Lautapeliturnauksen jälkihöyryjä

Niin, jossain vaiheessahan en edes ollut tulossa koko geiminkeihin, mutta kun peliohjelma oli ok ja seurassakaan ei valittamista, plus että Tapani pakotti, niin siitä se ajatus sitten lähti.

Noudatetaan edellisten turinoitsijoiden kaavaa ja mennään peli kerrallaan.

Der Untergang von Pompeji

Mä olin tätä pelannu aikasemmin kahdesti, ehkä jopa kolmesti, joten tiesin mistä oli kyse. Muutenkin tämä oli varmaan turnauksen helpoin peli, joten vaikka viime kerrasta oli aikaa, niin ei tämän kanssa hukassa oltu. Muistaakseni aikasemmissa peleissäni oon saanu hyvin ukkoja kentälle, niin tälläkin kertaa. Tosin määrä ei aina voita laatua ja se tuli tässäkin pelissä taas todistettua. Ukkoja oli juu, mutta huonoissa paikoissa keskikaupungilla. Tällä kertaa voiton veikin Jamon optimalistinen minimalistitaktiikka, yhden erolla Tapaniin ja muhun. Mulla tosin enemmän paloja ku Tapanilla, eli olin kolmas. Santtu jäikin sitte ryöttäästi, kolmen erolla meihin. Yhtään omenia en saanu, joten omalta osalta en päässy toteuttaan tuota "burn the red tokens" -sääntöä, ku santtu taas repi olikoseny kolme omenia peräperää. Jep, turnaus oli avattu, ei häävit pisteet, mutta peli oli mukava.

Dominion

Mitenkään ketään väheksymättä, niin tähän osui mulle ainakin etukäteen turnauksen helpoin poolijako. Heikillä ei tiemmä kokemusta liiemmälti ollut ja Marille tuotti pelaamattomuuden kanssa lisäongelmia suomenkieliset kortit. Päävastustajani oli siis Santeri, enkä häntäkään pitänyt juuri minään. En edes muista, mitä kaikkea setuppiin kuului, sillä kortit oli musta katsoen väärinpäin ja niistä suurin osa sellasia, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Nytkin meikäläisen pakassa taisi toimintakorteista kiertää vain kuparintuhooja ja kellari. Hopeaa oli vaikka muille jakaa ja kultaa vain yksi. Muiden raatihuoneet onneksi auttoivat lisärahojen nostossa. Tällä konstilla saatiin läänienemmistö, vaikka Santun kanssa kovaa kilpajuoksua lopussa käytiinkin. Ja Marin tekstiä hieman korjatakseni: kyllä kaikki varmaan huomasivat, että mä niitä läänejä sieltä aloin napsimaan ku niillä aina pläiskin kaikkia naaman päälle pirunaurun kera. Santtu vaan oli ainoa joka pystyi tekemään asialle jotain. Heikki yritti kellarikomboja ja Mari nättiä hymyä, mutta ei auttanut. Voitto siis mulle ja tulipa nähtyä domisetuppi ilman kappeleita ja/tai gardeneita. Turnaus sen kuin paranee.

Onko tän nimi oikeasti Menolippu Eurooppa

Sitten tulikin heti vuoroon turnauksen ainoa peli, josta ei minkäänlaista kokemusta saati kuvaa, paitsi tyhmä nimi. Noh, perusteet olivat onneksi pompeiji-tasoa, eli hyvin yksinkertaiset. Pelasinkin sellaista ekakertalaisen seiftiä, että tein vain usean helpon reitin ja kortteja otin sitä mukaa kun oli tarve. Lopussa se ei kuitenkaan riittänyt mihinkään ja peli voitettiinkin täysin päinvastaisella katsantokannalla, eli korttiarsenaalin ylitykityksellä ja parilla ääryysreitillä. Peli itsessään oli kuitenkin kiva, vaikka pistesaalis taas heilahtikin pohjalukemiin.

