Kauden aloitusta

Pelailtiin Heidin kanssa parina iltana BSWssä muutama erä Domia, Pingwiniä ja Carcassonnea. Markkukin pariksi peliksi tuli messiin. BSWssä olisi tarjolla nykyään myös 7 wonders, jota voisi siis isommallakin porukalla pläiskiä.

Livenäkin pelailtiin Kpäässä muutama erä San Juania ja tietysti puhelimella on tullut pelattua Androminionia joku 800 miljoonaa kertaa.

Innostusta siis on taas, joten jokohan pian saataisiin porukkaa kasaan BSWhen tai jopa livepeleihin?

Alkemiasshegookatto HÄÄ!!!

Hei.

Lautapelifiin joulukalenteri kaupitsi 16. päivän tarjouksenaan Dominion:Alchemyä 16 rahan hintaan. Poikuin kanssa päätimmä panna pystyyn kimppa ja tilata pokkana lisurin lisäksi vielä perusdomin peruspoksin perusversio hintaan -15%. Tai siis oikeastaan tää meidän kimppa meni suurinpiirtein näin:

Harri: *kuluttaa työpäivää selaillen lautapelit.fi:ä* Olispa ny joulukalenteris Domi, olis ny, olis ny, olis ny... JES! EI! Se onki lisäosa. Tai siis juu! JES! Mitäs se peruspeli sitte kustantais? JES! Alennusprosentti! SAMI!!!
Sami: *keskeyttää miljoonatilausneuvottelupuhelun* Njaoo?
Harri: Siä olis lautapelitpistefis perusdomi ja alkemia alennuk...
Sami: Katotaas... joo... mh-m... postiosoite... tilattu.
Harri: Tilasit sitte. Mut ku mä vähä järkeilin että...
Sami: Kimppa.
Harri: ..nii, mutta entäs Markku?
Sami: Mukana.
Harri: Aha, no pitäiskö sille kuitenki ilmottaa?
Sami: Eäh.
Harri: No jos mä ny kuitenki... *Digsbyilee Markun suuntaan* Oot mulle ja Samille sitte velkaa.
Markku: Paljoko?
Harri: 16,20€
Markku: Tonnin mä oon yleensä antanu.
Harri: Sekin käy.
Markku: Kiva. Kuulemiin.
Harri: Haluatko edes tietää miks oot velkaa?
Markku: Asioilla on tapana järjestyä. Luotan teihin.

OOOLI SE HUONO LUOTTAMUS. Seuraavana ehtoona, eli eilen, päästiin jo mättään alkemiasekoo. Dominoili!

Katotaas sitte vähä mitä oltiin mieltä ja mitä koettiin ja nähtiin ja näin ja pois ja päin. Lukijan on varmaan helpotuksen vuoksi parempi ottaa kertomukseni rinnalle alkemiakortit näkyviin kukin tästä: DOMINION:ALKEMIAN SUOMENKIELISET KORTIT KUVINA

Alkemian teemana on pullottelu. Mukana on siis erikoisvaluutta, eli potion, eli rohto, eli pullo. Teeman hengessä meillä olikin Samin kanssa oma pullo mukana. 10/12 Alkemian valtakuntakortista vaatii ostettaessa perushintansa lisäksi pullon. Toinen noista kahdesta "pullottomasta" kortista kuitenkin pelatessa keinottelee pulloilla. Vain siis yhdellä lisurin korteista ei ole pullojen kanssa (välttämättä) mitään tekemistä. Kyllä pullo hyvä on.

Pelattiin kaksi erää. Suositus kait on että jos setuppiin valikoidaan alkemiakortteja, olisi oikea määrä 3-5kpl. Ensimmäinen päätettiin vetää suhteessa 4alkemia/6perus, johon arpoutui:

Yliopisto
Oppipoika
Apteekkari
Alkemisti
Seikkailija
Raatihuone
Kaivos
Koronkiskuri
Takomo
Valtaistuinsali

Tässä oli korttien perusteella selkeä haju: Rahaa, rahaa, läänejä. Etenkin peruskortit olivat omiaan vahvistamaan tätä hajua. Tämä hieman nakersikin alkemiakorttien viehätystä. Näistä ainoastaan Alkemisti oli käyttökelpoinen, oikeastaan jopa ryötäs, tähän setuppiin.

Alkemistilla oli tosiaan kiva napsia lisäkortteja- ja toimintoja, varsinkin valtaistuinsalittamalla. Kaiken huipuksi, jos vielä löytyi pöytään pullo, sai Alkemistin poistaa nostopakan päälle ja seuraavalla kierroksellakin peliin. Itsellä kävi jopa sellainen tuuri, että pelissä oli kaksi alkemistia ja pullo, mikä tiesi kahden alkemistin preesenssiä seuraavassakin kädessä. Kyllä pullo hyvä on.

Yliopistoa taisi käyttää ainoastaan Sami. Kortti antaa +2 toimintoa ja mahdollisuuden ottaa max 5 rahan hintaisen toimintakortin (Huom! Kortin pitää olla sellainen, jonka hinta on pulloton). Juhlien tai sen sellaisten kanssa tämä varmaan juhlisi, mutta ei oikein tässä setupissa.

Oppipoika suo lisätoiminnon, tuhoaa kortin ja antaa nostaa tuhotun kortin hinnan verran kortteja. Pullollisesta kortista vielä 2 lisäkorttia. Eli esim. Alkemistin tuhoamalla +5 korttia. Näitä ei tainnut käyttää kukaan. Tai no, Harri saattoi käyttääkin, sillä tuhoamispakasta löytyi yksi Seikkailija. Olisi varmaan pelin edetessä ollutkin ihan käyttökelpoinen, jos vain peli ei olisi ollut niin nopeasti ohi. Tämä kortti varmaan toimii hienosti yhteistyössä Yliopiston kanssa, Yliopisto kun tehtailee kortteja ja oppipoika tuhoaa, mutta kuten sanottua, se olisi vaatinut kinkkisemmän ja pidemmän erän, että olisi lähtenyt sellaista testimielessä kokeilemaan.

Setupin kenties turhin alkemiakortti oli Apteekkari. Sillä ei tiemmä juuri muuta tekoa ole, kuin alkupelissä, jos silloinkaan. Eipä tainnut tässä erässä edes ostaa kukaan, varsinkin kun kuparille oli tarjolla tehokas tuhoamiskoneisto.

Peli ratkaistiin siis Läänikilpajuoksulla, jonka voitti Harri. Pisteet taisi mennä Harrille 36, mulle 30 ja Samille vähän vähemmän. Samin tuuri ei oikein ollut onnekasta, kädessä oli monasti vain 7 rahaa, eli läänitykset harmittavasti karkailivat muiden pakkoihin.

Toinen erä päätettiin vetää sitten suhteessa 5/5 ja hieman kinkkisemmillä alkemiakorteilla. Edellisestä setupista mukaan jäi vain säälistä Apteekkari, jolle päätettiin antaa lisämahdollisuus. Arpa puhui katkeraa kieltään ja huomasimmekin pian, että erästä olisi tulossa hekumallinen:

Apteekkari
Yrttikauppias
Viisasten kivi
Apuolento
Golem
Noita
Kellari
Puutarha
Kylä
Kansleri

Kaksi kiroamiskorttia, eikä yhtään vastavetoa/tuhoajaa. Kellari tosin hieman helpottaisi pakan pläräämistä. Pelissä myös Puutarha, jolla kiroukset voi kääntää voitoksi.

Apuolento (lol) oli kätevä pikkunoita, joka edesauttoi kirouspakan katoamista alta aikayksikön. OIkeastaan jopa parempi kuin noita, kyllä itse ainakin otan mieluummin +1kortti+1toiminto, kuin +2 korttia (ellei sitten noitaa ole ensin kylitetty tai jotenkin muuten jalostettu).

Apteekkari oli tässä erässä käytännöllisempi kuin äsköisessä, mutta tässäkin se jäi pahasti mielenkiintoisempien korttien jalkoihin. Sami taisi kerran sen avulla pelastaa itselleen läänin, mutta muuten jäi näkymättömiin.

Yrttikauppias on suht mehukas pullottomaksi halpiskortiksi, ei niinkään lisäoston ja -rahan ansiosta, vaan sen, että yhden käyttämänsä rahakortin saa viedä takaisin nostopakan päälle. Kätevää, esimerkiksi jos pakan päälle löytyy pistettäväksi kultaa. Pullokin käy, mutta kaiken mieluiten...

Viisasten kivi, joka oli varsinkin tällaiseen setuppiin rietas. Nosto- ja poistopakan korttien lukumäärä per 5 on yhtäkuin viisasten kiven valuutta-arvo. Tässäkin, kun puhuttiin helposti 30-35 kortin pakoista, niin kivi oli yhtäkuin 6-7 rahaa. Eijjys. Niin sitä vaan kirottunakin vedellään läänejä. Viisasten kivi toimii siis vähän niinkuin puutarha, mutta puhutaan rahoista. Nyt vasta jälkeenpäin huomasi, että esim. setupissa mukana ollut kansleri olisi nopeuttanut viisasten kiven jälleenkäteytymistä. Ei siis yhtä nopeasti kuin Yrttikauppias, mutta kuitenkin.

