Independence day, board-game day.

Last Tuesday, on Finland's independence day, we had a board-game day here in Toas Pappila.

We started the day by cooking 3 or 4 litres of rice porridge, sekahedelmäkiiseli, and some veggie pastries.

Tapani played his first game of the day (El Grande) with our neighbours Kalle, Aino, Jesse and Laura.

Meanwhile, on the other table I played some games more child-friendly with Karoliina, Daniel & Niklas. We played Myräpeli and Villa Paletti

Myyräpeli (Mole in the Whole)

This game is very nice to play with kids that are learning how to count, as they count their moves from one to four steps. And it is also an intelligent game for kids, where they can develop basic strategic thinking. The idea of the game is to be a successful digger.

Each player has 6 tiles (1, 2, 2, 3, 3, 4) which are faced down, player does not know in what order the tiles will come. In your turn, you turn one tile face up and move one of your moles as many steps as it says in the tile. The game board has a few holes, and the idea is to place as many moles in the wholes as possible.

Although the player does not know witch tile he is to pick next, he can have an idea according to the tiles that are already faced up.

It was interesting to play this with Daniel & Niklas (9 and 7 year-old) and to notice how much planning ahead they could do. At first, the kids did not understand that their moves were not completely "just chance". After I said "hey look, all your ones and twos were used", they changed their game behavior. It's was nice to see the boys thinking strategically.

Villa Paletti: another "equilibrium game" to our collection

Villa Paletti

Another one of those "equilibrium game" to our collection, to put in the same category as Eläin Pyrämiidi, Jenga, Bausack, Bandu, etc.

Each player chooses one colour. Each colour has 6 columns: 3 thin columns (1 point each), 2 medium (2 points each), 1 thick (3 points). Players can either take a columns of a lower layer in the board to put on the highest layer, or add another layer to the board.

The one with more of thicker columns on the highest layer is the leader. Game ends when the boards collapse, and the winner is the latest leader.

Niklas and Daniel: our board game evenings are not only for adults

This is a nice little game to play with kids or people that are not used to playing board games, but I can imagine that "real gamers" would get bored at it right away. After the kids left, we got a chance to play a little nerdier game.

Shadows over Camelot

This game owned by our neighbours Kalle and Aino. I think they like those cooperative games. Well, so do I.

Shadows over Camelot has very beautiful graphics and has this interesting idea that there might be (or not) one player who is a saboteur. Roles are given secretly, everyone is loyal, except one player. Once there are more cards then players, it is also possible that no-one is a saboteur. That is what happened in our game. Loyal players aim to a same goal.

The theme of the game lays in Camelot. There we find some characters and items related to the tales of the Round Table: King Arthur; The round table, Excalibur, the holy grail, etc etc.

Although I don't remember playing any games with this exact theme, I found it a little cliche, since the Round Table tale has been used is so many things over my childhood and I kinda got bored of that story.

The theme played a big role to my "liking of the game" although the mechanics could have worked pretty well with any other theme, I guess. I did not think the mechanics were well connected to the theme.

Despite the cliche theme, the mechanics of the game was quite interesting. It was nice that no-one could really do things on their own, and we really had to plan our turns together in order to get a successful game.

Shadows over Camelot: beautiful graphics on the board, and also the game components.

In addition, we also played Shadow Hunters & Franks Zoo

Brasilian pelailuja 2 - Sadepäivien ajantappoa

Sadepäiviä on mahtunut reissuun enemmän kuin tarpeeksi, joten lautapeleille on ollut käyttöä. Tässä lyhyet raportit (pidemmät ku Ollilla ja selkeemmät ku Rossilla) ja parit kommentit.

20.12. Thurn und Taxis 2-pelinä
Joskus sitä kuvittelee osaavansa jonkun pelin vanhasta muistista niin hyvin, ettei sitä tartte sen paremmin järkeillä, että säännöt muistuu ja peli luistaa. Joskus on väärässä.

Olin heittopusseuden peri, kun Mari voitti mut kaksinpelissä 33-9. MORJENS! Luulin vielä alussa olevani ihan hyvässä vauhdissa, enkä tehnyt mitään erityisen typerää, mutta jäin vaan aina kaikessa jälkeen. Ilmeisesti pelasin jostain vanhasta muistista enemmän moninpeliin sopivaa peliä, tai sitten vaan todella surkeata.

Oli silti kiva pelata tätäkin vanhaa tuttua pitkästä aikaa, järkeilin että vois vaikka tuoda Suomeen takas taas välillä. Kiinnostaisko ketään pelata?

21.12. Tower of Babel ja King Lui
Seuraavana iltana oli oikeen kunnon ukkosseijo, niin pistettiin taas peliksi. Marin serkkupoika Daniel tuli paikalle ja alettiin pelata Babelia. Parin kierroksen jälkeen sen tyttis kuitenkin soitti sitä hakemaan, joten jätettiin se peli kesken ja pelattiin sitten porukalla King Luita.

