Race for the Galaxy tietokoneelle!

Jahas, nyt on sitte tsäänssit reenailla kalaksirallia ilman kavereita tekoälyä vastaan. Testasin yhden pelin, ja hyvin toimii. Selkeä käyttöliittymä, ei ihan tyhmä tekoäly ja pistooli peli! Heti alko sormet syyhytä oikean pakan ääreen.

Nyt katto sekoo! Tosta.

Lautapelejä netin välityksellä

Käytiin Black Raiderin kanssa keskustelua lautapelailusta netissä yhtenä iltana. Kumpikaan ei juurikaan olla pelailtu netissä, mutta lähinnä pähkäiltiin nettipelaamisen hyviä ja huonoja puolia verrattuna naamakkain pelaamiseen. Kaikenlaista, jopa melko filosofista pohdintaa mahtui juttutuokioon. Tässä melko lailla suoraan koko höpinä tajunnanvirtana messengerin tallentamana viestihistoriana.

Ei vedetä herneitä nenään, mutta keskustelua voisi herätellä. Lopussa juttu jo vähän karkaa, mutta kuitenkin hiukan meidän pohdintaa muillekin. Tosiaan muutkin voisivat BrettSpielWeltistä ohjelman asennella ja tuosta alta vilkaista niitä ohjeita.

----

----

EDIT. Poistettu yksityinen keskustelu.

Niin etsä muuten pistä tänne tommosia toisten kirjotuksia kysymättä. Saatana ku en tajunnu silloin heti poistaa. Malauta. -Black Raider

Paluu nuoruuteen

Ei tää viesti oikeen tälle palstalle varsinaisesti kuulu, mutta pakko johonki avautua. Pelasin tänään kaks legendaa läpi - Defender of The Crown ja Moonstone. Oli hienoo, ku moonstonekaan ei tiltannu just ennen loparia. =) On noissa vanhoissa Amiga-peleissä vaan jotain äärimmäisen hohdokasta ja nostalgista.

DoTC oli just niin hyvä, mitä muistelinkin. Pelissä on vaan liian helppo taktiikka, ku pelaa Wolfric The Wildilla. Tyyppi voittaa 95% varmuudella aina turnajaiset, joten maata on liian helppo hankkia ja näin ollen armeijaa suurentaa. Haastetta saa sitten jo reilusti lisää, kun pelaa jollain muulla hahmolla.

Moonstone vaikutti aluks hiukan haastavalta, mutta ku pääsi jyvälle taistelumekaniikasta ja muisti taktiikat eri vihulaisia vastaan, ni alko homma luistaa. Lopullinen käännekohta tapahtu, ku niittasin loharin.("Oh, the dragon's balls were blazing as I stepped into his cave...") Sillä oli siipiensä suojissa sellanen arsenaali kamaa, että loppupelin ajan sai huoletta mennä pää leveenä ja ruiskia ilman suurempaa varovaisuutta. Loparikin oli sitten ihan paperia - tai oikeestaan mä olin teräsbetonia! Ihmettelin tovin, että miten peli päättyy, mutta selvishän sekin lopulta. Ei riittäny, että niittas pääpahiksen, piti vielä käydä kukistamas kaikki pikkumonsteritkin. Kun koko kartta oli "putsattu" - oli aika mennä kuukiven puolikkaan kanssa Stonehengeen, jossa druidit taikavoimin teki sankarista jonku yliluonnollisen superjannun. Vähä siistii!

Kannattaa muuten asentaa DosBox, jos aikoo pelailla noita vanhoja legendoja. Ihan huippu softa, kaikki pelit toimii. Voi pelata ikkunas tai koko ruudus ja pelin nopeutta pystyy säätään helposti. Seuraavan pelin kimppuun sitte vaan...