Viides ja viimeinen alkemiakortti oli Golem, jolle jäi tällä kertaa uhrin osa. Kaikki sen halusivat kyllä ostaa ja hyödyllinenkin se olisi varmasti ollut (plärää nostopakkaa, kunnes nostat kaksi toimintoa ja pelaa ne. Huom. Pelaa!! Se oli käsky. Poista muut nostetut kortit). Sillä olisi kätevästi skipitieerannut kirouksia, mutta myös pahimmassa tapauksessa isoja rahoja. Mitään "vaarallisia" toimintoja, joiden vuoksi pelaamispakko olisi pelottanut, ei kuitenkaan tässä setupissa ollut. Mutta niin, aina oli joko liian vähän tai liikaa rahaa Golemin ostamiseen, joten se sai luvan jäädä odottamaan suotuisampia olosuhteita.

Vaikka peli loppuikin Läänien ehtymiseen, kesti se silti oman aikansa. (Tapanille: Ei, en muista tarkkaa aikaa). Olisi kuitenkin kestänyt huomattavasti pidempään ilman Viisasten kiveä. Minä ja Sami saatiin pakkamme ylittämään 40 korttia, mutta koska itse sain 4 puutarhaa Samin yhtä vastaan, meni voitto meikäläiselle: 46 pistettä. Samilla 38, Harri 28. Harrille valkeni Viisasten kiven ryöttämyksellisyys auttamattomasti liian myöhään.

Oli muuten harvoja pelejä, jossa Kylät jäi ostamatta, saati pelaamatta, saati kombottamatta.

Vuoroaan jäivät siis vielä odottamaan kaikkein seoimmat kortit: Riivaus ja Ennemalja, sekä Transmutaatio ja Viinitarha. Näistä kenties lisää myöhemmin.

---

Pelasimme vielä illan päätteeksi pari erää Fairy Taleä, sisäistyttääksemme Samin peliin lopullisesti. Onnistuihan se. Eka erä meni keekoillessa ja pisteitäkin tuli, mutta toisessa erässä Sami painoi raakaa tehtäväsettiä ja oli ylittämässä 50 pistettä. Pelin viimeisellä kortilla kuitenkin SEKÄ minä ETTÄ Harri pelattiin pilailukortti, joka kääntää kaikilta punaisen nurin. Mulle se maksoi 2p, Harrille 9p ja Samille 14p. Voitto siis mulle 40p, Sami 36p ja Harri vähä vähempi.

Seppo Merilokki

Toinen peli, minkä hankin lautapelit.fin joulualesta. Myös korttipeli, jokusella pahvisella merkillä höystettynä. Pelasimme ehtooyöllä yhden pelin ryhmällä Minä, Viona, Markku, Sami.
Idea banaanin kuoressa:
1. Jaetaan kortit tasan pelaajien kesken.
2. Ensimmäisellä vuorolla tehdään tikkiennuste, eli otetaan värikkäitä pahvin paloja sen mukaan mitä tikkejä uskoo tekevänsä. Yksi pelaaja voi vaihtoehtoisesti ottaa sabotöörin, jonka tehtävänä on ainoastaan söheltää muiden tikkejä.
3. Pelataan korteilla tikkiä ja yritetään päästä omista nappuloista eroon ja samalla yritetään olla voittamatta tikkejä mitä EI ole ennustanut voittavansa.
4. Lasketaan pisteet. Nolla on paras. Pelissä ei voi saada plussapisteitä. Yritetään siis saada mahdollisimman vähän miinusta.
5. Pelataan niin monta kierrosta kuin on pelaajia ja lasketaan kierrosten pisteet yhteen ja nähdään kuka saa olla miestä.

Meillä pisteet meni seuraavasti:
Markku -14
Viona -16
Harri -20
Sami -23

Yhteenveto
Kukaan ei haukkunut peliä ihan suohon, joten oli se ihan kiva. Ainut mikä aiheutti hämminkiä pelin aikana oli tikkisäännöt, eli mitä korttia saa pelata ja mitä korttia on pakko pelata. Tikin luonteeseen kuuluu tietynlainen luottamusaspekti; omia kortteja ei näytetä muille, mutta kuitenkin on pakko tunnustaa väriä(maata) jos pystyy.
Tärkeimpänä juttuna pidän kuitenkin sitä että Sami ei voittanut.

(Seppo Merilokki = Steven Seagal = Sieben Siegel = 7 Signum)

Menolippu Korttipeli

Harri hommas joulumarkkinoilta tämmösen. Toissaehtoona vähä katteltiin säännöt läpi ja koitettiin pari vuoroa että päästiin jyvälle. Eilen olikin sitten vuoro täysmittasen nelinpelin, ku mukaan saatiin mun ja Harrin lisäks tavisedustajat Viona sekä Sami "Migreeni" Viitasalo. Paljon kriittisempi ei puolueeton maallikkoraati enää tuosta voisi olla.

Sitten itse pelin kuvaukseen. Tässä vaiheessa oletan, että lukija tuntee pääpiirteissään normaalin Menolipun säännöt ja idean, joten yritän pidättäytyä yksityiskohtaiselta selostukselta. Tai no, itse kyllä olen pelannut vain Menolippu Eurooppaa, en perusperusversiota, mutta luulisin että nuo ovat kuitenkin luonteeltaan suurinpiirtein samanlaiset. Seuraavassa siis ratkaisevimmat erot korttiversion ja lautaversion välillä.

Menolippu Korttipelissä ei siis jostain syystä ole pelilautaa, vaan koko homma pyörii pelkkien korttien varassa. Alkuasetelmassa jokaiselle pelaajalle jaetaan yksi veturikortti eli "jokeri", seitsemän random junakorttia (joiden mukana voi siis luonnollisesti olla lisää jokereita), sekä kuusi menolippua, joista on pidettävä ainakin yksi (hylätyt liput sekoitetaan takaisin lippujen nostopakkaan).

Pelaajan vuoro on lähestulkoon samanlainen normiversion kanssa, eli valittavana on:
1) junakorttien nostaminen: 2kpl pöydästä tai nostopakasta, veturikortin ottaminen pöydästä vie 2 nostoa, jne jne.
2) Menolippujen nostaminen: nostetaan 4, joista ei ole pakko pitää yhtään. Hylätyt liput laitetaan takaisin menolippupakkaan, pakan pohjalle.
3) Junakorttien pelaaminen varikolle: Selkeyden vuoksi puhuimme korttien laittamisesta "pöytään". Tämä vaihe korvaa normipelin palikoiden asettelun laudalle.

Pelin kortteja:

Kuvassa vaunuja (oranssi, vihreä, musta,), veturi, menolippu ja loppubonusmikäliekortti, jolla ei ole muuta tekoa, kuin lopun pistelaskussa (lisää tuonnempana). Menolippukortista näkyy, mitä reitin suorittamiseen vaaditaan. Esim. kyseinen 22 pisteen Seattle-Miami vaatii mustan, valkoisen, kaksi punaista ja oranssin.

Vaihtoehto 3), eli junakorttien pelaaminen varikolle (pöytään) tapahtuu siten, että pelaaja voi laittaa kädestään varikolle JOKO kaksi tai useampi samanväristä junakorttia (myös jokerivetureita, kuitenkaan kaikki eivät saa olla vetureita) TAI kolme eriväristä junakorttia (ei vetureita).

Varikolle EI saa pelata sen värisiä junakortteja, joita pöydässä jo jonkun muun varikolla (mukaanlukien oma) on, PAITSI JOS laitat enemmän kyseistä väriä kuin jollakulla jo varikollaan on. Tällöin tapahtuu junaryöstö, ja kaverin kaikki sen väriset kortit lähtevät varikolta VVVVI... myös kyseisenä värinä pöytään pelatut veturikortit.

Siellä joku jo saattaa ihmetellä kortinpelaamisen vaikeutta, mutta ei hätää. Pelaaja saa aina vuoronsa alussa asettaa yhden jokaista varikollansa olevaa väriä raiteille. Selkeyden vuoksi puhuimme korttien laittamisesta "pöydästä" "turvaan". Raiteille asetetut kortit laitetaan yhdeksi pinoksi kuvapuoli alaspäin. Tämän jälkeen kyseisiä kortteja ei saa enää katsoa, vaan pitää olla jokseenkin perillä, mitä kaikkea raidepakkaan on kerääntynyt. Tällä tavalla kortit siis "kuluvat" pöydästä muutenkin kuin ryöstelemällä.

Kun junakorttien nostopakka ehtyy, saavat kaikki pelaajat vielä yhden vuoron. Kolmin- ja vähemmänpelissä peli loppuisi tähän, mutta nelinpelissä lasketaan välipisteet ja pelataan vielä pakka toistamiseen loppuun. Välipisteytyksessä pelaajat katsovat, mitkä lipuistaan he saavat valmiiksi raidepakkansa korteilla. Veturikorttia voi siis tässä vaiheessa käyttää minä tahansa värinä, ei ole merkitystä minä värinä se pelattiin pöytään.

Valmiit reitit laitetaan sivuun ja keskeneräiset pysyvät piilossa. Miinuksia ei vielä tässä vaiheessa tule. Käsikortit jäävät käteen, mutta kaikki muut junakortit (pelaajien raidepakat ja varikolla olevat kortit) sekoitetaan uudeksi nostopakaksi. Pelaajille jääneiden käsikorttien lisäksi jaetaan kaikille vielä neljä käsikorttia ja peli jatkuu normaalisti, kunnes nostopakka loppuu toistamiseen. Seuraa loppupisteytys.