Varmaan oli ihan hyväkin jättää se Babel väliin, koska en muistanut senkään sääntöjä. Tosin jälkeen päin tarkistettuani ne olis kyllä menny aika lailla oikein, mutta selittäessä tuli kyllä parikin kertaa "eiku siis, se onkin näin, unohda mitä just sanoin".

Lui oli peruskamaa, mä voitin, vaikken ryöttäsesti.

23.12. Eläinpyramidia ja Capt´n Cleveriä muksujen kanssa
Aatonaattona oltiin jo Maresiasissa eli biitsillä ja kuinkas muutenkaan, vettä sielläkin tuli ku esterin mukavastajeejeestä. Eli peliä - pelaajiksi vaan ei saatu värvättyä kuin Vitor 5v ja Carol 7v, joten pelit sen mukaan.

Parin vuoden tauon jälkeen pelattiin Capt´n Cleveriä, josta oli jo hukkunut osa korteistakin. Säännöthän pelissä on todella yksinkertaiset, mutta silti vielä helpotettiin Vitorille, joten eipä siinä nyt peliä ollut enää ollenkaan. Silti parempi kuin tuijottaa seinää.

Eläinpyramidi oli tietysti taas parempi vaihtoehto, kun siinä voi jopa pelata lasten kanssa. Ensimmäisessä erässä pelattiin vielä lasten säännöillä, eli krokolla sai laittaa aina pöydälle lisää. Se olikin sitten liian helppo lapsillekin, kuten kuvasta näkyy - "pyramidissa" kaikki eläimet ja noppa =)

Pari muuta erää pelattiin tavallisilla säännöillä - voittajilla tai häviäjillä ei ollut väliä.

25.12. Frank´s Zoo

Frankia teki kovasti mieli pelata, kun viimeisen 2 vuoden aikana on jäänyt pelaamatta (pelin kortit on siis olleet edellisestä omasta reissustani asti Brasiliassa). Ainakin 4-5 kertaa olen ottanut pelin laatikon hyllystä Tampereella, mutta sitten pettynyt tyhjään lootaan.

Luonnollisesti olin unohtanut tästäkin pelistä käytännössä kaiken. Marin kanssa koitettiin miettiä sääntöjä kun luonnollisesti nettikin oli poikki just kun pelata haluttiin (ei siis päässy kattoon Giikistä).

Muutaman minuutin muistelun jälkeen säännöt palasivat mieleen ja päästiin pelaamaan. Ensimmäisessä pelissä oli mukana Marin vanhin serkku vaimoineen (Vitorin vanhemmat), jotka pääsivätkin ihan kivasti peliin sisälle. Pelailtiin 4-5 jakoa, jonka jälkeen sovittiin peli päättyneeksi, kun ei muistettu mihin se oikeasti päättyy.

Eikä se ollut sitten ainut sääntö mitä ei muistettu, tai muistettiin väärin. Kun BGG:hen päästiin, niin oikein repesin ittelleni, kuinka voi noin surkeasti muistaa, vaikka luulee pelaavansa oikein. Pari sääntöä kyllä tajusin pelissä mennen väärin, mutta monta muuta en.

Tässä parhaat:

• "Peli päättyy varmaan 40 pisteeseen, mutta pelataan vaikka 20" - Oikeasti peli päättyy kun 2 pelaajalla on yli 19 pistettä.
• "Pelaajat saavat pisteitä nelinpelissä 3-2-1-0, vai olikohan se 4-2-1-0?" - Oikeasti 4-3-2-0.
• "Saksalaisen kärpäsestä-härkänen sanonnan mukaan 2 hyttystä on norsu" - Hyttynen + norsu on 2 norsua.
• Kierroksen aloittaa edellisen voittaja - kierroksen aloittaa pisteissä huonoin.
• Joukkuekierroksilla toinen pari vaihtaa 1 ja toinen 2 korttia aluksi - molemmat vaihtavat 2

Seuraavassa pelissä pelattiin jo sitten oikein. Tää peli on kyllä parhaiten skaalautuvia pelejä, koska 4-7 pelaajaa mahtuu ihan yhtä hyvin. Ja muutenkin pisla.

28.12. San Juan São Paulossa

Taas saatiin vieraaksi yksi Marin perhetuttuja (vai onko jopa joku sukulainen, tiedä häntä). Thiago oli kuitenkin jo vähän pelannut jotain lautapelejä, joten uskallettiin ottaa San Juan kehiin, ja hyvin se pelin omaksuikin ilman isompaa oppimiskynnystä.

Pelasin itte nyt hyvin eri tavalla kuin useimmat 69 edellisestä San Juanistani - panostin violetteihin tälleihin ja nopeaan rakentamiseen. Pistin Carpenterin ja Poorhousen ja painoin vaan joka kierros jotain halpaa violettia puoli-ilman. Kun vielä lisätään puolivälissä saatu Library ja Chapel ja lopussa napattu City Hall, niin pöytä oli nopeasti täynnä ja ihan ok pisteillä.

