Himalaya

Marraskuun lopussa testattiin Haukkamäenkadulla Himalaya kolmella pelaajalla (Mari, Tarmo ja Tapani). Monta vuotta se on hyllyssä istunut mutta ei jostain syystä ole pelattu kuin kerran vuonna 2007ja sekin luultavasti väärin. Ainakin nyt pelatessa tuntui ihan oudolta peliltä.

Siis tuntemattomalta, ei kummalliselta.

Kävin säännöt läpi mulkaisten jo etukäteen, ja pelipöydässä luin ne vielä kursorisesti läpi. Ihan kaikkea ei jäänyt kerralla mieleen, mutta jonkin näköinen kuva oli aloittaessa, että mitä pelissä voi tehdä.

Kuva: Matt Robertson (BGG)

Pelin kulkua

Aluksi laudan 20 paikkaan arvotaan 20-sivuisella nopalla viisi kasaa tuotteita ja viisi toimeksiantorinkulaa.

Pelaajat asettavat sen jälkeen ukkelinsa kentälle haluamaansa paikkaan.

Paikat voivat olla joko pieniä kyliä, keskikokoisia temppeleitä tai isoja luostareita. Jokaisesta paikasta voi liikkua toiseen joko hiekkatietä, kivettyä polkua, tai jäistä jokea pitkin.

Seuraavaksi pelaajat "ohjelmoivat" vuoronsa kuudella toimintoläpyskällä. Nelisivuisen läpyskän kolme sivua kuvaavat eri tietyyppejä ja se neljäs kuvaa jonkinlaista kaupankäyntiä. Merkin voi laittaa myös väärinpäin, jolloin sillä toiminnolla ei tehdä mitään.

Nämä kuusi merkkiä laitetaan sermin takana piilossa järjestykseen. Kun kaikki ovat valmiita, rivit paljastetaan ja ensimmäinen pelaaja tekee ensimmäisen toimintonsa jne kunnes kaikki on käyty läpi.

Pelaajat liikuttelevat ukkojaan järjestyksessä ja kaupankäyntivuoroilla ottavat arvottomimman tuotteen siitä paikasta jossa ovat, tai toimittavat toimeksiantoläpyskän tuotteet.

Toimituksen tehnyt pelaaja saa joko ottaa kiekon itselleen jolloin hän saa sen osoittaman määrän jakkeja, tai laittaa paikkaan stupan eli minaaretin näköisen kikkareen, tai laittaa paikan viereisille aluille delegaatiota.

Kaikilla näillä pelaaja saa yhden sortin vaikutusvaltaa.

Peliä pelataan 12 kierrosta ja lopussa tsekataan kenellä on eniten taloudellista vaikutusvalta (jakkeja), poliittista vaikutusvaltaa (delegaatioita) ja uskonnollista ekstiää (stupia).

Pisteytys

Kolmen pelaajan pelissä voittaa kahdella enemmistöllä. Jos kenelläkään ei ole kahta, voittaa se kenellä on eniten jakkeja.

Ruusuja ja risuja

Jo sääntöjenluvussa loppupisteytys tuntui jotenkin erikoiselta ja noin puolivälissä peliä kävi selväksi, että eihän siinä ole kolminpelissä oikein mitään järkeä. Kolminpelissä voittaa käytännössä varmasti se, kuka kerää eniten jakkeja. Jos ei sitten joku kolmesta onnistu jollakin ihmetempulla viemään sekä stupia että delegaatioita - mikä tuskin onnistuu.

Muutenkin tuntui, että kolmella ei ollut juuri ollenkaan interaktiota ja kun tavaratkin nousivat pöydälle vähän turhan satunnaisesti, jäi pelistä aika valju maku. Viidessä minuutissa pelin jälkeen keksittiin heti pari muutosta, joilla peli voisi olla parempi. Tai no, ei voi ihan noin suoraan sanoa, kun ei kokeiltu.

1. suhteellinen pisteytys jokaisesta enemmistöstä, jolloin muihinkin kannattaisi panostaa
2. toimeksiannot jotenkin vähemmän randomisti. Esimerkiksi 3 -5 seuraavaa olisi jo valmiiksi näkyvillä, joten voisi vähän suunnitella paremmin.

Ohjelmointimekaniikka sinällään oli ihan kiinnostava ja loi muutamia kertoja mielenkiintoisia tilanteita. Mutta ei se perussäännöillä häävi peli ollut.

Lautapeliseuran foorumilla tosin jo ehdittiin kommentoida, että neljällä peli on oleellisesti parempi, ja että kannattaa ehdottomasti ottaa lisäsäännöt mukaan (ne Jeti-, Lumimyrsky- ja Markkinamarkkerit). Lisää suolaa kilpailijoiden rattaisiin.

Eli seuraavaksi sitten neljällä pelaajalla.

Lautapeliturnaus 5.12.12010

Our beautiful 'Kankaanpää Boardgame Winter Tournament' went really well. The tournament took place at Patajussi cafeteria.

We had 2 tables playing the same game simuntaneously, four players in each table. Tarmo & Tapani organized the timetables and seating positions beforehand, so we all played 3 times with each player, and we had s different player order every time.

I thought that the idea of this organization was very good, and fair because of it's random element.

Of course, I had to disagree with the "fairness" when I ended up playing Race for the Galaxy (my weakest game) with Tarmo, Markku and Jarmo, the 3 big pros of the group (Tapani is another pro, but I will write about that later in the text)...

All in all, the atmosphere was very pleasant. We were all happy to be around friends playing games, and for all I noticed, everyone had at least one game that was very easy, and at least one game that was quite challenging.

Reports from my Table (and results from the other)

1. The Downfall of Pompeji
Table 1: Jarmo, Tapani, Markku, Santeri. (9, 8, 8, 5)
Table 2: Tarmo & Heikki, Mari, Heidi. (7&7, 6, 4)

The game at our table was very tight: Tarmo & Heikki had both 7 ukkos out of the city, while I had 6 and Heidi 4. My 7th ukko (or as Tarmo would say, my 7th Pililii) was burned in the last round and when we checked the tulivuori, the 3 of us had the same amount of ukkos burned!

I like Pompeii very much. I guess the main reason is the theme, that works very well with the dynamics of the game (not like Notre Dame, of wich I will write later).

I always put my tokens/my family members/my ukkos/my Pililiis somewhere close to the exit, or close to other "people". For some reason, even if they live in a beautiful city like Pompeii, they know it's not a safe place and they might need to run away pretty soon.

I like the idea that "if you are together, you go further in life".

Of course, there is also the fun element of "burning" other players. Long time ago when Heidi was explaing the game to others, she added as a rule "when the Omen card comes, you burn ths red tokens" (meaning Tapani, of course).

This time Heidi was red, and she got the same treatment. Is the red color cursed?

2. Dominion
Table 1: Jarmo, Heidi, Tapani, Tarmo (29, 27, 21, 19)
Table 2: Markku, Santeri, Mari, Heikki (39, 34, 26, 19)

In our table Markku had quite a great win. Markku was wisely quietly playing, and suddenly we noticed he had taken quite a lot on lääni and we had to hurry with our games.

Santeri noticed Markku's smart moves earlier than Heikki and I. Heikki failed with the overwhelming kellari business, while I failed the muutostyö business... With the setup we got, we should have been paying attention to the money business, gotten more kulta e rushed to the lääni.

I though it was interesting that the scores were quite different between the tables, although we had the same set of cards, and there weren't any attack cards .

Jarmo, the winner player from the other table would have been third at our table.

3. Menolippu Eurooppa
Table 1: Jarmo, Heikki, Tarmo, Santeri. (136, 130, 112, 105)
Table 2: Tapani, Heidi, Mari, Markku. (142, 121, 98, 93)

Nothing much to say, Tapani had a better strategy, and Tapani and Heidi have played the game a lot more than Markku and I. So they won, fair and square.

Collecting loads of cards before starting the routes worked better then collecting just enough to build one route, then collecting again and again.

4. Notre Dame
Table 1: Markku, Tarmo, Santeri, Heidi (67, 65, 57, 56)
Table 2: Jarmo, Tapani, Heikki, Mari (90, 65, 56, 54)

In this game I was really surprised with the scoring. I thought I played well, and place better. My biggest mistake was to play "too safe" always saving money and taking care of the hospital.

I guess that this is the problem of taking the game's theme too realistically. I imagine a city full of rats and I think "no, I shouldn't be investing my money on treasures for the church, I should always invest to the welbeing of the citizens.. "

So maybe next time I should just try to ignore the theme and pay more attention to the dynamics of the game :P

5. Race for the Galaxy
Table 1: Jarmo, Tarmo, Markku, Mari (41, 37, 28, 25)
Table 2: Tapani, Santeri, Heikki, Heidi (53, 42, 39, 22)

What can I say about 'reiska'? The boys love this game, they play it all the time. There were times when Tapani and Jarmo played 10 times a day or so... (I am glad these times are over!)

Heidi and I stood no chance against them. We both don't like the game and only played it because it was democratically chosen.

But one thing for sure: in an ideal world, Tapani should have been at my table, and I should have been at his. So that way the 4 pros would be together and we could have had a fair game at the other table.


