Independence day, board-game day.

Last Tuesday, on Finland's independence day, we had a board-game day here in Toas Pappila.

We started the day by cooking 3 or 4 litres of rice porridge, sekahedelmäkiiseli, and some veggie pastries.

Tapani played his first game of the day (El Grande) with our neighbours Kalle, Aino, Jesse and Laura.

Meanwhile, on the other table I played some games more child-friendly with Karoliina, Daniel & Niklas. We played Myräpeli and Villa Paletti

Myyräpeli (Mole in the Whole)

This game is very nice to play with kids that are learning how to count, as they count their moves from one to four steps. And it is also an intelligent game for kids, where they can develop basic strategic thinking. The idea of the game is to be a successful digger.

Each player has 6 tiles (1, 2, 2, 3, 3, 4) which are faced down, player does not know in what order the tiles will come. In your turn, you turn one tile face up and move one of your moles as many steps as it says in the tile. The game board has a few holes, and the idea is to place as many moles in the wholes as possible.

Although the player does not know witch tile he is to pick next, he can have an idea according to the tiles that are already faced up.

It was interesting to play this with Daniel & Niklas (9 and 7 year-old) and to notice how much planning ahead they could do. At first, the kids did not understand that their moves were not completely "just chance". After I said "hey look, all your ones and twos were used", they changed their game behavior. It's was nice to see the boys thinking strategically.

Villa Paletti: another "equilibrium game" to our collection

Villa Paletti

Another one of those "equilibrium game" to our collection, to put in the same category as Eläin Pyrämiidi, Jenga, Bausack, Bandu, etc.

Each player chooses one colour. Each colour has 6 columns: 3 thin columns (1 point each), 2 medium (2 points each), 1 thick (3 points). Players can either take a columns of a lower layer in the board to put on the highest layer, or add another layer to the board.

The one with more of thicker columns on the highest layer is the leader. Game ends when the boards collapse, and the winner is the latest leader.

Niklas and Daniel: our board game evenings are not only for adults

This is a nice little game to play with kids or people that are not used to playing board games, but I can imagine that "real gamers" would get bored at it right away. After the kids left, we got a chance to play a little nerdier game.

Shadows over Camelot

This game owned by our neighbours Kalle and Aino. I think they like those cooperative games. Well, so do I.

Shadows over Camelot has very beautiful graphics and has this interesting idea that there might be (or not) one player who is a saboteur. Roles are given secretly, everyone is loyal, except one player. Once there are more cards then players, it is also possible that no-one is a saboteur. That is what happened in our game. Loyal players aim to a same goal.

The theme of the game lays in Camelot. There we find some characters and items related to the tales of the Round Table: King Arthur; The round table, Excalibur, the holy grail, etc etc.

Although I don't remember playing any games with this exact theme, I found it a little cliche, since the Round Table tale has been used is so many things over my childhood and I kinda got bored of that story.

The theme played a big role to my "liking of the game" although the mechanics could have worked pretty well with any other theme, I guess. I did not think the mechanics were well connected to the theme.

Despite the cliche theme, the mechanics of the game was quite interesting. It was nice that no-one could really do things on their own, and we really had to plan our turns together in order to get a successful game.

Shadows over Camelot: beautiful graphics on the board, and also the game components.

In addition, we also played Shadow Hunters & Franks Zoo

Perjantai 12.3 pelailut treellä

Painettiin Ollin ja Heidin kans perstantai aamusta treelle Tapanin ja Marin työ pelaileen. Tarkotuksena pelailla oikeen kunnolla ja kyllä sitä sitte semmonen 9h putkeen tuli pelattua.
Vaajasaari liitty sitte viä seuraan siinä 3 haminois.

Pelatut pelit:

