Jahas, olisiko nyt sitten aika täräyttää syksyn ensimmäinen lautapeliseko? Mä voisin semmosen "järjestää" Kpäässä. Vois ottaa saman tien ihan kunnon seko, 1-2 isoo sekoa, pari puolipitkää ja muutama kevyempi.
Ajattelin, että lauantaina vois alottaa siinä 13.00-14.00 ja jatkaa myöhään iltaan.
Iloittautukaa ja ilmoittakaa pelitoiveita!
Omia pelitoiveita
Vasco da Gama 1-2h 2-4 pelaajaa
Agricola korteilla! 1-3h 2-5 pelaajaa
MegaPitchCar (kahdella setillä) 0,5-?h 2-16 pelaajaa
Race for the Galaxy 15-40min 2-6 pelaajaa
Big Points 10-30min 2-4? pelaajaa
China 20-40min 2-4? pelaajaa
Buccaneer 30-45min 2-5? pelaajaa
Carcassonne parilla lisurilla 45min-1,5h 2-5? pelaajaa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelityypit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelityypit. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. marraskuuta 2009
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Mikä tekee pelistä hyvän?
Heräilin aikaisin, eikä ollut oikein tekemistä, joten päätin että jatketaan blogittelua eilisen tekstin pohjalta. Ensin ajattelin itse vastata ensimmäisenä vuoden peli -kyselyyn, mutta siinä vastauksia pyöritellessäni aloin pohtia, että mikä oikeastaan tekee pelistä hyvän. Onko olemassa jotain tiettyjä kriteerejä, millä voi määritellä hyvän pelin?
Heti ensimmäisenä mieleen tuli luonnollisesti se, että peliä on mukava pelata ja siitä innostuu kerta kerralta. Mutta heti perään tuli mieleen, että on pelejä kuten vaikka Shogun, Caylus tai vaikka Mexica, joita ainakin itse pelaan mielelläni, mutta toisaalta ne vaativat aika ison siivun iltaa ja samanmielisiä pelikavereita. Eli se, että peliä pelaa usein ei ole ainoa kriteeri.
Mietinkin kestoa seuraavaksi - onko joku kesto pelille paras? Tässä pohdinnassa päädyin siihen, että kyllä melkein pelille kuin pelille on olemassa "sopiva pituus". Caylus, Törkyjatsi tai Leonardo da Vinci ovat miellyttäviä vielä helposti 2-3 tunnin pelilläkin, mutta toisaalta vaikka Puerto Rico ei kyllä saisi paljon tuntia enempää kestää. Tietysti tähänkin pitää muistaa, että eri pelaajat pelaavat eri tavalla ja monia pelejä voidaan kyllä pelata optimoiden ja pohtien tai nopeasti perstuntumalta. Molemmilla tyyleillä on aikansa ja paikkansa.
Onko pelin tyylillä tai tyypillä suuri merkitys? Edellä mainitut pelit ovat enimmäkseen keskiraskaita tai raskaita pelejä, mutta toisaalta kaikkein suosituimpien pelien listalla kärjessä keikkuu esimerkiksi Dominion tai San Juan, joita ei mitenkään voi laittaa samaan lokeroon Ison C:n kanssa. Onko näiden pelien suosio sitten niiden keveys, nopeus, korttipelimäisyys vai mikä? Ja jos mennään vielä kevyempään osastoon niin harvoin tulee kieltäydyttyä esimerkiksi Avistan tai PitchCarin pelaamisesta.
Onko peliporukka sittenkin tärkeämpi kuin itse peli? Riippuuko pelivalinta siitä, ketä on pelaamassa? Onko Power Grid yhtä hyvä vaihtoehto kuin vaikka Australia? Entä sitten Race for the Galaxy tai Dominion? Ehkä täältä löytyy se ratkaiseva tekijä siihen, miksei hyllyssä voi olla vain sitä yhtä parasta peliä? Ei kaikkia pelejä voi aina pelata, vaikkei niihin ikinä itse kyllästyisikään. Mutta ei se peliporukkakaan aina halua samaa pelata, vaan ihan hyvin voi Princes of Florencen jälkeen tehdä mieli Mamma Mian! chili-luumupizzaa.
En tiedä sitten, kai se hyvä peli muodostuu monesta eri tekijästä. Ehkä koko hommaa olisi pitänyt alkaa pohtia siltä kantilta, että mikä tekee pelistä huonon. Ehkä sillä tavalla kriteerit olisivat selvempiä. Löytyykö yllä olevista peleistä sitten mitään yhteistä tekijää?