Ruokatauko

Ennen seuraavaa rykäsyä pidettiin lyhytmuotoinen tauko syömistä tai muuta henkilökohtaista huoltoa varten. Käväisin siinä välissä tos noin, ja paluumatkalla iski saakelin huono olo, joka koveni sitä mukaa mitä lähemmäks pelipaikkaa lähenin. Ovesta astuessani havaitsin syyn, siellä oli pöydällä Ricochet Robots. Meinas tulla DDDENF. Onneks se oli kuitenkin pelailtu jo mun poissaollessani, ni pystyin pidätteleen. Et sä silti pelaa taukopelejä lautapeliturnaukses.

Our Lady

Pohjalta pääsee VAIN ylöspäin, joten tästä napattiin turnauksen toinen neljän pisteen potti. Pienoisena yllätyksenä kuitenkin, sillä etukäteen kuvittelin tämän olevan Taren suvereeni näytös. Suurin voitontekijä oli varmaan josain vaihees B-vaihees sekoteko 6 äijää puistoon, täysnotre ja nopea irtopistetehtailu ennen ku rutto tuhos pisnekset. Lopussa sitten tasaisesti pisteitä sieltä sun täältä, mikä auttoi kahden pisteen eroon Taresta. Tare veti taas sitä optimipeliään, eli aina oli ajoitukset kohdillaan lahjomisiin, mutta tällä kertaa tais touhu kaatua huonoon puistopisnekseen ja pienen rahan Notreihin, jotka huntattiin pois aika hyvin, etenki Santtu piti siitä huolen. Heidikin oli ilmeisesti juonessa mukana ja jotakuinkin pidätti Tarelle edulliset kortit.

Race for the Galaxy

Vastassa Jamo ja Tare - 'ärjes! Ei toivoakaan. Marilla sentään vielä vähemmän ku mulla. Kuten edellistä edellisen blogistin blogauksesta käy ilmi, Jamoa vielä hellittiin pelin parhaalla alotuksella. Jännitys meni siis kättelyssä, vaikka Tare parhaansa yritti ja hyvä olikin. Vaikka mäkin pelin idean ja mekaniikan tunnenkin ja mattilan kaiken ku näen ni morjestan, ni kokemuksen taso, Jamo ja minä, ei ollu SSSAMA. Tiettarireiskalla joskus tulee itteänsä kidutettua, mutta sen se tekoäly ei oo inhimillinen. Tällä kertaa olin alussa pakotettu raakaan ruskeispisnekseen ja vaikka loppuvaiheessa tradella tulikin ekstrakorttia ekstrakortin perään (parhaimmillaan 19 korttia kädessä ennen discardia), niin en saanut juuri mitään aikaiseksi. Ainoan (hyödyllisen) ?-deven sain vasta viimeisellä vuorolla. Tein vaan surkeita valintoja ja aina kun sain jonkun hyvän kortin, niin olin heittänyt pois sille edulliset kaverit edellisvuorolla.

Fairy Tale

Tämä oli mulle turnauksen toiseksi epätutuin peli. Takana vain yksi pelailu, mutta onneksi suhteellisen vähän aikaa sitten, joten se riitti pääsemiseen nopeasti jyville. Tässäkin joutui Jamon kanssa samaan pöytään, mutta ei sitä vaan aina tajua hävitä vaikka kuuluis. Todennäköisyydet oli tällä kertaa mun puolella ja raakasti Jamoa vastaan, kuten Jamon omasta postista käykin ilmi, hunttaamiset sun muut. Heikki ei ilmeisesti tajunnut antavansa mulle hyviä kortteja ja Jamo ei ilmeisesti pystynyt olemaan antamatta mulle hyviä kortteja. Siinä sitten kun sain vielä jaoissa kaiken maailman 9p pariskuntia, joita on pakassa vain yksi, niin kolmen erän rotla meni sitten mulle. Rupesin muuten tykkäämään tästä pelistä paljon. Pitäisköhän sitä oikein saakurivie hommata ittellekki ku lautapelit.fi kaupitsee joulutarjouksena 7€:lla.