1.Dominion intrigue
(Mari voitti ja 2,3 ja 4 sijat meni tosi tasaisesti muistaakseni ihan 1 pisteen erotuksella kaikki)
2. MammaMia
(välipelinä minä, Tapani ja Heidi pelattiin tällänen itselleni täysin uus korttipeli, joka osottautu ihan hauskaks peliks. Tapani voitti ja meikäläinen noviisina peittosi kuitenkin jo vähän kokeneemman Heidin)
3. El Grande
(Ehkä päivän paras peli, joka pelattiin omasta mielestäni. Peli on todella hyvä ja peli oli koko ajan suhteellisen tiukka. Minä, Tapani ja Olli pelattiin tätä. Olli johti koko ajan alusta asti ja voitti koko pelin, mutta Tapani jäi alussa todella paljon jo jälkeen , mutta loppurutistuksessa ja Ollin oikeseen kohtaan, toisiksviimmisellä kierroksella pelaama Veto kortti pilasi meikäläisen viimmisen kierroksen, jonka johdosta Tapani paino runsailla pisteillä meikäläisestä vielä ohi. Malauta mua korpes)
4. Chicago Express
(tässä mukana meikäläinen, Tapani, Olli ja paikalle saapunut vaajasaari. Itselleni ja heikille täysin uusi peli, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi aika mukiinmenevä peli, kun sen idean tajus pelin lopulla. Pelaan varmasti uudestaan, kun aika tulee. Olli voitti ylivoimasesti)
5. Puerto Rico
(Kaikille tuttu peli. Olli vei ja ei siitä sen enempää. Omat kokemukset: tein taas saman virheen ku aikasemminen et rahat loppu koko aja ja en saanu ostettua mitää. ens kerralla seki sitte korjaantuu)

täs välis oli kaikennäköstä ferneystä ja ruoanlaittoo (Olli kokkas komiaa kanaa mitä käytiin ostamas LIRILISTÄ.

6. Ricochet Robots
(ei varsinaisesti täysin pelattu, mutta se vaan oli siinä pöydällä ja kikkailtiin kaikki eri vaihtoehtoja lisäukolla ja semmosta. Oli itselle kyllä todella vaikeaa hahmottaa niitä reittejä ku pää toiminu sitte yhtään, kun ekaa kertaa kyseisen pelilaudan vierellä)
7. Shadowhunters
(itselleni taas täysin uusi peli. Muut olivat pelanneet. Itse en oikeen oo mitää mieltä tästä pelistä. Hyvä ja huono. Heikki ja Tapani jakoivat voiton. Itse en oikeen loppujen lopuks oikeen diggaillu tästä pelistä. en tiä mistä johtuu. arvosana tälle 6+)
8. Tsuro
(Meikäläiselle ja heikille viimminen peli ku tän jälkene lähettiin meneen kohti kpäätä. Aivan uskomattoman hyvä peli kaikessa sen yksinkertaisuudessaan. Heikki noviisina voitti)

Oli todella mukava päivä tällänen lautapelipäivä, joka oli itselleni se ensimmäinen. Mukavaa seuraa ja paljon ferneyksiä ja on mukavaa ku saa vedellä kuokan päälle ku fernetään liikaa.
Lisää näitä päiviä. Sellanen pitää viä omasta fysiologiasta sanoo, että kun en ole mikää supergeek niin oli just täydellinen tällänen 9h+ putkeen ja erilaisia pelejä. Todennäkösesti tästä pidemmät sessiot alkavat käymään raskaaks ja sen sellasta, mutta katotaan mihkä tämä uus lautapeli-innostus vie.

Viikonloppupelailut Kankaanpäässä

Muistatteko niitä viikonloppuja kun on painettu oikein kunnolla pelejä? No en minäkään kun niistä on sen verran aikaa. Tänä viikonloppuna päästiin kuitenkin oikein kunnon tositoimiin Kankaanpäässä. Porukkaa oli ja pelejä riitti. Parhaimmillaan jopa 3 peliä yhtä aikaa.

Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).

Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!

Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.

Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.

Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.

Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.

Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.

Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.

Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.

Two Player race - still waiting for your votes!

The race in ongoing but... Where are the fans?
Who is cheering for whom?

Greetings,
Mari

Keskiraskaat ja raskaat pelit

Porukan tuntien tämän sarjan pelit jyräsivät kyselyssä. Pelejä on pelattu määrällisesti vähän, mutta suurella mielenkiinnolla. Yhteensä pelikertoja oli kertynyt 254 viidelle pelaajalle. Yhteisarvosanana oli huima +67.

Tähän porukkaan mahtui useampia hyvin vähän pelattuja, ja silti innostusta herättäviä pelejä. Kärjessä Himalaya, jota ei ole oikeastaan vielä kertaakaan pelattu, sekä Charlemagne (jota tosin on kyselyn jälkeen pari kertaa pelattu ja perussäännöillä tunkiksi todettu) ja Gheos, joka myös on jäänyt vähän hämärän peittoon suurimmalta osalta.