6. Fairy Tale (sum of 3 rounds)
Table 1: Mari, Tapani, Santeri, Tarmo (135, 116, 111, 100)
Table 2: Markku, Jarmo, Heikki, Heidi (123, 104, 97, 90)

My first (and only) win. It was nice to get a boost of energy after so many games played :)

Noticed the scores? I had crazy points (66) with all 7 homesteaders in the second round. Was very lucky to get one every time in the starting hand, and the other players were forced to give me more, since they were trying combos of their own (and I would hold all their combo cards after I got my precious homesteaders hua hua hua.

7. Puerto Rico
Table 1: Tarmo, Heikki, Tapani, Markku (48, 34, 31, 26)
Table 2: Santeri, Heidi, Jarmo, Mari (58, 54, 52, 48)

I was so exhausted in the last game that my attention span was very low. Of course that is no excuse for getting the last position in the game, but something interesting happened between the two games: the last plater in my table had exactly the same points as the first player in the other table!

How can it be, that at one game people ship so much more goods than at the other table? I guess I am too tired to analyse the reasons for the points to take shape like that.


Group and Venue
One other thing that made the day so nice was the presence of our audience. It was nice to have some people there watching the games and bringing good energy.

We had quite a lot of guests:
Jarmo Putkonen (who washed the dishes for us, kiitos!), Jussi, Riitta, Päivi (thank you so much for letting us use Patajussi!)

Visa (thanks Visa to the great atmosphere created with your guitar playing it was so nice!)
Harri, Viona, Daniel, Marika, Ida, Rossi, Ilari & Jari, our paparazzi.

Special thanks to Jarmo, for making some delicious salad for us, and warming up glögi, etc.
And for Tapani, for organizing the whole thing :)

Final Scores
(4pts to the winner then 3,2,1 in each game)

1. Gold medal to Jarmo 25/28 (5 wins!)
2. Silver Medal to Tapani 21
3. Bronze medal to Markku 18
4. Tarmo 17,5
5. Heikki 16,5
6. Santeri 16
and last, but not least, the two winners of the women's series -yeah, that's my sexist excuse :P
1. Mari 13
2. Heidi 13

Despite the eventual exhaustion, we had a very nice day today!

Viikonlopun ferneemiset Tampereella

Lauantaina ja sunnuntaina hääräiltiin Hervannan hämärien ja Toppisen poikain kans lautapelien parissa.

Lauantaina ensimmäisenä viisinpelinä painettiin Vegas Showdownia, mikä on aina mukava ja sopivan tiukka vääntö. Tällä kertaa peli meni käytännössä niin pitkälle kuin voi, eli kierroksia tuli ihan maksimimäärä ja johtopaikka vaihtuikin monta kertaa ihan 2-3 viimeisen kierroksen aikana. Lopulta peli meni tasan Marille ja Tarelle, enkä mäkään jäänyt kuin 2 vai 3 pistettä. Visa ja Heikki hiukan kauempana.

Lauantaina testattiin myös San Juanin lisäkortteja, eli Alean Aarrearkkua. Ihan kohtalaisen hyviä ja tasapainoisia kortteja useita. Mä esimerkiksi käytin useita kertoja [joku saksankielinen nimi]-korttia, jolla sai kierroksen alussa vaihtaa 0-2 korttia kädestään. Pari kertaa sieltä tuli ihan hyvää tilalle. Lisäksi rakensin residenssin (tjsp.) jolla sai bonuksia pelin lopussa näin: 4p jos oli 3 samanhintaista rakennusta, 3p lisää seuraavasta 3 ryhmästä, 2p ja 1p seuraavista. Eli max 10p. Ihan mielenkiintoinen tälli.

Tarmo painoi ison seiskan hintaisen katedraalin (joita on vain 1 ja se on heti näkyvillä ja sen voi kuka vaan rakentaa koska vaan). Sillä sai samalla 4+3+2+1 -kaavalla pisteitä pelin lopussa muiden rakentamista kutosen rakennuksista. Tää vaikutti aika vahvalta ainakin nelinpelissä, jossa täydet 10 tuli aika helposti.

Lisäksi kaikkia ärsyttämässä oli Heikin pelaama vartiotupa, jonka takia muut saivat pitää vain 6 korttia kädessään kierroksen lopussa. Tämän takia itse rakensin towerin aika alussa. Aiemmin en oo sitä juuri koskaan käyttänyt.

Muita pelejä lauantaina olivat Mhing ja Tsuro.


Sunnuntaina melkein samalla ryhmällä uudestaan, mukana myös Vanha-Viitakoski. Pelattiin ensimmäinen kuusinpeli Reiskaa. Aluksi varsinkin Tare vähän epäili, että tulisi kaikki vuorot joka kierroksella, mutta niin ei käynyt. Peli meni itse asiassa siihen, että kaikki luottivat että muut tekevät esim tuotannon, joten sitä ei sittein tullut ollenkaan, kunnes yhdellä vuorolla 4 pelasi yhtä aikaa =). Muutenkin tuntui siltä, että Reiska skaalautuu pirun hyvin kuudelle pelaajalle, eikä mitään haittaa isommasta pelaajamäärästä ollut.

Pelattiin myös pari erää Once Upon a Timea, jossa suomenkielisellä kierroksella juttu lähti ihan lapasesta. Tarinan pääosissa olivat esim Rogues Gallery ja Mikuli ja tapahtumapaikkoinana esim Siilin välikkö ja yläkenttä. Sekoo katto.

Visan kanssa painoin pikasen Tarokinkin välissä. Kokeiltiin myös normipakan korttipeliä nimeltä 25, mutta siitä ei innostuttu.

Dominion sekoo katto

14.3.-20.3.2009

Edellisen jutun kommenteissa selvästi vihjattiin erään D-alkuisen pelin runsaasta käytöstä, niin pistetään nyt sitte faktoja pöytää. Viikon aikana tuli meikäläisen osalta mätättyä 30 peliä Dominionia bws:ssä. Peliseurana oli vaihtelevasti Tare, Visuus, Juse, Tapsi ja Mika.

Aika monipuolisia pelejä oli, niinku olettaa sopii. Mielettömiä äktiönsekoja, nihkeitä noita-gardeni-militia settejä, nopeita läänien napsimisia ja niin edelleen. Jakson alussa noita hallitsi vahvasti markkinoita, mutta noidan esiintyminen laski jo normaalimmalle tasolle. Gardenit on ollu vahvoja, samoin chapelilla muutaman kerran onnistuneesti vietiin pelit, jopa gardeneita vastaan! On ollu sekä hyviä setuppeja että helevetin paskoja setuppeja. Eli just niinku Dominionissa vaan voi ollakin, laidasta laitaan ja kaikkee siltä väliltä.

Yks peli oli kyllä ryöttänen. Olin vaan katsomassa, kun muut oli just kerinny alottaan. Tarella oli sairasta menoo siinä, ku tuli kauheita äktiön-kortinnosto-ostelu touhuja. Ensi se osti pari lääniä ja pitäjän, ja heti seuraavalla kierroksella tuli sitten megastägäri. Kuvassa screenshotti vuoron loppuvaiheelta, ja alla vähä tiivistelmää vuorosta.

Village, Throne room, Council room, Village, Village, Council room, Village, Village, Market, Market, Council room, Throne room, Moneylender, Mine, Militia

14 rahaa + Moneylendereillä 6 + Marketeilla 2 + militialla 2 = 24
7 ostoo --> 3 lääniä ja 4 kuparia
Kaikki kortit kävi kädes (poistopakassa näkyy 3 juuri ostettua lääniä).

Eli puhutaan ryöttäsestä, tai jopa ryöpättömästä vuorosta! Tässähän voidaan heittää haaste, eli jos vastaavantyyppistä tykitystä meinaa pukata, niin printscreeni nappi vaan käyttöön ja tiivistelmää kehiin.

EPIDEMIC!

Ensimmäiset sessiot Pandemickia otettiin ryhmittymällä Jussi, Tare ja Opa. Pelattiin kaksi peliä harjoittelumielessä ja helpoimmalla tasolla. Ensimmäinen peli meni oikeastaan ihan reenatessa, kun ei oikein vielä tajunnut pelistä juuri mitään. Ei aikakaan, kun iljettävä musta virus valtasi ketjureaktioiden saattelemana kaistaleen Euroopasta Afrikan kautta Intiaan asti. Loppu oli nopea, mutta armoton.

Toiseen peliin lähdettiin uljain mielin, uusien specialistien voimin. Peliin ratkaisevan säväytyksen toi "dispacther", jonka erityisominaisuus on melko vahva: dispacher voi omalla vuorollaa liikutella myös muiden pelaajien nappuloita ympäri maailmaa (tietyin rajoituksin toki). Tare hoiteli dispacherin virkaa erittäin mallikkaasti, ja pian saivat ukot ja kuutiot kyytiä. Lähellä hävitystä käytiin, kun punaisia kuutioita oli hetken vain yksi jäljellä, mutta suosta noustiin, kun punainen vastalääke saatiin kehitettyä kreivin aikaan. Lopulta saatiin suhteellisen helposti loputkin lääkkeet keksittyä, ja

ihmiskunnan oli kiittäminen tehokasta Norton Antivirus -ryhmää olemassa olonsa jatkumisesta. (Dispacher pystyy erityisominaisuutenaan siis vain liikuttamaan toisten nappeja, mutta me taidettiin käyttää sitä silloin tällöin myös muiden toimintojen etätekemiseen, lähinnä laatikoiden poistamiseen...)

