria Jussin tultua peliin mukaan. Ei häävejä käsiä.
Harri ja Viona tulivat mukaan, ja kuudella hengellä pelattiin Verflixxt! (Sellaista sattuu). Viona keräsi ensin isolla miinuksella ja neliapilalla hyvät pisteet, mutta lopulta sai vielä lisää miinuksia ja tipahti kärjestä. Itse sain peräti kolme neliapilaa, mutta se "kostautui" niin, että en saanut kuin 2 punaista lappua (-1 ja -7), eli apilat meni hukkaan. Harri, Jarmo ja Visa keräilivät sekaisin kaikenlaista, Jussi pääsi radan läpi ottamalla vain kaksi palaa - nekin molemmat vihreitä. Se riitti voittoon (oliko jaettu Visan kanssa?)
Seuraavasta pelistä Viona jäi pois, mutta muut pelasivat Babelin tornin. Päätettiin pelata kaiketi ensimmäistä kertaa ilman bonuskortteja ja käyttäen kaksivärisiä projektikiekkoja. Tämä oli kaikin puolin hyvä ratkaisu. Muut olivat pelanneet aiemmin, Visalle peli oli ensimmäinen. Harri lähti rakennusprojektitaktiikalla, Jussi ja Visa haalivat kiekkoja. Tapani ja Jarmo vähän molempia. Jussi tarjosi paljon swappikorttia, ja jostain syystä tarjouksia hyväksyttiinkin aika usein. Tämä johti siihen, että Jussi veti hurjat 25 pistettä bonuksista pelin lopussa, kun muut saivat 10,5,5 ja 5. Näillä pisteillä voitto menikin Jussille todella ylivoimaisesti (noin 20p) kun kaikki muut taisivat olla 5 pisteen sisällä keskenään. Peli meni tosi nopeasti (alle tunti) ja eteni mukavasti ja tasaisesti. Ilman bonuksia ja tuplarakennuslapuille ehdottomasti tästä edespäin!
Mietittiin, että voisiko ihmeen loppuun saattamisesta saada kuitenkin jonkun edun (kun bonuskortit poistettiin). Jussi ehdotti, että esimerkiksi uuden vuoron, tai lisäpisteitä. Itse järkeilin, että valmistaja voisi saada vaikkapa 1-2 taloa enemmän ihmeeseen? Toisaalta ei peli tosiaan huonontunut yhtään, vaikkei bonusta saanut.
Seuraavaksi Viona tuli takaisin peliin, ja pelattiin Guillotine 4 päivän versiona. Jussi tosin lopetti yhden päivän aika nopeasti, joten käytännössä päiviä oli 3. Kuudella peli oli vähän pitkäveteinen, joten ei kovin suositeltava niin monelle. Viona ja Harri pelasivat ehkä -hieman- toistensa pussiin, joten heille kaksoisvoitto samoilla pisteillä (15). Visa taisi olla seuraava ja Jarmo, Jussi ja Tapani kaikilla samat pisteet?
Tässä vaiheessa Jussi, Viona ja Harri lähtivät, ja Jaakko tuli tilalle. Pelattiin Trucia pareittain yksi 12 pisteen peli. Jarmo teki joukkueenjohtajana hyviä foldeja ja antoi pieniä pisteitä Visalle ja Tapanille. Omilla hyvillä käsillään pojat repivät sitten kovat pisteet ja jäimme Visan kanssa pahasti jalkoihin. Ekan paripelin jälkeen tuntui ihan mukiin menevältä peliltä, ja ainakin itse oikein mielelläni pelaan uudestaankin, että oppisin vähän taktiikoitakin.
Muutaman kinkkipokerijaon jälkeen Jarmo ja Jaakkokin lähtivät, ja pelejä jatkoivat Visa, Tapani ja Heidi.
Ensimmäiseksi kolminpeliksi otettiin Trough the Desert, joka oli Visalle taas uusi kokemus. Tapani ja Heidi olivat pelanneet paljonkin, mutta ei piiitkään aikaan. Vähän piti sääntöjäkin muistalla (lähinnä miten aloitusvuorot tehtiin jne.). Visa osoitti kovia taktikon kykyjä tekemällä kovat 70+ pistettä ensimmäisessä pelissään, ja oli heti blokkailemassa muita kuten pitääkin. Heidi jäi vähän jumiin parilla karavaanillaan, eikä parilla viimeisellä vuorolla saanut oikein mitään järkevää aikaan. Itse keräsin tasaisesti, joka puolelta pisteitä, mutta voiton sain sillä, että keräsin 2,5 pisintä karavaania. Loppupisteet noin: Tapani 85, Visa 72, Heidi 65. Muistaako joku tarkemmin?