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta ehkä se tärkein tekijä on vaikutusmahdollisuus. Melkein voisi sanoa, että mitä enemmän itse pystyy vaikuttamaan peliin, sitä miellyttävämpi se on. Toisaalta pelit joissa ei ole minkäänlaista tuuri- tai kaaoselementtiä (eli satunnaisuutta vaikka korttien nostoilla tai kaaosta toisten pelaajien tekemisten takia) eivät nekään välttämättä ole niitä parhaita. Ja sitten lopulta pelaan erittäin mielelläni esimerkiksi erilaisia Pokeripelejä, joissa tuurilla on huomattavan suuri merkitys. Silti vaikutusmahdollisuuksien puute on ehkä omasta mielestäni se suurin miinus, mitä pelissä voi olla. Pelkkä nopanheittokilpajuoksu ei ole peli.
Vielä, että pää oikein lukijalta nuokahtaisi pistän peliin yhden hyvän pelin kriteerin. Eli pelin opetettavuuden. Pelin ei tarvitse olla erityisen yksinkertainen, kunhan se on helppo opettaa ja sitä myöten oppia. Tätä ei kovinkaan paljon ole peleissä mietitty, vaan useimmissa peleissä oletetaan, että kaikki pelaajat lukevat säännöt, mitä tietysti todellisuudessa ei koskaan tapahdu. Siksi mielestäni vähänkään monimutkaisemmissa peleissä pitäisi aina olla jonkinnäköisiä apuja pelin omistajalle, eli muiden pelaajien opettajalle. Oli ne sitten jotain muistiapuja tai muita, koska kaikki pelit eivät ole yhtä intuitiivisia eivätkä kaikki pelaajat omaksu kaikkia pelejä samalla tavalla. Tämäkin mietiskely voidaan tietysti vesittää sillä, että oma kaikkien aikojen pelatuin pelini eli Race for the Galaxy on mahdoton opettaa uudelle pelaajalle ennen ensimmäistä tai toista tai kolmatta peliä.
Sana vapaa, heittäkääpä ideoita ja ajatuksia puolesta tai vatsaan.
Heti ensimmäisenä mieleen tuli luonnollisesti se, että peliä on mukava pelata ja siitä innostuu kerta kerralta. Mutta heti perään tuli mieleen, että on pelejä kuten vaikka Shogun, Caylus tai vaikka Mexica, joita ainakin itse pelaan mielelläni, mutta toisaalta ne vaativat aika ison siivun iltaa ja samanmielisiä pelikavereita. Eli se, että peliä pelaa usein ei ole ainoa kriteeri.
Mietinkin kestoa seuraavaksi - onko joku kesto pelille paras? Tässä pohdinnassa päädyin siihen, että kyllä melkein pelille kuin pelille on olemassa "sopiva pituus". Caylus, Törkyjatsi tai Leonardo da Vinci ovat miellyttäviä vielä helposti 2-3 tunnin pelilläkin, mutta toisaalta vaikka Puerto Rico ei kyllä saisi paljon tuntia enempää kestää. Tietysti tähänkin pitää muistaa, että eri pelaajat pelaavat eri tavalla ja monia pelejä voidaan kyllä pelata optimoiden ja pohtien tai nopeasti perstuntumalta. Molemmilla tyyleillä on aikansa ja paikkansa.
Onko pelin tyylillä tai tyypillä suuri merkitys? Edellä mainitut pelit ovat enimmäkseen keskiraskaita tai raskaita pelejä, mutta toisaalta kaikkein suosituimpien pelien listalla kärjessä keikkuu esimerkiksi Dominion tai San Juan, joita ei mitenkään voi laittaa samaan lokeroon Ison C:n kanssa. Onko näiden pelien suosio sitten niiden keveys, nopeus, korttipelimäisyys vai mikä? Ja jos mennään vielä kevyempään osastoon niin harvoin tulee kieltäydyttyä esimerkiksi Avistan tai PitchCarin pelaamisesta.
Onko peliporukka sittenkin tärkeämpi kuin itse peli? Riippuuko pelivalinta siitä, ketä on pelaamassa? Onko Power Grid yhtä hyvä vaihtoehto kuin vaikka Australia? Entä sitten Race for the Galaxy tai Dominion? Ehkä täältä löytyy se ratkaiseva tekijä siihen, miksei hyllyssä voi olla vain sitä yhtä parasta peliä? Ei kaikkia pelejä voi aina pelata, vaikkei niihin ikinä itse kyllästyisikään. Mutta ei se peliporukkakaan aina halua samaa pelata, vaan ihan hyvin voi Princes of Florencen jälkeen tehdä mieli Mamma Mian! chili-luumupizzaa.