Pelistä jäi melko miellyttävä maku suuhuun. Alku oli tietysti haparointia, eikä peliin välttämättä vieläkään päässyt "oikealla tavalla" sisään. Yhteistyöpeli kun on, pitää siihen suhtautua täysin eri tavalla kuin perinteisempiin vääntöihin. Tunnelma ja pelaaminen on jatkuvasta kuoleman uhasta huolimatta leppoisaa, ja varmasti muutaman pelikerran jälkeen pääsee tosissaan pelin maailmaan mukaan.

Ensimmäiset pelit pelattiin hyvin avoimeen tyyliin, jolloin lopulta lähes kaikki siirrot pelissä tehtiin yhteistuumin. Tämä on tietysti tarkoituskin, mutta kokemuksen karttuessa on kanssakäymistä varmasti syytä hieman vähentää. Parasta on, että ryhmä voi helposti keskenään sopia, kuinka paljon esimerkiksi oman käden korteista saa kertoa muille, ja missä määrin yksittäisen pelaajan toimintoja sunnitellaan yhdessä. Sopivan vuorovaikutussuhteen löytyessä, peli on hyvää vastapainoa "hampaat irvessä" pelattaville optimointimegamättöväännöille.

Tahkolla pari peliä

13.-14.02.2009

Oltiin sitte Tahkolla laskettelemas (ryyppäämäs) laskettelemas (ryyppäämäs). "Lautapeliporukasta" oli mukana Tare ja minä. Lisäksi Jukka luettiin "varmoihin pelaajiin" mukaan, muut yhdeksän reissuun osallistujaa olivat etukäteen kysymysmerkkejä pelaamisen suhteen. Tämän takia mitään isompia pelejä ei mukaan otettu. Niinpä matkaan lähti Tapanilta lainattu kevyiden (kortti)pelien setti, jossa oli Dominion, Mamma Mia!, Frank's Zoo, King Lui, San Juan ja Eläinpyramidi. Tare valkkasi setin kai mieleisekseen, huippujahan nuo taitavat kaikki olla... No, ainakin sopivia myös muille kuin lautapeliaktiiveille. Lisäksi mukana oli Ollin Station Master (ja pokeri ja jatsinopat tietysti). Vaihtoehtoja siis oli, mutta pelaaminen jäi lopulta olemattomaksi, sillä peleistä pelattiin vain Dominionia ja Mamma Miaa, molempia kahdesti. Ja toki pokeriakin otettiin yksi 12 hengen turnaus, mutta se ei kuulu tähän.

Dominionia pelattiin pari peliä kokoonpanolla Tare, Jukka ja Olli. Jukalle peli oli uusi, mutta hyvin hän tuntui pääsevän peliin mukaan, kun kokemusta peleistä kumminkin on. Pelit oli tasasia ja sinäsnä suht normit setupit tuli kumpaankin peliin. Eka peli tais mennä Tarelle n. 40 pisteellä, muut 10 pisteen sisällä. Toisen pelin voitti Olli reilulla 40 pisteellä, muut olivat 40 pisteen molemmin puolin.

Toisessa pelissä tuli kyllä erikoinen loppu, en muista kyllä aikaisemmin näin käyneen. Pelissä oli hyvin rahaa, toimintoja ja korttien nostoja tarjolla, joten peli lähti sutjakasti liikkeelle. Suht aikaisessa vaiheessa saatiin ensimmäiset läänit. Läänejä meni perä perää monta, jolloin ruvetttin kiireen vilkkaa ostamaan myös pienempiä pistekortteja. Yhtäkkiä läänibisnes kuitenkin hiipui, kun kaikilla oli niin paljon pistekortteja kädessä, että rahaa ei saanut 8 käteen millään. Lopulta tilat ja pitäjät loppuivat, läänejä oli vielä pari kolme, ja toimintakorttejakin oli vähintään viisi joka pakassa.

Peli siis ei ollutkaan loppumassa, kun kukaan ei saanut läänejä. Toisaalta peli oli oletettavasti varsin tiukka, joten suin päin ei mitään toimintojakaan kukaan ruvennut ostelemaan. No sitten rahaa käytettiin kultarahoihin ja seikkalijaan, sillä useasti oli kädessä 6-7 rahaa, mutta perinteiseen tapaan sitä kahdeksaa ei tullut sitten millään. Aika kauan sitä sitten tahkottiin turhaan, siis siinä mielessä, että pistetilanne ei muuttunut miksikään. Läänit taidettiin lopulta saada kaupaksi, ja peli päättyi tasaisissa merkeissä (muutaman pisteen sisällä kaikki).

Joka tapauksessa peli siis kesti aika kauan, ja loppu oli toki varsin tylsää mättämistä. Syynä erikoiseen tilanteeseen oli varmaankin liian aikainen siirtyminen pistetehtailuun. Vaikka kaikilla siinä vaiheessa tuntuikin olevan hyvin rahaa käytössä, oli kaikkien pakka kuitenkin melko pieni. Kun sitten kaikki pitäjät ja tilat sekä suuri osa lääneistä olivat pakassa tilaa viemässä, ei sitä rahaa sitten enää käteen tullutkaan.

Vaikka toinen peli ei mikään mielyttävin peli ollutkaan, näytti Dominion toisaalta taas vahvuutensa, eli jokainen peli voi tosiaan olla erilainen. Toki mieluummin haluaa mielyttäviä kokemuksia, mutta toisaalta tuollainen kräpisetuppi, tai oikeastaan vaan kräpipelaaminen, saa aikaan sen, että seuraavaa peliä odottaa entistä enemmän.

Mamma Mia otettiin neljästään, kun "Api" saatiin hullutettua mukaan ja viidentenä mukana olleen "Laten" kärsivällisyys loppui jo ennen kuin säännöt oli käyty läpi. Muut pelaajat olivat samat kuin yllä. Ennen peliä ja alkupelistä Api ja Jukka (ja varsinkin moni joka ei pelannut) naureskelivat pelille ja suolsivat solvauksia minkä ehtivät. Toisen kierroksen aikana kuitenkin Api ja Jukka olivat jo innoissaan, ja viimeisellä rundilla suorastaan pelin lumoissa. Ainakin siinä määrin siis, että seuraavana päivänä Apikin suorastaan fernes, että pelattais ny jo Chili-Luumua, kun muut pelasivat Dominionia. Ekassa pelissä kaikki saivat aikaan 5 pitsaa, toisessa pelissä Jukka näytti todelliset karvakäden taitonsa leipoessaan kaikki 8 pitsaa valmiiksi!

Valtaosa peleistä siis kävi vain vähän tuulettumassa, mutta toisaalta olisi harmittanut, jos peli-intoa oliskin ollut enemmän, ja pelejä mukana vähemmän. Tiedä sitten, miksei enempää tullut pelattua, ehkä lasketteleminen (ryyppääminen) vei voimat, keskittymiskyvyn ja peli-innon. No toisaalta alunperinkään ei kovin suurta innostusta peleille suuremmassa mittakaavassa odotettu, eikä lopulta itselläkään mitään suunnatonta hinkua ollut väkisin noita pikkupelejä sen enempää mätätä.

Pelejä Tampereella

Saksan pelejä odetellessa kokoonnuttiin viikonloppuna Tampereelle pelailemaan keskimittaisia pelejä. (Ei sitä nyt etukäteen oltu suunniteltu, mutta sellasia tuli enimmäkseen kuitenkin pelattua.) Pelaamassa oli erilaisin kokoonpanoin Tare, Olli, Jarmo, Mari ja Tapani.

Ollin uutuutta Station Masteria tyypitettiin useammankin pelin verran. Ihan pätevä lyhyemmän luokan peli. Ei kuitenkaan mene ihan filleristä, koska ottaa reilun puolisen tuntia. Vaikuttaisi toimivan ihan kivasti 3-6 pelaajalla. Tämän pelin ansioksi voisi laittaa sen, että peli ei tasoita itse itseään, vaan isojakin eroja pääsee tulemaan. Toisaalta itse kritisoin peliä siitä, että se ei palkitse riskinottoa. Olen sitä mieltä, että kaipaa nollamatkustajan (tai kaksi). Vähintään hintansa väärti kuitenkin.

Pylosta pelailtiin myös useampaan otteseen eri parien välillä. Tässä pelissä on yllättävää syvyyttä. Aina kun luulee keksineensä miten kannattaa pelata, niin aina jostain takaportista toinen tulee ja vie pelin. Tuuriahan ei ole ollenkaan, mutta tuntuu että aina vedetään ohi. Ihan kuin pokeria. Taitaa olla mulla jo toistakymmentä peliä parissa viikossa.

Kokonaan uusi peli testauksessa oli Velhojen yö, joka pääsi jopa yllättämään sillä, että siinä oli jopa ihan peliäkin, eikä pelkästään 5 sekunnin ilo siitä että näkyy pimeässä. Ei se nyt silti mikään "oikea peli" ole, mutta varmasti tulee leikittyä puolitosissaan uudestaankin. Ekan erän jälkeen haluttiin heti ottaa toinen erä, mutta siinä Tarmo jaksoi yhden vuoron, ja sitten rikkoi pelin "ainutta sääntöä" eli nosti ukkonsa irti laudasta ja tökki kattilansa pesään.