Vielä riitti intoa, joten Visa sai kokeilla vielä yhden uuden pelin: Catanin uudisasukkaat. Peli oli nopeatempoista, ja tuotantoa tuli kaikille aika hyvin. Noppa ei ollut valtavan suosiollinen kenellekään erityisesti, vaan kaikki pääsivät tekemään kehitystä suht tasaisesti. Tapani oli ensimmäinen, joka sai kaupunkeja pystyyn ja sitä myöten pääsi keräilemään enemmän tuotantoja ja paljon smehitysmortteja. Päätettiinkin pelata hiukan pidemmälle kuin 10 pisteeseen, ja lopulta sitten pelattiin niin kauan, että kehityskortit loppuivat. Loppupisteitä ei taidettu varsinaisesti laskea.
Loppuun vielä läpsittiin kiinanpokeria. Ei erikoista kerrottavaa. Aika kiva, ja tehokas peli-ilta.
Ensimmäisenä pelattiin pari kaksinpeliä Draculaa tavallisella korttipakalla: Tapani voitti Jarmo ja Visa voitti Heidin.
Seuraavaksi pelailtiin muutama jako kiinanpokeria Jussin tultua peliin mukaan. Ei häävejä käsiä.
Harri ja Viona tulivat mukaan, ja kuudella hengellä pelattiin Verflixxt! (Sellaista sattuu). Viona keräsi ensin isolla miinuksella ja neliapilalla hyvät pisteet, mutta lopulta sai vielä lisää miinuksia ja tipahti kärjestä. Itse sain peräti kolme neliapilaa, mutta se "kostautui" niin, että en saanut kuin 2 punaista lappua (-1 ja -7), eli apilat meni hukkaan. Harri, Jarmo ja Visa keräilivät sekaisin kaikenlaista, Jussi pääsi radan läpi ottamalla vain kaksi palaa - nekin molemmat vihreitä. Se riitti voittoon (oliko jaettu Visan kanssa?)
Seuraavasta pelistä Viona jäi pois, mutta muut pelasivat Babelin tornin. Päätettiin pelata kaiketi ensimmäistä kertaa ilman bonuskortteja ja käyttäen kaksivärisiä projektikiekkoja. Tämä oli kaikin puolin hyvä ratkaisu. Muut olivat pelanneet aiemmin, Visalle peli oli ensimmäinen. Harri lähti rakennusprojektitaktiikalla, Jussi ja Visa haalivat kiekkoja. Tapani ja Jarmo vähän molempia. Jussi tarjosi paljon swappikorttia, ja jostain syystä tarjouksia hyväksyttiinkin aika usein. Tämä johti siihen, että Jussi veti hurjat 25 pistettä bonuksista pelin lopussa, kun muut saivat 10,5,5 ja 5. Näillä pisteillä voitto menikin Jussille todella ylivoimaisesti (noin 20p) kun kaikki muut taisivat olla 5 pisteen sisällä keskenään. Peli meni tosi nopeasti (alle tunti) ja eteni mukavasti ja tasaisesti. Ilman bonuksia ja tuplarakennuslapuille ehdottomasti tästä edespäin!
Mietittiin, että voisiko ihmeen loppuun saattamisesta saada kuitenkin jonkun edun (kun bonuskortit poistettiin). Jussi ehdotti, että esimerkiksi uuden vuoron, tai lisäpisteitä. Itse järkeilin, että valmistaja voisi saada vaikkapa 1-2 taloa enemmän ihmeeseen? Toisaalta ei peli tosiaan huonontunut yhtään, vaikkei bonusta saanut.
