Pieni lautapelikrapula ja tilitystä urakalla

Pari päivää mennyt toipuessa viikonlopun pelipeijaisista. Vähä oli tyhjä tankki, ihan oikeasti meni päivä pari aika pitkälti järkeillessä pelejä ja palatessa normaaliin päivärytmiin. Jupisen tässä muutamia sellaisia ajatuksia, mitä muut ei vielä maininneet.

Ensinnäkin aika lailla erilailla meni megamättö mitä alunperin järkeiltiin, eli pelaajia oli vähemmän ja sen(kin) takia eri pelit. Siinä suhteessa oltiin kuitenkin aika lähellä viimevuotista mättöä, että melko lailla samalla porukalla ja vaihtuvuus ei ollut suurta. Järkeilinkin, että aika erikoinen sauma oli, että kaikilla oli täysin vapaa viikonloppu, eikä mitään muuta menoa. Vielä kaiken huipuksi oltiin sellasessa kunnossa, ettei puolet viikonlopusta mennyt edes urheiluun, kenellä vammojen, kenellä sairauksien tai muiden takia. Voi olla aika vaikeata saada yhtä iso mättö aikaan, kun tämmösiä viikonloppuja ei niin vain tule eteen, eikä varmaan lomatkaan usein satu samoille päiville. No, onneksi tuli käytetty aika aika tehokkaasti.

Pelivalinnat meni aika yllättävästi niin, että uusilla aloiteltiin ja koska maku oli monesta pelistä hyvä, niin melkein kaikkia pelattiin enemmän kuin kerran. Vaikka kyselyiden perusteella tälle viikonlopulle valikoituneella porukalla on aika erilainen pelimaku, yllättävän pienellä kitkalla saatiin peli aina valittua pöydälle, eikä siihen pränkkäämiseen mennyt liikaa aikaa. Toisaalta syynä oli uusien pelien viehätys, ja toisaalta ihan se, että pelattiin hyviä pelejä. Ehkä yllättäen pelattiin sieltä pidemmästä päästä, eikä välipeleihin paljon koskettu Mamma Miaa lukuunottamatta.

Omaan suuhun jäi hyvä maku peleistä, vaikka jäinkin kaipaamaan keskimittaisia pelejä pöydälle enemmän, varsinkin vähemmän pelattuja. Esim Aavikon Karavaaneja, Australiaa, Haziendaa, Carcassonnea, Samuraita ynnä muita pelaisin mieluusti enemmänkin. Ehkä niitä varten pidetään oma peli-iltansa niin, että lähdetään ihan sovitusti pelaamaan esim viisi sellaista alle-päälle tunnin peliä.

Tämä idea johti myös siihen, että oikeastaan ensimmäistä kertaa aloin miettiä pelihyllyn harventamista. Hyllyssä kun on kourallinen pelejä, joita ei varmaankaan ainakaan tässä porukassa saada koskaan enää pelattua (China Moon, Maailman ympäri 80 päivässä jne.). Lisäksi on muutama erinomainen peli, joita tosi mieluusti haluaisin itse pelata, mutta en taida pelikaveria saada (Mexica, Gheos, Tigris&Euphrates jne.). Näistäkin voisi ehkä olla parempi vain luopua, ja vaihtaa uusiin.

Kyselyissä myös korttipeleistä pidettiin porukassa, mutta jostain syystä niitä ei sitten kuitenkaan juuri pelata. Niitäkin hyllyssä on monta, joita tekisi mieli joskus pelata ihan kunnolla, kuten Mhing, Tarot, Tichu ja 6 nimmt!, mutta innokkaita ei ole juuri löytynyt ja korttipelirinki on sitten järjestään aina mennyt siihen kiinanpokeriin.

No mutta siinä tulikin jo ihan tarpeeksi vinetystä ja ferneemistä. Tietysti noita mielitekoja on, mutta nyt kun ollaan eri paikkakunnilla niin kokoontumisten aikana pelataan totta kai niitä pelejä, jotka ovat kuumia ja joita enemmistö haluaa. Ja niitähän löytyi!