Vähän pidemmistä peleistä pelattiin Ys ja Alhambra kolmella lisäosalla. Ys oli kohtuullinen menestys, vaikka kaikki olivatkin sitä mieltä, että kerätyt pisteet pitäisi olla piilossa, koska muuten pari loppukiekkiä kestävät liian kauan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että peli ei venynyt mitenkään megapitkäksi. Tästähän on säännöissäkin mukana lyhyempi variantti eli Ys express...

Alhambrassa mentiin melko perinteisen kaavan mukaan. Kaikille tuttu peli, joten mitään hirvittävää kestoa ei tullut vaikka kolme lisäosaa luonnollisesti pidensivätkin peliä. Tuntui siltä, että lisäosat tasoittivat peliä, koska erot jäivät pienemmiksi kuin yleensä. Lisäksi reservin käyttöön tuli enemmän järkeä lisäosalla.

Jossakin välissä kokeiltiin myös Frank's Zoota, joka on yksi omista korttipelisuosikeistani. Vähän vastahankaisesti porukka aloitti, mutta tuntui lopulta ihan pitävän pelistä. Ei mitään erikoista innostusta kenelläkään, mutta ei tyrmättykään. Itse pidän pelissä erityisesti sen kivasta joukkuepelistä, joka mahdollistaa järkevän pelaamisen lähes millä tahansa pelaajamäärällä. Peli on myös kivan näköinen =P

Keskikokoisista peleistä mukana myös Blue Moon City (molemmilla lisäosilla). Peli pikkuisen venähti normaalista tunnin kestosta noin 1,5 tuntiin, muttei kuitenkaan liian pitkäksti. Bonuksilla ja neljällä pelaajalla timantit ovat tärkeitä, hirveällä määrällä kortteja ei välttämättä tee niin paljon, kun peli kuitenkin päättyy jo neljään uhraukseen.

Dominion taitaa kuulua nykyään oikeastaan jokaiseen peli-iltaan. Tällä kertaa pelattiin kaksi erää. Toisessa pelissä olin kerännyt eniten pisteitä, mutta aivan lopussa huomattiin, että olin pelannut Pidot väärin, enkä ollut tuhonnut sitä. On se kumma, että vaikka on jo monta kymmentä peliä pelannut, niin silti ei muista tuommoista sääntöä.

Twilight Struggleakin vähän demottiin parin kierroksen ajan. Sai aika tyrmäävän hylkäyksen porukalta. Jännä juttu, että Marin kanssa tykätään ihan pirusti.

Kankaanpään peli-ilta #9

31.01.2009

Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.

Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.

Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.

Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".

Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31

Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.

Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.

Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.

Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!

Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".

Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.

Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.

Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33

Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.

P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!

Kankaanpään peli-ilta #8

24.01.2009

Lauantaina meno jatkui sen verran railakkaana, että yhä vain peli-illasta lienee ollut kyse. Tapani ja Jarmo veti pohjiksi päivällä pari Reissiä, ja Tapani teki ilmeisesti jonkin näköstä historiaa voittamalla Jarmon kahdesti. En tiä sitte, kuulopuheita, joku muu voi vahvistaa.

Muutoin pelivalikoimaan kuului Ubongo, Notre Dame, Tower of Babel ja Dominion. Ollin saavuttua paikalle, oli Notre Dame jo suunnilleen viriteltynä pöydälle. Tapanin ja Jarmon kanssa siis kolminpeliä kehiin. En muista yhtään kuinka kävi, kun Tapanikaan ei BGG:n mukaan muista edes sitä, että pelattiin. Pelattiinkohan me edes... uuuuu... spooooky...

Seuraavaksi oli vuorossa Babel viisinpelinä, kun Tarmo ja Jussi liittyivät remmiin. Tare sai loistostartin, kun materiaalikortit (vai mitä ne ny on) osu suotuisasti muiden rakennuksia ajatellen. Tare tarjosi alusta alkaen sopivan suuria summia siten, että tarjous tuli kuitenkin hylätyksi. Lisäksi monesti Tarella oli vipuvartena laatan pöllimislappu, joten hänen tarjouksensa hylättiin usein. Näin ollen pisteitä ropisi tasaseen tahtiin, ja kaulaa kertyi mukavasti heti alkuvaiheessa. Tahti ei hiipunut missään vaiheessa, ja tuloksena oli Taren ylivoimainen voitto. Lopullisen niitin Tare iski bykäämällä lopussa vielä yksistään kutosen touhuja, saaden samalla enemmistöjä kämppiin. Muutkin napsivat suhteellisen tasaisesti kiinnityksiä tupiin, mutta voiton karattua, taisteltiin enää himmeämmistä mitaleista. Mukavan selkeät erot kuitenkin saatiin, mitään tiukkaa loppuanalyysia ei pelistä Taren ylivoiman hehkutusta lukuunottamatta irronnut.

Tower of Babel pisteet (noin):
Tare 85
Jarmo 60
Olli 50
Jussi 45
Tapani 35

Seuraavaksi pöydälle vilahti jälleen Notre Dame, josta kaavailtiin ensimmäistä viisinpeliä. Jarmo ei kuitenkaan lämmennyt toiselle erälle Notrea samana päivänä, joten nelistään jatkettiin. Peli oli Tarelle ensimmäinen, joten jännityksellä odotettiin, kuinka kauan saadaan peliin menemään. Normaalisti pelin kestoksi oli vakiintunut semmonen noin tunti. No, huoli oli ennen aikainen, sillä Tare omaksui pelin perussäännöt, mekaniikan ja nopeahkon tempon hyvin. Peli kesti lopulta 70 minuuttia, eli samaa luokkaa kuin yleensäkin.

En oikein muista miten peli eteni, perus settiä kumminkin. Ei ollut ainakaan pelin aikana täyttä selvyyttä siitä, kuka voittaa. Jussi tosin kiros omaa peliään, ihmetellen pariin kertaan omaa esitystään. Jussin fiilikset osoittautuivat todeksi pistelaskussa, kun pöydän päästä alkoi kuulua epäuskoista jupinaa, että "kuinka voi olla näin vähän pisteitä". Muilla oli tasaisempaa, ja voitto meni lopulta Ollille. Nopea katsaus meidän pelien tilastotietoihin näyttää, että semmonen pikkasen rapia 60 pinnaa riittää yleensä hyvinkin voittoon, ja toisaalta alle 60 pisteellä ei ole voittoa irronnut, erinäisiä harkkapelejä lukuunottamatta.

Notre Dame (erä 2) pisteet:
Olli 65
Tapani 59
Tare 55
Jussi 40

Lopuksi painettiin vielä Dominionia. Oli aika präkäämistä, ku samalla vähä järjesteltiin kortteja lootaan tai jotain. Pari peliä vedettiin, pelaajisto tais jonku verran vaihtua pelien välissä. Ei tiä mitään. Toinen peleistä päättyi tasapeliin, Jussin ja Tarmon ollessa täsmälleen yhtä hyviä, ainakin pisteiden ja kierrosten mukaan. Kai jollaki painilla pitäis sitte kattoo, kumpi on kovempi jätkä.

Jes! Tulipa ainaki vähä lyhyempi ku edellisestä.

Caylus Magna Carta - Ei mikään Pikku-C

11.01.2008

Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.

Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.

Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.

CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).

Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.

No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:

Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.

Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.

Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.

Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.

Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...

Tulipa pitkä läppä taas. Moro.

Tuloksia viikonlopulta

Pelien tuloksia niin paljon kuin omasta päästä ja muistiinpanoista löytyy. Kommentteja ja korjauksia otetaan vastaan sekä pelien järjestyksestä, kestosta, että tuloksista. Voi, olla että osan olen merkinnyt jopa väärälle päivälle.

Perjantai 18.30-03.30
Railroad Tycoon 5h15min
Jarmo 54p
Olli 53p
Tapani 52p
Tarmo 38p
Mari 36p

Mamma Mia! (kaksikymmentäminuuttiatuleekomuuta?)
Olli 6
Tapani 5
Mari, Jussi 3
Tarmo 2

Shadow Hunters 30 min
Pelaajat Mari, Olli, Tarmo, Jarmo, Tapani
Voittajat Jarmo, Olli

Agricola 3h30min
Jarmo 28
Olli, Tarmo, Tapani 26

------
Lauantai 15.00-02.30
Coloretto 25min
Tapani 31
Päivi 28
Mari 21
Jarmo P. 18

Railroad Tycoon 2h10min
Mari 133
Jarmo 98
Tapani 95

Agricola 2h40min
Tapani 28
Jarmo 27
Tarmo, Mari 22
Olli 18

Galaxy Trucker 2h
Tästä jäi merkintä tekemättä, onko muistikuvia?
Tapani
Olli
Jarmo
Tarmo

Mamma Mia! 20min
Pari peliä, ei tuloksia merkitty

Coloretto 20min
Mari 52
Olli 31
Tapani 30

---

Sunnuntai 14.00-20.30
Galaxy Trucker 1h45min
Tarmo 60
Olli 40
Jarmo 39
Tapani 31

Through the Desert 35min
Jussi 74
Tapani 73
Mari 65

Mamma Mia! 15min
Tapani 8
Petri, Mari 7

Pingwin 20 min
Tapani 33
Tarmo 28
Jarmo 24
Mari 18

Galaxy Trucker 1h40min
Jarmo 72
Tarmo 60
Olli 46
Jussi 0

Dracula 10 min
Tapani +30p voitto Marista

Shadow Hunters 30min
Pelaajat: Petri, Jarmo, Tarmo, Mari, Jussi, Tapani
Voittajat: Jussi, Olli, Tarmo, Tapani

Lisäksi kinkkipokeria joka välissä. Sain yhden hertta reetin!

