11.01.2008
Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.
Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.
Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.
CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).
Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.
No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:
Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.
Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.
Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.
Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.
Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...
Tulipa pitkä läppä taas. Moro.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Caylus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Caylus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 12. tammikuuta 2009
tiistai 30. joulukuuta 2008
Fiiliksiä nettipelaamisesta
Nyt on sitten testattu lautapelailua maailmankuulussa (tai ainakin saksankuulussa) brettspielwelt.de -pelipalvelussa, jota ammattipiireissä myös leikkisästi BSW:ksi kutsutaan. Testissä oli kolminpelinä Dominion (Tapani, Heidi ja Olli) sekä piiiiitkästä aikaa pelattu Caylus (aka Iso-C, The Great White Caylus, Caylus the Merciless, The God, jne...), jossa Tapani ja Olli ottivat kaksinpelissä mittaa toisistaan. Heidi vei Dominionin noin pistein 41-30-22, Ollin ollessa toinen. Caylusta tyypitettiin tiettävästi ensi kertaa kaksinpelinä ja pisteet olivat n. 122-108 Ollin eduksi. Sinänsä kaksinpelinä ihan OK, vaikka itse pelaan kyllä lähes mitä peliä tahansa mieluummin maksimipelaajamäärällä kuin kahdestaan. Ja ei varmaan oikean pöydän ääressä Caylusta kaksinpelinä jaksaisi, tai ainakin mieluummin valitsisi varmaan jonkun toisen pelin.
Mutta mennään itse nettipelailuun. Molemmat pelit oli varsin sujuvasti toteutettu, eikä pelien nettimekaniikan omaksumiseen juuri mennyt aikaa. Kaikki toimi loogisesti, vaikkakin joihinkin asioihin tuli heti itsellä mieleen "parannusehdotuksia". Toki varmasti muutaman kerran jälkeen ei ole mitään ongelmia pelaamisessa, mutta kuitenkin miksi tehdä asiat "huonosti" ja totutella niihin, kun asiat voisi tehdä "paremmin", jolloin ei tarvitsisi niin kovin totutella. Mutta ei suurempaa valittamista.
Yksi keskeisistä positiivisista asioista oli molempien pelien jouhevuus. Koska kone hoitaa kaiken korttien plääräämisestä vuorojen seuraamiseen ja pisteytyksiin, ei itse tarvitse vaivata näillä asioilla päätään. Kaiken älyllisen tarmonsa voi suunnata strategioiden ja taktiikoiden laatimiseen ja toteuttamiseen. Lisäksi tietysti peli nopeutuu huomattavasti, kun turha räknääminen jää vähemmälle. Ja toki paskanjauhantakin chatin välityksellä on niukkaa, joten turhanpäiväistä lätisemistä ei tule niin paljoa harrastettua, mikä nopeuttaa pelitapahtumaa.
Dominion toimi käytännössä aivan samalla tavalla netissä kuin livenäkin. Vuoroihin liittyvät korttien plääräämiset, vilauttelut, keräämiset ja muut vilahtavat ruudulla niin, että toisen tekemiä toimia vuorojen aikana ei edes aina huomaa. Eli täsmälleen samalla tavalla kuin livepelissäkin. Toimintoihin liittyvät korttien vaihdot, nostot ja muut tapahtuvat kätevästi ja esim. vaihdettavien korttien valinta on toteutettu loogisesti. Jos jotain käyttöliittymästä johtuvia mokia syntyy, johtuu ne pelaajan omasta huolimattomuudesta. Ja mikä parasta, sääntöjen vastaiset toimet eivät ole mahdollisia, edes vahingossa.
Cayluksesta jäi päälimmäisena mieleen pelin helppous ja keveys. Ja ei, en ole kännissä! Käyttöliittymä oli tässäkin selkeä, ja oikeastaan missään kohtaa ei olllut epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä tai mikä vaihe on menossa. Juuri Cayluksessa menee aika paljon aikaa, kun vuoroa lähdetään perkaamaan, kerätään resursseja, rakennellaan jne. Nettipelissä kaikki hoituu nopeasti. Samoin ei koskaan jää ainakaan mitkään rahat, pisteet tai kuutiot ottamatta, mikä on kyllä aika merkittävä tekijä tässä pelissä. Turhan usein livepelissä tulee eteen tilanne, jossa arvuutellaan, että "sainko pisteen tuosta", "otinkohan jo nuo rahat" tai "muistinkohan ottaa tuon kuution". Automatiikan mukana olo oli Cayluksessa vielä paljon mukavampaa kuin Dominioninissa.
Peli kesti vain 100 minuuttia, mikä on Cayluksesta puhuttaessa meidän piirissä sensaatio. Onhan sekin enemmän kuin livepelin paketin kyljessä mainittu 45min/pelaaja (vai kuinka se oli), mutta viime peleistä olikin vierähtänyt Tapanilla melkein puolitoista vuotta ja itselläkin 9 kuukautta. Jotenkin tuntuu, että peliaika ei olisi todennäköisesti kasvanut tuota 45 minuuttia, vaikka yksi pelaaja enemmän olisi mukana ollutkin. Kuitenkin pelaajien lisääntyessä vaihtoehdot vähenevät, joten päätökset nopeutuvat, jolloin useammin pitää "ottaa se mitä tarvitsee" tai "se mitä sattuu saamaan". Toisaalta tietysti pitää useammin pohtia, että mitä sitä oikeastaan tarvitsee nyt tai kohta, joten enpä sitten tiedä.
