Big Points

Viime aikoina on tullu otettua aika monta erää taas Big Pointsia ja varsinkin yli 2 pelaajalla tuntuu, että peli on liian lyhyt ja alottajan etu on aika iso (varsinkin verrattuna viimiseen, kun melkein varmasti saa enemmän nappeja). Tarelta tuliki hyvä ehdotus: hommataan toinen kopio niin jonon on pidempi ja saadaan mielenkiintosempi peli. Tai jos ei toista peli, niin nappeja jostain toisesta pelistä. Vois tulla kivaa vääntöö.

EDIT:
Mari avas äsken jouluna hommatun Chinatownin, ja EIKÖ siellä ollu täsmälleen kaivatut nappulat?

Pieni peliehtoo

Toppisen vanhemmat veljekset poikkesivat eilenehtoosta Haukkamäenkadulle pelailemaan. Jo ennen pelien alkua olin Marin kanssa päivällä testannut Australian kortit kuvapuoli ylöspäin, ja havainnut sen hyväksi tavaksi vähän virittää tuttua peliä. Suosittelen testaamaan.

Poikain kanssa pelattiin Tarmolle ja Ilelle uusi Vegas Showdown, jossa Ilkka oli heti hyvin jyvällä ja pisti Marille tiukasti kampoihin. Mä ajauduin rahavaikeuksiin kun taas Tare pisti kaiken likoon rahapeleihin. EI sulla kuulu olla 10 slotsia pelin lopus! No ei pärjätty ja mä vein viä Taren nenän edestä yhden superpalan, joka toi mulle vissiin 17 pojoo ja Tarelle olis ollu peräti 22.

Sitten Mari häippäsi rientoihinsa ja poikain kans painettiin 2xReiska. Ile oli vähä lumiukko, mutta Tare pääsi uusiin kortteihin sisälle HETI ja ottiki pari voittoa. Toisessa erässä laskin, että jos peli olisi päättynyt kierrosta ennen tai kierrosta jälkeen olisin voittanut. Viimeisellä kierroksella mä sain 0 pistettä ja Tare veti muistaakseni 12, eli hyvä ajoitus. Ilekin pääsi tokassa erässä jo lähelle, pisteet 48-42-40

Vielä poikain kanssa taas molemmille uutena Vasco, jossa molemmat valittelivat puoli peliä, että ei oikein hahmota peliä, mutta kumpikin sen siitä sai haltuun. Ile tosin paino all-in pääleveenä isoo sekoo vissiin kolmannella kierroksella ja ansionsa mukaan sai, eli hinnat nousi just maksimiinsa ja Ilen peli meni käytännössä siinä. Mä pidin hahmolappuja varmaan 60% ajasta, Ile 25 % ja Tare 15%, mutta voittoon nousin vasta loppupisteytyksen rahoista saamillani jämäpisteillä.

Mari tuli takasin ja illan viimeisenä pelattiin vielä Big Points, joka oli tuttuun tapaan ääryystasainen.

Hyvät pelit, lisää näitä.

Lisäyksenä vielä, että tuli siinä josain välis päivää testattua Jusen kans myös BSW:ssä Stone Age. Sinne pislari peli, livenä luultavasti meidän porukalla vähä liian hidas (BSW 45min, live ehkä 1,5h?).

Kansallinen pelipäivä lauantaina 14.11. (eli huomenna kalenterirajoittteisille)

Jahas, olisiko nyt sitten aika täräyttää syksyn ensimmäinen lautapeliseko? Mä voisin semmosen "järjestää" Kpäässä. Vois ottaa saman tien ihan kunnon seko, 1-2 isoo sekoa, pari puolipitkää ja muutama kevyempi.

Ajattelin, että lauantaina vois alottaa siinä 13.00-14.00 ja jatkaa myöhään iltaan.

Iloittautukaa ja ilmoittakaa pelitoiveita!

Omia pelitoiveita
Vasco da Gama 1-2h 2-4 pelaajaa
Agricola korteilla! 1-3h 2-5 pelaajaa
MegaPitchCar (kahdella setillä) 0,5-?h 2-16 pelaajaa
Race for the Galaxy 15-40min 2-6 pelaajaa
Big Points 10-30min 2-4? pelaajaa
China 20-40min 2-4? pelaajaa
Buccaneer 30-45min 2-5? pelaajaa
Carcassonne parilla lisurilla 45min-1,5h 2-5? pelaajaa

Lisää myöhännäisherännäisiä

Terveppä teille.

Vetäistään tähän nyt toinenkin neitsytposti peräjulkkaa. Pieni pohjustus syistä ja seurauksista: Tapani haukkui Harrin ja Markku on tässä.