Puerto Rico

Tässä vaiheessa jo viimeistään kokonaistilanne oli selvä. Jamo oli ylivoimanen ja Tapanin kaula muhun oli kaksi pistettä. Eli jos Tapani olis ollu puertossa viiminen, niin mun olis pitäny olla vähintään kakkonen. Melko mahdoton tehtävä, kun pöydässä vielä lisäks Tare ja Heikki. Ounastelinkin että osakilpailuvoitosta taistelevat T ja T kun taas jumbosijasta M ja H. Jäsen H pelas kuitenkin hienosti, ja vaikka Taren ylivoimaa ei uhannut mikään, niin nappasi siinä kakkossijan ennen Tapania, josta itse jäin 5p päähän. Tässä oli varmaan peli, jossa pöytien ero oli kaikkein suurin. Meidän voittajalla oli samat pisteet kuin toisen pöydän jumbolla. Lisäksi voittajien ero oli 10p ja heidän parhaan ja meidän huonoimman ero oli 32p! Taisi siis naapuripöydässä olla meno melkomoista hurlumheitä, kun taas meillä kyttäiltiin ja kyräiltiin, eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään. En tiä, tässä kyllä jo iski väsy ja kyllästys muuten niin hienon rupeaman jälkeen.

Kuten jo siinä pelin lopussa sanoinkin, niin mulle Puerto on siitä erikoinen peli, että mitä enemmän sitä pelaa, sen vähemmän siitä tykkää. Miten sen sanois, Puerto vaikuttaa jotenkin sellaiselta peliltä, että sen voi "opetella ulkoa". Pelin ratkaisevin randomelementti tulee lähinnä toisten pelaajien valinnoista, eli rooleista. Siksi Puerto onkin mukavaa aloittelijaporukalla, kunnes joukossa alkaa olemaan pelaajia, jotka osaavat ennustaa heikompien pelaajien siirrot. Voisin kuvitella, että pelkkien propelaajien kesken peli menee kaavamaisesti ilman hengähdystaukoja, vähän kuin nopeusshakissa, vaikka tottakai tuon tason pelaajat varmasti jo osaavat pelata ennakoimattomasti. Tai no, osaanhan minäkin pelata ennakoimattomasti, mutta en siten, etteikö peli menisi vituiksi. No kuitenkin, yksikään peli, jossa voitto menee tietyllä todennäköisyydellä tietyn aloituspaikan pelaajalle, on sadan prosentin todennäköisyydellä peli, joka ei minuun pure. Minuun puree raaka random, johon pitää sopeutua (Truuti, Yspahan, ym ym). Kyllä mä silti Puertoa edelleen pelaan aina kun tarvis, mutta fanittamaan en ala.

Yhteenveto

Sijat oli aikamoista vuoristorataa: 3.,1.,4.,1.,3.,1.,4. Riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, mikä on ihan sillai joo. Ylipäätänsä turnauksesta sen verran, että kymmenen tuntia lautapelejä on raaka rykäisy jo sellaisellekin, joka tykkää lautapeleistä. Ihan oikeasti. Itse luulin siinä aamusella, että noutaja tulisi jossain vaiheessa, mutta itse asiassa touhu olikin todella mukavaa, eikä ajan kulua huomannut. Tähän vaikutti todella suuresti pelivalikoima, onneksi siis äänestäjät osasivat asiansa, sekä peliseura, olihan mukana Glögi-Santerikin, tosin ilman viihdetippoja tällä kertaa. Puerton aikana rupesi kyllä silti jo hiukan ramoon ja muukin porukka vähän hyytymään, mutta kyllä tällaista ihan mielellään ottaisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä kuitenkin sen Puerton verran lyhyempänä.

Lopuksi vielä kiitokset glögistä ja kahvista, sekä seurasta ja musiikkitarjonnasta. Kiitokset myös suunnittelijoille ja toimeenpanijoille, sekä pelin- ja tilanomistajille.

♥♥♥

Syyskausi avattu

No niin, nyt on päästy taas lautapelailuun käsiksi parin session verran. Kankaanpäässä tuli pelailtua tos yks ehtoo Factory Manager, jost voidaan mainita, että Syrjätie voitti ylivoimasesti, Olli oli ylivoimasesti toinen ja Rossi ja mä pelattiin väärin =D

Kpäässä pelailtiin myös Alhambra, 6 nimmt! ja aika kasa Trivialeja.

