Kaksinpelejä

Marin kanssa otettu muutamana iltana pieniä headsuppeja. Pöydälle on on noussut tutuista peleistä Isis & Osiris ja Mhing. Uudemmista peleistä Tigris ja Euphrates, Mexica ja Gheos.

Vanhat tutut pitivät pintansa. I&O oli nopea ja tiukka kuten aina (pelattiin pari erää). Mhingistä otettiin semmonen versio, että Mhingiä ei saanut huutaa ennen kuin oli vähintään 8 krediittiä kasassa, millä peliin tuli sopivaa mielenkiintoa, ja pystyi kasaamaan isompaakin kättä vähän pidempään. Pelattiin 4 jakoa, ja krediittejä kerääntyi 8-10 joka kerta. Noilla tuli joka kerta 64 pistettä, joten tasan meni.

Tigris ja Euphrates ja Mexica toimivat molemmat tosi hyvin kahdella, eikä Analysis Paralysiskään vaivaa, kun pelistä tulee huomattavasti nopeampaa kahdella pelaajalla, ja omaa vuoroa pystyy vähän miettimään etukäteenkin. Näissähän on neljällä pelaajalla kummassakin niin paljon mahdollista tapahtua omien vuorojen välissä, ettei omaa vuoroa kovin tarkasti voi järkeillä valmiiksi. Molemmat menevät alle tuntiin kahdestaan.

Gheos oli mukava yllätys, vaikkei siitä ihan hirveästi vielä mielipidettä voi sanoa, koska ensimmäinen peli meni vähän ohi sääntöjä lukiessa ja ihmetellessä. Tosiaan Taren mainitsemaa Carcassonemaisuutta pelissä on jonkun verran, mutta vain jonkun verran, mekaniikat ovat tosi erilaisia kuitenkin, sillä omia ukkoja ei varsinaisesti laiteta ollenkaan kentälle, ja kaikki pelaavat periaatteessa kaikilla nappuloilla. Aika mielenkiintoinen tuttavuus. Varmasti toimii useammallakin pelaajalla.

Mexica testiin

Tare ja Opa ajeli Haukkamäenkadulle lauantaina testaamaan Mexicaa. Pelissä pelataan intiaaneja jossakin väli-Amerikan sademetsän uumenissa. Pelilauta on ruudutettu kartta saarella, jota ympyröi järvi. Saarella on intiaanien pyhä paikka (jonka ympäriltä pelinappulat, eli Mexicat aloittavat). Sen ympärille, ja muuallekin saarelle on tarkoitus laajentaa intiaanikaupunki rakentelemalla alueita ja niihin erikokoisia pyramideja. Pisteitä lasketaan perustetuista alueista ja niille rakennetuista taloista kerran puolivälissä ja toisen kerran lopussa.

Pelissä oli ihan mielenkiintoinen mekaniikka eli 6 toimintapistettä per vuoro, joita sitten pystyi käyttämään eri juttuihin. Tästä tietysti seurasi se, että vuorot olivat suth pitkiä, mutta toisaalta vuoroja ei niin valtavasti tullut. Pelin kesti about 2 tuntia (oikeesti varmaan melkein kolme kun välillä haettiin pizzat naapurin kekeäijiltä). Pisteissä ei todellakaan tullu suurta eroa, vaan kaikki olivat tosi lähellä toisiaan (jos ei oteta lukuun sitä, että olisin porsaanreiällä voittanut pelin ihan törkeesti). Kukaan ei nimittäin muistanut ekalla kerralla että pelin lopussa pisteytetään myös vapaa alue, jolle ei ole perustettu yhtään kaupunginosaa. Olisi yhden talon rakentamisella saanut siitä semmosen 12 pistettä enemmän, mutta reilulla pelillä voitin pelin yhdellä vaivaisella pisteellä. Seuraavalla kerralla varmaan muistetaan tuokin ja pelin lopun luonne muuttuu selvästi.

Kaiken kaikkiaan porukasta huokui ihan mukavanlainen kiinnostus peliin, eikä sitä varsinaisesti tyrmätty. Mari tosin oli vähän tylsistynyt välillä kun kierros kesti suht pitkään. Ei siinä silti mitään megapitkiä vuoroja tullut, mutta melkein jokainen pelivuoro kesti varmaan 1-5 minsaa, eli supernopeita vuoroja ei juuri tullut. Mitään lopullista tuomiota mistään osa-alueesta en osaa sanoa ekan pelin jälkeen. Valitettavasti pisteitä en muista, joku muu saattoi painaa mieleen?