Kun Mari ja Thiago molemmat jäi 9-10 rakennukseen, niin onnistuin nappaamaan voiton 1 pisteellä, vaikka lopussa molemmat pistikin hyvät isot pytingit pystyyn. Mari olisi Palaceineen ja City Halleineen hoitanut luultavasti pelin, jos olisi saanut yhdenkin kierroksen lisää.

Oli kiva voittaa ei-tuotanto-guild-hall-taktikuella, vaikka muutkin pelas hyvin.

Pelejä Tampereella

Saksan pelejä odetellessa kokoonnuttiin viikonloppuna Tampereelle pelailemaan keskimittaisia pelejä. (Ei sitä nyt etukäteen oltu suunniteltu, mutta sellasia tuli enimmäkseen kuitenkin pelattua.) Pelaamassa oli erilaisin kokoonpanoin Tare, Olli, Jarmo, Mari ja Tapani.

Ollin uutuutta Station Masteria tyypitettiin useammankin pelin verran. Ihan pätevä lyhyemmän luokan peli. Ei kuitenkaan mene ihan filleristä, koska ottaa reilun puolisen tuntia. Vaikuttaisi toimivan ihan kivasti 3-6 pelaajalla. Tämän pelin ansioksi voisi laittaa sen, että peli ei tasoita itse itseään, vaan isojakin eroja pääsee tulemaan. Toisaalta itse kritisoin peliä siitä, että se ei palkitse riskinottoa. Olen sitä mieltä, että kaipaa nollamatkustajan (tai kaksi). Vähintään hintansa väärti kuitenkin.

Pylosta pelailtiin myös useampaan otteseen eri parien välillä. Tässä pelissä on yllättävää syvyyttä. Aina kun luulee keksineensä miten kannattaa pelata, niin aina jostain takaportista toinen tulee ja vie pelin. Tuuriahan ei ole ollenkaan, mutta tuntuu että aina vedetään ohi. Ihan kuin pokeria. Taitaa olla mulla jo toistakymmentä peliä parissa viikossa.

Kokonaan uusi peli testauksessa oli Velhojen yö, joka pääsi jopa yllättämään sillä, että siinä oli jopa ihan peliäkin, eikä pelkästään 5 sekunnin ilo siitä että näkyy pimeässä. Ei se nyt silti mikään "oikea peli" ole, mutta varmasti tulee leikittyä puolitosissaan uudestaankin. Ekan erän jälkeen haluttiin heti ottaa toinen erä, mutta siinä Tarmo jaksoi yhden vuoron, ja sitten rikkoi pelin "ainutta sääntöä" eli nosti ukkonsa irti laudasta ja tökki kattilansa pesään.

Vähän pidemmistä peleistä pelattiin Ys ja Alhambra kolmella lisäosalla. Ys oli kohtuullinen menestys, vaikka kaikki olivatkin sitä mieltä, että kerätyt pisteet pitäisi olla piilossa, koska muuten pari loppukiekkiä kestävät liian kauan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että peli ei venynyt mitenkään megapitkäksi. Tästähän on säännöissäkin mukana lyhyempi variantti eli Ys express...

Alhambrassa mentiin melko perinteisen kaavan mukaan. Kaikille tuttu peli, joten mitään hirvittävää kestoa ei tullut vaikka kolme lisäosaa luonnollisesti pidensivätkin peliä. Tuntui siltä, että lisäosat tasoittivat peliä, koska erot jäivät pienemmiksi kuin yleensä. Lisäksi reservin käyttöön tuli enemmän järkeä lisäosalla.

Jossakin välissä kokeiltiin myös Frank's Zoota, joka on yksi omista korttipelisuosikeistani. Vähän vastahankaisesti porukka aloitti, mutta tuntui lopulta ihan pitävän pelistä. Ei mitään erikoista innostusta kenelläkään, mutta ei tyrmättykään. Itse pidän pelissä erityisesti sen kivasta joukkuepelistä, joka mahdollistaa järkevän pelaamisen lähes millä tahansa pelaajamäärällä. Peli on myös kivan näköinen =P

Keskikokoisista peleistä mukana myös Blue Moon City (molemmilla lisäosilla). Peli pikkuisen venähti normaalista tunnin kestosta noin 1,5 tuntiin, muttei kuitenkaan liian pitkäksti. Bonuksilla ja neljällä pelaajalla timantit ovat tärkeitä, hirveällä määrällä kortteja ei välttämättä tee niin paljon, kun peli kuitenkin päättyy jo neljään uhraukseen.

Dominion taitaa kuulua nykyään oikeastaan jokaiseen peli-iltaan. Tällä kertaa pelattiin kaksi erää. Toisessa pelissä olin kerännyt eniten pisteitä, mutta aivan lopussa huomattiin, että olin pelannut Pidot väärin, enkä ollut tuhonnut sitä. On se kumma, että vaikka on jo monta kymmentä peliä pelannut, niin silti ei muista tuommoista sääntöä.

Twilight Struggleakin vähän demottiin parin kierroksen ajan. Sai aika tyrmäävän hylkäyksen porukalta. Jännä juttu, että Marin kanssa tykätään ihan pirusti.