Maanantaina oli väkeä kahteen pöytään asti.
Olohuoneen puolella pöytään ensin nostettiin Shogun, jota mä "vedin" kun olin se joka viimeksi oli pelannut ja vähän niinkuin osasi säännöt. Neljästä pelaajasta mulla oli siis 4-5 peliä alla, muilla yhteensä 1. Luulisin silti, että säännöt menivät oikein, mutta peli kesto ei ollut oikea, vaan taidettiin 3,5 painella. Peli eteni niin, että Mikko nappasi reilun johdon rakentelemalla ja pitämällä muut kuukartan yläoikealta poissa vahvasti. Muilla oli kärhämää keskenään ja jyväjemmareitakin vastaan. Itse sain pataani farmareilta oikien kunnolla. Kerran hävisin yhden farmarin revoltin, vaikka mulla oli 6 äijää puolustamassa!
Loppujen lopuksi Mikko sai pidettyä johtonsa loppuun asti, ja muut olivat suurin piirtein tasaisesti aina 6-8 pistettä parempaansa perässä. Ihan kiva peli, mutta tää pitää pelata puolet nopeammin. Nyt kyllä selkeästi aika kului siihen jumittamiseen ja järkeilyyn, ei ollut samaa havaittavissa mitä tässä blogissa aiemmin manailta ajan kuluminen vuorojen ulkopuolella tapahtuvaan tauhkaan.
Keittiön puolella pelattiin samaan aikaan Untergang von Pompeji, ja jossain vaiheessa alkoi Fabrikmanager. FM kesti kuulemma noin 3-4 tuntia kun pelissä oli vain 1 pelaaja, joka oli peliä aiemmin pelannut, eikä oikein tarkkaan muistanut hänkään sääntöjä. No eilen yliopistolla pelasin itsekin koko pelin tätä, ja meillä meni vajaa pari tuntia, vaikka oli 2 ensikertalaista.
Olohuoneessa vedettiin Shogunin jälkeen peli Notrea neljällä. Livepeliksi supernopea (alle puoli tuntia) valui meikäläiselle melkein 20 pisteen erolla. Huomaa, että treeneistä on ollut iloa.
Lopuksi vielä paikalla olleiden kesken pelattiin Mamma Mia!, jossa taas tuli niin hämäriä aineksi uuniin, ettei paremmasta väliä. Arvatkaa mikä oli avaruusaluksen pakosuutin?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shogun. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Shogun. Näytä kaikki tekstit
torstai 25. maaliskuuta 2010
maanantai 2. helmikuuta 2009
Kankaanpään peli-ilta #9
31.01.2009
Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.
Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.
Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.
Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".
Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31
Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.
Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.
Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.
Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!
Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".
Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.
Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.
Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33
Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.
P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!
Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.
Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.
Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.
Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".
Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31
Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.
Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.
Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.
Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!
Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".
Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.
Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.
Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33
Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.
P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Uusi kausi lyhyesti
Tähän voisi kerätä lyhyesti uuden kauden pelailut: eli kommenttiin vaan tolla Opan tyylillä mitä pelattiin, ketkä pelas, ja vaikka pisteet jos muistaa, niin saadaan tarkempi seuranta siitä mitä on tullut pelattua. Ei tarvi siis mitään romaania kirjottaa, mutta jos viittis ainakin sen mainita, mitä pelattiin ja montako kertaa.
Tähän mennessä:
Florence
1. Tapani, Opa, Jussi, Tare (Jussi voitti tasapisteillä)
2. Opa, Tare, Jussi, Mika (Opa voitti 2 pisteellä)
3. Tapani, Tare, Jussi, Ilkka (Tare voitti tasapisteillä)
Shogun
1. Tapani, Tare, Ilkka, Jussi (Tapani voitti 1 tai 2 pisteellä).
Guillotine
1. Tapani, Mari (Mari voitti)
2. Jarmo, Pete, Tapani (kaikille tasapeli)
3. Tapani, Harri, Jussi (Jussi taisi voittaa, muistaakseni)
4. Tapani, Heikki, Jussi, Pete (Heikki voitti?)
5. Tare, Heikki, Tapani, Jussi (Tare voitti?)
Black Monday
1. Jussi, Jarmo, Tare, Olli, Tapani, Pete (kuka voitti?
Race for the Galaxy
1. Tare, Tapani, Saku, Västilä (Tare voitti 74 pisteellä)
Tähän mennessä:
Florence
1. Tapani, Opa, Jussi, Tare (Jussi voitti tasapisteillä)
2. Opa, Tare, Jussi, Mika (Opa voitti 2 pisteellä)
3. Tapani, Tare, Jussi, Ilkka (Tare voitti tasapisteillä)
Shogun
1. Tapani, Tare, Ilkka, Jussi (Tapani voitti 1 tai 2 pisteellä).
Guillotine
1. Tapani, Mari (Mari voitti)
2. Jarmo, Pete, Tapani (kaikille tasapeli)
3. Tapani, Harri, Jussi (Jussi taisi voittaa, muistaakseni)
4. Tapani, Heikki, Jussi, Pete (Heikki voitti?)
5. Tare, Heikki, Tapani, Jussi (Tare voitti?)
Black Monday
1. Jussi, Jarmo, Tare, Olli, Tapani, Pete (kuka voitti?
Race for the Galaxy
1. Tare, Tapani, Saku, Västilä (Tare voitti 74 pisteellä)
tiistai 9. lokakuuta 2007
Shogun
Sunnuntaina 7.10. otimme 2 vuoden Shogunin poikain (minä, Tare, Jussi ja Mika) kans. Heti alkudraftissa kävi kaikille selväksi kuka tulee olemaan lähes mahdoton voitettava. Jussi sai 8:sta provinssistaan 7 osumaan kartan vasempaan reunaan vihreille alueille. Minäkin "sain" säkällä yhden provinssin keskeltä Jussin imperiumia, joka osoittautui epäonniseksi sattumaksi.
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Edelliseen tarkennusta
Sen verran korjaan Tapanin selvitystä tuosta meidän Shogun-sessiosta, että alkudraftissa oli kyllä 3 avonaista provinssia. Loppupisteetkin olivat todellisuudessa 53 - 50. Muuten tarina piti aika hyvin paikkansa.
Shogun kaksinpelinä
Torstai-iltana Jarmon kanssa kokeiltiin miten Shogun vääntäytyy kaksinpeliin. Geekissä oli 2-peli varianttiin ehdotus, jossa pelataan muuten kolminpelisäännöillä kuupuolella, mutta jätetään tummanruskeat provinssit kokonaan pois pelistä. (Kolminpelissähän jo muutenkin jätetään valkoisella reunuksella merkityt alueet pois). Aluksi siis yhdeksän provinssia ja 18 rahaa, ja muutkin asettelut kuin kolminpelissä.
Provinssit draftattiin kahdella avonaisella kortilla tai pakasta arvalla. Jarmo sai alueensa strategisesti mielenkiintoisesti. Provinssit olivat kartan keskikohdan molemmin puolin, ja aivan keskelle jäi muutama tyhjä provinssi. Minä taas keräilin kaksi eri keskusta, eli aivan kartan vasempaan ja oikeaan reunaan. Lähtökohtaisesti sain siis ehkä hiukan paremmat resurssit, mutta heti alusta oli selvä, että laajennusvaraa on huomattavan vähän.
Ensimmäisen vuoden aikaa tietysti keskityimme molemmat rakentelemaan suojia "rajoille" ja niiden taakse kulttuuria. Ensimmäisen vuoden pisteytyksessä olikin sitten tilanne muuten täsmälleen sama, mutta Jarmo oli napannut 2 provinssia enemmän itselleen. Toisen vuoden tiedettiin heti olevan leutotalvinen, joten valloittaa olisi voinut määrättömästi eikä riisista ollut huolta. Jarmo onnistuikin tässä projektissa paremmin, ja keräsi alueita niin huoletta, että oli jopa varaa hävitä lopussa yksi revoltti talonpojille.