Tapanin kanssa mietittiin, että Cayluksen moninpeissä ei pitäisi lähteä rakentamaan mitään usean kierroksen yksityiskohtaisia suunnitelmia, koska ne eivät kuitenkaan sellaisenaan toteudu. Ja jos joka kierroksella, tai peräti jokaisen äijjän laiton yhteydessä pitää miettiä kaikki uudestaan, ei ole ihme, että pelit kestävät. Taktisuus ja tilanteisiin reagoiminen pitkälle viedyn vuorokohtaisen suunnittelun kustannuksella on mielestäni tervetullutta, melkeimpä kaikissa peleissä. "Strategia" toki määrittää pelin suunnan ja pitkän linjan suunnitelmat, mutta suunnitelmien toteutus pitäisi ehkä mennä enemmän "musta tuntuulla" ja tilanteisiin reagoimisella. Ja onhan se palkitsevampaakin tehdä huippuja taktisia siirtoja, kuin huomata megapisteet tuottavan ja voiton varmistavan kymmenen siirron suunnitelman kusevan yhden unohtuneen siirron takia.
Kaksinpelissämme ei tullut oikeastaan yhtään kohtaa, missä olisi mietitty paria minuuttia kauempaa yksittäistä siirtoa. Ja jotenkin peli sujui niin jouhevasti, että ei edes tuntunut siltä, että olisi tarvinnut miettiä pitkään. Toisaalta tietysti kaksinpelissä on paljon enemmän hyviä vaihtoehtoja tarjolla, jolloin on myös helpompi muuttaa taktiikkaa, reagoida tilanteisiin ja jättää toimintoja myöhemmäksi, kun ei ole pakko saada kaikkea heti. Näin ollen peli sujuvoituu selvästi. Lopulta Cayluksesta, ja etenkin nettiversiosta, jäi pitkästä aikaa pelattuna hyvät fiilikset. Tätä lisää!
Muutenkin nettipelaamisesta jäi hyvä maku suuhun. En missään mielessä näe sitä lautapelimättöjen korvaajana, vaan pikemminkin täydentäjänä ja välineenä, jolla pelaamista voi lisätä. Tuskin ainakaan kovin herkästi lähden tuntemattomien lautapelinördejen kanssa pelailemaan, vaan edelleen pelaan mieluummin tuttujen kanssa, sillä netinkin välityksellä on kiva pelata niin sanotusti hyvässä seurassa. Nettipeli on oiva keino murtaa maantieteelliset rajat ja tehdä lautapelailusta viikottainen, tai edes kuukausittainen tapahtuma, mikä ainakin itselle tahtoo muuten jäädä haaveeksi. Ja koska porukka muutenkin hengaa meses ja netis koko ajan, niin luulisi omastakin peliporukasta ainakin muutaman pelaajan olevan aina silloin tällöin valmiina pelivääntöön. Ja jos rajoittaa pelaamisen oman porukan keskuuteen, ei tule varmaan sorruttua siihen, että pelit tulisi pelattua puhki. Riskinä on toki se, että pelattuaan tiettyä peliä netissä, sen nostaminen pelipöytään saattaa tuntua epämiellyttävältä pelin valmistelun, pyörittämisen ja pois keräämisen (näennäisen?) vaivan takia.
Peleistä etenkin Cayluksen tyyppiset megamättöväännöt soveltuvat erinomaisesti nettipelamiseen, koska ne hyötyvät ehkä eniten nettipelin automatiikan tuomasta pelin sujuvuuden lisääntymisestä, pelitempon nopeutumisesta ja peliajan lyhentymisestä. Lisäksi tällaisten pelien mättömäisyyden takia ne jäävät usein peli-illoissa hyllyyn, joten nettipelaaminen antaa niille uuden mahdollisuuden. Ja tietysti samalla livepeli-ehtoina voi keskittyä nopeampiin ja kevyempiin peleihin. Mutta ei saa silti tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja menettää toivoaan, Caylusmättö livenä tulee vielä... muahhaahahahaaa!
Mutta mennään itse nettipelailuun. Molemmat pelit oli varsin sujuvasti toteutettu, eikä pelien nettimekaniikan omaksumiseen juuri mennyt aikaa. Kaikki toimi loogisesti, vaikkakin joihinkin asioihin tuli heti itsellä mieleen "parannusehdotuksia". Toki varmasti muutaman kerran jälkeen ei ole mitään ongelmia pelaamisessa, mutta kuitenkin miksi tehdä asiat "huonosti" ja totutella niihin, kun asiat voisi tehdä "paremmin", jolloin ei tarvitsisi niin kovin totutella. Mutta ei suurempaa valittamista.