Erittäin suurta suosiota nauttivat myös vähälle peliajalle jääneet El Grande ja Leonardo Da Vinci. Kestosuosikeista korkeimmalle nousi Caylus. Tätä listaa olisi noussut sekoittamaan Power Grid, mutta jostakin syystä se unohtui listalta. Onko muita jäänyt pois? Ehkä suurin yllätys oli Puerto Ricon jääminen peräti viimeiseksi listalla, olisiko sille annettava uutta mahdollisuutta? Toki PRkin vielä pysyttelin pinnan yläpuolella.

Järjestys pelimäärien mukaan:

Himalaya	1	5
Salamanca	3	2
Krieg und Frieden (Charlemagne)	4	4
Gheos	8	4
Shogun	12	6
Mexica	12	2
Leonardo da Vinci	14	8
El Grande + lisäosat	18	7
Lost Valley	18	4
Taivaan pilarit	19	4
Tigris & Euphrates	20	5
Puerto Rico	22	1
Hazienda	28	5
Caylus	35	6
Samurai	40	4

Suosituimmuus:

Leonardo da Vinci	14	8
El Grande + lisäosat	18	7
Shogun	12	6
Caylus	35	6
Himalaya	1	5
Tigris & Euphrates	20	5
Hazienda	28	5
Krieg und Frieden (Charlemagne)	4	4
Gheos	8	4
Lost Valley	18	4
Taivaan pilarit	19	4
Samurai	40	4
Salamanca	3	2
Mexica	12	2
Puerto Rico	22	1

English summary:
In the middlle/heavyweight class all the games got positive feedback. Some games more than others, and surprisingly Puerto Rico (voted world n.1 for years) holds the last place in our count. The results indicate that the most demanded games are Himalaya with no real plays yet, and Leonardo Da Vinci with just a few games but a stellar enthusiasm.

Salamanca

Salamanteri tuli otettua ekan kerran pöydälle. Peli tuli ostettua isommassa diilissä jo monta kuukautta sitten, mutta jostain syystä ei ollut vielä yhdenkään peli-illan ohjelmaan mahtunut.

Sääntöjen lukeminen (huonosti englanniksi käännetystä vihkosesta) kesti melko kauan, ja vasta lopuksi tajuttiin, että kaksinpelivariantti on vielä erilainen. No eipä siitä haittaa ollut, peli oli melko leppoisan nopea, ja miellyttävä kokemus. Richterin asteikolla oli keskiraskas pläjäys.

Pelissä seikkaillaan (ilmeisesti) jossakin Espanjateemassa, mutta temaattiset osat ovat kyllä melko abstraktit. Mekaniikkana on El Grande-tyylinen powercardin valinta alussa, ja sen mukaan vuorojen suorittaminen kolmesta vaihtoehdosta valiten. Vuoroilla sitten asetellaan rakennus, tai maastolaattoja (hiukkasen Haziendatyylisesti) ja rakennuksiin Squireja (ilmeisesti Squire on joku Espanjan historiaan liittyvä puinen erivärinen sylinteri) tai Condeja (tämä on hiukan lattanampi kiekko kuin Squire, mutta varmaan yhtä tärkeä historiallisesti). Kolmantena vaihtoehtona on powercardin toiminnon suorittaminen. Powercardit ovat numeroitu 1-10 ja numeroissa 1-4 ja 6 on joku erikoistoiminto. Vitosen erikoisuutena on, että jos se on pienin pelattu numero, niin siitä tuleekin "suurin" eli sen pelannut aloittaa.

Kun kaikki ovat vuoronsa suorittaneet, käytetty kortti (tai kaksinpelissä käytetyt 2 korttia) annetaan vasemmalla puolella olevalle, joka sitten voi käyttää samaa toimintoa seuraavilla kierroksilla. Omasta mielestäni tosi onnistunut idea.

Rakennuksia on 3 erilaista, ja sen mukaisesti arvot 2,3 ja 4. Squire voidaan pelata vain pelatulle laatalle (Carcassonne-tyyliin) eikä siitä tarvitse maksaa mitään ensimmäisellä kerralla. Squiren voi myydä rakennuksesta milloin vain (paitsi samalla kierroksella kun se on tuotu peliin), ja kaupasta saa rahaa rakennuksen arvon verran, plus siihen liitoksissa olevien samanväristen maastolaattojen verran (Hazienda vink vink). Nämä rahat ovat sitten voittopisteitä.