Loppupisteytys tehdään samaan tapaan kuin välipisteytyskin, paitsi että nyt myös keskeneräiseksi jääneet reitit tuottavat miinuspisteitä arvonsa verran. Lisäksi pelaajat saavat loppubonuksia ns. suurkaupungeista. Suurkaupunkeja on kuusi: Miami 8p, Seattle 8p, Dallas 10p, Chicago 12p, Los Angeles 12p ja New York 15p. Pelaaja(t) jo(i)lla on lopussa enemmistö kunkin kaupungin sisältäviä reittejä, saa kyseisen kaupungin bonuspisteet.

Peli oli ihan jees. "Yhden pakan" kolminpelin keston pitäisi olla n. 30min, joten "kahden pakan" nelinpelin pitäisi kaiketi sujua reilussa tunnissa. Meillä meni kolme ja puoli (klo 00.00-03.30). Olkoonkin, että peli sisälsi paljon välifernettä, sillä Mäen perheessä ei vain voi saada yhtäjaksoista pelirupeamaa aikaiseksi millään, edes keskellä yötä.

Ekan testikerran perusteella pelissä tuntui olevan ihan myös ideaakin. Erityistä päänvaivaa tuottaa "sinetöity" raidepakka ja varsinkin sinne laitetut jokerikortit. Tämä siksi, koska raidepakkaan ajautuu väkisinkin ns "turhia" kortteja, joita ei tarvita mihinkään reittiin juuri sillä hetkellä. Siinä sitten jos mielessään ajattelee valmistaneensa jonkun reitin jokerikortin avulla esim korvaamalla yhden valkoisen, ja myöhemmin tulee raidepakkaan "turha" valkoinen, ei välttämättä muistakaan, että nyt pakassa on yksi "käyttämätön" veturi.

Esim. Harri ei eilen saanut ihan sellaista optimaalista tasapainoa lippujensa ja raidepakkansa välillä, sillä hänelle jäi raiteille KOLME käyttämätöntä veturia. Harri olisi siis voinut huoletta ottaa vielä minkä tahansa "kolmen pallon" menolipun.

Tuloksista sen verran, että on tuo Sami ihme jätkä. Vie neitsytpelejään kovalla prosentilla. Nytkin selkeä voitto pistein 153. Muut: Harri 126, Viona 121 ja mä 94. Sami ja Viona tajusivat yllättäen (tai tuurilla) myös loppubonusten keräämisen, sillä molemmat veivät nimiinsä 3 suurkaupunkia. Ainakin Sami väitti ihan oikeasti yrittäneensä parasta kaupunkia, eli New Yorkia ja sen 15 pistettä, jonka voittikin neljällä reitillä meikäläisen kolmea vastaan. Lisäksi Samille vielä Vionan kanssa jaettu Chicago ja Miami.

Maallikot pelasivat (lähes) nurisematta pelin loppuun asti, joten pelin täytyi olla hyvä. Sami nyt valitti taas näitä kaiken maailman aivokasvaimia, palavien höyhenten hajua ja pisteli siinä pelin lomassa poskeensa kaksin käsin ibumaxia ja punaviiniä. Itse peli ei kuitenkaan juuri kritiikkiä saanut. Tuli sieltä muutama sana analyyttistä jälkipeliäkin. Vionakin innostui aina enemmän sitä mukaa mitä pitemmälle peli eteni. Luulen että pelaamme toistekin. Itsekin perustin ihan sillai joo, vaikka päin &#¤"%$ menikin.

Lautapeliturnauksen jälkihöyryjä

Niin, jossain vaiheessahan en edes ollut tulossa koko geiminkeihin, mutta kun peliohjelma oli ok ja seurassakaan ei valittamista, plus että Tapani pakotti, niin siitä se ajatus sitten lähti.

Noudatetaan edellisten turinoitsijoiden kaavaa ja mennään peli kerrallaan.

Der Untergang von Pompeji

Mä olin tätä pelannu aikasemmin kahdesti, ehkä jopa kolmesti, joten tiesin mistä oli kyse. Muutenkin tämä oli varmaan turnauksen helpoin peli, joten vaikka viime kerrasta oli aikaa, niin ei tämän kanssa hukassa oltu. Muistaakseni aikasemmissa peleissäni oon saanu hyvin ukkoja kentälle, niin tälläkin kertaa. Tosin määrä ei aina voita laatua ja se tuli tässäkin pelissä taas todistettua. Ukkoja oli juu, mutta huonoissa paikoissa keskikaupungilla. Tällä kertaa voiton veikin Jamon optimalistinen minimalistitaktiikka, yhden erolla Tapaniin ja muhun. Mulla tosin enemmän paloja ku Tapanilla, eli olin kolmas. Santtu jäikin sitte ryöttäästi, kolmen erolla meihin. Yhtään omenia en saanu, joten omalta osalta en päässy toteuttaan tuota "burn the red tokens" -sääntöä, ku santtu taas repi olikoseny kolme omenia peräperää. Jep, turnaus oli avattu, ei häävit pisteet, mutta peli oli mukava.

Dominion

Mitenkään ketään väheksymättä, niin tähän osui mulle ainakin etukäteen turnauksen helpoin poolijako. Heikillä ei tiemmä kokemusta liiemmälti ollut ja Marille tuotti pelaamattomuuden kanssa lisäongelmia suomenkieliset kortit. Päävastustajani oli siis Santeri, enkä häntäkään pitänyt juuri minään. En edes muista, mitä kaikkea setuppiin kuului, sillä kortit oli musta katsoen väärinpäin ja niistä suurin osa sellasia, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Nytkin meikäläisen pakassa taisi toimintakorteista kiertää vain kuparintuhooja ja kellari. Hopeaa oli vaikka muille jakaa ja kultaa vain yksi. Muiden raatihuoneet onneksi auttoivat lisärahojen nostossa. Tällä konstilla saatiin läänienemmistö, vaikka Santun kanssa kovaa kilpajuoksua lopussa käytiinkin. Ja Marin tekstiä hieman korjatakseni: kyllä kaikki varmaan huomasivat, että mä niitä läänejä sieltä aloin napsimaan ku niillä aina pläiskin kaikkia naaman päälle pirunaurun kera. Santtu vaan oli ainoa joka pystyi tekemään asialle jotain. Heikki yritti kellarikomboja ja Mari nättiä hymyä, mutta ei auttanut. Voitto siis mulle ja tulipa nähtyä domisetuppi ilman kappeleita ja/tai gardeneita. Turnaus sen kuin paranee.

Onko tän nimi oikeasti Menolippu Eurooppa

Sitten tulikin heti vuoroon turnauksen ainoa peli, josta ei minkäänlaista kokemusta saati kuvaa, paitsi tyhmä nimi. Noh, perusteet olivat onneksi pompeiji-tasoa, eli hyvin yksinkertaiset. Pelasinkin sellaista ekakertalaisen seiftiä, että tein vain usean helpon reitin ja kortteja otin sitä mukaa kun oli tarve. Lopussa se ei kuitenkaan riittänyt mihinkään ja peli voitettiinkin täysin päinvastaisella katsantokannalla, eli korttiarsenaalin ylitykityksellä ja parilla ääryysreitillä. Peli itsessään oli kuitenkin kiva, vaikka pistesaalis taas heilahtikin pohjalukemiin.

Ruokatauko

Ennen seuraavaa rykäsyä pidettiin lyhytmuotoinen tauko syömistä tai muuta henkilökohtaista huoltoa varten. Käväisin siinä välissä tos noin, ja paluumatkalla iski saakelin huono olo, joka koveni sitä mukaa mitä lähemmäks pelipaikkaa lähenin. Ovesta astuessani havaitsin syyn, siellä oli pöydällä Ricochet Robots. Meinas tulla DDDENF. Onneks se oli kuitenkin pelailtu jo mun poissaollessani, ni pystyin pidätteleen. Et sä silti pelaa taukopelejä lautapeliturnaukses.

Our Lady

Pohjalta pääsee VAIN ylöspäin, joten tästä napattiin turnauksen toinen neljän pisteen potti. Pienoisena yllätyksenä kuitenkin, sillä etukäteen kuvittelin tämän olevan Taren suvereeni näytös. Suurin voitontekijä oli varmaan josain vaihees B-vaihees sekoteko 6 äijää puistoon, täysnotre ja nopea irtopistetehtailu ennen ku rutto tuhos pisnekset. Lopussa sitten tasaisesti pisteitä sieltä sun täältä, mikä auttoi kahden pisteen eroon Taresta. Tare veti taas sitä optimipeliään, eli aina oli ajoitukset kohdillaan lahjomisiin, mutta tällä kertaa tais touhu kaatua huonoon puistopisnekseen ja pienen rahan Notreihin, jotka huntattiin pois aika hyvin, etenki Santtu piti siitä huolen. Heidikin oli ilmeisesti juonessa mukana ja jotakuinkin pidätti Tarelle edulliset kortit.