Yksi keskeisistä positiivisista asioista oli molempien pelien jouhevuus. Koska kone hoitaa kaiken korttien plääräämisestä vuorojen seuraamiseen ja pisteytyksiin, ei itse tarvitse vaivata näillä asioilla päätään. Kaiken älyllisen tarmonsa voi suunnata strategioiden ja taktiikoiden laatimiseen ja toteuttamiseen. Lisäksi tietysti peli nopeutuu huomattavasti, kun turha räknääminen jää vähemmälle. Ja toki paskanjauhantakin chatin välityksellä on niukkaa, joten turhanpäiväistä lätisemistä ei tule niin paljoa harrastettua, mikä nopeuttaa pelitapahtumaa.
Dominion toimi käytännössä aivan samalla tavalla netissä kuin livenäkin. Vuoroihin liittyvät korttien plääräämiset, vilauttelut, keräämiset ja muut vilahtavat ruudulla niin, että toisen tekemiä toimia vuorojen aikana ei edes aina huomaa. Eli täsmälleen samalla tavalla kuin livepelissäkin. Toimintoihin liittyvät korttien vaihdot, nostot ja muut tapahtuvat kätevästi ja esim. vaihdettavien korttien valinta on toteutettu loogisesti. Jos jotain käyttöliittymästä johtuvia mokia syntyy, johtuu ne pelaajan omasta huolimattomuudesta. Ja mikä parasta, sääntöjen vastaiset toimet eivät ole mahdollisia, edes vahingossa.
Cayluksesta jäi päälimmäisena mieleen pelin helppous ja keveys. Ja ei, en ole kännissä! Käyttöliittymä oli tässäkin selkeä, ja oikeastaan missään kohtaa ei olllut epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä tai mikä vaihe on menossa. Juuri Cayluksessa menee aika paljon aikaa, kun vuoroa lähdetään perkaamaan, kerätään resursseja, rakennellaan jne. Nettipelissä kaikki hoituu nopeasti. Samoin ei koskaan jää ainakaan mitkään rahat, pisteet tai kuutiot ottamatta, mikä on kyllä aika merkittävä tekijä tässä pelissä. Turhan usein livepelissä tulee eteen tilanne, jossa arvuutellaan, että "sainko pisteen tuosta", "otinkohan jo nuo rahat" tai "muistinkohan ottaa tuon kuution". Automatiikan mukana olo oli Cayluksessa vielä paljon mukavampaa kuin Dominioninissa.
Peli kesti vain 100 minuuttia, mikä on Cayluksesta puhuttaessa meidän piirissä sensaatio. Onhan sekin enemmän kuin livepelin paketin kyljessä mainittu 45min/pelaaja (vai kuinka se oli), mutta viime peleistä olikin vierähtänyt Tapanilla melkein puolitoista vuotta ja itselläkin 9 kuukautta. Jotenkin tuntuu, että peliaika ei olisi todennäköisesti kasvanut tuota 45 minuuttia, vaikka yksi pelaaja enemmän olisi mukana ollutkin. Kuitenkin pelaajien lisääntyessä vaihtoehdot vähenevät, joten päätökset nopeutuvat, jolloin useammin pitää "ottaa se mitä tarvitsee" tai "se mitä sattuu saamaan". Toisaalta tietysti pitää useammin pohtia, että mitä sitä oikeastaan tarvitsee nyt tai kohta, joten enpä sitten tiedä.
Tapanin kanssa mietittiin, että Cayluksen moninpeissä ei pitäisi lähteä rakentamaan mitään usean kierroksen yksityiskohtaisia suunnitelmia, koska ne eivät kuitenkaan sellaisenaan toteudu. Ja jos joka kierroksella, tai peräti jokaisen äijjän laiton yhteydessä pitää miettiä kaikki uudestaan, ei ole ihme, että pelit kestävät. Taktisuus ja tilanteisiin reagoiminen pitkälle viedyn vuorokohtaisen suunnittelun kustannuksella on mielestäni tervetullutta, melkeimpä kaikissa peleissä. "Strategia" toki määrittää pelin suunnan ja pitkän linjan suunnitelmat, mutta suunnitelmien toteutus pitäisi ehkä mennä enemmän "musta tuntuulla" ja tilanteisiin reagoimisella. Ja onhan se palkitsevampaakin tehdä huippuja taktisia siirtoja, kuin huomata megapisteet tuottavan ja voiton varmistavan kymmenen siirron suunnitelman kusevan yhden unohtuneen siirron takia.
Kaksinpelissämme ei tullut oikeastaan yhtään kohtaa, missä olisi mietitty paria minuuttia kauempaa yksittäistä siirtoa. Ja jotenkin peli sujui niin jouhevasti, että ei edes tuntunut siltä, että olisi tarvinnut miettiä pitkään. Toisaalta tietysti kaksinpelissä on paljon enemmän hyviä vaihtoehtoja tarjolla, jolloin on myös helpompi muuttaa taktiikkaa, reagoida tilanteisiin ja jättää toimintoja myöhemmäksi, kun ei ole pakko saada kaikkea heti. Näin ollen peli sujuvoituu selvästi. Lopulta Cayluksesta, ja etenkin nettiversiosta, jäi pitkästä aikaa pelattuna hyvät fiilikset. Tätä lisää!