En tiedä sitten, kai se hyvä peli muodostuu monesta eri tekijästä. Ehkä koko hommaa olisi pitänyt alkaa pohtia siltä kantilta, että mikä tekee pelistä huonon. Ehkä sillä tavalla kriteerit olisivat selvempiä. Löytyykö yllä olevista peleistä sitten mitään yhteistä tekijää?
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta ehkä se tärkein tekijä on vaikutusmahdollisuus. Melkein voisi sanoa, että mitä enemmän itse pystyy vaikuttamaan peliin, sitä miellyttävämpi se on. Toisaalta pelit joissa ei ole minkäänlaista tuuri- tai kaaoselementtiä (eli satunnaisuutta vaikka korttien nostoilla tai kaaosta toisten pelaajien tekemisten takia) eivät nekään välttämättä ole niitä parhaita. Ja sitten lopulta pelaan erittäin mielelläni esimerkiksi erilaisia Pokeripelejä, joissa tuurilla on huomattavan suuri merkitys. Silti vaikutusmahdollisuuksien puute on ehkä omasta mielestäni se suurin miinus, mitä pelissä voi olla. Pelkkä nopanheittokilpajuoksu ei ole peli.
Vielä, että pää oikein lukijalta nuokahtaisi pistän peliin yhden hyvän pelin kriteerin. Eli pelin opetettavuuden. Pelin ei tarvitse olla erityisen yksinkertainen, kunhan se on helppo opettaa ja sitä myöten oppia. Tätä ei kovinkaan paljon ole peleissä mietitty, vaan useimmissa peleissä oletetaan, että kaikki pelaajat lukevat säännöt, mitä tietysti todellisuudessa ei koskaan tapahdu. Siksi mielestäni vähänkään monimutkaisemmissa peleissä pitäisi aina olla jonkinnäköisiä apuja pelin omistajalle, eli muiden pelaajien opettajalle. Oli ne sitten jotain muistiapuja tai muita, koska kaikki pelit eivät ole yhtä intuitiivisia eivätkä kaikki pelaajat omaksu kaikkia pelejä samalla tavalla. Tämäkin mietiskely voidaan tietysti vesittää sillä, että oma kaikkien aikojen pelatuin pelini eli Race for the Galaxy on mahdoton opettaa uudelle pelaajalle ennen ensimmäistä tai toista tai kolmatta peliä.
Sana vapaa, heittäkääpä ideoita ja ajatuksia puolesta tai vatsaan.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Vähemmän pelatut pelit nousuun 5 (vanhan tyyliset pelit)
Tähän listalle pääsevät vanhan koulukunnan pelit, eli tuuri, noppa- ja seurapelit. Joukkoon myös pari uudempaa, jotka muuten eivät sovi muihin kategorioihin. Näitäkään ei peli-illoissa (tai edes pelilistalla) ole hirveästi näkynyt, mutta kysellään mielenkiintoa kuitenkin. Varsinkin tähän kategoriaan varmasti löytyy lisää pelejä kaapeista, eli kommentteihin lisäyksiä taas varsinkin jos mieli tekee jotakin pelata.
Afrikan tähti
Balderdash (Rappakalja englanniksi tms)
Pane miljoona menemään
Pekingin mysteerit
PitchCar
Polarity
Trivial Pursuit (Genus -86 versio)
Turnajaiset
Warlock
Yatzy
Afrikan tähti
Balderdash (Rappakalja englanniksi tms)
Pane miljoona menemään
Pekingin mysteerit
PitchCar
Polarity
Trivial Pursuit (Genus -86 versio)
Turnajaiset
Warlock
Yatzy
Vähemmän pelatut pelit nousuun 4 (abstraktit)
Tämä on lyhyt ja ilmeisesti meidän peleissä oudoin lista. Ei ole kovin montaa peliä listalle päässyt, eikä varsinkaan pöydälle. Tosin tähän ei ole varmaan edes merkitty kaikkia pelejä, mitä kaapeista löytyisi, eli lisätä voi, jos tietää, että kaapissa olisi (ja varsinkin haluaisi pelata) jotakin klassista tai vähemmän klassista abstraktia (tammi, mylly, kiinanshakki, othello, jne.) Hapa, sulla ainakin oli joku, mitä kerran pelailtiin, se tornipeli, minkä nimeä en muista?
Abalone
Isis & Osiris
Shakki
Terrace
Abalone
Isis & Osiris
Shakki
Terrace
Vähemmän pelatut pelit nousuun 3 (Raskaat ja keskiraskaat lautapelit)
Seuraava osa olisi valmiina kyseltäväksi, vaikka edellisiin ei vielä montaa vastausta ole saatu. Kokoan jotain yhteenvetoa kunhan saan nämä kyselyt aikaiseksi ensin. Tähän listalle on valikoitunut pelejä, jotka yleensä ovat illan "pääpelejä", eli harvemmin on tullut pelattua kuin kerran illassa ja vain yksi näistä (ehkä silti samalla joku pienempi väli tai lämmittelypelinä).