Railroad Tycoon - JES, pikkukakaran (ison ja pienen) unelmien täyttymys, vai pettymys? Kaikki olivat kieli pitkällä pää leveenä testaamassa ensimmäista peliä (edellisviikonloppuna) ja siitä sitten heti parantelemassa peliä. Itse missasin sen ekan "kunnon pelin" joten odotukset oli ihan hyperkorkealla. Eka peli meni kuitenkin suurimmaksi osaksi erilaisiin pränkkäyksiin ja ferneyksiin, ja siitä jäi aika paha paskan maku suuhun varmaan kaikille. Oma suu putsaantu kuitenkin oikeastaan heti, ja jo seuraavana päivänä pakotin Marin ja Jarmon takaisin pöydän ääreen ja uutta imperiumia rakentamaan. Sekin peli meni ainakin Jarmon osalta alta riman ja maku taisi vaan pahentua. Nyt myös lautapeliseuran palstalla on vääntöä Rrtn ja AoSin välillä ja Tycoonia mollataan vähän lapsellisesta mekaniikasta ja "ylikomeasta" ulkonäöstä.

Mulle kuitenkin Tycoon on edelleen äärimmäisen hyvä tai ainakin lupaava peli, enkä anna lupaa itselleni luovuttaa sen suhteen ainakaan vielä. Ainakaan ennen kuin jostain löytyy Age of Steam myynnissä. Mulle Tycoonin ulkonäkö on kuitenkin positiivinen asia - ja massiivinen pelilauta vaan on massiivinen. On siinä vaan oma hohtonsa laittaa kaksi pöytää yhteen ja heittää verka päälle ja arpoa kuutiot kaupunkeihin aidonnäköisen kartan päälle.

Mietiskelin paljonkin, että miksi muille peli ei tarjonnut miellyttävää kokemusta. Ensimmäiset pelit toki kestivät valtavan pitkään, ja tunnelma oli kireä alkuvaiheesta lähtien, mutta olen sitä mieltä, että ongelmat olivat kuitenkin enemmän extradiegeettisiä eli pelin ulkopuolisia. Pelissä (kuten kaikissa muissakin) on totta kai omat vikansa, mutta välillä meillä menee liikaa aikaa ja vaivaa niiden kanssa pränkkäämiseen ja väittelyyn ja liian vähän keskitytään pelin sisäiseen keskusteluun. Tycoonissakin kun olisi potentiaalia kunnon immersioon, eli samaistumiseen pelattavaan hahmoon ja maailmaan. Kaikki meistä varmaan on joskus ihan huumeissa pelannut Railroad Tycoonia tai muita pelejä esim tietokoneella niin, että tuntitolkulla on hurahtanut siinä maailmassa. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että juuri pelin ulkopuolinen keskustelu on se pelin suola, ja sekin meillä välillä jää vähäiseksi.

Marin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta tästä päivänä muutamana ja voisin siitä jotain tähänkin raapustella, vaikka teksti nyt rönsyileekin pahemman kerran. Ajatus onnistuneesta lautapelihetkestä (tai megamätöstä) on luonnollisesti kaikilla omanlaisensa. Tämän viikonlopun porukassa itse pelaaminen ja pelissä hyvin pärjääminen ja oikeiden siirtojen tekeminen on yleensä pääosassa. Toisaalta kukaan ei ole varsinaisesti huono häviäjä, vaan pelien jälkeen mieli on tyyni, vaikka pelin aikana ärräpäitä ja "just, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia" -valituksia kuullaankin usein. Marin kanssa oli siitä puhetta, että me ollaan kokoonnuttu erilaisilla porukoilla tosi monta kertaa pelaamaan koko illaksi (ja jopa yöksi), mutta loppujen lopuksi jutellaan aika vähän mistään. Onko sitten kyse siitä, että luullaan, että tunnetaan toisemme (luultavasti) jo läpikotaisin, vai se, että keskitytään vain peliin (no ei todellakaan!), vai että ollaan vaan hiljasia (no se niin ja) eikä puhella omista asioista. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se ulkopuolinenkin juttelu ja keskustelu kuuluisi sinne pelipöytään johonkin väleihin. Ei siellä nyt syntyjä syviä tarvi ruveta pohtimaan, mutta ite en pistäisi sitäkään pahakseni.

No palataas sivuraiteilta (kova aasinsilta takaisin RRT:hen) takaisin pelin pariin. Tycoon siis mielestäni pitäisi pelata melko leppoisana pelinä pelin ulkopuolella, mutta tietysti tiukkana optimointina ja kapitalismina pelin sisällä. Pelissähän ei juuri sattumaa eikä kaaostakaan valtavasti ole, joten omia vuoroja ehtii vähän miettimään ja strategiaa voi suunitella. Haluan siis antaa tälle pelille vielä uusia mahdollisuuksia, vai pitääkö tämäkin helmi siirtää siihen joukkoon, jota itse haluaisin pelata, mutta kavereita en saa? PS. Euroopan kartta ja kortit on tulostettuna ja askarreltuna...