Eli siis aivan yhtälailla kuin edelliselläkin puhujalla, alussa oli Monopoli. Tai no, IHAN ensimmäinen lautapelikokemus meikäläisellä oli varmaankin se perus Afrikas Stjärna. Siinäpä ne mainittavimmat melkein sitten olikin. Kolmas minkä edes muistan nimeltä, niin oli Scotland Yard ja loput kokemukset olikin sitten jotain ihan überkuraa. Mutta... sitten kun taas alkoi jokusen vuoden tauon jälkeen liikkua Harrin porukoissa, niin huomasi, että elämän lautapeliajanjakso ei välttämättä lopukaan sinne 10-15 ikävuoden huiteille.

Ei totisesti, sillä Mäen perheessä vieraillessa ovat lyhyen ajan sisään tulleet tutuiksi ainakin sellaiset tuotteet kuin: Diamant, Big Points, Dominion, Pingwin, Through The Desert, Age of Steam, Da Vinci Code ja Dominion. Onko Bandu muuten lautapeli? Peli varmaankin, mutta ei niistä pienistä puupalikoista kyllä lautaa saa. Niin ja hävettää myöntää, että sellaisetkin nimet kuin Alias ja Alfapet tuli kokeiltua vasta nyt kun on neljännesvuosisata elontietä takana. Taisi Dominion tulla muuten mainittua kahdesti, mutta on se kyllä vaan niin helvetin hyvä. Niin ja niitähän olikin ne kaksi osaa - Hovin Juonet ja se toinen, tai siis eka. Se perusversio, Paratiisin Porteilla tai joku. Kolmaskin tulossa, tai vissiin tullutkin jo, Kaukaiset Rannat (Seaside). No, niistä lisää tuonnempana. San Juan (edellisessä blogauksessa ylistetyn Puerto Ricon ryöttäsekoversio) on kanssa ihan liipasimella, mutta sitä ei olla ehditty kokeilla kuin vasta alkuasetelman ja sääntöjen luvun verran. Niin ja Trivial Pursuit tietysti on kanssa vanha tuttu, ja taas mukana kuvioissa.

Vedetään tähän nyt pieni yhteenveto ja analyysi kaikesta nähdystä ja koetusta:

Oletan että suurin osa blogisteista tietää pelit ja niiden ideat, joten en selosta sen pidemmin. En muuten ole varma, meneekö pelien nimet ja kirjoitusasu aivan oikein, mutta näsäviisaimmat varmaankin sitten korjaa.

Diamant - Ihan jees, mutta taitaa silti olla rankingin häntäpäässä. Olisi varmaan mukavempikin, jos peli ei etenisi tyyliin: *läps* "Kukaan ei vissiin lähde" *läps* "Kuka lähtee?" *läps* *läps* "Ai, sä olisit lähteny?" Ja ei, emme ole ymmärtäneet pelin ideaa väärin, vaan *läps* -efektin oli määrä symboloida kortin lätkäisemistä pöytään. Eli peliä kokeilemattomat jäsenet, älkää suotta peljästykö. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaivoksia koluamassa kuusi hengoa, yleensä 3-4. Meikä yleensä juhlii, ja jossen, ni joku muu.

Through The Desert - Tämoli jo aika kiva. Tosin ollaan vasta pelattu sillä pienemmällä pelialueella kun ei ole pelaajia ollut ruuhkaksi asti. Kerran vedettiin kolmisin, minä, Sami ja Harri, ja kerran vedettiin Harrin kanssa head to head. Mistä en muuten pidä yhtään, kyllä pelaajia pitää olla ainakin se kolme, jos mahdollista. Tässäkin pelissä voisi jo kolmellakin pelaajalla ihan hyvin käyttää koko pelilautaa. En muista kuka vei ton kolminpelin, mutta meikä vei ainakin kaksinpelissä Harria. Tosin senkin tuloksen ratkaisi vain yksi ainoa idiot-siirto by Hapa. Seurauksena puolet pelialueesta eristetty by meikäläisen karavaani. No ei nyt ihan mutta melkein.

Da Vinci Code - No just kun pääsin mainostamasta kaksinpelejä. Ei tästä sen enempää, Hapan kanssa ollaan muutamasti koitettu. Melko tasan voitot, fifty-sixty varmaan jommankumman hyväks. Muuten hyvä peli, mutta vähä huono.