Ajatuksia Railroad Tycoonista

Eilen otettiin ensimmäinen kokeellinen peli RTT:tä. Vielä ei käytetty kortteja ja ensimmäinen aloitusvuoro annettiin kaikille pelaajille ilman huutokauppaa $1K:lla.

Railroad Tycoonin lautapeliversio aloitetaan täysin ilman rahaa ja ilman mitään aloituskaupunkia tai muutakaan. Kaikilla on vain 24 kappaletta alimman tason vetureita. Rahaa saa laittamalla osakkeitaan markkinoille. Yhtä osaketta vastaan saa $5K, mutta jokaisen vuoron lopussa joutuu osakkeesa maksamaan osinkoja $1K. Näillä rahoilla rakennetaan rautateitä kaupunkien välille, päivitetään vetureita (aina kaikki veturit kerralla), urbanisoidaan kyliä, tai rakennetaan linkki pelilaudan itärannikon kartalta länteen. Kun on saanut yhdistettyä kaupunkeja, voi niistä kuljettaa tuotteita toisiin kaupunkeihin.

Kenelläkään ei luonnollisesti ollut hajuakaan mitä kannattaa yrittää. Jarmo ja Tapani lähti iso pää leveenä (big head wide TM) ottamaan lainoja ja sijoittamaan isosti, kun taas Tarmo ja Visa olivat varovaisia. Jarmo rakensi paljon rataa, kun taas muut rakensivat pari lyhyempää linkkiä ja alkoivat kuljettaa tuotteita. Tuotteita arvotaan kaikkiin kaupunkeihin ennen peliä kaupungin koon mukaan 1-5 tuotetta ja nämä tulee kuljettaa saman väriseen kaupunkiin (tuotteita on 5 eri väriä). Tuotteen kuljettamisesta saa voittopisteen per kuljettu linkki, eli kaupungiväli ja voittopisteet merkitsevät samalla myös tuloja. Kierroksen lopussa katsotaan pistetaulukosta paljonko pelaaja saa tuloja. Tulot nousevat noin 50 pisteeseen asti, jonka jälkeen lähtevät laskuun ja alkavat taas nousta 100 pisteen jälkeen.

Tapani lähti urbanisoimaan kyliä (harmaita kaupunkeja) , joka myös osoittautui aika hasardiksi alkukierroksilla. Urbanisointi oli kallista, eikä tuottanut vastaavia tuloja, vaan osakkeiden osingot kävivät kalliiksi, ja kun vielä jokainen annettu "myyty osake" oli yhden miinuspisteen arvoinen pelin lopussa, jäivät Jarmo ja Tapani häntäpäähän. Peli muutenkin oli ohi melko nopeasti, ja pisteet jäivät alhaisiksi. Tarmo voitti 33 pisteellä, Harrilla oli 32, Visalla ja Jarmolla 22 ja Tapanilla vain 16.

Pohdiskelimme jo Tarmo ja Visan kanssa saunassa pelin jälkeen järkevämpiä taktiikoita, ja itse mietin vielä tänään pidemmälle. Kuuleman mukaan parhaillaan on menossa toinen peli Kankaanpäässä, joten katsotaanpa osuvatko ajatukseni yhtään oikeaan. Listaan muutaman kohdan, jotka epäilisin johtavan parempaan tulokseen kuin itselläni (tai muillakin) eilen.

1. Pelin aloitus: Ensimmäinen vuoro on varmasti paljon tärkeämpi korttien kanssa, ja nyt kun pelaajat tajuavat mitä ensimmäisellä kierroksella voi tehdä. Eli aloituskaupungin valinnalla on suuri merkitys. Tarmo taisi tehdä siinä parhaan valinnan, eli pitäisi tehdä halpa ja lyhyt linkki, jolla pääsisi mieluiten kuskaamaan kaksikin tuotetta heti ykkösen junalla, että pääisisi heti hiukan tulojen makuun.
2. Huutokauppa: Huutokaupan merkitys varsinkin ensimmäisellä kierroksella on suuri. Jos korteissa on jotain mörköä, haluaa sinne kaikki. Jos ei, haluavat kaikki johonkin vahvaan aloituspaikkaan.
3. Osakkeiden myynti: Osakkeita varmaankin alussa pitäisi myydä todella varovasti, mieluiten vain yksi tai korkeintaan kaksi 2-3 ensimmäisen kierroksen aikana. Toisaalta aloitusvuoroa ei saisi antaa pois ainakaan ilmaiseksi. Kun pisteitä on kertynyt enemmän, voi osakkeita myydä enemmän isompia laajennuksia varten. Alussa myydyistä kuin täytyy antaa osinkoja paljon useammalla vuorolla.
4. Junan päivitys:Varmaankin pitäisi käyttää 1-2 tason junaa muutama vuoro, ja kerätä muutamia pisteitä. Sitten kun on jo kerännyt suhteellisen hyvin tuloja, pitäisi laajentaa verkostoa melko reilusti, (mieluiten samalla suorittamalla jonkun korttien reiteistä) ja sitten laajentaa junaa vähintään vitos- tai kutostasolle, ehkä isommaksikin riippuen mitä muut tekevät?
5. Kortit: Veikkaisin, että kortit tuovat aivan valtavasti mielenkiintoa ja tavoitetta peliin. Eilinen koepeli kun oli melko suoraviivaista ja päätöntä kohkaamista.
6. Tavaroiden kuljetus: Alussa pitäisi tavaroita kuljetella maltilla sen verran, että pääsee kohtuullisille tuloille, ehkä noin $10K per kierros? Sitä voisi sitten ylläpitää muutaman kierroksen, jotta on hyvillä rahoilla laajentamaan. Sitten rataverkon ja päivitysten jälkeen vasta pitäisi kuljettaa pidempiä matkoja isompien kertapisteiden perässä.
7. Raha: Rahaa pitäisi alkuvaiheessa pyrkiä säästämään, ja hiukkasen myöhemmin keräämään varastoon. Sitten kun on varaa laajentaa iso verkko, ei rahalla enää niin paljon ole tekoa, joten ei haittaa, vaikka osingot olisivat jo suuremmat kuin tulot. Ekassa pelissä menimme kaikki oikeastaan koko ajan ihan hapoilla. Vain Tarmolla oli välillä jopa vähän ylimääräistäkin.
8. Sijoittuminen: Punaiseen kaupunkiin pitäisi päästä suht helposti, kun niitä ei voi pystyttää myöhemmin. Lisäksi New Yorkin aluetta ei saa antaa ilmaiseksi. Toisaalta New Yorkista pohjoiseen, missä mä olin ekan pelin, oli vähän turhaa harmaiden kaupunkien aluetta.
9. Western Link: Jos ja kun päästään paremmin vauhtiin, niin sen Western Linkin rakentaminen voi jopa olla järkevää. Sieltä tulee 4 uutta punaista kuutiota, ja jos jotenkin saa pitkän reitin punaiseen kaupunkiin kauempana kuin Chicago, voi niillä neljällä kuutiolla tehdä pirusti pisteitä. Mutta on se törkeen kallis. Voiko pelissä saada niin paljo rahaa, että se kannattaa?

Kertokaa tokan pelin jälkeen, että osuiko mikään mun järkeilyistä kohdilleen?

Pientä lämmittelyä megamättöä varten..

Perjantaina saatiin pientä esimakua tulevasta peliviikonlopusta. Pelaajiksi saapuivat pitkin iltaa Tarmo, Tapani, Olli, Jarmo, Visa, Petri ja Heikki.

Aluksi yritettiiin ottaa Agricolaa, mutta ei siitä ilman apulappuja tullut mitään, kun ei peli oikein ollut muistissa, eikä sitten oikeastaan kenelläkään ollut mitään halujakaan loppujen lopuksi koittaa opetella jotakin niin paljon muistin varassa. Tuskin siitä mitään olisi tullutkaan. Tulostelin heti lauantaiaamuna ison kasan sääntöjä ja ohjeita englanniksi, joten seuraavalle kerralle koitan ne opetella, jotta oikeasti päästään pelaamaan.

Peliksi vaihtui Tower of Babel, joka on noussut tosi suosituksi porukassa viime aikoina. Peli oli Tarmolle ilmeisesti ensimmäinen oikeilla säännöillä, eikä Ollikaan ollut vielä ainakaan montaa kertaa oikein pelannut? Vai oliko ensimmäinen? Peli oli tyypilliseen tapaan nopeatempoinen ja tasainen, eikä suuria eroja tullut, vaikka vähän eri tatkiikoilla oltiinkiin liikkeellä. Itse keräilin tällä kertaa paljon bonuksia (25) ja kyllä sillä hyvin pärjäsikin. Muistaako kukaan pisteitä edes suurin piirtein?