Megamättö, mitä jäi käteen?

No kannetaan kortta kekoon pienen review tyyppisen, niin minkätyyppistä?, ratkasun muodossa.

RR Tycoon Eka peli oli superpitkä, onneksi ei keskimääräinen kesto ole yli viittä tuntia. Joka tapauksessa aika raakoja pituuksia pelille, joka toistaa itseään, sekä pelistä toiseen että pelin sisällä. Kyllä silti voisin joskus antaa toisen mahdollisuuden, varsinkin jos uusia karttoja ja muita variaatioita löytyy.

Agriäijä No täs on kyllä tekemistä: äpäriä, lehmiä (kahdessakin muodossa), puuta ja muuta, maata, porkkanaa, aitaa ja jumalauta vaikka mitä nautaa. Viidellä pelaajalla on aika tiukkaa, ei paljon voi otta puolipiruuttaan ensi tosta pari puuta ja vasta sitten viljely tms. Pitää toimia silloin kun jotain tarttee. Peli tuntuu oleva hyvin tasapainossa, kuten on jo todettu. Hyvät fibat jäi kyllä, lisäpelejä vaan alle.

Galaxyn Mukava Jee Jee Noni, tää on siisti. Lyhyehkö räiskintäpeli, jossa tuurilla on sopivasti roolia. Aluksen rakentamisvaihe on sinänsä jo hauska, ja aina saa jännittää, että kestääkö vehje, varsinkin ittellä, kun tuppaa puolet putoon jo alkukiihdytyksessä. Peli on sopivan rento, joten sen parissa on turha tuskastua. Vuorovaikutus puuttuu lähes tyystin, mikä on tässä tapauksessa ihan hyvä asia, onhan lähes kaikki muut pelit supermegavääntömättöjä, jossa kaikki pelaajien tekemiset vaikuttavat toisiinsa. Ja onhan se huippua, jos oma alus säilyy koskemattomana muiden räpeltäessä vaivoin maaliin asti! Lisäosasta lukasin Geekistä, ja siellä puhuttiin muun muassa uusista alieneista ja muista lisätouhuista. Koitas Tapani hommata sitte jo.

Shadow Hunters No tää ny on tämmönen. Ihan lepposa meininki, vaikka konekiväärit jauhavatkin. Peli on kuitenkin ehkä jopa liian simppeli. Eihän siinä tartte tehdä yhtään mitään! Ja silti voi voittaa. Heitä aina silloin tällöin paria noppaa, ja katso kuinka käy. Suurella porukalla tietysti ihan viihdyttävä kaikesta huolimatta. Alliella on hyvät tykit. Olen muuten voittanut 3/3 peliä, joten ihan huippu peli sittekki.

Ege kebab pizza (aka Mamma Mia!) Chili-luumu. Tartteeko muuta sanoo? Korttien läimintää, vähän muistijeejeetä, lepposa meininki, ei siinä mitään. Välipelien aatelia. Toki tän voi ottaa myös viikonlopun megamätön pääpeliksi!

Colorutto Simppeli korttien läiskintä/keräilytouhutälli. Jätti vähän kylmäksi. Ei tätä vartavasten kyllä pelaa, mutta puolijuovuksis pilanpäiten ehkä joskus.

Kokonaisuutena viikonlopun yhteensä vajaan kolmekytätunnin spektaakkeli oli varsinainen kokemuksien äijjä. Uusia isompia pelejä oli kolme, joista kaiken kaikkiaan ihan hyvät fiilarit. Tapanin veikkaukset/ehdotukset ei oikein pitäny (ks. Huh huh mikä meininki!), noista ei pelattu yhtäkään! Toki syynä oli uusien pelin saapuminen ja itseoikeutettu pöydän valloitus.

Ehkä ihan heti ei jaksa moista mättöä vetää, mutta pienemmässä mittakaavassa pelit kyllä kiinnosta. Uusia pelejä pitää vielä jauhaa useita kertoja, mutta myös vanhemmat "kunnon pelit" pitäisi aina välissä kaivaa ruumisarkusta takaisin pelipöytiin, tai siis niinku peleihin.