Ennen toisen vuoden syksyä näytti siltä (ja laskinkin oikein), että tarvitsen melkoista tuuria, että all-in rähinäni onnistuisi, koska olin epäonnistunut parissa coinfliphyökkäyksessä sekä talopoikia, että Jarmoa vastaan. Jälkimmäinen tappio aiheutti sen, että jätin Hokin (paras alueeni) auki, ja Jarmo pääsi rokottamaan, joka johti siihen, että tiesin kahden rakennuksen Bingoni olevan hyökkäyksen kohteena viimeisen syksynä. Olisinkin tarvinnut melkoista tuuria säilyttämään nuo kolme pistettä, sekä samaan aikaan onnistumaan kolmen toiminnon Shinanokampanjassa (+1 armeija -> siirto ja kaksi eri hyökkäystä), millä vielä olisin pystynyt kampeamaan itselleni 3 pisteen voiton. Shinanorähinä onnistui kuin onnistuikin, mutta Bingosta en pystynyt pitämään kiinni, ja Jarmo vei odotetusti ja ansaitusti voiton. Rakennusenemmistöillä onnistuin kuitenkin pitämään eron siedettävässä 3 pisteessä.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja sopivassa paikassa tulee varmasti pelattua toistekin kahdestaan. Myös kolmen vuoden peliä voisi kokeilla. Tosin molemmat epäilimme, miten rahat ja armeijat riittäisivät, sillä kahden vuoden pelissäkin molemmat olivat kummallakin välillä nollassa. Peliaikaa vilkuilimme hiukan. Drafti kesti 10 min, ensimmäinen vuosi 45 min ja toinen vuosi tasan tunnin, joten alle kahteen tuntiin puristettiin.
-------
Pelaajat:
Provinssit draftattiin kahdella avonaisella kortilla tai pakasta arvalla. Jarmo sai alueensa strategisesti mielenkiintoisesti. Provinssit olivat kartan keskikohdan molemmin puolin, ja aivan keskelle jäi muutama tyhjä provinssi. Minä taas keräilin kaksi eri keskusta, eli aivan kartan vasempaan ja oikeaan reunaan. Lähtökohtaisesti sain siis ehkä hiukan paremmat resurssit, mutta heti alusta oli selvä, että laajennusvaraa on huomattavan vähän.
Ensimmäisen vuoden aikaa tietysti keskityimme molemmat rakentelemaan suojia "rajoille" ja niiden taakse kulttuuria. Ensimmäisen vuoden pisteytyksessä olikin sitten tilanne muuten täsmälleen sama, mutta Jarmo oli napannut 2 provinssia enemmän itselleen. Toisen vuoden tiedettiin heti olevan leutotalvinen, joten valloittaa olisi voinut määrättömästi eikä riisista ollut huolta. Jarmo onnistuikin tässä projektissa paremmin, ja keräsi alueita niin huoletta, että oli jopa varaa hävitä lopussa yksi revoltti talonpojille.
Ennen toisen vuoden syksyä näytti siltä (ja laskinkin oikein), että tarvitsen melkoista tuuria, että all-in rähinäni onnistuisi, koska olin epäonnistunut parissa coinfliphyökkäyksessä sekä talopoikia, että Jarmoa vastaan. Jälkimmäinen tappio aiheutti sen, että jätin Hokin (paras alueeni) auki, ja Jarmo pääsi rokottamaan, joka johti siihen, että tiesin kahden rakennuksen Bingoni olevan hyökkäyksen kohteena viimeisen syksynä. Olisinkin tarvinnut melkoista tuuria säilyttämään nuo kolme pistettä, sekä samaan aikaan onnistumaan kolmen toiminnon Shinanokampanjassa (+1 armeija -> siirto ja kaksi eri hyökkäystä), millä vielä olisin pystynyt kampeamaan itselleni 3 pisteen voiton. Shinanorähinä onnistui kuin onnistuikin, mutta Bingosta en pystynyt pitämään kiinni, ja Jarmo vei odotetusti ja ansaitusti voiton. Rakennusenemmistöillä onnistuin kuitenkin pitämään eron siedettävässä 3 pisteessä.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja sopivassa paikassa tulee varmasti pelattua toistekin kahdestaan. Myös kolmen vuoden peliä voisi kokeilla. Tosin molemmat epäilimme, miten rahat ja armeijat riittäisivät, sillä kahden vuoden pelissäkin molemmat olivat kummallakin välillä nollassa. Peliaikaa vilkuilimme hiukan. Drafti kesti 10 min, ensimmäinen vuosi 45 min ja toinen vuosi tasan tunnin, joten alle kahteen tuntiin puristettiin.
-------
Pelaajat:
- Jarmo
- Tapani
- Shogun - Jarmo 40 - Tapani 37
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)