Luonnollisesti näille peleille ei pelikertoja ihan valtavasti ole tullut, mutta katsotaas onko porukalla innostusta pelailla lisää...
Caylus
El Grande
Gheos
Hazienda
Himalaya
Leonardo da Vinci
Lost Valley
Mexica
Princes of Florence
Puerto Rico
Shogun
Taivaan Pilarit
Tigris & Euphrates
Luonnollisesti näille peleille ei pelikertoja ihan valtavasti ole tullut, mutta katsotaas onko porukalla innostusta pelailla lisää...
Caylus
El Grande
Gheos
Hazienda
Himalaya
Leonardo da Vinci
Lost Valley
Mexica
Princes of Florence
Puerto Rico
Shogun
Taivaan Pilarit
Tigris & Euphrates
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Vähemmän pelatut pelit nousuun 2 (kevyet lautapelit)
Seuraava osa uunista ulos. Näitä normaaleja lautapelejä, mitkä ei oo kuitenkaan koko ehtoon mättöjä, eli pari-kolmekin menee illassa riippuen tietysti mielialasta ja pitsojen ja saunavuorojen ym ym määrästä. Saa valittaa, jos joku puuttuu tai on muuten typerä koko juttu, tms. Jos et muista mikä joku peli on, niin klikkaa siitä pelilistasta Boardgamegeekin sivu.
Alhambra
Australia
Carcassonne
Carcassonne Kivikausi
Catanin Uudisasukkaat
China Moon
Gardens of Alhambra
Karibik
Charlemagne
Maailman ympäri 80 päivässä
Manila
Menolippu Eurooppa
Pingwin
Salamanca
Samurai
Tom Tube
Verflixxt!
Alhambra
Australia
Carcassonne
Carcassonne Kivikausi
Catanin Uudisasukkaat
China Moon
Gardens of Alhambra
Karibik
Charlemagne
Maailman ympäri 80 päivässä
Manila
Menolippu Eurooppa
Pingwin
Salamanca
Samurai
Tom Tube
Verflixxt!
Vähemmän pelatut pelit nousuun 1 (korttipelit)
Sadepäiviä odotellessa heräs uus idea. Otetaan vähemmän pelatut pelit käsittelyyn. Järkeilin, että vois koittaa pelata porukan kaikki pelit kertaalleen läpi loppuvuoden aikana, alottaen sieltä oudoimmasta päästä. Sitä varten pitää tietysti tehdä pientä selvitystyötä. Eli aloitetaan tässä pieni järkeilysarja (muutama artikkeli), jossa käydään vähän läpi porukan pelejä ja niiden pelikertoja.
Ensimmäisessä jutussa nostetaan pöydälle korttipelit. Suurinta osaa on enimmäkseen pelattu välipeleinä, mutta onhan joukossa jokunen pidempikestoisempikin. Eli listailen tähän pelit, ja pistän omat kommentit perään. Laittakaa siis arvio siitä montako kertaa olette peliä pelanneet (millä tahansa pelaajamäärällä) ja vielä perään merkki x, -, tai + sen mukaan kuinka mieluusti pelaisitte kyseistä peliä. Muutakin voi kommentoida jos mieleen tulee (esim. monellako pelaajalla haluaisit pelata).
Black Monday
Blindes Huhn
Bungee
Café International
Caylus Magna Carta
Doomtrooper
Fairy Tale
Kiinanpokeri
Klunker
Mhing
Munchkin
Nicht Die Bohne
Pokeri
Race for the Galaxy
San Juan
Ensimmäisessä jutussa nostetaan pöydälle korttipelit. Suurinta osaa on enimmäkseen pelattu välipeleinä, mutta onhan joukossa jokunen pidempikestoisempikin. Eli listailen tähän pelit, ja pistän omat kommentit perään. Laittakaa siis arvio siitä montako kertaa olette peliä pelanneet (millä tahansa pelaajamäärällä) ja vielä perään merkki x, -, tai + sen mukaan kuinka mieluusti pelaisitte kyseistä peliä. Muutakin voi kommentoida jos mieleen tulee (esim. monellako pelaajalla haluaisit pelata).
Black Monday
Blindes Huhn
Bungee
Café International
Caylus Magna Carta
Doomtrooper
Fairy Tale
Kiinanpokeri
Klunker
Mhing
Munchkin
Nicht Die Bohne
Pokeri
Race for the Galaxy
San Juan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)