Pingwin - Kaikessa yksinkertaisuudessaan iha huippu. Jokunen kerta ollaan kokeiltu, parhaimmillaan neljän pelaajan voimin: minä, Hapa, Zalina ja Viitazalon Zami. Viona ep o kokkeillu, ainakaan mun läsnäollessa. Ei kai tykkää yhtään, kun toisen pelaajan pelin kuseminen on niin raakaa touhua. Mutta mie tykkään, on mukava ja nopee. Teema on kyl vähä turhankin lapsellinen, mutta ulkonäkö pettää.

Big Points - No tämon miltei se kaikkein yleisin mitä pelaamma. Nopee ja mukava tämäkin ja vaatii kivasti hoksottimia ja toisten mieliin tunkeutumista - tai sitten niitä mustia nappuloita. Itse laskeskelen omat ja muitten siirrot parin vuoron päähän, ja yleensä laskenkin oikein, mutta sitten ne muut pelaavat aina päin helvettiä. Noh, siinäpähän laskeskelen. Kahvituopin lomassa oikein mukava viete.

Bandu - tornia pystyyn ja korkein voittaa, ellei rojahda. Palikat on kummia, mutta erikoisia. Toimii. Suosittelen erityisesti aamuihin, jolloin on kaamea CANUCKS (lontoolaisittain GUNNERS), vapina tuo mukavasti lisähaastetta. Joku vaivanen 26 cm on varmaan isoin, mitä meitin kekkereissä on noussu.

Alfapet - notännykaikkitietääjasiitäeisenkummempaaJOOSEURAAVA.

Trivial Pursuit - Allekirjoittaneen ylivoimaa nyt ja ikuisesti. Harri on kyllä uhkaillu joskus istuttaa Tapanin samaan pöytään, mikä on kyllä hillinny meikäläisen nöyryytyshaluja huomattavasti.

Age of Steam - Harri sitten kokeili kerran kepillä jäätä, ja yritti perehdyttää mun ja Sampan tämmösiin keskiraskaisiin peleihin. Tai ei se musta niin ollu huolissaan, mutta ku tuolla toisella termiitillä leipoo hermot jo ku yrittää päntätä kaaliinsa Ranskan Ligue 1:sen mestarit vuosilta 2002-2008. Ja olihan se jo sekoomispisteessä, näki kai sen ny päällepäin. Mutta kyllä se saakeli vaan kesti loppuun asti, ja anto viä loppusavujen aikana ihan asiallista palautettakin, eli jo tänkin perusteella laatupeli. Heti tän jälkeen Harri kyl pelotteli meitä jo Through The Agesillä, minkä tää huruosasto on saanu kait kestään rapiat 8 tuntia. Kai siinä ste mitään.

Alias - Niin, tätäkään en tosiaan ollu koittanu ennen kuluvaa syyskesää. Muutaman kerran ollaan vedetty, viime aikoina ei juurikaan. Aluks vedimme vakiotiimeillä Markku-Sami ja Hapa-Viona, mutta sittemmin rupesimme myös harrastamaan parinvaihtoa. Samilla on muuten HYYTÄVIÄ aivolukkoja. Paras esimerkki on varmaan se, kun koko jätkä meni selittäessä jumiin, suusta tuli vaan "R-R-R-R-R-R-R-R-R", käsi vatkas rinnan korkeudella ja kaveri tärisi niinku olis vedetty muutama kilotuhatta volttia kehon läpi. Onneks mä sit kuitenki lopulta tajusin et Haarniskaahan se hakee. Yks parhaista oikein arvatuista selityksistä muuten, mitä oon muilta kavereilta kuullu, ni on kyllä "Lontoon pääkaupunki?" - "New York". Ja kyllä, asianosaiset olivat naissukupuolen edustajia. Savosta.

Dominion - Ei, mä teen tästä kyllä oman postinsa...

...huomiseen!

Kysymyksiä ja tarkennuksia ja muita tuntoja saapi tiedustella. Ehkä vastaan, ehkä en.

Lauantaina vähän pelimallia taas

Kankaanpäässä käytiin taas Harrin ja Vionan luona pelailemassa. Tällä kertaa peleinä Big Points ja Ricochet Robots sekä Diamant. Kaikissa peleissä olin vain erinomainen!

Domi + Big Points

Heidin kanssa ajeltiin Harrin mäen päälle pelailemaan pari peliä. Pitkästä aikaa otettiin Domia ja pieni kipinä heti sytty. Harri oli kuulemma mättäny aika laillakin viime aikoina ja oli jo paremmin perillä Intriguen korteista. Ittelle oli vasta toinen peli niillä. Ihan kivoja oli tällä kertaa pelissä olleet 5, vaikka olikin aika rahapainotteinen setuppi, eli toimintoja ei tullut liikaa käytettyä. Pitäis varmaan iskee sillä lisurilla netissa joskus niin tulisi tutummaksi.