Tästä pisteiden järkeilystä/myöhemmin vertailusta tuli mieleen sellainen pieni juttu, että ei olisi suuri vaiva heittää joka laatikkoon pieni vihko tai vaikka vain paperinpala, johon kirjoittaa pelaajat ja pisteet ja päivämäärän aina pelin jälkeen. Niitä (voi olla) on kiva katsella jälkeenpäin ja vaikka verrata omaa suoritusta omaan vanhaan.

Muita pelejä illan aikana oli Salamanca (tässä pelissä mukana Tapani, Olli, Heikki, Jarmo ja Petri), jota ei oltu pitkään aikaan pelattu. Tästä johtuen pari sääntöä meni hiukan väärin, vaikka pieni tarkistelu aluksi tehtiinkin. Lisäksi touhu oli äärimmäisen levotonta, joten en oikein tiedä, että saiko kukaan mitään kuvaa pelistä. Heikki vaikutti kyllä pelaavan kunnolla, ja ainoana oikeasti käytti niitä korttien actioneitakin. Muut oikeastaan vain rakensivat ja myivät. Pisteet olivat melko tasaiset. Minä taisin voittaa 1-2 rahalla, ja muut olivat 5-10 rahan sisällä toisistaan. Antaisin kyllä tällä pelille paremmankin ajan pöydällä.

Pelasimme myös kahden pelaajan tiimeillä PitchCaria, siten että joukkueen sijoitukset laskettiin yhteen, ja sillä ratkaistiin voitto. Lisäksi tallin toinen auto sai väistää toista, mikäli siitä oli jotain hyötyä. (Ei ollut montaa kertaa). Ihan kiva kokeilu, mielelläni uudestaankin, vaikka erään raiderin mielestä vähän ehkä vähemmän aikuismaista.

JoukkueTrivial Pursuitin jälkeen Tapani, Visa ja Petri hakkasivat vielä slovenialaista tarottia kolminpelinä 2-3 tuntia. Oli kyllä huomattavasti vaikeampi kolmistaan kuin nelistään. Tai ainakin aika ankara peli, eikä positiivisille pisteille helposti päässyt.

Lautapeliviikonloppu - La: Hero Quest, In the Year of the Dragon, Leonardo da Vinci, Pikavisa

Ennen illan avausta Jarmo ja Tapani väänsivät lämpäksi Race for the Galaxyn kaksinpelinä. Arviolta noin 100. kaksinpeli, ja noin 70 voitto Jarmolle. Joko Jarmo huijaa, tai on sitten vaan saakelin hyvä. Epäilen molempia. Pääsin silti aika lähelleä pistein 40-35.

Illan ensimmäisenä pelinä pelattiin noin 15 vuoden tauon jälkeen Hero Quest. Pimeyden voimia kukistamaan ja jotakin hautaa etsimään lähtivät Tarmo, Jarmo ja Ville eli Haltija, Barbaari ja Kääpiö. Tapani heitteli kilpitouhuja ja pääkalloja pahiksille. Peli olisi ollut vähä söhellystä jos Haltija ei olisi muistanut joka ikistä sääntöä ja ominaisuutta ulkoa. Eli kun meikäläinen teki jonku virheen, niin heti tuli kommenttia: "Fimir olis kyllä saanu heittää kolmeekin noppaa". Eli jokusen kerran on Toppisen veljekset ollu noppien äärellä poikasena.

Peli itsessään oli aika nopeasti ohi niin, että kaikki sankarit kaivelivat hautakuoppiaan. Jarmo tipahti ekana kun ei päästänyt Tarmoa ohi käytävällä, ja Tarmo paukautti loitsulla selkään. Tehtävän onnistuminen ei siis ollut lähelläkään. Vähän siinä saatiin pientä nostalgiapalaa lapsuudesta ja varhaisnuoruudesta (ja muiden arvioiden mukaan Tarmo varmaan viime viikolta). Eihän se peruspelinä häävi ole, mutta olisi mukava koittaa kaivella Toppisten kaappeja jos UltimateIlkan tai Tarmon vanhoja tehtäviä löytyisi. Niissä oli kenttäsuunnitteluun panostettu kuin Doom II:ssa aikoinaan.

Olli päräytti paikalle seuraavaan peliin, joka oli edellisillan revanssi. Jarmo tosin pelasi Jussin paikalla tällä kertaa. Lohikäärmeen vuotta lähdettiin taas taistelemaan. Jarmo koitti isolla seolla voittopistetaktiikkaa (eli kolme voittopistemiestä eikä oikein mitään muuta) jolla repi nopeasti yli 30 pisteen johdon. Muut pelailivat keskenään melko erilaisilla, mutta kuitenkin monipuolisemmilla taktiikoilla. Tarmo pysytteli person-trackerilla kärjen tuntumassa ja varmaan 5 viimeistä kierrosta ensimmäisenä. Ilmeisesti se sitten ratkaisi lopputuloksen, jossa pisteet taisivat olla täysin samat kuin edellisenä iltana, eli Tarmo voitti noin 8-9 pisteen erolla Tapaniin. Jarmo sinnitteli viimeiselle kierrokselle asti kärjessä, mutta ei saanut juuri yhtään pisteitä lopussa, joten kaikki hurahtivat ohitse, vaikkakaan ei millään kovin isolla erolla. Mutta se nyt selvisi, että lopussa pitää olla vähintään 8-10 ukkoa palatseissa, että voi voittaa. Pelin kesto erittäin sopiva 1h10min. Vielä sen 10min puristaa pois pienellä lisärutiinilla.

Illan pääpelinä samalla porukalla kuin edellinen peli pelattiin toinen kierros Leonardoa. Tällä kertaa lähdettiin vähän eri taktiikoilla liikenteeseen, ja allekirjoittanut koitti aivan uutta systeemiä, eli alkusetupissa kaksi ukkoa ja resursseja, sen jälkeen joka kierros lisää ukkoja ja niillä hirveä kasa halpoja resursseja. Vasta 3-4 kierroksella tein ensimmäisen työni ja sekin 3 rahan työ. Päivitin labrat melko myöhään, kun se oli suht halpaa ja sitten isolla kasalla resursseja tein viimeisten kolmen kierroksen aikana kaksi kultaista työtä. Koko pelin aikana valmistin vain yhden pienen, yhden punaisen, yhden hopeisen ja kaksi kultaista työtä. Mutta en käyttänyt koko pelissä kuin 3-4 rahaa, eli täysin päin vastoin kuin edellisenä iltana. Tämä riittikin sitten voittoon, kun Tarmon labrat kävivät tyhjää lopussa kun uusia töitä ei pöydälle noussutkaan. Tapani sai 59 rahaa, Tarmo ja Olli jäivät reilut kympin ja Jarmon jätti peränpitäjäksi kardinaalivirhe (väärät värkit yhdessä työssä). Peli aika tarkkaan saman kestoinen kuin perjantaina, eli noin 2h20min. Ei tuntunut yhtään junnaavalta tällä kertaa. Ehkä se johtui siitä, että vuorojen kesto jakautui nyt huomattavasti tasaisemmin. Eli kukaan ei pelannut yhtään megapitkää vuoroa. Hyvä peli. +++

Viimeiseksi pelattiin pitkän pähkäilyn ja kortinlätkimisen ja sekoilun päätteeksi Pikavisa. Vihjeet eivät oikein sopineet Tarmon ja Tapanin joukkueelle, vaan turpaan tuli isoilta pojilta, jotka repivät pisteitä kysymyksestä kuin kysymyksestä. Silloinkin kun vihjeet olivat päin persettä. Silti vieläkin mietityttää että mikä helvetti se oli se "ei sovi muottiin"? Oliko se joku epätavallinen vai?

Lautapeliviikonloppu - Pe: In the Year of the Dragon - Fairy Tale - Leonardo Da Vinci - Race for the Galaxy

Viikonloppu aloitettiin hetimiten kun Kankaanpäähän saavuttiin. Ensimmäisenä iltana pöydässä Jussi, Olli, Tarmo ja Tapani.

Ensimmäisenä pelinä In the Year of the Dragon, jossa avauspeli Jussille ja Ollille. Tarmo toista kertaa mukana. Tällä kertaa kuukausien järjestys oli sellainen, että koko peli oli aikamoista selviytymistaistelua. Kenelläkään ei palatsit pullistelleet väenpaljoudesta, vaan potkuja jouduttiin antamaan ihan joukolla. Enimmäkseen siis väännettiin vain seuraavan parin tapahtuman resursseista, eikä pidemmälle voinut oikein järkeillä.

Tarmo ja Olli lähtivät pelin alussa arvopaperibisniksiin, joka tuntui kostautuvan, koska rahat olivat melko lailla kortilla. Tarmo tosin haki ensin kasan rahaa, joten selvisi koettelemuksista pinnalle, ja aivan viimeisillä kierroksilla onnistui rykimään tarvittavata muutamat pisteet, joilla saavutti voiton. Loppupisteet jäivät aika alhaisiksi: Tamo voitto reilulla 90 pisteellään. Muilla 10-20 vähemmän. Peliin hurahti noin 2 tuntia sääntöjen selityksineen, mikä on tälle pelille hiukan liikaa, mutta selittyy uusilla pelaajilla.