Race for the Galaxy

Vastassa Jamo ja Tare - 'ärjes! Ei toivoakaan. Marilla sentään vielä vähemmän ku mulla. Kuten edellistä edellisen blogistin blogauksesta käy ilmi, Jamoa vielä hellittiin pelin parhaalla alotuksella. Jännitys meni siis kättelyssä, vaikka Tare parhaansa yritti ja hyvä olikin. Vaikka mäkin pelin idean ja mekaniikan tunnenkin ja mattilan kaiken ku näen ni morjestan, ni kokemuksen taso, Jamo ja minä, ei ollu SSSAMA. Tiettarireiskalla joskus tulee itteänsä kidutettua, mutta sen se tekoäly ei oo inhimillinen. Tällä kertaa olin alussa pakotettu raakaan ruskeispisnekseen ja vaikka loppuvaiheessa tradella tulikin ekstrakorttia ekstrakortin perään (parhaimmillaan 19 korttia kädessä ennen discardia), niin en saanut juuri mitään aikaiseksi. Ainoan (hyödyllisen) ?-deven sain vasta viimeisellä vuorolla. Tein vaan surkeita valintoja ja aina kun sain jonkun hyvän kortin, niin olin heittänyt pois sille edulliset kaverit edellisvuorolla.

Fairy Tale

Tämä oli mulle turnauksen toiseksi epätutuin peli. Takana vain yksi pelailu, mutta onneksi suhteellisen vähän aikaa sitten, joten se riitti pääsemiseen nopeasti jyville. Tässäkin joutui Jamon kanssa samaan pöytään, mutta ei sitä vaan aina tajua hävitä vaikka kuuluis. Todennäköisyydet oli tällä kertaa mun puolella ja raakasti Jamoa vastaan, kuten Jamon omasta postista käykin ilmi, hunttaamiset sun muut. Heikki ei ilmeisesti tajunnut antavansa mulle hyviä kortteja ja Jamo ei ilmeisesti pystynyt olemaan antamatta mulle hyviä kortteja. Siinä sitten kun sain vielä jaoissa kaiken maailman 9p pariskuntia, joita on pakassa vain yksi, niin kolmen erän rotla meni sitten mulle. Rupesin muuten tykkäämään tästä pelistä paljon. Pitäisköhän sitä oikein saakurivie hommata ittellekki ku lautapelit.fi kaupitsee joulutarjouksena 7€:lla.

Puerto Rico

Tässä vaiheessa jo viimeistään kokonaistilanne oli selvä. Jamo oli ylivoimanen ja Tapanin kaula muhun oli kaksi pistettä. Eli jos Tapani olis ollu puertossa viiminen, niin mun olis pitäny olla vähintään kakkonen. Melko mahdoton tehtävä, kun pöydässä vielä lisäks Tare ja Heikki. Ounastelinkin että osakilpailuvoitosta taistelevat T ja T kun taas jumbosijasta M ja H. Jäsen H pelas kuitenkin hienosti, ja vaikka Taren ylivoimaa ei uhannut mikään, niin nappasi siinä kakkossijan ennen Tapania, josta itse jäin 5p päähän. Tässä oli varmaan peli, jossa pöytien ero oli kaikkein suurin. Meidän voittajalla oli samat pisteet kuin toisen pöydän jumbolla. Lisäksi voittajien ero oli 10p ja heidän parhaan ja meidän huonoimman ero oli 32p! Taisi siis naapuripöydässä olla meno melkomoista hurlumheitä, kun taas meillä kyttäiltiin ja kyräiltiin, eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään. En tiä, tässä kyllä jo iski väsy ja kyllästys muuten niin hienon rupeaman jälkeen.

Kuten jo siinä pelin lopussa sanoinkin, niin mulle Puerto on siitä erikoinen peli, että mitä enemmän sitä pelaa, sen vähemmän siitä tykkää. Miten sen sanois, Puerto vaikuttaa jotenkin sellaiselta peliltä, että sen voi "opetella ulkoa". Pelin ratkaisevin randomelementti tulee lähinnä toisten pelaajien valinnoista, eli rooleista. Siksi Puerto onkin mukavaa aloittelijaporukalla, kunnes joukossa alkaa olemaan pelaajia, jotka osaavat ennustaa heikompien pelaajien siirrot. Voisin kuvitella, että pelkkien propelaajien kesken peli menee kaavamaisesti ilman hengähdystaukoja, vähän kuin nopeusshakissa, vaikka tottakai tuon tason pelaajat varmasti jo osaavat pelata ennakoimattomasti. Tai no, osaanhan minäkin pelata ennakoimattomasti, mutta en siten, etteikö peli menisi vituiksi. No kuitenkin, yksikään peli, jossa voitto menee tietyllä todennäköisyydellä tietyn aloituspaikan pelaajalle, on sadan prosentin todennäköisyydellä peli, joka ei minuun pure. Minuun puree raaka random, johon pitää sopeutua (Truuti, Yspahan, ym ym). Kyllä mä silti Puertoa edelleen pelaan aina kun tarvis, mutta fanittamaan en ala.

Yhteenveto

Sijat oli aikamoista vuoristorataa: 3.,1.,4.,1.,3.,1.,4. Riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, mikä on ihan sillai joo. Ylipäätänsä turnauksesta sen verran, että kymmenen tuntia lautapelejä on raaka rykäisy jo sellaisellekin, joka tykkää lautapeleistä. Ihan oikeasti. Itse luulin siinä aamusella, että noutaja tulisi jossain vaiheessa, mutta itse asiassa touhu olikin todella mukavaa, eikä ajan kulua huomannut. Tähän vaikutti todella suuresti pelivalikoima, onneksi siis äänestäjät osasivat asiansa, sekä peliseura, olihan mukana Glögi-Santerikin, tosin ilman viihdetippoja tällä kertaa. Puerton aikana rupesi kyllä silti jo hiukan ramoon ja muukin porukka vähän hyytymään, mutta kyllä tällaista ihan mielellään ottaisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä kuitenkin sen Puerton verran lyhyempänä.

Lopuksi vielä kiitokset glögistä ja kahvista, sekä seurasta ja musiikkitarjonnasta. Kiitokset myös suunnittelijoille ja toimeenpanijoille, sekä pelin- ja tilanomistajille.

♥♥♥

Lautapeliturnaus 5.12.12010

Our beautiful 'Kankaanpää Boardgame Winter Tournament' went really well. The tournament took place at Patajussi cafeteria.

We had 2 tables playing the same game simuntaneously, four players in each table. Tarmo & Tapani organized the timetables and seating positions beforehand, so we all played 3 times with each player, and we had s different player order every time.

I thought that the idea of this organization was very good, and fair because of it's random element.

Of course, I had to disagree with the "fairness" when I ended up playing Race for the Galaxy (my weakest game) with Tarmo, Markku and Jarmo, the 3 big pros of the group (Tapani is another pro, but I will write about that later in the text)...

All in all, the atmosphere was very pleasant. We were all happy to be around friends playing games, and for all I noticed, everyone had at least one game that was very easy, and at least one game that was quite challenging.

Reports from my Table (and results from the other)

1. The Downfall of Pompeji
Table 1: Jarmo, Tapani, Markku, Santeri. (9, 8, 8, 5)
Table 2: Tarmo & Heikki, Mari, Heidi. (7&7, 6, 4)

The game at our table was very tight: Tarmo & Heikki had both 7 ukkos out of the city, while I had 6 and Heidi 4. My 7th ukko (or as Tarmo would say, my 7th Pililii) was burned in the last round and when we checked the tulivuori, the 3 of us had the same amount of ukkos burned!

I like Pompeii very much. I guess the main reason is the theme, that works very well with the dynamics of the game (not like Notre Dame, of wich I will write later).

I always put my tokens/my family members/my ukkos/my Pililiis somewhere close to the exit, or close to other "people". For some reason, even if they live in a beautiful city like Pompeii, they know it's not a safe place and they might need to run away pretty soon.

I like the idea that "if you are together, you go further in life".

Of course, there is also the fun element of "burning" other players. Long time ago when Heidi was explaing the game to others, she added as a rule "when the Omen card comes, you burn ths red tokens" (meaning Tapani, of course).

This time Heidi was red, and she got the same treatment. Is the red color cursed?

2. Dominion
Table 1: Jarmo, Heidi, Tapani, Tarmo (29, 27, 21, 19)
Table 2: Markku, Santeri, Mari, Heikki (39, 34, 26, 19)

In our table Markku had quite a great win. Markku was wisely quietly playing, and suddenly we noticed he had taken quite a lot on lääni and we had to hurry with our games.

Santeri noticed Markku's smart moves earlier than Heikki and I. Heikki failed with the overwhelming kellari business, while I failed the muutostyö business... With the setup we got, we should have been paying attention to the money business, gotten more kulta e rushed to the lääni.

I though it was interesting that the scores were quite different between the tables, although we had the same set of cards, and there weren't any attack cards .

Jarmo, the winner player from the other table would have been third at our table.

3. Menolippu Eurooppa
Table 1: Jarmo, Heikki, Tarmo, Santeri. (136, 130, 112, 105)
Table 2: Tapani, Heidi, Mari, Markku. (142, 121, 98, 93)

Nothing much to say, Tapani had a better strategy, and Tapani and Heidi have played the game a lot more than Markku and I. So they won, fair and square.

Collecting loads of cards before starting the routes worked better then collecting just enough to build one route, then collecting again and again.

4. Notre Dame
Table 1: Markku, Tarmo, Santeri, Heidi (67, 65, 57, 56)
Table 2: Jarmo, Tapani, Heikki, Mari (90, 65, 56, 54)

In this game I was really surprised with the scoring. I thought I played well, and place better. My biggest mistake was to play "too safe" always saving money and taking care of the hospital.