Toisena pelinä pelasimme Alhambran, mutta välissä hakkailimme nopeasti San Juanin, joka meni suht rutiinilla läpi, ja minä otin (kai) voiton monella bonusrakennuksella. Tarea ja Ollia ei pelastanu eder puarhaustaktiikka.

Alhambrassa kävi niin, että eka pisteytys tuli melkein heti ja siinä ei juuri pojoja jaettu. Tare tosin ehti käyttää alkurahaarvonnassa saamaansa etua hyväksi ja oli iivenmanipisneksessä vahvoilla. Tare sai siis vissiin 6 tai 7 rahalappua alussa ja juhli niillä tovin. Keskivaihe taas kesti lähes maksimiajan. Itse asiassa oli vain noin 10 rakennusta jäljellä kun toinen pisteytys tapahtui. Siinä eroja ei vielä valtavasti tullut. Tare kyllä piti johdon, mutta eroa ei meikäläiseen ollut kuin reilut 10 pistettä. Lopussa sitten Olli ei saanut yhtään, Mari ja saatiin yhdet palat lisää, ja Tare taisi saada vielä 7 palaa, ja vielä lähes täydellisesti sai 4 enemmistöä väreistä. Tarmon pisteet kohosivat ennätyskorkeiksi. 157 neljän pelaajan pelissä on luultavasti törkein ikinä. Mullekin tuli ihan kivat pisteet (joku 120) ja Mari ja Olli noin 100. Alhambraan kaipailtiin lisäosia. Pitääpä koittaa kaivella joskus jostain.

Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 3 - aamu

Viimeinen osa yön tilityksestä. Siinä viiden-kuuden maissa nostettiin pöydälle (tai oikeastaan otettiin alas hyllyltä) Maailman Ympäri 80ssä Päivässä. Pelissä kävi vähän kuten uumoiltiin, eli keskimmäisenä kulkeneella oli huonoimmat tsäänssit. Olli kulki pääasiassa ekana, ja nappaili bonukset, Tarmo meni keskellä, ja sai huonosti bonuslappuja, minä tulin perässä ja keräilin kaikki siniset bonukset. Alkumatkasta näyttikin siltä, että olen vahvoilla, mutta lopussa Ollille osui parhaat laput ja kävi niin, että sekä minä että Tarmo mentiin yli 80 päivän ja Olli pääsi päivän alle. Kaksi ensimmäistä peliä näyttivät siltä, että hirvee rynniminen ei kannata, mutta madellakaan ei kannata, ellei sitten se johda siihen, että tosiaan saa törkyhyvät matkaliput. Vaikee sanoa. Ei tää peli kyllä silti mitenkään palkitse. Pitäisi koittaa vielä useammalla pelaajalla, esim viidellä tai kuudella.

Tämän jälkeen haluttiinkin jo pikaisesti saada uutta materiaalia pöydälle. Pienen järkeilyn jälkeen jätettiin Tigris ja Euphrates ja Mexica vielä tuleviin sessioihin ja napattiin Mykerinos kehiin. Ollille peli oli ensimmäinen ja minä ja Tare oltiin kokeiltu pari kertaa. Alussa tilanteet vaihtelivat, mutta minä jotenkin ajauduin taas keräämään haahkoja eli Mrs. Blackmoreja, vaikka en sille tielle halunnutkaan oikeastaan lähteä. Tarmo keskittyi Lady Loveen ja Olli repi messiin oikeastaan kaikkia kavereita. Etuja käytettiin paljon, ja lappuja kerättiin urakalla. Tästä tietysti seurasi se, että museoon ei ollut tunkua. Itse asiassa koko pelissä museeon mentiin Brownin avulla kai 6 kertaa ja kerran ilman. Pisteet menivät kivasti ristiin, niin että minä ja Olli oltiin tasoissa ja Tare voitti muutamalla pisteellä. Mykerinos tuntuu myös ihan kivalta edelleen, eli pysyy hyllyssä vaikka täyttä alkaa olla.

Aamun viimeisenä pelinä sitten vielä kolmas kerta Fairy Talea. Hiukan jo väsyneenä pelaajat latoivat comboja kentälle, erityisesti Ollin yrittäessä kaikkia mahdottomimpia bonusrykejä (ja onnistuikin monessa). Pisteet olivat taas kerran erittäin tasaiset, enkä edes muista kuka voitti. Tässä vaiheessa alkoi kello napsua kahdeksaa eli 12 tuntia tuli täyteen. Yhteistuumin järkeiltiin, että pelit on pelattu siinä vaiheessa kun Tarmo oli nukahtanut tuoliin istuvilleen pari kertaa =)

Mahtavat sessiot oli. Pitää ottaa uudestaan joku viikonloppu isommalla porukalla.