Tampereella sitten alotettiin taas maanantaipelit, jossa olikin illan aikana 8 henkeä pelaamassa, ja pöydällä kävivät Ubongo, San Juan, Ricochet Robots, Dominion Intrigue ja Pompeii.

Lisäksi Marin kanssa pelasin kaksinpelinä Tom Tuben ja puhelimeni kanssa törkeen määrän Yatzya (ainut lautapeli, minkä oon löytänyt Androidille tähän mennessä).

Kuulin jotain huhuja, että Toppinen+Sivula-ryhmä olisi myös kautta aloitellut peräti kahden maukkaan Le Havren verran? Vai oliko pöydissä jotain blissiäkin?

Maanantaipelailut

Haukkamäellä pelailtiin taas. Vuorossa Robotit, Loharin vuosi ja Galaxy Trucker.

Ricochetia oli hauska pläyssätä extrarobotilla ja taisi olla peräti 4 vuoroa, missä voittaja keksi reitin, mitä kukaan muu ei keksinyt ja ainakin kerran voitto meni 17 siirrolla (tosin Jarmo keksi sekunti ennen ajan loppumista 13 siirron reitin, mutta ei ehtinyt laskea).

Lohari oli siistiä, perhana ku porukat ei siittä oikein perusta, varmaan sen takia ku on mun suosikkipelejä. Taas oli montaa eri strategiaa, ja suht tasaisesti päädyttiin.

Truckeria vedettiin aloittelijaporukalla sikinsokin sekasin ja lähinnä vaan rällästettiin, mutta niin sen pitää ollakin!

Paparazzi Mood 1 - The Boardgames

During this easter holidays Heidi and I were a little bit in paparazzi mood. We took pictures of our 2 main activities: board-gaming and disc-golfing. So I thought it would be a nice idea to share some of the pictures, and some of my thoughts with you.

For me, the two nicest games this weekend were Pompeji, of course (my new favorite), and Ricochet Robots. The boys played a lot of Notre Dame too, among other games.

Ville, Heikki, Petri, Tapani and Jarmo playing Notre Dame

The Robot game was specially nice when playing on Sunday evening, with lots and lots of people. Having a lot of people trying to solve the puzzle was very interesting and exiting. Also the new extra robot gave a nice boost on the game, people wanted to solve the puzzle so that they could finally tell their own idea of a new rule to the extra robot, and it was fun, fun, fun.

Heidi, post the pictures of the whole crew playing the Robot game, it was great!

Pompeji is a nice and light game, easy to learn and family friendly. The only problem is that if you forget to do one little thing in the beginning of the game, I mean, if you do the set up wrong, the game is pretty much screwed. I think this weekend we did all possible wrong things in the set up... But I hope that because we did so, we have learned it and it will not happen again. Once the set up is done correctly, the game is really nice. Burning other player's tolkiens give a funny atmosphere, and I really like the "running away from the city of Pompeji" last phase.

Maybe the reason why I like this game a lot is because its really easy to get into the theme, I mean, populating the city and running away from the volcano, but at the same time it's completely nonsense and abstract. I would never throw my sister-in-law's children into the volcano in order to let my people run away from the town, hahaha.

Tarmo, Ilka, Markku and Olli playing Yspahan

I still owe Ilka 32 hugs for the right of taking and publishing this picture..
I have uploaded most of my pictures in my picasa album. Check it out, enjoy :)

Happy easter! Mari

Perjantai 12.3 pelailut treellä

Painettiin Ollin ja Heidin kans perstantai aamusta treelle Tapanin ja Marin työ pelaileen. Tarkotuksena pelailla oikeen kunnolla ja kyllä sitä sitte semmonen 9h putkeen tuli pelattua.
Vaajasaari liitty sitte viä seuraan siinä 3 haminois.