Seuraavaksi Viona tuli takaisin peliin, ja pelattiin Guillotine 4 päivän versiona. Jussi tosin lopetti yhden päivän aika nopeasti, joten käytännössä päiviä oli 3. Kuudella peli oli vähän pitkäveteinen, joten ei kovin suositeltava niin monelle. Viona ja Harri pelasivat ehkä -hieman- toistensa pussiin, joten heille kaksoisvoitto samoilla pisteillä (15). Visa taisi olla seuraava ja Jarmo, Jussi ja Tapani kaikilla samat pisteet?
Tässä vaiheessa Jussi, Viona ja Harri lähtivät, ja Jaakko tuli tilalle. Pelattiin Trucia pareittain yksi 12 pisteen peli. Jarmo teki joukkueenjohtajana hyviä foldeja ja antoi pieniä pisteitä Visalle ja Tapanille. Omilla hyvillä käsillään pojat repivät sitten kovat pisteet ja jäimme Visan kanssa pahasti jalkoihin. Ekan paripelin jälkeen tuntui ihan mukiin menevältä peliltä, ja ainakin itse oikein mielelläni pelaan uudestaankin, että oppisin vähän taktiikoitakin.
Muutaman kinkkipokerijaon jälkeen Jarmo ja Jaakkokin lähtivät, ja pelejä jatkoivat Visa, Tapani ja Heidi.
Ensimmäiseksi kolminpeliksi otettiin Trough the Desert, joka oli Visalle taas uusi kokemus. Tapani ja Heidi olivat pelanneet paljonkin, mutta ei piiitkään aikaan. Vähän piti sääntöjäkin muistalla (lähinnä miten aloitusvuorot tehtiin jne.). Visa osoitti kovia taktikon kykyjä tekemällä kovat 70+ pistettä ensimmäisessä pelissään, ja oli heti blokkailemassa muita kuten pitääkin. Heidi jäi vähän jumiin parilla karavaanillaan, eikä parilla viimeisellä vuorolla saanut oikein mitään järkevää aikaan. Itse keräsin tasaisesti, joka puolelta pisteitä, mutta voiton sain sillä, että keräsin 2,5 pisintä karavaania. Loppupisteet noin: Tapani 85, Visa 72, Heidi 65. Muistaako joku tarkemmin?
Vielä riitti intoa, joten Visa sai kokeilla vielä yhden uuden pelin: Catanin uudisasukkaat. Peli oli nopeatempoista, ja tuotantoa tuli kaikille aika hyvin. Noppa ei ollut valtavan suosiollinen kenellekään erityisesti, vaan kaikki pääsivät tekemään kehitystä suht tasaisesti. Tapani oli ensimmäinen, joka sai kaupunkeja pystyyn ja sitä myöten pääsi keräilemään enemmän tuotantoja ja paljon smehitysmortteja. Päätettiinkin pelata hiukan pidemmälle kuin 10 pisteeseen, ja lopulta sitten pelattiin niin kauan, että kehityskortit loppuivat. Loppupisteitä ei taidettu varsinaisesti laskea.
Loppuun vielä läpsittiin kiinanpokeria. Ei erikoista kerrottavaa. Aika kiva, ja tehokas peli-ilta.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Aikansa kutakin
Röppäselle saatiin 6 pelaajaa mukaan illan avauspeliin, eli Alhambraan. Pakasta vedetty Alhambra oli kuulemma Heikin ensimmäinen oma peli (valmistujaislahja Jarmolta ja Niinalta). No, eiköhän se nyt koukkuun jää, jos vaan löytää pelikavereita. Muut pelaajat olivat Antti, Harri, Niina, Jarmo ja Tapani.
Nopeiden sääntöjen selvittelyjen jälkeen alettiin heti pelata (Jarmo ja minä oltiin pelattu aiemmin, muille uusi tuttavuus), ja luvattiin sitten auttaa pelin aikana. Tosi vähän mitään sekaannuksia ja yllätyksiä tuli, ei edes yritetty väärän värisellä rahalla ostaa montaa kertaa, mitä nyt joka pelissä sattuu. Peli oli yllättävän tasainen, ja kuudella pelaajalla entistä niukempi, eli enemmistöjä oli vaikeampi saada, eikä muutenkaan linnasta hirveän suurta saanut kasattua. Muurilla näytti olevan aika iso vaikutus pelissä. Harri ottikin jo ensimmäiseen pisteytykseen 9 palan mittaisen muurin, ja sillä taisteli toiseksi pelissä, vaikka linnaa olikin sitten myöhemmin aika vaikea rakentaa. Tarkkoja sijoituksia en muista, joku voi kommentoida, jos muistaa. Antti taisi joutua peränpitäjäksi melko muurittomalla linnallaan, mutta ei silti jäänyt kovin paljon edes voittajasta. Heikki pakkasi pelin laatikkoon, ja totesi perinteiseen tyyliin, että "aikansa kutakin", eipä sitä toista kertaa tarvi pelata.