Muutenkin nettipelaamisesta jäi hyvä maku suuhun. En missään mielessä näe sitä lautapelimättöjen korvaajana, vaan pikemminkin täydentäjänä ja välineenä, jolla pelaamista voi lisätä. Tuskin ainakaan kovin herkästi lähden tuntemattomien lautapelinördejen kanssa pelailemaan, vaan edelleen pelaan mieluummin tuttujen kanssa, sillä netinkin välityksellä on kiva pelata niin sanotusti hyvässä seurassa. Nettipeli on oiva keino murtaa maantieteelliset rajat ja tehdä lautapelailusta viikottainen, tai edes kuukausittainen tapahtuma, mikä ainakin itselle tahtoo muuten jäädä haaveeksi. Ja koska porukka muutenkin hengaa meses ja netis koko ajan, niin luulisi omastakin peliporukasta ainakin muutaman pelaajan olevan aina silloin tällöin valmiina pelivääntöön. Ja jos rajoittaa pelaamisen oman porukan keskuuteen, ei tule varmaan sorruttua siihen, että pelit tulisi pelattua puhki. Riskinä on toki se, että pelattuaan tiettyä peliä netissä, sen nostaminen pelipöytään saattaa tuntua epämiellyttävältä pelin valmistelun, pyörittämisen ja pois keräämisen (näennäisen?) vaivan takia.
Peleistä etenkin Cayluksen tyyppiset megamättöväännöt soveltuvat erinomaisesti nettipelamiseen, koska ne hyötyvät ehkä eniten nettipelin automatiikan tuomasta pelin sujuvuuden lisääntymisestä, pelitempon nopeutumisesta ja peliajan lyhentymisestä. Lisäksi tällaisten pelien mättömäisyyden takia ne jäävät usein peli-illoissa hyllyyn, joten nettipelaaminen antaa niille uuden mahdollisuuden. Ja tietysti samalla livepeli-ehtoina voi keskittyä nopeampiin ja kevyempiin peleihin. Mutta ei saa silti tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja menettää toivoaan, Caylusmättö livenä tulee vielä... muahhaahahahaaa!
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Keskiraskaat ja raskaat pelit
Porukan tuntien tämän sarjan pelit jyräsivät kyselyssä. Pelejä on pelattu määrällisesti vähän, mutta suurella mielenkiinnolla. Yhteensä pelikertoja oli kertynyt 254 viidelle pelaajalle. Yhteisarvosanana oli huima +67.
Tähän porukkaan mahtui useampia hyvin vähän pelattuja, ja silti innostusta herättäviä pelejä. Kärjessä Himalaya, jota ei ole oikeastaan vielä kertaakaan pelattu, sekä Charlemagne (jota tosin on kyselyn jälkeen pari kertaa pelattu ja perussäännöillä tunkiksi todettu) ja Gheos, joka myös on jäänyt vähän hämärän peittoon suurimmalta osalta.
Erittäin suurta suosiota nauttivat myös vähälle peliajalle jääneet El Grande ja Leonardo Da Vinci. Kestosuosikeista korkeimmalle nousi Caylus. Tätä listaa olisi noussut sekoittamaan Power Grid, mutta jostakin syystä se unohtui listalta. Onko muita jäänyt pois? Ehkä suurin yllätys oli Puerto Ricon jääminen peräti viimeiseksi listalla, olisiko sille annettava uutta mahdollisuutta? Toki PRkin vielä pysyttelin pinnan yläpuolella.
Järjestys pelimäärien mukaan:
Suosituimmuus:
English summary:
In the middlle/heavyweight class all the games got positive feedback. Some games more than others, and surprisingly Puerto Rico (voted world n.1 for years) holds the last place in our count. The results indicate that the most demanded games are Himalaya with no real plays yet, and Leonardo Da Vinci with just a few games but a stellar enthusiasm.
Tähän porukkaan mahtui useampia hyvin vähän pelattuja, ja silti innostusta herättäviä pelejä. Kärjessä Himalaya, jota ei ole oikeastaan vielä kertaakaan pelattu, sekä Charlemagne (jota tosin on kyselyn jälkeen pari kertaa pelattu ja perussäännöillä tunkiksi todettu) ja Gheos, joka myös on jäänyt vähän hämärän peittoon suurimmalta osalta.
Erittäin suurta suosiota nauttivat myös vähälle peliajalle jääneet El Grande ja Leonardo Da Vinci. Kestosuosikeista korkeimmalle nousi Caylus. Tätä listaa olisi noussut sekoittamaan Power Grid, mutta jostakin syystä se unohtui listalta. Onko muita jäänyt pois? Ehkä suurin yllätys oli Puerto Ricon jääminen peräti viimeiseksi listalla, olisiko sille annettava uutta mahdollisuutta? Toki PRkin vielä pysyttelin pinnan yläpuolella.
