13.-14.02.2009
Oltiin sitte Tahkolla laskettelemas (ryyppäämäs) laskettelemas (ryyppäämäs). "Lautapeliporukasta" oli mukana Tare ja minä. Lisäksi Jukka luettiin "varmoihin pelaajiin" mukaan, muut yhdeksän reissuun osallistujaa olivat etukäteen kysymysmerkkejä pelaamisen suhteen. Tämän takia mitään isompia pelejä ei mukaan otettu. Niinpä matkaan lähti Tapanilta lainattu kevyiden (kortti)pelien setti, jossa oli Dominion, Mamma Mia!, Frank's Zoo, King Lui, San Juan ja Eläinpyramidi. Tare valkkasi setin kai mieleisekseen, huippujahan nuo taitavat kaikki olla... No, ainakin sopivia myös muille kuin lautapeliaktiiveille. Lisäksi mukana oli Ollin Station Master (ja pokeri ja jatsinopat tietysti). Vaihtoehtoja siis oli, mutta pelaaminen jäi lopulta olemattomaksi, sillä peleistä pelattiin vain Dominionia ja Mamma Miaa, molempia kahdesti. Ja toki pokeriakin otettiin yksi 12 hengen turnaus, mutta se ei kuulu tähän.
Dominionia pelattiin pari peliä kokoonpanolla Tare, Jukka ja Olli. Jukalle peli oli uusi, mutta hyvin hän tuntui pääsevän peliin mukaan, kun kokemusta peleistä kumminkin on. Pelit oli tasasia ja sinäsnä suht normit setupit tuli kumpaankin peliin. Eka peli tais mennä Tarelle n. 40 pisteellä, muut 10 pisteen sisällä. Toisen pelin voitti Olli reilulla 40 pisteellä, muut olivat 40 pisteen molemmin puolin.
Toisessa pelissä tuli kyllä erikoinen loppu, en muista kyllä aikaisemmin näin käyneen. Pelissä oli hyvin rahaa, toimintoja ja korttien nostoja tarjolla, joten peli lähti sutjakasti liikkeelle. Suht aikaisessa vaiheessa saatiin ensimmäiset läänit. Läänejä meni perä perää monta, jolloin ruvetttin kiireen vilkkaa ostamaan myös pienempiä pistekortteja. Yhtäkkiä läänibisnes kuitenkin hiipui, kun kaikilla oli niin paljon pistekortteja kädessä, että rahaa ei saanut 8 käteen millään. Lopulta tilat ja pitäjät loppuivat, läänejä oli vielä pari kolme, ja toimintakorttejakin oli vähintään viisi joka pakassa.
Peli siis ei ollutkaan loppumassa, kun kukaan ei saanut läänejä. Toisaalta peli oli oletettavasti varsin tiukka, joten suin päin ei mitään toimintojakaan kukaan ruvennut ostelemaan. No sitten rahaa käytettiin kultarahoihin ja seikkalijaan, sillä useasti oli kädessä 6-7 rahaa, mutta perinteiseen tapaan sitä kahdeksaa ei tullut sitten millään. Aika kauan sitä sitten tahkottiin turhaan, siis siinä mielessä, että pistetilanne ei muuttunut miksikään. Läänit taidettiin lopulta saada kaupaksi, ja peli päättyi tasaisissa merkeissä (muutaman pisteen sisällä kaikki).
Joka tapauksessa peli siis kesti aika kauan, ja loppu oli toki varsin tylsää mättämistä. Syynä erikoiseen tilanteeseen oli varmaankin liian aikainen siirtyminen pistetehtailuun. Vaikka kaikilla siinä vaiheessa tuntuikin olevan hyvin rahaa käytössä, oli kaikkien pakka kuitenkin melko pieni. Kun sitten kaikki pitäjät ja tilat sekä suuri osa lääneistä olivat pakassa tilaa viemässä, ei sitä rahaa sitten enää käteen tullutkaan.
Vaikka toinen peli ei mikään mielyttävin peli ollutkaan, näytti Dominion toisaalta taas vahvuutensa, eli jokainen peli voi tosiaan olla erilainen. Toki mieluummin haluaa mielyttäviä kokemuksia, mutta toisaalta tuollainen kräpisetuppi, tai oikeastaan vaan kräpipelaaminen, saa aikaan sen, että seuraavaa peliä odottaa entistä enemmän.