I guess that this is the problem of taking the game's theme too realistically. I imagine a city full of rats and I think "no, I shouldn't be investing my money on treasures for the church, I should always invest to the welbeing of the citizens.. "

So maybe next time I should just try to ignore the theme and pay more attention to the dynamics of the game :P

5. Race for the Galaxy
Table 1: Jarmo, Tarmo, Markku, Mari (41, 37, 28, 25)
Table 2: Tapani, Santeri, Heikki, Heidi (53, 42, 39, 22)

What can I say about 'reiska'? The boys love this game, they play it all the time. There were times when Tapani and Jarmo played 10 times a day or so... (I am glad these times are over!)

Heidi and I stood no chance against them. We both don't like the game and only played it because it was democratically chosen.

But one thing for sure: in an ideal world, Tapani should have been at my table, and I should have been at his. So that way the 4 pros would be together and we could have had a fair game at the other table.


6. Fairy Tale (sum of 3 rounds)
Table 1: Mari, Tapani, Santeri, Tarmo (135, 116, 111, 100)
Table 2: Markku, Jarmo, Heikki, Heidi (123, 104, 97, 90)

My first (and only) win. It was nice to get a boost of energy after so many games played :)

Noticed the scores? I had crazy points (66) with all 7 homesteaders in the second round. Was very lucky to get one every time in the starting hand, and the other players were forced to give me more, since they were trying combos of their own (and I would hold all their combo cards after I got my precious homesteaders hua hua hua.

7. Puerto Rico
Table 1: Tarmo, Heikki, Tapani, Markku (48, 34, 31, 26)
Table 2: Santeri, Heidi, Jarmo, Mari (58, 54, 52, 48)

I was so exhausted in the last game that my attention span was very low. Of course that is no excuse for getting the last position in the game, but something interesting happened between the two games: the last plater in my table had exactly the same points as the first player in the other table!

How can it be, that at one game people ship so much more goods than at the other table? I guess I am too tired to analyse the reasons for the points to take shape like that.


Group and Venue
One other thing that made the day so nice was the presence of our audience. It was nice to have some people there watching the games and bringing good energy.

We had quite a lot of guests:
Jarmo Putkonen (who washed the dishes for us, kiitos!), Jussi, Riitta, Päivi (thank you so much for letting us use Patajussi!)

Visa (thanks Visa to the great atmosphere created with your guitar playing it was so nice!)
Harri, Viona, Daniel, Marika, Ida, Rossi, Ilari & Jari, our paparazzi.

Special thanks to Jarmo, for making some delicious salad for us, and warming up glögi, etc.
And for Tapani, for organizing the whole thing :)

Final Scores
(4pts to the winner then 3,2,1 in each game)

1. Gold medal to Jarmo 25/28 (5 wins!)
2. Silver Medal to Tapani 21
3. Bronze medal to Markku 18
4. Tarmo 17,5
5. Heikki 16,5
6. Santeri 16
and last, but not least, the two winners of the women's series -yeah, that's my sexist excuse :P
1. Mari 13
2. Heidi 13

Despite the eventual exhaustion, we had a very nice day today!

Paparazzi Mood 1 - The Boardgames

During this easter holidays Heidi and I were a little bit in paparazzi mood. We took pictures of our 2 main activities: board-gaming and disc-golfing. So I thought it would be a nice idea to share some of the pictures, and some of my thoughts with you.

For me, the two nicest games this weekend were Pompeji, of course (my new favorite), and Ricochet Robots. The boys played a lot of Notre Dame too, among other games.

Ville, Heikki, Petri, Tapani and Jarmo playing Notre Dame

The Robot game was specially nice when playing on Sunday evening, with lots and lots of people. Having a lot of people trying to solve the puzzle was very interesting and exiting. Also the new extra robot gave a nice boost on the game, people wanted to solve the puzzle so that they could finally tell their own idea of a new rule to the extra robot, and it was fun, fun, fun.

Heidi, post the pictures of the whole crew playing the Robot game, it was great!

Pompeji is a nice and light game, easy to learn and family friendly. The only problem is that if you forget to do one little thing in the beginning of the game, I mean, if you do the set up wrong, the game is pretty much screwed. I think this weekend we did all possible wrong things in the set up... But I hope that because we did so, we have learned it and it will not happen again. Once the set up is done correctly, the game is really nice. Burning other player's tolkiens give a funny atmosphere, and I really like the "running away from the city of Pompeji" last phase.

Maybe the reason why I like this game a lot is because its really easy to get into the theme, I mean, populating the city and running away from the volcano, but at the same time it's completely nonsense and abstract. I would never throw my sister-in-law's children into the volcano in order to let my people run away from the town, hahaha.

Tarmo, Ilka, Markku and Olli playing Yspahan

I still owe Ilka 32 hugs for the right of taking and publishing this picture..
I have uploaded most of my pictures in my picasa album. Check it out, enjoy :)

Happy easter! Mari

Wizard

Peliin kuuluu 60 kortin korttipakka. Pakka on periaatteessa ihan tavallinen pakka, eli on neljää eri maata, jokaista 13 korttia. Mutta kuvat ja maat on vähä erinäköisiä, ku tavallisesti. Lisäksi pakkaan kuuluu 4 Z-korttia ja 4 N-korttia. Z-kortti, eli velho, on kaikista korkein kortti ja N-kortti, eli narri, on kaikista huonoin.

Ensimmäisellä kierroksella kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti, toisella kaksi, kolmannella kolme jne. Kun kortit on jaettu, kääntää jakaja pakan päällimäisen kortin ja se maa on valtti. Jos pakasta tulee N-kortti, ei ole valttia. Jos taas tulee Z-kortti, saa viimeinen pelaaja valita valtin. Kun valtti on käännetty, kierros alkaa niin, että jakajasta seuraava aloittaa huutelun. Eli siis mennään kierros niin, että jokainen pelaaja sanoo, montako tikkiä voittaa korteillansa. Omalla vuorollaan pelaaja laittaa aina yhden kortin pöytään ja se, jolla on korkein kortti, luonnollisesti voittaa tikin. Ensimmäinen Z-kortin pelannut voittaa tikin automaattisesti, vaikka joku muukin laittaisi Z-kortin tai valtin. N-kortti taas luovuttaa tikin.

Jos saa lupaamansa määrän tikkejä, saa 20 pistettä + jokaisesta tikistä 10 pistettä. Jos taas lupaus menee väärin, saa jokaisesta yli lupauksen tai alle lupauksen menneestä tikistä -10 pistettä.

Pelin kannessa lukee, että peli, jossa saa raivota :D Kai se sitte tarkottaa sitä, että ku menee lupaus väärin niin raivoo aina eniten :D Tai sit ku toinen pelaa jonku ääryyskortin, jos on ite luullu pelaavansa ääryyskortin :D

Qwirkle

Alkaneen vuoden kunniaksi ostaapamautin Tokmannilta lautapelin nimeltä Qwirkle. Hurja tammiale vähennettynä maksettavaa jäi 19,55 €. Tapanilta varmistin puhelinteitse, että hinta on järkevä. Nettikaupassa samainen laatikko olisi ollut 35 €.
Markun kanssa sitten ehtoolla korkkasimme pelin. Säännöt ovat yksinkertaiset, jotka lukee 1-2 minuutissa, selittää puolessa minuutissa ja sisäistää samassa ajassa. Kynnys on siis matala uudelle pelaajalle.
Laatikko ilmoittaa peliajaksi 45 min. Kaksinpelinä saimme aikaa tuhraantumaan kuitenkin 1,5 tuntia, eli tuplat ilmoitettuun. Pelaajien määrä tuskin vaikuttaa peliaikaan mitenkään ja jos vaikuttaa niin suurempi pelaaja määrä -> lyhyempi peliaika, koska silloin jää enemmän aikaa miettiä omaa vuoroa etukäteen. Peliaikaan vaikuttaa kaikista oleellisimmin järkeilyn määrä.

Peli sisältää 108 laattaa, joita vuorotellen sijoitetaan pöytään mahdollisimman suuria pisteitä tavoitellen. Laattoja on kuutta eri väriä ja jokaisessa värissä kuusi eri kuviota ja kaikkia laattoja kolme kpl. Pisteitä saa väri- ja kuvioyhdistelmistä, yhdestä laatasta aina yksi piste.
Ensimmäisessä pelissä vuoroja tuli 32 ja pisteitä tuli seuraavasti: Harri 231, Markku 190.

Hyvä fiilis jäi pelistä ja odottelen jo että pääsee pelaamaan isommalla porukalla.

Kommentti edelliseen

Anteeks, mun oli pakko tehdä tästä oma postinsa, ku oli liian pitkä kommentiks tohon edelliseen.

Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.

Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.

Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.

Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.

Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.

Joulu 2009 #1

Ensimmäisen pelipäivän saldoa:

Iltapäivän ensimmäisenä pelinä Samurai, jossa mukana Jarmo, Petri ja allekirjoittanut. Petrille peli taisi olla ensimmäinen ikinä, mutta eipä haitannut, vaan parillä ryöttäsellä siirrolla vei koko pelin. Petri NJYT!

Sitten illemmalla kokoonnuttiin isommalla ryhmällä pelailemaan ja silloinkin pelinä Samurai, jota Ville oli huudellut jo pidemmän aikaa. Mukana siis Ville, Petri ja Markku ja meikä. Itse otin lopussa pientä riskiä, en onnistunut, ja jäin viimeiseksi. Kaikilla oli aika tasaisesti nappuloita, mutta Peten yksi 4 nappulan vuoro takasi voiton taas yhden erolla.