Toisena pelinä kolminpelinä Fairy Tale (Tarmo veti Billysiä ja pelasi Ollin peliä takapiruna). Tasainen peli ratkesi Tapanin voitoksi loppukierroksella, kun Jussi ei onnistunut kääntämään yhtä tärkeää bonuskorttia oikein päin. Olli veti bonuksia kasan, ja nousi toiseksi. Pisteet aika matalat noin 40-30. Voitto tuli lähinnä viidellä Children of Dragonilla.

Illan varsinainen kohokohta oli kyselyssäkin kaivattu Leonardo da Vinci. Jussille peli oli ensimmäinen, Tapanille kai toinen (vai kolmas), ja Tarmo ja Ollikin olivat mukana vain 3-4 pelin kokemuksella ja erittäin pitkän tauon jälkeen. Niimpä pelin alussa aikaa kuluikin sääntöjen kertaamiseen ja yleiseen hälinään reilu puolisen tuntia. Vauhtiin päästiin kuitenkin. Alkupäivityksissä kaikki lähtivät suht perinteisesti ja konservatiivisesti liikkeelle. Ukkoja tai rahaa ei tainnut kukaan ottaa, vaan vuorot menivät labrapäivityksiin ja resursseihin?

Alkuvaiheen työt olivat muutama nelosen pikkutyö ja pari isompaa, eli ihan pienimmillä ei lähdetty liikkeelle. Tapanin osana oli tehdä 5-6 ensimmäistä työtä aina samalla kierroksella kuin joku muu teki samaa. Eli huutokaupaksi meni, ja tyhmänä poikana Tapani huusi kaikki työt itselleen kovalla rahalla, mikä luonnollisesti kostautui lopussa. Ilman rahaa ei kerätä loppukierroksilla resursseja, eikä tehdä töitä valmiiksi.

Olli ja Tarmo keräilivät ilman valtavia kämmejä suht paljon resursseja ja kamppailivat lopussa voitosta aika tasaisesti. Olli tosin laittoi yhden työn alulle väärillä resursseilla, mutta onneksi huomasi sen aika pian, niin ettei valtavaa damagea ehtinyt tulla. Jussilla oli lopussa käsi täynnä raaka-aineita, mutta viimeisille kierroksille ei pakasta noussut sopivia töitä, joten labrat pyörivät tyhjinä. Tapanilla vähät resurssit kyllä sopivat, mutta niitä ei riittänyt kuin yhteen työhön viimeisillä 2 kierroksella. Lopulta Tarmon ja Ollin eroksi taisi tulla vain piste pari ja taisi olla Tarmon hyväksi 58-57 noin suurin piirtein? Peli kestin noin 2h20min, eli aika paljon nopeammin kuin muisteltiin aiemmin pelatun. Ei muuten oo toi saksalaisen painoksenkaan kansikuva juuri komeempi kuin se suomalainen?

Illan päätteeksi otettiin vielä kolmella Race for the Galaxy (Jussi lähti jo kotiin päin). Peli oli Ollin tuotantobisnestä, Tapanin alientaktiikkaa ja Tarmon sekoitusta. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en muista kyllä juurikaan miten peli päättyi. Kohtuu tasaisest oli pisteet. Jatkakaa joku tästä?

In the Year of the Dragon pieni arvostelu

In the Year of the Dragonia on tullut nyt otettua kaksinpelinä kahdesti (Jarmo-Tapani ja Mari-Tapani) kolminpelinä kerran (tänään Yliopistolla) ja nelinpelinä kertaalleen (Mari-Tarmo-Tero-Tapani). Alussa vähän haparoitiin sääntöjen kanssa, eikä strategiat vieläkään ihan täysin kohdilleen ole napsuneet, mutta innostus vain kasvaa.

Peli tuntuu sopivan vähän tilanteeseen kuin tilanteeseen: kaksinpeli toimii, isommalla porukalla tulee enemmän niukkuutta ja miettiäkin voi ja kannattaa hiukan pidempään. Toisaalta kolminpeli puristetiin tänään noin 45 minuuttiin, vaikka pelissä oli uusi pelaaja. Toki silloin pelattiin enemmän taktiikkaa kuin hienovaraista strategiaa.

Peli muuttuu joka kerta, (vuorot ovat eri järjestyksessä, ja actionit vaihtuvat), pelaajien järjestys on dynaaminen, niukkuutta on, vuorovaikutusta sopivassa määrin, täysin ei pääse puukottamaan, mutta vähän täytyy härnätä.

Hyvin lähellä on, että nostan tällä hetkellä arvioini täyteen kymppiin.

Lautapeliseuran foorumilla peliä pidetään melko yleisesti myös hittinä, vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä löytyy. Eräs nimimerkki lupasi, että "Year of the Dragonin kohdalla tyydyn mieluummin vaikka tökkimään itseäni silmämunaan kahvilan muovihaarukalla."

Caylus isolla K:lla

Sunnuntai 30.03.2008

Oli taas aika kaivaa Caylus hyllynpohjalta ja koittaa miltä se maistuu. Pelaamassa tuttu kolmikko Tare, Jani ja Opa, eli luvassa oli usean tunnin megalomaaninen mättö.

Ja sitä se tosiaan oli. Peli kesti kaikkiaan noin kuusi tuntia, toki siinä oli runsaasti häiriötekijöitä mukana. Janilla oli töistä 'on call' -touhut päällänsä, ja se soitteli joka välis Intiaan ja Sepolle ja Markulla ja Sirpalla ja ketä meitä yli oli. Siä oli joku Itäsuomen K-kauppias (isolla K:lla) tilannu 9 miljoonaa litraa riisiiä, ni oli järjestelmät vähä sekasin. Pahimmillaan peliin tuli yli tunnin tauko, ja pienempiä keskeytyksiä oli yhtämittaan. Lisäksi pelin 'flow' tästä kaikesta kärsi, joten mittaa pelille kertyi. Toki muutama caylusmainen supermietiskelyvuoro mahtui joukkoon peliä viivyttämään.

No takaisin peliin. Tarmo pääsi alottamaan pelin, ja tällä kertaa aloitusvuoro olikin tärkeä. Tare ounas kunkun raksan pari ekaa kierrosta ja sai siinä mielessä lentävän lähdön. Tosin Tare myös tyri totaalisesti (omien sanojensa mukaan) heti ekalla kiekalla, ja oli melkein valmis heittämään rukkaset tiskiin. Ei heittänyt kumminkaan.

Jani ja Tare lähtivät peinteisin menoin alimmalle feivoririville, mutta Opa repäisi ja valitsi ylimmän, eli pisterivin. Siinä sitä oli ihmettelmistä. Peli eteni tasaisesti, kunnes Opan pisterivi rupesi poikimaan hedelmää. Opa oli pienessä johdossa pitkän aikaa, Tare pysyi kuitenkin kannoilla Janin hieman jääden porukasta. Jani kuitenkin nappasi eron kiinni ja kiri keulille rakennettuaan megalinnan (25 pinnaa). Opa jatkoi pistetehtailuaan ja meni uudelleen johtoon repien jälleen hienoisen eron. Jo tässä vaiheessa oli kuitenkin melko selvää, kun pari kierrosta oli jäljellä, että ei taida Opan pisteet riitää, kun muilla oli vielä isoja linnoja tulossa. Jani ja Tare saivat lopulta molemmat kaksi isoa möhköä, ja Tare napsi lisäksi kovat pisteet muista touhuista, joten sillä se voitto sitten irtosi. Lopulliset pisteet olivat noin suurinpiirtein seuraavat:

Tare 116
Opa 106
Jani 105

Opan pistetaktiikka kusi pariin juttuun. Ensinnäkin peli kesti ehkä liian kauan, siis liian monta kierrosta. Varsinkin lopussa viskaali jätettiin poikkeuksetta paikalleen tai se tuli taaksepäin vain sen takia, että kierroksia tulisi lisää. Rakennuksia tuli tosi vähän, kultakaivoksen jälkeen oli vaan pankki (plus viimesellä kierroksella tulleet pari hökkeliä), joten torpedointimielessä viskaalin arvo ei lopuksi ollut minkäänmoinen. Toiseksi Opan rahatilanne oli suht heikko koko ajan, joten aivan täysipainoisesti ei pistetaktiikkaa pystynyt hyödyntämään. Rahojen vähyys näkyi etenkin siinä, että Opa oli lopussa ainakin viis kierrosta putkeen viimeisenä vuorossa, kun rahat eivät riittäneet tallitouhuihin. Lopussa tämä näkyi siinä, että Opa ei päässyt hyödyntämään turnajaisia. Lisäksi rahaa ei voinut juuri hassata viskaaliin, joten pelin pituutta ei pystynyt lyhentämään. Joka tapauksessa peli antoi hyviä viitteitä siitä, että alarivi ei ole ainut mahdollisuus. Ja onhan näitä viitteitä toki saatu ennenkin, mutta kun sen itse kokee, niin sen voi uskoa.

