Paluu nuoruuteen

Ei tää viesti oikeen tälle palstalle varsinaisesti kuulu, mutta pakko johonki avautua. Pelasin tänään kaks legendaa läpi - Defender of The Crown ja Moonstone. Oli hienoo, ku moonstonekaan ei tiltannu just ennen loparia. =) On noissa vanhoissa Amiga-peleissä vaan jotain äärimmäisen hohdokasta ja nostalgista.

DoTC oli just niin hyvä, mitä muistelinkin. Pelissä on vaan liian helppo taktiikka, ku pelaa Wolfric The Wildilla. Tyyppi voittaa 95% varmuudella aina turnajaiset, joten maata on liian helppo hankkia ja näin ollen armeijaa suurentaa. Haastetta saa sitten jo reilusti lisää, kun pelaa jollain muulla hahmolla.

Moonstone vaikutti aluks hiukan haastavalta, mutta ku pääsi jyvälle taistelumekaniikasta ja muisti taktiikat eri vihulaisia vastaan, ni alko homma luistaa. Lopullinen käännekohta tapahtu, ku niittasin loharin.("Oh, the dragon's balls were blazing as I stepped into his cave...") Sillä oli siipiensä suojissa sellanen arsenaali kamaa, että loppupelin ajan sai huoletta mennä pää leveenä ja ruiskia ilman suurempaa varovaisuutta. Loparikin oli sitten ihan paperia - tai oikeestaan mä olin teräsbetonia! Ihmettelin tovin, että miten peli päättyy, mutta selvishän sekin lopulta. Ei riittäny, että niittas pääpahiksen, piti vielä käydä kukistamas kaikki pikkumonsteritkin. Kun koko kartta oli "putsattu" - oli aika mennä kuukiven puolikkaan kanssa Stonehengeen, jossa druidit taikavoimin teki sankarista jonku yliluonnollisen superjannun. Vähä siistii!

Kannattaa muuten asentaa DosBox, jos aikoo pelailla noita vanhoja legendoja. Ihan huippu softa, kaikki pelit toimii. Voi pelata ikkunas tai koko ruudus ja pelin nopeutta pystyy säätään helposti. Seuraavan pelin kimppuun sitte vaan...