Ai niin, tätä ennen pelattiin pikainen Diamant, mutta siinä oli niin turhat kaivokset, että Ville vei voiton vissiin 7 timantilla?

Seuraavaksi pelattiin piiiitkästä aikaa pankruttia, eli Black Mondayta, sekin Villen tilauksena. Aika huolella oli unohdettu jo säännöt, mutta äkkiä ne luettiin. TYYKKÄÄS PETRI SIITÄ. Ja anto se muille aikaa järkeillä. Ville pelin taisi viedä aika selkeesti, Pete ja Alhonmäki myös plussalla, mä ja Markku jäätiin selvästi alle alkustäkin. Ei tää peli kyllä toimi viidellä yhtään, ihan turhan randomia, KAIKKI ehtii pankruttiin kierroksen aikana.

Samaan aikaan Mari, Jarmo ja Heidi hakkas Ricochet Robottia jonku erän.

Muut sällit lähti painaan äääännnärilläste Peten kämpille, ja Mari, Heidi, Markku ja mä jäätiin vielä pelaileen Puerto Rico. Mä lähdin raha-rakentelustrategialla, jota tuki lisurista napattu Library hyvin. Peli venähti kuitenkin pari kierrosta liian pitkäksi ja Markku ja Mari ehtivät laivata liikaa, joten voitto jäi kauas. Markku vei pisteen erolla.

Näiden eilisten pelien lisäksi pari päivää sitten Reiska Santerin, Heidin ja Marin kanssa. Ja tänään vielä Reiska 2-pelinä Marin kanssa.

Pelailut Mäellä

Eilen otettiin pitkästä aikaa Mäellä pari peliä: In the Year of the Dragon ja Notre Dame.

ItYotG oli uusi peli peräti kolmelle, eli Harrille, Markulle ja Santerille, Olli ja minä oltiin pelattu muutamia kertoja. Tässä pelissä näköjään kesto pitenee todella paljon aloittelijoiden ensimmäisessä pelissä normaalista. Tällä kertaa meni jopa 2h, kun yleensä on saatu tuntiin painettua.

Harri lähti kaikki-tai-ei-mitään-pää-leveenä-taktiikalla mikä riittikin pitämään kärjessä koko ajan aina viimeisen kierroksen loppuun asti, mutta loppubonareilla sekä minä, että Olli mentiin ohi. Kuitenkin osoitti, että tässä pelissä voittoon voi mennä myös alkamalla kerätä pisteitä heti alusta lähtien, koska Harri jäi vain 10 pistettä voitosta, eikä tietenkään ensikertalaisena muutenkaan täydellisesti pelannut. Eli esim Through the Agesista tuttu "avoid points early" ei tässä pelissä kyllä toteudu. Muutenkin tuntui, että oma strategiani, eli yrittää hakata pisteitä sieltä mistä niitä saa, ja antaa pelin raiskata omaa "kylää" ihan urakalla tuntui ainakin tällä kertaa toimivan. Se tietysti varmasti riippuu melko paljon "setupista", eli vuosien, vai kuukausien, vai mitä onkaan, järjestyksestä. Omassa taktiikassani oli myös vahvoja heikkouksia kuten se, että jouduin skippaamaan 3 kierrosta peräkkäin.

Toisena pelinä pelattin vähän tutumpi Notre, jossa vain Santeri oli totaaliensikertalainen, muilla vähintään 1 peli alla. Lähdin itse tässä kokeilemaan ihan ufoa tunkiostrategiaa, eli kokeilin antaa ruton tulla pari kertaa enkä siis panostanut sairaalaan, ja jotenkin pari kertaa alussa pelasin hotelliin/roskikseen ja ajattlin sitten kerätä tarvittavat laatikot muuta kautta kuin laatikkoruudusta (en lopulta käynyt siellä kertaakaan). No periaatteessa ajatus ei ollu ihan huono, mutta kyllä sinne sairaalaan pitää 2 saada, että tämä voisi onnistua, koska nyt rutto tuli 5 kertaa, eli siihen meni heti suoraan 10 pistettä ja menetettyinä puistobonuksina 4-5. Pelasin lisäksi 8 kertaa sinne paskaroskikseen, joten jos niistä 2-3 olisi mennyt järkevämpään käyttöön, niin uskon että tälläkin "strategialla" voisi periaatteessa ainakin sen 80 pistettä tehdä, nyt saldona 60 ja viimeinen sija hyväpisteisessä pelissä. Todella superepäintuitiivinen testaus ei siis onnistunut, mutta ens kerralla sitten.

Oli muuten äärystasainen peli Markun takana: 74, 61,61,60,60.

Pelattiin siinä välissä odotellessa myös Diamant, jonka Heidi voitti selkeesti.

Lauantaina lisää

Lauantaina aloiteltiin Markun kanssa kahdestaan siinä viiden nurkilla Reiskalla. Ensimmäinen peli tuttuun tapaan täysin pihalla ja pitkällä, mutta pisteitä kuitenkin kolmisenkymmentä?, joten ei todellakaan sieltä heikoimmasta päästä. Ei tullut tyrmäystä pelille, vaikka Mari ja Heidi pisti ukaasia, että joutuu lähteen kotio, jos tykkää.

Seuraavaksi kasattiin ryöttäsen kokonen (no ei oikeesti edes megaiso) PitchCar-rata, jolla painettiin pieni keepee. Mukana jo myös Santeri, Heidi ja Mari. Kaikki johtivat kisaa jossain vaiheessa, mutta lopulta minä ja Santeri tasattiin voitto (Santeri ensin, mä samalla vuorolla). Ihan kiva oli vääntää pidemmällä radalla, oli enemmän ohituspaikkoja.

Sitten otettiin viisinpelinä likkojen pyynnöstä Vegas Showdown, missä tällä kertaa oli voitto jaossa, kun Alangon Matti ei ollut pelissä. Kisa meni tosi tasaiseksi, mutta voittoon taisi yltää Mari? En muista pisteitä tarkkaan, mutta Santeri siinä taisi olla ihan 1-2 pisteen päässä takana. Tai sitte toisinpäin? Itte oli pohjamudissa.

Sitten peleihin tuli mukaan vielä Juse, ja pöytään otettiin viikonlopun toisen kerran Agricola. Taas asetelma oli se, että Santerille kokonaan uusi peli, Jussille 2-3 kerta, mutta eka kerta korteilla, Markulle toinen peli, mulle ja Marille jo korteillakin vähän tutumpi. Tällä kertaa Markku johkaantui seonlaisiin peltopisniksiin - sillä oli lopuksi 8 peltoa ja vissiin 18 viljaa! Tämä tietysti jo söi muusta touhusta mahiksia, mutta pisteet kuitenkin siinä 30 paikkeilla, että todella erikoisallakaan taktiikalla ei kuitenkaan jäänyt ihan jalkoihin.

Jussi rakensi ehkä tasapainoisimman farmin ja kaikesta tuli hyvin pistetiä - paitsi bonuksista (3), joten tyytyminen oli kolmanteen sijaan pisteen Marin edellä 36-35. Voitto meni jakoon Tapanin ja Santerin kesken. Santerin farmi ei erikoiselta näyttänyt, mutta ne bonukset - korteista tuli peräti 13! pistettä, joka riitti yhteensä 44 pisteeseen ja jaettuun voittoon.

Perjantain peli-ilta

Perjantaina aloitettiin peliviikonloppu ensin Santerin, Marin ja Tapanin toimesta Vasco da Gamalla. Peli kesti kaiken järjen vastaisesti alle tunnin, vaikka Santerille kokonaan uusi peli, ja Marille toinen ja Tapanille kolmas peli. Itse jäin täysin jalkoihin kun panostin kaiken loppuun, ja kaiken sitten hävisin siinä lopussa kun hommat meni kiville ja laivat karille. Sain about 60 pojoa, kun Mari veti 100+, Santeri siinä välimaastossa.

Seuraavaksi pitkästä aikaa taas elukkapyramidia, ja lopuksi vielä Ricochet Robotsia, jossa Santeri todisti, että lentäjälle hahmotuskyky on tärkeää ja sitä löytyy. Parin lapun jälkeen alkoi Santeri-show ja lappuja alkoi satoa sille puolen pöytää.

Tässä vaiheessa Santeri häipyi, mutta pari tuntia myöhemmin peleihin paukahtivat vielä Harri ja Markku. Pojat olisivat halunneet pelata reiskaa, mutta Mari ei antanut, joten painettiin Agriäijällä. Markulle agricola oli kokonaan uusi, Harri oli pelannut kerran tai kaksi ilman kortteja, Mari toista kertaa korteilla ja minä kolmatta. Suht pikaisesti edennyt peli meni aika erikoisesti, kun Harri ilmoitti jo hyvissä ajoin, että aikoo vain yrittää sabotoida mun peliä ja lisäksi kerätä pelin kaikki lampaat. Ja tosiaan sitä toteuttikin vahvasti, luonnollisesti jättäen monta muuta puolta pelistä harakoille. Marillehan peli valui aika ryöttäsesti, mä pääsin suht järkeviin pisteisiin ja Markkukin oppi pelin ideat. Harri veti pelin aikana raakan viihteen, joten ei mainita tuloksista =)

Lopuksi painettiin vielä pikainen Triviaali, jossa lähinnä mieleen jäi pari Markun aika ufoo tietoa, ja Harrin vastaus kysymykseen: Mitä pelkää ornifobiasta (tjsp?) kärsivä? - Kalastusta. ETSÄPELKÄÄ KALASTUSTA!