Pelatut pelit:

1.Dominion intrigue
(Mari voitti ja 2,3 ja 4 sijat meni tosi tasaisesti muistaakseni ihan 1 pisteen erotuksella kaikki)
2. MammaMia
(välipelinä minä, Tapani ja Heidi pelattiin tällänen itselleni täysin uus korttipeli, joka osottautu ihan hauskaks peliks. Tapani voitti ja meikäläinen noviisina peittosi kuitenkin jo vähän kokeneemman Heidin)
3. El Grande
(Ehkä päivän paras peli, joka pelattiin omasta mielestäni. Peli on todella hyvä ja peli oli koko ajan suhteellisen tiukka. Minä, Tapani ja Olli pelattiin tätä. Olli johti koko ajan alusta asti ja voitti koko pelin, mutta Tapani jäi alussa todella paljon jo jälkeen , mutta loppurutistuksessa ja Ollin oikeseen kohtaan, toisiksviimmisellä kierroksella pelaama Veto kortti pilasi meikäläisen viimmisen kierroksen, jonka johdosta Tapani paino runsailla pisteillä meikäläisestä vielä ohi. Malauta mua korpes)
4. Chicago Express
(tässä mukana meikäläinen, Tapani, Olli ja paikalle saapunut vaajasaari. Itselleni ja heikille täysin uusi peli, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi aika mukiinmenevä peli, kun sen idean tajus pelin lopulla. Pelaan varmasti uudestaan, kun aika tulee. Olli voitti ylivoimasesti)
5. Puerto Rico
(Kaikille tuttu peli. Olli vei ja ei siitä sen enempää. Omat kokemukset: tein taas saman virheen ku aikasemminen et rahat loppu koko aja ja en saanu ostettua mitää. ens kerralla seki sitte korjaantuu)

täs välis oli kaikennäköstä ferneystä ja ruoanlaittoo (Olli kokkas komiaa kanaa mitä käytiin ostamas LIRILISTÄ.

6. Ricochet Robots
(ei varsinaisesti täysin pelattu, mutta se vaan oli siinä pöydällä ja kikkailtiin kaikki eri vaihtoehtoja lisäukolla ja semmosta. Oli itselle kyllä todella vaikeaa hahmottaa niitä reittejä ku pää toiminu sitte yhtään, kun ekaa kertaa kyseisen pelilaudan vierellä)
7. Shadowhunters
(itselleni taas täysin uusi peli. Muut olivat pelanneet. Itse en oikeen oo mitää mieltä tästä pelistä. Hyvä ja huono. Heikki ja Tapani jakoivat voiton. Itse en oikeen loppujen lopuks oikeen diggaillu tästä pelistä. en tiä mistä johtuu. arvosana tälle 6+)
8. Tsuro
(Meikäläiselle ja heikille viimminen peli ku tän jälkene lähettiin meneen kohti kpäätä. Aivan uskomattoman hyvä peli kaikessa sen yksinkertaisuudessaan. Heikki noviisina voitti)

Oli todella mukava päivä tällänen lautapelipäivä, joka oli itselleni se ensimmäinen. Mukavaa seuraa ja paljon ferneyksiä ja on mukavaa ku saa vedellä kuokan päälle ku fernetään liikaa.
Lisää näitä päiviä. Sellanen pitää viä omasta fysiologiasta sanoo, että kun en ole mikää supergeek niin oli just täydellinen tällänen 9h+ putkeen ja erilaisia pelejä. Todennäkösesti tästä pidemmät sessiot alkavat käymään raskaaks ja sen sellasta, mutta katotaan mihkä tämä uus lautapeli-innostus vie.

Fimoilua #2

Laitetaas vähä lisää kuvia. Tässä myös mun lisäukko Ricochet Robotsiin. Geekistä löytyy pirusti variantteja lisärobotille. Ja nää ukot kävi jo uunissa. Punaisissa toi oikeanpuoleisin juotto oli vetäny turvat ja vähä loukannu sääriänsä...


.

Joulu 2009 #1

Ensimmäisen pelipäivän saldoa:

Iltapäivän ensimmäisenä pelinä Samurai, jossa mukana Jarmo, Petri ja allekirjoittanut. Petrille peli taisi olla ensimmäinen ikinä, mutta eipä haitannut, vaan parillä ryöttäsellä siirrolla vei koko pelin. Petri NJYT!