Big Pointsissa on jotain koukuttavaa vaikka onkin yksinkertainen peli. Aina tekis mieli pelata, ja miksei pelais ku kestää vartin.

Tokaks tulin kummassakin pelissä, että ei ny ihan ketuille menny.

Arvio: Big Points

Seuraavaksi voisi vilkaista porukan pelien uusinta tulokasta, eli Harrin parisen viikkoa sitten hommaamaa Big Pointsia. Nimestä huolimatta pelissä ei ole mitään kovin suurta. Pelissä on pieni pahvinen portaikko, viisi värillistä klassista pelinappulaa ja kourallinen erivärisiä pieniä puukiekkoja. Ainoastaan pelilaatikko on -suhteessa- suuri, eli nämä komponentit mahtuisivat vieläkin pienempään laatikkoon vaikka tämäkin laatikkon on pieni.

Setup on nopea, kestää noin 3 min pystyttää portaikko johonkin päin pöytää ja sen jälkeen järjestää kaikki pikkukiekot jonoksi portaista alkaen satunnaiseen järjestykseen. Yksi kiekko kutakin väriä laitetaan vielä pinoksi portaikon viereen (ei mustaa eikä valkoista). Siinäpä se. Pelin opettaminen vaikka näin verkon välitykselläkin kestään noin minuutin.

Pelaajat siirtävät vuorollaan mitä tahansa yhtä viidestä pelinappulasta polulla seuraavan nappulanvärisen kiekon päälle ja ottavat yhden kiekon. Ottaa saa seuraavan vapaan kiekon nappulan edestä tai takaa siitä mihin nappulan siirtää.

Näin nappuloita siirretään kunnes nappulan edessä polulla ei enää ole samanväristä kiekkoa. Tämän jälkeen nappula siirtyy ylimmälle vapaalle portaalle portaikossa. Ensimmäisenä portaikolle ehtinyt nappula siirtyy siis ylimmälle portaalle, jonka pisteluku on 4. Tämän myötä samanväriset kiekot ovat pisteytyksessä 4 pisteen arvoisia ja seuraavana portaikolle ehtivä väri on 3 pisteen arvoinen jne. Aina kun siirtää nappulan portaikkoon saa lisäksi yhden samanvärisen kiekon portaikon vierestä olevasta pinosta. Peli päättyy ja pisteytetään kun kaikki nappulat ovat portaikossa.

Pelissä on kaksi erikoisväriä, eli musta ja valkoinen. Valkoisen kiekon arvo pisteytyksessä määräytyy sen mukaan, montako muuta eri väriä pelaajalla on lopussa. Mustalla taas on erikoisominaisuus. Pelaajan kerättyä mustan kiekon, saa hän jollakin myöhemmällä kierroksella "käyttää" mustan kiekon ja tehdä toisen siirron. Toisella siirrolla voi siirtää myös taaksepäin, muuten taakse päin siirtäminen on kiellettyä. Mustalla ei itsessään ole pistearvoa, mutta valkoisten pisteytykseen se lasketaan väriksi.

Lopuksi lasketaan pisteet ja otetaan uusi peli!


Pelin kestoksi vaikutti muodostuvan noin 10 minuuttia riippumatta pelaajamäärästä. Ainakin 2-4 pelaajalla tuntui toimivan erittäin hyvin. En varsinaisesti näe syytä miksei useampikin voisi pelata. Pelissä hahmotuskyky jyllää, mutta peli ei kuitenkaan jumita, koska vaihtoehtoja ei ole hirvittävän montaa. Strategiaa ja taktisuutta on riittävästi ja ennen kaikkea syvyyttä pelissä on paljon enemmän kuin ensinäkemältä vaikuttaa.

Yksi parhaita välipelejä ja useamman erän pelatessa ainesta vaikka ihan "pääpeliksikin". Erittäin helppo opettaa ja soveltuu hyvin myös ei-pelaajille. Muutaman erän jälkeenkin vaikuttaisi, ettei varmaa voittotapaa ole, koska mustat ja valkoiset tuovat juuri tarvittavan määrän lisävaihtoehtoja. Kaksinpelinä koukuttavan tiivistä optimointia. Erinomainen abstrakti peli kaiken kaikkiaan.

BGG:ssä oma listaukseni näyttäisi 6 peliä tähän mennessä. Voisin ennustaa, että tuo tulee nousemaan jyrkästi lähitulevaisuudessa. Jos tilaisuuksia tulee tarpeeksi voi tämä peli nousta hyvinkin korkealle pelattujen pelien listallani.