Mamma Mia otettiin neljästään, kun "Api" saatiin hullutettua mukaan ja viidentenä mukana olleen "Laten" kärsivällisyys loppui jo ennen kuin säännöt oli käyty läpi. Muut pelaajat olivat samat kuin yllä. Ennen peliä ja alkupelistä Api ja Jukka (ja varsinkin moni joka ei pelannut) naureskelivat pelille ja suolsivat solvauksia minkä ehtivät. Toisen kierroksen aikana kuitenkin Api ja Jukka olivat jo innoissaan, ja viimeisellä rundilla suorastaan pelin lumoissa. Ainakin siinä määrin siis, että seuraavana päivänä Apikin suorastaan fernes, että pelattais ny jo Chili-Luumua, kun muut pelasivat Dominionia. Ekassa pelissä kaikki saivat aikaan 5 pitsaa, toisessa pelissä Jukka näytti todelliset karvakäden taitonsa leipoessaan kaikki 8 pitsaa valmiiksi!
Valtaosa peleistä siis kävi vain vähän tuulettumassa, mutta toisaalta olisi harmittanut, jos peli-intoa oliskin ollut enemmän, ja pelejä mukana vähemmän. Tiedä sitten, miksei enempää tullut pelattua, ehkä lasketteleminen (ryyppääminen) vei voimat, keskittymiskyvyn ja peli-innon. No toisaalta alunperinkään ei kovin suurta innostusta peleille suuremmassa mittakaavassa odotettu, eikä lopulta itselläkään mitään suunnatonta hinkua ollut väkisin noita pikkupelejä sen enempää mätätä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka. Näytä kaikki tekstit
maanantai 16. helmikuuta 2009
tiistai 22. tammikuuta 2008
Tahko vs. San Juan
Tahkolle lähti mukaan San Juan ja Caylus Magna Carta. Leonardokin oli hilkulla, mutta välttyi niukasti hukkareissulta tilanpuutteen vuoksi. Ja olihan se selvää, että CMC:kin on turhan raaka peli tommoseen reissuun, mutta mitäs pienistä.
Huania tulikin sitten pelailtua useampi peli kokoonpanolla Tare, Jukka ja Opa. Kuinka monta, ja kuinka niissä kävi, sitä on paha sanoo (paitsi mä voitin ainakin kaks erää). Tare voi sitten vaikka kommentoida pelejä, jos on tarkempaa muistikuvaa.
Se ainakin selvisi, että Huani sopii vallan mainiosti pienen (ja vähän isommankin) tissuttelun lomaan. Päätökset eivät loppujen lopuksi ole mitään valtavan haastavia, ja peli ottaa aivan maksimissaan sen puoli tuntia, joten se on just soppeli ajantappopeli. Revanssin voi yleensä ottaa heti yhden pelin päätettyä, toki juomavarastot tulee ensin täyttää...
Huania tulikin sitten pelailtua useampi peli kokoonpanolla Tare, Jukka ja Opa. Kuinka monta, ja kuinka niissä kävi, sitä on paha sanoo (paitsi mä voitin ainakin kaks erää). Tare voi sitten vaikka kommentoida pelejä, jos on tarkempaa muistikuvaa.
Se ainakin selvisi, että Huani sopii vallan mainiosti pienen (ja vähän isommankin) tissuttelun lomaan. Päätökset eivät loppujen lopuksi ole mitään valtavan haastavia, ja peli ottaa aivan maksimissaan sen puoli tuntia, joten se on just soppeli ajantappopeli. Revanssin voi yleensä ottaa heti yhden pelin päätettyä, toki juomavarastot tulee ensin täyttää...
sunnuntai 21. lokakuuta 2007
Pari peliä Jukalla
Jukan kans krapulapäissämme järkeiltiin, että lautapelit olis kova sana. Mukaan saatiin Neva ja Saku. Jukalla pelattiin ja peleinä kaikille paitsi Ollille tuntematon Thurn and Taxis ja ainakin Sakulle tuntematon Hazienda.
Thurnissa nyt ei oikeestaan ollu mitään erikoista, perus peliä, suht pitkiä reittejä kyllä kaikilla heti alusta asti. Peli loppu siihen, ku Jukka sai kaikki töllit laudalle. Opa ja Neva pääsi viä peesaamaan ja pisteyttämään reittinsä, mutta Saku oli alottanut pelin ja sille jäi reitti kesken. Muut sai kutos vankkurin ja Saku jäi vitoseen.
Jukka vei pelin kolmellakytä pisteellä, Olli jäi kolmen pisteen päähän. Nevalle noin 24 pinnaa ja Saku jäi alle kahdenkymmenen.