Joka kierroksella laattakauppaan tulee 4 uutta laattaa ja jos aiempia on vielä jäljellä tulevat ne kaupanpäällisinä seuraavalla kierroksella. Eli jos kaupan kolossa A on jo vanha laatta, saa seuraavalla kierroksella sen ostava 2 laattaa. Peli päättyy sen kierroksen lopussa kun laatat loppuvat varastosta. Pelin voittaa se, kenellä on piilossa eniten rahaa. Eli myydä pitää ennen viimeistä kierrosta, jos meinaa omansa saada pois.

Muuten pisteitä voi kerätä laittamalla Conde toisen pelaajan rakennukseen, jolloin myydessä saa osan. Lisäksi, jos rakennus+maasto ovat yhteensä 7 arvoisia, saa vuoron lopussa 2 rahaa Squiresta ja 1 Condesta (Tigris & Eufrates-tyyliin). Rahaa voi puolestaan kuluttaa siihen, että myy toisesta rakennuksesta Squiren ja asettaa sitten uuteen. Maksua tulee uuden rakennuksen arvon verran. Eli jos kaikki pelaajan 3 Squirea on kentällä, ei ilmaiseksi voi laittaa. Rahat ja kortit pidetään piilossa, ja paljastetaan pelin lopussa.

Ensimmäisen pelin perusteella ihan mukava peli, ei liian hankala, ja toimi kohtuu hyvin kaksinpelinä. Mieli tekee kyllä pelata useammallakin pelaajalla (2-5 toimii). Koitetaan sovittaa jollekkin peli-illalle. Jaa juu, voitin ekan pelin.

El Grande neljälle

Viikonloppuna pelilaudan viereen (sen mitä nyt Sensible Soccerilta ehdittiin) kokoontuivat Tare, Jussi, Mari ja Tapani pitkästä aikaa kiipeämään Espanjan kukkulan kunkuiksi. Jussille peli oli ensimmäinen, ja kukaan muukaan ei ollut pariin kuukauteen pelannut, joten peli vähän venähti sääntöjä muistellessa ja muutenkaan ei ollut oikein rutiinia, mutta pariin tuntiin se meni pienillä katkoksilla.

Peli oli suht mielenkiintoista ja erilaisia taktiikoita nähtiin. Mari otti alkupelissä johdon aggressiivisella pelilaudan täyttämisellä, Tare puolestaan piti toisten peliä aisoissa heittelemällä muiden ukkoja pois laudalta ja courtista ja itse otti pieniä stäbejä vähän joka paikkaan, Jussi panosti isoja kiinnityksiä muutamaan alueeseen. Marin alkujohto tietysti heti huomattiin, mutta jostakin syystä me pojat silti ajauduttiin taistelemaan keskenämme, ja Mari karkasi. Pari viimistä kierrosta sitten menikin siihen, että Mari oli jo voittanut, ja Jussilla kävi pari kiekkaa huono tuurikin actionien suhteen (esim Jussi otti Veton, millä ei sitten oikeastaan tehnyt juuri mitään), joten ainoa taistelu oli Taren ja Tapanin kakkostilasta. Se ratkesi lopulta yhdellä pisteellä Tapanille. Kaiken lisäksi Tare otti toiseksi viimeisellä vuorolla täysin turhan kunkunsiirron, ja menetti muutaman ilmaisen pisteen, jolla kakkossija olisi varmistunut. Näin se pelin jälkeen järkeiltiin, eikö?

Ihan mukava el Grande on, pitäisi ottaa hiukan useammin että pysyisi mielessä eikä peli sen takia hidastuisi.

Jussi ehdotteli taas pelin jälkeen vanhaa ideaa, eli shakkikelloja, että tulisi tasainen peliaika. Itse en nyt tällä kertaa pitänyt peliä mitenkään erikoisen junnaavana, toki muutama pitkä vuoro tuli, mutta ei mitään Analysis Paralysistä. Toisaalta tuo shakkikelloidea olisi kiva ainakin joskus koittaa, esimerkiksi vaikka Cayluksessa tai Power Gridissä, jotka normaalisti venyy megamittoihin, ja joissa noita AP-vuoroja on tainnut tulla ihan aina. Sillä ainakin säästyi turhilta höpötyksiltä, että joku otti pelissä liian kauan. Totuus on kuitenkin, että kyllä jokaisella niitä pitkiäkin vuoroja tulee.