Carcassonne Kivikausi

Peli tuli hommattua jo aikapäiviä sitten, ja kolme-neljä kaksinpeliä Marin kanssa on tullut pelattua. Kokeiltiin myös pari kertaa vuorokelloa. Carcassonneen tuntuu toimivan ihan mukavasti hiukan "itserajoitusta" yhteisajan muodossa.

Itse peli tuntuu nyt muutaman pelin jälkeenkin turhauttavalta. Osansa ehkä tuo se, että olen hävinnyt joka pelin? Joka tapauksessa tuntuu, että ainakin kaksinpeliin Kivikausi on liian pitkä, eikä kiinnostus oikein jaksa kantaa loppuun asti. Lisäksi peli lyö sormille niin pirusti varsinkin erikoislaattojen törkyetujen kanssa, jos sattuu napsumaan kohdalle. Tutusti mitään ei kannata rakentaa, jos ei ole vielä 90% laatoista nostamatta, että saisi jotain valmiiksi. Pellot ryöstetään aina, kun mitään et itse saa, jolla suojata, ja toinen nostaa kaikki järkevät palat.

No ei se nyt ihan noin synkkää ole. Carcassonne tyyliin melkein kaikilla laatoilla voi tehdä jotain kivaa, vaikka sitä "täydellistä" palaa ei tietysti käteen osukaan. Tämä täysin randomius vähän rassaa, ja voisinkin itse koittaa mielelläni sellaista vaihtoehtoa, että jokaisella pelaajalla olisi esim 2 tai 3 laattaa koko ajan käytettävissä. Eli joko itsellä kädessä yksi, tai pöydällä pari auki kaikkien käytettävissä. En tiedä vaikuttaisiko se pelin tuntumaan, mutta voisin kokeilla. Muuten ei ihan kauheasti kiinnosta ainakaan kaksinpelinä.

Hazienda Revisited

Piiitkästä aikaa otettiin heads-up Haziendaa Marin kanssa. Joskus tulostin netistä kaksinpelilaudan, joka on jonkun verran pienempi kuin normaali pelilauta, ja toimiikin ihan mukavasti kaksinpelissä.

Peli oli ihan mukavaa peruskauraa, mutta tärkeimpänä "uudistuksena" oli se, että ainakin omasta mielestä oli täysin pyyhkiytynyt yksi sääntö, joka "muutti" pelin loppua ihan selvästi. Voi olla, että ei jopa olla pelattu sillä koskaan, tai sitten se ei vaan normaalilla pelilaudalla ole edes tullut ikinä vastaan. Kaksinpelissä se oli kuitenkin tosi tärkeä. Eli kun joku tietty maatyyppi loppuu kartalta (eli kaikki on peitetty) sen tyyppiset kortit muuttuvat pampaskorteiksi! Eli "jokereita" oli pelin loppua kohti melko helposti saatavilla. Tämä tasoittaa ainakin kaksinpelissä sen verran, että meidän oma aloituspampaksen sääntö ei ole edes pakollinen, vaikka silti erittäin hyvä idea.

Muistatteko ollaanko pelattu tolla säännöllä, tai onko yleensäkään ikinä käytetty moninpelissä lähellekkään kaikkia maapaloja?

Fairy Talee (ja vähä reissiä)

Mortonki vaan kaikille! Suhteellisen hiljasta on tällä foorumilla ollu. Kirjotetaan ny ajan tappamiseks tännekin jotain.

Otettiin tos yks ehtoo Heidin kans pieni FairyTale seko. Heidi keräili soturikomboja ja mä koitin tehdä ainaki 5 tehtävää. Taisi pari jäädä tekemättä, mutta voitto heltis kuitenki. Oiskohan pisteet ollu jotain 28 vs. 52.

Ihan kiva korttipeli tämäkin kyllä, pitäis ehkä pelata useampi raundi putkeen, että sais eroja näkyviin ja muutenkin tuntumaa peliin paremmin. On kyllä iso saavutus korttipeliltä, mikäli pystyy tekemään jonkinlaisen vaikutuksen Race For The Galaxya hakanneelle.

RFTG:sta puheen ollen; otettiin Tapzun kans muistaakseni maanantaina SuperRFTG! Oli se kyllä aika superi. Kaksinpelinä tosin liian pitkä. Pakka meni liian monta kertaa ympäri ja kortteja oli niin törkee määrä jo pöydällä, että oli entistäkin vaikeampi pysyä kärryillä kaikista bonuksista. Kolmin- tai nelinpelinä vois olla oikeesti ihan hyväkin. Ja niinku Tapani sanoki, ni ei siinä edes ollu niin väliä paljoko tuli pisteitä - oli vaan hienoo rakentaa isoo imperiumia, ku melkein joka kortti sopi jotenki peliin.

Pisteitä tulikin ihan roppakaupalla kyllä. Kun normipelissä jo kelpo tulos on joku 50 pojoo, ni tossa tulos tais olla Tapani 204 - 245 Jamo. Joku tollanen muistaakseni.