Hazienda ratkesi käytännössä jo ekaan pisteytykseen, kun Olli sai siinä seittemän market accesia muiden jäädessä vain kolmeen. Ollille siitä 22 pinnaa enemmän ja sen myötä tukeva johto. Muut eivät oikein tajunneet markettien tärkeyttä, vaikka Olli kokeneena markkinamiehenä sitä toistuvasti korostikin. Eroa seuraavana olleeseen Sakuun oli ekan pisteytyksen jälkeen noin kymmenen pistettä. Muuten peli eteni suht tasaisesti loppuun asti, kaikki teki vähän kaikkee ja marketitkin rupesivat tekemään kauppansa myös muille.
Olli nappasi voiton noin 115-120 pisteellä, Jukan jäädessä reilun kymmenen pisteen päähän. Neva oli kolmas 101 pisteellä ja Saku pääsi tasan sataan pisteeseen. Jukka siis hieman kavensi eroa Olliin, muut jäivät vähän lisää toisella puolikkaalla. Ilman ylivoimaa ekassa markettikisassa Olli olisi ollut tiukoilla. Pelin kulku olisi tietysti ollut hieman toinen, jos muutkin olisivat keränneet alussa markkinapaikkoja, joten suoraviivaista johtopäätöstä pelin lopputuloksesta ei voi tehdä. Spekulaatiolle on tietysti aina sijansa.
Kaffeeta tietysti juotiin, ja syötiin Nevan tuomia vaniljapullia (Valintatalossa ei ollut omenaviinereitä!). Vaniljapullatkin olivat tosin ihan maukkaita näin vaihteeksi. Molempia pelejä oli ihan siisti pelata pitkästä aikaa, viimeks tainnu joskus keväällä/kesällä pelata noita.
Thurnissa nyt ei oikeestaan ollu mitään erikoista, perus peliä, suht pitkiä reittejä kyllä kaikilla heti alusta asti. Peli loppu siihen, ku Jukka sai kaikki töllit laudalle. Opa ja Neva pääsi viä peesaamaan ja pisteyttämään reittinsä, mutta Saku oli alottanut pelin ja sille jäi reitti kesken. Muut sai kutos vankkurin ja Saku jäi vitoseen.
Jukka vei pelin kolmellakytä pisteellä, Olli jäi kolmen pisteen päähän. Nevalle noin 24 pinnaa ja Saku jäi alle kahdenkymmenen.
Hazienda ratkesi käytännössä jo ekaan pisteytykseen, kun Olli sai siinä seittemän market accesia muiden jäädessä vain kolmeen. Ollille siitä 22 pinnaa enemmän ja sen myötä tukeva johto. Muut eivät oikein tajunneet markettien tärkeyttä, vaikka Olli kokeneena markkinamiehenä sitä toistuvasti korostikin. Eroa seuraavana olleeseen Sakuun oli ekan pisteytyksen jälkeen noin kymmenen pistettä. Muuten peli eteni suht tasaisesti loppuun asti, kaikki teki vähän kaikkee ja marketitkin rupesivat tekemään kauppansa myös muille.
Olli nappasi voiton noin 115-120 pisteellä, Jukan jäädessä reilun kymmenen pisteen päähän. Neva oli kolmas 101 pisteellä ja Saku pääsi tasan sataan pisteeseen. Jukka siis hieman kavensi eroa Olliin, muut jäivät vähän lisää toisella puolikkaalla. Ilman ylivoimaa ekassa markettikisassa Olli olisi ollut tiukoilla. Pelin kulku olisi tietysti ollut hieman toinen, jos muutkin olisivat keränneet alussa markkinapaikkoja, joten suoraviivaista johtopäätöstä pelin lopputuloksesta ei voi tehdä. Spekulaatiolle on tietysti aina sijansa.
Kaffeeta tietysti juotiin, ja syötiin Nevan tuomia vaniljapullia (Valintatalossa ei ollut omenaviinereitä!). Vaniljapullatkin olivat tosin ihan maukkaita näin vaihteeksi. Molempia pelejä oli ihan siisti pelata pitkästä aikaa, viimeks tainnu joskus keväällä/kesällä pelata noita.
perjantai 19. lokakuuta 2007
Power Grid ja lievä säätö
14.10.2007
Sunnuntaipäivä, kahvia, Kotiuunin omenaviineriä (ainoa oikea!) ja Power Grid. Mitä sitä voi muuta toivoa! No vaikka mitä, itse asiassa, mutta ei siitä sen enempää.