Toisena pelinä PitchCar, jossa vielä kaikki pojat mukana. Pari rataa pelattiin, ja yllättäen Heikki väsäs heti toiseen rataan korkeuseroja ja laidattomia kohtia, ku eka oli liian tavallinen ja helppo. Pelattiin pitishotilla, millä tulikin muutama kovan luokan ohitus lisää. Harri nousi kerran kahdella vuorolla melkein kierroksen muiden takaa tasoihin kärjen kanssa. Jälkimmäisessä radassa tuli välillä mahdottomia törkyläisiä lyöntejä, joita Antti kuvasi ylisanoilla "no se oli tommonen suhtkohtalainen". Jarmo voitti toisen radan yhdellä näistä, muut tulivat monta lyöntiä perässä. Pelin tuoksinassa lenteli Heikin päättötyötkin pitkin lattioita, mutta hei: "Aikansa kutakin".
Illan viimeisenä vielä otin turpaan Antilta ja Heikiltä luigissa, eli King Luissa. Ainakaan siinä pelissä ei lohikäärmetaktiikka toiminut, kun yritin vetää poikien käsiä roskikseen, mutta en siinä onnistunut minkään ruokalajin osalta. Sain noin puolet Antin pisteistä =)
Nopeiden sääntöjen selvittelyjen jälkeen alettiin heti pelata (Jarmo ja minä oltiin pelattu aiemmin, muille uusi tuttavuus), ja luvattiin sitten auttaa pelin aikana. Tosi vähän mitään sekaannuksia ja yllätyksiä tuli, ei edes yritetty väärän värisellä rahalla ostaa montaa kertaa, mitä nyt joka pelissä sattuu. Peli oli yllättävän tasainen, ja kuudella pelaajalla entistä niukempi, eli enemmistöjä oli vaikeampi saada, eikä muutenkaan linnasta hirveän suurta saanut kasattua. Muurilla näytti olevan aika iso vaikutus pelissä. Harri ottikin jo ensimmäiseen pisteytykseen 9 palan mittaisen muurin, ja sillä taisteli toiseksi pelissä, vaikka linnaa olikin sitten myöhemmin aika vaikea rakentaa. Tarkkoja sijoituksia en muista, joku voi kommentoida, jos muistaa. Antti taisi joutua peränpitäjäksi melko muurittomalla linnallaan, mutta ei silti jäänyt kovin paljon edes voittajasta. Heikki pakkasi pelin laatikkoon, ja totesi perinteiseen tyyliin, että "aikansa kutakin", eipä sitä toista kertaa tarvi pelata.
Toisena pelinä PitchCar, jossa vielä kaikki pojat mukana. Pari rataa pelattiin, ja yllättäen Heikki väsäs heti toiseen rataan korkeuseroja ja laidattomia kohtia, ku eka oli liian tavallinen ja helppo. Pelattiin pitishotilla, millä tulikin muutama kovan luokan ohitus lisää. Harri nousi kerran kahdella vuorolla melkein kierroksen muiden takaa tasoihin kärjen kanssa. Jälkimmäisessä radassa tuli välillä mahdottomia törkyläisiä lyöntejä, joita Antti kuvasi ylisanoilla "no se oli tommonen suhtkohtalainen". Jarmo voitti toisen radan yhdellä näistä, muut tulivat monta lyöntiä perässä. Pelin tuoksinassa lenteli Heikin päättötyötkin pitkin lattioita, mutta hei: "Aikansa kutakin".
Illan viimeisenä vielä otin turpaan Antilta ja Heikiltä luigissa, eli King Luissa. Ainakaan siinä pelissä ei lohikäärmetaktiikka toiminut, kun yritin vetää poikien käsiä roskikseen, mutta en siinä onnistunut minkään ruokalajin osalta. Sain noin puolet Antin pisteistä =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)