Peli-ilta aloiteltiin perjantai-iltana kahdeksan aikoihin pizzalla, karamellilla ja erällä Fairy Talea.
Fairy Tale on 2-5 pelaajan korttipeli, jossa on elementtejä CCG-peleistä, erityisesti korttidraftin muodossa. Tarkoituksena pelissä on pelata neljässä jaossa 3 korttia kussakin, ja näin muodostaa 12 kortilla mahdollisimman arvokkaita settejä ja yhdistelmiä, joilla kerätä mahdollisimman monta pistettä. Tämä oli Tarmolle ja Ollille ensimmäinen peli, ja itse olin tainnut pelata 4 kertaa aiemmin. Ainakin vielä tuntuu siltä, ettei voi oikeastaan yhtään tietää mikä on kannattava taktiikka, vaan hyvin erilaisilla comboilla pelissä voi pärjätä. Saavutti ihan kivan suosion.
Toisena pelinä pelattiin pari jakoa edellisessä viestissä mainittua 99-tikkipeliä. Se ei juuri innostanut, mutta välipelinä ihan kiva. Tätä pitäisi pelata paljon, että varianssi väistyisi.
Seuraavaksi siirryttiin sitten illan "pääpelin" pariin. Vuorossa oli Caylusmättö! Peli alkoi melko lailla rauhallisissa merkeissä, ja viskaalia viskottiin oikeastaan ihan koko ajan eteenpäin, joten mitään sabotointeja ei oikeastaan nähty juuri missään vaiheessa koko peliä. Olli ja Tarmo lähtivät heti alusta kuninkaan suosion perään ja nimenomaan alarivissä (eli rakennussuosioita). Minä ja Mari vedettiin vähän omaa linjaa, mutta pisteissä kaikki pysyivät suht samoissa.
Olli rakenteli paljon tuotantolaitoksia, ja lisäksi vielä monumentinperustuksia useita, joten tienai paljon pisteitä muiden vierailuista. Rahaa pelissä tuntui olevan tarpeeksi koko ajan, joten sitä kautta taktiikka oli hiukan erilainen kuin tavallisesti. Tai no itse olen pelannut yleensäkin koko peliä vain 4 kertaa, joten en nyt tavallisuudesta juuri voi puhua omasta kokemuksesta.Itse rakensin suht aikaisessa vaiheessa "rakennusruutuja", joten muutenkin kuin feivöreillä pystyi isompiakin rakennuksia pykäämään. Ja kaikkein suurimpiakin pääsi väsäämään jo ennen loppukähinöitä. Niimpä kävikin niin, että Mari pisti toiseksi viimeisellä kierroksella kaikkein suurimman rakennuksen pystyyn ja otti johdon pelissä. Tämä osui kuitenkin hiukan omaan nilkkaan, koska Marilta loppui sitten siihen rahat, ja viimeisellä kierroksella ei oikein päässyt tekemään mitään.
Viimeinen kierros oli Caylusmäiseen tapaan yli tunnin riemubailando, jossa yhtä siirtoa mietittiin heeeee***** kauan. Tällä kertaa minä sain kunnian järkeillä pääni puhki yhtä siirtoa, ja sitten kun sen tein niin vielä kauemman seuraavaa omaa siirtoani. Yhtään liiottelematta vatvoin yhtä toimintoa ainakin 30 minsaa ja koko viimeinen kierros kesti kaiken kaikkiaan varmaan likemmäks 2 tuntia. Ennen viimeistä kierrosta kaikilla muilla paitsi Marilla oli mahdollisuudet voittaa, ja erilaisia vaihtoehtoja oli monta, joten laskeskeltiin kaikenlaisia eri skenaarioita, joista toki tietenkään yksikään ei sitten toteutunut. Itse laskin, että tekemällä all-in rähinän kunkunraksalle, saan torpattua Taren suunnitelmat, ja ehkä sillä pääsen toiseksi, mutta Olli kaappaa voiton. Loppujen lopuksi hommat meni loppupisteytyksissä ja niistä saaduissa favoreissa niin ristiin, että sittenkin sain itselleni voiton. Kaikenlaista jahkailua ja jossittelua jäi taas oikein roppakaupalla. Aina se Caylus vaan onnistuu pitämään jännityksen, mutta myös pilaamaan sen neliraajahalvauttavalla viimeisen kierroksen kestolla. Tällä kertaa onneksi vältettiin se, että olisikin yllättäen tullut vielä yksi -viimeinen- kierros. Kaiken kaikkiaan silti pidin pelistä taas paljon. Joku viehätys siinä vaan on. Ehkä se teki osan, etten ollut tosi pitkään aikaan pelannut.
Peli päättyi siinä yhden aikaan alkuillasta, ja siinä vaiheessa Mari siirtyi nukkumaan, mutta me kolme muuta aloimme vasta kaivaa pelejä esille. Lisää raporttia seuraavassa osiossa. Tulossa mm. Maailman Ympäri 80 päivässä, onko peli rikki? Onko Poor House ylivoimainen San Juanissa?