Järjestys pelimäärien mukaan:
| Himalaya | 1 | 5 |
| Salamanca | 3 | 2 |
| Krieg und Frieden (Charlemagne) | 4 | 4 |
| Gheos | 8 | 4 |
| Shogun | 12 | 6 |
| Mexica | 12 | 2 |
| Leonardo da Vinci | 14 | 8 |
| El Grande + lisäosat | 18 | 7 |
| Lost Valley | 18 | 4 |
| Taivaan pilarit | 19 | 4 |
| Tigris & Euphrates | 20 | 5 |
| Puerto Rico | 22 | 1 |
| Hazienda | 28 | 5 |
| Caylus | 35 | 6 |
| Samurai | 40 | 4 |
Suosituimmuus:
| Leonardo da Vinci | 14 | 8 |
| El Grande + lisäosat | 18 | 7 |
| Shogun | 12 | 6 |
| Caylus | 35 | 6 |
| Himalaya | 1 | 5 |
| Tigris & Euphrates | 20 | 5 |
| Hazienda | 28 | 5 |
| Krieg und Frieden (Charlemagne) | 4 | 4 |
| Gheos | 8 | 4 |
| Lost Valley | 18 | 4 |
| Taivaan pilarit | 19 | 4 |
| Samurai | 40 | 4 |
| Salamanca | 3 | 2 |
| Mexica | 12 | 2 |
| Puerto Rico | 22 | 1 |
English summary:
In the middlle/heavyweight class all the games got positive feedback. Some games more than others, and surprisingly Puerto Rico (voted world n.1 for years) holds the last place in our count. The results indicate that the most demanded games are Himalaya with no real plays yet, and Leonardo Da Vinci with just a few games but a stellar enthusiasm.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Caylus isolla K:lla
Sunnuntai 30.03.2008
Oli taas aika kaivaa Caylus hyllynpohjalta ja koittaa miltä se maistuu. Pelaamassa tuttu kolmikko Tare, Jani ja Opa, eli luvassa oli usean tunnin megalomaaninen mättö.
Ja sitä se tosiaan oli. Peli kesti kaikkiaan noin kuusi tuntia, toki siinä oli runsaasti häiriötekijöitä mukana. Janilla oli töistä 'on call' -touhut päällänsä, ja se soitteli joka välis Intiaan ja Sepolle ja Markulla ja Sirpalla ja ketä meitä yli oli. Siä oli joku Itäsuomen K-kauppias (isolla K:lla) tilannu 9 miljoonaa litraa riisiiä, ni oli järjestelmät vähä sekasin. Pahimmillaan peliin tuli yli tunnin tauko, ja pienempiä keskeytyksiä oli yhtämittaan. Lisäksi pelin 'flow' tästä kaikesta kärsi, joten mittaa pelille kertyi. Toki muutama caylusmainen supermietiskelyvuoro mahtui joukkoon peliä viivyttämään.
No takaisin peliin. Tarmo pääsi alottamaan pelin, ja tällä kertaa aloitusvuoro olikin tärkeä. Tare ounas kunkun raksan pari ekaa kierrosta ja sai siinä mielessä lentävän lähdön. Tosin Tare myös tyri totaalisesti (omien sanojensa mukaan) heti ekalla kiekalla, ja oli melkein valmis heittämään rukkaset tiskiin. Ei heittänyt kumminkaan.
Jani ja Tare lähtivät peinteisin menoin alimmalle feivoririville, mutta Opa repäisi ja valitsi ylimmän, eli pisterivin. Siinä sitä oli ihmettelmistä. Peli eteni tasaisesti, kunnes Opan pisterivi rupesi poikimaan hedelmää. Opa oli pienessä johdossa pitkän aikaa, Tare pysyi kuitenkin kannoilla Janin hieman jääden porukasta. Jani kuitenkin nappasi eron kiinni ja kiri keulille rakennettuaan megalinnan (25 pinnaa). Opa jatkoi pistetehtailuaan ja meni uudelleen johtoon repien jälleen hienoisen eron. Jo tässä vaiheessa oli kuitenkin melko selvää, kun pari kierrosta oli jäljellä, että ei taida Opan pisteet riitää, kun muilla oli vielä isoja linnoja tulossa. Jani ja Tare saivat lopulta molemmat kaksi isoa möhköä, ja Tare napsi lisäksi kovat pisteet muista touhuista, joten sillä se voitto sitten irtosi. Lopulliset pisteet olivat noin suurinpiirtein seuraavat:
Tare 116
Opa 106
Jani 105
Opan pistetaktiikka kusi pariin juttuun. Ensinnäkin peli kesti ehkä liian kauan, siis liian monta kierrosta. Varsinkin lopussa viskaali jätettiin poikkeuksetta paikalleen tai se tuli taaksepäin vain sen takia, että kierroksia tulisi lisää. Rakennuksia tuli tosi vähän, kultakaivoksen jälkeen oli vaan pankki (plus viimesellä kierroksella tulleet pari hökkeliä), joten torpedointimielessä viskaalin arvo ei lopuksi ollut minkäänmoinen. Toiseksi Opan rahatilanne oli suht heikko koko ajan, joten aivan täysipainoisesti ei pistetaktiikkaa pystynyt hyödyntämään. Rahojen vähyys näkyi etenkin siinä, että Opa oli lopussa ainakin viis kierrosta putkeen viimeisenä vuorossa, kun rahat eivät riittäneet tallitouhuihin. Lopussa tämä näkyi siinä, että Opa ei päässyt hyödyntämään turnajaisia. Lisäksi rahaa ei voinut juuri hassata viskaaliin, joten pelin pituutta ei pystynyt lyhentämään. Joka tapauksessa peli antoi hyviä viitteitä siitä, että alarivi ei ole ainut mahdollisuus. Ja onhan näitä viitteitä toki saatu ennenkin, mutta kun sen itse kokee, niin sen voi uskoa.