Kahden vaiheilla - Polarity

Polarity kopahti pukin kontista, ja on noussut pöydälle kymmenkunta kertaa. Jännä peli, jossa siis asetellaan magneettisia othellonappuloita leijumaan toisten omien nappuloiden tai nappulatornien varaan. Välillä pelissä on ihan pihalla, eikä tiedä onko jotkut siirrot yleensä mitenkään mahdollisia. Voiko neljän korkuiseen torniin mitenkään saada kaveria viereen, voiko yhden pohjanapin ympärille laittaa kolmea tai jopa neljää leijujaa?

Ensimmäisten pelien aikana ei ole oikein saanut otetta koko pelistä. Itse tapahtuma on ihan jännä ja vähän zen, mutta pelinä Polarity on ainakin vielä vähän harmaa. Ei oikein tiedä, että tykkääkö vai eikö. Pelit ovat välillä tosi tasaisia, mutta sitten tuntuu, että jos toinen kerran tyrii, niin siitä ei enää nouse mitenkään. Luultavasti kyse on enemmän kokemuksen puutteesta. Mietin, että tätä voisi ehkä tasoittaa sillä, että saisi pelin aikana esimerkiksi kerran laittaa vielä uuden pohjanappulan, tai aloittaa 6-7 pohjanappulalla.

Peli on joka tapauksessa melko nopea ja köykäinen, joten harjoiteltuakin varmaan tulee, ehkä sitten 20-30 pelin jälkeen voi jo jotain "osatakin". Nyt menee peli vielä siihen, että edes saa niitä palikoita edes johonkin. Ei pysty strategiaa edes ajattelemaan.

Kaksin aina kaunihimpi...ja lyhyestä virsi hhelevetirruma

Piitkästä aikaa otettiin erä Puerto Ricoa - nyt virallisella kaksinpelivariantilla. Kaksinpeli ei varsinaisesti kylläkään eroa normaalipelistä yhtään mitenkään, alkusetuppi vaan on erilainen. Ja tietysti molemmat pelaajat pelaavat 2 roolia kierroksella. Virallisessa variantissa ehdotetaan kyllä pelattavan 3 roolia per kierros, mutta BGGssä suurin osa tuntui tukevan kahden roolin tyyliä. Tämä tietysti tuo hiukan lisää rahaa peliin, kun (jos muistatte vielä), niin käyttämättömiä rooleja tuetaan yhdellä valuutalla kierroksen alussa.

Tohon liittyen, ite en muistanu juuri ollenkaan millanen peli PR on - aattelin, että se on vaan Juani tylsempänä. Mitä vielä! Sehän on aivan saakelin hyvä peli, enkä tajua yhtään miksi se on unohdettu kaapin pohjalle vuodeksi. Muistelen, että se kesti tosi kauan silloin kun sitä viimeksi pelailtiin, mutta taidettiin vähän olla alottelijoita kaikki sekä PRn parissa, että yleensä lautapelaajina. Eihän se todellakaan ole sieltä raskaimmasta päästä, vaan kyllä jos eilen meni Leo jo reiluun 2,5 tuntiin, niin ei Puertoon kyllä sen enempää voi mitenkään mennä. Marin kanssa kaksinpelinä meni ehkä 1,5 tuntia, ja siitä leijonanosa siihen, että Marin tavaili suomenkielisiä rakennusten nimiä.

Ehdottomasti nousi taas suosikkilistalle, ja korkeelle siellä. Tätä haluu lisää....lisää....

Kaksinpelejä

Marin kanssa otettu muutamana iltana pieniä headsuppeja. Pöydälle on on noussut tutuista peleistä Isis & Osiris ja Mhing. Uudemmista peleistä Tigris ja Euphrates, Mexica ja Gheos.

Vanhat tutut pitivät pintansa. I&O oli nopea ja tiukka kuten aina (pelattiin pari erää). Mhingistä otettiin semmonen versio, että Mhingiä ei saanut huutaa ennen kuin oli vähintään 8 krediittiä kasassa, millä peliin tuli sopivaa mielenkiintoa, ja pystyi kasaamaan isompaakin kättä vähän pidempään. Pelattiin 4 jakoa, ja krediittejä kerääntyi 8-10 joka kerta. Noilla tuli joka kerta 64 pistettä, joten tasan meni.

Tigris ja Euphrates ja Mexica toimivat molemmat tosi hyvin kahdella, eikä Analysis Paralysiskään vaivaa, kun pelistä tulee huomattavasti nopeampaa kahdella pelaajalla, ja omaa vuoroa pystyy vähän miettimään etukäteenkin. Näissähän on neljällä pelaajalla kummassakin niin paljon mahdollista tapahtua omien vuorojen välissä, ettei omaa vuoroa kovin tarkasti voi järkeillä valmiiksi. Molemmat menevät alle tuntiin kahdestaan.

Gheos oli mukava yllätys, vaikkei siitä ihan hirveästi vielä mielipidettä voi sanoa, koska ensimmäinen peli meni vähän ohi sääntöjä lukiessa ja ihmetellessä. Tosiaan Taren mainitsemaa Carcassonemaisuutta pelissä on jonkun verran, mutta vain jonkun verran, mekaniikat ovat tosi erilaisia kuitenkin, sillä omia ukkoja ei varsinaisesti laiteta ollenkaan kentälle, ja kaikki pelaavat periaatteessa kaikilla nappuloilla. Aika mielenkiintoinen tuttavuus. Varmasti toimii useammallakin pelaajalla.