Tilannekatsaus menneeseen

Nonii, nyt ollaan sitte saatu se San Juan korkattua tos pari päivää takaperin. Tosin ei meitä ollu ku mää ja Harri vaan, ku Samia on nykyänsä niin vaikee saada enää mihinkään ja Vionaki on tehny jo viikon verran kuolemaa ni ei se oikeen innostu tollasista sitte. Minä kyl vieroksun kaikkee jos joutuu vaan kahdella pelaajalla vääntään, mutta tämä osoittautu kyllä siitä huolimatta oikein kelpo peliksi. Varmasti on vielä paljolti mukavempi kun siihen saa sen kolmannen ja vaikka vielä neljännenki pelurin mukaan. Saattaa olla jopa Dominioninkin paikka uhattuna. Tuloksista sen verran, että Harri sai muistaakseni 22+5=27 ja mä taisin saada jotain 32:en ja 36:en välillä. Yhtä kaikki, voitin kuitenki. Harrin mukaan mulla oli vaan ryättänen pulla niitten korttien kans, mutta eiks se sanontaki sano että ei paskoilla pelaajilla tuuri käy. Mutta joo, pistooli peli vaikken oliskaan voittanu. Voisin kyllä koittaa ja voittaa toistekin.

Tämän lisäks me ollaan sitte pelailtu satunnaisesti mitä milloinkin. Pääasiassa Trivialia, Diamantia, Domia, Big Pointsia ja kerran pari vissiin Bandua. Ei niistä sen ihmeempää kerrottavaa, etenkään ku näin paljo jälkeenpäin ei enää muista tapahtuko mitään kertomisen arvosta. No sen verran, että Domissa nähtiin sellanen ihme, että arvottiin ekaa kertaa koko korttivalikoima. Ei mikään ikimuistoinen ryki kuitenkaan, ku varmaan vaan jotain kolmee-neljää niistä käytettiin. Sitte siirryttiin taas siihen että osa valkataan ja osa arvotaan, tai sitte valitaan ne mistä arvotaan.

Niin ja Aliastakin koitimme taas pitkästä aikaa, nyt ku oli Samikin saatu raahattua mukaan. Tässä vaiheessa täytyykin vähän nöyrtyä ja oikaista vanhoja kirjoituksiani. Sami on oikeasti fiksu ja hyvä ihminen, eikä vähimmässäkään määrin lukkiutuvaa sorttia. Alias-pelissä on suuri kunnia olla hänen kanssaan samassa joukkueessa, ja vastapuolellakin hän herättää ansaittua kunnioitusta, sillä tuo ajatusten Tonava tekee leksikografisella luovuudellaan kaverinkin osuuden kadehdittavan helpoksi. Perättömät puheet tuon semantiikan suurmiehen jäätymisistä ovat vain surkeaa kateellisten panettelua ja kirjoittajan oman mitättömän egon pullistelua. Tämä oikaisu on kirjoitettu täysin vapaaehtoisesti, eikä minua ole asian suhteen mitenkään painostettu, eikä hirveästi uhkailtu.

Älä Otavaan aja

Niin, multa jäi vähän juttu kesken.

Ei jumalauta, mitä touhua taas eilen. Olkoonkin, että oli Saksa, ja vielä kotikentällänsä, mutta tarttiko taas viimisellä minuutilla päästää se sudeettipuolalainen röhmeltään tasotus. Taas kerran teki matsin jälkeen mieli ajaa mopolla jäihin.

Dominion on muuten hyvä peli. Olisinpa vaan ollu eilenehtoollaki sen ääressä enkä töllöttimen. Harri, kukas muukaan, sitä mulle ekan kerran näytti - no on siitä ny jo jonkun aikaa, pitkälti sillon ku ne vielä asu siellä vanhassa kämpässä. Periaatteesta epäilen kaikkea, mitä mulle tyrkytetään, joten pakkohan sitä oli kokeilla. No se eka peli meni oikeastaan vaan toistaessa kaikki mitä Harri teki. Ehkä just sen takia siinä oli niin pitkä aika ton ekan ja toisen kokeilukerran välillä, ku enhän mä Harria seuraamalla tajunnu että sitä voi pelata fiksustikin.

Toinen kerta tapahtuki sitte vasta tuolla niitten uudessa kotkanpesässä, ja sillon oli tää Viitasalon visakalloki mukana. Siitä lähtien me sitten vedettiin muutama päivä (tai viikko, aika meni niin nopeesti) putkeen, ja Samistaki kuoriutu parin pelin jälkeen melkonen ukuli. Ihmeen nopeesti se juu pääsi yli "Siis mikä vitun toiminta?" -vaiheestansa. Semmosta, yleensä me ollaan vedetty ihan kolmisin, ja pari kertaa on Vionaki eksyny mukaan.

Kerran ku Samin kans valkattiin setuppi, ni vedettiin vähä taktinen. Harri kiros ku ei saanu vetää niitä seittemän kortin toimintakombojansa, ja Viona kiros ku peli ei ollu ohi viiden vuoron jälkeen ja kaikki läänit sillä. Kai se silti sieltä taas pihisti muutaman, vaikka me yritettiin kyl Samin kans vähä pitää pöytää silmällä. No juu, peli päätty ku Tilat(!), Pitäjät, ja joku kolmas (Suuri Sali?) loppu. Vai loppuko ees Pitäjätkään, no en ny enää muista, kun nauroin vain. No omapahan oli vikansa. Hyvin varmaan tiesivät, että jos mukana ei oo lisätoimintoja, ni niitä toimintakortteja ei kannata haalia.

Yleensä kyl meillä menee ton setupin räknäämises kauemmin ku itte peli. Ruvettiin me sitte josain vaihees arpoonki niitä, mut seki meni aina siihen että "eksä ny jumalauta osaa edes arpoo kunnollisia kortteja, pistä uusiks".

Ei me silti kauheen montaa kertaa Dominjuunia olla väännetty, mut kyl me taidetaan olla jokanen kortti niistä kahdesta paketista käyty läpi. Seasidea odotellessa ruvettiin tosiaan piruuttamme vääntään omaa ekspansioonia. No alukshan ne "ideat" oli tottakai peruslaatua tyyliin "Piittala - Tuhoa poistopakkasi", "Viitasalo - Jumita loppupelin ajan" ja "Rajalan Mikko - Lupaa pelata joku kortti, mutta tee täydellinen ohari ja keksi jotain ihan muuta", mut kyllä sieltä sitten rupes tuleen ihan asiallisiakin heittoja. Koottiin sitte niitä yhdeks paketiks joka ompi nähtävissä täällä:

http://harrimaki.wippiespace.com/domiexpansion/

Näistä 13 on mun, 9 on Harrin ja 1 Samin idea. Sieltä ei oo kyl viä korjattu kaikkia pikku fiboja, esim. Kylkiäinen kuuluis olla +1 kortti eikä +1 osto, ja Kartelli yksinkertaistettiin siten, että ne rahakortit, johon se vaikuttaa, vaan poistetaan.

Me ei olla oikeastaan testattu niistä ku vasta kuutta: Neuvonantaja, Panttilainaamo, Puntari, Jäätävä Polte (alkup. nimi Harri Mäki), Säästölipas ja Vallihauta (Syvä). Kyllä ne ainakin tuntu toimivan ihan hyvin, eikä mikään ollu ylipistooli. Tota Jäätävää Poltetta vähä epäiltiin sellaseks, mutta käviki niinpäin, että sitä ei kukaan halunnu ostaa saati pelata, paitti Harri kerran säälistä. Järkeiltiin, että sen hintaa vois tiputtaa, tai sit muuttaa vaikutus -2 rahaa, -1 rahaks. Pakan pitäs olla aika ryöttänen, että siitä sais nykyisellään kunnon hyödyn. Oma suosikki oli tuo Panttilainaamo (vaikka Harrin kortti onkin).

Sitte kans tohon Puntariin pitää lisätä +1 toiminta, niin että se korvaa ittensä, koska nythän siinä kannattaa vaan valita se käsi kummas on enempi rahaa, vaikka tarkotus oli, että koko vuoron sais tavallaan alottaa alusta (vajaalla kädellä kuitenkin). Lisäks tuo Syvä Vallihauta on normaalista vastahyökkäyksestä poiketen kolmen hintanen, koska siihen on tarkotus lisätä tuo Rautamynssin ominaisuus, ja hylätä tuo pelkkä Rautamynssi sitten vallan. Tämän jälkeen korttia voi siis vilauttaa normaalina vastavetona, tai vastavedon vastavetona, ja jyrätä hyökkäyksensä läpi.

Vois sanoo, että tuon ekspansionin erikoisuutena on tuo Musta Helmi, joka on Raha/Kirous-kortti, ja joka on alussa melkonen, mutta josta olis hyvä päästä pelin loppuessa eroon. Sekin saattaa vaatia vähän hiomista, että sellanen myös OIKEASTI jonkun pakassa joskus nähtäisiin. Toinen kummajainen on Rutto, joka on Toiminta/Hyökkäys/Kirous. Eräänlainen "kiertopalkinto", jonka pelaaminen "maksaa" kaksi rahaa, ja se/ne kelle pelin lopussa jää, saa riesakseen ruttoontuneita tiloja. Harrin kuningasajatuksia molemmat. Tai no, oikeastaan Harri ehdotti Mustan Helmen esiasteena sellasta toimintakorttia, millä saisi sekä kultarahan, että joutuisi ottamaan kirouksen, mutta minäpä jalostin ajatuksen yhdeksi ainoaksi kortiksi. En sitten tiedä, kumpi oikeasti mahtaa olla parempi.