Kaiken kaikkiaan (jos häiriötekijät jätetään huomiotta) oli ihan mukava taas pitkästä aikaa ottaa kunnon Caylusmättö. Peli on mielestäni edelleen kyllä tosi hyvä. Pituus onkin sen ainut heikkous. Kun uudemmat pelit ovat nopeatempoisempi ja kevyempiä, ei useinkaan Cayluksen tapaiset järkäleet saa ääniä silloin, kun ollaan valitsemassa pelattavia pelejä. Toisaalta se on ymmärrettävää ja ihan hyväkin. Kyllähän Caylus vaatii erityisen hetkensä, ja sille pitää suoda sen arvolle sopiva tilaisuus. Caylusta ei voi vain pelailla, vaan sen ääreen tulee syventyä kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Ei ole olemassa Cayluspeliä, on vain Caylusmättö.
P.s. Käskettiin kysyä, että onko kukaan kuullu mitään sitä.
Oli taas aika kaivaa Caylus hyllynpohjalta ja koittaa miltä se maistuu. Pelaamassa tuttu kolmikko Tare, Jani ja Opa, eli luvassa oli usean tunnin megalomaaninen mättö.
Ja sitä se tosiaan oli. Peli kesti kaikkiaan noin kuusi tuntia, toki siinä oli runsaasti häiriötekijöitä mukana. Janilla oli töistä 'on call' -touhut päällänsä, ja se soitteli joka välis Intiaan ja Sepolle ja Markulla ja Sirpalla ja ketä meitä yli oli. Siä oli joku Itäsuomen K-kauppias (isolla K:lla) tilannu 9 miljoonaa litraa riisiiä, ni oli järjestelmät vähä sekasin. Pahimmillaan peliin tuli yli tunnin tauko, ja pienempiä keskeytyksiä oli yhtämittaan. Lisäksi pelin 'flow' tästä kaikesta kärsi, joten mittaa pelille kertyi. Toki muutama caylusmainen supermietiskelyvuoro mahtui joukkoon peliä viivyttämään.
No takaisin peliin. Tarmo pääsi alottamaan pelin, ja tällä kertaa aloitusvuoro olikin tärkeä. Tare ounas kunkun raksan pari ekaa kierrosta ja sai siinä mielessä lentävän lähdön. Tosin Tare myös tyri totaalisesti (omien sanojensa mukaan) heti ekalla kiekalla, ja oli melkein valmis heittämään rukkaset tiskiin. Ei heittänyt kumminkaan.
Jani ja Tare lähtivät peinteisin menoin alimmalle feivoririville, mutta Opa repäisi ja valitsi ylimmän, eli pisterivin. Siinä sitä oli ihmettelmistä. Peli eteni tasaisesti, kunnes Opan pisterivi rupesi poikimaan hedelmää. Opa oli pienessä johdossa pitkän aikaa, Tare pysyi kuitenkin kannoilla Janin hieman jääden porukasta. Jani kuitenkin nappasi eron kiinni ja kiri keulille rakennettuaan megalinnan (25 pinnaa). Opa jatkoi pistetehtailuaan ja meni uudelleen johtoon repien jälleen hienoisen eron. Jo tässä vaiheessa oli kuitenkin melko selvää, kun pari kierrosta oli jäljellä, että ei taida Opan pisteet riitää, kun muilla oli vielä isoja linnoja tulossa. Jani ja Tare saivat lopulta molemmat kaksi isoa möhköä, ja Tare napsi lisäksi kovat pisteet muista touhuista, joten sillä se voitto sitten irtosi. Lopulliset pisteet olivat noin suurinpiirtein seuraavat:
Tare 116
Opa 106
Jani 105
Opan pistetaktiikka kusi pariin juttuun. Ensinnäkin peli kesti ehkä liian kauan, siis liian monta kierrosta. Varsinkin lopussa viskaali jätettiin poikkeuksetta paikalleen tai se tuli taaksepäin vain sen takia, että kierroksia tulisi lisää. Rakennuksia tuli tosi vähän, kultakaivoksen jälkeen oli vaan pankki (plus viimesellä kierroksella tulleet pari hökkeliä), joten torpedointimielessä viskaalin arvo ei lopuksi ollut minkäänmoinen. Toiseksi Opan rahatilanne oli suht heikko koko ajan, joten aivan täysipainoisesti ei pistetaktiikkaa pystynyt hyödyntämään. Rahojen vähyys näkyi etenkin siinä, että Opa oli lopussa ainakin viis kierrosta putkeen viimeisenä vuorossa, kun rahat eivät riittäneet tallitouhuihin. Lopussa tämä näkyi siinä, että Opa ei päässyt hyödyntämään turnajaisia. Lisäksi rahaa ei voinut juuri hassata viskaaliin, joten pelin pituutta ei pystynyt lyhentämään. Joka tapauksessa peli antoi hyviä viitteitä siitä, että alarivi ei ole ainut mahdollisuus. Ja onhan näitä viitteitä toki saatu ennenkin, mutta kun sen itse kokee, niin sen voi uskoa.