Sitten illemmalla kokoonnuttiin isommalla ryhmällä pelailemaan ja silloinkin pelinä Samurai, jota Ville oli huudellut jo pidemmän aikaa. Mukana siis Ville, Petri ja Markku ja meikä. Itse otin lopussa pientä riskiä, en onnistunut, ja jäin viimeiseksi. Kaikilla oli aika tasaisesti nappuloita, mutta Peten yksi 4 nappulan vuoro takasi voiton taas yhden erolla.

Ai niin, tätä ennen pelattiin pikainen Diamant, mutta siinä oli niin turhat kaivokset, että Ville vei voiton vissiin 7 timantilla?

Seuraavaksi pelattiin piiiitkästä aikaa pankruttia, eli Black Mondayta, sekin Villen tilauksena. Aika huolella oli unohdettu jo säännöt, mutta äkkiä ne luettiin. TYYKKÄÄS PETRI SIITÄ. Ja anto se muille aikaa järkeillä. Ville pelin taisi viedä aika selkeesti, Pete ja Alhonmäki myös plussalla, mä ja Markku jäätiin selvästi alle alkustäkin. Ei tää peli kyllä toimi viidellä yhtään, ihan turhan randomia, KAIKKI ehtii pankruttiin kierroksen aikana.

Samaan aikaan Mari, Jarmo ja Heidi hakkas Ricochet Robottia jonku erän.

Muut sällit lähti painaan äääännnärilläste Peten kämpille, ja Mari, Heidi, Markku ja mä jäätiin vielä pelaileen Puerto Rico. Mä lähdin raha-rakentelustrategialla, jota tuki lisurista napattu Library hyvin. Peli venähti kuitenkin pari kierrosta liian pitkäksi ja Markku ja Mari ehtivät laivata liikaa, joten voitto jäi kauas. Markku vei pisteen erolla.

Näiden eilisten pelien lisäksi pari päivää sitten Reiska Santerin, Heidin ja Marin kanssa. Ja tänään vielä Reiska 2-pelinä Marin kanssa.

Perjantain peli-ilta

Perjantaina aloitettiin peliviikonloppu ensin Santerin, Marin ja Tapanin toimesta Vasco da Gamalla. Peli kesti kaiken järjen vastaisesti alle tunnin, vaikka Santerille kokonaan uusi peli, ja Marille toinen ja Tapanille kolmas peli. Itse jäin täysin jalkoihin kun panostin kaiken loppuun, ja kaiken sitten hävisin siinä lopussa kun hommat meni kiville ja laivat karille. Sain about 60 pojoa, kun Mari veti 100+, Santeri siinä välimaastossa.

Seuraavaksi pitkästä aikaa taas elukkapyramidia, ja lopuksi vielä Ricochet Robotsia, jossa Santeri todisti, että lentäjälle hahmotuskyky on tärkeää ja sitä löytyy. Parin lapun jälkeen alkoi Santeri-show ja lappuja alkoi satoa sille puolen pöytää.

Tässä vaiheessa Santeri häipyi, mutta pari tuntia myöhemmin peleihin paukahtivat vielä Harri ja Markku. Pojat olisivat halunneet pelata reiskaa, mutta Mari ei antanut, joten painettiin Agriäijällä. Markulle agricola oli kokonaan uusi, Harri oli pelannut kerran tai kaksi ilman kortteja, Mari toista kertaa korteilla ja minä kolmatta. Suht pikaisesti edennyt peli meni aika erikoisesti, kun Harri ilmoitti jo hyvissä ajoin, että aikoo vain yrittää sabotoida mun peliä ja lisäksi kerätä pelin kaikki lampaat. Ja tosiaan sitä toteuttikin vahvasti, luonnollisesti jättäen monta muuta puolta pelistä harakoille. Marillehan peli valui aika ryöttäsesti, mä pääsin suht järkeviin pisteisiin ja Markkukin oppi pelin ideat. Harri veti pelin aikana raakan viihteen, joten ei mainita tuloksista =)

Lopuksi painettiin vielä pikainen Triviaali, jossa lähinnä mieleen jäi pari Markun aika ufoo tietoa, ja Harrin vastaus kysymykseen: Mitä pelkää ornifobiasta (tjsp?) kärsivä? - Kalastusta. ETSÄPELKÄÄ KALASTUSTA!