Huruosaston kommentteja, dissauksia ja muutos/lisäysideoita otetaan mielenkiinnolla ja innolla vastaan.

...ai joo, ja Anekaupassa pitäs lukee joko "Suurimman mahdollisen" tai "Mahdollisimman suuren", eikä "Suurimman mahdollisimman".

Loppuun vielä peliporukkamme kiitos Tapanille loistavan pelin omistamisesta. Mahtaakohan olla edes huomannut, että kokoelmasta joku puuttuu? :D

EDIT: Niin joo, Sabotöörihän tuolta vielä puuttuu vallan. Tai siis sitä ei oo vielä olemassakaan, mutta ajatus on. Sillä saa jotenki kusta kaverin toiminnan. Harrin hattuun menee tämäkin sulka.

Lisää myöhännäisherännäisiä

Terveppä teille.

Vetäistään tähän nyt toinenkin neitsytposti peräjulkkaa. Pieni pohjustus syistä ja seurauksista: Tapani haukkui Harrin ja Markku on tässä.

Eli siis aivan yhtälailla kuin edelliselläkin puhujalla, alussa oli Monopoli. Tai no, IHAN ensimmäinen lautapelikokemus meikäläisellä oli varmaankin se perus Afrikas Stjärna. Siinäpä ne mainittavimmat melkein sitten olikin. Kolmas minkä edes muistan nimeltä, niin oli Scotland Yard ja loput kokemukset olikin sitten jotain ihan überkuraa. Mutta... sitten kun taas alkoi jokusen vuoden tauon jälkeen liikkua Harrin porukoissa, niin huomasi, että elämän lautapeliajanjakso ei välttämättä lopukaan sinne 10-15 ikävuoden huiteille.

Ei totisesti, sillä Mäen perheessä vieraillessa ovat lyhyen ajan sisään tulleet tutuiksi ainakin sellaiset tuotteet kuin: Diamant, Big Points, Dominion, Pingwin, Through The Desert, Age of Steam, Da Vinci Code ja Dominion. Onko Bandu muuten lautapeli? Peli varmaankin, mutta ei niistä pienistä puupalikoista kyllä lautaa saa. Niin ja hävettää myöntää, että sellaisetkin nimet kuin Alias ja Alfapet tuli kokeiltua vasta nyt kun on neljännesvuosisata elontietä takana. Taisi Dominion tulla muuten mainittua kahdesti, mutta on se kyllä vaan niin helvetin hyvä. Niin ja niitähän olikin ne kaksi osaa - Hovin Juonet ja se toinen, tai siis eka. Se perusversio, Paratiisin Porteilla tai joku. Kolmaskin tulossa, tai vissiin tullutkin jo, Kaukaiset Rannat (Seaside). No, niistä lisää tuonnempana. San Juan (edellisessä blogauksessa ylistetyn Puerto Ricon ryöttäsekoversio) on kanssa ihan liipasimella, mutta sitä ei olla ehditty kokeilla kuin vasta alkuasetelman ja sääntöjen luvun verran. Niin ja Trivial Pursuit tietysti on kanssa vanha tuttu, ja taas mukana kuvioissa.

Vedetään tähän nyt pieni yhteenveto ja analyysi kaikesta nähdystä ja koetusta:

Oletan että suurin osa blogisteista tietää pelit ja niiden ideat, joten en selosta sen pidemmin. En muuten ole varma, meneekö pelien nimet ja kirjoitusasu aivan oikein, mutta näsäviisaimmat varmaankin sitten korjaa.

Diamant - Ihan jees, mutta taitaa silti olla rankingin häntäpäässä. Olisi varmaan mukavempikin, jos peli ei etenisi tyyliin: *läps* "Kukaan ei vissiin lähde" *läps* "Kuka lähtee?" *läps* *läps* "Ai, sä olisit lähteny?" Ja ei, emme ole ymmärtäneet pelin ideaa väärin, vaan *läps* -efektin oli määrä symboloida kortin lätkäisemistä pöytään. Eli peliä kokeilemattomat jäsenet, älkää suotta peljästykö. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaivoksia koluamassa kuusi hengoa, yleensä 3-4. Meikä yleensä juhlii, ja jossen, ni joku muu.

Through The Desert - Tämoli jo aika kiva. Tosin ollaan vasta pelattu sillä pienemmällä pelialueella kun ei ole pelaajia ollut ruuhkaksi asti. Kerran vedettiin kolmisin, minä, Sami ja Harri, ja kerran vedettiin Harrin kanssa head to head. Mistä en muuten pidä yhtään, kyllä pelaajia pitää olla ainakin se kolme, jos mahdollista. Tässäkin pelissä voisi jo kolmellakin pelaajalla ihan hyvin käyttää koko pelilautaa. En muista kuka vei ton kolminpelin, mutta meikä vei ainakin kaksinpelissä Harria. Tosin senkin tuloksen ratkaisi vain yksi ainoa idiot-siirto by Hapa. Seurauksena puolet pelialueesta eristetty by meikäläisen karavaani. No ei nyt ihan mutta melkein.

Da Vinci Code - No just kun pääsin mainostamasta kaksinpelejä. Ei tästä sen enempää, Hapan kanssa ollaan muutamasti koitettu. Melko tasan voitot, fifty-sixty varmaan jommankumman hyväks. Muuten hyvä peli, mutta vähä huono.

Pingwin - Kaikessa yksinkertaisuudessaan iha huippu. Jokunen kerta ollaan kokeiltu, parhaimmillaan neljän pelaajan voimin: minä, Hapa, Zalina ja Viitazalon Zami. Viona ep o kokkeillu, ainakaan mun läsnäollessa. Ei kai tykkää yhtään, kun toisen pelaajan pelin kuseminen on niin raakaa touhua. Mutta mie tykkään, on mukava ja nopee. Teema on kyl vähä turhankin lapsellinen, mutta ulkonäkö pettää.

Big Points - No tämon miltei se kaikkein yleisin mitä pelaamma. Nopee ja mukava tämäkin ja vaatii kivasti hoksottimia ja toisten mieliin tunkeutumista - tai sitten niitä mustia nappuloita. Itse laskeskelen omat ja muitten siirrot parin vuoron päähän, ja yleensä laskenkin oikein, mutta sitten ne muut pelaavat aina päin helvettiä. Noh, siinäpähän laskeskelen. Kahvituopin lomassa oikein mukava viete.

Bandu - tornia pystyyn ja korkein voittaa, ellei rojahda. Palikat on kummia, mutta erikoisia. Toimii. Suosittelen erityisesti aamuihin, jolloin on kaamea CANUCKS (lontoolaisittain GUNNERS), vapina tuo mukavasti lisähaastetta. Joku vaivanen 26 cm on varmaan isoin, mitä meitin kekkereissä on noussu.

Alfapet - notännykaikkitietääjasiitäeisenkummempaaJOOSEURAAVA.

Trivial Pursuit - Allekirjoittaneen ylivoimaa nyt ja ikuisesti. Harri on kyllä uhkaillu joskus istuttaa Tapanin samaan pöytään, mikä on kyllä hillinny meikäläisen nöyryytyshaluja huomattavasti.

Age of Steam - Harri sitten kokeili kerran kepillä jäätä, ja yritti perehdyttää mun ja Sampan tämmösiin keskiraskaisiin peleihin. Tai ei se musta niin ollu huolissaan, mutta ku tuolla toisella termiitillä leipoo hermot jo ku yrittää päntätä kaaliinsa Ranskan Ligue 1:sen mestarit vuosilta 2002-2008. Ja olihan se jo sekoomispisteessä, näki kai sen ny päällepäin. Mutta kyllä se saakeli vaan kesti loppuun asti, ja anto viä loppusavujen aikana ihan asiallista palautettakin, eli jo tänkin perusteella laatupeli. Heti tän jälkeen Harri kyl pelotteli meitä jo Through The Agesillä, minkä tää huruosasto on saanu kait kestään rapiat 8 tuntia. Kai siinä ste mitään.

Alias - Niin, tätäkään en tosiaan ollu koittanu ennen kuluvaa syyskesää. Muutaman kerran ollaan vedetty, viime aikoina ei juurikaan. Aluks vedimme vakiotiimeillä Markku-Sami ja Hapa-Viona, mutta sittemmin rupesimme myös harrastamaan parinvaihtoa. Samilla on muuten HYYTÄVIÄ aivolukkoja. Paras esimerkki on varmaan se, kun koko jätkä meni selittäessä jumiin, suusta tuli vaan "R-R-R-R-R-R-R-R-R", käsi vatkas rinnan korkeudella ja kaveri tärisi niinku olis vedetty muutama kilotuhatta volttia kehon läpi. Onneks mä sit kuitenki lopulta tajusin et Haarniskaahan se hakee. Yks parhaista oikein arvatuista selityksistä muuten, mitä oon muilta kavereilta kuullu, ni on kyllä "Lontoon pääkaupunki?" - "New York". Ja kyllä, asianosaiset olivat naissukupuolen edustajia. Savosta.

Dominion - Ei, mä teen tästä kyllä oman postinsa...

...huomiseen!

Kysymyksiä ja tarkennuksia ja muita tuntoja saapi tiedustella. Ehkä vastaan, ehkä en.