Gridiä siis pelattiin ja mukana oli Neva, Jukka, Tare ja Raider (eli mä eli Opa). Peli alko perusmerkeissä, pientä huutokauppaa, vähä töllejä sinne tänne, ei mitään erikoista. Neva oli aika ahkera talonrakentaja ja sijoitti jo suht alussa myös isohkoihin tuotantolaitoksiin. Jukka peesasi hyvin, Tare ja Opa jäivät kyttäilemään positioita ja odottelemaan kauppaan parempia apajia.
Kävi kuitenkin niin, että kauppa täyttyi paskasta, ja poikien kyttäys taktiikka oli johtamassa suohon. Olli tuskastuneena osti kuppasenhkon (=melko kuppanen?) öljylaitoksen siinä toivossa, että peli lähtisi uudelleen "käyntiin". No Tarmo nappasi tarjolle tulleen megalaitoksen hyvillä mielin, samalla kun Opa kirosi, että mitähän sitä tuli tehtyä.
Siinä sitten spekuloitiin, että olishan se hyvä sääntö, että kaupassa tapahtuu vaihtoa, jos kukaan ei osta mitään. Siinä vaiheessa Tare muisti, että niin juu, kyllähän semmonen sääntö on olemassa! Siitä se riemu sitten alkoi. Hetken siinä arvottiin mitä tehdään ja päädyttiin lopulta siihen, että palataan takaisinpäin ostovaiheeseen (koska oltiin vasta saman kierroksen resursseja ostamassa).
No kaupassa Olli ja Tarmo jättivät ostokset tekemättä ja paskin laitos vaihdettiin (Neva ja Risti olivat siis jo passanneet aikaisemmin). Aikaisemman venklauksen johdosta pakan päältä siirrettiin kuitenkin pari paljastunutta korttia pakan alle, ja tästä johtuen Step 3 -kortti tulikin heti seuraavaksi. Tämä tietysti vaikutti pelin kulkuun huimasti.
Tästä eteenpäin peli jatkui normaaleissa merkeissä eteenpäin, tosin vain kierroksen verran. Näin ollen Olli ja Tarmo ehtivät ostaa vain yhdet isot tuotantolaitokset ja kapasiteetti ei millään riittänyt voittotaisteluun, vaikka töllejä he ankarasti rakensivatkin.
Voitosta taistelivat siis Jukka ja Neva. Jukka oli muutaman kierroksen ajan niskan päällä kapasiteetin suhteen, mutta Neva onnistui kirimään tasoihin viimeisellä kierroksella. Tällöin Neva myös rakensi 17. kämppänsä ja peli päättyi. Sekä Neva että Jukka toimittivat sähköä olisko ollut 13 taloon (voi ollu jooku muukin määrä). Jukalta kuitenkin suli lähes kaikki rahat viimeisellä kierroksella raaka-ainepörssiin, joten koko pelin rahoissa kahlannut Neva vei lopulta potin. Toki spekulaatiota riitti vielä siitä, että Nevalta näytti puuttuvan yksi resurssi ja hän ei pystynytkään toimittamaan kaikkiin taloihin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tämä oli epähuomiossa jättänyt ottamatta yhden roskaklunssin. Näin hän nappasi yhden palan (ja vielä maksoikin siitä), ja nousi siis voittoon. Jukka oli kakkonen, jämäsijoilla Tare ja Olli, siinä järjestyksessä.
No mitä jäi käteen. NO LUETAAN JA OSATAAN NE SÄÄNNÖT! (Ketään erikseen syyttelemättä). Taisi olla lähes kaikille (paitsi Tarelle) toka peli, joten kyseinen sääntökohta oli hämärän peitossa, vaikka varmaankin se ekalla kerralla käytiin läpi. Tarekaan ei useasta pelistä huolimatta ollut koskaan kohdannut tilannetta, jossa kukaan ei osta kaupasta mitään, joten ei kai tommosta sääntöä voi muistaa.
Lopputulos ei tietysti välttämättä olisi muuttunut, vaikka olisi pelattu heti oikein ja turha säätö ja siitä seurannut Step 3:n aikaistuminen olisi vältettykin. Yhtä kaikki, peli sisälsi sähellystä ja se syö tietysti paitsi pelikokemusta, myös pelin arvoa.
Toki kunnia voittajalle!