Lauantaina vähän pelimallia taas

Kankaanpäässä käytiin taas Harrin ja Vionan luona pelailemassa. Tällä kertaa peleinä Big Points ja Ricochet Robots sekä Diamant. Kaikissa peleissä olin vain erinomainen!

Perjantaipelailut Tampereella

Perjantaina pelailtiin muutaman lyhyen ja keskimittaisen pelin sessio täällä Tampereella. Peleissä mukana Marin ja mun lisäksi Roihuvuon Mikko ja Johanna ja heidän kaverinsa Kenny ja Vesa.

Enimmäkseen pelailtiin mulle uusia pelejä, ja niistä tässä pienet kommentit. Oli sen verran kiinnostavia, että meni hankintalistalle jos jostain halvalla saa. Peleinä Ricochet Robots, Sunda to Sahul, Alhambran lisäosa Vizier's Favor ja vilkaisu Scattergoriesiin ja Avista Prohon.

Illan pääpelinä oli Alhambra ja siihen meidän edellisessä Saksa-tilauksessa hommaama lisuripaketti Vizier's Favor. Tässä oli taas neljä minilisäosaa mukana, kuten taitaa olla kaikissa Alhambra lisureissa. Kaksi niistä otettiin peleihin tällä kertaa: rahanvaihtajat ja bonusrakennuskortit. Rahanvaihtajat olivat rahakorttien sekaan laitettavia kortteja, joissa on kahden eri rahan väri. Kortin pystyy ottamaan normaalisti kun ottaa rahaa pöydästä, ja sillä voi sitten maksaa sillä "väärällä" värillä mikä kortissa on. Eli sini-keltaisen kortin pelatessaan voi sitten ostaa joko sinisen tai keltaisen rakennuksen kaupasta millä tahansa yhdistelmällä kumpaa vaan rahaa. Ihan kelvollinen lisäys mielestäni. Näitä rahanvaihtajia oli muistaakseni pakassa 6 kappaletta.

Toisena minilisurina otettiin bonuskortit, joita kuusinpelissä jaettiin yksi kullekin. Kortissa oli yhden sellaisen rakennuslaatan kuva, jossa ei ole muuria ollenkaan. Jos onnistui ostamaan juuri täsmälleen kortin mukaisen rakennuksen, sai korttia käyttää pistelaskussa yhtenä sen värisenä lisärakennuksena. Eli jos oma "target" oli valkoinen kympin hintainen rakennus ja sen onnistui haalimaan linnaansa, niin pisteytyksessä hyväksilaskettiin myös kortti valkoiseksi rakennukseksi. Tämä lisuri tuntui vähän turhan randomilta ainakin kuusinpeliin (vaikka kuusinpeli on kyllä muutenkin aika randomia). Jos kortteja olisi jokaisella 2-3 niin silloin tuuria olisi vähemmän ja ainakin todennäköisesti pääsisi yrittämään oman rakennuksensa ostoa. Esimerkiksi itselleni kävi niin, että oma rakennukseni oli ensimmäinen joka pelissä myytiin, luonnollisesti ennen kuin olin saanut yhtään vuoroa itse. 2/6 sai ostettua oman targetinsa. Toisaalta ei niistä niin erityisen isoa etua saanut, joten ei mikään valtava bonus.


Toisena uutuutena pelattiin kuudella hengellä Ricochet Robots, joka oli ehkä enemmän puzzle kuin peli. Periaate on, että laudalla on viisi robottia, joista joku yritetään saada johonkin tiettyyn paikkaan mahdollisimman vähällä määrällä siirtoja. Pelaajia voi olla kuinka monta tahansa, kunhan kaikki voivat tuijottaa lautaa yhtä aikaa. Sitten kun joku luulee löytäneensä toimivan reitin maaliin, hän huutaa reittiinsä vaadittavien siirtojen määrän ja kääntää tiimalasin. Muut voivat vielä tiimalasin hiekan valuessa yrittää keksiä lyhyemmän reitin ja huutaa siis alemman siirtomäärän. Kun hiekka loppuu, pienimmän huutanut näyttää reittinsä, ja jos se onnistuu saa hän pelattavana olleen laatan eli yhden pisteen. Jos reitti ei onnistu (tai siirtomäärä oli huudettu väärin) saa toiseksi alimman määrän huutanut yrittää. Epäonnistunut huutaja menettää seuraavan kierroksen.

