Heräilin aikaisin, eikä ollut oikein tekemistä, joten päätin että jatketaan blogittelua eilisen tekstin pohjalta. Ensin ajattelin itse vastata ensimmäisenä vuoden peli -kyselyyn, mutta siinä vastauksia pyöritellessäni aloin pohtia, että mikä oikeastaan tekee pelistä hyvän. Onko olemassa jotain tiettyjä kriteerejä, millä voi määritellä hyvän pelin?
Heti ensimmäisenä mieleen tuli luonnollisesti se, että peliä on mukava pelata ja siitä innostuu kerta kerralta. Mutta heti perään tuli mieleen, että on pelejä kuten vaikka
Shogun,
Caylus tai vaikka
Mexica, joita ainakin itse pelaan mielelläni, mutta toisaalta ne vaativat aika ison siivun iltaa ja samanmielisiä pelikavereita. Eli se, että peliä pelaa usein ei ole ainoa kriteeri.
Mietinkin kestoa seuraavaksi - onko joku kesto pelille paras? Tässä pohdinnassa päädyin siihen, että kyllä melkein pelille kuin pelille on olemassa "sopiva pituus".
Caylus,
Törkyjatsi tai
Leonardo da Vinci ovat miellyttäviä vielä helposti 2-3 tunnin pelilläkin, mutta toisaalta vaikka
Puerto Rico ei kyllä saisi paljon tuntia enempää kestää. Tietysti tähänkin pitää muistaa, että eri pelaajat pelaavat eri tavalla ja monia pelejä voidaan kyllä pelata optimoiden ja pohtien tai nopeasti perstuntumalta. Molemmilla tyyleillä on aikansa ja paikkansa.
Onko pelin tyylillä tai tyypillä suuri merkitys? Edellä mainitut pelit ovat enimmäkseen keskiraskaita tai raskaita pelejä, mutta toisaalta kaikkein suosituimpien pelien listalla kärjessä keikkuu esimerkiksi
Dominion tai
San Juan, joita ei mitenkään voi laittaa samaan lokeroon
Ison C:n kanssa. Onko näiden pelien suosio sitten niiden keveys, nopeus, korttipelimäisyys vai mikä? Ja jos mennään vielä kevyempään osastoon niin harvoin tulee kieltäydyttyä esimerkiksi
Avistan tai
PitchCarin pelaamisesta.
Onko peliporukka sittenkin tärkeämpi kuin itse peli? Riippuuko pelivalinta siitä, ketä on pelaamassa? Onko
Power Grid yhtä hyvä vaihtoehto kuin vaikka
Australia? Entä sitten
Race for the Galaxy tai
Dominion? Ehkä täältä löytyy se ratkaiseva tekijä siihen, miksei hyllyssä voi olla vain sitä yhtä parasta peliä? Ei kaikkia pelejä voi aina pelata, vaikkei niihin ikinä itse kyllästyisikään. Mutta ei se peliporukkakaan aina halua samaa pelata, vaan ihan hyvin voi
Princes of Florencen jälkeen tehdä mieli
Mamma Mian! chili-luumupizzaa.
En tiedä sitten, kai se hyvä peli muodostuu monesta eri tekijästä. Ehkä koko hommaa olisi pitänyt alkaa pohtia siltä kantilta, että mikä tekee pelistä
huonon. Ehkä sillä tavalla kriteerit olisivat selvempiä. Löytyykö yllä olevista peleistä sitten mitään yhteistä tekijää?
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta ehkä se tärkein tekijä on vaikutusmahdollisuus. Melkein voisi sanoa, että mitä enemmän itse pystyy vaikuttamaan peliin, sitä miellyttävämpi se on. Toisaalta pelit joissa ei ole minkäänlaista tuuri- tai kaaoselementtiä (eli satunnaisuutta vaikka korttien nostoilla tai kaaosta toisten pelaajien tekemisten takia) eivät nekään välttämättä ole niitä parhaita. Ja sitten lopulta pelaan erittäin mielelläni esimerkiksi erilaisia
Pokeripelejä, joissa tuurilla on huomattavan suuri merkitys. Silti vaikutusmahdollisuuksien puute on ehkä omasta mielestäni se suurin miinus, mitä pelissä voi olla. Pelkkä nopanheittokilpajuoksu ei ole peli.
Vielä, että pää oikein lukijalta nuokahtaisi pistän peliin yhden hyvän pelin kriteerin. Eli pelin opetettavuuden. Pelin ei tarvitse olla erityisen yksinkertainen, kunhan se on helppo opettaa ja sitä myöten oppia. Tätä ei kovinkaan paljon ole peleissä mietitty, vaan useimmissa peleissä oletetaan, että kaikki pelaajat lukevat säännöt, mitä tietysti todellisuudessa ei koskaan tapahdu. Siksi mielestäni vähänkään monimutkaisemmissa peleissä pitäisi aina olla jonkinnäköisiä apuja pelin omistajalle, eli muiden pelaajien opettajalle. Oli ne sitten jotain muistiapuja tai muita, koska kaikki pelit eivät ole yhtä intuitiivisia eivätkä kaikki pelaajat omaksu kaikkia pelejä samalla tavalla. Tämäkin mietiskely voidaan tietysti vesittää sillä, että oma kaikkien aikojen pelatuin pelini eli
Race for the Galaxy on mahdoton opettaa uudelle pelaajalle ennen ensimmäistä tai toista tai kolmatta peliä.
Sana vapaa, heittäkääpä ideoita ja ajatuksia puolesta tai vatsaan.
Mule sais ajaa sääri- ja rystyskarvatkin muutamaan kertaan, ennen ku ton pelin sisäistää täysin. [jos se on edes mahdollista(siis pelin sisäistäminen - ei karvojen ajelu)] -Jarmo
Dominion (BGG 9)
Pitch Car (BGG rank 172, party game rank 9)
Notre Dame (98)
Puerto Rico (3)