Kaiken kaikkiaan (jos häiriötekijät jätetään huomiotta) oli ihan mukava taas pitkästä aikaa ottaa kunnon Caylusmättö. Peli on mielestäni edelleen kyllä tosi hyvä. Pituus onkin sen ainut heikkous. Kun uudemmat pelit ovat nopeatempoisempi ja kevyempiä, ei useinkaan Cayluksen tapaiset järkäleet saa ääniä silloin, kun ollaan valitsemassa pelattavia pelejä. Toisaalta se on ymmärrettävää ja ihan hyväkin. Kyllähän Caylus vaatii erityisen hetkensä, ja sille pitää suoda sen arvolle sopiva tilaisuus. Caylusta ei voi vain pelailla, vaan sen ääreen tulee syventyä kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Ei ole olemassa Cayluspeliä, on vain Caylusmättö.

P.s. Käskettiin kysyä, että onko kukaan kuullu mitään sitä.

Erä Da Vincia

Tiistaina oli taas aika heijastavien ikkunoiden ja lentolaitteiden. Pelaamassa Jani, Saku, Tare ja Opa. Sakulle peli oli ensimmäinen, joten sessio alkoi taas kerran sääntöjen läpikäymisellä. Osin tästä syystä peli oli taas massiivinen kestoltaan, eli lähemmäs neljä tuntia kaikenkaikkiaan.

Alkustrategioita nähtiin useita eri tyyppisiä. Kaikki tietty otti matskua ekaks, mutta muuten oli variaatiota yllin kyllin. Jani teki perus upgrade-robo -startin, Olli sooloili ottamalla rahan ja äijän, Saku otti ison labran ja päivitti sen, ja Tare otti rahaa ja ison labran.

Peli eteni suht normaalisti. Osa keskittyi heti aluks vähän isompiin keksintöihin, toiset keräs pieniä hikikuppapaskoja (tai ainakin Opa keräs), verstaalla ja akatemias oli totutusti kuhinaa, joskus jopa överiksi asti. Leonardovuoro kiersi tässä pelissä selvästi enemmän kuin aikaisemmissa, eli sen merkitys alkoi jo tulla pelaajille selväksi. On se vaan kova jätkä.

Pelin aikana tuntui puolivälin paikkella siltä, että Jani dominoi koko palettia. Janille tuli yks supervuoro, kun se sai kymmenellä rahalla kaks robottia ja kolme ukkoa. Muutenkin tuntui Janilla olevan koko ajan "pullat uunissa". Kutos kierroksella Jani kävi vielä räpläämässä pakkaa, jolloin näytti jo tosi vahvalta. Seiska kierroksella sitten hamuttiin resursseja mahdollisimman paljon, ehkä jopa liiaksi, tai ainakin liian kalliilla. Ehkä Janin peli siinä hieman kärsi. Tare kävi vielä räpläämässä pakkaa seiskakierroksen päätteeksi.

Kun sitten parit kehityskierrokset oli takana, alettiin perkaamaan pisteitä. Janilla 31, Opalla 32, Tarella 39 ja Sakulla huikeat 54. Siinä sitten pähkäiltiin, että millä vitulla. Mutta kyllä Sakulla vaan oli hallussaan niin raakasti keksintöjä, ja tietysti oli keksinyt muitakin, että ei se sitten mikään yllätys pitänyt olla. Janin romahtaminen hyvältä näyttävästä tilanteesta oli hieman yllätys. Siinä kostautui ehkä yltiöpäinen resurssienhaalinta. Täytyy muistaa, että käteen jäävään resurssiin satsatut rahat ovat menetettyjä voittopisteitä lopuksi. Eli malttia vaaditaan.

Siinä kun sitten vielä pohdittiin Leonardoa yleisesti, niin edelleen vakuuttuneempia oltiin, että kyllä on huippu peli. Minkään näköistä peliä heikentävää kaavamaisuutta ei ole edelleenkään huomattavissa. Koska peli on aika vahvasti interaktiivinen, pitää omaa strategiaa (jos sellaista edes on) ja taktiikkaa säätää koko ajan tilanteiden mukaan. Loppupeliä hieman kritisoitiin, että voisiko siihen kehittää jotain muutosta (esim uudet keksinnöt 9 kierroksellakin, tai resurssien keräämisen jatkaminen 8 kierroksella), mutta originaalisäännöillä varmasti vielä jatketaan ainakin muutama peli, ennen kuin variantteja tosissaan harkitaan.

Leonardo Da Vinci

Leonardo on aikamme suurimpia neroja. Tai ainakin jonkun ajan. Menneen ajan? Oman aikansa? What ever, nyt on kyse siitä pelistä, lautapelistä. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään säälittävä "Da Vinci -koodi" tyyppinen lälläily, vaan kunnon äksön mättö. Nyt keksitään hidastavia portaita, läpäiseviä seiniä ja vedenalaisia panssarivaunuja. Ja tietysti myös automaattivasara!!!

Peliä pelailtiin joulun tienoilla pari kertaa. Ekalla kertaa mukana Tare, Mari, Tapzu ja Opa. Sääntöjä lueskeltiin ja selviteltiin, tai siis mä yritin selittää muille mitä olin aikasemmin lukenu, peli oli kuitenkin kaikille ensimmäinen.

Kyllä siinä eespäin päästiin, keräiltiin "kunkun feivoreita", lisää äijiä, matskua, labraupgradeja ja vaikka mitä. Tai siis just noita, eikä mitään muuta. Ja sitte keksittiin vähä kaikkee.

Peli sujui ihan rattoisasti (en ees muista kuka voitti, Tare tai Tapzu varmaan, mä kumminki hävisin), eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. Ainoa suurempi hämmästelyn aihe oli pari viimeistä kierrosta, ja niissä lähinnä se, että ne tulivat eteen hieman varkain ja uusia keksintöjä ei tullutkaan esiin, koska kukaan ei keksinyt mitään seiska kierroksella. Ainakin itselle jäi tosi hyvä maku pelistä. Tosin kestoa pelillä oli reilusti, en muista tarkkaan kauanko siinä meni, mutta boxin kyljessä mainittu "60-90 min" ei tietenkään toteutunut, taisi mennä tuo "maksimi" aikakin tuplasti.

Toinen koitos oli sitten "mestareiden" ja "oppipoikien" kohtaaminen, kun konkarit Opa ja Tare saivat vastaansa joukon innokkaita noviiseja. Jani, Jamppu ja Ile olivat valmiita astumaan mestarin saappaisiin. Jälleen aloitettiin sääntöjen selostuksella, joka sujui ripeämmin kuin viimeksi.

Peli eteni "reippaasti", Jamppu munas pelinsä ekalla kierroksella (omien sanojensa mukaan), ja varmemmaksi vakuudeksi vielä lisäsi tuskaansa tekemällä pelin kuluessa muutamia taktisia ja strategisia virheitä, joita jopa kömmähdyksiksi voisi kutsua. Keksintöjä kuitenkin taas tehtiin ja huutokauppaa käytiin aika usein. Läheskään kaikkia keksintöjä ei tosin tälläkään kertaa saatu valmiiksi. Tässäkin pelissä loppu yllätti, ainakin osan pelaajista:

"Jaa eikö tässä vaiheessa saa enää noita resursseja."
"No ei saa."
"Just."

Rahaa kuitenkin kerättiin, ja Tare voitti Opan kahdella rahalla. Muut jäivät hieman jälkeen. Jampun loppupelikään ei mennyt nappiin, ja hänellä oli 5.:n kierroksen jälkeen enemmän rahaa kuin lopuksi. Ei kauheen tehokasta toimintaa.

Peli ylitti jälleen kaikki odotukset, nimittäin keston suhteen. Peli kesti yli neljä tuntia!!! Vapise Caylus! Tosin peli ei tuntunut (ainakaan omasta mielestäni) mitenkään pitkältä. Peli etenee kuin juna, ja oma vuoro napsahtaa kohdalla tasaiseen tahtiin. Pelin päättyminen on sinällään hyvin ennakoitavissa, eikä pelin kestoon (kierrosten määrään) voi vaikuttaa (toisin kuin monissa muissa peleissä). Lisäksi lopussa (tai missään vaiheessa) ei ole Caylusmaista megalomaanista järkeily/optimointi -vaihetta.

Kahden pelin jälkeen voi todeta, että kyseessä on kyllä hyvä peli. Innolla odotan seuraavia kertoja. Ja kun kokemusta kertyy, niin peli todennäköisesti hieman nopeutuu, ja samalla radikaalit munaukset vähenevät. Tiukkaa vääntöä lienee siis luvassa.

PitchCar sääntövariantti

PitchCarissa kokeiltiin pientä muutosta sääntöihin. Tarkoituksena oli tasoittaa peliä jonkun verran, ja niinhän siinä kävikin. Muutoksena 0tettiin mukaan piti, eli viimeisenä näppäyskierroksen aloittanut sai ylimääräisin näpsäytyksen, eli pitin, jos oli edelleen viimeisenä kierroksen lopussa.
Toimi ihan kivasti, ja vaikka ensin järkeiltiin, että sillä voisi saada jotain törkeetä hyötyä, niin ei siinä niin kuitenkaan käynyt.

Tare tosin kokeili mielenkiintoisesti yhdessä kisassa lyödä 17 kertaa täysillä päin seinää ja taaksepäin ja liikuttaa autoa 2mm ym ja silti nousi jaettuun voittoon, kun muut hölmöilivät ulos radalta jatkuvasti.

Tää sopii kyllä mainiosti välipeliksi, mutta ei sitä kyllä paljon puolta tuntia kauempaa näköjään pysty pelaamaan ennen kuin menee lekkeriksi.