Tässä Chris Johsonin (bgg) kuvassa näkyy pelin idea paremmin. Tarkoitus on saada siis keskellä olevaan kuvioon samanvärinen robotti. Robotit voivat kulkea suoraan mihin suuntaan tahansa, mutta pysähtyvät vasta seinään tai toiseen robottiin.

Peli oli luonnollisesti aloittejoille aluksi vaikea, mutta kohtuu nopeasti aukesi, ja aukesikin sitten kunnolla. Oli nimittäin äärimmäisen hauskaa päänsärkyä, kun koitti löytää toimivia ratkaisuja. Vähän kuin the Incredible Machine oli joskus PClle, paitsi, että koko homma piti hoitaa päässä siirtämättä mitään kokeeksi. Ton pelin vois jostain etsiä halvalla, tai tehdä itte. Itsetehty vois itse asiassa olla ihan poikaa, ja pitää muistaa, että "kun itte tekee niin saa semmosen ku tulee".


Toinen mielenkiintoinen, ja myös puzzlemainen peli oli australialainen vähän tuntemattomampi Sunda to Sahul. Siinä itse palat ovat palapelinpalan muotoisia, mikä tekee pelistä aika erikoisen kaikkiin muihin peleihin verrattuna, mitä itse olen pelannut. Jotain Carcassonne-fiilistä ehkä jossakin määrin, mutta meidän käyttämämme variantti, jossa kaikki saavat ison läjän paloja, ja kaikki pelaavat yhtä aikaa yrittäin valmistaa "nodeja" eli kohtia kentällä, joihin ei enää voi lisätä paloja. Koska kaikki palat sopivat toisiinsa ainakin jotenkin päin, voi yhteen nodeen tulla 3-6 palaa ymmärtääkseni. Aina kun sellainen node tai kulma, missä on maakuviota tulee valmiiksi, saa pelaaja laittaa oman markkerinsa sen päälle. Paitsi palojen, myös kuvioiden pitää sopia toisiinsa, eli vesipaloja ei voi yhdistää saaripaloihin niin, että rantaviiva menee rikki.

Kun joku pelaaja saa kaikki markkerinsa kentälle ilman väärinpelaamista, voittaa hän pelin. Peliä voi pelata myös vuoropohjaisena ja kaikenlaisilla erilaisilla varianteilla ja säännöillä. Itse asiassa kyseessä onkin ehkä enemmän pelijärjestelmä kuin peli. Kuitenkin erittäin hauskaa ja haastavaa hahmottamiharjoitusta. Pelaisin paljon jos olisi omana. Tätä en ala itse väsätä todellakaan.



Lopuksi vielä vilkuiltiin Scattergoriesia, joka on itse asiassa täsmällen se peli, mitä me sanotaan "sanapeliksi". Siinä tosin kategorioita on valmiiksi aika hyvä kasa, ja kirjain valitaan nopalla. Ja siinä on myös rämisevä kello. Lisäksi joka kolmas kerros pelataan niin, että keksitään vaan yhteen kategoriaan samalla kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta.

Toinen mitä vilkaisin oli Avista Pro, joka on siis ryöttäisen vaikea jatko-osa klassikkoon. Itse asiassa monet niistä kategorioista oli täysin mahdottomia, kuten joku "Vuoristoneuvos", tai muuten vaan typeriä, joihin ei kukaan täysjärkinen keksi mitään. Toisaalta oli siellä paljon hyviäkin, mutta ei siihen kyllä mitään erityistä kilpailua tai hauskuutta synny, jos aiheet on niin vaikeita, että ehkä jollain 2 kirjaimella kukaan keksii mitään. Kyllä sen silti niiltä joskus vois lainata ja pelata joku 50 kierrosta kokeeks. Ja siinä ainakin varmaan sais helposti uusia ideoita siihen väärinpelattuun Avistaan.