Kaiken kaikkiaan (jos häiriötekijät jätetään huomiotta) oli ihan mukava taas pitkästä aikaa ottaa kunnon Caylusmättö. Peli on mielestäni edelleen kyllä tosi hyvä. Pituus onkin sen ainut heikkous. Kun uudemmat pelit ovat nopeatempoisempi ja kevyempiä, ei useinkaan Cayluksen tapaiset järkäleet saa ääniä silloin, kun ollaan valitsemassa pelattavia pelejä. Toisaalta se on ymmärrettävää ja ihan hyväkin. Kyllähän Caylus vaatii erityisen hetkensä, ja sille pitää suoda sen arvolle sopiva tilaisuus. Caylusta ei voi vain pelailla, vaan sen ääreen tulee syventyä kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Ei ole olemassa Cayluspeliä, on vain Caylusmättö.
P.s. Käskettiin kysyä, että onko kukaan kuullu mitään sitä.
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Hajatuksia Magna Cartasta
Tykkäsin kans Magna Cartasta suht paljon. Ehkä jopa enemmän kuin tavallisesta Cayluksesta, ainakin näin ekan pelin perusteella. Jotenkin tavallisessa Caulyksessa on jumahdettu rutiineihin. Ehkä siinäkin olisi syytä sitten ainakin yrittää jotain uutta.
Pieni randomius, ainakin hiukan nopeammat vuorot, ja arviolta vähän lyhyempi peli ovat mielestäni kaikki plussaa. Vältetään Analysis Paralysis useammin. Tavallisessa Cayluksessa on vähän niin, että tulee joka vuorolla mietittyä kaikkea mahdollista.
Magna Cartassakin tietysti viimeiset vuorot kestävät kauemmin, mutta nopeita vuoroja tulee paljon enemmän kuin lautaversiossa. Mekaniikkahan on suurimmaksi osaksi sama, mutta vaihtoehtoja vain jonkun verran vähemmän. (Vai onko?) Erilaisia uusia toimintoja on kuitenkin melko paljon.
Ainut mikä häiritsi, oli ehkä se, että odotin pelin olevan vielä enemmän erilainen kuin perus Caylus. Tämän pelin pieni randomius myös houkuttaisi ja ohjaisi pelaamaan nopeammin, siis pienemmällä analyysillä, jolloin saataisiin luultavasti pidempi mutta lyhyempi peli (siis kentälle enemmän kamaa, eli pidempi tie, mutta lyhyempi kesto). Ainakin joskus tekisi mieli kokeilla niin, että näkisi enemmän firmoja pöydällä. Ite tykkään pelata pelejä välillä myös niin, ettei kaikkea analysoida puhki. Silti en oikeastaan koskaan perusta peliin, jos kaikki eivät yritä voittaa, onhan se kuitenkin lautapelin idea. Itse asiassa nettipokeri on varmaan ainut peli, mitä on kiva pelata vaikka vastustaja pelaisivat tahallaan huonosti =P.
Kaiken kaikkiaan hyvä peli. Odotan uusintaa.
Pieni randomius, ainakin hiukan nopeammat vuorot, ja arviolta vähän lyhyempi peli ovat mielestäni kaikki plussaa. Vältetään Analysis Paralysis useammin. Tavallisessa Cayluksessa on vähän niin, että tulee joka vuorolla mietittyä kaikkea mahdollista.
Magna Cartassakin tietysti viimeiset vuorot kestävät kauemmin, mutta nopeita vuoroja tulee paljon enemmän kuin lautaversiossa. Mekaniikkahan on suurimmaksi osaksi sama, mutta vaihtoehtoja vain jonkun verran vähemmän. (Vai onko?) Erilaisia uusia toimintoja on kuitenkin melko paljon.
Ainut mikä häiritsi, oli ehkä se, että odotin pelin olevan vielä enemmän erilainen kuin perus Caylus. Tämän pelin pieni randomius myös houkuttaisi ja ohjaisi pelaamaan nopeammin, siis pienemmällä analyysillä, jolloin saataisiin luultavasti pidempi mutta lyhyempi peli (siis kentälle enemmän kamaa, eli pidempi tie, mutta lyhyempi kesto). Ainakin joskus tekisi mieli kokeilla niin, että näkisi enemmän firmoja pöydällä. Ite tykkään pelata pelejä välillä myös niin, ettei kaikkea analysoida puhki. Silti en oikeastaan koskaan perusta peliin, jos kaikki eivät yritä voittaa, onhan se kuitenkin lautapelin idea. Itse asiassa nettipokeri on varmaan ainut peli, mitä on kiva pelata vaikka vastustaja pelaisivat tahallaan huonosti =P.
Kaiken kaikkiaan hyvä peli. Odotan uusintaa.
lauantai 27. lokakuuta 2007
Voi Caylus!
Välillä tekee mieli käyttää tota ihan voimasanana, on se vaan niin armoton peli. Ei kyllä anna juuri anteeksi virheitä, ja pirun hyvin mennyt peli voi mennä puihin yhdellä kierroksella.
Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)
Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.
Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.
Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.
Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.
edit: pisteet ja alustava voitonjako
Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51
Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)
Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.
Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.
Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.
Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.
edit: pisteet ja alustava voitonjako
Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51
lauantai 13. lokakuuta 2007
Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 1 - alkuilta
Peli-ilta aloiteltiin perjantai-iltana kahdeksan aikoihin pizzalla, karamellilla ja erällä Fairy Talea.
Fairy Tale on 2-5 pelaajan korttipeli, jossa on elementtejä CCG-peleistä, erityisesti korttidraftin muodossa. Tarkoituksena pelissä on pelata neljässä jaossa 3 korttia kussakin, ja näin muodostaa 12 kortilla mahdollisimman arvokkaita settejä ja yhdistelmiä, joilla kerätä mahdollisimman monta pistettä. Tämä oli Tarmolle ja Ollille ensimmäinen peli, ja itse olin tainnut pelata 4 kertaa aiemmin. Ainakin vielä tuntuu siltä, ettei voi oikeastaan yhtään tietää mikä on kannattava taktiikka, vaan hyvin erilaisilla comboilla pelissä voi pärjätä. Saavutti ihan kivan suosion.
Toisena pelinä pelattiin pari jakoa edellisessä viestissä mainittua 99-tikkipeliä. Se ei juuri innostanut, mutta välipelinä ihan kiva. Tätä pitäisi pelata paljon, että varianssi väistyisi.
Seuraavaksi siirryttiin sitten illan "pääpelin" pariin. Vuorossa oli Caylusmättö! Peli alkoi melko lailla rauhallisissa merkeissä, ja viskaalia viskottiin oikeastaan ihan koko ajan eteenpäin, joten mitään sabotointeja ei oikeastaan nähty juuri missään vaiheessa koko peliä. Olli ja Tarmo lähtivät heti alusta kuninkaan suosion perään ja nimenomaan alarivissä (eli rakennussuosioita). Minä ja Mari vedettiin vähän omaa linjaa, mutta pisteissä kaikki pysyivät suht samoissa.
Olli rakenteli paljon tuotantolaitoksia, ja lisäksi vielä monumentinperustuksia useita, joten tienai paljon pisteitä muiden vierailuista. Rahaa pelissä tuntui olevan tarpeeksi koko ajan, joten sitä kautta taktiikka oli hiukan erilainen kuin tavallisesti. Tai no itse olen pelannut yleensäkin koko peliä vain 4 kertaa, joten en nyt tavallisuudesta juuri voi puhua omasta kokemuksesta.Itse rakensin suht aikaisessa vaiheessa "rakennusruutuja", joten muutenkin kuin feivöreillä pystyi isompiakin rakennuksia pykäämään. Ja kaikkein suurimpiakin pääsi väsäämään jo ennen loppukähinöitä. Niimpä kävikin niin, että Mari pisti toiseksi viimeisellä kierroksella kaikkein suurimman rakennuksen pystyyn ja otti johdon pelissä. Tämä osui kuitenkin hiukan omaan nilkkaan, koska Marilta loppui sitten siihen rahat, ja viimeisellä kierroksella ei oikein päässyt tekemään mitään.
Viimeinen kierros oli Caylusmäiseen tapaan yli tunnin riemubailando, jossa yhtä siirtoa mietittiin heeeee***** kauan. Tällä kertaa minä sain kunnian järkeillä pääni puhki yhtä siirtoa, ja sitten kun sen tein niin vielä kauemman seuraavaa omaa siirtoani. Yhtään liiottelematta vatvoin yhtä toimintoa ainakin 30 minsaa ja koko viimeinen kierros kesti kaiken kaikkiaan varmaan likemmäks 2 tuntia. Ennen viimeistä kierrosta kaikilla muilla paitsi Marilla oli mahdollisuudet voittaa, ja erilaisia vaihtoehtoja oli monta, joten laskeskeltiin kaikenlaisia eri skenaarioita, joista toki tietenkään yksikään ei sitten toteutunut. Itse laskin, että tekemällä all-in rähinän kunkunraksalle, saan torpattua Taren suunnitelmat, ja ehkä sillä pääsen toiseksi, mutta Olli kaappaa voiton. Loppujen lopuksi hommat meni loppupisteytyksissä ja niistä saaduissa favoreissa niin ristiin, että sittenkin sain itselleni voiton. Kaikenlaista jahkailua ja jossittelua jäi taas oikein roppakaupalla. Aina se Caylus vaan onnistuu pitämään jännityksen, mutta myös pilaamaan sen neliraajahalvauttavalla viimeisen kierroksen kestolla. Tällä kertaa onneksi vältettiin se, että olisikin yllättäen tullut vielä yksi -viimeinen- kierros. Kaiken kaikkiaan silti pidin pelistä taas paljon. Joku viehätys siinä vaan on. Ehkä se teki osan, etten ollut tosi pitkään aikaan pelannut.
Peli päättyi siinä yhden aikaan alkuillasta, ja siinä vaiheessa Mari siirtyi nukkumaan, mutta me kolme muuta aloimme vasta kaivaa pelejä esille. Lisää raporttia seuraavassa osiossa. Tulossa mm. Maailman Ympäri 80 päivässä, onko peli rikki? Onko Poor House ylivoimainen San Juanissa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)