Sunnuntaipäivä, kahvia, Kotiuunin omenaviineriä (ainoa oikea!) ja Power Grid. Mitä sitä voi muuta toivoa! No vaikka mitä, itse asiassa, mutta ei siitä sen enempää.
Gridiä siis pelattiin ja mukana oli Neva, Jukka, Tare ja Raider (eli mä eli Opa). Peli alko perusmerkeissä, pientä huutokauppaa, vähä töllejä sinne tänne, ei mitään erikoista. Neva oli aika ahkera talonrakentaja ja sijoitti jo suht alussa myös isohkoihin tuotantolaitoksiin. Jukka peesasi hyvin, Tare ja Opa jäivät kyttäilemään positioita ja odottelemaan kauppaan parempia apajia.
Kävi kuitenkin niin, että kauppa täyttyi paskasta, ja poikien kyttäys taktiikka oli johtamassa suohon. Olli tuskastuneena osti kuppasenhkon (=melko kuppanen?) öljylaitoksen siinä toivossa, että peli lähtisi uudelleen "käyntiin". No Tarmo nappasi tarjolle tulleen megalaitoksen hyvillä mielin, samalla kun Opa kirosi, että mitähän sitä tuli tehtyä.
Siinä sitten spekuloitiin, että olishan se hyvä sääntö, että kaupassa tapahtuu vaihtoa, jos kukaan ei osta mitään. Siinä vaiheessa Tare muisti, että niin juu, kyllähän semmonen sääntö on olemassa! Siitä se riemu sitten alkoi. Hetken siinä arvottiin mitä tehdään ja päädyttiin lopulta siihen, että palataan takaisinpäin ostovaiheeseen (koska oltiin vasta saman kierroksen resursseja ostamassa).
No kaupassa Olli ja Tarmo jättivät ostokset tekemättä ja paskin laitos vaihdettiin (Neva ja Risti olivat siis jo passanneet aikaisemmin). Aikaisemman venklauksen johdosta pakan päältä siirrettiin kuitenkin pari paljastunutta korttia pakan alle, ja tästä johtuen Step 3 -kortti tulikin heti seuraavaksi. Tämä tietysti vaikutti pelin kulkuun huimasti.
Tästä eteenpäin peli jatkui normaaleissa merkeissä eteenpäin, tosin vain kierroksen verran. Näin ollen Olli ja Tarmo ehtivät ostaa vain yhdet isot tuotantolaitokset ja kapasiteetti ei millään riittänyt voittotaisteluun, vaikka töllejä he ankarasti rakensivatkin.
Voitosta taistelivat siis Jukka ja Neva. Jukka oli muutaman kierroksen ajan niskan päällä kapasiteetin suhteen, mutta Neva onnistui kirimään tasoihin viimeisellä kierroksella. Tällöin Neva myös rakensi 17. kämppänsä ja peli päättyi. Sekä Neva että Jukka toimittivat sähköä olisko ollut 13 taloon (voi ollu jooku muukin määrä). Jukalta kuitenkin suli lähes kaikki rahat viimeisellä kierroksella raaka-ainepörssiin, joten koko pelin rahoissa kahlannut Neva vei lopulta potin. Toki spekulaatiota riitti vielä siitä, että Nevalta näytti puuttuvan yksi resurssi ja hän ei pystynytkään toimittamaan kaikkiin taloihin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tämä oli epähuomiossa jättänyt ottamatta yhden roskaklunssin. Näin hän nappasi yhden palan (ja vielä maksoikin siitä), ja nousi siis voittoon. Jukka oli kakkonen, jämäsijoilla Tare ja Olli, siinä järjestyksessä.
No mitä jäi käteen. NO LUETAAN JA OSATAAN NE SÄÄNNÖT! (Ketään erikseen syyttelemättä). Taisi olla lähes kaikille (paitsi Tarelle) toka peli, joten kyseinen sääntökohta oli hämärän peitossa, vaikka varmaankin se ekalla kerralla käytiin läpi. Tarekaan ei useasta pelistä huolimatta ollut koskaan kohdannut tilannetta, jossa kukaan ei osta kaupasta mitään, joten ei kai tommosta sääntöä voi muistaa.
Lopputulos ei tietysti välttämättä olisi muuttunut, vaikka olisi pelattu heti oikein ja turha säätö ja siitä seurannut Step 3:n aikaistuminen olisi vältettykin. Yhtä kaikki, peli sisälsi sähellystä ja se syö tietysti paitsi pelikokemusta, myös pelin arvoa.
Toki kunnia voittajalle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)